New Page 1
UUTISET

UUTISET

7.5.2015
Vesistön varrelta
Otsikot

19.12.2014
Muilta virroilta
Otsikot

19.12.2014
Lohisivu
Otsikot

15.12.2014
Energiasivu
Otsikot

16.12.2014
Saksittua
Otsikot

Saksittua - Otsikot

2014
Joulukuu
Oulun vesihuolto pantava kuntoon (16.12.2014 Kaleva, Pääkirjoitus)
Koskiluonnon suojeleminen on yhteinen asia (15.12.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Koskiensuojelulakiin ei saa koskea (3.12.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Kuka suojelisi Tenon lohta? (2.12.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Marraskuu
Talvivaaran jatko pohdittava huolella (26.11.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Suomen Luonnon uudet ilmakuvat näyttävät: Talvivaaran avolouhos on täynnä vettä (17.11.2014 Suomen Luonto, Toimituksen blogi)
Mutta kun se ei vaan käy! (17.11.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Vantaanjoen museovoimalan pato joutaa pois (17.11.2014 Suomen Luonto, Toimituksen blogi)
Vastuullinen kalastaja kunnioittaa sääntöjä (7.11.2014 Itä-Savo, Pääkirjoitus)
Pienten vesivoimaloiden purku palvelisi matkailua (5.11.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Koskiensuojelulain avaaminen vaikeaa (4.11.2014 Koillissanomat, Pääkirjoitus)
Kalastuslakiesitys on perustuslain vastainen (3.11.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Lokakuu
Vastakkainasettelua yleisen edun kustannuksella (30.10.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Kalaston suojelun haasteet simpukankuoressa (29.10.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Vetääkö luonnonsuojelu vesiperän vai saadaankko Viinivaara Unescon maailmanperintökohteeksi? (29.10.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Kalastuslaki herättää viljalti kysymyksiä (28.10.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Soidensuojelu toteutettava suunnitelmallisesti (27.10.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Nieriän emokalapyynti onnistumassa (23.10.2014 Erä, Arin kalahatusta)
Soidensuojelu joutui poliittisen propagandan uhriksi (21.10.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Suo-ojat rehevöittävät vesistöjä (21.10.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Talkooporukka kunnosti Kärnänkoskea (15.10.2014 Erä, Arin kalahatusta)
Tuulivoimalan melu on kuulijan silmissä, ei korvissa (13.10.2014 Helsingin Sanomat, Pääkirjoitukset)
Eläkeläisille ei kalastusmaksua (9.10.2014 Pohjalainen, Mielipide)
Suomen ilmastopolitiikka: ojasta turvesuohon? (9.10.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Näkökulma: Talvivaaran ympäristövahinkosopasta tulossa kaikkien liemien äiti (9.10.2014 Yle Kainuu, Näkökulma)
Talvivaaran ympäristötuhoja ei voi saneerata pois (6.10.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Vanhankaupunginkosken pato tulisi purkaa (6.10.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Ydinvoimasta tarjolla tutkimustietoa (2.10.2014 Pohjalainen, Mielipide)
Saadaanko Suomeen aurinkoenergiabuumi vuodelle 2015? (1.10.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Syyskuu
Näkökulma: Talvivaara – kuin Pahan valtakunta (25.9.2014 Yle Kainuu, Näkökulmat)
Iijoki ja inkojen temppeli (22.9.2014 Seura, Kolumnit)
Kitkan taimenen alamitta säilytettävä (22.9.2014 Koillissanomat, Pääkirjoitus)
Nyt punnitaan Pyhäjoen ydinvoimalan todellinen tarve (22.9.2014 Karjalainen, Pääkirjoitus)
Riittävän suuri korvausarvo vähentää salakalastusta (16.9.2014 Vapaa-ajankalastaja, Pääkirjoitus)
Röyhkeä Fennovoima (15.9.2014 Suomen Luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Talvivaara Oy voi kaatua, mutta kaivos ei katoa (11.9.2014 Kaleva, Kolumnit)
Hupisaarten purot kuntoon (3.9.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
EU:n kalakannat elpyvät (3.9.2014 Kymen Sanomat, Kolumni)
Riittävän suuri korvausarvo vähentää salakalastusta (3.9.2014 Vapaa-ajan Kalastaja, Pääkirjoitus)
Suomen luontoa juhlitaan - entä Oulun luontoa? (2.9.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Asuttu jokivarsi on kulttuurimaisemaa (1.9.2014 Pohjolan Sanomat, Pääkirjoitukset)
Tammukat katosivat (1.9.2014 Lapin Kansa, Kolumnit)
Viinivaaran vedenotolla ei lainvoimaisuutta (1.9.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Oulun vedenhankinta (1.9.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Jasper Pääkkönen: DamNationin olot vastaavat Suomen tilannetta (1.9.2014 Rakkautta & Anarkiaa, Blogi)
Elokuu
Lämmin vesi lopetti lippoamisen (15.8.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Lohen nousu lupaa hyvää (8.8.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
WWF Suomi kestävän kalastuksen ja hylkeiden asialla (4.8.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Heinäkuu
Paljon melua tuulivoimasta (28.7.2014 Suomen luonnosuojeluliitto, Blogi)
Liian nopeat virtaumat huuhtovat ravinteet vesistöihin (23.7.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Hyvä lohikesä on haaste matkailulle (22.7.2014 Pohjolan Sanomat, Pääkirjoitukset)
Malttia lohestukseen (21.7.2014 Kaleva, Kolumnit)
Ja keskellä virtaa joki (11.7.2014 Koti-Kajaani, Kotiin päin)
Kollajan altaan vaikutusalueelta löytyi tiukkaa suojelua vaativa korento (10.7.2014 Suomen Luonto, Koskiblogi)
Lohi jäi sydämeen (10.7.2014 Kouvolan Sanomat, Kolumni)
Tornionjoen lohikanta koheni myös istutuksin (8.7.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Käylän laitoksen puolesta taisteltava (7.7.2014 Koillissanomat, Pääkirjoitus)
Tuulivoima ei tuhoa luontoa eikä ympäristöä (7.7.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Kalastuksen valvonta tiukkenee (2.7.2014 Karjalainen, Pääkirjoitus)
Kotimainen kala takaisin pöytään (1.7.2014 Pohjolan Sanomat, Pääkirjoitukset)
Kesäkuu
Kuluttaja ratkaisee kalastajan kohtalon (30.6.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Pienenee kuin Atlantin turska maailmanlopun edellä (30.6.2014 Tiede, Kaiken takan on loinen -blogi)
Lohennousulla elinvoimaa Kemi-Ounasjoen alueelle (30.6.2014 Uusi Suomi, Puheenvuoro)
Puhtaat vedet ovat maaseudun voimavara (27.6.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Kotimainen kala kaipaa arvonnostoa (27.6.2014 Etelä-Saimaa, Pääkirjoitukset)
Vastuullinen kalastaja pitää kiinni uusista alamitoista (27.6.2014 Vapaa-ajan Kalastaja, Pääkirjoitus)
Sanginjoki-liikkeen kannanotto (26.6.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Kalan tuonti on korvattavissa (25.6.2014 Kaleva, Pääkirjoitukset)
Järvitaimenen rauhoitus olisi kova päätös (25.6.2014 Savon Sanomat, Kolumnit)
Poliittista debattia ja Kollajan huijaus (23.6.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Talvivaaran tarinasta löytyy Suomen kestävyysvajeen syy (16.6.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Hauki on tärkeä kala (16.6.2014 Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry:n blogi)
Eriävä mielipide Fennovoimasta (13.6.2014 Yle Kainuu, Näkökulmat)
Näkökulma: Linna vai rauniot - kumpi ompi parempi? (12.6.2014 Yle Kainuu, Näkökulmat)
Isokokoiset kalat ylläpitävät kalakannan elinvoimaisuutta (9.6.2014 Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry:n blogi)
Vettä, kiitos (5.6.2014 Iijokiseutu, Mielipiteet)
Järjenkäyttö sallittu myös kala-asioissa (3.6.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Toukokuu
Kollaja kestää! (30.5.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Sielukkaan puron äärellä (28.5.2014 Luonnonsuojelija, Lempipaikka)
Suosikaa lappilaista kalaa (28.5.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Oireisiin puututaan, kun tautia pitäisi hoitaa (27.5.2014 Savon Sanomat, Pääkirjoitukset ja artikkelit)
Kalastuslailla ei saa rahastaa (26.5.2014 Forum24, Mielipiteet)
Tutkijoille Sanginjoen suojelualueesta (26.5.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Kalateiden hinta on nyt tiedossa (26.5.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Tuhat tonnia uraania (23.5.2014 Savon Sanomat, Mielipide)
Rakastuin ensitreffeillä (21.5.2014 Rakkaudesta lajiin)
Saimaan lohikalat -hankeen loppuseminaari (20.5.2014 Erä, Arin kalahatusta)
Raakut kertovat purojen kunnosta (19.5.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Tutkijat vetoavat Sanginjoen suojelun puolesta (15.5.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Suomalaista kalaa (14.5.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Ei näin voi enää jatkua Talvivaarassa (14.5.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Korvien väli puhdistuu kalastellessa (14.5.2014 Ilkka, Kolumnit)
Kepun ja kokoomuksen johto ei ole lukenut Sanginjoki-esitystä (12.5.2014 Forum24, Mielipiteet)
Kaupunginhallituksess superasiantuntijoita (12.5.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Kotitarvekalastajaa ei pidä kytätä (8.5.2014 Koillissanomat, Pääkirjoitus)
Kalastuslain uudistus ei täytä asetettuja tavoitteita (8.5.2014 Savon Sanomat, Pääkirjoitukset ja artikkelit)
Pyhäjoen suurhanke sai kuin saikin tuuppareita (8.5.2014 Kaleva, Kolumnit)
On saimaannorpan loikoilurauhan aika (7.5.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Säilyykö Sanginjoen ulkometsä? (7.5.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Talvivaaran peli alkaa olla pelattu (6.5.2014 Turun Sanomat, Pääkirjoitukset)
Talvivaaran laskelmien molemmat muuttujat pettivät (6.5.2014 Helsingin Sanomat, Pääkirjoitus)
Mikä tuhosi taimenen? (6.5.2014 Koillissanomat, Alakerta)
Lyhyt oppimäärä vaelluskaloista (5.5.2014 Vesistöjen äärellä, Valonian blogi)
Kollaja palaa aina vain keskusteluun (5.5.2014 Koillissanomat, Pääkirjoitus)
Huhtikuu
MMM suosii kaiken kalan kulutusta (30.4.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Saimaan uudet kalastuskuviot (28.4.2014 Erälehti, Arin kalahatusta)
Norjan lohta suositaan (25.4.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Ja Oulujärvikö kiittää? (25.4.2014 Koti-Kajaani, Kirjoita)
Oikeaa kalastusta (22.4.2014 Koillissanomat, Alakerta)
Suojelulla on merkitystä (22.4.2014 Uutisvuoksi, Pääkirjoitus)
Myös eläkeläinen jaksaa maksaa uuden kalastusmaksun (22.4.2014 Helsingin Sanomat, Pääkirjoitus)
Pyhäjoen ydinvoimalalle kylmää kyytiä Oulusta (22.4.2014 Kaleva, Pääkirjoitus)
Kollajalla korkataan vielä viimeisetkin kuohut (17.4.2014 Kaleva, Kolumnit)
Sanginjoen ulkometsän suojelu valtuustokäsittelyyn (16.4.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Oulun Vasemmistoliitto: Sanginjoen suojelu uuteen käsittelyyn valtuustoon (16.4.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Keskustanuoret: Uuden ydinvoimalan sijaan yli 100 hakevoimalaa (16.4.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Metsästysharrastus ja Sanginjoen suojelualue (14.4.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Sanginjoen suojelupäätös sabotoitiin kaupungin sisältä (14.4.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Uusia keinoja kokeiltava pelastustyössä (14.4.2014 Karjalainen, Pääkirjoitus)
Sanginsuojelu pantava täytäntöön (14.4.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Hyvin sijoitetulla tuulivoimalalla ei ole terveysvaikutuksia (11.4.2014 Koti-Kajaani, Lukijalta)
Talvivaarasta ei opittu mitään? Sinisilmäisten Suomi kaupan (11.4.2014 Uusi Suomi, Puheenvuoro)
Kangastuksia Sanginjoelta (9.4.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Toivottavasti norppa selviää säikähdyksellä (4.4.2014 Itä-Savo, Pääkirjoitus)
Puhdas Itämeri on Euroopan tehtävä (4.4.2014 Vihreä Lanka, Vähän vinossa)
Lumo-hankkeet eivät sovi pohjavesialueille (4.4.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Kotimaista energiaa ei hyödynnetä tarpeeksi (4.4.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Päijänteen lohikannat voidaan vielä elvyttää (2.4.2014 Keski-Suomalainen, Mielipidekirjoitukset)
Hanhikivi murenee (1.4.2014 Etelä-Saimaa, Pääkirjoitus)
Maaliskuu
Oulun varavesisuunnitelmaa yritetään kemikalisoida (31.3.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Kalastuslain uudistusesitystä parannettava (26.3.2014 Imatralainen, Kansan kanta)
Talvivaara-huolia Kainuussa (24.3.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Pyhäjoen voimala naapurin hampaissa (24.3.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Fennovoima ei päitä kääntänyt (21.3.2014 Pohjolan Sanomat, Pääkirjoitukset)
Missä kala, siellä riita (20.3.2014 The Voice, Ilmiöt)
Lohta Laatokalta (19.3.2014 Etelä-Saimaa, Kolumni)
Norpan kohtaloheittoa (19.3.2014 Kymen Sanomat, Kolumni)
Fennovoiman voimala saattaisi tulla ylituotannon aikaan (17.3.2014 Helsingin Sanomat, Pääkirjoitukset)
WWF paapoo yhä Norjan kassilohta (17.3.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Järvitaimen on uskollinen seikkailija (17.3.2014 Rakkaudesta lajiin)
Linna takaisin (14.3.2014 Kainuun Sanomat, Kolumnit)
Pilkkijä, kunnioita saalistasi ja luontoa (14.3.2014 Keskisuomalainen, Mielipidekirjoitukset)
Kitkankierros uudelleen harkintaan (13.3.2014 Koillis-Sanomat, Pääkirjoitus)
Oulua uhkaa vesisota (7.3.2014 Oulu-lehti, Mielipide)
Eikä vieläkään tuulivoimaa (6.3.2014 Kaleva, Kolumnit)
Eipä päivääkään ilman Talvivaaraa (5.3.2014 Kainuun Sanomat, Pääkirjoitukset)
Ely-keskuksen lepsuilu vastoin hyvää hallintoa (5.3.2014 Kaleva, Pääkirjoitukset)
Kauppinen: Sipilän suuri virhe (5.3.2014 Suomen Luonto, Kolumnit)
Ulkoistettu ympäristönsuojelu ja kalastuksen paperisuus (4.3.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Kaivosyhtiö tulossa Oulujärven tuntumaan luonnonsuojelualueiden rajanaapuriksi (3.3.2014 Koti-Kajaani, Lukijalta)
Helmikuu
Tuulivoimalla on monta hyvää ominaisuutta (28.2.2014 Etelä-Saimaa, Mielipide)
Kaivos on uhka luonnolle (24.2.2014 Savon Sanomat, Mielipide)
Alihinnoitetut kalastusluvat (24.2.2014 Pohjalainen, Mielipide)
Ammattikalastajia tarvitaan (20.2.2014 Koillissanomat, Pääkirjoitus)
Itämeri kuntoon – nyt! (19.2.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Kalastuslaki uudistuu (19.2.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Pääkirjoitukset)
Norppa tarvitsee kaikkien tuen (13.2.2014 Itä-Savo, Pääkirjoitus)
RKTL istuttaa uusiasattumia kalasoppaan (12.2.2014 Pohjolan Sanomat, Pääkirjoitukset)
Vaelluskalaistutusten hyötyjä selvitettävä (12.2.2014 Koillissanomat, Pääkirjoitus)
Luonto toimii velkojana (11.2.2014 Savon Sanomat, Mielipide)
Norppa on eläin (10.2.2014 Savon Sanomat, Pääkirjoitukset ja artikkelit)
Tapetaanpas viestin tuoja! (10.2.2014 Kainuun Sanomat, Yläkerta)
Laatokan lohen aika (10.2.2014 Uutisvuoksi, Pääkirjoitus)
Reipas kolausurakka (10.2.2014 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Kirje kotiin (10.2.2014 Ylä-Kainuu)
Itämeren lohen myynnistä (7.2.2014 Forum24, Mielipiteet)
Kaivosala ei kestä toista Talvivaaraa (7.2.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitukset)
Talvivaara ei ole enää mahdollinen (7.2.2014 Pohjolan Sanomat, Pääkirjoitukset)
Ympäristöjärjestön kalakanta ontuu (6.2.2014 Lapin Kansa, Kolumnit)
Talvivaara otti tietoisen riskin (6.2.2014 Kaleva, Pääkirjoitus)
Turvallisuustutkinta vahvisti sen, minkä jokainen näki (6.2.2014 Savon Sanomat, Mielipide)
Talvivaara - tekojen aika (5.2.2014 Kaleva, Pohjoisen ääni)
Talvivaaran huomioita Onnettomuustutkintakeskuksen selostuksesta (5.2.2014 Paikan päällä)
Koloveden kanta hiipunut (4.2.2014 Savon Sanomat, Mielipide)
Tammikuu
Kalatiet eivät palauta menetettyä koskipinta-alaa (31.1.2014 Turun Sanomat, Lukijoilta)
Järvien kalat voivat hyvin (30.1.2014 Kymen Sanomat, Kolumni)
Arinan luovuttava Itämeren lohen myynnistä (30.1.2014 Uusi Suomi, Puheenvuoro)
Keskustelun puute vie kalat vedestä (30.1.2014 Pitäjänuutiset, Mielipiteet)
Kalavesi paranee vain kalastamalla (29.1.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitus)
Norpan pesinnän apua valmistellaan (27.1.2014 Etelä-Saimaa, Mielipide)
Koskiensuojelulaki on uhattuna (27.1.2014 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Näkökulma: Rauhoitettua saimaannieriää pilkitään kisoissa (24.1.2014 Yle Etelä-Karjala, Näkökulma)
Lohi kutisi, jos pato poistuisi (23.1.2014 Savon Sanomat, Pääkirjoitukset ja artikkelit)
Kollaja kummittelee taas (20.1.2014 Iijokiseutu, Kommentit)
Kollaja kestää? (20.1.2014 Vihreä Lanka, Pääkirjoitus)
Kollajan allas palasi keskusteluun (20.1.2014 Koillissanomat, Pääkirjoitus)
Voimalaitosten haitat unohtuneet (20.1.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitus)
Suomi ei tarvitse uusia koskisotia (17.1.2014 Suomenmaa, 3-sivu)
Kollajan allas - ei jatkoon (17.1.2014 Koillissanomat, Alakerta)
Ydinvoiman vastustus iski yllättäen lahden takaa (14.1.2014 Savon Sanomat, Pääkirjoitukset ja artikkelit)
Norpan toive: tulisipa lunta! (14.1.2014 Helsingin Sanomat, Pääkirjoitus)
Vesivoima noussee taas vaihtoehdoksi (13.1.2014 Lapin Kansa, Pääkirjoitus)
Kollaja kuohuu jälleen kerran (13.1.2014 Kaleva, Pääkirjoitus)
Kollaja-allas tuhoaa tulvametsiä (13.1.2014 Oulu-lehti, Mielipiteet)
Kalavelvoitteet ja kalastus on turvattava (13.1.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Kollaja (13.1.2014 Pokan Mietteet / Hannele Pokka)
Köysi kiristyy taas (10.1.2014 Forum24, Mielipiteet)
Kollaja pulpahti pinnalle (10.1.2014 Iijokiseutu, Mielipiteet)
Luonnon käytön ja suojelun ristiriita ratkaistava (9.1.2014 Kaleva, Vieras)
Kalastajavakuutus osaksi kalakorttia (7.1.2014 Karjalainen, Kolumnit)
Kalakantoja on suojeltava (7.1.2014 Forum24, Mielipiteet)
Kalataloudessa kuohui vuonna 2013 (2.1.2014 Kauppalehti, Kommentti)
Uusi ydinvoimala huolestuttaa Suomessa ja Ruotsissa (2.1.2014 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)

2013
Joulukuu
Kuinka järvilohen suojelussa tapahtui yllätyskäänne (27.12.2013 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Talvivaara tullut tiensä päähän (27.12.2013 Suomen luonnonsuojeluliitto, Blogi)
Lokakuu
Kyseenalaista peliä lohella (28.10.2013 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Saimaan ja Pielisen lohia ei pidä unohtaa (28.10.2013 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Vastakkainasettelu ei ole kenenkään etu (28.10.2013 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Lohenkalastuksen etiikasta on syytä keskustella (28.10.2013 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Kuturauha lisäisi välittömästi lohien poikastuotantoa (28.10.2013 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Lohen luontaisen elinkierron edistämisessä riittää vielä työtä (28.10.2013 Helsingin Sanomat, Mielipide)
Villilohi ei ole ruokaa vaan elämys (18.10.2013 Hannele Pokan blogi)
Syyskuu
Talvivaaralle (13.9.2013 Kainuun Sanomat)
Lantrataan laajasti! (13.9.2013 Kainuun Sanomat)
Talvivaaran alapuolisten vesistöjen tila on surkea (13.9.2013 Koti-Kajaani)
Talvivaaran purkuputkea vasta selvitellään (13.9.2013 Kainuun Sanomat)
Mahtava lohikesä ja melkoisen kiivas soppa (2.9.2013 Kaleva, Kolumni)
Elokuu
Kalateiden rakentaminen pitäisi saada liikkeelle (27.8.2013)
Säännöstellyt vedet kunnostettava (14.8.2013 Kalevan Lukijalta)
Vaelluskalat on mahdollista palauttaa maamme vesiin (14.8.2013 Helsingin Sanomat)
Puhdas luonto kasvaa arvoa (14.8.2013 Kainuun Sanomat)
Heinäkuu
Laittomasti perustettu ja laittomasti toiminut kaivos on suljettava (12.7.2013 Maaseudun Tulevaisuus, Lukijalta)
Toukokuu
Mökkielämää vaaran naapurissa (29.5.2013 Kalevan Lukijalta)
Ei tuulimyllyjä Manamansaloon (6.5.2013 Kainuun Sanomat)
Kuka puolustaa ihmistä? (1.5.2013 Kainuun Sanomat)
Oikeus puhtaaseen synnyinseutuun (1.5.2013 Kainuun Sanomat)
Manamansalon kaavamuutos on hylättävä (1.5.2013 Kainuun Sanomat)
Huhtikuu
Talvivaara saa lisäaikaa (24.4.2013 Kaleva)
Virkistyskalastajat ja julkkikset pelaavat lohella (14.4.2013 Helsingin Sanomat)
Kalastuspolitiikka voi perustua vain kestävälle kalastukselle (12.4.2013 Helsingin Sanomat)
Kalaportaista apua Itämeren lohille (11.4.2013 Helsingin Sanomat)
Kannanotto koskien Talvivaaran kipsisakka-altaan vuotoa (10.4.2013 Koti-Kajaani)
Vain puhdasta vettä ulos Talvivaarasta (23.-24.3.2013 Koti-Kajaani)
Maaliskuu
Helmenpyynti: Välineiden kehitys johti loppusuoralle (14.3.2013 Ylä-Kainuu)
Ympäristönsuojelu, mikä paradoksi! (12.3.2013 Kainuun Sanomat)
Mitä Talvivaarassa tapahtuu? (7.3.2013 Kalevan Lukijalta)
Helmikuu
Oulun vesihuolto, Viinivaara ja Iijoki (16.2.2013 Kalevan Lukijalta)
Talvivaaran vesiä Oulujokeen? (2.2.2013 Kalevan Lukijalta)
Suomessa pohjavettä otetaan hallitusti (30.1.2013 Kalevan Lukijalta)
Tammikuu
Helmenkalastus: Pyyntitekniikat Karjalasta (15.1.2013 Ylä-Kainuu)
Helmenkalastus: Suomen suurin helmi (10.2.2013 Ylä-Kainuu)
Joko löytyisi vaihtoehtoja? (15.1.2013 Kalevan Lukijalta)
Lohitragediako? (10.1.2013 Kalevan Lukijalta)
Helmenpyyntiä Kainuussa (2.1.2013 Kainuun Sanomat)
Länsi-Kainuun vanhaa karttaa sopii tutkia Kansallisarkiston digisivuilla (30.12.2012 Kainuun Sanomat)
Vielä jäi kysyttävää (28.12.2012 Kainuun Sanomat)
Vastauksia Talvivaarasta (21.12.2012 Kainuun Sanomat)

2012
Joulukuu
Viinivaarasta on luovuttava (20.12.2012)
Valumien hillintään tehoa biotalouden uusilla opeilla (20.12.2012)
Vielä Viinivaarasta (13.12.2012)
Elämme unessa! (12.12.2012)
Ympäristön tilan seuranta (12.12.2012)
Marraskuu
Tuulivoimarakentaminen on ekoterrorismia ja luonnon raiskausta pahimmillaan (28.11.2012)
Talvivaaran myrkkypäästöt saatava kuriin (28.11.2012)
Talvivaara nyt ja tulevaisuudessa (28.11.2012)
Odotettavissa haisevia rantavesiä (28.11.2012)
Eespäin, eespäin väki Talviksen! (27.11.2012)
Kannanotto Talvivaarasta (27.11.2012)
Laakajärvi-valssin viimeinen säkeistö (27.11.2012)
Avoin kirje ministeri Niinistölle (25.11.2012)
Talvivaara - uhkasta mahdollisuudeksi (25.11.2012)
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa (25.11.2012)
Oulujärven ja Oulujoen säännöstelyn vähentäminen (25.11.2012)
Pohjavedet suojattava Talvivaaran uhalta (25.11.2012)
Voisiko lähijärvet muumioida? (25.11.2012)
Talvivaara tarvitsee nyt kainuulaisten tuen (25.11.2012)
Katastrofin äärellä (21.11.2012)
Talvivaaran tutkimaton puoli (21.11.2012)
Nyt voimaloita rakentamaan (20.11.2012)
Padon perustuksen pitää olla nestettä läpäisemätön (20.11.2012)
Laadunvarmistus ja työmoraali (20.11.2012)
Talvivaaran vesipöhöstä voidaan oppia (20.11.2012)
"Tanssi yli kipsisakka-altaiden" (19.11.2012)
Kaikkiko sallittua? (19.11.2012)
Ristiinnaulittu kaivosyhtiö (19.11.2012)
Kaivostoiminnan riskejä on katsottu liian pitkään läpi sormien (16.11.2012)
Talvivaaran infrassa epäonnistuttiin (16.11.2012)
Talvivaaralle on annettava työrauha (16.11.2012)
Talvivaara ei ole ikiliikkuja (16.11.2012)
Kaivosteollisuuden kehittäminen päättyi jo 1970-luvulla (16.11.2012)
Talvivaarasanasto (15.11.2012)
Työ, talvi ja vaara (15.11.2012)
Talvivaara levittäytymässä Oulujoelle (15.11.2012)
Läikkyy yli (15.11.2012)
Pelottaa aukasta vesihannaa (15.11.2012)
Nyt tarvitaan poliittista tahtoa (15.11.2012)
Talvivaarasta voi päästä luontoon tonneittain raskasmetalleja (13.11.2012)
Kun pohjavesi saastuu, on se iäksi pilalla (12.11.2012)
Kalakannat heikossa hapessa (12.11.2012)
Syyskuu
Oulujärvellä kuohuu, mikä neuvoksi? (10.9.2012)
Kesäkuu
Nyt on vesistöjen elvytyksen aika (2.6.2012)
Toukokuu
Me talvivaaralaiset haluamme työrauhan (22.5.2012)
Oulujoki – latauksia virrassa (16.5.2012)
Viinivaara-hankkeesta riittää yhä kysymyksiä (9.5.2012)
Maaliskuu
Rokuan alueen vedenpintojen laskusta (28.3.2012)
Kuka puolustaisi pusikoita? (28.3.2012)
Viinivaaralle laitettava stoppi (28.3.2012)
Miksi Rokuan järvien vedenpinta laskee? (28.3.2012)
Talvivaaran ympäristötouhuihin on suhtauduttava vakavasti (20.3.2012)
Ei pohjavettäkään voi käsittelemättä juoda (2.3.2012)
Miten käy sisä-vesistöjemmeja pohjoisen Itämeren? (2.3.2012)
Pohjavettä keinolla millä hyvänsä? (2.3.2012)
Helmikuu
Sanginjoesta on keskusteltava (29.2.2012)
Nukkuuko Oulu onnensa ohi metsien suojelussa? (29.2.2012)
Liminganlahdesta syytä olla huolissaan (29.2.2012)
Pohjavettä vain juomakäyttöön (29.2.2012)
Luonnolla on muutakin kuin rahallista arvoa (17.2.2012)
Kalastuslakiuudistuksen tavoitteet hukassa (16.2.2012)
Oululaisilla oikeus puhtaaseen juomaveteen (16.2.2012)
Kansallispuisto olisi asukkaiden ja luonnon etu (12.2.2012)
Viinivaaran pohjavesi - uhka vai mahdollisuus? (12.2.2012)
Miksi Sanginjokea tuhotaan? (12.2.2012)
Viinivaarasta vain juomavesi (12.2.2012)
Hakkuut sitovat, suojelu ei? (2.2.2012)
Hakkuut eivät tuhoa luontoarvoja (2.2.2012)
Kalaistutukset ovat välttämättömiä (2.2.2012)
Että joko taas Kollajaa? (2.2.2012)
Sanginjoen kansallispuisto - nyt! (2.2.2012)
Tammikuu
Järven vesi vaihtoon (18.1.2012)

2011
Joulukuu
Kuntalaisilla on Oulujärvestä suuri huoli (10.12.2011)
Talvivaara näyttää vain lisäävän päästöjään (9.12.2011)
Sanginjoen alue rauhoitettava metsätaloustoimilta (9.12.2011)
Sanginjoen kansallispuisto on mahdollinen (8.12.2011)
Pohjavesi on arvotavaraa (8.12.2011)
Melu huomioitava tuulivoiman sijoittamisessa (8.12.2011)
Matkalla vesitettyä, tuulesta temmattua (7.12.2011)
Marraskuu
Onko ydinjätteen sijoituspaikalle vaihtoehtoja? (28.11.2011)
Kaivoksetko ainoa ympäristöongelma? (22.11.2011)
Mitä ovat Hanhikiven "risukot"? (22.11.2011)
Ydinvoimalainko on uskonto (22.11.2011)
Ydinvoimapelkoa järkisyistä (22.11.2011)
Ydinvoiman vastustus on pelkoon perustuva usko (22.11.2011)
Kainuussa ei nähdä metsää puilta (22.11.2011)
Kiiminkijoen arvokalat uhattuna (3.11.2011)
Turpeen alasajo ei ole ajankohtainen energiapolitiikassa (3.11.2011)
Tuulesta sähköä, kun tuuli on sillä tuulella (2.11.2011)
Ydinvoima on tiensä päässä (2.11.2011)
Lokakuu
Särkien kasaantuminen päätyy luontokirjan sivuille (27.10.2011)
Oulujärvestä tuli Kainuun maakuntajärvi (27.10.2011)
Laitakariin suunnitellaan kahta tuulivoimalaa (27.10.2011)
Pelastuuko Suomen luonnon monimuotoisuus uudella strategialla? (26.10.2011)
Lohen matka kohti kotijokeaan helpottuu (25.10.2011)
Suomen silakkakiintiö kasvaa Pohjanlahdella (25.10.2011)
Hanhikivi rahamahdin alttarille (21.10.2011)
Ydinvoimala ei ole kunnan pelastus (21.10.2011)
Muualla käytetään uusiutuvaa energiaa (21.10.2011)
Säteilevää perintöä (21.10.2011)
Korulauseita ydinvoimasta (21.10.2011)
Pro Hanhikivi ei ole yksin ydinvoima-näkemyksineen (21.10.2011)
Mieslahden Pitkänperään "Talvivaara" (20.10.2011)
Atomivoima tuottaa hiilidioksidia (20.10.2011)
Luova ote on tarpeen turvevesien puhdistamiseksi (20.10.2011)
Nyt "keskustellaan" ydinvoimasta (20.10.2011)
Jälkiviisautta turvetuotannon haitoista (20.10.2011)
Järvestä nousee kansan valta (17.10.2011)
Ympäristövastuu kannettava (14.10.2011)
Yksi ydinonkalo riittää Suomelle (12.10.2011)
Ministeri puskee turpeen energiakäyttöä historiaan (12.10.2011)
Soiden ojitus ei onnistunut (11.10.2011)
Kalastuskulttuuri muutoksessa (7.10.2011)
Kuka oikeasti haluaa ydinvoimalan pohjoiseen? (7.10.2011)
Syyskuu
Joen ja meren raja on veteen piirretty viiva (30.9.2011)
Viinivaara-valitukset oikeudessa (27.9.2011)
Ristiriitainen suhtautuminen vesivoimaan (26.9.2011)
Tuulivoimaa Koillismaalta (20.9.2011)
Annetaan lohelle mahdollisuus (12.9.2011)
Viinivaaralle on vaihtoehtoja (12.9.2011)
Lohen pitää päästä takaisin kutujokeensa (9.9.2011)
Kemihaaran vesivarasto on tärkeä luonnolle ja elinkeinoille (9.9.2011)
Elokuu
Kiiminkijoen kunto on yhteinen huolemme (30.8.2011)
Voiko Kiiminkijoen vedenlaatua vielä heikentää? (25.8.2011)
Itämeren lohi pitää turvata (4.8.2011)
Lohen pelastaminen vaatii myös tekoja (4.8.2011)
Kaikille ei riitä saalista Kuusamon taimenjoilla (2.8.2011)
Pohjoisen jokiravut käyneet vähiin (1.8.2011)
Heinäkuu
Perämeri puhdas - joet ja järvet pilalla pohjoisessakin? (29.7.2011)
Lohi ja meritaimen tarvitsevat Iijokea (29.7.2011)
Iijoen lohi ja Kiiminkijoen vesi (29.7.2011)
Voiko meren pelastaa? (18.7.2011)
Loppuuko lohi? (7.7.2011)
Ylikalastusta on vaikea vähentää (1.7.2011)
Kesäkuu
Ylikalastusta on vaikea vähentää (29.6.2011)
Lohelle edelleen tarjolla sekä ettää (27.6.2011)
Satamakaupungissa olisi mukava nähdä laivojakin (15.6.2011)
Kuivuuko Nuorittajoki ja Viinivaaran lähteet? (14.6.2011)
Kalimenjoki kuntoon (14.6.2011)
Vedenoton vaikutukset ovat luotettavia (13.6.2011)
Nuorittajoen virtaamatulosten luotettavuus (13.6.2011)
Viiniä vaarasta? (13.6.2011)
Vesilaki on hyvä saada ajan tasalle (6.6.2011)
Saksan käskettävä Fennovoima luopumaan Suomen ydinvoimalahankkeesta (1.6.2011)
Toukokuu
Kollajalla käännetään ainakin kerran kaikki kivet (30.5.2011)
Kollaja ja Iijoen latvavesistö (25.5.2011)
Rokuasta oppia (25.5.2011)
Oulujärven matkailussa sanoista tekoihin (24.5.2011)
Lohen nousulle mahdollisuus (24.5.2011)
Poliitikoilla vastuu Viinivaara-hölmöilystä (24.5.2011)
Saimaannorpalla oli hyvä talvi (13.5.2011)
Iijoen vanhaa uomaa pyritään kehittämään (9.5.2011)
Maaliskuu
Mitäs nyt, Oulun Vesi? (22.3.2011)
Vesisotasilla (22.3.2011)
Ydinvoimaloissa voi tapahtua onnettomuus (22.3.2011)
Painajainen pitkittyy ja pahenee (22.3.2011)
Ei dioksiinia ruokapöytään (21.3.2011)
Käyttämällä ydinvoimaa otetaan harkittu riski (21.3.2011)
Ei moottorikelkkoja Kiiminkijoelle (21.3.2011)
Ydinvoiman varjossa (17.3.2011)
Kannettu vesi vaaran kätkössä (17.3.2011)
Tutkijoiden näkemys tukee jokivartisia (17.3.2011)
Kalastus Suomessa ikiaikainen oikeus (11.3.2011)
Onko Oulun Energia innovatiivinen? (10.3.2011)
Ei kaivostoimintaa Koutajoen alueelle (9.3.2011)
Iijokilohelle portaat vaiko autokyyti? (8.3.2011)
Lohesta on päästävä sopuun (7.3.2011)
Oulujoen talvinen virkistyskäyttö (4.3.2011)
Pohjavedestä vielä (3.3.2011)
Helmikuu
Suot ja turve (18.2.2011)
Ouluun oma kansallispuisto (17.2.2011)
Lohi on kohtuudella terveellistä (16.2.2011)
Emme tarvitse pohjavettä (10.2.2011)
Oulujoki - kalevalainen kansallisvirta (10.2.2011)
Ei ole kyse vain lohen kiellosta (7.2.2011)
Itämeren lohi ei ole terveellistä (2.2.2011)
Sanginjoki saa kansallispuistonsa (2.2.2011)
Uraanin sokeuttava vaikutus (1.2.2011)
Tammikuu
Kollaja pulpahti vaaliteemaksi (31.1.2011)
Oulujokivartta kehitettävä (31.1.2011)
Terveellistä lohta voi ja pitää syödä (28.1.2011)
Jokiyhtiöllekin kuuluu vastuu (28.1.2011)
Ympäristömyrkyistäkö lohen pelastus (27.1.2011)
Kalan terveellisyys ylittää dioksiinin haitat (27.1.2011)
Lohityöryhmä on jälleen asetettu (27.1.2011)
Ei poikkeuslupaa dioksiinilohelle (18.1.2011)
Pääkaupunkiseudulle Sipoonkorven kansallispuisto – entä Oulun kansallispuisto? (12.1.2011)
Ristiriitakala lohi (7.1.2011)

