< Takaisin

KEMIJOKIVARTTA KOHTI AUTTIA  osa 2

Aulikki Piirainen

7.3.2024

 

Auttin kauneuspadolta matka jatkui kohti Pirttikosken voimalaitosaluetta. 

 

Pirttikosken voimalaitos on sikäli mielenkiintoinen, että se on tunnelivoimalaitos. Minua yllätti, että niinkin varhain kuin jo 1950-luvun puolivälissä on rakennettu vesivoimala tunneliin. Minulle tuttu Kajaanin Voiman tunnelivoimalaitos rakennettin 1995. 

 

Pirttikosken voimalayhdyskunnan hylätty koulu

 

Pirttikoskella kallioon louhittiin 2,5 kilometriä pitkä tunneli, jonne Kemijoen vesi ohjattiin. Voimala on 70 metriä maan alla. Rakentamisesta sanotaan, että se oli aikanaan jopa toiseksi suurin työmaa maailmassa. 

 

Hakeudumme voimalaitoksen alajuoksulle paikkaan, jossa Kemijoki on virrannut. Näky on pysäyttävä: alkuperäinen jokiuoma on lähes täysin kuivunut! Monilla joilla vesi kuitenkin virtaa voimalan padon alapuolella ja kuivunut uoma on näkyvillä alkuperäisellä paikallaan. Mutta ei täällä! Kuiva mikä kuiva, vain kivikkoa jokiuomassa. Kuulemma ainoastaan tulvavesiä ohjataan joskus uomaan. 

 

Kartasta näemme, että muinainen Kemijoki on kahlittu virtaamaan Niemivaaran läpi tunneliin tuottaen energiaa vuodessa 581 GWh, joka vastaa 32 000 sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeita. Ei ihan vähäinen voimalaitos.

Pyörähdämme myös Pirttikosken voimalaitosyhdyskunnan alueella, jossa on on rakennettu voimalaitoksen työntekijöita varten kymmenkunta rivitaloa. Ne muistuttavat esimerkiksi Oulujoen voimalaitosten asuinalueiden punakattoisia ja valkoseinäisiä rakennuksia.

 

Outi Autti on kirjoittanut kirjassa “Lappi palaa sodasta” artikkelissaan “Aina vaan tuli iso lasti herroja” elämäntavan muutoksesta Kemijoella. Autti kuvaa Pirttikosken yhdyskuntaa, kuinka sen asukkaat olivat “parempaa porukkaa” alkuperäisiin asukkaisiin verrattuna. Kylän yläkoulussa opettajana töissä ollut ystävämmekin muistelee, kuinka Kemijoki Oy:n työntekijöiden lapset olivat ylempää luokkaa. Se toi koulun ilmapiiriin ikävän hengen.

Paluumatkalla huomaamme tienviitan, jossa lukee yläasteentie. Sinne oli poikettava ihan vain uteliaisuudesta entisinä yläkoulun opettajina katsomaan, miltä koulu näytti. 

 

Ei se kovin mieltä ylentävä näky ollut. Ei siellä ainakaan koulua enää pidetty, ei ollut pidetty pitkään aikaan. Ympäristö oli vesakoitunut, hylättyjä rakennustarvikkeita lojui ympäriinsä, ei ristinsielua näkynyt. Kovin hyljätyltä vaikutti. Surullista. Aikoinaan täälläkin on ollut elämää.

 

Auttikönkään kuohuja

 

Vielä poikkesimme Auttikönkäällä evästelemässä. Alueelle on rakennettu luontopolku, jolta pääsee ihailemaan putousta. Siinä sentään vesi vielä ryöppysi kapeassa rännissä, vaikka uittorakennelmat olivat parhaat päivänsä nähneet. Mieliala hiukan kohosi Pirttikosken tyrmäyksen jälkeen virtaavaa vettä katselessa ja kuohuja kuunnellessa. Liekö oman osansa vaikuttaneet maittavat eväät laavun reunalla!

 

Lue lisää tietoa Pirttikosken voimalasta alla olevasta linkistä:

https://www.lapinkansa.fi/outo-paikka-pirttikosken-voimalaitos-on-kaivettu-k/53689