2010
Joulukuu
Onko saimaannorpalla vielä toivoa? (30.12.2010)
Vapo maalannut jo pitkään mustaa valkoiseksi (20.12.2010)
Soiden puolesta (9.12.2010)
Rantakivet limottuvat (7.12.2010)
Turvetuotanto pilasi kotiveteni (7.12.2010)
Viinivaaran perustelut eivät vakuuta (3.12.2010)
Turpeesta luopuminen on välttämätöntä (3.12.2010)
Marraskuu
Uraanikaivosten vaikutus terveyteen, kokemuksia Kanadasta osa II (25.11.2010)
Julkilausuma Kajaaninjoen siltahankkeesta (24.11.2010)
Kollaja paljastaa korulauseet (24.11.2010)
Uraanikaivosten vaikutus terveyteen, kokemuksia Kanadasta (18.11.2010)
Hynttyyt yhteen (18.11.2010)
Ärjä on lentohietikko (11.11.2010)
Turpeennosto uhkaa Uudenmaan tärkeintä suota (9.11.2010)
Raha ratkaisee turveteollisuudessa (9.11.2010)
Lokakuu
Mikä lohi-istukkaita vaivaa? (25.10.2010)
Oulu tarvitsee varavesijärjestelmän (22.10.2010)
Pohjavedet vessanpönttöön (22.10.2010)
Lohi padottuihin jokiin (21.10.2010)
Geopark avaa uusia mahdollisuuksia (21.10.2010)
Turvetuotannosta (15.10.2010)
Viinivaara-hanke on täysin turha (15.10.2010)
Kuka pelastaa luonnon biopoltto­aineilta? (14.10.2010)
Pelastetaan Itämeren lohi! (11.10.2010)
Luontoon sijoitetut rahat tuottavat (11.10.2010)
Tuulivoima puskee vastatuulessa (8.10.2010)
Ympäristöministerikö ympäristöriski? (8.10.2010)
Syyskuu
Natura koetuksella (30.9.2010)
Viinivaaran vedenotto on turmiollista (30.9.2010)
Veden laatu ei olennaisesti paranisi pohjaveteen siirryttäessä (30.9.2010)
Hajautettu energiantuotanto järkevää politiikkaa (29.9.2010)
Miten energiapuu saadaan metsästä? (29.9.2010)
Oulun Veden oikeudet (29.9.2010)
Viinivaara-hankkeen monet uhkakuvat (27.9.2010)
Saako tutkijalla olla kytköksiä teollisuuteen? (24.9.2010)
Tulvadirektiivi ei puhu tekoaltaista mitään (24.9.2010)
Pilataanko Kiiminkijoki ahneuden alttarille? (24.9.2010)
Lisäydinvoima ei ole itsestäänselvyys (23.9.2010)
Vesileikkejä Viinivaarassa (22.9.2010)
Viinivaarahanke on täysin epälooginen (22.9.2010)
Viinivaaran vaikutukset on tutkittu tarkasti (21.9.2010)
Ydinvoiman hukkalämmössä vastaus bioenergian haasteisiin (21.9.2010)
Kalatie ei ole yksin ratkaisu (16.9.2010)
Nikkelihumalasta kovaan kohmeloon (15.9.2010)
Kitkan viisas on nimensä väärti (13.9.2010)
Haju, melu, pöly ja uraani (13.9.2010)
Oulujoen lohen paluu ratkaistaan Puolassa (9.9.2010)
Kaavoitus ohjaamaan tuulivoimarakentamista (8.9.2010)
Oulun vesi kelpaa (8.9.2010)
Elokuu
Ei pohjavettä vessanpyttyyn (31.8.2010)
Vedenotolla voi olla vakavat seuraukset (31.8.2010)
Lohestus päättyi Tenolla, on syytösten aika (26.8.2010)
Pohjoisten vesien tilaa on seurattava jatkuvasti (26.8.2010)
Vesirutto on jo iso riesa Kuusamon vesissä (26.8.2010)
Vanhat virheet korjattava (24.8.2010)
Rannikon tuulivoima-alueiden suunnitteluun aikalisä (19.8.2010)
Kiehtovimmat kalapaikat (19.8.2010)
Minne katosivat Perämeren lohet? (18.8.2010)
Kotitarvekalastus kannattaa (18.8.2010)
Kiirehtiminen ei sovi ydinvoimaan (17.8.2010)
Kirpeää ydinenergian taipaleelta (5.8.2010)
Raputuho tutkittava (2.8.2010)
Heinäkuu
Kahlitut kosket (29.7.2010)
Elämänmuotomme sotii luontoa vastaan (19.7.2010)
Oulujoen vedenlaatu hyvän ja erinomaisen välillä (14.7.2010)
Vesistön puolesta (12.7.2010)
Oulun puistot (12.7.2010)
Vaaratonta ja puhdasta ydinvoimaa ei ole (8.7.2010)
Suomi ei tarvitse lisää ydinvoimaa (8.7.2010)
Miksi Suomi ei hyödynnä vesivoimaa? (8.7.2010)
Merimuseosta apua Oulun verettömyyteen (8.7.2010)
Ydinvoiman haitat (7.7.2010)
Ehdoton ei Fennovoimalle (7.7.2010)
Rajajokisopimus ja kalastusmatkailu (7.7.2010)
Lohta vanhoihin lohijokiin (6.7.2010)
Elinvoimaa pohjoiseen (6.7.2010)
Ydinvoima kävi omalletunnolle (5.7.2010)
Kemijoki Oy:n ja Lapin liiton toiminta on laitonta (2.7.2010)
Ydinenergian myynti osakkaille omakustannushintaan vaarantaa kilpailun (1.7.2010)
Ydinjätteen säteilevyys on suhteellista (1.7.2010)
Kesäkuu
Saimaannorppaa pitää pystyä suojelemaan (30.6.2010)
Vesirutto olisi ikävä seuralainen kansallispuistossa (30.6.2010)
Ydinjäte on erittäin radioaktiivista (29.6.2010)
Miten muikku saataisiin palaamaan Irnijärveen? (29.6.2010)
Ydinvoima on riski hyvinvoinnille (23.6.2010)
Ravinteet kiertoon ja lahnat pannuun (21.6.2010)
Ydinvoimapäätös ei ole läpihuutojuttu (21.6.2010)
Kalanhoidon velvoitteet täyttämättä (16.6.2010)
Ydin- ja vesivoima sopivat yhteen (15.6.2010)
Fennovoima Simoon - enemmän kuin lottovoitto (15.6.2010)
Fennovoiman hanke on riskejä täynnä (15.6.2010)
Luonnonkala kunniaan (10.6.2010)
Sydäntä harjuksen kalastukseen (3.6.2010)
Uusiutuvan energian tavoitteeseen lisäydinvoimalla (1.6.2010)
Rantoja ei saa tuhota ydinvoimalla (1.6.2010)
Toukokuu
Lupaviidakko kalastusmatkailun harmina (31.5.2010)
Yksi ydinvoimalalupa on riittävä tässä vaiheessa (25.5.2010)
Ydinvoimapäätös muotoutuu monen tekijän summana (25.5.2010)
Ydinvastuulaki on saatava vihdoin voimaan (25.5.2010)
Poliittista voimaa suojelutoimiin (24.5.2010)
Oulangan seuraavaksi tavoitteeksi avoin joki (24.5.2010)
Virkkunen: Ympäristöfiksu energiapaketti (24.5.2010)
Ydinvoima: hutilointeja, kiirettä ja pakkosyöttöä (24.5.2010)
Kalatalo lisää potkua kalastukseen (24.5.2010)
Hyvä ympäristöuutinen suomalaisilta pelloilta (21.5.2010)
Pääkirjoitus: Ydinvoima on itsekästä, Katainen (20.5.2010)
Ydinvoimaloiden hukkalämpö rehevöittää merta (20.5.2010)
Energiantarve kasvaa vuoden 2020 jälkeenkin (20.5.2010)
Miksei rakenneta vesivoimaa? (19.5.2010)
Kalastuksessa riittää ihmeellisyyksiä (19.5.2010)
Onko tavoitteena esteetön ydin-Suomi? (19.5.2010)
Kaataako Piteån tuulipuisto Fennovoiman hankkeet? (19.5.2010)
Kammottava ydinvoimakannanotto (19.5.2010)
Hallitus aliarvioi biokaasun mahdollisuudet (14.5.2010)
Risupaketissa palaa ainakin paljon rahaa (14.5.2010)
Luonnonarvoja ei saa vaarantaa (14.5.2010)
Kuka kantaa ydinvoiman riskin? (12.5.2010)
Turha pulma esteellisyydestä (12.5.2010)
Istutuslohet ja taimenet evämerkittävä (12.5.2010)
Huhtikuu
Tuulivoiman vedenalaiset vaikutukset tutkittava (30.4.2010)
Energialinjaukset valmistuivat (29.4.2010)
Uusiutuvien tukipaketista tulikin ydinvoimapäätös (27.4.2010)
Säteilevä Rovaniemi? (26.4.2010)
Bioenergia muuttuu puheista todellisuudeksi (23.4.2010)
Uhanalaiset kalalajit tarvitsevat lisää suojelua (23.4.2010)
"Valtionyhtiö Vapo vääristelee turvetietoa" (23.4.2010)
Perämerellä ei tarvita ydinvoimalaa -mielipidekirjoitus (22.4.2010)
Pelottomia terveisiä Hanhikiveltä (19.4.2010)
Ydinvoima kaikista likaisinta energiaa (19.4.2010)
Turvetuotanto on suunnattava ojitetuille soille (14.4.2010)
Jätevesikuplan kritiikki kovenee (13.4.2010)
Metsäteollisuus yliarvioi sähköntarpeensa (12.4.2010)
Käsittämätön öljyturma (9.4.2010)
Jäämeren suojelu vaatii uutta hallintatapaa (8.4.2010)
Vapo aloitti mainosturnajaiset (6.4.2010)
Onko Viinivaaran Ylikiimingin harjujen pohjavesi Oulun kaupungille tarpeellista? (6.4.2010)
Pohjoisen ydinvoima hukataan siirrossa (6.4.2010)
Tuulivoima ajaa ydinvoiman ohi (6.4.2010)
Kilpailukyky ei vaadi ydinvoimaa (6.4.2010)
Ydinvoimaa lähestytään teknisenä kysymyksenä vailla eettistä näkökulmaa(6.4.2010)
Ydinvoimapäätökseen vaikeusastetta kyselystä (1.4.2010)
Ydinvoimalle ei ole vaihtoehtoja (1.4.2010)
Maaliskuu
Käsitys ydinvoimasta kadoksissa? (31.3.2010)
Kalastuslupakäytäntö kaipaa yksinkertaistamista (30.3.2010)
Valot pois maapallon puolesta (29.3.2010)
Kotimaiset energianlähteet kansalaisten suosiossa (29.3.2010)
Mullistuksia metsissä (29.3.2010)
Voidaanko ydinjätehautaa ajatella jopa ympäristörikoksena? (22.3.2010)
Tervahiihto on kahden ladun risteyksessä (22.3.2010)
Allaskalan maine on palautettava (16.3.2010)
Uusien kalalajien tuonti on venäläistä rulettia (15.3.2010)
Ydinvoima tulee uudelleen (9.3.2010)
Tervan tiellä on pitkä historia (8.3.2010)
Kyllä kansa osaisi päättää ydinvoimasta (4.3.2010)
Helmikuu
Eduskuntagallup ennustaa yhtä uutta ydinvoimalaa (25.2.2010)
Syöpä yleistyy ydinvoimaloiden läheisyydessä (24.2.2010)
Tuleeko vesivoimasta ydinvoiman renki? (24.2.2010)
Onko mitään tolkkua tuulivoimaloissa? (24.2.2010)
Ydinsähköä Keski-Euroopan tarpeisiin? (24.2.2010)
Ilmastopolitiikan keskittämisen lisäksi tarvitaan ilmastolakia (24.2.2010)
Ydinvoimala Santahaminaan (24.2.2010)
Mitä Kööpenhaminan jälkeen? (24.2.2010)
Ydinvoiman rakentaminen on lyhytnäköistä ja edesvastuutonta (23.2.2010)
Lisäydinvoima johtaisi ydinsähkön vientiin (17.2.2010)
Turvetuotantoa tukemalla vääristetään kilpailua (17.2.2010)
"Perustetaan suomeen ilmasto- ja energiaministeriö" (17.2.2010)
Uraani käyttöön (15.2.2010)
Tervakaupan unohdettu keskus (12.2.2010)
Jäitä hattuun Kemijoen lohestajat (10.2.2010)
Lohirauhansopimus voimaan (10.2.2010)
Vapaaehtoisesti norpan hyväksi (8.2.2010)
Vuotos on ainutlaatuinen, hiomaton timantti (5.2.2010)
Lapistakin ydinvoimaa? (5.2.2010)
Suomalaista todellisuutta: Painajainen Olkiluodossa 3 (5.2.2010)
Lohen tunnistaa helposti hylkeen ruoansulatuskanavasta (3.2.2010)
Lisäydinvoima veisi pohjan biotalouden kehittämiseltä (3.2.2010)
Tammikuu
Tervan tie ei saa jäädä koreiden kylttien varaan (29.1.2010)
Hylkeiden ravinto vaihtelee vuodenaikojen mukaan (29.1.2010)
Kuinka kunnostaisi Rokuanjärven? (29.1.2010)
Tarjouksessa marinoitua Vuotosta (20.1.2010)
Vanha hanke uudella nimellä (20.1.2010)
Vuotos-haamu lehahti kaapista (18.1.2010)
Jos kerran Uumajassa, niin kyllä Oulujoellakin (7.1.2010)

▲Alkuun

2009
Joulukuu
Rajajokisopimus uhkaa lohikantoja (22.12.2009)
Vaelluskalojen palautus on pitkäjänteistä työtä (22.12.2009)
Biodieseltehdas sopii Kemiin (18.12.2009)
Rokuanjärvi (16.12.2009)
Kainuun vaelluskalahankkeesta (16.12.2009)
Kalimenjoen elämä on alamäessä (15.12.2009)
Ydinvoimalan rakentamisaikainen työllisyyshyöty on kupla (7.12.2009)
Turvetuotannon loppumiseen varauduttava (7.12.2009)
Bioenergiasta hyvinvointia Kainuuseen (7.12.2009)
Paljastuvatko lohiportaat puuhamiesten turhakkeeksi? (7.12.2009)
Lohi, herrat ja me (3.12.2009)
Marraskuu
Säynäjäsuo-Syväjärvensärkät - upea luontokokonaisuus (26.11.2009)
Bioenergia vaatii toimivan puukaupan (23.11.2009)
Ydinvoimaa lobataan virheellisin tukinnoin (20.11.2009)
Metsänhakkuut Manamansalossa (11.11.2009)
Lohikokeilu etenee Ounasjoella (11.11.2009)
Tuhansien järvien kalaton maa (11.11.2009)
Kajaani havittelee ylistystiellä Manamansaloa
Kuinka USA oli lähellä saada oman Tshernobylinsa?
Energiatuotantoa ei saa keskittää
Tarkoitushakuisia laskelmia lohesta
Uusi energiatekniikka hyödyntäisi talouttakin
Kolla jaa-ei-tyhjiä-poissa
Iijoelta luonnon-, istutus- vai Torniojoen lohta?
Kevättulvat ovat Kollajan alueella tarpeen
Iijoen kehittämisessä katse Kuusamoon
PVO julistaa stiiknafuuliaa
Isot kalat vahvistavat kalakantaa
Suomen energiavisioita
Vaelluskalojen paluusta
Lohi-istukkaat kasvavat väärällä rehulla
Oulu ja meri
Ydinvoimako päästötöntä
Vihdoinkin valoa Iijoelle
Ajatuksia Kollajan alajuoksulta
Puntit tasan?
Iijoella kohisee tavallista reippaammin
Toppilansalmen aluetta ei osata hyödyntää
Kosket säilyvät
Jäljellä olevia koskia ei saa tuhota
Jokirakentajan ihmeelliset kahlailut
Kalateilläkö Kollajalle hyväksyntä?
Kollaja ja luullun ymmärtäminen
"Onko kukaan vastuussa lohen kasvatuksessa tehdyistä virheistä?"
Kollaja-keskustelu kaipaa konkretiaa
Miksi PVO ei noudata yhteysviranomaisen vaatimusta?
Merituulipuistot tuhoavat Pohjois-Perämeren
Simon ydinvoimalahanke ei ole toteutuskelpoinen
PVO pitäisi velvoittaa kalateiden rakentamiseen
Tosiasijat Iijoen kehittämisen pohjaksi

▲Alkuun

2008
Annetaan Vuotoksen ja Kollajan olla
Iijoen hätähuutoa ei kuula
Iijoki ei ole vapaa
Roolit ovat selvät Kollaja-hankkeessa
PVO jättäisi kosket rauhaan
Ydinvoimalla vaikutuksia myös kalatalouteen
PVO asettunut viranomaisen asemaan
Elämää on Oulujoella, sittenkin!
Vesienergian kupla
Turvetuotanto ja vesiensuojelu - onneton yhtälö
Turpeen harha
Iijoki on tärkein merilohen palautuskohde
Energiaa maalta ja mereltä
Kesän energiapoliittisia sammakoita
Olisiko aika saada Merikoski takaisin?
Historiallinen tilaisuus toimia Oulujoen vesistön hyväksi!
Oulujoen korkeudesta
Lohien ajoverkkokalastuskielto Itämerelle
Kollaja erilainen kuin Lapin altaat
Itämereen fosforia haja-asutusalueilta
Kollaja ja tunteiden kuohut
Vaelluskalan palauttaminen tutkitaan YVA:ssa
Suomen pitäisi oppia säästämään sähköä
Kollaja kyllä kuohuttaa
Kyllä Kollaja kuohuttaa
Maanomistajia kuultava Kollaja-asiassa
Jääviyskysymyksiä pitää pohtia etukäteen
Sähköntuotannon kannalta Kollaja on kannattava
Vuotoksen haittoja on tietoisesti liioiteltu
Kenen kelkassa Holmström ja Riekki istuvat?
Kyllä Kollaja vähän kuohuttaa
Kollajahanke on laiton ja yvalainvastainen
Kuka halusi Kollaja-sodan alkavan taas?
Vaikeneminen ei ole hyväksymistä
Pudasjärven vedenkorkeuksista vaiettua tietoa
Pudasjärvellä luotetaan lakiin ja järjestykseen
Kollajan hyödyt
Kollaja ei kuohuta Pudasjärvellä
Mielikuvaviestintä uppoaa hyvin
Jokirakentamisessa kannattaisi viivytellä
Yksipuolista mainosta kollajan rakentamiseksi
Kansalaisten huolta vesistön tilasta ei kuulla
Kollaja-hanke ei ole PVO:n käsissä
Uusia tekoaltaita ei enää tarvita
Lohi uhrattiin virkamiesvallalle
Iin koskitilakokouksesta virheellistä tietoa
Kollajan YVA:sta
Luonnonvarat hyödynnettävä tarkoin
Jätevedet ja Kollaja
Kiihkeä koskitilan kalastuskokous Iissä
Kuuleeko PVO
Löytyykö nyt luonnonlohen ystäviä?
Suomenkin vesillä ylikalastetaan
Vuotosta ja Kollajaa ei tule rakentaa
Vierasperäiset lohikalat eivät kuulu Suomen luontoon
Tekoaltaissa vesi ei seiso
Mitä siitä Kollajasta turhaan valitatte?
Ei! Tuohon tuollaiseen meillä ole varaa!
Kollaja säilytettävä luonnontilassa
Iissä ja Yli-Iissä suhtaudutaan pohjolan voimaan myönteisesti
Lohituristi lähtee liikkeelle vain jos joessa on kalaa
Kenen korvamerkillä vesi?
Kollajan allasalueen asukkaita kuunneltava
Naisjärvi huomioitu Kollajan YVA:ssa
Kollajan YVA-menettely pelkkää propagandaa
Kahden ministerin energiaottelu kipinöi sähköisesti
Vasemmistoliiton Korhonen hylkäisi allashankkeet
Tekoaltaan lisääminen lisäisi metaanipäästöjä
Suomeen tarvitaan kalatielaki
Lohipolitiikka tälle vuosikymmenelle
Lohen orastavaa paluumuuttoa ei saa estää
YVA-lainsäädäntö on korjaamisen tarpeessa

▲Alkuun

2007
Ei kiitos Kollajan YVA-seurantaryhmälle
Kollajalla kynnetään jokipohjaa
Veden laatu huonoin miesmuistiin
Oulujoen matkailureitti, vesimatkailun voisi elvyttää uudelleen
Tekoaltaan varjossa - Kollaja kestää
Harhaa ja tosiasiaa vesivoimasta
Kollajan altaasta peruuttamatonta tuhoa
Lohen monet tiet
Vesivoima tuhoaa Lapin luontoa
Vesivoima ei ole ympäristöystävällistä
Lohikantojen kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä
Lohiadressin vasta-adressi perusteltu virheellisesti
Ammattikalastusperinteen rannikolla jatkuttava
Merilohen pääsy pohjoisen kutujokiin tärkeää
Iijoen latvajärvien säännöstely luvan mukaista
Pudasjärven ja Kollajan ihmisiä kiusataan taas
Iijoen tulvasäännöstelyssä pallo hukassa
Sierilän voimalaitoksen vaikutukset selvitettävä
Lohi-lenkkimakkarankaltainen elintarvike vai arvostettu virkistyskalastuksen kohde?

▲Alkuun

2006
Ei vesivoimalle
Lohen ammattikalastus - suuri kupla
Taistelu Iijoesta on käytävä vielä kerran
Torniojoen valjastaminen veisi lohen Itämerestä
Vesivoima on tuhoisaa sähköntuotantoa
Suomi tarvitsee yhä vesivoimaa
Kalakannat tuhoutumassa?
Aurinkoenergia on todellinen vaihtoehto
Kollajan haikailu energian tuhlausta
Röyhkeästi kestävään sähkömarkkinaan
Vesivoiman tuotanto ja vaelluskalat
Vesivoiman ekologisuus on kaukana totuudesta

▲Alkuun


HISTORIALLINEN TILAISUUS TOIMIA OULUJOEN VESISTÖN HYVÄKSI!

Oulujoen vesistön voimalaitokset alkavat viimeinkin jauhaa hyötyä myös jokivarsien kunnille. Voimalaitosten kunnille tuottama hyöty on rakentamisvaiheen ja sitä seuranneiden ”kulta-aikojen” jälkeen jatkuvasti vähentynyt. Pahimmillaan tilanne on johtanut siihen, ettei pari suurtakaan voimalaitosta ole juuri sijaintikuntaa hyödyttänyt (mm. Vaala, Utajärvi, Emäjokivarren kunnat). Suurimman jokiyhtiön, Fortumin, työpaikat ovat lähes hävinneet useimmilta voimalaitospaikkakunnilta (poikkeuksena on lähinnä Muhos). Näin työntekijöiden maksama kunnallisvero on menetetty. Kiinteistöveron tuottama hyöty on käytännössä kadonnut kokonaan valtionavun menetysten vuoksi.

Nyt tilanteeseen näyttää olevan tulossa merkittävä muutos. Kiinteistöverotuksen ja verotulojen täydennysjärjestelmän muuttumisen myötä voimalaitoskunnille on tulossa melkoinen rahapotti. Tämä on luonnollisesti tavattoman myönteinen asia.

Toivomme, ettei tuo raha katoaisi saman tien kokonaan kuntatalouden ahdingon mustaan aukkoon. Esitämme, että jokainen voimalaitoskunta ”korvamerkitsisi” tietyn osan uudesta rahatulosta joen ja vesistön hyväksi. Vaikka budjetit ensi vuodelle on pitkälle laadittu, on mahdollista tehdä ainakin periaatepäätös. Tuo osuus voisi olla vaikka 10-20 prosenttia tai joka tapauksessa jokin selkeästi määritelty osa uusista jokituloista.

Ensi kesäksi on suunniteltu veneiden siirtoprojektia voimalaitosten yli. Oulujoki avautuisi näin jälleen kulkuväyläksi veneille. Oulujoen reitti ry on laatinut asiasta selvityksen ja projekti olisi toteutettavissa kokeiluluontoisena varsin kohtuullisin kustannuksin.

Merikosken kalatie avasi lohelle ja muille merikaloille tien Muhokselle. Kalateiden rakentaminen ylempiin voimaloihin on mitä tärkein kysymys. Merikosken kalatie toimii hyvin. Suurin ongelma on, että liian vähän lohia pääsee palaamaan jokisuulle Aikaa myöten ylikalastus merellä saadaan epäilemättä kuriin. Lohi alkaa taas palata jokisuulle ja nousta jokeen aivan toisessa määrin kuin nykyisin. Kalateihin tarvitaan voimavaroja, joita on järjestettävissä ulkopuolisella rahoituksella mutta tietty omavastuu vaaditaan kunnilta. Tarvitaan myös toimija, joka vastaa kalateiden rakentamisesta ja ylläpidosta. Sen pitäisi epäilemättä olla kuntavetoinen yhtiö tai yhteisö.

Oulujoen vesistön arvoa ja vetovoimaa voidaan lisätä monilla toimenpiteillä. Tämä hyödyttää jokivarren asukkaita, kiinnostaa matkailijoita ja houkuttaa myös paluumuuttajia. Tiedämme kuntien vaikean taloustilanteen, mutta nyt on käsillä historiallinen tilaisuus suunnata lisävoimavaroja ja kääntää joen tuottamaa hyötyä joen hyväksi. Tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Vetoamme tässä kaikkien Oulujoen vesistöalueen voimalaitoskuntien päättäjiin ja kuntalaisiin. Toivomme myös voimayhtiöiden kantavan asiassa oman vastuunsa

Nyt on mahdollista antaa joululahja Oulujoen vesistölle!

Oulujoen reitti ry:n hallitus
puolesta

Pekka Jurvelin, puheenjohtaja
Juha Aitamurto, varapuheenjohtaja

▲Alkuun


OULUJOEN KORKEUDESTA

Oulujoen pinnanvaihtelulle saatava rajat

Kaleva 16.8.2005 Lukijan mielipide

Aina ajoittain Pohjois-Pohjanmaan päävirta, entinen kuuluisa lohijoki ja leivän antaja nousee julkisuuteen. Jokeen liittyvät ongelmat ovat valitettavasti olleet pääasiassa keskustelun aiheuttajina. Ongelmista keskeisin on vuorokautisen tai viikoittaisen vedenvaihtelun rajuus. Ilon aihe, Merikosken kalatie, on ollut omassa luokassaan myönteisenä tapahtumana. Ranta-asukkaat valittavat säännöstelystä, viranomaiset antavat selityksiään, olennaista parantumista ei tapahdu. Näin se on ollut. Kansalaisten kuuleminen ei ole ollut vesivoiman käytössä erityisen korkealla.

Käyttöpäällikkö Juha Happonen, Fortum Oy:stä, lausui äskettäin, ettei säännöstelystä päästä, vaan se tulee jatkumaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vuorokautinen tai viikonvaihteinen vedenvaihtelu jatkuu vähintään yhtä ankarana kuin tähänkin asti. Tämä on kaikkien jokivarren asukkaiden selkeästi tiedostettava. Fortum Oy ei muuta menettelyään. Palauttakaamme mieleemme, mitä viime vuosikymmenien voimatalouden asiantuntija säännöstelyn supistamismahdollisuuksista totesi.

DI Mauri Kuuskoski Oulujoki Oy/ Imatran Voima Oy:stä lausui maa- ja metsätalousministeriön asettamalle Oulujoki-työryhmälle vuonna 1982 seuraavaa: "Juoksutuksen huolellisella hoidolla voidaan altaiden vedenkorkeuksien nopeita vaihteluita tasoittaa. Vuorokautisen säännöstelyn haitat näkyvät selvimmin Montan ja Nuojuan voimalaitosten alapuolisilla alueilla." (Oulujoki-työryhmän muistio II, s.12)

Vuorokautinen vaihtelu saattoi silloin olla 3,7 metriä. Kuuskoskella oli ehdottoman auktoriteetin maine vesivoiman käyttöä tuntevana insinöörinä. Käytössä olleet keinot vedenvaihtelun rajuuden hillitsemiseksi tunnetaan tietysti nytkin. Kysymys on siitä, halutaanko keinoja käyttää.

Kun ajetaan Oulujoen massiivisten voimalaitosten ohi, ihmisille voi syntyä mielikuva, että nämä laitoksethan ne tuottavat koko valtakunnan tarvitseman sähköenergian! Totuus on kuitenkin, että Oulujoen vesivoiman osuus sähköenergian tuottajana on 3-4 % valtakunnan energian kokonaistuotannosta.

Jos voimakasta vedenvaihtelua supistettaisiin lähemmäksi luonnontilaista vaihtelua, ei se suinkaan romuttaisi valtakunnan energiantuotantoa, niin kuin voimalaitosten omistaja mielellään esittää. Säätövoiman saantia säännöstelyn vähentäminen ei myöskään uhkaa. Osakkeenomistajatkin, joiden etua yhtiö ajaa, ymmärtävät, että nykyisin halutaan vesistöjen olevan muutakin kuin maksimaalisesti toimiva rahasampo.

Fortum Oy on valtioenemmistöinen yhtiö. Yhteiskunnan, eli kansalaisten edustajat ovat siis vallankäyttäjinä tässä yhtiössä, jonka määräysvaltaan Oulujoen vesivoimakin on joutunut. Nämä valtion yhtiössä toimivat Suomen kansan edustajat ovat tähän asti olleet sitä mieltä, että on parempi antaa yhtiön johdolle mittavat optiot kansalaisten tuntemien tarpeiden sijasta. Tämä on käsittämätöntä. Tälle asiaintilalle on saatava muutos.

Maa- ja metsätalousministeriö on ollut osaltaan vesivoiman käyttöä valvova viranomainen. Tämä viranomainen on pitänyt käytännössä huolen siitä, että vesivoiman käyttäjän toimet ja edut turvataan. Vaikka poliittisen vallan haltijoihin on eri aikoina säännöstelyasioissakin paikallisten ihmisten asiain ajajina monesti petytty, on muistettava, että vain poliittisten vallankäyttäjien käsissä on sellainen voima, jolla kylmä teknologinen vallankäyttö ja voitontavoittelu saadaan aisoihin.

Erityisesti katseet on kohdistettava Pohjois-Suomen omiin edustajiin. Etenkin keskustapuolueen edustajille on esitettävä vaatimuksia. Onhan se pääministeripuolue ja pitää Pohjois-Suomessa merkittävää valtaa.

Joki on Oulun kaupungin ja sen jokivarren 150 000:lle asukkaalle arvokas kulttuuri- ja vapaa-ajan käytön vesistö. Erityiseen arvoon joki nousi, kun Merikosken voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin toimiva kalatie. Lohi ja muu nousukalasto pääsee taas 60 vuoden jälkeen nousemaan siihen jokeen, johon niiden vietit ja vaisto vetää. Kaupunginjohtaja Kari Nenosella ja Oulun Energian toimitusjohtajalla Tapani Kurkelalla on erityinen ansio kalatien rakentamisesta Oulun kaupungin muiden päättäjien ohella.

Ratkaisu oli historiallinen ja on aukaisemassa tietä Oulujoen muiden voimalaitosten kalateille. Kutupaikkojen uudistamiseen on käytävä myös päävirralla ja vielä kerran: vedenvaihtelulle rajut rajat!

Heikki Vainiokangas
laitasaarelainen

▲Alkuun


LOHIEN AJOVERKKOKALASTUSKIELTO ITÄMERELLE

Kirjoitus Kalevassa

Lohipolitiikasta ei tarvitsisi puhua ja kirjoittaa, jos ajoverkkokalastusta ei olisi keksitty, merkittäviä lohijokia rakennettu ja meriä saastutettu ympäristömyrkyillä.

Merkittävien lohijokien, Kemijoen ja Oulujoen, patoaminen pienensi merkittävästi kutemaan nousevien merilohien kokonaismäärää ja kavensi sitä perinnöllisen monimuotoisuuden määrää, joka oli sitoutunut jokikohtaisiin kantoihin. Oululaiset lopettivat lohen nousun Oulujokeen vuonna 1941. Kemijokeen lohennousu päättyi vuonna 1948. Pohjanlahden Suomen puolella merkittävimmät kutulohikannat säilyivät Tornionjoella ja Simojoella.

Ruotsalaiset toivat ajoverkkokalastuskulttuurin Suomeen. Opetus alkoi Ahvenanmaalla 10.5.1939. Lohenkalastukseen ajoverkot ilmestyivät vasta 1960-luvulla. Satakunnan rannikolla lohiverkot otettiin käyttöön vuonna 1967.

Seuraavalla vuosikymmenellä merilohikantojen todettiin olevan jälleen uuden vaaran kohteena. Ruotsalaiset tutkijat havaitsivat M74-oireyhtymäksi nimetyn lisääntymishäiriön lohilla. Sen vaikutuksesta lajin lisääntymistulos on monien lohijokien kannoissa romahtanut, Tornionjoella 1990-luvun ensi puoliskolla kymmenenteen osaan aiemmasta. Onneksi lisääntymistulos on sittemmin jonkin verran parantunut.

Lohijokien padoilla sulkeminen johti oikeusteitse velvoiteistutuksiin. Johtavan EU-virkamiehen mukaan velvoiteistutuksilla on ollut tarkoitus taata Baltian maiden kalastajille ajoverkoilla pyydettävää, täällä Pohjois-Pohjanmaalla näkemys on tunnetusti toisenlainen. Täällä firmat yrittävät ostaa itsensä vapaiksi velvoiteistutuksista, mikä pitää tietenkin tyrmätä kuvottavana ehdotuksena. Itämeren komissio yrittää säädellä lohenkalastusta Itämeren alueella. Se on ollut kykenemätön alentamaan pyyntikiintiöitä tilanteissa, joissa luonnonlohikannat ovat olleet uhanalaisia. Kiintiöiden pienentämisten sijasta se on pikemminkin eteläisen Itämeren rantavaltioiden painostuksesta suurentanut vuosittain pyydettävissä olevien lohien määrää kuin pitänyt niitä edes entisellään.

Omaatuntoaan varten Itämeren komissio on laatinut Salmon Action Planin, lohikantojen hoito-ohjelman SAP:in. Kun seuraa tilanteen kehitystä Tornion- ja Simojoella, ei voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin, että pieleen on mennyt. Ruotsalaiset ovat lisäksi omalta osaltaan tehneet kaikkensa lohien nousun estämisiksi Tornionjokeen.

Tämäkään ei vielä riitä lohisopan aineksiksi. Norjalaiset innostuivat tuottamaan lohta kassikasvatuksena vuonoissaan. Alkumenestys meni päähän ja johti ylituotantoon. Tuotantoyhtiöitä on mennyt konkurssiin ja lohen kilohinta on romahtanut. Tämä on vaikuttanut markkinoilla tietenkin myös Itämerestä pyydetyn lohen hintaan. Kuha ja ahven ovatkin nyt hinnaltaan arvokaloja verrattuina Itämeren loheen. Mitä sitten pitäisi tehdä? Ajoverkkokalastus tulisi kieltää Itämerellä, kuten se on kielletty EU:n muilla merialueilla. Tätä on komissiossakin lehtitietojen mukaan kaavailtu. Lohesta saadaan paras kilohinta, kun se pyydystetään jokialueilla ja hallitusti sellaisilla rannikon ns. terminaalialueilla, joissa ei ole rakennettu padot ohittavia kalateitä. Vain näin voidaan pelastaa luonnonlohikannat.

▲Alkuun


KOLLAJA ERILAINEN KUIN LAPIN ALTAAT

Tekoaltaita Lapissa ei voi verrata Kollajaan. Eu- säädökset kieltävät viljelijöitä avaamasta peltotilkkujaan vesistöön saakka. Siihen on jätettävä suoja-alue, ettei kivennäiset eikä irtohumus valuisi vesistöön. Kollaja- hankkeen alueella on suuret alueet tätä.

Pintajuuristo on poistettu, kymmeniä vuosia kuivatut laajat alueet, kuiva turve nousee veden pintaan. Tätä pölyä on allasalue metsiä myöten täynnä. Kaikkia turpeita ei saada millään opilla nuoltua pois. Tuulet saa isot vesimassat liikkeelle, josta syntyy pohjaa myötäilevät virtaukset. Nämä virtaukset sekä vedenkorkeuden rajut vaihtelut saavat liikkeelle turpeen ja muun aineksen.

Ainekset syöksyvät alapuoliseen jokeen ja mereen, osa suurina lauttoina, osa pieninä höntyvinä. Tiedonjanoiset voisivat tehdä ristiretkiä Siliänkankaan kupeessa. Venkaalla Vuormanperältä Haapakoskelle saakka on näitä mustia lampaita jotka haluttais ajettavan mereen saakka.

Tajuamme siis, etteivät Lapin altaat ole vertailukohteena samassa asemassa. Siellä veden alla on sidoskerros maanpinnalla joka estää valtavat maamassat liikkumasta. Jos ei haluta ymmärtää tätä tosiasiaa niin pankaa samantien kolehtihaavi kiertämään, jotta jokisuulle ja tammen alapuoliselle osalle saataisiin putsauskapasiteettia.

Kauko Outila
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
12.5.2008

▲Alkuun


ITÄMEREEN FOSFORIA HAJA-ASUTUSALUEILTA

Voiko Suomen rannikon meriveden laadulla leuhkia? Kysymyksiä herättää sekin, ovatko maan hallinnon käsitykset saastuttajista ja puhdistuskeinoista oikeat ja voiko niihin luottaa?

Olen eri yhteyksissä kritisoinut, miten herkästi ympäristöhallinnon vaatimuksia toteutetaan puutteellisten – jopa tarkoitushakuisten selvitysten perusteella. Veronmaksajille pysyvästi kallis esimerkki on alueiltaan ulospursuva Natura 2000- suojeluverkosto.

Onko ympäristöpolitiikka vastuutonta vallankäyttöä? Vesistöjen rehevöityminen ja arvokalakantojen häviäminen tunnustetaan, mutta aiheuttajista ja parannuskeinoista ollaan erimielisiä.

Hallitus nimesi puolustuskyvyttömät viemäriverkostojen ulkopuolella asuvat haja- asutusalueiden taloudet saastuttajiksi etsiessään kevennyskeinoja Itämeren fosforikuormaan. Kyseenalaisin perustein tehty asetus velvoittaa haja- asutusalueiden taloudet uusimaan talousveden imeytysjärjestelmän vuoteen 2014 mennessä.

Menetelmistä, tarpeesta ja hyödyistä ollaan erimielisiä. Asetuksen taustatietona oli ympäristöhallinnon ilmoittama fosforipäästöjen määrä 800 tonnia vuodessa, josta veteen joutuu 400 tonnia. Hallitukselle esitetyn kirjallisen kysymyksen (101/2008 vp) mukaan kokonaispäästöt olisivat 300 tonnia, josta veteen joutuvan fosforin määrä olisi 150 tonnia. Vanhasen hallintotapaan kuuluva salailu sekä valmistelun rehellisyys kyseenalaistuvat taas kerran.

Taloudellisesti raskas asetus voi estää kotonaan asumaan kykenevien ihmisten maaseutuasumisen ja ajaa heitä taajamiin. Haja- asutusalueen ihmisistä tehtiin uhka Itämerelle. Onko tämä jatkoa Natura 2000- ohjelman pyrkimyksiin tehdä maa, jossa massaturismi tirkistelee villieläinten käyttäytymistä ”luvatussa maassa”! Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin haja- asutusalueiden asukkaat ihmettelevät perustellusti, miten he lisäävät Itämeren fosforikuormaa.

Mummonmökeillä jätevesiasetus voi maksaa maaperästä riippuen noin kymmenestä tuhannesta jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin. Kustannukset voivat olla suuremmat kuin koko mökin arvo. Nykyiselläänkin vain harvoin talousjätevesi pääsee vesistöihin saakka.

Pienen eläkkeen saajat on asetettu mahdottoman ja saavutettuun hyötyyn nähden tarpeettoman lakimuutoksen maksajiksi. Usein saastuttajat lienevät siellä, missä on varaa kuluttaakin. Suomesta Itämereen kohdistuvan fosforikuorman lasketaan olevan kaksi promillea, joten sitäkin taustaa vasten asetus on käsittämätön.

Syntyy vaikutelma, että kun ministerit eivät saa keskustella keskeneräisistä asioista julkisesti, he eivät saisi myöskään ajatella. Tuleeko köyhyydestä sanktioitavaa eli rangaistavaa rikollisuutta, elleivät varat riitä jätevesijärjestelmän uusimiseen?

Alpo Ylitalo, Kokkola
Kaleva, Lukijan sivu
12.5.2008

▲Alkuun


KOLLAJA JA TUNTEIDEN KUOHUT

Minulle tuli mieleen kinkerit noin vuodelta 1960. Ne pidettiin kotikylällä naapuritalossa. Paikalla esiintyivät rauhanyhdistys ja seurakunta eli maallikkopuhuja sekä kirkkoherra. Sanaa tarjottiin. Tilaisuuden lopuksi ja "kotievääksi" seurakunnan ja yhdistyksen edustajat jakoivat näytteitä. Liitto- nimisiä lehtiä jakoi nipustaan maallikkopuhuja. Kirkkoherra tarjoili Uusi Suomi- nimisiä julkaisuja.

Asianmukaisen kursailun jälkeen mummot ja emännät kävivät pirtin lattian keskellä seisovalta parivaljakolta mieleisensä lehden. Ottivatko jopa molemmat? Eipä kai, koska muistelen, että kirkkoherran tarjouksilla oli huonohko menekki. "Ei nämä pure eikä potki!" mies kehotteli nyreksiviä mummeleita.

Ai mistä tuli kinkerit mieleen? Kalevassa ja Iijokiseudussa julkaistiin Pudasjärven kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen puheenjohtajien signeeraama mielipidekirjoitus. Heidän ohjeensa kirjoituksessa on välttää antamasta ulospäin kuvaa riitelystä pudasjärveläisten kesken. Kirjoittajien mukaan lähinnä Pudasjärven ulkopuolella asuvat ottavat kantaa, mutta pudasjärviset odottelevat jahka saavat oikeaa tietoa.

Minulle tuli hieman syyllinen olo luettuani siis kahdesta eri lehdestä tuon nuhtelun. Ovatko epäpudasjärvisiä ne, joilla on allashakkeesta mielipide? Näinkö valtuuston ja hallituksen nokkamiehet ajattelevat?

Asuinpaikastani on nyt suoraan Kipinän virroille ja koskille 65 kilometriä. Kun olin vielä Pudasjärvellä kirjoilla ympäri vuoden, asuinpaikastani oli Kipinään 75 kilometriä. Tuon havaittuani syyllisyyden tunteeni helpottui.

Tänään syyllisyyden tunne haihtui minusta kokonaan. Luin kahteen kertaan Pohjois- Pohjanmaan Ympäristökeskuksen lausunnon PVO- vesivoiman tähänastisista YVA- toimista. Lausunto on viranomaisen tyly arvio luvan hakijalle.

Ehdottomasti hyvää ja kannatettavaa pudasjärvisten puheenjohtajien mielipiteessä oli, että he toivat oman näkemyksensä Kollaja kysymyksestä vaikka verhottunakin keskusteluun ennen kunnanvaaleja, jotka ovat välillisesti myös maakuntavaltuuston vaalit.

Puheenjohtajien kirjoituksen lukemisen jälkeen mietin ovatko nämä herrat paikan päällä tutustuneet uhan alla olevaan jokialueeseen. Jos eivät, niin ensi kesän aikana olisi korkea aika. Vaalit lähestyvät ja silloin pitäisi olla esittää perusteltu mielipide Kollaja- asiasta äänestäjille.

Seppo Partanen
kalastuksen ja veneilyn harrastaja, Pohjois- Pohjanmaan asukki
ps. Vesivoiman tuotannon haittapuoliin tutustuminen on ratkaissut oman allaskantani. Vastustan Kollajan rakentamista äänestämällä sekä kertomalla mielipiteeni julki.

Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
8.5.2008

▲Alkuun


VAELLUSKALAN PALAUTTAMINEN TUTKITAAN YVA:SSA

Pohjolan Voiman viranomaiselle jättämässä Kollajan ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa todetaan (sivu 30), että muiden kalastoselvitysten lisäksi arvioidaan hankkeen vaikutus merellisen vaelluskalan palauttamismahdollisuuksiin.

Ohjelmasta antamassaan lausunnossa yhteysviranomainen on katsonut (Kaleva 6.5./Pohjois- Suomi), että hanke heikentäisi mahdollisuuksia vaelluskalan palauttamiseen Iijoen vesistöalueelle.

Viranomainen on näin ottanut kantaa arvioinnin lopputulokseen ennen kuin arviointia on tältä osin edes aloitettu.

Iijoen voimalaitosluvissa oikeudellinen perusratkaisu on, että merialueelle on istutettava vaellusvalmiita kalanpoikasia vastaavasti kuin joki tuotti luonnontilassa. Jokialueelta lohisaaliin menetys on korvattu kertakaikkisesti rahalla, koska lohi ei enää voinut nousta jokeen kalastettavaksi.

Kalateiden toteuttamismahdollisuuksia tutkitaan parhaillaan erillisenä hankkeena, johon myös Pohjolan Voima osallistuu. Mikäli lohi saadaan nousemaan viiden voimalaitoksen yli, lähtökohtaisesti sillä ei ole mitään estettä jatkaa nousuaan Iijoen keski- ja yläjuoksulle riippumatta siitä, toteutuuko Kollaja vai ei.

Aaro Horsma, ympäristöpäällikkö PVO-Vesivoima Oy
Kaleva, Lukijan sivu
8.5.2008

▲Alkuun


SUOMEN PITÄISI OPPIA SÄÄSTÄMÄÄN SÄHKÖÄ

Pudasjärveläisiä piinataan taas Kollajan tekoaltaan uhalla. Vähemmälle huomiolle näyttää jäävän se tosiasia, että toteutuessaan se sinetöisi sataprosenttisesti myös joen yläjuoksun rakentamisen totaaliseen sähköntuotantoon. Kaikki teho mitä joesta irti saataisiin alkulähteiltä saakka, tulisi voimayhtiöiden käyttöön. Sataprosenttisen varmaa on myös se, että alueen asukkaat maksavat siitä huolimatta täyden markkinahinnan sähköstään. Mistähän löytyisi se uusi Reino Rinne, joka jaksoi aikanaan urheasti taistella Koillismaan luontoarvojen ja koskien puolesta?

Suomen pitäisi oppia säästämään myös sähköä. Ruotsissa on saatu sähkön kulutus tasaantumaan. Suomenkaan väkiluku ei paljon kasva, ei siis kansalaisten sähkönkulutuskaan.

Useita uusia atomivoimalaitoksia on tulossa, voimayhtiöillä tähtäimessä sähkön myynti myös Suomen ulkopuolelle. Millä perustellaan ja mihin tarvitaan sitä vesialtaista tulevaa huippukulutuksen säätövoimaa, jos sähköä on riittävästi saatavilla ja yhteispohjoismaiset markkinat toimivat. Kuka valvoo sähkömarkkinoiden oikeudenmukaisuutta?

Pohjois- Suomi tuntuu olevan villinlännen aluetta myös kaivosteollisuuden osalta. Kuka tahansa, mistä maailman kolkasta tahansa jos on rahaa tarpeeksi, voi tulla kairaamaan minne haluaa.

Toteutuvan hankkeen suuresta sähkönkulutuksesta saa hyödyn myös voimayhtiö, ydinvoimalan haittapuolista kärsivät asukkaat. Ylikansallinen kaivosyhtiö möyrii ulkomaisilla koneilla ja tuo työvoimansa ulkomailta kun Suomessa on työvoimapula. Mitä jää käteen? Muutama tylsistynyt Suomen kansalainen, säteilevät uraani- ja muut saastevuoret ja revityt maisemat.

Toivottavasti päättäjät Suomessa osaavat arvioida näitäkin asioita kansalliselta kannalta. Globaalissa maailmantaloudessa eturivin esimerkkinä ei pitäisi kansaa suhteettomasti rasittaa. Mitä osaa Suomi edustaa viidellä miljoonalla asukkaalla 6–7 miljardia vastaan? Ja ne PVO:n yleisötilaisuudet. Pitäisiköhän niihin osallistuvien lähettää matkalaskut Pohjolan Voimalle?

Matti Kantola, Kollaja/ Oulu
Kaleva, Lukijan sivu
4.5.2008

▲Alkuun


KOLLAJA KYLLÄ KUOHUTTAA

Kun suurin osa pudasjärveläisistä odottelee ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia kaikessa rauhassa eikä ota kantaa puoleen tai toiseen (tämän totesitte itse Iijokiseudun kirjoituksessa 17.4.08) niin kaupungin päättäjät menevät itse PVO:n järjestämälle talousvaliokunnan ajelulle mukaan kertomaan valiokunnalle että Pudasjärvellä on yksimienen kannatus Kollajan altaan rakentamisen puolesta. Miten tällaisia allasalueeseen tutustumisia voidaan järjestää edusuntapäättäjille, kun YVA- selvityskin on vielä kesken? Onko tällainen tässä vaiheessa laillista selvitystä? No, onhan siellä PVO:ssa Paavo Lipponen neuvonantajana ja Päivi Lipponen eduskunnan talousvaliokunnassa. Näin maalaisjärjellä ajateltuna se emäntä on jäävi päättämään tässä asiassa.

Talousvaliokuntahan kävi oikein tutustumassa allasalueeseen huhtikuussa. Olivat käyneet Kääpäsuon reunalla linja- autolla, sieltähän näkyykin allasaluetta noin 1 neliökilometri. Koko allasalue on 47 km2 (itse allas 46 ja kanava-alueet 1 km2). Taisi valiokunnalle jäädä väärä kuva allasalueesta ja sehän varmaan olikin PVO: n ja asiassa mukana olleiden Pudasjärven päättäjien tarkoitus. Vai onko niin että PVO: lla on Pudasjärvellä korkein päätäntävalta allashankkeessa? Taitaa olla niin että kaupunginvaltuuston jäsenillä ei monellakaan ole käsitystä allasalueesta ja siitä mitä on jäämässä altaan alle. Se ei todellakaan ole pelkkää turvesuota ja hakkuualueita eikä mitään joutomaata kuten Birger Ylisaukko- oja asian näkee ja näyttää tietämättömille. Se on meidän synnyinmaata, kotiseutua ja asuinaluetta!

Minkälainen on sellainen ihminen joka on valmis tuhoamaan muiden elinympäristön vain oman taloudellisen hyödyn takia? Minkälainen on sellainen ihminen joka on valmis tuhoamaan kotiseutuaan ja asuinaluettaan, myymään maansa jalkojen alta? Mitä muita Suomeen suunniteltuja vesivoiman lisärakennushankkeita tarkoititte kirjoituksessanne? Koko Iijoen rakentamistako? Onko kaikki Suomen joet rakennettava? Olitte ikävissänne kun tavallisten pudasjärveläisten tai Kollajan alueen maanomistajien ääni ei pääse kuuluville (Kollajan kyläläisetkin ovat tavallisia pudasjärveläisiä oli maata tai ei). Se ei ole totta, kyllä me olemme kantamme tuoneet selkeästi esille PVO:n tilaisuuksista. Vähänlaisesti niissä tilaisuuksissa on näkynyt Pudasjärven kaupungin päättäjiä.

Laitettiin oikein kannanottokin YVA- ohjelmasta viranomaisvalvojalle, 187 kollajankyläläisen ja mökkiläisen allekirjoittamana. Olisiko pitänyt laittaa teillekin? Me olemme todella KIITOLLISIA niille Kollajan altaan vastustajille jotka ovat jaksaneet tuoda kantansa esille ja ovat näin tukeneet meitä tässä ikuisesti jatkuvassa PVO: n allashankkeessa. Ei haittaa, vaikka eivät olisikaan pudasjärveläisiä. Ei ole Birgerkään, antaisi meidän jo asua täällä rauhassa. Kuten lehden toimitus totesi, äänensä saavat kuuluville kaikki joilla asiaa on. Vai onko niin, että niitä altaan kannattajia onkin vähemmän ja siksi ääniäkin kuuluu vähemmän? Onhan täälläkin muutama altaan kannattaja, mutta he kirjoittakoon äänensä kuuluville omasta puolestaan.

Yritättekö Vesa ja Matti kirjoituksellanne tekeytyä tietämättömiksi Kollajan asukkaiden ja mökkiläisten kielteisestä kannasta altaan rakentamiselle kun valiokunnalle oli kerrottu altaan yksimielisestä kannatuksesta. Mitä siihen riidan lietsomiseen tulee, se teidän kirjoitus taitaa juuri sitä tehdä. Ja mitä tulee riidan jälkeen?

Terveiset Kollajalta
kyllä me tämäkin kestetään!
Iijoki seutu, Lähetettyjä- palsta
28.4.2008

▲Alkuun


KYLLÄ KOLLAJA KUOHUTTAA

Näin voidaan sanoa, toisin kuin kaupungin johtavat luottamushenkilöt kirjoituksessaan väittävät. Heidän kannanotossaan oli useita kohtia, jotka mielestäni ovat heidän omia näkemyksiään. Ei tosiasioihin perustuvia. Väitteeseen, että altaan vastustajat olisivat muita kuin pudasjärvisiä ei pidä paikkaansa.

Esimerkiksi kaikkiin yleisö tilaisuuksiin osallistuneet ihmiset ovat pääsääntöisesti olleet jokivarren asukkaita ja mökkiläisiä. Mukana olleena voin sanoa, että osallistujista yli 90% oli pudasjärvisiä, kun em. kirjoituksessa annetaan ymmärtää, että täällä ollaan hyvin neutraaleja asian suhteen. Yleisötilaisuuksien osallistujat ovat olleet hyvin tuohtuneita PV- hankkeelle ja tuomio on ollut sen mukainen. Ei myöskään voida sivuuttaa ympäristökeskukselle lähetettyjä muistutuksia, joita on noin 70. Nämä ovat Pudasjärveltä lähtöisin. Myös eduskunnan oikeusasiamiehelle jätetyt kolme kantelua todistavat, että jokivarren asukkaat ja muutkin edistykselliset ihmiset kokevat Kollaja- hankkeen itselleen suureksi uhaksi.

Nykyteknologiakaan ei poista sitä tosiasiaa, että jos osa alueesta hukutetaan ja toisaalta 40 kilometriä komeaa jokimaisemaa kuivatetaan pohjapadoilla seisoviksi lätäköiksi, niin voi vain arvailla sitä tuhojen suuruutta josta jälkipolvet pääsevät nauttimaan.

80- luvun koskisodassa mukana ollut 2. varavaltuutettu.

Martti Kokko
Iijoki seutu, Lähetettyjä- palsta
28.4.2008

▲Alkuun


MAANOMISTAJIA KUULTAVA KOLLAJA-ASIASSA

Joko viimeinkin on Pudasjärven kaupungin luottamusmiesjohtoa alkanut Kollaja- asiassa jokin hämmentämään. Tähän astisissa PVO:n järjestämissä ns. YVA-kokouksissa ei em. luottamusmiehiä ole näkynyt. Jos olisitte olleet paikalla niin tietäisitte, että joka kokouksessa osanottajat lähes sataprosenttisesti ovat olleet allashanketta vastaan. Pudasjärvi on niin suuri kaupunki että suurimmalle osalle ihmisistä jotka eivät asu allashankkeen vaikutuspiirissä on herttasen yhdentekevää koko asia.

Asiassa on kuultava ehdottomasti niitä ihmisiä, jotka ovat allassuunnitelmien vaikutuspiirissä ja joiden elinmandollisuudet allashanke täysin tuhoaisi. Kun Pudasjärven kaupunki, voimalaitos- yhtiö ja Pohjois- Pohjanmaan liitto kutsuivat eduskunnan talousvaliokunnan vieraakseen, mutta ei ainuttakaan henkilöä tai yhteisöä joka vastustaa järjetöntä allashanketta, on selvää että PVO:n markkinointiesittely voidaan viedä läpi ilman soraääniä.

On, myös sekin kovin ikävää että luottamusmiesjohtajat eivät pidä maanomistajina niitä satoja mökkiläisiä, jotka omistavat mökkitonttinsa Iijoen kuivatus- suunnitelman uhkaamilla rannoilla ja joiden samoin kuin samalla alueella olevien maatilojen arvo romahtaisi. On myöskin kovin ikävää että Pudasjärven kaupungin luottamusmiehet eivät näytä perehtyneen veden nousun korkeuskäyriin kaupungin keskustan ja lähialueen rannoilla.

Olisi ehkä viimeinkin olla aika alkaa pohtia mitä tapahtuu keskustan viemäröinnille ja rantaa lähinnä oleville rakennuksille jos allashullutusta aletaan toteuttaa. Olisi varmasti hedelmällistä Pudasjärven kaupungin luottamuselimille katkaista tämä järjetön allasvouhotus nyt ja heti eikä vasta sitten itkeä kun kaikki on myöhäistä. Ainakin te voisitte antaa ohjeet mitä me rannanomistajat kertoisimme seuraaville sukupolville tästä katastrofista, jolla kuivattiin ja tehtiin käyttökelvottomaksi lähes 40 kilometriä Iijoen kauneinta keskijuoksua.
Ketkä PVO:n lisäksi kerromme syyllisiksi?

P.S. Mihinkään PVO:n/ Ramboll- kaavakkeisiin en aio ruksejani täytellä. Jos kyselyjä tarvitaan, sen on tehtävä jokin puolueeton taho, eikä altaan rakentamista suunnitteleva instanssi.

Matti Liikala, (sit.)
Iijoki seutu, Lähetettyjä- palsta
28.4.2008

▲Alkuun


JÄÄVIYSKYSYMYKSIÄ PITÄÄ POHTIA ETUKÄTEEN

Jos Kollajalla koskiensuojelulaki revitään paperisilpuksi, niin samalla Suomen kaikki vielä vapaat koski- ja virtavedet, myös Iijoen ylempi vesistönosa, ovat valjastushankkeilla uhattuina. Energiatuottajat ovat tehneet täyden inventoinnin kaikista Suomen vesistä, joita voitaisiin vielä valjastaa, mukaan lukien ylempi Iijoen vesistö.

Pudasjärven yläpuolella Iijoen sivuvesistössä sijaitsee Hirvasjoki, joen tukkii pieni ja mielenkiintoinen Hirvaskosken voimalaitos. Se on jököttänyt ja jauhanut sähköä siinä jo iät ja ajat. Jos Iijoen ylempi osa valjastettaisiin, niin tulisikohan tästä voimalaitoksesta isompi ja entistäkin mielenkiintoisempi?

Pudasjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja, ylikonstaapeli Matti Artturi Holmström on toiminut jo pitkään kaupunkilaisten "edusmiehenä" Iijokij Kollaja hankkeiden kiemuroissa. Holmströmin sukujuuret ovat tiukasti Pudasjärvellä, pienen sivukylän Hirvaskosken törmässä. Surfailin netin tietovirtoihin ja sieltä ryöpsähti seuraavaa: Täsmälleen samannimiset henkilöt. Yhteensattumaako? Hirvaskosken kylällä on myös sähköfirma Hirvaskosken Sähkö Oy. Toimialana on sähkön tuottaminen tuuli- ja vesivoimalla. Yhtiön viidestä avainhenkilöstä yksi on nimeltään Matti Artturi Holmström ja hän on ainakin internetissä olevien tietojen perusteella myös yhtiön hallituksen puheenjohtaja. (Lähteenä sekä uudet YTJ tiedot, että toimialahakutiedot joiden päivitys PRH tietokannasta 15.6.2007).

Jos kyseessä on sama henkilö, niin mielessä pyörii muuan kysymys. Tietävätkö pudasjärveläiset tämän ja miten siihen suhtautuvat? Kuka tai ketkä omistavat yhtiön osakkeita tai osuuksia; avainhenkilöt ja heidän lähi- piiri, joku muu yhtiö, kuka tai mikä ja minkälaisessa suhteessa omistus jakautuu?

Omistaako yhtiö suoraan tai välillisesti Hirvaskoskessa sijaitsevan voimalaitoksen tai osan siitä? Omistaako yhtiö muiden yhtiöiden osakkeita ja osuuksia, jos kyllä, niin minkä? Onko yhtiöllä ja/tai siten sen avainhenkilöillä sitoumuksia, sopimuksia esimerkiksi PVO -yhtiöihin, Fortumiin?

Jos yhtiön tuottama energia käytetään pääasiassa omistajien käytössä, mihin ja mitä verkkoja pitkin yhtiö myy/ toimittaa/ siirtää mandollisen "ylimääräisen energian"? Jos kyseessä on sama henkilö, niin kaupunginhallituksen puheenjohtaja on samalla Iijoen vesistössä sijaitsevan vesivoimayhtiön hallituksen puheenjohtaja, ehkä lisäksi myös omistaja? Onko hän voinut olla jo pitkään jatkuneissa "etumiehen hommissa" puolueeton pudasjärveläisten etujen valvoja koskien Iijoen vesistön jatkorakentamista? Yksi vastaus riittää, jos kyseessä on eri henkilöt. Jos sama henkilö, niin pistääpä ehkä monet asiat uuteen valoon ja ehkäpä kannattaisi antaa vaikka useampikin vastaus. Ehkä yhtiölaki estää vastaamasta, mutta olisiko jo alun perin kannattanut miettiä jääviysasioita?

Veikko Rantala
kotipaikka Muhos,
vapaa ajalla Pudasjärvi
Kaleva, Lukijan sivu
25.4.2008

▲Alkuun


SÄHKÖNTUOTANNON KANNALTA KOLLAJA ON KANNATTAVA

Pirkko- Liisa Luhta kritisoi (Kaleva 24.4./Lukijan sivu) Kollaja- hanketta ja sen kannattajia. Luhta unohtaa tulvasuojelun. Kun ennustetaan pahenevia sateita ja sen seurauksena suurempia tulvia, allas on tarpeen suojelemaan kaupungin keskustaa ja sen noin 5 000 asukasta.

Suurtulvat voivat nousta jopa noin 112,5 metriä tunnissa, jolloin vahingot olisivat kymmeniä miljoonia euroja. Onko luontoväki valmis maksamaan vahingot täysimääräisenä ja jatkuvasti toistuvina useita kertoja vuosikymmenien aikana?

Nyt jo parina talvena on päästy lähelle kesän huipputulvia ja jopa ylitetty kuivimpien keväiden tulvat.

Sähköntuotannon kannalta allas on täysin kannattava ja tarpeellinen, sillä alueen köyhillä asukkailla ei ole varaa ostaa 5– 10 kertaa kalliimpaa tuuli- ja aurinkosähköä. Ne olkoon rikkaiden vihreiden ja luontoväen omaan käyttöön.

Entä luontoväen puheet joen virtausten kesäaikaisesta leikkaamisesta? Pohjolan Voima ei tietääkseni ole paljoa pienentämässä kuivien kesien (10–15 kuutiometriä sekunnissa) virtauksia. Luontoväki puhuu jopa 90 prosentin leikkauksista.

Missä kulkee se säännöstelemätön Iijoki? Tietääkseni Iijokea on säännöstelty jo noin sadan vuoden ajan yläpäästä lähtien (Irni ja Kosto). Entä se luonnon jokiuoma ja luonnon kosket, tietääkseni jokea on ruopattu, louhittu ja kiviä poistettu lähes joka koskesta ja matalikosta.

Missä ovat Luontoliiton ja Oulun vihreiden vaatimukset Kuusamon likavesien jokeen laskemista vastaan? Olisi tärkeämpää pitää vesi puhtaana ja tehdä allas voimaloineen, näin säilyisi Pudasjärven taajamassa kohtuullisen puhdas ja kalarikas vesistö ilman tulvauhkaa.

Oululaisten ”vouhkaajien” sopisi muistaa, että itse käyttävät vesivoimaa ja meidän turvettamme, puutamme ja luontoamme, kun oma jokivesi ei kelpaa. Pitäisi vielä tuhota muun muassa täysin suojeltu Kiiminkijoki ja kuivattaa Olvassuon luonnonpuisto, joka on jopa meiltä paikallisilta kiellettyä aluetta – Oulun vihreiden herrojen ja susien alueeksi suojeltu.

Pertti Manninen, Pudasjärvi
Kaleva, Lukijan sivu
28.4.2008

▲Alkuun


VUOTOKSEN HAITTOJA ON TIETOISESTI LIIOITELTU

"Vuotoksen tuottamaa energiamäärää vastustajat vähättelevät mielellään.”

Tämä teksti on kielletty yli viisitoistavuotiailta. Siinä saattaa olla kohtia, jotka ovat aikuisen ihmisen vaikeasti ymmärrettävissä. Onhan kohtuutonta rakentaa sellainen sähköntuotantomuoto, jossa raaka-aine on ilmaista. Se saattaa asettaa Suomen kauppasuhteen epätasapainoon, kun ei tarvitse tuoda kallista ja ympäristöä saastuttavaa öljyä tai kivihiiltä.

Toisaalta on myös väärin, että Vuotos voitaisiin rakentaa ilman valtion rahoitusta, mistä silloin oppositio saisi aiheen riidellä budjettikeskusteluissa? Ei sentään, onhan Vuotos- hankkeeseen käytetty jo valtion varoja. Vapaa Vuotos- liike sai Vuotoksen vastustamiseen ympäristöministeriöltä niin suuren summan rahaa, että saajat eivät ole ehtineet tekemään selvitystä siitä mihin rahat on käytetty.

Onko nykyinen pääministeri aivan oikeassa, että hallituksessa pitää olla vihreä puolue ja vihreät ministerit? Vihreät pitävät erikoisosaamisenaan vaikeita energia- asioita. Ne ovat jopa niin vaikeita, että he eivät itsekään niitä oikein ymmärrä. Sanoihan vihreä työministeri televisiossa, että ei Vuotosta voida rakentaa kun vesivoima ei ole uusiutuvaa energiaa?

Helsingissä on varmuudella puhuttu jo vuosikymmeniä, että Vuotos hukuttaa koko Lapin. Suunnitellun Vuotoksen pinta- ala on prosentin puolikas Kemijoen sadealueen pinta- alasta. Luoja on järjestänyt lappilaisten elinympäristön niin, että Vuotos ei poikkea luontoarvojen osalta muusta Lapista. Samoja luontoarvoja on lähes jokaisella prosentinpuolikkaalla Lapin suoalueista.

Erityisarvot ja -haitat Vuotoksen osalta ovat tahallista harhaa niin kuin kansanedustaja Anni Sinnemäen lausunto rakennetun Vuotoksen tuottamasta metaanikaasun lisäyksestä? Vuotoksen nykytilan suoalue vesipintoineen tuottaa täsmälleen yhtä paljon metaanikaasua kuin rakentamisen jälkeen. Vuotoksen rakentamisessa on vain rakennettavan suoalueen vesipinnan nostamisesta kysymys.

Sama, vuosikymmeniä kestänyt, etelän ”asiantuntijoiden” puhe siitä, että Vuotos saastuttaa ja pilaa alapuolisen vesistön Perämereen ja Ruotsin rannikkoon saakka. Lokan ja Porttipahdan tekojärvet ovat toimineet jo vuosikymmeniä niin ”huonosti”, että ihmisten elämä jatkuu ennallaan Kemijoki varressa aina Perämerelle saakka. Ruotsalaisetkin voivat yllättäen erinomaisen hyvin.

Vuotoksen tuottamaa energiamäärää vastustajat vähättelevät mielellään. Vähättely osoittaa asiantuntemattomuutta. Vuotoksen avulla talvikauteen siirretty vesi ja sillä tuotettu sähkö on säätöenergiaa, jolla Suomen sähkön kantaverkossa pystytään vastaamaan kulutusvaihteluihin. Säätöenergia estää kantaverkon ”romahtamisen”. Siitä syystä se on huomattavasti arvokkaampaa kuin muulla tavalla tuotettu perusenergia.

Kemijoella joudutaan joka vuosi juoksuttamaan tulvaluukuista, ja turpiinien ohi, sellainen vesimäärä, että kymmenen vuotta sitten se vastasi Tampereen kokoisen kaupungin vuodessa käyttämää sähköenergian määrää.

Tähän tulvavesimäärään kuuluvat myös Ounasjoen tulvavedet. Tänä keväänä Ounasjoella on erityisen suuri tulvariski, onhan Kittilän seudun lumen vahvuus yli puolitoista metriä.

Me suomalaiset elämme niin lähellä luontoa, että ymmärrämme mistä hyvää tarkoittavassa luonnonsuojelussa on kysymys. Samoin me ymmärrämme, että energiaa on tuotettava. Sitä ei synny itsestään. Vuotos on mahdollisuus, jonka haittaja on tietoisesti ja tarkoituksellisesti liioiteltu.

Pentti Lahdenperä, Simo
Kaleva, Lukijan sivu
25.4.2008

▲Alkuun


KENEN KELKASSA HOLMSTRÖM JA RIEKKI ISTUVAT?

Toinen Kollaja-sota näyttää Pudasjärven kunnan nuoteissa etenevän samoin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ikävät seuraukset olivat siitäkin. Nyt, lailla suojellun vesistön rakentamissuunnitelmat ovat kuin suolaa haavoihin. Halusiko joku sen alkavan uudelleen? Näin kuitenkin on käynyt, kun kunnanisät ovat lumoutuneet keisarin uusista vaatteista, Kollajasta, joka on yhtä alaston kuin ensimmäiselläkin kerralla. Pyydämme kunnanvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajilta vastauksia seuraaviin kysymyksiin.

Mihin perustuu väitteenne, että suuri osa Kollajaa vastustavista ei ole pudasjärveläisiä? Se ei ole totta, ellei sitten pudasjärveläisiksi lasketa vain kymmenien sukupolvien ajan paikkakunnalla asuneita tietyn puolueen tiettyjä kannattajia. Tällaiselle ajattelulle on nimikin, nurkkapatriotismi. Eikö Riekin ja Holmströmin mielestä niillä, jotka ovat muuttaneet täältä pois tai tänne, ole oikeutta puolustaa kotiseutuaan? Iijoen puolustajista valtaosa on paikkakuntalaisia, kuuluvat paikallisiin yhdistyksiin ja yhteisöihin, jotka kieltäytyivät voimayhtiön seurantaryhmään liittymisestä.

Miksi lakia puolustavien pitäisi olla pudasjärveläisiä? Alusta asti on ollut selvää, että Kollajalla ajetaan koskiensuojelulain purkamista. Koskiensuojelulakiin kuuluu 52 vesistöä tai vesistön osaa etelästä pohjoiseen. Kyse on siis valtakunnallisesta asiasta, jonka ensimmäinen koetinkivi on Kollaja.

Kaupunginhallitus äänesti syksyllä osallistumisesta Kollaja- YVAn seurantaryhmään. Keskustalaisille oli myös vastaesitys, ettei mukaan mennä. Neljä hallituksen jäsentä äänesti kahdessa äänestyksessä tyhjää keskustalaisten voittaessa 6-4. Onko tämä puheenjohtajien mielestä yksimielisyyttä? Mihin perustuu heidän käsityksensä siitä, että pudasjärveläiset yksituumaisesti ovat järjestämässä vesivoiman tuottajille lisää jättiläisvoittoja kotijokemme kustannuksella? Asian voi nähdä niinkin, jos sulkee silmänsä ja korvansa ja katselee yhteen suuntaan apilanlehtien värittämien lasien läpi.

Miksei eduskunnan talousvaliokunnan vierailusta tiedotettu kunnanhallitukselle ja valtuustolle? Talousvaliokunnan jäsenille oli vakuutettu, että Kollaja- esittelyssä ovat edustettuna sekä koskiensuojelulain puolustajat että joen rakentajat. Pudasjärven kaupungin puolesta asian hoiti yksin Holmström vakuuttaen, että Pudasjärvellä ollaan yksimielisesti Kollajan kannalla. Kenen tekemään tutkimukseen tai mistä kerättyyn tietoon Holmströmin talousvaliokunnalle kertoma perustuu? Toistaiseksi ainoa julkistettu selvitys Iijoen jatkorakentamisesta on 1980-luvulta, jolloin 80 % vastusti joen jatkorakentamista.

Pirkko- Liisa Luhta pj, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry, pudasjärveläinen v:sta 1984
Iijoki seutu, Lähetettyjä- palsta
24.4.2008

▲Alkuun


KYLLÄ KOLLAJA VÄHÄN KUOHUTTAA

Tämän lehden 17.4. lukijat kirjoittavat- palstalla Vesa Riekin ja Matti Holmströmin allekirjoittamassa kirjoituksessa on muutamia kohtia, joihin haluaisin vähän oikaisua. Jostain syystä kirjoituksesta oli unohtunut se, että kunnanhallitus äänesti siitä, että osallistuuko kunta yva-selvitykseen laisinkaan. Vähemmistöön jääneiden mielestä jo selvityksen tekeminen on kyseenalainen lain suhteen.

Jos kirjoittajat ovat saaneet ja antaneet ylemmälle tasolle, esimerkiksi valtionvarainvaliokunnan jäsenille sen kuvan, että luottamushenkilöiden välillä on yhteisymmärrys, niin se on paremminkin toiveajattelua ja kirjoitus on tulkittava rakentamisen kannatuspuheenvuoroksi. On ihmeellistä, kun yhteistyö muutoin alkaisi vähän sujua, niin tämäntyylisellä yhtä osapuolta mollaavalla kirjoituksella saadaan varmasti koskikuohuntakin käyntiin. Kirjoituksesta ei pääse selville onko se tarkoitettu kunnan kannanotoksi, vai kahden saman puolueen puoluepoliitikon näkemykseksi.

Jos se on tarkoitettu kunnan kannanotoksi, niin olisi kiva tapa esitellä se meille muillekin ennen julkaisemista. En ota Kollajan rakentamiseen kantaa puoleen enkä toiseen, kun ei ole edes ympäristövaikutuksen selvitykseen kunnan osallistumista tuotu valtuuston päätettäväksi, että olisi valtuutetut tietoisia missä mennään. Enkä ole osallistunut kauppaamistilaisuuksiin
(esim. valtionvarainvaliokunnalle), koska en ole kauppamiehiä niin, että voisin tyhjää kaupata.

Erkki Honkanen Vasemmistoliiton valtuutettu
Iijoki seutu, Lähetettyjä- palsta
24.4.2008

▲Alkuun


KOLLAJAHANKE ON LAITON JA YVALAINVASTAINEN

Tämä väite herättää ihmetteleviä katseita ja epäileviä vastaväitteitä. Sen vuoksi on paikallaan panna perustelut paperille. Pohjolan Voima Oy laati 1980-luvulla Kollajan tekoaltaan ja voimalaitoksen rakentamissuunnitelman. Sen perusteella se jätti Pohjois- Suomen Vesioikeudelle lupahakemuksen. Vesioikeus hylkäsi hakemuksen 3.8.1987, koska se oli koskiensuojelulain vastainen. Lain perusteella PVO menetti oikeuden käyttää Haapakosken yläpuolella Iijoessa omistamiensa vesialueiden vesivoimaa voimalaitoksen rakentamiseen. Vesilain mukaan rakentamiseksi katsotaan myös maalle, siis kauas Kollajan korpeen, tapahtuva rakentaminen, koska se vaikuttaa Iijoen veden korkeuteen ja virtaukseen. Korvauksena käyttöoikeden menettämisestä PVO on lehtitietojen mukaan saanut 19 miljoonaa euroa.

PVO ei ole tyytynyt koskiensuojelulain säädöksiin. Monia on ollut yrityksiä saada Kollaja- hanke toteutetuksi. Kaikki yrityksen on kumottu laittomina. Viime kesänä PVO keksi ryhtyä ajamaan asiaansa Lailla ympäristövaikutuksen arvoimisesta. Lain mukaan laillisen oikeuden omaavan rakentajan on suoritutettava ennen lupahakemuksensa jättämistä arvio hankeensa vaikutuksesta ympäristöön. YVAmenettelyssä toimii yhteysviranomaisena alueellinen ympäristövirasto. YVA:n valmistuttua laillisen oikeuden omaava rakentaja voi jättää lupahakemuksensa lupaviranomaiselle. PVO:IIa ei ole laillista oikeutta Kollaja- hankkeelleen. Tästä huolimatta se 4.1.2008 jätti YVAhakemuksensa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen. Nyt hallintoviranomaisen oli ratkaistava, miten se menettelee.

Ympäristökeskuksen tiedossa oli myös se, ettei PVO tule käyttämään valmistuvaa YVAa lupaviranomaiselle jätettävään lupahakemukseen. PVO:n tarkoitus on sen avulla painostaa maan hallitusta ja Eduskuntaa koskiensuojelulain kumoamiseen. Tämän PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja toi selvästi esille STT:lle antamassaan lausunnossa. Hallintomenettelyä työkseen selvittävien mukaan tässä tapauksessa olisi riittänyt, että ympäristökeskus olisi todennut Kollaja- hankeen laittomaksi ja palauttanut asiakirjat PVO:lle. Ympäristökeskus menetteli toisin. Ympäristöministeriön ohjeen vai painostuksenko mukaisesti se päätti käynnistää laajan virallisen 7-vaiheisen YVA-menettelyn.

Todettakoon, että vallitsevan hallintokäytännön mukaisesti se viranomainen, joka laissa tai asetuksessa on määrätty päätöksen tekijäksi, ei ole riippuvainen ylemmän tai jonkun muun ohjeesta tai neuvosta. Päätöksensä sen tulee tehdä lakiin perustuen itsenäisesti. Ympäristökeskuksen päätöksestä on tehty 3 kantelua Eduskunnan oikeusasiamiehelle. Edellä olevan perusteella voidaan todeta, että ympäristökeskuksen aloittama YVA- menettely on YVA- lain tarkoituksen vastainen. YVA- menettelyä ei ole säädetty sitä varten, että sen avulla voidaan ryhtyä ajamaan koskiensuojelulain kumoamista.

Pentti Niskanen
Iijoki seutu, Lähetettyjä- palsta
24.4.2008

▲Alkuun


KUKA HALUSI KOLLAJA-SODAN ALKAVAN TAAS?

"Nyt lailla suojellun vesistön rakentamissuunnitelmat ovat kuin suolaa haavoihin.”

Toinen Kollaja- sota näyttää Pudasjärven kunnan nuoteissa etenevän samoin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ikävät seuraukset olivat siitäkin. Nyt lailla suojellun vesistön rakentamissuunnitelmat ovat kuin suolaa haavoihin. Halusiko joku sen alkavan uudelleen?

Näin kuitenkin on käynyt. Kunnanisät ovat lumoutuneet keisarin uusista vaatteista, Kollajasta, joka on yhtä alaston kuin ensimmäiselläkin kerralla. Pyydämme kunnanvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajilta vastauksia seuraaviin kysymyksiin.

Mihin perustuu väitteenne, että suuri osa Kollajaa vastustavista ei ole pudasjärveläisiä? Se ei ole totta, ellei sitten pudasjärveläisiksi lasketa vain kymmenien sukupolvien ajan paikkakunnalla asuneita tietyn puolueen tiettyjä kannattajia. Tällaiselle ajattelulle on nimikin, nurkkapatriotismi.

Eikö Vesa Riekin ja Matti Holmströmin (Kaleva 17.4./ Lukijan sivu) mielestä niillä, jotka ovat muuttaneet täältä pois tai tänne, ole oikeutta olla puolustaa kotiseutuaan?

Iijoen puolustajista valtaosa on paikkakuntalaisia, kuuluvat paikallisiin yhdistyksiin ja yhteisöihin, jotka kieltäytyivät voimayhtiön seurantaryhmään liittymisestä.

Miksi lakia puolustavien pitäisi olla pudasjärveläisiä? Alusta asti on ollut selvää, että Kollajalla ajetaan koskiensuojelulain purkamista. Koskiensuojelulakiin kuuluu 52 vesistöä tai vesistön osaa etelästä pohjoiseen. Kyse siis on valtakunnallisesta asiasta, jonka ensimmäinen koetinkivi on Kollaja.

Kaupunginhallitus äänesti syksyllä osallistumisesta Kollajan yvan seurantaryhmään. Keskustalaisille oli myös vastaesitys, ettei mukaan mennä. Neljä hallituksen jäsentä äänesti kahdessa äänestyksessä tyhjää keskustalaisten voittaessa 6– 4.

Onko tämä puheenjohtajien mielestä yksimielisyyttä? Mihin perustuu heidän käsityksensä siitä, että pudasjärveläiset yksituumaisesti ovat järjestämässä vesivoiman tuottajille lisää jättiläisvoittoja kotijokemme kustannuksella? Asian voi nähdä niinkin, jos sulkee silmänsä ja korvansa ja katselee yhteen suuntaan apilanlehtien värittämien lasien läpi.

Miksei eduskunnan talousvaliokunnan vierailusta tiedotettu kunnanhallitukselle ja valtuustolle? Talousvaliokunnan jäsenille oli vakuutettu, että Kollaja-esittelyssä ovat edustettuna sekä koskiensuojelulain puolustajat että joen rakentajat. Pudasjärven kaupungin puolesta asian hoiti yksin Holmström vakuuttaen, että Pudasjärvellä ollaan yksimielisesti Kollajan kannalla.

Kenen tekemään tutkimukseen tai mistä kerättyyn tietoon Holmströmin talousvaliokunnalle kertoma perustuu? Toistaiseksi ainoa julkistettu selvitys Iijoen jatkorakentamisesta on 1980- luvulta, jolloin 80 prosenttia vastusti joen jatkorakentamista.

Tosiasioihin perustuvaa vuoropuhelua ei synny, kun asioita ajetaan valheilla ja pienen päättäjäpiirin junttaamisella. Veronmaksajien on jopa kuntatasolla voitava luottaa tehtäväänsä suostuneiden luottamusmiesten rehellisyyteen ja kuntalaisten demokraattiseen kohteluun.

Pirkko- Liisa Luhta
puheenjohtaja Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry pudasjärveläinen vuodesta 1984
Kaleva, Lukijan sivu
24.4.2008

▲Alkuun


VAIKENEMINEN EI OLE HYVÄKSYMISTÄ

Pudasjärvellä kasvatetaan parhaillaan toista koskisotasukupolvea. Uudelleen herätetty Iijoen Pudasjärvellä olevien koskien valjastusta ja Kollajan allasta koskeva keskustelu aiheuttaa mielestämme ristiriitoja asukkaiden keskuudessa.

Pudasjärven kaupunginhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajat toivoivat (Kaleva 17.4./Lukijan sivu) tavallisten pudasjärveläisten kertovan kantansa Kollajan altaan rakentamiseen julkisesti.

Heitä harmitti se, että Kollajan vastustajat mustamaalaavat Pudasjärveä ja antavat valtakunnalliseen mediaan kuvan hanketta vastustettavan Pudasjärvellä. Lisäksi he kirjoittivat hankkeen vastustajien olevan muualta kuin Pudasjärveltä.

Puheenjohtajille ja muillekin kerrottakoon, että ainakin allekirjoittaneet pudasjärveläiset pitävät Kollajan hankkeen esille tuomista ja eteenpäin viemistä käsittämättömänä toimena. Ei ole oikeudenmukaista, että pienten ja köyhien kuntien rikkaudet, tässä tapauksessa Iijoki, annetaan voittoa tekevien yritysten hyödynnettäväksi. Sitä kutsuttaan siirtomaapolitiikaksi ja sen myötä Pudasjärvi ja pudasjärveläiset köyhtyvät ja joku muu rikastuu. Tulevat työvoimavaikutukset olisivat lyhytkestoisia ja työntekijät tulisivat luultavasti Pudasjärven ulkopuolelta.

Miksi sitten vaieta? Siksi, että Suomen kansalaisina olemme tottuneet luottamaan suomalaiseen lainsäätäjään. Koskiensuojelulaki on kuin mikä tahansa laki. Kun jokin asia kielletään, tulee meidän voida luottaa, että näin on. Samalla logiikalla voisi kuka tahansa alkaa selvittää minkä tahansa lain pitävyyttä aloittamalla asiasta ennakkoselvityksen.

Pudasjärvi– luonnostaan tunnettu- tunnuslausetta sietäisi pohtia perusteellisemmin. Iijoen virkistys- ja matkailumahdollisuudet ovat osa kunnan elinkeinoa: ne tuovat tai voisivat tuoda tänne uusia asukkaita, turisteja ja rahaa. Luontoarvot sinänsä ovat monelle tärkeä syy asettua Pudasjärvelle. Kenenkään ei pidä olettaa, että asiasta vaikeneminen tarkoittaisi Pohjolan Voiman toimien hyväksymistä. Miksi Pudasjärvi ei käytä hyväkseen mahdollisuuttaan olla oikeasti ja positiivisesti luonnostaan tunnettu? Kuolleita jokia on Suomessa jo tarpeeksi.

Tanja Lapinlampi
Sami Myllymäki
Päivi Takkinen
Hetekylä
Raija Leinonen
Länsiranta Pudasjärvi
Kaleva, Lukijan sivu
22.4.2008

▲Alkuun


PUDASJÄRVEN VEDENKORKEUKSISTA VAIETTUA TIETOA

Pohjolan Voiman (PVO) kaavaileman Kollajan tekoallashankkeella olisi merkittävä vaikutus Pudas- ja Tuulijärven vedenkorkeuteen ja vedenkorkeuteen kevättulvien aikana. Voimayhtiö ei ole halunnut kertoa tulevien kevättulvien vedenkorkeuksia edellä mainituissa järvissä. Kevättulvat tulisivat olemaan jokavuotinen riesa hankkeen seurauksena. Vedenkorkeus tulisi nousemaan joka vuosi vähintään tasolle N43 +110,00 metriä. Tällä hetkellä kun Pudasjärvi on luonnontilassa, vesi ei nouse edellä mainittuun korkeuteen läheskään joka vuosi. Säännöstelemättömässä Pudasjärvessä vedenkorkeus laskee myös nopeasti kevättulvakorkeudeltaan. Tämän luonnollisen, aika- ajoin toistuvan, lyhyt aikaisen kevättulvan alueen puusto ja muu luonto kestää hyvin. Itse asiassa luonnolliset kevättulvat ovat elinehto Pudasjärven ainutlaatuiselle tulvaniitty- luontotyypille. Alueen kotitalouksien viemäröinti kestää ongelmitta lyhytaikaisen luonnollisen kevättulvan. Talojen perustukset ja maavaraiset lattiatkin esimerkiksi Rimminkankaalla ovat pysyneet kunnossa.

Tulevaisuudessa asiat ovat toisin jos PVO:n suunnitelmat toteutuvat ja Pudasjärvestä tehdään säännöstelyallas. Kevättulvista tulee jokavuotinen riesa ja tulvat kestävät huomattavasti nykyistä pidempään. Pudas-, Tuuli- ja Ontamojärvissä vesi tulee nousemaan säännöstelyn seurauksena joka kevät vähintään tasolle N43 +110 metriä. Tällä korkeudella vesi tulee pysymään viikkoja. Tämän seurauksena veden alla jäävä puusto ja muu kasvillisuus tukehtuu ja rakennusten home- ja muut kosteustausvauriot yleistyvät. Alueen pohjavesien tasot kohoavat ja tämä yhdessä kapillaarisen vedennousun kanssa on tuhoisaa alueen kiinteistöille. Kapillaarisuudella tarkoitetaan maaperän kykyä imeä vettä itseensä ja siirtää sitä maaperän ollessa kosketuksissa veden kanssa. Hietamaassa kapillaarinen vedennousu on 0,3-3 metriä ja hiesumaassa peräti 3-30 metriä! Näin ollen Kollaja-hanke vaikuttaisi todennäköisesti kaikkiin niihin alueen kiinteistöihin jotka on perustettu korkeuteen N43 +113 metriä tai alle.

Pudasjärven teknisestä toimistosta on saatavilla osa kiinteistöjen korkeustiedoista. Mutta vain osa. Peruskartastosta löytyvät korkeuskäyrät korkeudelta N43 +110 metriä. Tälle korkeudelle vedenpinta siis tulisi nousemaan jatkossa säännöstelyn seurauksena viikkojen ajoiksi joka vuosi. Tässä ei ole kysymys vielä tulvasta, vaan normaalista vuosi- säännöstelystä. Tulva alkaa vasta edellä mainitun korkeuden yläpuolelta.Edellä mainitusta tasosta kolme metriä ylöspäin sijaitsevat rakennukset olisivat kapillaarisen veden nousun kastelemia. Edellä esittämieni asioiden vuoksi toivon alueen kiinteistöjen omistajien kiinnittävän huomiota tänä keväänä tulvaveden- korkeuteen. Veden korkeudet omassa rannassa saa selville merkitsemällä tänä keväänä kevättulvan korkeimman vedenkorkeuden kiinteään pisteeseen (esimerkiksi puuhun, tolppaan tai maahan). Kevään 2008 suurimman tulvaveden korkeuden "meren pinnasta" mitattuna Pudasjärvellä (N43) saatte tietoonne tästä samaisesta lehdestä myöhemmin tai itse hakien Suomen ympäristökeskuksen www-sivuilta. Kun tulvaveden korkein korkeus on tiedossa ja sen korkeus maastoon merkittynä voidaan veden korkeus eri säännöstelykorkeuksilla helposti mitata. Linkki ympäristökeskuksen Tuulisalmen mittausaseman vesitilannekarttaan on: www.tuulisalmi.tk

Matti Korhonen
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
21.4.2008

▲Alkuun


PUDASJÄRVELLÄ LUOTETAAN LAKIIN JA JÄRJESTYKSEEN

Vesa Riekki ja Matti Holmström kirjoittivat (Kaleva 17.4./Lukijan sivu) kepulaisen näkemyksensä Kollajasta yleisenä, kaikkien allasalueen ihmisten mielipiteenä, jota se ei ole. Totta on, ettei Kollaja kuohuta pudasjärvisiä sillä tavoin kuin edellisen allasvyörytyksen aikaan 1980-luvun lopulla, jolloin väkivalta-, itsemurha-, sydäntauti-, poismuutto-, ja muut synkeät tilastot saavuttivat huippunsa kuin Bosniassa konsanaan. Kunnanjohtaja ei uskaltanut kulkea ulkosalla ilman pistoolia ja peruskoulussa suojelijoiden lapsilta särjettiin pyörät ja vedeltiin turpiin.

Nyt pudasjärviset luottavat lakiin ja järjestykseen, jota vastaan kunnanhallituksen puheenjohtaja on itse luimistellen käynyt kavereittensa kanssa. Valtionvarainvaliokunnan vierailukin oli niin arka paikka, että puheenjohtaja ei uskaltanut kertoa asiasta edes kaupunginhallituksen jäsenille, saatikka että olisi ottanut heitä mukaan tapaamaan kansanedustajia. Ei, hän meni sinne yksin turvallisten Pohjolan Voiman kavereidensa kanssa. Kaupunginhallituksessa taitaa ollakin ajattelevia ihmisiä, jotka tajuavat, että allashanke romahduttaisi Pudasjärven talouden ja aiheuttaisi taas uuden poismuuttoaallon.

Pekka Kaukko, allasalueen maanomistaja, metsätilallinen, Oulu
Kaleva, Lukijan sivu
19.4.2008

▲Alkuun


KOLLAJAN HYÖDYT

Luhta kaipaili asiallista tiedoitusta Kollajahankkeesta. Sopisi muistaa tärkein asia: tulvasuojelu. Siispä olisi tosiaan hyvä tietää kuinka moni asukas taajamassa hyötyy siitä. Kun allas rakennetaan, poistuu taajaman tulvauhka noin 1/50 osaan nykyisestä. Tulva-alueella on noin 500 asuinkiinteistöä.

Lisäksi taajaman vapaa- ajankalastus mahdollisuudet ja veneily paranisi huomattavasti, kun Pudasjärvi - Tuulijärvi - Heinäjärvi ja Aittojärvi, samoin noin 40 kilometriä jokiuomia saisi lisää kesävettä koko kesäksi 2- 4 metrin kerroksen. Nykyisin kuivina kesinä alue kutistu pieniksi, 0- 1 metriä matalaksi muta- ja heinälammikoiksi.

Muut hyödyt olisi työtä noin 2 000 työvuotta, pysyviä verotuloja sekä saastettomampaa ja edullista säätöenergiaa.

Työtön, 0 e/kk
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
17.4.2008

▲Alkuun


KOLLAJA EI KUOHUTA PUDASJÄRVELLÄ

Pohjolan Voiman hiljattain Pudasjärven Kollajan alueella aloittama ympäristövaikutusten arviointi on noussut viime kuukausina uutisiin useaan kertaan niin paikallisella kuin valtakunnan tasolla. Moni on saanut sen käsityksen, että Pudasjärvellä elettäisiin kovin riitaisissa tunnelmissa. Täällä paikan päällä uutisointi lähinnä hämmentää. Todellisuudessa Kollajalla tehtävään ympäristövaikutusten arviointiin suhtaudutaan hyvin neutraalisti. Suurin osa pudasjärveläisistä ei ota Kollajan mahdollisesta rakentamisesta kantaa puoleen tai toiseen, vaan odottelee arvioinnin tuloksia kaikessa rauhassa.

Mielestämme tämä ympäristövaikutusten arviointiprosessi antaa ensiarvoisen tärkeää ja laajaalaista tietoa vesistörakentamisesta nykyaikaisella tekniikalla samoin kuin rakentamisen vaikutuksista ihmisten elinympäristöön ja luontoon kaikkinensa. Uskomme myös, että tämän työn tuloksista muutkin Suomeen suunnitellut vesivoiman lisärakennushankkeet saavat uutta pohjatietoa. Mielipiteet muodostetaan aikanaan useiden eri toimijoiden kannanotoista ja päätöksistä koostuvien tulosten perusteella.

Palstatilaa paljon saaneet Kollajan vastustajat sen sijaan ovat tuoneet kantansa äänekkäästi esille jo nyt. Suuri osa heistä ei kuitenkaan ole pudasjärveläisiä. Siksi on kovin ikävää, jos jopa valtakunnan tasolla Pudasjärvestä luodaan kuvaa riitaisana kaupunkina. On hyvä, että asiasta keskustellaan. Ikävää on se, ettei tavallisten pudasjärveläisten – tai esimerkiksi Kollajan alueen maanomistajien – ääni pääse kuuluville. Kärjekkäistä mielipiteistä saa luonnollisesti teräviä otsikoita, mutta alueen tulevaisuuden kannalta olisi hedelmällisempää olla lietsomatta riitaa asiasta, josta suurimmalla osalla ei vielä ole mielipidettä suuntaan tai toiseen.

Vesa Riekki, kaupunginvaltuuston pj. (kesk.), Pudasjärvi
Matti Holmström, kaupunginhallituksen pj. (kesk.), Pudasjärvi
Kaleva, Lukijan sivu
17.4.2008

▲Alkuun


MIELIKUVAVIESTINTÄ UPPOAA HYVIN

"Kollajan tekoallasta myydään hyvänä ratkaisuna leikata kasvihuonekaasupäästöjä.”

Pohjolan Voima sai esitellä eduskunnan talousvaliokunnalle Kollaja- hankettaan paikan päällä kaikessa rauhassa ilman soraääniä, sillä vastaan sanovia tahoja ei oltu kutsuttu paikalle. Valiokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari piti esittelyä siitä huolimatta monipuolisena.

Kalevan artikkelista (10.4./Politiikka) käy kuitenkin mainiosti ilmi, miten yksipuolista tietoa kansanedustajille oli tarjolla ja miten outoja mielikuvia siitä kuulijoille syntyi. Kollajan tekoallasta myydään hyvänä ratkaisuna leikata kasvihuonekaasupäästöjä. Allasalue on kuitenkin turvemaata, joka jäädessään veden alle tuottaa metaania. Vesivoiman lisähankkeisiin myönteisesti suhtautuvaa Päivi Lipposta huojensi Pohjolan Voiman viesti siitä, että metaanipäästöjä voidaan vähentää keräämällä turve pois ja polttamalla se. Mielenkiintoinen käsitys ottaen huomioon, että turve on polttoaineena ilmastovaikutukseltaan fossiilisen kaltainen. Keskimääräisen turvesuohehtaarin poltosta ilmakehään vapautuu noin 4 000 tonnia hiilidioksidia. Allasalueen turpeiden polton päästöt nousisivat miljooniin tonneihin.

Mittasuhteiden tajuaminen on myös ilmiselvä ongelma. Pudasjärvellä turpeenottoon kuivatulta suolta kerätään turvetta 20– 25 vuoden kuluessa noin 10 000 kuutiota hehtaarilta. Yhteen rekkaan turvetta mahtuu 110 kuutiota. Siitä vielä pölisevänäkin on 50 prosenttia vettä. Siksi turvetta ei kannata kauas kuljettaa. Suon kuivatus tuotantokuntoon puolestaan kestää noin viisi vuotta, jonka kuluessa kuormitus alapuoliseen vesistöön on suurimmillaan.

Ojittamattomia soita allasalueella on vielä noin 1 000 hehtaaria ja turvetuotannossa on 450 hehtaaria. Enimpien turpeiden poistaminen 46 neliökilometrin laajuiseksi suunnitellulta allasalueelta veisi vuosikymmeniä, ja senkin jälkeen sitä jäisi metaanintuotantoa varten riittävästi jäljelle. Pääosa Kollajan allasalueen maa- alasta on metsäojitettua turvemaata, joka tänä päivänä kasvaa talousmetsää. Sen puuston poistossakin olisi jo melkoinen savotta. Ja onhan siellä vielä Mertajoki, Mertajärvi ja muutama muu lampi.

Tosiasiassa ”päästöttömäksi” mainostetusta vesivoimasta tulisi valtava päästölähde riippumatta siitä, mikä olisi turpeiden osoite. Suomen haaste on nimenomaan turvemaiden ojituksilla ja turpeen poltolla aiheutetun valtavan hiilivuodon tukkiminen, sillä ilmastonmuutoksen torjunta vaatii päästöleikkauksia heti. Kollajan yvan tehtävä on hämätä päättäjät uskomaan haitattomaan vesivoimarakentamiseen, jotta he ryhtyvät koskiensuojelulain purkuun. Mielikuvaviestintä tuntuu hyvin uponneen talousvaliokunnan jäseniin. Säännöstelytilavuuden lisäämispyrkimys Iijoella on kuitenkin puhdas vain ahneudessaan. Koskiensuojelulain pitävyyden puolesta toimiminen ei ole mökkiläisen (lue pienen ihmisen) uuden pelkoa ja surua maiseman menetyksestä. Pelottavaa sen sijaan on, miten heppoisin ja valheellisin perustein suojelupäätös oltaisiin valmis purkamaan.

Merja Ylönen
Aluepäällikkö, Pohjois- Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Kaleva, Lukijan sivu 16.4.2008

▲Alkuun


JOKIRAKENTAMISESSA KANNATTAISI VIIVYTELLÄ

Vertaamalla Yli-Iin kuntataloutta sitä ympäröiviin kuntiin voi todeta, että energian tuottaminen ei ratkaise kunnan menestystä taloudellisena yksikkönä. Yli-Iissä on neljä vesivoimalaitosta ja paljon turvetuotantoalueita.

Iijoen keski- ja yläjuoksulla on merkitys paikallisen väestön ja Oulun alueen asutustihentymän virkistysalueena. Kaikki tämä virkistyskäyttö ei näy talousluvuissa. Kuitenkin virkistysmahdollisuudet kohtuullisen matkan päässä mahdollistavat luontoympäristössä liikkumisen myös niille, joilla ei ole mahdollisuuksia matkustaa etäälle esimerkiksi kalastusharrastuksen takia.

Liikkuminen ja virkistäytyminen luonnossa auttavat ja motivoivat kohentamaan kuntoa. Sillä on välitön parantava vaikutus yksilön ja yhteisön hyvinvointiin, vaikka hyvinvoinnin koheneminen ei euromääräisenä tulotapahtumana näkyisi missään.

Nykyinen voimalaitosten maksama kiinteistövero ei läheskään korvaa paikallistason menetyksiä. Virkistysarvon tuhoutuminen laskee rakennuskelpoisen maan hintaa kauempana kuin kävelymatkan etäisyydellä jokivarresta.

Asiallinen menetysten korvaus tekee Kipinän–Kollajan -voimalahankkeesta taloudellisesti kannattamattoman.

Seppo Partanen, Kempele
Kaleva, Lukijan sivu 14.4.2008

▲Alkuun


YKSIPUOLISTA MAINOSTA KOLLAJAN RAKENTAMISEKSI

Eduskunnan talousvaliokunnan vierailua mandollisen Kollajan altaan vaikutusalueelle luonnehditaan altaan rakentamisen mainosiskuksi. Rakentamisen vastustajien joukossa useimmiten puhetta johtava Pirkko- Liisa Luhta ihmettelee, kuinka yksipuolisesti asiat on voitu esitellä valiokunnalle. Paikalla olivat voimayhtiön edustajien lisäksi Pohjois- Pohjanmaan liiton ja Pudasjärven kaupungin edustus, eikä jälkimmäisillä ollut kriittistä sanottavaa hankkeesta. Vierailua isännöivä Pohjois- Pohjanmaan liitto ei liioin ollut kutsunut allasta vastustavia tahoja paikalle - siitä huolimatta että kutsu valiokunnalle oli lähetetty jo yli puoli vuotta sitten.

Vierailun aikana valiokunnan jäsenille kerrottiin, että Pudasjärven kunnallishallinnossa ollaan yksimielisiä siitä että YVA pitää tehdä. Luhdan käsityksen mukaan myös yleinen myötäsukaisuus hanketta kohtaan oli paistanut läpi. - On outoa demokratiaa, että eduskunnan valiokunnalle esitetään vain yhdenlainen näkemys näin tärkeässä asiassa.

Iijoki seutu, Meille soitettiin palsta
14.4.2008

▲Alkuun


KANSALAISTEN HUOLTA VESISTÖN TILASTA EI KUULLA

Kansalaisilla oli mahdollisuus kertoa näkemyksensä EU:n vesipolitiikan puitedirektiivistä alueellisille ympäristökeskuksille 22. joulukuuta 2006 saakka. Kuulemismenettely liittyi EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja sen perusteella vesienhoidon järjestämisestä annetun lain ja tätä koskevien asetusten toimeenpanoon Suomessa. Direktiivin tavoitteena on hyvä pinta- ja pohjavesien tila kaikkialla Euroopassa vuoteen 2015 mennessä. Virallisten lausuntojen lisäksi ympäristöviranomaiset toivoivat saavansa kansalaisten mielipiteitä vesiensuojeluun liittyvistä kysymyksistä. Uudistunut vesienhoidon suunnittelu korostaa ekologista näkökulmaa vesien tilan arvioinnissa sekä sitä, että vesistöaluetta tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Arvioinnissa otetaan entistä paremmin huomioon koko vesistösysteemi ja vesieliöstön elinolot.

Otetaan käytännön esimerkki. Vesiensuojelun turvaamiseksi asutuksen ja kesämökkiläisten on korjattava likavesikaivot lähes suljetuiksi, ettei maahan ja vesistöön pääsisi typpeä tai fosforia eikä muutakaan, joka kuormittaa ja rehevöittää vesistöjä. Mutta esimerkiksi Koillismaalla on asian suhteen nukuttu Ruususen unta. Siellä on todellisia vesistöjemme saastuttajia oikein virkavallan hyväksyminä, nimittäin kalankasvatusta. Kalankasvattajat viskaavat veteen juuri typpeä ja fosforia, jotka pikkuhiljaa tulevat tuhoamaan kaikki puhtaat vetemme. Toiminnasta täytyy tulla loppu. On hullua, että on ihmisiä, jotka saavat elantonsa siitä, että saavat rauhassa saastuttaa vesistöjämme virkavallan suojeluksessa. EU-direktiivin tarkoitushan on, että kansalaiset ovat oikeutettuja puuttumaan vesistöjen tilaan tuomalla saastuttajat esille, ellei muuten, niin EU-tuomioistuimen kautta. Mutta lupaviranomaiset eivät ole ottaneet huomioon kansalaisten mielipidettä.

Vuonna 2006 oli Koillissanomissa outo ilmoitus. Vaasan hallinto- oikeus hylkäsi valitukset Etelä- Kuusamon kalalaitosten ympäristöluvista. Millaisenhan päätöksen antaisi EU:n tuomioistuin tässä tapauksessa? Tekstistä käy ilmi, että joukko rantojen asukkaita sekä Poussunkylän kalastuskunta vaativat viiden vuoden määräaikaista lupaa, jonka jälkeen kalankasvatuslaitosten jätevesien johtaminen alapuoliseen vesistöön kaikilta osin kiellettäisiin. Poussunkylän kalastuskunnalle täytyy nostaa hattua, koska siellä näyttää asuvan viisaita ja vastuunsa tuntevia kansalaisia. Vertailun vuoksi: Posion Kaukuanjärveen laskevaan Kurkijokeen kalankasvatuslaitoksen hakiessaan jatkolupaa 2008 Kynsiperän osakaskunta ei vastustanut hanketta. On erittäin huolestuttavaa lukea johtavien asiantuntijoiden näkemyksiä ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta kalastoon. Ei osata ennakoida sitä tosiasiaa, että kalankasvatuksen seurauksena vesistöön viskataan jatkuvasti vuodesta toiseen typpeä ja fosforia ja muita lisäaineita, jotka saastuttavat vedet ja perinteiset kalalajit eivät voi enää elää.

Benjam Majava, mökkiläinen Kaukuanjärveltä
Kaleva, Lukijan sivu
7.4.2008

▲Alkuun


KOLLAJA-HANKE EI OLE PVO:N KÄSISSÄ

Kalevassa julkaistiin (1.4./Pohjois-Suomi) toimittaja Heikki Ketolan kirjoitus ”Kollaja kirvoitti kannanottoihin”. Juttu oli hyvä, mutta faktaruutu vaikutti fiktiolta ja voimayhtiön toiveajattelulta. Kollajan tekoallas hanke on alkanut jo 24.6.1959 kun Pohjolan Voima (PVO) esitti kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle, että se ryhtyisi säännöstelyn hakijaksi. Hanke raukesi vuonna 1987 koskiensuojelulakiin. Kollajan suojeluperusteena oli alueen luonnontilaisuus, edustavuus, uhanalaisuus sekä kalataloudellinen ja virkistyskäytöllinen merkitys. PVO:lle maksettiin koskiensuojelulain vuoksi korvausta 111 miljoonaa markkaa ja lain valmistelussa noudatettiin korkeimman oikeuden mukaan objektiviteettiperiaatetta (KKO:2006:71) ja lain korvausperusteet olivat yhdenvertaiset (KKO:2000:28).

PVO:n mukaan he päättävät hankkeen edistämisestä yva:n jälkeen. Hanke ei ole kuitenkaan heidän käsissään, vaan lainsäätäjän ja oikeuslaitoksen, sillä hankkeen toteuttaminen edellyttäisi koskiensuojelulain kumoamista, muutoksia vesilakiin ja luonnonsuojelulakiin sekä useiden oikeuden päätösten purkamista.

EU-laeista hankkeen ehdottomia esteitä ovat luonto- ja lintudirektiivi sekä vesipuitedirektiivi tytärdirektiiveineen. Hierarkiassa EU-lait ovat Suomen lain yläpuolella. Myös Itämeren suojelusopimus on ristiriidassa hankkeen kanssa ja Rion ja Århusin sopimusten edellyttämien Iijoen alkuperäisten lohikantojen palauttaminen Iijokeen olisi mahdotonta.

PVO:n mukaan tekoaltaan voi rakentaa ilman voimalaa koskiensuojelulaista huolimatta. Koskiensuojelulain nojalla on evätty vesilupia myös muilta kuin voimalaitoksilta (kuten melontaradalta ja voimalaitosten padotuskorkeuden muutoksilta). Oikeus on tulkinnut koskiensuojelulakia niin, että myös muut kuin voimalaitokset heikentävät vesistön suojelutasoa.

Pohjois-Suomen vesioikeus onkin 3.8.1987 evännyt PVO:lta koskiensuojelu- ja vesilain perusteella luvan Kollajan tekoaltaalta ja voimalaitokselta.

Myös Kollajan yva-prosessin laillisuus on kyseenalainen. Yva-lakia säädettäessä ei ajateltu, että sitä käytettäisiin lainvastaiseen hankkeeseen. Yva:n laillisuudesta on olemassa sijaisministeri Tiilikaisen (kesk.) poliittinen tulkinta, jonka mukaan laki ei kiellä lainvastaisten hankkeiden yva:a eikä ympäristökeskus saa kieltäytyä siitä.

Päätöksen taustalla olleita syitä voi vain arvailla. Kollaja yva:n laillisuutta ei ole arvioitu muiden lakien kannalta. Esimerkiksi perustuslain hyvän hallinnon takeista säädetään hallintolaissa. Hallintolain 6 pykälän mukaan ”viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin”.

Kollajan yva-prosessista on jätetty useita kanteluita oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies ratkaisee aikanaan ne ja sitä odotellessa tulkinnat yva-prosessin laillisuudesta ovat pelkkiä mielipiteitä. Itse olen luottavainen laillisuusvalvojan ratkaisun suhteen. Virratkoot Iijoki vapaana jatkossakin.

Matti Korhonen
Kollajan vapaa-ajan asukas Kiiminki
Kaleva, Lukijan sivu
4.4.2008

▲Alkuun


UUSIA TEKOALTAITA EI ENÄÄ TARVITA

"Sähkökulutus on vähentynyt Ruotsissa ja se on mahdollista meilläkin, jos tahdomme.”

Kauko Kääriäinen piti kirjoituksessaan (Kaleva 25.3./ Lukijan sivu) Vuotoksen altaan rakentamista välttämättömänä. Vuotoksen rakentaminen ei ratkaise sähköntuotannon ongelmia. Altaasta saatava sähkö on vain 0,36 prosenttia vuotuisesta sähkönkulutuksesta ja sähkönkulutus kasvaa prosentin vuodessa. Kasvun kattamiseksi täytyisi joka vuosi rakentaa kolme Vuotoksen kokoista allasta. Mihin seuraavat rakennettaisiin? Kääriäisen laskelmat Vuotoksen tuottamasta energiamäärästä halkopinovertauksineen vaikuttavat hatusta vedetyiltä. Tuoreen vesivoimapotentiaaliselvityksen mukaan Vuotos lisäisi sähköntuotantoa 325 GWh vuodessa. Vastaava sähkömäärä voidaan tuottaa normaalissa lauhdevoimalassa polttamalla 500 000 kuutiometriä puuta, mikä tekee päivää kohden 1370 kuutiometriä eikä suinkaan 10 500 kuten Kääriäinen väittää.

Vaatimusta vesivoiman lisärakentamisesta perustellaan usein ilmastonmuutoksen torjumisella– uusien altaiden sähkön väitetään olevan täysin saasteetonta energiaa. Kuitenkin tiedetään, että suoalueiden hukuttaminen saa turpeeseen varastoituneen hiilen vapautumaan ilmakehään hiilidioksidina ja metaanina.Vuotoksen altaan kasvihuonekaasupäästöjen on laskettu alkuvaiheessa olevan kilowattituntia kohden 20 prosenttia suuremmat kivihiileen, 45 prosenttia öljyyn ja 110 prosenttia maakaasuun verrattuna. Ympäristöhaittoihin täytyy laskea myös ravinteiden huuhtoutuminen altaan alapuolisiin vesistöihin: fosforilisäys Vuotoksesta Kemijokeen olisi 53 tonnia vuodessa ja typen lisäys 550 tonnia vuodessa. Nämä yhdessä humuksen lisääntymisen kanssa vaikuttavat suuresti veden laatuun niin joessa kuin lopulta meressäkin. Tekoaltaan kalat ovat 8–15 vuoden ajan syöntikelvottomia elohopean ja muiden raskasmetallien vuoksi.

Päästöt vaarantavat myös suunnitelmat lohen palautuksesta Kemijokeen ja vaikeuttavat vesien virkistyskäyttöä merkittävästi. Allasalueen tuhoutuneita luontoarvoja ei voi korvata, sillä lajeja ei valitettavasti voi suojella muualla kuin niiden omissa elinympäristöissään. Vuotoksen alueen Euroopan laajuisestikin ainutlaatuinen linnusto ja lintujen elinympäristö ovat laeilla suojeltuja. Jos tavanomaista tehdas- tai laitoshanketta suunniteltaisiin kuten Vuotoksen allasta, ympäristölupaa tuskin edes käsiteltäisiin ylivoimaisten ympäristöongelmien vuoksi. Sähkön kulutuksen vähentäminen ja uusien, uusiutuvien energiantuotantomuotojen käyttöönotto on tulevaisuuden energiahuoltoa, joka myös leikkaa hiilidioksidipäästöjä ilman peruuttamattomia ympäristöhaittoja. Sähkökulutus on vähentynyt Ruotsissa ja se on mahdollista meilläkin, jos tahdomme. Sähköyhtiöt yrittävät omien lyhytnäköisten taloudellisten etujensa vuoksi viedä tulevilta sukupolvilta mahdollisuuden päättää ympäristöstään. Uusia tekoaltaita ei tarvita.

Aatto Ahokas, Kalle Hellström, Ilmari Juutilainen, Hannu Karvonen, Saara Salmela, Oulu
Kaleva, Lukijan sivu
2.4.2008

▲Alkuun


LOHI UHRATTIIN VIRKAMIESVALLALLE

”Jatkuvan ylipyynnin takia lohta ei ole vuosiin ollut tarpeeksi kiintiöiden täyttämiseksi, kirjoittaa Antti Sorro.”

Pohjoisen ihmisen mielipiteillä ei ollut minkäänlaista merkitystä. Ei, vaikka Simojoen ja Tornion-Muonionjoen lohi saattoi paperia, adressia, lausuntoa, mietintöä, valitusta ja kantelua eduskuntaan ja valtioneuvostoon enemmän kuin Kemijärven sellu. Meille annetut lupaukset valuivat Arkadianmäeltä sadevesien mukana Mannerheimintien viemäreihin. Hallitusohjelma ja ministerien antamat vakuuttelut kuulostavat nyt pahimman luokan ivailulta. Uudesta asetuksesta Väylänvarren ainoa kansanedustaja kirjoitti: ”voitimme selkeästi”. Ei tunnu ollenkaan hyvältä saada nyt tietää, että Lapin vaalipiiristä eduskuntaan äänestetty kansanedustaja onkin ajanut Lounais- Suomen ja Ahvenanmaan ammattikalastajien asiaa!

Uusi asetus tarkoittaa sitä, että lohen kevätkalastuksen kieltoaluetta ja kesäkalastuksen rajoitusaluetta pienennettiin neljänneksellä. Alueen etelärajaa siirrettiin lähes 200 kilometriä pohjoiseen. Kaikki Suomen aluevedet Pohjanlahden eteläpuolella ovat olleet lohen kevätkalastuskiellon piirissä melkein Hankoniemeen asti niin, että luonnonlohet pääsivät vapaasti vaeltamaan alueen läpi meripyynnin alkaessa vasta 16. kesäkuuta. Uusi raja tuli nyt Uudenkaupungin alle rajaten sen eteläpuolella olevat Suomen aluevedet pois lohiasetuksen piiristä. Nyt lohta saa pyytää vuoden ympäri Suomenlahden lisäksi myös Suomen aluevesillä Ahvenanmerellä, Saaristomerellä sekä Selkämeren eteläosassa. Uusi asetus muuttaa koko Ahvenanmaan lohenkalastuksen kerralla. Ahvenanmaan ammattikalastajilla on nyt oikea superterminaalialue, jossa vallitsee vuoden ympäri samanlainen pyyntioikeus kuin Perämeren jokisuiden terminaaleissa.

Tämä on eritäin huono päätös meidän jokiemme luonnonlohien kannalta. Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen mukaan Pohjanlahden jokien luonnonlohi on erittäin uhanalainen, Saimaan nieriän jälkeen Suomen toiseksi uhanalaisin kala. Jatkuvan ylipyynnin seurauksesta lohta ei ole vuosiin ollut tarpeeksi kiintiöiden täyttämiseksi. Vuonna 2004 kiintiöstä saatiin 80 prosenttia, seuraavina 61 ja 38 ja viime vuonna 48 prosenttia. Vuonna 2006 mereltä jäi saamatta yli 80 000 lohta. Tämä tarkoittaa, että Suomi ei olisi saanut kiintiötään täyteen, vaikka se olisi pyytänyt Tornion- Muonionjoen ja Kalixjoen kaikki lohet. EU:n määräämästä ajoverkkokalastuksen lopettamisesta odotettiin pelastusta Perämeren jokien hupeneville luonnonlohikannoille.

Ahvenanmaan uusi vapaakalastusalue ja nyt voimassa oleva kuudella päivällä varhennettu meripyynti tulevat kuitenkin lisäämään luonnonlohiin kohdistuvaa pyyntiponnistusta merkittävästi jo tänä keväänä. Syystalven ajoverkkokalastus Itämerellä jatkui täydellä laajuudella vuoden vaihteeseen. Erityisen ikävä piirre on, että uusi asetus ”markkinoitiin” maa- ja metsätalousministerin toimesta lehdistölle kuin lohen meripyyntiä olisi entisestään rajoitettu. Vielä pahemmalta maistui valtioneuvoston normaalista käsittelyjärjestyksestä poikennut tapa, jolla hallitus saattoi asetuksen voimaan. Suuhun jäi vahva huijauksen maku. Pääsihän väyryset veräjästä.

Antti Sorro, Rovaniemi
Kaleva, Lukijan sivu
2.4.2008

▲Alkuun


IIN KOSKITILAKOKOUKSESTA VIRHEELLISTÄ TIETOA

Nimimerkki "paikalla ollut" kirjoittaa 20.3. Iijokiseudussa tärkeältä osin väärää tietoa Iissä 13.3. pidetystä koskitilakokouksesta. Nimimerkki esittää, että Pvo Vesivoiman tarkoituksena oli "järjestellä koskitilan kalastusta mm. vuokraamalla koskitilan kalastusoikeus 50 vuodeksi ulkopuoliselle taholle': Iissä kalastuksista on ollut pitkä kiista yhden tilan omistajien ja kalastuskunnan välillä. Pvo kutsui rekisteröimättömän koskitilan koolle neuvoteltuaan tiedossa olevien koskitilan omistajien, Iin kunnan ja metsähallituksen sekä kalastuskuntien kanssa. Koskitilan mandollisia kalastusoikeuden haltijoita ei ole selvitetty. He ovat kuitenkin kalastuskunnan osakkaita ja voivat käyttää omaa kalastusoikeuttaan myös koskitilalla. Koskitilakokouksen tavoite olikin vahvistaa vuosikymmeniä Iissä ja myös koko jokivarrella ollut ainoa järkevä ja toimiva käytäntö. Tavoite oli ja on edelleen, että paikalliset Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat järjestävät jatkossakin kalastuksen myös koskitilan alueella. Kokouskutsusta ja kokouksessa kokouksen tavoite tuli täysin selkeästi esille. Kalastuskunnat eivät varmasti ole ulkopuolisia Iijokisuulla eikä muuallakaan jokialueella. Jostakin syystä tieto kokouksen tarkoituksesta välittyi vääränä lehteen. Iissä kiistat jatkuvat, ne vaikeuttavat jonkin verran Vaelluskalat palaavat Iijokeen-hankkeen tavoitteita. Toivottavasti Iistä välittyy jatkossa oikeaa tietoa Pudasjärvelle. Samalla toivoa voi, että lijokisuusta välittyy tavalla tai toisella Pudasjärvelle asti joskus oikeita lohia ja muitakin oikeita vaelluskaloja.

Risto Tolonen, Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
31.3.2008

▲Alkuun


KOLLAJAN YVA:STA

Kollajan allasalueen YVA-selvityksen teosta: Selvitys on täysin aiheeton, koska ei ole lopullista rakennussuunnitelmaa ko. hankkeesta. YVA-selvityksen teko edellyttää täysin valmiit rakennuslupa hakemuspiirustukset ja suunnitelmat alueesta ja hankkeesta. Tämä hanke on myös valtion rahojen tuhlaamista, koska voimayhtiö tulevaisuudessa anoo valtiolta avustukset niin kuin yleensä. Voimayhtiiö yrittää saada Kollajan allashankkeesta YVA-selvityksen teetettyä konstilla millä hyvänsä, jotta saisi valtion rakennusluvan antajat ja rahoittajat (valtioneuvoston) myötämielisen suhtautumisen voimalan ja altaan rakentamiseen. Samalla voimayhtiö ja valtioneuvosto pyytäisivät EU:ta poistamaan keskiselta ja yliseltä Iijoen vesistöltä kaikki Natura- ja luonnonsuojelualueet, jolloin saataisiin vesistö kokonaan voimalaitosten työmaa-alueeksi. Tämä on tavoite. Lait suojaavat asukkaiden, jako- ja kalastuskuntien jne oikeutta omistaa ja hallita maa- ja vesialueitaan. Joka toisten omistamia alueita on myymässä, rikkoo lakeja. Kollajan allasalueen YVA-selvityksessä on metsänkasvun menetykset huomioitava korkeimman vedenpinnan rajalta jopa 500 metrin etäisyydeltä pohjaveden nousun vuoksi aina Kurenalaa ja Taipaleenharjua myöten. Marja, riista, poro, turve jne. / vuosi. Iijoen alaosan veden sotkeutuminen ja kalaston menetys ja virkistyskäytön väheneminen on otettava huomioon. Iijoen vähävetiseksi jäävä osa Koretteenkoskelta 39 kilometriä ylöspäin Auralan korkeudelle. Tulvaveden ravinteentuotto jokivarren metsämaille vähenisi, kalasto vähenisi, vedenlaatu ja virkistyskäyttö kärsisi.

Jaakko Kaukko, rakennusmestari, oikeusavustaja
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
27.3.2008

▲Alkuun


LUONNONVARAT HYÖDYNNETTÄVÄ TARKOIN

”Jos vesivoimaa olisi vastustettu yhtä aktiivisesti teollisen kehityksemme alkuaikoina, niin söisimme kuivalihamme vieläkin päretulien valossa.”

Veden kiertokulku luonnossa on alati jatkuvaa ja runsasta, sillä auringon lämpö haihduttaa vettä meristä muodostaen pilviä. Vesi tulee sateena alas tuntureilla kerääntyen hiljalleen jokiin valumaan takaisin meriin. Tämän kiertokulun ihminen on kauan sitten oppinut hyödyntämään patoamalla koskia ja asentamalla patoihin generaattoreita. Lisätehoja saadaan keräämällä talven lumien sulamisvedet altaisiin ja valuttamalla niitä hiljalleen kuivina kausina. Näin on kyetty nostamaan keskivirtaamaa oleellisesti. Kemijoessa on tarvetta rakentaa vielä yksi allas itäisimpään haaraan. Lisähyötynä saavutetaan muun muassa Rovaniemen tulvien loppuminen ja kalliin Artikum -talon selviäminen jatkuvasta tulvauhkasta. Keskivirtaama kasvaa noin 50 kuutiometriä sekunnissa kaikissa 10 alisessa voimalassa.

Köyhän maan on hyödynnettävä olemassa olevat luonnonvarat tarkoin. Vesivoiman vastustaminen on edesvastuutonta, suorastaan maanpetos. Tietenkin on selvää, että rakentaminen muuttaa maisemaa. Saattaapa aiheuttaa lyhytaikaista veden laadun heikkenemistäkin alajuoksulla. Kuitenkin voimaloiden satojen vuosien historiassase on merkityksetöntä. Suurimpana virkavastustajana on esiintynyt työministeri Tarja Cronberg. Onko hän kadottanut roolinsa? Vastustaa 2 200 miestyövuotta. Kysynkin Häneltä näin julkisesti: Minkälaisiin seikkoihin Hänen vastustuksensa perustuu?

Onko ”kansantaloudellinen edullisuus” merkityksetön? Millä muulla tavalla voidaan tuottaa kaipaamaamme sähköä täysin saasteettomasti? Ymmärrykseni mukaan vesivoiman pitäisi olla vihreiden oppien mukaisinta tuotantoa. Sähköomavaraisuus on oltava tavoitteena ja siksikin olen vakuuttunut tulevien sukupolvien tuomiosta, ellemme saata Kemijoen voimaloiden hyödyntämistä loppuun saakka. Oli allasta eli ei, niin seitsemän kuukautta vuodesta aluetta peittää jääkansi ja paksu lumi. Ei siellä paljon kurjet huutele, ei näy poroja ei ihmisiä. Vain yksinäinen moottorikelkan jälki halkoo maisemaa.

Vuotoksen menetetyn energian tuotanto vastaa 3 850 000 metriä pitkää metristä halkopinoa vuodessa. Eli 10 500 kuutiometriä ruutikuivaa puuta vuorokaudessa. Se taas vastaa 20 000 hehtaarin aukkohakkuuta, eli 200 neliökilometrin tuhottua metsää joka ikinen vuosi. Vertaa: Vuotoksen altaan pinta-ala on 237 neliökilometriä. (Lähde: Tapani Kokko, Vesivoima) Tämäkö on mielestänne luonnonsuojelua? Jos vesivoimaa olisi vastustettu yhtä aktiivisesti teollisen kehityksemme alkuaikoina, niin söisimme kuivalihamme vieläkin päretulien valossa. Onneksemme silloiset päättäjät näkivät nenäänsä pidemmälle ja kaamoksen maassakin loistaa sähkövalo. Vihreät valittajat – Kyllä Lapissa riittää rääseikköjä, ötököitä ja sääskiä. Kurkien suku ei tähän kuole ja jäniksien kiimakuset punaavat hankia jatkossakin. Hillasoitakin jää vielä niin paljon, että suurin osa jää keräämättä. Muualla maailmassa vihreät puolustavat vesivoimaa henkeen ja vereen. Mikähän harhaoppi on vienyt Suomen vihreät totaalisesti hakoteille. Olen aikojen kuluessa saanut sellaisen käsityksen, että vihreät ovat aina vasten kuin risukarhi silloin, kun on kyse syrjäseutujen ihmisen työstä ja hyvinvoinnista. Lienee helppo istua kusiaispesään toisen ”perseellä”. Kansa kärsii ja maksaa euroimagon kulut kiroillen. Savolainen sananlasku sanoo sattuvasti: ”Jos mieles tyhjenöö, älä unneuta katkasta kynnees.”

Kauko Kääriäinen, Kemi
Kaleva, Lukijan sivu
25.3.2008

▲Alkuun


JÄTEVEDET JA KOLLAJA

-Mitä vaikuttavat Pudasjärven jätevedenpuhdistamon päästöt Pudasjärveen jos Kollajan allas rakennetaan, kyseli huolissaan eräs ranta-asukas.
-Ja miten ne vaikuttavat Iijoen uoman veteen? Tästä ei näy olevan mitään selvityksiä menossa, mutta varmaan olisi aiheellista selvittää.

Iijoki seutu, Meille soitettiin
20.3.2008

▲Alkuun


KIIHKEÄ KOSKITILAN KALASTUSKOKOUS IISSÄ

Iissä torstaina 13.03. järjestetyssä, PVO-Vesivoima Oy:n koollekutsumassa kalastuskokouksessa oli yhtiön tarkoituksena järjestellä paikallisen koskitilan kalastusta mm. vuokraamalla koskitilan kalastusoikeus 50 vuodeksi ulkopuoliselle taholle. Kokouksessa tuli kuitenkin erimielisyyttä siitä, ketkä voivat osallistua kokoukseen ja miten kokouksen puheenjohtajan valinta suoritetaan. Myös äänten laskennasta tuli epäselvyyttä. Enemmistön äänistä saanut ehdokas pääsi kuitenkin lopulta puheenjohtajaksi. Koska kokouksessa ei päästy yksimielisyyteen äänimääristä ja -osuuksista ja ketkä voivat olla kokouksessa läsnä, päätti kokous, että vuokra-asiaa ei voida enempää käsitellä.

Kyseessä on järjestäytymätön osakaskunta, jonka kalastusoikeudet ja -osuudet ovat selvittämättä. Osa kokousedustajista katsoi, että voimayhtiön aikoma menettely rikkoo mm. vesivoimakaupoissa sovittuja ehtoja ja sopimuksia kalastuksesta. Heidän käsityksensä mukaan yhtiöllä ei ole kalastusoikeutta tai sen määrä on vähäinen.

Paikalla ollut
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
20.3.2008

▲Alkuun


KUULEEKO PVO

Oliko PVO:n viestintävastaava vallan kuuroin korvin Oulun kirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa. Silloin olisi ollut mahdollisuus vastata heti sille naishenkilölle, joka kertoi totuuden Iijoen alajuoksulta ja jonka lausuntoja Kalevan kirjoitukseeni lainasin. Kehottaisin tekemään yrityskuvatutkimuksen niiltä alueilta ja ihmisiltä, jotka ovat joutuneet kuivattujen joenuomien vaikutuspiiriin. Taitaisivat prosenttiluvut olla melko lailla negatiiviset. Kun kyselyjä tehdään ihmisiltä, joille asia ei mitään vaikuta, saadaan varmasti haluttu tulos. Pois muuttaneet eivät varmastikaan ole olleet kyselyssä mukana.

Asuuko viestintävastaava Kollajalla? Minä asun sekä Oulussa että Kollajalla, joskus jopa suurimman osan vuodesta Kollajalla, että se siitä kirjoitusoikeudesta. Jos te olette rohkeita niin tehkää nyt yrityskuvakysely Kollajan alueelta siltä kuivatussuunnitelmissanne olevalta alueelta, niin saatte todellisen kuvan niiltä ihmisiltä joita asia lähimmin koskee. Mutta 100-prosenttisen varmaa on, että ei edes pääsiäistrullikaan saisi Kipinänkoskea kuohumaan ilman vettä, eikä rannat ja putaat puhdistu ilman kevättulvaa, oli sitten allashanke kuinka uudenaikainen tahansa. Birger Ylisaukko-ojalle terveiset: Asiantuntijalausunnon mukaan koskiensuojelulaki estää Kollajan altaan rakentamisen sekä voimalaitoksen kanssa että ilman.

Matti Liikala, Kollaja-Oulu
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
20.3.2008

▲Alkuun


LÖYTYYKÖ NYT LUONNONLOHEN YSTÄVIÄ?

Vaalien alla luonnonlohella oli ystäviä. Moni näistä ystävistä on nyt eduskunnassa. Jokainen eduskuntaryhmä - yhtä vaille - vakuutti yli 20 ooo kansalaisen lohiadressin luovuttajille marraskuussa, että lohen meripyyntiä vähennetään ja tehdään selkeä korjaus harjoitettuun lohipolitiikkaan. Kansanedustaja Mats Nylund (r) oli eri linjalla (HS 20. 2.) ilman peräämiään "olemassa olevia tietoja". Ylikalastus uhkaa luonnonlohen olemassaoloa ja koskee muitakin kalalajeja, miltä maa- ja metsätalousministeriö ummistaa silmänsä (HS 17. 2.).

Hallituksen ohjelma lupasi, että tavoitteena on luonnonlohen poikastuotannon mahdollisimman korkea taso. Ministeriö valmisteli kuitenkin ehdotuksen lohiasetukseksi toisin. Toteutuessaan se lisäisi meripyyntiä. Ministeriö ei välittänyt myöskään Kansainvälinen merentutkimusneuvoston (ICES) lausunnosta. Sen mukaan meripyyntiä tulee vähentää olennaisesti. Ministeriö perustelee ehdotustaan EU:n ajoverkko-pyyntikiellolla aivan kuin ICES ei olisi sitä tiennyt ja ottanut lukuun, että kielto on astunut voimaan asteittain jo vuodesta 2005 lukien. ICES:n mukaan lohen merikalastuksen täydellinenkään lopettaminen ei kasvata lähivuosina Tornionjokeen ja Simojokeen nousevien kutulohien määrää tasolle, joka turvaisi edes nykyisenkaltaisen poikastuotannon.

Itämeri voi huonosti. Lohenpoikasten merikuolleisuus on vain lisääntynyt. ICES:n mukaan villilohen poikasten eloonjäänti on pudonnut 30 prosentista 1-6 prosenttiin, ja istutettujen poikasten eloonjäänti on lähes nolla. Samoin tutkijoiden mukaan 1970-luvun ja 1990-luvun lopun huikea poikaskuolleisuus M74:nä tunnetun oireyhtymän seurauksena kutujoissa on taas nousussa. Kampamaneetti on uutena uhkana lohen ravintoketjussa, eikä tämän vaikutuksia vielä tiedetä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto totesi vuoden 2007 kertomuksessaan, ettei harjoitettu lohipolitiikka ole kansantaloudellisesti perusteltua. Se ehdotti lohenkalastuksen säätämistä kokonaan luvanvaraiseksi. Luvanvaraisuus vähentäisi rannikon sivutoimista kalastusta ja parantaisi oikeiden ammattikalastajien asemaa.

Luonnonvarainneuvosto totesi lausunnossaan 12.2.2007, että jäljellä olevien vaeltavien luonnonlohikantojen vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Vuosien 1996-1997 tuntuvat kevätrauhoitukset osoittautuivat pohjoisten kutujokien ja lohikannan elpymisen kannalta menestyksellisiksi. Ministeriön harjoittama kalastuspolitiikka jatkuu tuhoisana myös muille luonnon kalakannoille: sukupuuttoon kuolemassa olevalle meritaimenelle, sisävesien järvitaimenille ja järvilohille, Saimaan nieriälle, Itämeren turskalle. Pian nähdään, kuinka hyviä ystäviä luonnonlohelle löytyy eduskunnassa, kun luonnonlohen tulevaisuudesta päätetään.

Kari Kannala asianajaja, Helsinki
Helsingin Sanomat, Mielipide- palsta
15.3.2008

▲Alkuun


SUOMENKIN VESILLÄ YLIKALASTETAAN

Verkkojen silmäkoon pienentyminen on karsinut nopeakasvuisia yksilöllä ennen sukukypsyyttä, mikä lopulta on pienentänyt myös kalansaaliita, kirjoittaa Hannu Lehtonen.

Yleinen uskomus on, ettei Suomessa ole huolta ylikalastuksesta. Puhutaan päinvastoin alikalastuksesta, jonka vuoksi järvemme ja rannikkovetemme ovat täynnä kitukasvuisia pikkusinttejä. Ylikalastus on kuitenkin Suomessakin vakava ongelma, vaikka se ei koske tavanomaisimpia saaliskalojamme, kuten ahventa, haukea, särkeä ja lahnaa. Liikapyynti koskee kipeimmin vaelluskaloja. Lohen ja vaeltavien taimenkantojen lisääntyminen on kärsinyt jo pitkään vakavasti emokalojen puutteesta.

Lohen tilanne parani huomattavasti, kun rannikkokalastuksen alkua siirrettiin 1990-luvun puolivälissä myöhemmäksi. Sen jälkeen kuitenkin kalastus on taas aikaistunut, ja kun lohien merikuolleisuus on lisääntynyt, luonnonlohikanta heikkenee uhkaavasti. Meri-ja järvitaimenista ani harva selviytyy meri- tai järvivaellukselta lisääntymiskokoiseksi eli yli 6o-senttiseksi. Pääosa meritaimenista pyydetään Suomenlahdella ja Saaristomerellä kuhanpyynnin sekä Pohjanlahdella siian loukku- ja verkkopyynnin sivusaaliina. Pyyntiverkkojen silmäkoko on pienentynyt, minkä vuoksi taimenet tarttuvat pyydyksiin entistä nuorempina. Perämerellä ja Selkämerellä yli puolet pyydetyistä taimenista jää saaliiksi jo ensimmäisen merivuoden aikana alamittaisina. Myös esimerkiksi isonieriän, vaellussiian ja Itämeren turskan kantoja haittaa se, että liian harvat yksilöt ehtivät sukukypsiksi ja lisääntymään. Tutkijat ovat jo pitkään vaatineet, että turskan kalastus lopetettaisiin täysin, jotta kanta elpyisi. Mutta turhaan.

Verkkojen silmäkoon pienentyminen vaikuttaa kalakantoihin toisellakin tavalla: se karsii populaatiosta nopeakasvuiset kalat ja samalla myös nopeakasvuisuuteen vaikuttavat geenit. Kun etupäässä vain hidaskasvuiset ja/tai nuorina sukukypsyyden saavuttavat kalat pääsevät lisääntymään, myös poikasista koko ajan yhä suurempi osa on hidaskasvuisia ja saavuttaa sukukypsyyden nuorena.

Sukukypsyyden nuorina saavuttaneet kalat käyttävät energiaa mädin ja maidin kehittämiseen, mikä myös hidastaa niiden kasvua. Kalojen heikko kasvuisuus heijastuu myös poikastuotantoon. Kun kalat pienenevät, mädintuotanto vähenee ja mätimunien koko pienenee, mikä heikentää poikasten elinkelpoisuutta. Lopulta ongelma palaa kalastajille. Kun kalat ovat keskimäärin pienempiä, kasvavat hitaammin ja poikastuotanto vähenee, myös kalansaaliit pienenevät. Tämä mekanismi on havaittu erityisen selvänä Perämeren jokiin nousevissa vaellussiikakannoissa, mutta sitä on pitkään epäilty myös esimerkiksi Saaristomeren kuhien heikkokasvuisuuden syyksi. Ongelma koske myös taimenia, isonieriöitä ja haukia.

Lainsäätäjät ovat pyrkineet estämään liikakalastusta muun muassa asettamalla kuturauhoituksia ja alamittoja tai kieltämällä joitakin vahingollisia pyyntitapoja. Käytännössä nämä rajoitukset ovat kuitenkin olleet kalastuksen säätelyn kannalta hyvin vaatimattomia. On osoittautunut, ettei muutaman vuoden onnistunut lisääntyminen aina korjaa tehtyjä virheitä. Kalastuksen heikentämän kalakannan toipuminen vaatii aikaa ja malttia pidättäytyä kalastuksesta. Esimerkiksi Kanadan itärannikon turskan kalastus lopetettiin jo vuonna 1992, mutta kanta ei ole vieläkään elpynyt. Rajoitettaessa kalastusta astutaan aina jonkun varpaille. Siitä huolimatta asiaan pitää Suomessakin tarttua arkailematta niiden kalakantojen osalta, joiden kalastuksessa on todettu ongelmia. Muuta mahdollisuutta ei ole, ellemme halua pysyvästi vaurioittaa arvokkaimpia kalakantojamme.

Hannu Lehtonen
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori
Helsingin Sanomat, Vieraskynä- palsta
17.3.2008

▲Alkuun


VUOTOSTA JA KOLLAJAA EI TULE RAKENTAA

Olen hämmästyneenä seurannut keskustelua, jossa ministeri toisensa perään väläyttelee Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentamista. Hämmästyneenä siksi, että Kollaja on suojattu koskiensuojelulailla jo 20 vuotta sitten. Voimayhtiöt saivat suojelusta korvauksensa, noin 70 miljoonaa euroa, ja asian piti olla loppuun käsitelty. Vuotos puolestaan on liitetty Natura- alueeseen, ja Keskustakin oli hallituksessa tätä yksimielistä päätöstä tekemässä. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt, että vesilaki ei anna mahdollisuutta Vuotoksen rakentamiseen. Kuitenkin hallituksessa on halua toimia sekä voimassa olevan lain että tuomio-istuinpäätöksen vastaisesti.

Keskustan halukkuus tuoda Vuotoksen allas jälleen keskusteluun johtunee siitä, että Keskusta on unohtanut aluepolitiikan hoidon. Teiden ja ratojen kunnossapitoon tarkoitetut määrärahat ovat pudonneet kymmeniä miljoonia euroja. Stora Enson kohdalla valtio on suurin omistaja, mutta silti voittoa tuottava Kemijärven tehdas lakkautetaan. Tällaisessa tilanteessa sitten käännetään aina katseet Vuotokseen, vaikka Vuotoksen rakentaminen ei alueiden tilannetta paranna. Rakentamishalut eivät voi johtua pyrkimyksestä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Uusi tekoallas tuottaisi nimittäin suuret määrät ilmastonmuutoksen kannalta erittäin haitallista metaania. Samalla altaiden alle jäisi suuri määrä biomassaa, jota voisi Suomen Luonnonsuojeluliiton ja useiden muiden asiantuntijoiden mukaan käyttää päästöttömän bioenergian tuotantoon. Myöskään energian tarpeella ei altaiden rakentamista voi perustella.

Teknillisen korkeakoulun professori Peter Lund on todennut, että uusiutuvista energialähteistä merituulien potentiaali on 1 000, metsien 800, mutta kaikkien koskien vain 60-90 petajouletta. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen mukaan Vuotoksen altaalla saataisiin katettua vain noin yksi prosentti Suomen uusiutuvan energian lisäämistavoitteesta. Energiateollisuuden laskujen mukaan Suomessa rakennettavissa olevasta vesivoimasta yli puolet voidaan saada uusimalla koneistoja jo rakennetuissa vesivoimaloissa. Vapaana virtaavien koskien valjastaminen ei ole Suomen energiatalouden kannalta merkittävää. Sen sijaan koskiensuojelulain purkamisella menetettäisiin merkittäviä matkailu- ja virkistysarvoja. Myös Vuotoksen tuottama energiamäärä olisi vähäinen. Altaiden rakentamisen sijasta meidän on kehitettävä energiatehokkuuttamme. Suurimman oivalluksen on tapahduttava jokaisen ihmisen korvien välissä, sillä meidän on muutettava kulutustottumuksiamme, jos haluamme hidastaa ilmastonmuutosta.

Työllisyyden lisääminenkään ei riitä altaiden rakentamisen perusteluksi. Allas ja voimalaitos eivät toisi valmistumisensa jälkeen juuri uusia työpaikkoja. Sitä vastoin Pohjois- ja Itä- Suomen luonto niitä tuo. Matkailua alueella onkin kehitettävä. Vuotoksen alue on sekä luontoarvojensa että lintutyyppiensä takia merkittävä. Luontopolut ja lintutornit siellä on jo valmiina. Työllisyys ja ympäristö eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan molemmat ovat tärkeitä. Alueen työllisyyden edistämiseksi hallituksen tulisi ensisijaisesti pyrkiä turvaamaan Kemijärven sellutehtaan jatkuminen tavalla tai toisella sekä toteuttamaan alueelle suunnitellut kaivoshankkeet. Kaivoshankkeiden ja Lapin alueellisen kehityksen tukemiseksi alueen tiet ja rautatiet on saatava kuntoon. Vanhojen haavojen repiminen auki Vuotoksen altaan kohdalla ei auta ketään.

Matti Ahde Kansanedustaja (sd.)
Forum24 Kolumni
17.3.2008

▲Alkuun


VIERASPERÄISET LOHIKALAT EIVÄT KUULU SUOMEN LUONTOON

Suomalainen luonto on vastaanottanut lukuisia Amerikasta tuotuja eläinlajeja. Nämä tulokaslajit, kuten minkki ja täplärapu, tunnetaan parhaiten haittavaikutuksistaan. Lohikalojen osalta haittoja ei juuri painoteta, onhan esimerkiksi Pohjois-Amerikan länsirannikolta kotoisin oleva kirjolohi yksi nykymuotoisen kalataloutemme kulmakivistä. Luonnonsuojelubiologisesta näkökulmasta kirjolohen jatkuva istuttaminen suomalaisiin vesistöihin on kuitenkin ongelmallista. Kirjolohi on listattu yhdeksi maailman haitallisimmista tulokaslajeista (World Conservation Union, IUCN), ja se on syrjäyttänyt paikallisia virtavesi-lajeja eri puolilla maapalloa. Maailman johtavien vieraslaji- ja lohika-latutkijoiden näkemys tämän haitallisen vieraslajin istuttamisesta on korostetun kielteinen. Maailmalla onkin aloitettu monia hankkeita., joiden pyrkimyksenä on suojella kotoperäisiä lajeja hävittämällä vieraat lohikalat tai estämällä niiden pääsy joihinkin vesistöihin tai vesistön osiin.

Kirjolohen oletettiin aiemmin olevan lisääntymiskyvytön Suomen luonnonvesissä, mutta viime aikoina on saatu useita havaintoja luonnollisen lisääntymisen onnistumisesta, lähinnä Etelä-Suomessa. Mikäli lisääntyminen alkaa muodostua poikkeuksen sijasta säännöksi, saattaa tilanne muuttua nopeasti hallitsemattomaksi. Näin kävi esimerkiksi Pohjois-Amerikan suurilla järvillä, missä istutettu tyynenmeren-lohi alkoi lisääntyä ja levitä voimakkaasti vasta 25 vuotta istutuksen jälkeen. Kirjolohen poikasten tiedetään käyttävän samanlaisia elinympäristöjä kuin suomalaisen taimenen, jolloin taimen joutuisi haitalliseen kilpailutilanteeseen. Kevätkutuisena lajina kirjolohi saattaa myös kutea kotoperäisten lohikalojen mädin tai ruskuaispussipoikasten päälle. Kirjolohella on myös osoitettu olevan kauaskantoisia vaikutuksia paitsi muihin lohikaloihin, myös virtavesilajistoon ja jokiekosysteemin toimintaan kokonaisuutena. Tietämys kirjolohen ekosysteemivaikutuksista on kuitenkin vielä varsin niukkaa, joten epämiellyttäviä yllätyksiä voi olla luvassa.

Meidän tulee vaalia suomalaisia taimen-, lohi- ja harjuskantoja sen sijaan että tuoda maapallon toiselta puolelta meille vieraita ja muille lajeille haitallisia lohikaloja. Surullisin esimerkki löytynee Kemijoen latvoilta, missä 30 vuotta sitten istutettu amerikkalainen puronieriä on, paitsi levinnyt jo UKK-puiston puroihin, myös syrjäyttänyt paikallisia taimenkantoja useista puroista. Kirjolohen istuttaminen Iijoen kaltaisiin vesistöihin olisi erityisen harkitsematonta tilanteessa, jossa luonnonlohen palauttamiseksi ollaan käynnistämässä mittavia toimenpiteitä. Jokemme eivät todellakaan tarvitse vieraslajeja kilpailemaan niukoista resursseista alkuperäisten sukulaistensa kanssa.

Kai Korsu jatko-opiskelija, Timo Muotka professori, Oulun yliopisto
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
17.3.2008

▲Alkuun


TEKOALTAISSA VESI EI SEISO

Kommenttia Olavi Toukonummelle, joka kirjoitti otsikolla Saako järki voiton tekoaltaista? (Kaleva 25.2./Lukijan sivu), ja vähän Vihreillekin. Saa nyt sitten nähdä kuullaanko järjen ääntä vai sellaisten, jotka vastustavat kaikkea mikä liikkuu. Ensinnäkin, tekoaltaissa ei vesi seiso sen enempää kuin soilla ja nevoillakaan, eikä niistä haihdu ilmaan muuta kuin puhdasta raikasta vettä, joka höyrynä nousee taivaalle ja tulee ihanana kasteena alas rikastuttaen kasveja, metsiä ja maata sekä uima-allastanne. Ajatelkaa, miten arvokasta vesi on, kun se voi myös jään ja lumen alla virratessaan tuottaa sähköä useita kuukausia vuodessa haihduttamatta hiukkastakaan mitään aineita ilmaan, ei edes vesihöyryä.Kuinka voitte väittää, että vesivoima saastuttaa ja kuinka joessa virtaava vesi voi seisoa? Sehän on säännöstelyallas, joka koko ajan tuottaa sähköä, siis siinä on koko ajan virtaava vesi. Eiväthän metsälammetkaan saastuta vaikka ne eivät koko ajan niin hirveällä vauhdilla virtaakaan, mutta niissä saattaa olla silti kirkas ja raikas juomakelpoinen vesi. Niin myöskin Kollajan altaassa tulee olemaan.

Samoin myöskin surkean pieni Kipinänkoski tulee saamaan enemmän vettä kiviensä lomaan. Toissa kesänä se oli niin pieni, että sillan alitse pääsi kuivin jaloin Kipinänkosken yli. Voitte olla varmoja siitä, että kun se vesivarasto, Kollajan allas, valmistuu, olette kiitollisia siitä, että se todellakin tehtiin, ja että Iijoki tuottaa sähköä, joka on saasteeton ja ilmainen energianlähde ja myöskin Iijoen tuntuman asukkaat voivat kalastaa arvokalaa puhtaasta ja ihanasta Iijoesta. Vaihtoehtonahan on tietysti ydinvoimala, kallioitten louhinta. Mikä hirvittävä saaste. Ottakaapa selvää, mitä työvaiheita se tarvitsee ja kuinka paljon puhdistusvettä ennen kuin se on käyttökelpoinen polttoaine ydinvoimalassa. Eihän ydinvoimaakaan saa ilmasta tai taivaasta, vaan se louhitaan Suomen kallioista. Hirvittävä pöly louhintavaiheessa keuhkoihin ja ympäristöön. Katsokaapa Kainuun nikkelikaivosta. Miettikääpä mitä muuta seuraa sitten kun ydinvoimala on valmis. Ja minkä näköisiä ovat Suomen vaarat ja kalliot? Kannattaisikohan antaa veden virrata ja tuottaa saasteetonta sähköä.

Kaleva, Lukijan sivu 15.3.2008
Tyyne Jaakola, taiteilija, Oulu

▲Alkuun


MITÄ SIITÄ KOLLAJASTA TURHAAN VALITATTE?

Arvoisat keskustaministerimme Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen sekä muutamat muut näyttävät meille innovatiivisen energia- ja ympäristöpolitiikan uuden suunnan. Siis nyt kaikki viisaat yhtykää kehityksen esteenä ja jarruna olevia viherpiipertäjiä vastaan! Rakennetaan jo vihdoinkin se Kollajan allas, eikä anneta enää periksi ja lyödään seuraaville viherpiipertäjien typerille ja tunteellisille höpötyksille luu kurkkuun seuraavalla tavalla:

- Mitä siitä jos soinen, lähes 50 neliökilometrin laajuinen, allaspohja päästää valtavat määrät sameaa turvevettä ja elohopeaa alajuoksulle ja mereen asti, sekä 34 km alkuperäistä jokiuomaa muuttuu onnettomaksi pikkupuroksi. No saadaanhan me komea tekojärvi, jossa vedenpinta mukavasti vaihtelee yhdeksän metriä ylös alas... Mutta mikä tärkeintä: Ainakin ne vesivoimalat saavat tasaisesti vettä niihin turbiineihin.
- Mitä siitä jos altaasta syntyy suuret metaanipäästöt ja vaikka metaani onkin pahin kasvihuonekaasu. Ilmastotalkoissa tuosta ollaan sitten hiljaa, kun päästellään sitä muuallakin!
- Mitä siitä jos hankkeelle olisi muitakin vaihtoehtoja. Nimittäin aina se vanhassa on vara parempi.
- Mitä siitä jos lohen nouseminen Iijokeen lopullisesti estyy, kun vesi on välillä sameaa turvevelliä. Silloin ei enää tarvitse kiistellä niistä turhanpäiväisistä lohiportaistakaan... Eikä koko lohiasiasta.
- Mitä siitä jos allashanke on jo aiemmin "lopullisesti" haudattu, korvaukset suojelusta voimayhtiöille maksettu, koko poliittisen päätöksenteon uskottavuus kärsii ja allasalueen asukkaat tuntevat itsensä taas petetyksi. Kyllä kansa lopulta kaiken unohtaa... Sillä on yllättävän lyhyt muisti. Senhän tietää jokainen kokenut poliitikko.
- Mitä siitä jos koko hanke on laiton. Koskiensuojelulaki ym. suojelulait täytyy vain äkkiä purkaa ja kaikki vesistöt energiakäyttöön. Vapaana virtaava joki on järjetöntä tuhlausta! Kun lopulta kaikki saadaan rakennettua, mitään ei tarvitse enää koskaan suojella. Tuo on tosi käytännöllistä vai mitä?
- Mitä siitä jos altaan vastustajat pitävät meteliä. Nehän ovat, melkein kaikki, vain niitä etelän luontoterroristeja kätyreineen sieltä kehäkolmosen sisäpuolelta.
- Mitä siitä jos hanke työllistää vain muutaman vuoden ja jokivarren matkailu- ja virkistyskäytölle tulee loppu. Saapahan Pudasjärven kaupunki jatkossa ainakin kiinteistöveroa komeasta voimalaitoksesta.
- Mitä siitä jos koko hankkeesta hyötyy lopulta vain meidän rakas Pohjolan Voima, sen osakkaat ja vaikka hankkeen energiantuotto on vain muutama promille valtakunnan energiantarpeesta. Se on meille tosi tärkeä promille se... Se on sitä säätövoimaa.

Eli Kollajan allas tuottaa meille puhdasta, uusiutuvaa energiaa, jonka haitat ovat erittäin pienet! Yhteiskunnan kehityksen nimessä kaikki suojelulait täytyy purkaa. Säilyyhän niitä jokia ja luontokohteita noille viherpiipertäjille vaikka naapurimaissa Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä - menkööt sinne! Joku laki se niillekin olla pitää.

Jokirosvo
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
10.3.2008

▲Alkuun


EI! TUOHON TUOLLAISEEN MEILLÄ OLE VARAA!

Kasino-ajan lopuilla jouduin työni takia kuulemaan seuraavanlaisen puolijulkisen keskustelun. Pienempi metsäjohtaja:" Mutta nämä luonnonsuojelijat, jotka haittaavat toimintaa? Väittävät, että muka puunjalostus pilaa veden laatua. Asiahan on päinvastoin. Että me hoidamme luontoa; pelastamme puut lahoamasta pystyyn;)"

Tuolloin juuri - silloin vielä suomalaisten - metsäjättien investoinnit jätevesiensä puhdistukseen olivat käynnissä tai valmiit ja ajanmukaiset. Isompi tehtaanjohtaja: "Ei! Kuule! tuohon tuollaiseen meillä ei ole varaa!" Hän selvästi viittasi edellisen puhujan julkituomaan mielipiteeseen. Puunjalostuksen pistemäiset ravinnepäästöt ovat huomattavasti vähentyneet neljännesvuosisadan kuluessa tehtyjen investointien ansiosta. Viittaan PVO-vesivoiman toimitusjohtajan mielipidekirjoitukseen Iijokiseudussa torstaina helmikuun 28 päivänä. Metsäteollisuus käyttää pääomistajana PVO:n tuottamaa energiaa. Energiayhtiön toimitusjohtajan kirjoituksen otsikko kuuluu: "Kollajan ympäristövaikutusten arviointi on laillinen". Mainittu toimitusjohtaja viittaa kirjoituksessaan siihen, että julkisuudessa on puitu ympäristövaikutuksen arvioinnin lain mukaisuutta ja siihen, että arvioinnin laillisuuden tai laittomuuden selvittämiseksi on tehty kantelu. (Oikeusasiamiehelle vai oikeuskanslerille? En tiedä kummalle, sivuasia).

Aiemmin ympäristövaikutusten arviointi Kollajalla on saatettu PVO-vesivoiman toimesta käyntiin ennen kuin hallitus tai eduskunta on ottanut kokonaisuutena kantaa asiaan. YVA:n teettäjän taholta on perusteluna tuotu esiin hallituksen rohkaiseva asenne vesivoiman jatkorakentamiseen? Mistä he hallituksen kannan juuri Kollajaan jo tuolloin ovat tienneet? Entä mistä PVO-vesivoiman toimiva johto tietää ylimmän oikeusviranomaisen kannan tässä mainittuun kanteluun jo nyt niin, että voi otsikoida kirjoituksensa kuten otsikoi?

Löytyisikö PVO-vesivoimasta joku, joka sanoisi toimitusjohtajalleen, että tuollaiseen lakeja säätävien ja valvovien tahojen kantojen ennalta tietämiseen riidanalaisissa asioissa ei meilläkään ole varaa! Kysymys on oikeusvaltion säilymisestä; Ei enää sen pienemmistä päästöistä. Entäpä jos? Siunaa ja varjele meitä jos miljardeja siirtelevissä yhtiöissä tiedetään maan asiat paremmin kuin Arkadianmäellä.

Seppo Partanen
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
10.3.2008

▲Alkuun


KOLLAJA SÄILYTETTÄVÄ LUONNONTILASSA

Haluan tuoda julki oman näkemykseni seurattuani hankkeeseen liittyviä tilaisuuksia sekä käytyä julkista keskustelua. Kollaja-hankkeessa on lähdetty liikkeelle voimayhtiön toimesta perustellen hanketta ilmaston suojelulla ja energian tuo­tannon merkittävällä lisäämisellä. Näyttää kuitenkin siltä, että asiassa mennään vain ojasta allikkoon. Mitä ihmeen merkitystä Suomelle on puolen promillen lisäyksellä Suomen sähköntuotantoon jonka Kollajan hanke toisi ja vielä pienemmällä lisäyksellä kokonaisenergiantuotantoon Suomessa? Mitä ihmeen ilmastonsuojelua sellainen on, että kasvihuoneilmiötä kiihdyttävien hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi Pohjolan Voima aikoo rakentaa tekoaltaan, jonka suokaasu eli metaanipäästöt olisivat kasvihuoneilmiön kannalta paljon haitallisempia kuin vastaavan energiamäärän tuottaminen vaikka kivihiiltä polttamalla?

Kollajan tekoaltaan ja voimalan energian tuotannon vähäisyydestä antaa hyvän käsityksen se, että Olkiluotoon rakenteilla oleva kolmas ydinreaktori tuottaa yksinään yli sata kertaa enemmän sähköä kuin Kollajan hanke tuottaisi. Hankkeen kato-strovaalisia ympäristövaikutuksia ja PVO-voimayhtiön täydellistä piittaamattomuutta ympäristöarvoista kuvaa hyvin se, että PVO aikoo muuttaa Natura 2000 -ohjelmassa suojellun Pudasjärven säännöstelyaltaaksi ja hukuttaa sen Natura 2000-perusteena olevat tulvaniityt ikuisen tulvan alle. Itse tekoallas on suunniteltu rakennettavaksi tasamaalle turvesuolle. Tämä on suurimpia virheitä koko Kollaja hankkeessa: näin toimimalla saadaan vain liikkeelle suunnaton määrä humusta ja turvetta, joka päätyy ravinteineen ja myrkkyineen Perämereen. Onko Itämeri tarkoitus pilata Perämerenkin päästä? Tekoaltaan kannattajien ei kannatakkaan puhua mistään Pietarin aiheuttamasta Itämeren saastumisesta, koska itse ovat saastuttamassa samaista merta toisesta päästä tekoaltailla ja niiden aiheuttamilla fosfori, raskasmetalli ja muilla päästöillä. Vai suunnitellaanko pohjoisten jokien suistoihin valtavia pato- ja selkiytys-altaita samaan tapaan kuin Pietarin alueella?

PVO-vesivoiman toimitusjoh­taja Birger Ylisaukko-oja korostaa julkisuuteen sitä, että Kollajan tekoaltaan alle jäisi vain kaksi kesämökkiä. Tämä on vain osa­totuus. Suurimmat hankkeen haitat eivät kohdistukkaan teko­altaan alle jääviin maihin vaan siihen neljänkymmennen kilo­metrin matkalla Iijokea, josta Ii­joki on tarkoitus siirtää kanaviin ja tekoaltaaseen kilometrien päähän. Tällä matkalla on satoja tiloja jotka joutuisivat hankkeen haittojen maksumieheksi luonnon ohella. On mahdoton mitata heidän henkisiä kärsimyksiään mitä ympäristön ja kotiseudun tuhoaminen tulisi aiheuttamaan. Kollajan tekoaltaan kannattajien kannattaisikin joskus tutustua vaikka kävellen tai veneellä siihen neljänkymmenen kilometrin matkaan Iijokea jota PVO-vesi-voima suunnittelee kuivattavaksi ja samalla miettiä onko kaiken sen tuhoaminen jonkun 13 megawatin energiantuotannon arvoista. Ylisaukko-oja kehuu julkisuuteen joka välissä nykyteknologiaa, jolla joki voidaan kuulema jokena ja kosket koskina ilman vettä ja tarvittavia virtaamia. Tosiasiassa tällaista x-files teknologiaa ei ole olemassa edes tieteiskirjallisuudessa. PVO-vesivoima ja Birger Ylisaukko-oja voisivatkin demota tätä kehumaansa mullistavaa uutta teknologiaansa esimerkiksi korjaamalla sen avulla 1960-luvulla PVO:n tuhoaman Iijoen alajuoksun ja sen kuivatetut joenuomat ja kosket.

Nyt olisi jonkun aika viheltää peli poikki. Suomalaisten ei kannata huolta kantaa mistään sademetsien tuhoamisesta toisella puolen maailmaa kun samaan aikaan täällä Suomessa ollaan tuhoamassa paavoväyrysten toimesta niitä viimeisiä vapaita virtavesiä energia-yhtiöiden pyhälle alttarille muutaman säälittävän megawatin vuoksi. Kollajan tekoallas hanke on nostanut esiin myös monia avoimia kysymyksiä ilman vastauksia: -Miten Pudasjärven tulvan-suojelu aiotaan hoitaa kun pato rakennettaisiin Pudasjärven taajaman alapuolelle jokea? -PVO-vesivoima aikoo muuttaa Natura 2000 -ohjelmassa suojellun Pudasjärvi -järven säännöstelyaltaaksi. PVO-vesi­voima puhuu tässä yhteydessä aina kesävedenkorkeuksista Pudasjärvessä, mutta samalla unohtaa syys- ja talvivedenkorkeudet. Pudasjärven yksi Natura 2000 -luontotyyppi on tulvaniityt joita esiintyy muun muassa järvessä olevilla saarilla. Miten näille uhanalaisille luontotyypeille käy , jos ne jäävät suurimmaksi osaksi vuotta veden ja jään alle?

-Miten käy rakennusten, jotka ovat lähellä padolla korotettua veden korkeutta? Rakennusvaiheessa tuskin on aikoinaan osattu salaojituksin ja kapillaarisoran käytöllä varautua siihen, että viereiseen järveen tulee joskus ikuinen tulva säännöstelyn myötä. Kuinka laajalta alueelta kala­kannat tulevat muuttumaan syömäkelvottomiksi ja miten pitkäksi aikaa elohopean vuoksi ja miten vakavasti tämä vaarantaa ihmisten terveyden? -Aiheuttaako mahdollisesti syntyvä sini- ja muu leväkasvusto haittaa ihmisten terveydelle esimerkiksi uitaessa? -Kuinka monia vuosia tämä yleisen terveyden vaarantuminen tulee jatkumaan? -Onko jatkossa Iijoen vesi kelvotonta myös saunavedeksi?

Pekka Harju
Iijoki seutu, Lukijat kirjoittavat
10.3.2008

▲Alkuun


IISSÄ JA YLI-IISSÄ SUHTAUDUTAAN POHJOLAN VOIMAAN MYÖNTEISESTI

Matti Liikala Oulusta moitti Pohjolan Voimaa välinpitämättömyydestä Iijoen rakennetulla alajuoksulla ja väitti, että joen rakentamisen seurauksena suuri osa ihmisistä on muuttanut pois (Kaleva 9.3./Lukijan sivu). Pohjolan Voima on vuonna 1989 määritellyt aktiivisen ympäristönhoitopolitiikan ohjaamaan ympäristötoimintaansa. Sen mukaisesti on toteutettu suuri määrä ympäristön kunnostushankkeita pääasiassa yhteistyössä kuntien ympäristökeskuksen ja alueen asukkaiden kanssa. Vajaa vuosi sitten valmistuneen yrityskuvatutkimuksen mukaan yli puolet iiläisistä ja kolme neljästä yli-iiläisestä suhtautuu Pohjolan Voimaan myönteisesti. Kielteisesti suhtautuvia on Iissä kymmenen prosenttia ja Yli-Iissä viisi prosenttia. Yli-Iin kohdalla Iijoki on rakennettu raskaalla kädellä 1950-luvun suunnittelukäytännön mukaan. Toimivan jälkihoidon ansiosta siellä suhtaudutaan Pohjolan Voimaan myönteisimmin.

Liikalan väite asukkaiden muuttamisesta pois ei pidä paikkaansa. Iissä suurimmat asutuskeskittymät sijaitsevat rakennetun joen varrella, ja asuntojen rakentaminen on edelleen vilkasta. Yli-Iissä puolestaan rakennetun joen varrelle kaavoitetaan uusia rakennuspaikkoja. Oulunkaaren seutukunnassa eniten on kasvanut Iin väkiluku ja eniten laskenut Pudasjärven väkiluku. Nuorten osuus väestöstä on korkein Yli-Iissä. Kollajalle suunnitellaan aivan uudenlaista vesivoimahanketta. Luonnonuomaan on tarkoitus juoksuttaa vettä niin paljon, että kosket säilyvät ja muutokset olisivat mahdollisimman pienet. Juoksutukset ratkaistaan ympäristövaikutusten perusteella, kun selvitykset valmistuvat.

Jorma Autio
Viestintävastaava PVO-Vesivoima Oy
Kaleva, Lukijan sivu
12.3.2008

▲Alkuun


LOHITURISTI LÄHTEE LIIKKEELLE VAIN JOS JOESSA ON KALAA

Vasen käsi ei tiedä maa- ja metsätalousministeriössä mitä oikea tekee. Tällaiseen johtopäätökseen tulee, kun lukee peräkanaa, mitä ehdotus uudeksi lohiasetukseksi ja kalastusmatkailun toimenpideohjelma pitävät sisällään. Ne ovat saman ministeriön ja osittain samojen virkamiesten kirjoitustyön tuloksia. Kalastusmatkailupaperi alkaa komeasti vaatimuksella nostaa Suomi ”merkittävimpien eurooppalaisten kalastusmatkailumaiden joukkoon”. Mikäpä siinä, kyllähän tässä maassa vettä riittää uistinten ja perhojen liotuspaikoiksi. Mutta takavuosien kokemukset puhuvat kovin vähän sen puolesta, että jostakin löytyisi aitoa halua kohentaa tilannetta.

Otetaan esimerkiksi samaisen maatalousministeriön lohiasetusehdotus, joka on parhaillaan lausuntokierroksella. Maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila päättää lopulta asiasta juuri niin kuin parhaaksi näkee. Jos se tapahtuu ehdotuksen mukaan, ei siitä hyvää seuraa pohjoisen lohijoille. Ministeriö uskoo, että ajoverkkopyynnin loppuminen Itämeren pääaltaalla tuo automaattisesti lisää lohta niin rannikoiden ammattikalastajille ja jokivarsien turisteillekin. Tulevat kesät sen näyttävät, mutta rysien laskeminen veteen kaksi viikkoa ennen yleiskiellon päättymistä voi päättyä katastrofiin pohjoisen virtojen kannalta. Ensimmäisenä liikkeelle ovat suuret, luonnonkantaa olevat lohet, joiden pääsy kotijokiinsa olisi erityisen tärkeä Tornionjoen ja Simojoen tulevaisuuden kannalta.

Maatalousministeriö oli takavuosina usein RKP:n läänitys, ja puolue toden totta piti puolia ruotsinkielisen rannikkoseudun harvalukuiselle ammattikalastajaporukalle. Mutta ei tilanne muuttunut miksikään, vaikka komento ministeriössä siirtyi keskustalaisiin käsiin. Kehittyneemmissä kalastajavaltioissa kuten Norjassa on ymmärretty, että lohet pitää päästää kutujokiinsa ja pyytää valikoiden siellä. Kaikkien kansainvälisten tutkimusten tulos on, että turistikalastajien pyytämä lohi on arvoltaan moninkertainen ammattimaiseen meripyyntiin verrattuna. Kalastusmatkailu tuo lupatuloja, mökkiyöpymisiä ja hyvin järjestettynä myös opaspalvelujen käyttöä. Suomen maatalousministeriössä ei ole koskaan tätä uskottu. Se näkyy myös kalastusmatkailun toimenpideohjelman tekstin sävyssä: ”Lohen merkitys kalastusmatkailun osana perustuu tällä hetkellä enimmäkseen kotimaiseen kysyntään ... Kohteiden rajallisuuden ja heikohkon saalisvarmuuden takia Suomi ei pärjää lohenkalastuskohteena kovin hyvin kilpailijamaille”.

Mutta vaikka nostettaisiin kädet pystyyn ulkomaisten lohituristien suhteen, on kotimaassa yllin kyllin innokkaita urheilukalastajia, jotka olisivat valmiita maksamaan hyvän hinnan kalastuspäivistä lohijoella. On kuitenkin yksi ehdoton edellytys: joessa on oltava kalaa. Kalastusmatkailua voi epäilemättä rakentaa myös hauen, ahvenen ja muun valkolihaisen kalan ympärille, mutta isot rahat liikkuvat vain punalihaisen vaelluskalan pyynnissä. Suomesta ei tarvitse tehdä mitään miljonäärikalastajien päivähoitopaikkaa, sillä normaalituloiset urheilukalastajatkin ovat valmiita tuomaan mukavan rahapotin kalavesille. Suomalainen kalamies ei ymmärrä, miksi naapuri nappaa isomman. Suomalainen kalastusvirkamies ei ymmärrä, että lohen voi pyytää vain kerran.

Kaleva, Muuten...7.3.2008
Seppo Ylönen, seppo.ylonen@kaleva.fi

▲Alkuun


KENEN KORVAMERKILLÄ VESI?

En kovin loukkaavana ottaisi hä -kysymystä. Maailmanpoikki kulkiessaan sitä on parkkiintunut ja kuullut paljon pahempaakin. Toisaalta siinä on toiselta tiliä vaativaa otetta, mutta pistäisin sen syrjään murteen piikkiin. Muuten aittojärveläisen ajatukset olivat antoisia ja pysähdyttäviä. Lauttasenojan varrelta tuokio kuin hienoa luonnon lyriikkaa, ja lopuksi ratkesin räjähtävään nauruun.

Jäin pohtimaan kuka omistaa - loppujen lopuksi tai alkuunsa - veden. Itsekin katselin ja kuuntelin virtaavan veden solinaa helmikuisena sunnuntaina. Oli täydellinen nautintaoikeus, vaikka ei mitään juridista omistusoikeutta vesistöön eikä yhteisiin vesiin. Veden kiertokulku on, opetettiin, että se tulee taivaalta. Milloin sulana, toisinaan kuivana veen kamurana. Raamattuun, johon muutenkin vetoan, sanotaan että Hän antaa sataa niin väärille kuin hurskaillekin. Tulkitseisin että samoin joellisille kuin joettomille. Samoin on auringon ja tuulen omistaminen. Nautin niistä, vaikka aurinkoon minulla ei ole osaa eikä arpaa. Tuulentuvastakaan en omista yhtä vaivaista osaketta, vaikka niin kyllä helposti luulisi.

Nyt on kysymys itse vedestä, ei rannoista ja maa-alueista. Olen neutraali Kollaja-allashankkeen suhteen, puhun nyt yleisesti. Mielellään kuuntelisin vain luonnonpuron musiikkia ja keittelisin sumppi-veteni keikkistangolla nuotiolla. Ajanvirta sähkövirtoineen vie ja ottaa vanhankansan mohikaaninkin partakoneineen ja sähköhelloineen. Ihminen kohtaa luovutuspakon.

Kysymyksiä riittää. Miten oppia hallitsemaan sellainen taitolaji kuin asiallinen asian ilmaisu? Tunne on kuin vuolas tulvavesi, sillekään ei niin vain rakenneta velmulle minkäänlaista Venkaan tulva-allasta. Helpompi on vastapuolelle läikästä älyttömyyden leima. Se usein pysyy kuin muste siannahkasssa. Näin asiasta kuin asiasta on usein tehty, vaivautumatta ottamaan mitään todellista tietoa. Asiat kuitenkaan eivät ole mustavalkoisia, ei räksänperällä eikä sen takana.

Iijoki seutu 3.3.2008 - Lukijat kirjoittavat
P.p.

▲Alkuun


KOLLAJAN ALLASALUEEN ASUKKAITA KUUNNELTAVA

”Naisjärvi on Iijoen uomasta sivussa, eikä Iijoen virtauksella ole Naisjärven tilaan mitään vaikutusta.” Kritisoin tätä Pohjolan Voiman nettisivuillaan esittämää väitettä (Kaleva 28. helmikuuta). Kirjoitukseni kärki kohdistui YVA-menettelyn uskottavuuteen. PVO-Vesivoiman viestintävastaava Jorma Autio toteaa vastineessaan (Kaleva 29.2.) minun siteeranneen Pohjolan Voiman nettisivuja, että Naisjärvi on yhteydessä Iijokeen salmien kautta niin, että Naisjärven pinta nousee ja laskee järven kohdalla olevan Iijoen pinnan mukana.

Oleellista on se, että juuri tämä lause Pohjolan Voiman nettisivuilta puuttuu! Miksi?

Kipinässä tammikuussa yleisölle järjestetyssä tilaisuudessa Pohjolan Voiman, konsulttiyhtiö Rambolin ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen edustajat myönsivät nettisivujen väittämän vääräksi. Virhe luvattiin korjata. Silti Naisjärveä koskeva teksti oli vielä perjantainakin alkuperäisessä, virheellisessä muodossaan. Epäilin omassa tekstissäni Pohjois-Suomen ympäristökeskusta Pohjolan Voiman käsikassaraksi. Oulussa torstaina järjestetyssä yleisötilaisuudessa epäilykseni vahvistui. Puheenjohtajana toiminut ympäristökeskuksen luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen tyrmäsi tilaisuudessa Kalevassa julkaistun kirjoitukseni sisällön korostamalla, ettei Kipinässä tammikuussa järjestetty tilaisuus ollut virallinen YVA-tilaisuus.

Olin paikalla 27.12.2007 päivätyn kirjallisen kutsun perusteella. Kutsun otsikkona oli Kollajan YVA. Edelleen kirjeessä todettiin, että kysymyksessä on ”kesän 2007 maastokatselmuksen ja YVA-arviointiohjelman esittely” ja että ”rantakiinteistöjen omistajien näkemyksiä kirjataan ylös myös tilaisuuden aikana”. Kalevassa julkaistun kirjoitukseni ydinkysymys, miten allasalueen asukkaat voivat uskoa, että heidän mielipiteillään on merkitystä ympäristövaikutuksia arvioitaessa, on edelleen voimassa. Suhtautuminen yleisökysymyksiin ja yleisön mielipiteisiin oli torstainakin malttamatonta ja väheksyvää. Yleisön moitteiden jälkeen puheenjohtaja toki pyysi tätä anteeksi.

Asiallisuudesta ja ammattimaisuudesta pisteitä ansaitsi vain konsulttiyhtiö Rambol. On hienoa, että Kollajan vaikutusalueen ympäristön tila ja mahdollisten vesivoimahankkeiden vaikutukset tutkitaan perusteellisesti. Toivottavasti tutkimuksen rahoittaja, Pohjolan Voima ei tuki konsultin suuta, kun katselmusten tuloksia syksyllä esitellään. Ja toivottavasti ympäristökeskus ymmärtää, että sen tehtäviin kuuluu valvoa myös alueen asukkaiden etua!

Naisjärven kunnostamisesta olen Aution kanssa samaa mieltä: ”Sitä pitäisi edistää pikaisesti esimerkiksi Iijoen ympäristönhoito-ohjelman myötä.” Olen tehnyt asiasta kaksi aloitetta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Sen mielestä asia ei kuitenkaan ole kiireellinen.

Seija Rasila, Naisjärven kesäasukas
Kaleva 3.3.2008

▲Alkuun


NAISJÄRVI HUOMIOITU KOLLAJAN YVA:SSA

Seija Rasila on huolisssaan (Kaleva 28.2./Lukijan sivu) Kollaja-hankkeen vaikutusalueella olevan Naisjärven tilasta. Hän toteaa Pohjolan Voiman nettisivuja siteeraten, että Naisjärvi on yhteydessä Iijokeen salmien kautta niin, että Naisjärven pinta nousee ja laskee järven kohdalla olevan Iijoen pinnan mukaan. Kuten nettisivuilla on todettu, Naisjärven pinta voidaan pohjakynnyksellä säätää siihen tasoon, mihin asukkaat haluavat.

Naisjärvi kuuluu Kollajan ympäristövaikutusten arviointiohjelman (YVA) tarkastelualueeseen. Naisjärven nykytilaa kuvataan ohjelman sivulla 20. Arvioinnin tuloksista keskustellaan YVA-selostusvaiheessa.

Naisjärvi on rehevöitynyt ja kasvamassa umpeen. Iijoki ei virtaa sen läpi, eikä Iijoen virtauksella tulva-aikaa lukuun ottamatta ole vaikutusta järven veden laatuun tai ekologiaan.

Naisjärven kunnostusta olisi hyvä edistää pikaisesti esimerkiksi Iijoen ympäristönhoito-ohjelman kautta.

Jorma Autio
viestintävastaava PVO-Vesivoima Oy

▲Alkuun


KOLLAJAN YVA-MENETTELY PELKKÄÄ PROPAGANDAA

Pohjolan Voima on jatkanut sitkeästi ja jääräpäisesti Kollajan altaan ja voima­laitoksen suunnittelua ja "tuo asian seuraavaan hallitukseen, jos nykyinen ei sitä ota käsittelyyn". Ja sitä seuraavaan, jos tarvitaan. Yhtiön julkisuudessakin esittämä asenne kuvastaa pääasiassa metsäteollisuuden omistaman voimayhtiön häikäilemättömyyttä bisnespolitiikassaan. Ii­joen virtaama halutaan väen väkisin ympärivuotiseen säätelyyn niin, että jokainen mahdollinen vesipisara voidaan puristaa turbiinien läpi hinnakkaimpaan aikaan. On irvokasta, että yhtiö aloittaa jokaisen julkisen Kollajan hanke-esittelynsä puhumalla yrityksen yhteiskuntavastuusta! Se haluaa sanojensa mukaan olla tukemassa saasteettoman energian tuottamista ja olla näin mukana maailmanlaajuisissa ilmastotalkoissa.

Pohjolan Voiman pitäisi ymmärtää, että tällainen mielistely on muiden asianosaisten aliarvioimista ja vie yhtiöltä viimeisenkin uskottavuuden. Yhtiön, siis osakkeenomistajien tavoitteena on kasvattaa liikevaihtoa ja tuottaa niin paljon voittoa kuin on irti revittävissä. Että siinä ne yhteiskuntavastuut! Vaikka allashankkeessa käsikassarana ovat konsulttiyhtiö ja ympäristökeskus, ohjailee Pohjolan Voiman johto julkisuudessa käytävää keskustelua oman mielensä mukaan. Yleisötilaisuuksissa maanitellaan asukkaita lausumaan mielipiteensä, mutta niillä ei näytä olevan mitään vaikutusta.

Olin itse mukana 11. tammikuuta Kipinän koululla ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA), jossa kysyin kuivan uoman varteen jäävän Naisjärven kohtalosta. Esitin huoleni siitä, että Pohjolan Voiman nettisivuilla todetaan, että "Naisjärvi on Iijoen uomasta sivussa, eikä Iijoen virtauksella ole Naisjärven tilaan mitään vaikutusta". Totesin kokouksessa, että Pohjois-Suomen vesioikeuden Naisjärven kunnostamista koskevassa päätöksessä (134/91719) todetaan heti alkuun, että Naisjärvi on salmien kautta yhteydessä Iijokeen. "Sen vedenkorkeudet seuraavat säännöstellyn Iijoen vedenkorkeuksia. Alivirtaama-aikoina tai säännöstely järvien juoksutusten ollessa pieniä järven vedenkorkeus laskee haitallisen alas." Myös Oulun vesipiirin selvitysten mukaan järvi on kahden noin 20 metriä leveän salmen kautta yhteydessä Iijokeen. "Vesi laskee tästä syystä haitallisen alas kesän ja talven alivirtaama-aikoina."

Kyseisessä YVA-tilaisuudessa Pohjolan Voiman, konsulttiyhtiön ja vesipiirin edustajat totesivat yhteisesti, että nettisivuilla oleva toimitusjohtajan lausunto on virheellinen. Asia luvattiin korjata. Alkuperäinen virheellinen väite oli luettavissa edelleen keskiviikkona 27.2. Pohjolan Voiman nettisivuilta. Jos näin oleellista ja selkeää virhettä ei ole saatu/haluttu korjata puolentoista kuukauden kuluessa, miten allasalueen asukkaat voivat uskoa, että heidän muillakaan mielipiteillään on merkitystä ympäristövaikutuk­sia arvioitaessa?

Seija Rasila, Naisjärven kesäasukas
Kaleva 28.2.2008

▲Alkuun


KAHDEN MINISTERIN ENERGIAOTTELU KIPINÖI SÄHKÖISESTI

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) ja työministeri Tarja Gronberg (vihr.) ovat energisiä poliitikkoja. Heistä suorastaan pursuu sähköä, tosin ilmiselvästi erinapaista. Kun eri maata olevat virtalähteet osuvat lähekkäin, kipunat välähtelevät. Viikon alussa ministerit osuivat samaan tiedotustilaisuuteen Brysselissä. Räiskettähän siitä seurasi. Tiedot Pekkarisen esiintymisestä Brysselissä vaikuttavat uskottavammilta. Vihreys on periaatteessa kaunis aate, mutta pelkillä hyvillä tarkoituksilla ei tulla toimeen. Pekkarinen kyseli aiheellisesti, eikö energian riittävyys pitäisi sentään jollakin konstilla turvata.

Halutaanpa pyörittää mitä tahansa elinkeinoa, tarvitaan energiaa. Asuminenkin vaatii pitkän talven maassa sähköä sekä lämmitykseen että valaistukseen. Tuulivoiman autuutta työministeri, vihreiden puheenjohtaja Cronberg sentään hehkutti, kuten teki jo, vihreiden valtuuskunnassa viikonvaihteessa. Pekkarinen puolestaan muistutti, että myös tuulimyllyt vaativat säätövoimaa. Niin käy yksinkertaisesti tuulettomien päivien takia. Talvella tyyni sää on usein kylmäkin. Varalla pitää olla helposti käynnistettävää sähkön tuotantoa. Vesivoima olisi sellaista. Tuulivoimaa voidaan ja pitääkin rakentaa paljon lisää, mutta on muistettava myös tuotantomuodon heikot kohdat. Vastuun pakoilulta vaikutti Cronbergin lausuma, että ihmiset voivat itse toimia säätövoimana kulutustaan säätelemällä. Kukapa jäähdyttäisi asuntonsa pakkasella?

Aivan kohtuuttomasti Pekkarista on roimittu väitteillä, että hän nosti Vuotoksen altaan esiin saadakseen Kemijärvelle työtä lakkautettavan sellutehtaan korvikkeeksi. Eivätkö politiikkaa seuraavat todellakaan muista Pekkarisen puhuneen Vuotoksesta jo kauan ennenkuin Stora Enso teki sinällään omituisen päätöksen tappaa kannattava tehdas? Jos eivät, heillä on lyhyt muisti. Jos muistavat, he ovat tarkoituksella pahantahtoisia. Pekkarisen aliasintoa voi toki pitää pään seinään lyömisenä, onhan Vuotos monen sinetin takana. Alueen rauhoittamisesta on tuomioistuinten päätöksiä korkeinta astetta myöten. Sen alle jäisi natura-alueita. Kaiken huippuna on vihreille hallitusneuvotteluissa luvattu vesirakentamisen veto-oikeus. Silti elinkeinoministerin aktiivisuuden ymmärtää. Hallitusohjelma lupaa lisätä vesivoiman käyttöä tuntuvasti. Tuntuvaa lisäystä ei saavuteta pikkutempuilla. Cronbergin markkinoimat vesilaitosten koneistojen uusimiset auttaisivat vain vähän, eivät tuntuvasti.

Altaan toistuva esiin nostaminen koskee tietysti kipeästi ihmisiin, jotka taistelivat sitkeästi Vuotosta vastaan. He ovat kertoneet mm. siitä, kuinka altaat aina lähettävät liikkeelle elohopeaa. He ehtivät jo riemuita hankkeen lopullisesta kariutumisesta. Nyky osaamisella allastyö voitaisiin sentään toteuttaa pehmeämmin kuin Lokka, Porttipahta tai Uljua rakennettiin. Vuotoksen alueelta on jo korjattu puustoakin pois. Pekkarinen aikoo sisällyttää maininnan Vuotoksesta keväällä valmisteltavaan energiastrategiaan. Kirjauksella ei ole käytännön merkitystä istuvan hallituksen aikana. Vuotoksen ohella myös Kollaja vilahtelee keskusteluissa. Siitä tehdään jopa YVA-selvitystä. Aivan suotta. Iijoen keskijuoksu on lain suojaama. Kollaja repii ihmisten mieliä vielä rajummin kuin Vuotos. Olisi byvä sopia, että Vuotos on viimeinen allasriita. Tällaisilla asioilla ei pidä nostattaa loputtomiin ihmisiä toisiaan vastaan.

Poliitikoilla pitää tietysti olla hyvät työolot, mutta jospa annettaisiin eduskuntavaalien olla paikallaan. Niitähän on aiottu siirtää vain siksi, että vaalikampanjaa voitaisiin käydä mukavammissa säissä.

Kaleva, Muuten...28.2.2008
Timo Paakki, timo.paakki@kaleva.fi

▲Alkuun


VASEMMISTOLIITON KORHONEN HYLKÄISI ALLASHANKKEET

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhonen vaatii, että Vuotoksen ja Kollajan rakentamishankkeet on haudattava lopullisesti.

Korhosen mukaan tekoaltaiden rakentaminen merkitsisi luonnon peruuttamatonta ja laajaa tuhoa. Hankkeet vaikuttaisivat haitallisesti myös porotalouteen, Lapin matkailuelinkeinoon ja kulttuuriin, hän listaa.

Korhosen mielestä hallituksen näkemys vesivoiman lisäyksestä ja puun laajamittaisesta energiakäytöstä perustuu menneille energiapoliittisille linjauksille, joilla pyritään vain muokkaamaan mielipiteitä ydinvoiman lisärakentamiselle. Korhonen arvioi, että tulevaisuuden energiapolitiikka voi perustua vain uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen, energian säästöön ja käytön tehostamiseen.

YLE Uutiset, 22.2.2008

▲Alkuun


TEKOALTAAN LISÄÄMINEN LISÄISI METAANIPÄÄSTÖJÄ

Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut yhdeksi keskeisistä nyky-yhteiskunnan tavoitteista. Yhtenä torjuntakeinona on jopa ministeritasolla väläytelty vesivoiman lisäämistä rakentamalla Vuotoksen tekoallas. Myös turpeen polton lisäämistä on esitetty.

Toistaiseksi ilmastonmuutoksen torjumisesta käydyissä yleisissä keskusteluissa on pitkälti keskitytty ilmastonmuutosta aiheuttavista ns. kasvihuonekaasuista vain hiilidioksidiin, vaikka esimerkiksi metaani on kasvihuonekaasuna siihen verrattuna voimakkuudeltaan moninkertainen.

Vaikka metaani säilyy ilmakehässä huomattavasti hiilidioksidia lyhyemmän ajan, on se sadan vuoden aikajänteellä tarkasteltuna noin 25 kertaa tehokkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Lyhyemmällä aikajänteellä metaanin tehokkuus kasvaa entisestään.

Tekoaltaiden rakentaminen aiheuttaa voimakkaita metaanipäästöjä veden alle jääneen orgaanisen aineksen hajotessa hapettomissa oloissa.

Jo yli kymmenen vuotta sitten julkaistujen Valtion teknillinen tutkimuslaitoksen tutkimustulosten mukaan tekoaltaiden kasvihuonekaasupäästöt ovatkin verrattavissa fossiilisten polttoaineiden aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin.

Tuotettua energiayksikköä kohden Vuotoksen suunnitellun altaan kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 66 prosenttia maakaasun vastaavista hiilidioksidipäästöistä.

Vaikka altaan rakentaminen tuottaisikin hieman vähemmän kasvihuonekaasuja kuin fossiiliset polttoaineet, kiihdyttäisi se entisestään ilmastonmuutosta. Tekoaltaisiin perustuvaa vesivoimaa ei siten voi mitenkään kutsua ilmastonmuutoksen suhteen neutraaliksi päästöttömäksi energiamuodoksi. Vastaavassa tarkastelussa turpeen kasvihuonekaasupäästöt olivat peräti kaksinkertaiset suhteessa maakaasuun.

Ilmastonmuutokseen ja sen torjumiseen on suhtauduttava vakavasti. Päätöksentekijöiden tulisi kuitenkin suunnata katseensa oikeasti kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviin energiavaihtoehtoihin ja energiaa säästäviin toimenpiteisiin.

Vuotoksen tekoaltaan rakentaminen tai turpeen polttaminen eivät ole tällaisia vaihtoehtoja.

HS Mielipide 25.2.2008
ALEKSI LEHIKOINEN
JUSSI ALHO
Biologeja, Helsinki

▲Alkuun


SUOMEEN TARVITAAN KALATIELAKI

Energiayhtiöt häiritsevät jokivarsien asukkaiden mielenrauhaa ja luontoa uusilla vesivoimasuunnitelmilla. Vesivoima ei ole ympäristöystävällistä eikä pelasta energianhuoltoa tai meitä ilmastonmuutokselta.Ilmastosopimukset näyttävät vaarantavat muun luonnon-ja ympäristönsuojelun saavutukset. Lapsi menee pesuveden mukana.

Useimmissa vesivoimaloissa on hoitamaton ongelma: ne ovat nousueste vaelluskaloille. Suomen hyväksymä EU:n luontodirektiivi edellyttää lajien säilyttämistä elinkelpoisena luonnossa ja Rion sopimus kalakantojen elvyttämistä ja palauttamista luontoon. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on todennut Saimaan järvilohen luonnosta hävinneeksi ja Itämeren merilohen ja -taimenen erittäin uhanalaisiksi. Useita geneettisesti arvokkaita vesistökohtaisia vaelluskalakantoja on vesirakentaminen hävittänyt sukupuuttoon.

Vaelluskalakantojen pelastaminen onnistuu vain jos rakennetut joet palautetaan kalateillä poikastuotantoon. Monella entisellä lohijoella on jo paikallisia kalatiehankkeita joita RKTL ja ympäristökeskukset avustavat. Tämä ei vain riitä. Tarvitsemme kalatielain Ranskan ja Skotlannin tapaan. Se määräisi kaikkien nousuesteiden omistajat kustantamaan toimivat kalatiet ja niiden ylläpito. Oikeusvaltiossa haitan aiheuttaja on yleensä korvausvelvollinen.

Voimayhtiöt sanovat, ettei kalateiden rakentaminen ja ylläpito kuulu heille. Laki ei sitä vaadi. Lisäksi lupaviranomaiset ovat muuttaneet kalatievelvoitteita kalatalousvelvoitteiksi. Kalatielaki korjaisi tilanteen, mutta kalatiet eivät tee velvoitteista tarpeettomia. Usein kuultu väite ettei kalatiet toimi, ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Toimivia kalateitä rakennettiin maailmalla jo 1930-luvulla ja moni kalakanta on niillä pelastettu. Tieto alkaa saavuttaa jo suomalaiset voimayhtiötkin. Ranskassa on saatu jopa 90 prosenttia nousevista lohista käyttämään kalahissiä. Suuaukon sijoitus ja riittävä virtaama ovat avaintekijöitä kalatietyypistä riippumatta.

Lohi nousee useankin kalatien yli kutualueille. Yhdysvalloissa Kolumbia-joella 720 kilometriä jokisuulta sijaitsevan 7. padon ylitti kaikista jokeen nousevista lohista 18 ja latvoilla kutevista punalohista yli 90 prosenttia. Kolumbia-joella on vain teknisiä kalateitä, luonnonmukaisissa kalateissä lohi on saatu kutemaankin. Voimayhtiöt voisi saada rahoittajiksi verotuksella. "Kalatievähennys" palauttaisi tietyn ajan kuluessa rakennuskustannukset ja kattaisi vuosittain ylläpitokulut. Yhteiskunnallekin tämä olisi halvin ratkaisu.

Itämeren rakennetuista joista Iijoella ja Kemi-Ounasjoella on parhaat edellytykset vaelluskalojen paluulle. Iijoen arvoa lisää oma elossa oleva lohikanta. Raasakan ja Maalismaan yläpuolinen vapaa Siuruanjoki voi olla hyväkin kutujoki ja Haapakosken voimalan yläpuolella löytyy yli 700 kilometriä vapaata vesistöä ja lähes tuhat hehtaaria lisääntymisalueita. Eiköhän palauteta lohi Iijokeen!

Jarmo Moilanen
Oulu
Kaleva, Lukijan sivu
23.2.2008

▲Alkuun


LOHIPOLITIIKKA TÄLLE VUOSIKYMMENELLE

Palaako lohi Kiiminkijokeen? Ei palaa, mikäli Suomen lohipolitiik-ka säilyy 1980-luvun ajatuksissa. Tuolloin Itämeren rantojen lohijoet olivat lähes kuolleet, j a mereen ryhdyttiin istuttamaan vaellusikäisiä lohenpoikasia voimayhtiöiden velvoitteina. Itämerestä tehtiin lohien kasvatusallas. Jäljellä olevien vapaiden lohijo-kien luonnonkantoja ryhdyttiin elvyttämään 1990-luvulla. Voimakkailla istutuksilla saatiin Kii-minkijokeen myös nousemaan vähäinen määrä luonnonlohia. Ministeriön kalatalousvirkamiesten suhtautuminen luonnontuotannon vahvistamiseen oli alusta alkaen penseää, se nähtiin istutuksiin perustuvan lohi-politiikan uhkana. Jo tuolloin tiedettiin, että maksimaalinen merikalastus ja luonnontuotannon vahvistaminen ovat ristirii-taisia toimia. Nyt maa-ja metsätalousministeriössä ollaan jälleen sorvaamassa uutta asetusta. Ajatukset eivät ole muuttuneet, ja suurimpana huolena kalatalousvirkamiehil-lä ovat mereen jäävät kiintiölo-het ja alle viidenkymmenen am-mattikalastajan toimeentulo. Hallitusohjelmassa on sovittu, että "vuodesta 2008 eteenpäin tavoitteena on sekä turvata luonnonlohen nousu kutujokiin ja poikastuotannon mahdollisimman korkea taso että rannikon ammattikalastuksen toimintaedellytykset".

Tornionjoen osalta emokalojen nousu jokeen ja poikastuotanto tulisi olla lähes sama kuin Tenolla. Tämä tarkoittaisi sitä, että ensi kesänä pitäisi nousevien kalojen määrä lisätä yli viisinkertaiseksi. Se lienee mahdotonta kun meressä ei ole niin monta Tornionjoen lohta. Kun nyt lasketaan kaikki kalat jokeen, vasta seuraava hallitus pystyy toteamaan toteutuiko tavoite.

Kiiminkijoella tilanne on vasta lähtöruudussa ja Simojoella peli on jo lähes menetetty. Ministeri Juha Korkeaoja piti vaali-piirinsä ammattikalastajille antamansa lupauksen ja aloitti lohenpyynnin merellä. Korkeaoja pääsi eduskuntaan. Simojoen poikastuotanto on romahtanut 60 000 poikasesta 20 000 poikaseen. Tuotannon pitäisi olla yli satatuhatta poikasta.
lastajille. Kalevi Hemilän aikana se oli kiellettyä, mutta silti korvaukset maksettiin. Uutta asetusta valmistelleet virkamiehet lähtevät siitä, että kalastajien toimintaedellytyk-set turvataan vain kalastamalla maksimaalisesta. Lohikiintiö pitää saada ylös merestä ja rannikkokalastusta pitää lisätä.

Jokeen on noussut viimeisen neljän vuoden aikana vain alle l 000 lohta, vaikka lohirahaston rahoilla kahtena vuonna ostettiin Perämerestä lähes kaikki Korkeaojan sallimat rysät maalle. Simojokeen ja Kiiminkijokeen pitäisi saada nousemaan yli 10 000 lohta.Hallitusohjelma lupaa, että ammattikalastuksen toimintaedellytykset turvataan. Tämä tarkoittaa kalastajan kannalta sitä, että lohen rannikkopyynnin ajan päättyessä on pankkitilillä oltava sama määrä rahaa, mitä aiempien vuosien lohen kalastus on tuottanut tai sen olisi arvioitu tuottavan. Euroopan unionin nykyiset säännökset mahdollistavat korvusten maksamisen kalastajille. Kalevi Hemilän aikana se oli kiellettyä, mutta silti korvaukset maksettiin. Uutta asetusta valmistelleet virkamiehet lähtevät siitä, että kalastajien toimintaedellytyk-set turvataan vain kalastamalla maksimaalisesta. Lohikiintiö pitää saada ylös merestä ja rannikkokalastusta pitää lisätä.

Ministeriön herroja säestävät tutkijat ovat kehitelleet uusia teorioita valikoivan pyynnin tilalle.Aiemmin kalastajien oli laskettava yli 85 senttimetriä suuremmat kutukalat vapaaksi ja pienet kalat sai ottaa myyntiin. Nyt todistetaan, että se on ollut luonnon tuotannon vastaista ja, että pyynti pitää kohdentaa kaikkiin kaloihin. Aivan oikein, mutta oikea johtopäätös on, ettei pieniäkään kaloja saa pyydystää, vaan kaikki kesäkuussa vaeltavat kalat pitää laskea kutujokiinsa. Nähtäväksi jää, onko maa-ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalla valtiomiesmäistä rohkeutta pelastaa Itämeren luonnonlohi ja samalla ohjata lohipolitiikkaa Suomessa tälle vuosituhannelle. Ainoa oikea tapa on rauhoittaa lohen kalastus kokonaan Pohjanlahdella kolmen vuoden ajaksi siten, että ammattikalastajien toimintaedellytykset turvataan maksettavilla korvauksilla.

Kaleva 13.2.2008
Esko Tavia
kunnanjohtaja, Simo

▲Alkuun


LOHEN ORASTAVAA PALUUMUUTTOA EI SAA ESTÄÄ

Biologit Pudasjärven kau-pungintalolta ja Aittojär-veltä ovat hiljattain antaneet julkisuuteen lausuntoja lohen ylisiirron ja Kollajan altaan yhteensopivuudesta. Sanoma hämmästvttää. Kenen asialla he ovat? Eivät lohien siirto ja valtavirtaan liitetty 50 neliökilometrin laajuinen, upoksissa muhiva suoalue ole millään tavalla yhteensopivia eivätkä yhdessä toteutettavia asioita. Sammakko-vedet (tumma, hapan) ovat mitä ovat ja sellaisina pysyvät kävipä Kollajalle miten tahansa. Upottamisen seuraukset oli-sivat aivan toista luokkaa lohta ajatellen kuin mitä edellä jo viitatuissa lausunnoissa on esitetty. Iijokeen ja Perämereen pur-kautuva hapan vesimassa, mukanaan tuhansia tonnejl kiintoaineita, veisi pohjan kymmeniksi vuoksiksi nyt jo vahvastiorastavalta lohen paluumuutolta. Jo pelkästään poikastuotantokin istukkailla kävisi käytännössä mahdottomaksi. Keväisin merivaellukselleen lähteviä lohenpoikasia, smoltteja, ei voida syöstä tulvavesien mukana rannattomalle ja pohjattomalle, happa-muuttaan kuplivalle suolle, se olisi niiden tuho. Ei. Lohi on puhtaiden virtojen, väkevien ja vapaiden koskien ja meren kala.

Lohi on arvokkainta yhteistä, mitä Iijokilaakson ihmisillä on koskaan ollut. Se voi olla - ja on joskus ollut - monille osa elinkeinoa ja lukuisille arvossa pidetty harrastus, luonnon arvokas osa. Kun lohi lopultakin on nyt palaamassa, on sitä kohdeltava hyvin. Mielikuvamme siitä voivat vielä kirkastua vaikkapa optioksi!

Muistot takavuosilta, Siuruan altaan salaperäisestä valmistelusta ja hankkeen kaatamisesta kansalaisvoimin, palaavat mieleen kun ajattelee meneillään olevan allaspuuhastelun alku tahteja. Kokous Pudasjärvellä kaupungin ja PVO-vesivoiman edustajien kesken ei tuottanut pöytäkirjaa eikä pykäliä! Miksi? No tietysti siksi, ettei oikeasti mitään tapahtunutkaan. Kukaan ei sanonut mitään eikä ollut mistään mitään mieltä. Mitään ei päätetty. Liikkeellelähtö oli vain jollakin tapaa kuin kaiken olevaisen alkuräjähdys, ilman tilaa ja ainetta - eikä tekijöistä jäänyt jälkiä? Hyvää matkaa maakuntahallintoon, Pauli Harju! Ehkäpä kauempaa näkee paremmin, mikä Pudasj arvelle ja Iijoelle on hyväksi. Onko kaupungin onni menossa vai tulossa, sen aika näyttänee. Lohi kuitenkin palaaja Kollaja kestää!

Kaleva Lukijan sivut
Helmikuu 2008
Pekka Holmström Hirvaskoski

▲Alkuun


YVA-LAINSÄÄDÄNTÖ ON KORJAAMISEN TARPEESSA

Kollajan allas kuuluu niihin hankkeisiin, joiden rakentamisella voitaisiin lisätä uusiutuvan energian tuotantoa osittain jo rakennetussa väesistössä. Kun Kollaja sijaitsee koskiensuojelulain alaisella Iijoen keskijuoksulla, on jokivarressa syntynyt allashanketta vastustava kansanliike. PVO-Vesivoima aikoo rakentaa Kollajan altaan ja sen mielestä toimenpiteellä ei rikota koskiensuojelulakia. Yhtiö on laatinut ympäristövaikutusten arviointiohjelman, yva-ohjelman, ja jättänyt sen ympäristökeskukselle, joka toimii arvioinnin yhteysviranomaisena. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin mielestä ympäristökeskus ei voi toimia yhteysviranomaisena Kollajalla, koska tehtävä olisi koskiensuojelulain vastainen.

Tuntuu siltä, että marssijärjestys Kollajan allashankkeen yva-selvityksessä on väärä. Ensin olisi syytä varmistaa allashankkeen laillisuus vaikkapa Lex-Kollajalla, mikäli se on mahdollista ja vasta sitten aloittaa yva-selvityksen laatiminen. Pitäisi muistaa, että Kollaja sijaitsee Iijoen suojellulla keskijuoksulla eikä asioita pitäisi ennakoida. Aivan yhtä hyvin kuin Kollajalla, voitaisiin ennakoida Iijoen yläjuoksulla , ja aloittaa yva-selvitys siellä aina Itä-Kuusamon suurille järville saakka. Jos koskiensuojelulaki voidaan ohittaa Iijoen keskijuokulla niin mikä se estäisi samaa temppua yläjuoksulla. Kuusamossa ja Taivalkoskella on syytä olla valppaana.

Toinen seikka, mitä olen näissä yva-selvitysksissä ihmetellyt, on jääviyskysymys. Kun selvityksen ohjelman laatii voimayhtiö, joka aikoo itselleen voittoa tuottavasti rakentaa selvityksen kohteena olevaa vesistöä ei voi välttyä ajatukselta, että jossain kohtaa katsotaan omaa etua. Vaikka ympäristökeskus toimii yhteysviranomaisena ja vaikka yva-lainsäädäntö ei aseta estettä tallaiselle menettelylle, ei menettely silti vaikuta oikealta. Mielestäni yva-selvityksen tulisi olla puolueettoman asiantuntijaelimen tehtävä ohjelman laatimisesta lopputulokseen saakka.

Paljon pienemmissäkin asioissa jäävieyskysymys näyttelee lainsäädännössä oleellisen tärkeää osaa. Yva-lainsäädäntö olisi korjaamisen tarpeessa. Toivottavasti suurella vaivalla aikaan saatua koskiensuojelulakia ei mennä repostelemaan ja toivottavasti Kollaja jätetään rauhaan.

Eljas Savola, Kuopio
Kaleva, Lukijan sivu
20.1.2008

▲Alkuun


EI KIITOS KOLLAJAN YVA-SEURANTARYHMÄLLE

Me allekirjoittaneet tahot emme osallistu ns. Kollaja-YVA -seurantaryhmän työhön, jota Pohjola Voima on kutsumassa koolle. Rakentamaton Iijoen keski- ja yläjuoksu, jota voimayhtiön aloittama Kollajan tekoaltaan ja voimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) käsittelee on suojeltu koskiensuojelulailla 23.1.1987. Pidämme PVO-Vesivoima Oy:n Iijoen jatkorakentamismahdollisuuksien selvittämistä lainmukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä hyväksi käyttäen oikeustajumme vastaisena emmekä voi olla edesauttamassa hankkeen hyväksyttävyyttä ja uksottavuutta sen seurataryhmässä. Tuomme näkemyksemme siitä esille muissa yhteyksissä. Selkeästi lainvastaisen hankkeen suunnittelu ympäristövaikutusten arviointimenettelyn avulla on YVA-lain mukaisen menettelyn väärinkäyttöä. Poliittinen päätös Iijoen jatkorakentamisesta tehtiin 1980-luvulla Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton johdolla tehtyjen perusteellisten selvitysten jälkeen. Tuolloisessa laajassa Iijoki-selvityksessä toedettiin Iijoen keski- ja yläjuoksun luontoarvot erityisen arvokkaiksi ja suojeltaviksi voimalaitosrakentamiselta.

Kuten hanketta ajavat tahot ovat myöntäneet itsekin, Kollajan allashanke etenee koskiensuojulain vastaisena vesilain mukaisen ympäristöluvan hakuvaiheeseen vasta, kun koskiensuojlulaki on Kollajan alueen osalta kumottu. Vehkeily eduskunnan lailla vahvistaman päätöksen murtamiseksi ympäristövaikutusten arviointilain avulla rikkoo luottamuksen suojaa, sillä ilmiselvästi lakia käytetään sen tarkoituksen vastaisesti. Moitittavaa on myös ympäristövaikutusten arvionnin vastuullisen viranomaisen sitoutuminen laittoman hankkeen valmisteluun, sillä viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.

Viranomaisten toimien on myös suojattava oikeusjärjestyksen peruteella oikeutettuja odotuksia. Iijoen Kollajan alueella sekä yleisesti suomalaisessa yhteiskunnassa oikeutettu odotus on luottaa suojelupäätöksien ja koskiensuojelulain pitävyyteen vaihtelevissa puoluepoliittisissa suhdanteissakin. Mielestämme aika ei ole muuttunut suosiollisemmaksi veden varastoinnille turvemaille. Suojeltu Iijoki kuuluu vesiluonnolle ja sellaisena meille ihmiseillekin. Iijoen kehittäminen perustukoon jatkossa vaelluskaljoen, matkailun ja elämyksien tuottamiseen.

Kaleva Lukijan sivu
6.10.2007

Yli-Kollajan kyläseura ry
Kipinän kyläseura ry
Pudasjärven virkistyskalastaja ry
Pudasjärven perhokalastajat ry
Iijoen suojeluyhdistys ry
Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry
Pohjoi-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

▲Alkuun


KOLLAJALLA KYNNETÄÄN JOKIPOHJAA

Kuka sitä ohjaa ? No se selvisi 15.9. Kalvan jutusta. Joestahan tunnutaan tehtävän Pohjolan Voiman kirurgintarkalla tekniikalla entistä ehompi. Ja tuonko me jokivarressa ikämme asuneina nielemme ? Olkoon lapsen usko joulupukkiin aito, me kyllä kuvittelemme osaavamme ajatella. Ylimielistä, asukkaiden ymmärryskykyä aliarvioivaa on Pohjolan Voiman touhu sen yrittäessä vaikuttaa väestön milimpiteisiin Kollajan allasta puuhattaessa. Inhottaa menettelytavat joilla voimayhtiö mileipiteen muokkausta harjoittaa.

Kaiken kukkuraksi yhtiö saa toimia kenenkään valtionhallinnon taholta sitä kummeksumatta. Kun tavallinen kansalainen heittäytyy voimassaolevan lain vastaiseen toimintaan, joutuu tavallisesti siitä vastuuseen. Muka kysellään ritarillisesti " minkä vedenkorkeuden te haluatte". Läpinäkyvää pluffia ! niin kuin järkevät ihmiset eivät tajuaisi niitä vaikutuksia, jotka vääjäämättä uoman kääntämisestä seuraavat. Naivia uskotella, että käännetystä uomasta ei vesi vähenisi ja virtapaikat katoaisi. Käykää vielä kerran katsomassa rakennetun alajuoksun välialtaita, pohjapatoja ja vireitä virtaavia vesiä ja kertokaa silmienne näyttämä. Kia te silmiänne uskotte ? Vai uskotteko mieluimmin Pohjolan Voiman kalvovakuutteluja? Säännöstelty, käännetty joki ei ole enää se joki jota te tänään katselette, siitä nautitte, sen kivillä kalastette. On aika tajuta realiteetit, on aika tajuta rintaman valinta.

Joen menetys on myös moukarinlyönti, kuolonisku pikkuhiljaa vierytyvälle POudasjärven kaupungin matkailulle. Emme halua olla harmaa vyöhyke, jonka ohitse matkailija kiitää löytämättä mitään virikkeitä. Syötteen vetovoima yksin ei riitä.

Eero Räisänen
Pudasjärvi
Kaleva, Lukijan sivu
25.9.2007

▲Alkuun


VEDEN LAATU HUONOIN MIESMUISTIIN

Niiden 40 vuoden aikana, jolloin olen uinut Oulujoen yläjuoksulla, veden laatu ei koskaan ole ollut niin huono kuin kuluvana kesänä. Vettä kuitenkin pitäisi olla erityisen paljon ja virtauksen sen mukaista. Sinilevää alkoi kuitenkin ajautua rantaan jo elokuun alussa ja pahin puuro oli 2.syyskuuta aamulla heti kuuden jälkeen. Aamu-uinnilla ei juuri naurata. Viranomaiset vetoavat luonnollisesti sateisen kesän aiheuttamaan ravinteiden huuhtoutumiseen pelloilta ja ojitusalueilta. Niin tietysti onkin. Mutta mittaustulokset Saaristomereltä ja Suomenlahdelta kertovat myös jotain muuta. Maatalous ei ole pystynyt vähentämään ravinnepäästöjään tai ei ole edes tosissaan yrittänyt. EU:n ympäristötuki tulee nykyisin kuin Manulle illallinen minimitoimin ja lähes ilmoitusmenettelyllä.

Omien silmien todistus ja liikkuminen maastossa vahvistaa epäilyksiä. Lietelantaa roiskitaan avo-ojitetuilla pelloilla siihen malliin, että näkösyvyytä ojien pohjalla ei ole vielä heinäkuussakaan lainkaan. Ja tälläkin hetkellä puimattomat ojanpenkereet ovat kasvittomina lietelannasta muodostuneen kohvakerroksen peitossa. Syyskyntö, tuo esiaikainen maanmuokkausmenetelmä, on edelleen lähes praxis viljanviljelytiloilla Oulujokivarressa. Se lisää ravinteiden huuhtoutumista ja pitäisi kieltää ympäristötukea saavilta tiloilta. Lietelantaa käyttävät sika- ja maitotilat kyntävät kyllä keväällä, koska talven aikana kertynyt lietelanta vaatii kyntämättömiä peltokuvioita. En ole kuullut niiden valttavan huonommista satotuloksista. Kysymys lienee enemmänkin asenteista:"Meitä ei unioni määrää eikä ympäristökysymykset hyppyytä".

Paitsi metsän myyntituotoissa myös ojituksissa eletään tällä hetkellä huippusuhdannetta. Metsäkeskusten virkamiehet vakuuttavat kyllä silmät kirkkaina, että ojituksia tehdään vain täydentävinä toimenpiteinä veden vaivaamilla mailla. Ja näin myös tehdään. Kun kuitenkin kategoriaan veden vaivaamat maat voidaan lukea lähes kaikki Suomen rämeet ja korvet ynnä entiset huonosti suunnitellut ja toteutetut ojikot, tätä työtä kyllä piisaa. Asiasta voi varmistua vilkaisemalla lähes ajan tasalla olevia satelliittikuvia Oulujokivarresta. Eikö edellä esitetyn vuoksi myös Oulun kaupungin kannattaisi huolestua kehityksestä ? Onhan jokivesi myös tulevaisuudessa todennäköisin raakavesilähde Oululle. Eikä varmasti Tuiran uimalassakaan uiville ole aivan yhdentekevää, onko veden laatu tyydyttävä, väälttävä vai uimakelvotonta.

Eino Lidngren,
Oulu
Kaleva, Lukijan sivu
5.9.2007

▲Alkuun


OULUJOEN MATKAILUREITTI, VESIMATKAILUN VOISI ELVYTTÄÄ UUDELLEEN

Oulujoki olisi laitettava nyt "myyntiin" matkailuelinkeinon kautta tuottamaan suomeksi sanottuna rahaa Oululle ja Oulun seutukunnalle. Oulujoen matkailijaliikenteen perinteet, jotka varsinaisesti alkoivat 1800-luvun lopulla, on unohdettu. Toki vesitienä Ouujoki on toiminut ikimuistoisista ajoista mutta kun puhutaan Oulujoen kaupallisista perinteistä, niin ne alkoivat vuonna 1887, kun Suomen Matkailijayhdistys eli SMY perustettiin. SMY:n perustaminsen aikaan oli tarjolla yksi yhtenäinen matkilureitti Viipurista Itä-Suomen kautta Kajaaniin ja Ouluun. Kajaanista Vaalaan saattoi päästä laivalla. Vaalasta tervaveneessä Muhokselle ja Muhokselta Ouluun laivalla. Oulu perusti vuonna 1895 paikallisosaston, joka toimi aina vuoteen 1910 ja ehti näinä vuosina huomattavasti kehittää koskiveneliikennettä. Oulujoen matkailureittiä voitiin mainostaa jo ensimmäisessä opaslehtisessä Matkasuuntia Suomessa vuonna 1888.

Vasta vuonna 1906 SMY:n keskustoimikunta kiinnitti suuremman huomion Oulujoen koskiveneliikenteen järjestämiseen. Vuonna 1906 oli matkailjoille ensi kerran tarjolla kunnon venekulku. Oulujoen matkailun tunnetuimpia henkillöitä olivat muun muassa ranskalainen paroni Rotschild, kenraali Mannerheim ja presidentti P.E:Svinhufvud. Ensimmäisestä maailmansodasta huolimatta haluttiin myös vuonna 1915 Oulujoen matkailureitillä pitää yllä säännöllistä liikennettä, kuten myös vapaussodan jälkeenkin. Sotavuosina 1940-1944 Oulujoen veneliikenne eli viimeisen vaiheensa. Tarina oli lopussa.

Onko? Ei välttämtättä! Tarina voisi jatkua uudelta pohjalta. Oulujoella ja sen rannoilla ja rantojen tuntumassa on runsaasti tarjontaa, nähtävyyksiä ja asioita sekä suomalaisia ettän etenkin ulkomaalaisia matkailjoita kiinnostavia. Näitä mielestäni ovat muun muassa Oulun linna (1562-1793) Oulujokisuulla ja Kastellin linnake Kastellissa tai oikeastaan ne vähäiset toidesteet, mitä siitä on jäljellä. Vuodelta 1375 peräisin oleva kronikka kertoo, että Novgorodin joukot hyökkäsivät uutta Kastellin linnaketta (gorodok) vastaan, joka oli Oulujoellam nemtsien maalla, joen etelärannalla, vastapäätä Myllyojaa, vanhan Kaupilan talon yläpuolella. Linnake löytyi omakotitalon perustusten kaivausten yhteydessä. Linnakkeen sijainti tarvitsee vähintään muinaismuistomerkin tai jopa monumentin.

Vesimatkan jatkuessa löydämme Maikkulan kartanon ja Maikkulan reservikasarmit ja Turkansaaren sekä Oulun ja Muhoksen rajalta Kivi- ja pronssikautiset asuinpaikka- ja hautalöydöt. Kristoffer Toppeliuksen pakopirtti ja Lamminahon ja Merilän kartanot. Kristuksen kirkastumisen rukoushuone ja Pyhäkosken upea voimalaitos ja sen ainutlaatuinen sähkömuseo löytyvät Muhokselta.

Suomen ensimmäisen naisrunoilijan Isa Aspin syntymäkoti löytyy Utajärveltä Myllyrannan entiseltä rautatehtaalta ja Isa Aspin muistokivi Vaalasta, kuten myös talvisodan ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon lennoston (F19) muistolaattakin. Vesimatkan aikana matkailjoille voisi kertoa tarinaa Oulujoesta kirjailijoiden ja runoilijoiden tekstein.
Omat elämyksensä Oulujoen vesimatkailijoille antavat luonnollisesti Oulujoen rantojen upeat näkymät, suomalainen maatila-, sauna- ja omakotitalokulttuuri, joita on syytä suojella Oulujoen vesimatkailumyynnin edistämiseksi. Matkailijoiden kuljetukseen Oulujoella on kyllä mahdollista löytää erilaisia vesikulkuneuvoja ja voimalaitosten ohittaminen ei ole ongelma. Matkailualan yrittäjiäkin meiltä löytynee.

Kaleva 21.8.2007
Teo Sorri, Oulu

▲Alkuun


TEKOALTAAN VARJOSSA - KOLLAJA KESTÄÄ

Heti Kemijoen Vuotoksen altaan jälkeen nousi odotetusti keskustelu Iijoen Kollajasta ja samalla Siuruan altaasta. Vuotosta ajaa Kemijokiyhtiä ja Kollajaa Pohjolan Voima. Vesivoima ja säätöenergia ovat yhteydessä ydinvoimaan ja pohjoisen voimalaitokset kaipaavat lisää säännöstelytilavuutta. Aihe oli esillä ensimmäisen kerran jo 1900-luvun alussa ja tiedettiin ongelmalliseksi. Tätä säännöstelytilavuutta on haettu Pudasjärven Siuruan-Kollajan kylissä alkaen 1950-luvulta, jolloin ensimmäiset tiedot altaasta saapuivat Iijoen kesijuoksulle ja Siuruanjoen talouksiin. Suunnitelmaa kehitettiin aina vuoteen 1969, jolloin se kariutui valtioneuvoston kielteiseen rahoituspäätökseen.

Suunnitelma altaasta jäi kuitenkin elämään ja nousi uudelleen esille Iijoen jatkorakentamisen yhteydessä vuonna 1973. Tuolloin selvitettiin muun muassa rakentamisen vaikutukset ympäristön sekä paikallisen väestön näkökannat heitä koskevissa asioissa. Haastattelin itse heitä. Siuruan kylä oli allapeikon uhan alla kuihtunut 82 talouteen. Lähes 60 prosenttia tiloista oli autioutunut toisin kuin muualla Pudasjärvellä, jossa poismuutto oli oleellisesti vähäisempää. Altaan odostusajasta oli siirrytty jo toistamiseen poismuuton harkinta-aikaan ja vaihtoehtoja haettiin yhteisesti. Ylioistotutukijan kerttottiin olevan myöhässä. Iijoen jatkorakentamsista ei saavutettu kuitenkaan yksimielisyyttä kome vuotta kestäneistä tiiviistä suunnittelu- ja valmistelutöistä huolimatta. Iijoen jatkorakentaminen hautautui hetkeksi ja huomio kiinnittyi uudelleen Kemijoen vesistöalueille, etnekin Ounasjokeen sekä jälleen kerran Kemihaaran Vuotokseen.

Uusin vaihe Siuruan Kollajassa koettiin vuonna 1981, jollon asetettiin työryhmä selvittämään Iijoen keski-ja yläjuokun rakentamista. Syntyi puitesopimus, jossa teollisuuus- ja kuntasektori luopuivat ajamasta Siuruan allasta siinä tapauksessa, että Iijoen keski-ja yläjuoksun uudet voimalaitokset säännöstelyaltaineen toteutettaisiin. Alajuoksu oli rakennettu jo vuodesta 1959 alkaen. Siuruan tekojärvi korvattaisiin kylän eteläpuolelle padottavalla pienemmällä Kollajan altaalla. Samantyyppinen prosessi käytiin Kemijoella, jossa Kemihaaran allasta peiennettiin Vuotoksen altaaksi. Iijoella vaohtoehtoisia altaita oleivat lisäksi Pudasjärven kirkonkylästä pohjoiseen Livojoesta vetensä saava Kivari ja eteläpuolella Kollajaakin suurempi Jaalanka. Altaiski olisivat muuttuneet myös Jongunjärvi, Jaurakkajärvi ja Suolijärvi. Rajusti Iijoen maisemat olisivat muuttuneet myös Kalle Päätälon maisemissa Taivalkoskella.

Kolmen vuosikymmenen aikana Siuruanjoen allasalueen lähes 200 taloutta katosivat lähes kaikki allaspeikon estäessä tilojen ja kylien kehittymisen. Samalla korvaukset jäivät Pudasjärvellä saamatta niistä vahingoista, joita altaiden rekantamisuhasta oli alueelle aiheutunut. Annettiin vain turhia ja katteettomia lupauksia. Vuotoksen kohdalla sen sijaan pyrittiin elvytystoimiin. Kemi- ja Iijoen altaat ja niiden historia ovat suomalaisen energiatalouden suunnittelun surullisia muistomerkkejä. Sekä altaiden suunnittelussa ja toteutuksessa tehtiin suuria virheitä. Näiden virheiden oikaisu ja hyvitys on edelleen vailla korvaajaansa. Parhaiten tämä korvaaminen onnistuu keskittymällä alueiden nykyisten elinkeinojen kehittämiseen ja jokien osalta luonnontilan palauttamiseen ekologista matkailua ja yrittäjyyttä palvellen. Ii- ja Kemijoen tarjoamista mahdollisuuksista on hyödynnetty vain murto-osa, ja rakennetuista voimalaitoksistakin osa alkaa olla jo museoitavia. Kemijoen ensimmäisen voimalaitoksen Isohaaran palo vain muutama kuukausi sitten kertoo energiarakentamisen riskeistä ilman ydinvoimaloiden pelkoakin. Vanhoja voimalaitoksia on aika uusia.

Matti Luostarinen,
fil.tri, val.tri, dosentti
Iijoen ja Kemijoen vesistörakentamisen päätutkija 1973 - 1986

▲Alkuun


HARHAA JA TOSIASIAA VESIVOIMASTA

Jos viime aikojen energiakeskustelussa on harhoja niin ainakin Sami Mäkikyrön (29.5/Lukijan sivu), jossa hän ruoti vihreiden lasiensa lävitse tuulivoimakirjoituksessani ohuesti sivuttua vesivoimatuotantoa. Vesivoiman edullisuudessa saattaa olla jopa harhaakin, mutta tosiasia kuitenkin on, että vesivoima on selvästi halvinta sähköenergiaa, mitä Suomen energiahuolto tuottaa. Maassamme ei ole tähän päivään mennessä kyetty rakentamaan yhtään kannattamatonta vesivoimalaitosta. Kaikella (energia)rakentamisella on hintansa. Edullisimman kustannuksen (senttiä/kWh) lisäksi on tietysti sivuvaikutuksia, joista harhoja näyttää olevan Mäkikyrön mielikuvissa.

Tosiasia kuitenkin on, että Lapin läänin teolliuuden tuotto oli ainakin muuan vuosi sitten 14-kertainen matkailuelinkeinoon verrattuna. Kukaan ei vielä tänä päivänä ole nähnyt matkailijoita tai poroja, ei edes yksittäisiä, alueella johon Vuotosta joskus suunniteltiin. Tämä alue on tarkalleen noin 0,45 prosenttia Lapin läänin pinta-alasta. Joten se siitä muutenkin ylisuuren poroelinkeinon haitasta. Jokaisen, joka näinä päivinä käy Kemijoen rantatöyräällä, luulisi ihmettelevän sitä "rikkautta" mikä Lapissa vallitsee: Joka kevät on vara laskea Tampereen kaupungin vuosikulutusta vastaava energiamäärä ohi voimalaitosten. Sen virtaaman mahti ja vauhti on käsittämätön. Aivan yhtä käsittämätöntä on, ettei sitä saa ottaa talteen käytettäväksi silloin kun energiaa todella tarvitaan, syksyllä ja talviaikaan. Tulkoon vielä kerratuksi sekin tosiasia, "kenen taskuun vesivoiman tuotot menevät". Halvan vesivoiman (osuuden noin 29 prosenttia) ansiota osaltaan on, että Suomessa yhä edelleen vallitsee edes kohtalaisen edullinen energian hinta. Se johtuu tuotantore akenteemme monipuolisuudesta ja kaukaa viisaasta kehittämisestä.

Kalakantojen muutokset ja hoito on yksi seurannainen muun muassa voimarakentamisesta, mutta edelleen on totta myös se, etä vain alle 5 - 19 prosenttia istutetustakin lohikannasta koskaan palaa Itämereltä Pohjanlahdelle kalastajien iloksi. Harhaa sen sijaan on, ettei juuri istutuksilla olisi kalataloudellista merkitystä: ne ovat lohikantamme selkäranka. Kalaportaat eivät koskaan tule olemann tie, jolla lohituotantomme saataisiin nousuun- yhtä vähän kuin harhakuva siitä, että jossain vaeltaisi Itämeren ns. "villilohi". Ne ovat lähes kaikki istutettuja. Kyse on Ahvenanmeren ja Merenkurkun ryöstökalastuksesta, jonka kuriin saattamisella mekin voisimme jälleen nähdä lohikalaa Perämeren rysissä. Yhtä oleellinen kysymys on "käsiin räjähtäneen" hyljekannan raju leikkaaminen. Vesivoiman puolesta puhuvat yhä pelkät tosiasiat.

Tuomo Starck, Oulu
Kaleva 6.6.2007 Lukijan sivu

▲Alkuun


KOLLAJAN ALTAASTA PERUUTTAMATONTA TUHOA

Puheet Kollajan altaan rakentamisesta ja koskiensuojelulain purkamisesta ovat nousseet taas esille 20 vuoden tauon jälkeen. Julkisuudessa on esitetty, että koskiensuojelulailla vuonna 1987 suojellut 53 luonnontilaista vesistöä ja vesistön osaa halutaan jatkossa valjastaa vesivoimatuotantoon. Koskiensuojelulain purkamisen lisäksi myös vesilakia ja sen nykyisä ympäristökäytäntöä aiotaan muuttaa niin, että vesivoimarakentaminen olisi voimayhtiöille nykyistä helpompaa ja nopeampaa.

Oulun läänissä suurin uhka koskiensuojelulain purkamiseen on Iijoella. Kollajan altaan rakentaminen aiheuttaisi Iijoen luonnontilalle ja kalataloudelle korvaamattomia ja peruuttamattomia tuhoja. Allas hautaisi alleen 7000 hehtaaria metsä- ja suoluontoa ja aiheuttaisi mittavat ja vuosikymmeniä vaikuttavat ravinne-, kiintoaine-, ja elohopeapäästöt alapuolieen jokeen ja Perämereen. Välittömät kalatalousvahingot olisivat suuret: 35 kilometriä Iijoen kalantuotoltaan parasta uomaa kuivuisi ja Kipinänkoskelle suunniteltu kalastuskeskus jäisi kuivan uoman varteen. Allas lisäisi merkittävästi säännöstelyhaittoja myös keski- ja yläjuoksulla ja olisi viimeinen niitti haaveille palauttaa vaelluskalat kutemaan nykyisten voimalaitosten yläpuolelle. Jo asian esille nostaminen vaarantaa jokivareen kehityksen ainakin lupakäsittelyn ajaksi, siis pahimmillaan jopa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Iijoen vesistöalue on Suomen suosituinmpia kalastuskohteita, kerrasta toiseen se sijoittuu kärkeen RKTL:n valtakunnallisissa vapaa-ajankalastuspainemittauksissa. Pääuomasta on nykyisellään rakennettu vain alaosa onin 60 kilometrin matkalta, loppuosa on luonnontilaista ja sivujoet on uiton perkausten jäljiltä kunnostettu. Lohen poikastuotantoalueita on jäljellä 600 hehtaaria. Lohismolttien tuotantopotentiaaliksi on arvioitu noin 0,5 miljoonaa kappaletta. Kunnostuksen ja virkistyskäytön edistämiseen on panoistettu kymmeniä miljoonia euroja. Merellisten vaelluskalojen palauttamishanke etenee hyvässä yhteisymmärryksessä eri osapuolien kanssa Iijoen ympäristönhoito-ohjelman kärkihankkeen. Merellisten velluskalojen palauttaminen ja suunnitelmat vesivoima-rakentamisesta ovat mielestämme täysin yhteen sopvittamattomat.

Iijoen kalastusalue esittää Kalatalouden keskusliitolle, että se kalastukuntien ja kalastusalueiden etuja valvovana keskusjärjestönä ottaisi selkeästi vastustavan kannan vesivoimarakentamisen lisäämiseen ja koskiensuojelulain purkamissuunnitelmiin haastaen samalla Suomen kalatalouskeskukset jäsenjärjestöineen mukaan kampanjaan puolustamaan yleistä kalatalousetua ja koskiensuojelulailla suojeltuja vesistöjä, joilla on huomattava taloudellinen merkitys sadoille sisävesien kalastuskunnille ja vierkistysarvo sadoille tuhansille kalastuken harrastajille. Mielestämme juuri nyt on oikea aika vaikutta, kun uusi eduskunta on aloittanut ja hallitusohjelmaa ollaan tekemässä. Asian etenemistä ei tule seurata passiivisena sivusta. Kalatalouskentän ja harrastajien ylivoimsen enemmistön mielipide pitää tuoda selkeästi esille.

Teuvo Lohilahti
Iijoen kalastualueen pj.

Mikko Torssonen
Iijoen kalastusalueen isännöitsijä

Kalevan lukijan sivut, 4/2007

▲Alkuun


LOHEN MONET TIET

Meitä niin kuin monia muitakin, askarruttaa, kuinka saataisiin lohi nousemaan Oulujokea pitkin. Mahtaakohan tämä jalokala hyväksyä muita sivujokia niiden vedenlaadun vuoksi ? "Janttautuuko" kalaportaitten teko kustannusten kalleuteen ? Onko niin, että kalaportaat ovat se ainoa mahdollisuus ? Merikosken kalatie on toiminut ja kalat ovat vaeltaneet Muhokselle Montan voimalaitokseen saakka. Jos katsotaan kartalta, kuinka Muhosjoen sivuhaara, Poikajoki, lähestyy Oulujoeka Utasen voimalaitoksen yläpuolella, ei siinä ole kuin pieni kivetön kangas erottamassa niitä toisistaan. Olemme varmoja, että vesi lähtisi liukkaasti Poikajokeen jos väylä avattaisiin. Jos olisi pelkästään Nuojuan ja Jylhämän voimalaitosten kalatiet, niin silti olisi laaja Oulujärvi vesistöineen tavoitettu. Menisi kyllä kallista vettä turbiinien ohi, mutta onhan sitä pantava kalaportaisiinkin. Portaat ovat joidenkin mielestä kalliit. Mitähän mahtaa olla neljän voimalaitoksen portaiden hinta ? Vettä ei kai olisi tarpeen juoksuttaa kuin kesällä lohen nousuaikaan. Emme pitäisi mahdottomana, että kalat hyväksyisivät Muhosjoen, kun siihen tulisi lisäksi Oulujoen vettä.

Ojituksetkin ovat soilla vanhenemassa, eikä niiden kautta tule enää niin paljon humusta, joten sitäkin kautta vedenlaadussa on toivoa paraemmasta. Harras toiveemme olisi, että tämä esittämämme mahdollisuus puolueettomasti tutkittaisiin, eikä pähkäiltäisi vuosikymmeniä kalaportatiien kalleutta. Jos niiden laitto hintaan tökkää, se on valitettavaa. Ei pitäisi olla mahdoton asia päästää vettä Poikajokeen kesällä, talvellahan se on eri asia. Silloinhan vesivoimalla tuotettu sähkö on hyvin tarpeellista.

Kalevi Pirilä
Timo Karhumaa
Muhos
Kaleva 11.3.2007

▲Alkuun


VESIVOIMA TUHOAA LAPIN LUONTOA

Mikään ihmisten aiheuttama toimi ei tähän päivään mennessä ole tuhonnut Lapin luontoa niin paljon kuin vesivoiman rakentaminen. Ei Metsähallituksen suorittamat valtaisat avohakkuut aurauksineen, sillä aika parantaa haavat. Näin parantuvat myös Tsernobylin ja Novaja Zemiljan säteilyt, laimenee aikain saatossa nekin. Muta Kemijoki ei parannu, ei Lokka, ei Porttipahta, eivätkä ne lukuisat muut vesirakennuksen aiheuttamat tuhot, joita Suomen valtio on ahneudessaan aiheuttanut Lappiin. Lappiin sen vuoksi, koska vähäinen asukasmäärä ei pärjää valtaväestölle. Se on siirtomaapolitiikkaa puhtaimmillaan. Eikä parannu se lappilainen itsetunto joka on rakentuntut vuosituhansien aikana näiden valtaväylien luonnonrikkaudesta.

Sama meno jatkuu nyt Oulun läänissä ja Kainuussa. Keskittäminen on koko valtiovallan etu ja päällimmäinen tahto, sillä laillahan juuri nuo syrjäseudut hiljennetään. Amnestyllä olisi töitä Suomenmaassa.

Esa Karpoff
Utsjoki
Kaleva 9.3.2007

▲Alkuun


VESIVOIMA EI OLE YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISTÄ

Järkytti luke maanantaina 5.3. Kalevasta Kollajan altaasta ja Iijoen lisärakentamisesta. Olemme jo tuhonneet käytännössä kaikki jokemme. Nyt halutaan tuhota nekin, jotka on jo kerran pelastettu ! Vesivoima perustuu uusiutuvaan energiaan ja on lähes päästötön. Ne ovat ne hyvät puolet vesivoimassa. Jutussa väitettiin, että vesivoima olisi ympäristöystävällinen energiamuoto. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Vesivoimalaitos tuhoaa vesiluonnon, pilaa alapuolisen vesistön vedenlaadun, muuttaa virtauksia, kerrostaa sedimenttejä altaisiin, virtakutuisten kalojen kutualueet häviävät ja luonnonmaisema tuhoutuu. Rakentaminen muuttaa ympäristöä sekä vähentää vesistön ja rantojen käyttöarvoa. Tekojärvet keräävät raskasmetalleja ja aiheuttavat kasvihuonepäästöjä. Kollajan vedenkorkeuden vaihtelu on kaavailtu lähes kymmeneksi metriksi. Miltä mahtaa näyttää allasalue vähän veden aikana kun 4/5 alueesta on kuivillaan ? Vesivoima ei nykytekniikalla tule koskaan olemaan ympäristöystävällinen tapa tuottaa energiaa ! Iijoen vesistö on lähes kokonaan koskiensuojelulain piirissä ja laki kieltää yksiselitteisesti voimalaitosrakentamisen. Ehdotukset koskiensuojelulain avaamisesta ovat lyhytnäköisiä ja Suomen lain väheksymistä. Ehdotuksen tekijä ei tule saamaan ainakaan minun ääntäni ! Koskiensuojelulakia pitäisi mieluummin täydentää, sillä siitä puuttuu arvokkaita virtavesiä. Koskiensuojelulain yhteydessä suojelusta maksettiin korvauksia. Iijoen korvaukset sisälsivät miljoonakorvaukset myös Kollajan ja kolmannen koneiston suunnitelmista. Koska voimayhtiö on ottanut korvaukset vastaan, on se hyväksynyt vesistön suojelun.

Kollajan rakentaminen toisi lyhtyaikaisesti työpaikkoja. EU-aikana on aika varmaa, että uuden voimalaitoksen rakentajista vain pieni osa olisi suomalaisia. Valmiina voimala ei välttämättä tarjoa yhtään uutta työpaikkaa. Jonkin verran rahaa paikkakunnalle tulisi, mutta kattaako se voimalan tuomat haitat ? Lopulta voimayhtiö ja rakentajat keräävät hyödyn ja paikallisille jää luu käteen. Voimalaitosten lisäkiinteistövero oli riittämätön askel oikeaan suuntaan. Laitosten tuoton verotuksen pitäisi mennä lyhentämättömänä sinne missä haitat kärsitään. Tiistain 6.3. Kalevassa todettiin, että Iijoki on tärkein rakentamaton joki, ja juuri sen vuoksi sitä ei pidä rakentaa ! Iijoki pitäisi nähdä tulevana lohijokena. Itämeren luonnonlohen tilanteen parantamisessa Iijoki on hyvin merkittävässä asemassa, sillä se on Suomen rakennetuista joista se, jossa on säilynyt eniten kutualueita yhdessä Ounasjoen kanssa. Iijoen vesistössä elää myös uhanalainen jokihelmisimpukka.

Rakentamalla Merikosken opeilla kalatiet alaosan viiden voimalaitoksen yli olisi vaelluskaloilla lähemmäs tuhat kilomteriä vapaata jokea kutupaikkoineen. Lohijokena Iijoki toisi rahaa koko alueelle. Pitkäiakainen työllistävä vaikutus olisi merkittävämpi kuin uuden voimalan. Ehkä PVO:n kannattaisi imagon vuoksi rakentaa kalatiet patoihin Kollajan sijasta. Turbiinien lisääminen nykyisiin laitoksiin ja niiden tehojen kasvattamine on ainoa tapa, jolla vesivoimaa voidaan lisätä Suomessa. Jos olisi sähköntoimittaja, joka ei käytä vesivoimaa tai turvetta energian tuottamiseen vaihtaisin sähköyhtiötäni heti. Energian säästämisen voimme jokainen aloittaa vaikka heti.

Jarmo Moilanen
Iijoen loma-asukas
Kaleva 8.3.2007

▲Alkuun


LOHIKANTOJEN KEHITTÄMINEN VAATII PITKÄJÄNTEISYYTTÄ

Itämeren lohikannan tila on huolestuttava. Vaikka Tornionjoen poikastuotto on ennätysmäisen korkealla tasolla, saalismäärät alenevat. Nyt tarvitaan yhteisiä ponnistuksia sen selvittämiseksi, mistä kielteinen kehitys johtuu. Jos lohien kuolleisuutta meressä voitaisiin vähentää, poikastuotannon perusteella kalaa riittäisi hyvin niin joelta kuin rannikoltakin kalastettavaksi. Ajoverkkokalastuksen päättyessä vuoden 2008 alusta seuraa suuri muutos, kun pääosa lohen merikalastuksesta loppuu.

Lohisaaliiden viimeaikaista kehitystä on arvosteltu, mutta syy ei ole poikastuotossa. Nykyisessä tilanteessa Tornionjoki tuottaa moninkertaisen määrän vaelluspoikasia verrattuna 1980-luvun poikastuotantoon. Viime vuosina Tornionjoesta on lähtenyt vaellukselle vuosittain 500 000-800 000 poikasta. Vuoden 2006 tuotanto näyttää olevan ennätysmäinen, 800 000 smolttia. Lohista osa kuolee luontaisesti sairauksiin ja ravinnon puutteeseen, osa petokalojen, merilintujen ja hylkeiden syöminä. Alustavasti näyttää, että juuri mereen tulleiden lohien tämän hetkinen korkea luontainen kuolleisuus vei viime vuoden saaliista suuren osan.

Myös kuiva kesä heijastui jokien kalasaaliisiin. Kesän 2006 lohisaalis sekä Tornionjoella että merellä oli erittäin huono. Sama ilmiö oli nähtävissä myös Ruotsissa. Pääosa lohenpyynnistä Itämerellä on tapahtunut ajoverkoilla, joiden käyttö kielletään asteittain vuosina 2005-2007. Vuonna 2008 ei ajoverkkoja saa enää käyttää. Lohisaalis koko Itämerellä oli vielä vuonna 2004 321 000 kappaletta ja Suomessa 79 500 kappaletta. Pyynti on jo vähentynyt alle puoleen, ja loppuu siis tämän vuoden jälkeen kokonaan.

Maa- ja metsätalousministeriö lähtee siitä, että sekä merellä että jokialueilla tulee voida harjoittaa ammattikalastusta ja vapaa-ajankalastusta. Avomeri- ja rannikkokalastuksella on suuri merkitys yhteiskunnassa kotimaisen kalan tuottamisessa elintarvike- ja rehuteollisuuden käyttöön. Kala on terveellinen ravintoaine ja tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria.

Suomen ammattikalastajat ovat elinkeinon selkäranka, mutta heidän toimeentulonsa kehittäminen ei ole ollut helppoa viime vuosina. Suuri edistys on silakkakantojen vahvistuminen, mikä heijastuu myönteisesti laajemmin, esimerkiksi silakan vientiin Venäjälle ja sen käyttöön turkistarhauksen tärkeänä rehuna. Kalastajat joutuvat kuitenkin samalla sopeutumaan siihen, että lohen ajoverkkokalastus loppuu tämän vuoden jälkeen. Tämän vuoksi säädettiin keväällä 2004 lohiasetuksen muutos, jolla kalastuksen painopistettä vähentyvän kalastuksen olosuhteissa siirretään rannikolle ja jokialueille.

Kalastukseen liittyy hylkeiden aiheuttamien vahinkojen torjunta. Kokemukset uusista hylkeenkestävistä "push up" -rysistä ovat olleet hyviä. Parhaimmillaan kalastuksen taloudellinen kannattavuus on parantunut ja rannikkokalastuksen usko tulevaisuuteen on palautunut. Pyrkimyksenä on kehittää hylkeenkestäviä pyydyksiä edelleen, ja saada komission hyväksyntä hylkeiden aiheuttamien saalisvahinkojen korvaamiseen.

Lohen valikoiva pyynti on ollut tutkijoiden kehittämä innovatiivinen tapa luoda järjestelmä, jolla luonnonlohen nousua ei estetä, poikastuotanto turvataan ja samalla mahdollistetaan kalastajille myös muun kalan pyynti. Asioita on katsottava kokonaisuutena, mutta aina myös uusia kehittämisideoita voi tuoda keskusteluun.

Valikoiva kalastus ei ole syynä saalismäärien vähenemiseen. Valikoivan kalastuksen saalis oli viime vuonna vain noin 1900 lohta ja vuotta aikaisemmin noin 2300 lohta, näistä noin puolet luonnonlohta. On selvää, että valikoiva kalastus, eivätkä edes tänä vuonna toteutettavat neljä lisäpäivää, estä lohen nousua kutujokiinsa. Lohiasetus tullaan uusimaan niin, että luonnonlohen nousun turvaaminen on edelleen sen keskeisin tavoite. Osana sitä rajoitetun valikoivan lohenpyynnin jatkaminen jossakin muodossa on yksi mahdollisuus. Toinen varteenotettava kehityspolku olisi sallia erikseen määritelty, rajoitettu pyynti ammattikalastajien muodostamalle pienelle perusjoukolle. Näin voitaisiin mitoittaa pyynnin kestävää kokonaismäärää Pohjanlahdella, mutta samalla varmistaa ammattikalastajien toimeentulo sekä suurempi lohimäärä joissa. Jatkokeskustelua ensi syksynä uudistettavasta lohiasetuksesta siis tarvitaan.

Tornionjoen, Simojoen ja Kemi-Ounasjoenkin matkailun kehittämisessä on olemassa erinomaiset mahdollisuudet. Valtion rooli kehittämistoiminnassa on luonnollisesti pyrkiä parantamaan edellytyksiä mm. kalakantojen vahvistamiseen, ja tarjoamaan porkkanoita yritystoiminnan kehittymiselle EU-osarahoitteisten kehittämisohjelmien kautta. Alueen ja sen yritysten vastuulla ovat kehittämistoimet ja niiden suunnittelu.

Yksi uusi mahdollisuus avautuu, kun uudessa elinkeinokalatalouden toimintaohjelmassa on mahdollisuus paikallisten toimintaryhmien perustamiseen. Tässä toimintamuodossa on joustavammat mahdollisuudet myös kalastusmatkailuun liittyvien investointien tukemiseen. Ohjelman haku toteutuu kevään aikana ja nopeimmat ehtivät aloittaa toiminnan jo vuonna 2008. Tornionjoen alue ja sen toimijat soveltuisivat erityiseksi matkailukalastuksen toimintaryhmäksi.

Niin ikään mahdollisuuksia on aluekehitystoimissa ja maaseudun kehittämisohjelmassa. Alueen on juostava kasaan yhteinen matkailun kehittämistoiminta ja mieluummin vieläpä yhdessä Ruotsin kanssa. Kalastusmatkailu on tässä mahdollisuus ja valtiovalta varmasti osaltaan haluaa olla kehittämässä olosuhteita sille.

Juha Korkeaoja
Kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri.
16.02.07 Lapin Kansan yleisönososto

▲Alkuun


LOHIADRESSIN VASTA-ADRESSI PERUSTELTU VIRHEELLISESTI

Lohiadressin vasta-adressi perusteltu virheellisesti www.lohilax.fi on vääntänyt www.lohiadressi.fi:n lauseen matkailukalastus meri- ja jokialueilla tehdään tasavertaiseksi elinkeinoksi merialueen perinteisen elinkeinokalastuksen kanssa muotoon: Viime aikoina on Lapin suunnalta vakavasti vaadittu rannikkomme kalastajia luopumaan elinkeinostaan tai siirtymään matkailuelinkeinon pariin.

Muutoin tämä ammattikalastajien vastine on oikeutettu ja asiallinen. Mutta jos lyhyehkössä esittelyssä on noinkin virheellistä tietoa, on heidän oikaistava virheelliset tiedot ja kumottava tähänastiset äänet. Voivathan nämä antaa äänensä uudelleen, jos adressi on muuttuneilla perusteilla enää heidän intresseissään. Muussa tapauksessa adressilla on roskapaperin arvo. Noin suuri vääristely julkisessa adressissa lähentelee syyteharkintaa ja oikeustoimia.

Tällaisen vastakkain asettelun ilmaantuminen sinänsä on tervettä, näinhän ne voimat mitataan. Mutta kenen puolella on eduskunta ja valtion varoilla toimivat tutkijat, jotka voivat viime metreilläkin pudotella noita pommeja lyhyillä, taustastaan irrotetuilla tutkimustulkinnoilla. Kuten seuraava lainattu virke: "Romakkaniemen mukaan kalastusaikojen tiukennus vaikuttaa lohenpyyntiin sellaisina vuosina, kun lohen vaellus ajoittuu sopivasti. Tämä on kuitenkin lohikantojen kannalta sivuseikka." Kummia väitteitä, että tilanne on hyvä, tippuu kuin pisaroita rajuilman alla.

Tähän asti tutkijoiden roiskautukset ovat lentäneet lohiadressin niskaan. Professori Jaakko Erkinaro oli kuitenkin huolissaan Perämeren lohen tilasta, ja uskoi sen olevan sukupuuton partaalla, jos nykyinen tilanne ei muutu. Se on sitten totaalinen tuho. Turhaan taistelevat kalastajat keskenään, kun puuttuu tuo tappelun aihe. Voittaja, jos siitä enää voidaan puhua, on vesivoimaa ajava politiikka, joka saa vapaat kädet kaikkiin vesiin ja huolettoman huomisen. Mutta mitenkähän lie tuo ylihuominen...

Esa Karpoff
16.02.07 Lapin Kansan yleisönososto

▲Alkuun


AMMATTIKALASTUSPERINTEEN RANNIKOLLA JATKUTTAVA

Pohjoiset vapaa-ajan kalastajajärjestöt on houkuteltu Tornion-Muoniojokiseuran ja Lapin liiton lohirintamaan. Käydään voimakkasti lohen rannikkokalastuelinkeinon elvytys- ja säilyttämistoimia vastaan. Lopullinen tavoite on ammattimaisen rennikkopyynnin lopettaminen. (Vapaa-ajan Kalastaja-lehti 7/2006) Pohjanlahden lohiasetuksen kolmas vaihe, vuoden 2007 aikaistus tulisi perua ja säätää vaelluskalalaki. Tarkoitus on mitätöidä nykyisen hallituksen toimenpiteet, jotka on tarkoitettu elinkeinon säilyttämisesksi. Uutta vaelluskalalakia olisi ilmeisesti tarkoitus käsitellä eduskunnassa ja hallintoportaissa niin kauan, että ammattikalastusperinne saadaan katkeamaan rannikolla. Laillisen elinkeinon harjoittamisen kieltäminen ja estäminen vaativat perustuslain mukaisen käsittelyn.

Adressin perustelut ovat tuttuja ja kestämättömiä. Tornionjoen ja rannikon lohisaaliit ovat "romahtaneet" ja syyllisiä ovat taas kerran, ketkäpä muut kuin rannikkokalastajat. Kuitenkin jätetään kertomatta, että Tornionjoen poikastuotanto on huippuluokkaa, 800 000 miljoonan poikasen tasolla. Luonnonlohikannat ovat hyvässä kunnossa. Ruotsin rannikon lohenkalastuskieltoja on lievennetty vuosi vuodelta, ja nyt on tarkoitus poistaa ammattikalastusta vaikeuttavat kiellot kokonaan. Kalixjoen lohikanta on pidettty kunnossa, muta samalla on huolehdittu ammattikalastajista. Ei siellä ole ollut tällaista vouhotusta kuin meillä täällä pohjoisessa, jossa "lohen selässä" eduskuntaan menijöitä riittää. Syy lohisaaliiden vähäisyyteen ovat viime vuosien hellekesät ja rannikon kohtuuttomat kiellot juuri kannattavana alkukesän kalastuskautena. Joessa on ylilämmin vesi, lohi ei ota vieheeseen. Tässäkin on selvä näyttö, että poikastuotanto elpyy välittömästi kun jokialueella arvokkaita emokaloja säästetään pyynniltä. Samoin saadaan luonnonvarainen taimenkanta elpymään rauhoittamalla taimen määräajaksi jokialueella ja voimakkailla tuki-istutuksilla.

Rannikkokalastuksessa pyydetään sekakantoja, mutta myös luonnonlohesta tulee rannikon saada osansa. Ei sitä ole tarkoitettu vain jokialueiden matkailu- ja virkistyskalastajille. Pohjanlahden rannikkokunnat ja niiden kalastajaväestö ovat yhtälailla oikeutetttuja saamaan taloudellisen hyödyn ammattikalastusperinteen säilyttämisellä. Matkailukapasiteetin kasvattamisella jokialueilla tukirahoituksella tulee olla varovaisia, jotta matkailuyrityksiä ei tule liikaa ja entisetkin yritykset joutuvat vaikeuksiin. Pohjois-Perämeren ammattikalastajat ry. Suomen ammattikalastajaliiton aluejärjestö toivoo vapaa-ajan kalastajilta järkiintymistä ja yhteistyökykyä. Ammattikalastajien keski-ikä on jo 58-59 vuotta. Haluamme saada kalastusammatin jatkajia myös innokkaista ja tarmokkaista vapaa-ajan kalastajista. Ammattikalastajajärjestön tehtävä on huolehtia ammattikalastusperinteen ja elinkeinon säilyttämisestä Suomen rannikolla.

Kaleva 9.2.2007
Pekka Kalla
vara-puheenjohtaja
Pohjois-Perämeren ammattikalastaja ry, Tornio

▲Alkuun


MERILOHEN PÄÄSY POHJOISEN KUTUJOKIIN TÄRKEÄÄ

Merilohen pääsy pohjisen jokiin kudulle on sitten vuoden 1996 jälkeen todella vaaassa estyä vakavasti. Syy tähän on valiovallan erittäin tempoileva ja lyhytnäköinen lohipolitiikka, jonka seurauksena lohen merikalastuksen sääntelyä on muutettu viime vuosina asetuksella sitä suosivaksi varhentamalla kalastuksen aloitusaikoja entisestään. Lisäksi uutena on tullut ns. valikoiva meripyynti, joka Perämerelläkin alkaa ensi kesänä jo 14 vuorokautta aikaisemmin ellei muutosta saada aikaan. Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvitysten mukaan tämä valikoiva pyynti alkaa nyt niin aikaisin, ettei yhtään kunnon lohiparvea ehdi nousta kutemaan Tornionjokeen. Valikoiva pyynti tarkoittaa sitä, että merikalastaja saa pitää pyydyksiinsä menneet lohet, jotka ovat pituudeltaan enintään 85 senttimetriä. Koska istutetuilta lohilta ei leikata rasaevää, niin siinä nousevat niin luonnon lohet kuin istutetut merikalastajan veneeseen ja vielä 85 senttimetriä ylittävätkin, sillä kukaan ei pysty mittaamaan veneeseen juuri nostettua elävää lohta, joka käy ankaraa kuolinkamppailua pyydyksessä.

On muistettava, että tämä toiminta vie myös merikalastajan saaliit vähänkin pitemmällä sihdillä, sillä merilohen on päästävä lisääntymään jokiin. Itämeren pääaltaan ja siten myös muun muassa Perämeren lohen poikastuotannossta pohjoisen joet ovat aikaisemmin tuottaneet valtaosan. Nyt se osuus putoaa huimaa vauhtia. Siis on myös merillä tapahtuvan kalastuksen etu, että merilohi pääsee kutemaan entistä runsaammassa määrin pohjoisen jokiin. On erittäin hyvä, että vapaa-ajankalastajat Oulun ja Lapin läänistä ovat puuhanneet 1.1.2007 nettiin avatun lohiadressin, johon nimiä on kertynyt vajaassa neljässä viikossa jo yli 16 600 ja Oulun seudultakin 2 500. Adressin allekirjoittajat kannattavat lailla turvaun vaelluskalan pääsyn kutujokiinsa. Ponnisteluja nyt harjoitetun lohipolitiikan suunnan muuttamiseksi on siten jatkettava päättäväisesti.

Kaleva 29.1.2007
Juhani Nousiainen
Oulunsalo

▲Alkuun


IIJOEN LATVAJÄRVIEN SÄÄNNÖSTELY LUVAN MUKAISTA

Taisto Niemi Oulusta paheksui Iijoen latvajärvien säännöstelyä ja väitti, että vahinkoja ja haittoja ei olisi korvattu.(Kaleva 20.1) Kirjoituksessa oli paljon virheellisiä käsityksiä, jotka vaativat oikaisun. Irni-, Polo- ja Kerojärvien säännöstelyn tarkoitus on lisätä energiantuotantoa ja vähentää tulvia alapuolisessa Iijoessa. Säännöstelylupa tuli lainvoimaiseksi vuonna 1966. Säännöstelyrajat ovat alusta pitäen pysyneet muuttumattomina. Irni- ja Polojärvillä säännöstelyn yläraja on kesällä noin 20 senttiä ja syksyllä 45 senttiä luonnonilaista tulvahuippua ylempänä. Vesioikeudellinen lopputarkastus sai lainvoiman vuonna 1992. Siinä tarkastettiin, onko säännöstelyhanke toteutettu lakien ja lupaehtojen mukaisesti ja tutkittiin lisäksi ennalta arvaamattomat vahingot. Myös uiton päättyminen otettiin päätöksessä huomioon.

Korvaukset ja vahinkoja estävät toimet määrätään vesilain järjestelmässä säännöstelyrajojen perusteella. Veden alle jääneet maat korvataan käypään arvoon nähden puolitoistakertaisena. Lisäksi korvataan säännöstelyrajan yläpuolisen vyöhykkeen vettyminen. Myös rannan käytön vaikeutuminen otetaan korvauksissa ja velvoitteissa huomioon. Kala-asioista on omat määräyksensä. Säännöstelyä on toteutettu luvan mukaisesti viranomaisten valvonnassa. Uiton aikana, mihin kirjoittaja viittaa, ovat olleet voimassa samat säännöstelyrajat. Vedenpinnan aleneminen kesällä oli nykyistä suurempi, kun vettä tarvittiin alapuolisen joen uittoa varten. Kaikki vanhingot ja haitat on määritetty ja korvattu lainvoimaisten säännöstelyrajojen mukaan joko sopimalla tai lupapäätöksen perusteella.

Ensimmäisen Suomessa Iijoen latvajärvillä tehtiin säännöstelyn kehittäminsselvitys ekologisten näkökohtien huomioon ottamiseksi paremmin. Selvityksen perusteella laadittiin säännöstelysuositukset. Ekologin katsovat, että säännöstellyissäkin vesissä pitäisi olla kevättulva. Suosituksilla pyritään pienentämään vedenpinnan alenemaa talvella ja varmistamann "kevättulva" sekä ohjaamaan vedenpinta laskusuuntaan tulvan jälkeen. Kysymys on siis säännöstelykäytännön kehittämisestä luvan mukaisten säännöstelyrajojen sisällä. Pohjolan Voima toimii vuorovaikutuksessa paikallisten asukkaiden kanssa. Esille tulleet vahingot ja haitat on hoidettu sopimusten perusteella paljon laajemmin kuin laki ja lupaehdot edellyttäisivät. Nyt esille nousseiden kysymysten selvittämiseksi on perusteilla seurantaryhmä, johon tulee myös rannanomistajien edustus.

Kaleva 24.1.2007
Birger Ylisaukko-oja
PVO Vesivoima Oy

▲Alkuun


PUDASJÄRVEN JA KOLLAJAN IHMISIÄ KIUSATAAN TAAS

Pohjolan Voimayhtiön johtajat ovat hyvillään, kun eräät ministerit ja kansanedustajat vaativat koskiensuojelulain purkua. 7.tammikuuta Kalevassa oli koko aukeaman kokoinen kirjoitus Kollajan altaasta, mutta ei mainintaa yläaltaasta. Yläaltaasta, joka tulisi Pudasjärven kaupungin keskustaan Iijokeen nostamaan lähes jatkuvan tulvan, metriä tämän syksyistä korkeamman. Yläallas olisi kymmenen neliökilometrin laajuinen ylettyen Pudasjärveltä Taipaleenharjulle asti. Kollajan allasalue ei ole asumatnota, siihen kuuluu lähes kokonaan kaupungin keskusta Kurenala. Asutusta on Aittojärvelläkin, Livojokisuussa, Pudasjärven rannoilla jopa Taipaleenharjullakin, missä vesi nousisi noin metrin nyt olleesta syysvedestä. Suunnitellun Kollajan altaan yläsosalla on asukkaita tuhansia. Asiat pitää esittää herroillekin oikein, eikä valheellisesti.

Kollajan altaan toteutuessa vähävetistä ja kuivaa Iijoen uomaa tulisi 39 kilometriä ja tämän matkan vähävetiseksi ja kuivaksi tulisi Iijoen vesistöaluetta noin 20 neliökilometriä, jota ei voimayhtiö ole ostanut. Vesikauppakirjoissa mainitaan vain Iijokeen rakentamisesta eikä Iijoen vesistöstä mitään.

Vesikauppakirjojen seitsemäs kohta "Kauppaan ei sisälly osuutta jakokunnan tai talon muihin yhteisiin vesi- eikä maa-alueisiin." Ostamatonta Iijoen vesialuetta on kaikki Iijokiuoman ulkopuolella oelava vesalue: puttaat, lammet, järvet ja joet. Ne jakokunta ja talolliset yhteisesti omistavat suurelta osin.

Kaleva 23.1.2007
Jaakko Kaukko
Pudasjärvi

▲Alkuun


IIJOEN TULVASÄÄNNÖSTELYSSÄ PALLO HUKASSA

Kotijokeni Iijoki on ollut Kalevassa kiitettävästi esillä. Haluan vielä kertoa pienen lisän tähän keskustelusoppaan. Totuushan on, että meillä ihmisillä on tässäkin asiassa suurta tietämättömyyttä. Totuutta on kuitenkin se, että joen latvajärvet Irni-, Kero- ja Polojärvi ovat joutuneet raiskauksen uhreiksi. Kevättulvien ehkäisemisen nimissä nostetaan kesän ajaksi vesi lähelle kotimökin rappusia. Järviemme säännöstelyyn on saatava muutos. Nykyisen säännöstelyn perustuessa vuoden 1988 vesiylioikeuden päätökseen, on se kuluneen vajaan kahden vuosikymmenen aikana tuonut esille haittavaikutuksia epäoikeudenmukaisuutena virkistyskäytön, turismin sekä kalastuksen osalta.

Asiantuntijan apua käyttäen on selvitettävä PVO:n oikeudelliset perusteet ilman vanhingonkorvausta nostaa uiton päättymisen jälkeen kesäisin vesi niin korkealle, että virkistyskäyttöön liittyvät rannat ovat veden alla, kesämökkikäyttöön sopivien rantojen arvot ovat alentuneet ja noston seurauksena veden laatu on muuttunut sinilevän sekä piilevän saastuttamaksi. Ennen säännöstelun alkua Pohjolan voima ilmoitti kesäveden edelleenkin noudattavan luonnontilaista tasoa. Vesiylioikeuden päätöksen jälkeen ei näin ole ollut. Säännöstelyn päätarkoituksen ollessa tulvansuojelu, ei energiantuotto, on se käsityksemme mukaan toteutettu epäoikeudenmukaisesti. Ymmärrämme oikein hyvin sen, että on hyvä asia Pudasjärvellä Iijoella todettu huomattava kevättulvien alentuminen, mikä on selvästi myös ollut havaittavissa keväisin Taipaleenharjussa Oulu-Kuusamo tieltäkin, mutta emme hyväksy sitä, että vastaavasti on järviemme veden korkeus kesäisin noussut saman verran. Katsomme tapahtuneen yksityisoikeudellisen loukkauksen. Kaikki veden noston kielteiset seuraukset ovat tapahtuneet ilman voimayhtiön saaman hyödyn vastaavaa vesilain edellyttämää edun menetyksen korvaamista rannanomistajille.

Vesioikeuden päätöksen perustuessa pääsääntöisesti toimitusmiesten vesioikeudelle antamiin lausuntoihin, on selvitettävä niissä olevat mahdolliset virheellisyydet. Esimerkiksi kohdalssa veden laatu toimitusmiehet ilmoittavat seuraavaa: "Millään tutkimuksilla ei ole osoitettu säännöstelun muuttavan haitallisesti veden laatua nyt kysymyksessä olevissa järvissä. " Tämähän ei ole pitänyt paikkaansa. Kohdassa uimarannat toimitusmiehet ilmoittavat seuraavaa:"Kun uintikauden vesikorkeudet eivät sanottavasti poikkea luonnontilaisista vesikorkeuksista, ei erityistä haittaa tai vahinkoa tältä osin voida todeta." Tämäkin lausunto on täysin väärä. Vesi on ollut uimakauden aikana rantakivikoiden takana ja hiekkarannat veden alla. Mahdollisesti toimitusmiehet eivät ole edes tienneet, että vettä tullaan nostamaan. Pallon löytymiseksi pitäisi löytyä pari viisasta miestä tai instanssia ratkaisemaan voimayhtiön korvausvelvollisuus ja jokin VTT löytämään ratkaisu piilevän ja sinilevän poistamiseksi.

Kaleva 20.1.2007
Taisto Nissi
Oulu

▲Alkuun


SIERILÄN VOIMALAITOKSEN VAIKTUKSET SELVITETTÄVÄ

Sierilän luonnon puolesta- voimalatosrakentamista vastaan. Rovaniemen ja Vanttauskosken välinen alue, jossa Sierilä sijaitsee, on Kemijoen viimeinen luonnontilassa oleva jokialue. Maisemalle omaleimaista ovat korkeat rantatörmät sekä kapeat karikkoiset virtapaikat. Asutusta on nauhamaisesti joen molemmin puolin. Alueella on elinvoimaisia kyliä, joissa on kehittyvää maa- ja metsätaloutta sekä jalostus-, rakennus- että matkailualan yrityksiä. Sierilän alueella on myös seitsemän koskialuetta, joissa harjoitetaan aktiivista virkistyskalastusta.

Kemijoki Oy jätti vuoden 2005 lopussa Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon hakemuksen voimalaitoksen rakentamiseksi Sieriniemeen Oikaraisen kylälle noin 20 kilometriä Rovaniemeltä itään. Toteutuessaan hankkeella olisi peruuttamattomia vaikutuksia alueiden ainutlaatuiseen luonnonmaisemaan. Säännöstelyn mukanaan tuoman vedenpinnan vaihtelun lisääntymisen myötä jäätilanne heikentyisi ja joen virkistyskäyttömahdollisuudet vaarantuisivat aina Rovaniemen kaupungin edustalle asti. Virkistyskalastusmahdollisuudetheikkeneisivät merkittävästi tärkeimpien voimalaitoksen yläpuolisten koskialueiden jouduttua veden alle. Lisäksi vesiliikenneyhteys Vanttaauskokselta Rovaniemelle katkeaisi vaikeuttaen Kemijoen hyödyntämistä matkailukäytössä nyt ja tulevaisuudessa.

Sierilän voimalaitoksen vaikutukset Rovaniemen matkailuun on selvitettävä, vaati Lapin luonnonsuojelupiirin aluepäällikkö Tuula Leskelä marraskuussa. Sierilän voimalaitoksen vaikutuksia jokivarren ihmisille ja elinkeinoille pohdittiin 19.11.2006 Rovaniemellä Lapin luonnonsuojelupiirin ja Rovaniemen Luonto-yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Tilaisuuteen osallistui Tuula Lekselän mielestä ilahduttavan paljon kuulijoita, hiukan vajaa 40 kansalaista, joista enen osa oli muita kuin aktiivisia luonnonsuojelijoita.

Kaleva tammikuu 2007
Kaisa Kalli
Rovaniemi

▲Alkuun


LOHI-LENKKIMAKKARANKALTAINEN ELINTARVIKE VAI ARVOSTETTU VIRKISTYSKALASTUKSEN KOHDE?

Lohen kalastamisesta ja lohen nousun turvaamisesta Lapin jokiin on tullut odotetusti kuuma poliit-tinen aihe näin eduskuntavaalien alla. Monet henkilöt, jotka eivät ole ennen juurikaan lohiasioihin kiinnittäneet huomiotaan, ovat osoittaneet kiitettävää ahkeruutta työssä lohikantojen voimistamiseksi Perämeren jokialueilla. Olemme saaneet mm. lukea vuoden 2006 lopulla Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan antaman vastauksen (974/2006) edustaja Jari Vilenin aiheesta tehtyyn kirjalliseen kyselyyn.

Ministerin antama vastaus ei yllättänyt ketään - mitään muutoksia lohenkalastusta rajoittavaan ase-tukseen ei ministerin mukaan tarvita. Nykyinen olotila lohenpyynnin ja lohisaaliiden jakautumisen suhteen eri intressiryhmien kesken on tyydyttävä. Korkeaoja perustelee vastaustaan mm. vielä sillä, että Perämeren jokien lohenpoikastuotanto on jo nykyisellään saavuttanut SAP-ohjelmassa asetetut tavoitteet: 50 % joen maksimaalisesta lohen poikastuotannosta.

Korkeaoja on jättänyt vastauksessaan kuitenkin mainitsematta, että Perämeren jokien luonnontilai-nen (maksimaalinen) lohen poikastuotanto on aikanaan arvioitu asiantuntijoiden toimesta silloisten käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Nykyisin on vallalla se käsitys, että arviot Perämeren jokien maksimaalisesta lohenpoikastuotannosta ovat huomattavasti SAP-ohjelman perustana olleita arvioita suuremmat. Eli on enemmän kuin todennäköistä, ettei Perämeren jokien lohen poikastuo-tanto ole vielä saavuttanut 50 % tasoa maksimaalisesta poikastuotantotasosta. Mikäli nykyistä enemmän lohia pääsisi kutemaan Perämeren jokiin, niin sitä enemmän joet tuottaisivat vaelluspoi-kasia Itämerelle kasvamaan ja tuottamaan saalista. Nykyisin jo yli 90 % Itämeren lohisaaliista muo-dostuu luonnonkudusta peräisin olevista lohista. Mitä järkeä on pitää Perämeren lohentuotantoalueita vajaatuotossa?

Lisäksi edustaja Vilen on kiinnittänyt oikeaan asiaan huomiota kritisoidessaan ministeri Korkeaojan vastausta. Eivät ajoverkkokalastuksen rajoitukset ole todellakaan syynä siihen ettei Suomi ole saanut lohikiintiötään täyteen. Kyllä merikalastajat ovat parhaansa tehneet, jotta lohta olisi saatu kiintiön sallima määrä. Kalastajat eivät yksinkertaisesti ole saaneet saaliiksi mereltä lohta toivottua määrää. Todellinen syy lohisaaliiden pienenemiseen löytynee Itämeren eteläosissa tapahtuvassa lohen ylikalastuksesta. Kuinkahan tarkkaan Puolan, Viron, Liettuan ja Latvian kalastuslaivastot pitävät kirjanpitoa saaliiksi saaduista lohista? EU:n olisi varmaan syytä tiukentaa huomattavasti ko. maiden merikalastuksen valvontaa.

Perämeren lohikantojen puolesta tehdään nyt töitä hartia voimin monella eri suunnalla. Pohjois-Suomen vapaa-ajankalastusjärjestöt ovat organisoineet mainion Lohiadressi - tempauksen, jonka tarkoituksena on kerätä nimiä vetoomukseen Suomen lohipolitiikan vakaannuttamiseksi. Adressissa tosin syyllistetään turhaan koko hallitusta Suomen nykyisestä tempoilevasta lohipolitiikasta. Kyllä tempoilevasta politiikasta voi reilusti syyttä keskustan ministeriä Korkeaojaa ja hänen taustavoimiaan ja maa- ja metsätalousministeriön asioista vastaavia johtavia virkamiehiä. Tukea heille antaa uskollinen RKP. Demariministereiden tehtävänä on ollut ministeri Kari Rajamäen johdolla estää räikeimmät ylilyönnit, kuten Tornionjoen rajajokisopimuksen neuvotteluvaltuuskunnan nimittämisasiassa viimeksi tapahtui.

Toivotun vaelluskalalain valmistelu tapahtuisi normaali työjärjestyksen mukaisesti maa- ja metsätalousministeriössä. Kysymys kuuluukin onko ko. ministeriöllä kovinkaan suuria halua tähän tehtävään? On selvää, että reilu enemmistö Suomen kansasta on valmis allekirjoittamaan www.lohiaderessi.fi vaaditut asiat. On kuitenkin eri asia pystyykö ao. ministeriö seuraamaan yhteiskunnallista kehitystä ja toimimaan sen mukaan. Ei olisi kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun maa- ja metsätalousministeriön yli olisi Suomen kansanedustajat kävelleet. Muistissa on kuinka kansanedustaja Kari Rajamäen toimiessa puuhamiehenä eduskunta laajensi lainsäädännön kautta yleiskalastusoikeutta. On syytä pitää mielessä tämäkin väylä säätää Suomeen tarpeellinen ja oikeudenmukainen vaelluskalalaki.

Lapin Kansa 12.1.2007
Jarmo Huhtala kansanedustajaehdokas(sd)
blogi jarhuhtala.vuodatus.net

▲Alkuun


EI VESIVOIMALLE

Keskustelu energian tuotannosta käy Suomessa vilkkaana. Emme ole energian tuotannossa omavaraisia ja kulutus kasvaa edelleen. Viidettä ydinvoimalaa rakennetaan parhaillaan ja kuudetta esitetään jo rakennettavaksi. Erilaisten energian tuotantomuotojen etuja ja haittoja vertaillaan taloudellisista ja ympäristövaikutusten näkökulmista.

Energian (sähkön) kulutus kasvaa, se on väistämätön tosiasia jatkuvaan kasvuun pyrkivässä talouspolitiikassamme ja elintavassamme. Keskustelu kulutuksen vähentämisestä on lähinnä joidenkin marginaaliryhmien jutustelua. Talouskasvun ja energiantuotannon lisäämisen kyseenalaistaminen ei ole vakavasti otettavaa puhetta ainakaan siellä, missä on valtaa päättää asioista.

Tuuli-, aurinko- ja bioenergiaa pidetään pienenä puuhasteluna, jolla ei energiantuotannon kriisiä ratkaista. Asiat pitäisi saada mielellään kuntoon kertarysäyksellä massiivisilla hankkeilla. Elintason lasku pelottaa.

Vesivoiman sanotaan olevan puhdasta ja uusiutuvaa. Vastikään Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja Markku Torkko runoili sen olevan "energiantuotantomme elegantein osa" (LK 7.10.2006) Hän olisi valmis rakentamaan niin Vuotoksen kuin Ounasjoenkin. Sanallakaan hän ei mainitse vesivoiman rakentamisen mittaamattoman monimutkaisista ympäristövaikutuksista.

Lapissa on eletty jokivarsilla vuosituhansien ajan. Suuret joet ovat olleet elämisen ehto kulkureitteinä ja ravinnon tuojina. Joet ovat antaneet kalaa ja ravinneet tulvaniittyjä. Jokivarsien asukkaiden elämää joet ovat rytmittäneet vuoden kierrossa jäineen, jäiden lähtöineen, kevättulvineen, uittoineen, kalastuksineen, heinätöineen jne. Kalastuksessa on ollut ja on yhä erikoistuneita paikallisia tapoja ja pyyntilaitteita omine nimityksineen, tekijöineen ja taitajineen. Jokivarret ovat synnyttäneet pitkän ja kapean jokiveneen, joka on ollut osaavan soutajan/sauvojan/laskijan käsissä kotonaan koskissa, kareilla, korvissa, nivoissa, könkäissä, niskoissa ja kosteissa.

Kosket ovat kohisseet vuosituhansia, aina jääkaudesta lähtien ne ovat uurtaneet nykyisiä uomiaan Suomen maaperään. Jokaisella koskella on ollut oma äänimaisemansa, joka on tullut tutuksi rantojensa asukkaille. Se on soinut kaiken olemisen taustalla vaihtelevin sävyin, riippuen veden korkeudesta, tuulesta ja vuodenajasta. Vapaana virtaavat kosket ovat myös visuaalisesti rikkaita ja vaihtelevia ympäristöjä. Virran liikkeet erilaisine peileineen, nieluineen, kuohuineen, väreilyineen, pärskeineen, aaltoineen ja akanvirtoineen ovat monelle mieluista katseltavaa. Kenties kokonaisvaltaisimmin eri aistein kosken on kokenut sen laskija.

Myös vedessä vyötäisiään myöten kahlaava kalastaja elää virrassa mukana, kahden maailman rajalla, tuntien virran voiman, kuullen sen moniulotteisen puhelun ja nähden yhtaikaa vedenalaiseen maailmaan sekä taivaan kuvajaisten leikin veden kalvolla. Siinä heittosiiman mutkia virran vaihteleviin kuvioihin sommitellessaan ja harrien, taimenten ja siikojen ravintotottumuksia aprikoidessaan hän on yhtä joen kanssa, sen erottamaton osa larvojen, pupien, päivyrien ja vesiperhosten maailmassa.

Kosket ja vapaat virrat ovat monien rantojensa asukkaiden mielenmaisemaa. Jokivarressa eletyt ja koetut toimet ja tapahtumat ovat kerrostuneet kehonkin muistiin ja sen kieleen. Näin joen maisemasta on tullut ihmisen sisäistä,mielen ja kehon maisemaa. Näin on niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla. Suuret joet koskineen ja suvantoineen ovat luoneet omaleimaista ja elävää kulttuuria. Joki on ollut toisaalta subjektiivisen mielenmaiseman perusta mutta se on myös ollut laajempien yhteisöjen, kuten kylien yhteinen identiteettisymboli; tämä on meidän jokemme, tällaisia me olemme.

Vapaana virtaavilla joilla on oma itseisarvonsa jo luonnontieteen näkökulmasta tarkasteltuina ekosysteemeinä. Eläinmaailma kaloineen, hyönteisineen ja lintuineen sekä kasvillisuus ovat sopeutuneet joen virtauksen rytmiin, ne elävät virrasta. Jokiekosysteemit ovat osa laajempaa kokonaisuutta, luonnon suurta järjestelmää. On järjetöntä tai vähintäänkin omituista väittää vesivoimaa puhtaaksi ja ympäristövaikutuksiltaan vähäiseksi energian tuotantomuodoksi.

Joen patoamisen myötä pysähtyy niin kalojen kuin ihmisenkin esteetön vaellus historian, kulttuurin ja joen virrassa. Silloin vaikenee myös rikas äänimaisema ja kuihtuu pois virran visuaalinen leikki. Törmät madaltuvat tai katoavat, mutkat oikenevat, merkkikivet hukkuvat, perinteikäs jokivene käy tarpeettomaksi ja lahoaa tervaamattomana.

Lapissa matkailu on merkittävä ja kasvava elinkeino. Omaleimainen ja aito paikalliskulttuuri, sen historian tuntemus ja arvostus on ehdoton edellytys kestävien matkailupalveluiden rakentamiseksi. Kun joesta tehdään sarja padottuja altaita, menetetään alueen omiin juuriin ja arvoihin perustuvan matkailunkin kehittämisen edellytykset.

Hyvässä elinympäristössä elämisen jäljet saavat näkyä. Aiempien sukupolvien työ on muokannut maisemaa. Nykyinen sukupolvi muokkaa sitä omalla tavallaan, jättää omat jälkensä. Silloin, kun se tapahtuu jo olemassa olevaa kunnioittaen ja siihen sopeutuen, jää myös tuleville sukupolville elettäväksi ympäristö ja maisema, joka kertoo lukutaitoiselle katselijalleen siitä, miten tässä maisemassa on eletty joen rytmissä ja sen ehdoilla. Tällaisella ihmisellä on juuret jokitörmässä. Kun voimalaitosta aletaan rakentaa, ensimmäisenä kaadetaan rantojen puut.

Vapaa ja kahlitsematon vesivoima on puhdasta ja eleganttia. Sen tietävät ja tuntevat erittäin hyvin mielestäni juuri perhokalastajat. Kukapa tuntisi tarkemmin monien koskien elämää kaloineen ja hyönteisineen ja virran liikkeineen? Se, joka puolustaa vapaita koskia, puolustaa kokonaista elämän muotoa, rikasta jokivarren kulttuuria.

En kannata vesivoiman rakentamista edes jo rakennettujen vesistöjen osiin. Tällainen kohde on mm. Kemijoella Oikaraisessa suunniteltu Sierilän voimalaitos. Muutaman kymmenen kilometrin jokiosuus jyrkkine törmineen ja kareineen on kuin aikamatka entiselle Kemijoelle, joka on ollut niin isäni kuin esi-isienikin mielenmaisemaa lohineen ja mahtavine koskineen. Ei tämä jokiosuus silti mikään museo ole. Vanttauskoski - Rovaniemi välisen jokivarren elinvoimaisen tulevaisuuden perusta on sen ainutlaatuisessa luonteessa, ei sen hukuttavassa patoaltaassa.

Niin, se sähkön kulutuksen kasvu. Olen valmis vähentämään omaa kulutustani entisestäänkin. Mitä pitää sisällään se elintaso, jota haluamme pitää yllä ja jonka haluamme alati nousevan?

Toistaiseksi ehkä painavimman puheenvuoron jokien puolesta Suomessa on esittänyt Pekka Jurvelin kirjassaan Vaiettu joki. Hän puhuu Oulujoesta, mutta asia on yhteinen, oli sitten kyseessä Iijoki, Kemijoki tai Ounasjoki.

nimimerkki Antreaksen puheenvuoro 9.lokakuuta 2006
perhokalastajat.net -keskustelupalstalla

▲Alkuun


LOHEN AMMATTIKALASTUS - SUURI KUPLA

Taannoisessa Helsingin lohiseminaarissa lähes kaikki eduskuntaryhmät kertoivat puoltavansa lohenkalastuksen painopisteen siirtämistä mereltä enemmän jokialueille tapahtuvaksi. Ainoastaan RKP oli eri mieltä. Ammattikalastuselinkeinon kokonaan lopettamista ei esittänyt kukaan, vaikka lehtien palstoilla on tällaistakin esitetty. Muutoksia kalastuspolitiikkaan vaadittiin kylläkin. On aivan ymmärrettävää, että suurin osa kansanedustajista näkee tässä suuren kansantaloudellisen epäkohdan, osa jopa terveysnäkökohdan lohen dioksiinipitoisuuksien vuoksi.

Ammattikalastusta ei unohdettu siinäkään mielessä, että lähes kaikki esittivät ammattikalastajien ansionmenetysten korvaamista lohenkalastuksen rajoittamisesta, lopettamisesta tai uudelleen suuntaamisesta. Tähän korvausajatukseen yhtyi koko lappilainen lohilähetystö. Kukaan ei varmasti halua ammattikalastajille ja heidän perheilleen vaikeuksia. Lohikantojen huvetessa ammattia pitäisi voida kehittää uuteen suuntaan, hyödyntämällä esim. kalaturismia.

Sille vain ei voi mitään, että aika on ajanut ohi lohen pyytämiseltä elintarvikekalaksi kauppojen tiskeille. Useissa Atlantin valtioissa kuten Kanada, Islanti, Skotlanti, Englanti ja Norjakin 80 % on lohen meripyynti kielletty kokonaan. Venäjällä pyydetään pyydystä/päästä periaatteella. Ei suinkaan dioksiinimyrkyn vuoksi, vaan siksi, että kansantaloudelle on edullisempaa tehdä lohesta matkailutuote. Matkailu on maailman suurin elinkeino.

Maailmalla maksetaan elämyksestä

Tosin matkailutuotteena voi lohen rannikkokalastuskin olla kannattavaa ja siten perusteltua. Merestä otetaan vain se kala mikä loimutetaan nuotiolla nautittavaksi. Näin lohen kilohinta voi nousta satakertaisesti.

Televisiosta tuli dokumentti maailman rikkaimmasta kalajärvestä Malawi-järvestä Afrikassa. Sielläkin liiallisen kalastuksen vuoksi osa kalastajista oli siirtynyt matkailukalastuksen puolelle. Rakennemuutosta tapahtuu kaikkialla maapallolla joka päivä.

Jos luonnonlohta ylipäätään päätettäisiin edelleenkin pyytää elintarvikekalaksi, tulisi se tehdä ehdottomasti joessa. Silloin se olisi kustannustehokkainta. Ei tarvittaisi valtion tukiaisia, eikä kalliita hylkeenkestäviä pyydyksiä jne. Lohensuojelu toteutettaisiin esim. kalastusaikarajoituksin.

Itse olen ammattikalastajasukua Tornionjokivarresta jo 1500-luvulta alkaen. Suvultani vietiin kalastusoikeudet merikalastajien eduksi ilman mitään korvauksia. Itse olen päässyt viime vuosina maistamaan kalastuksen hienompaa puolta. Viehekalastus antaa ruhtinaallisesti suuremman elämyksen kuin mikään passiivinen pyydystysmuoto. Maailmalla on miljoonia kalastajia, jotka ovat valmiita maksamaan siitä myös hyvän hinnan. Edellytyksenä näiden kalastajien saamiseksi esim. Tornionjoelle ja Simojoelle on riittävä saalisvarmuus.

Tuotos miljoona, panos seitsemän

Suomessa tähän asti harjoitettu lohipolitiikka on perustunut elintarvikekalastukseen. Se on joskus ollut jopa kannattavaa toimintaa. Nykyinen lohenkalastus merilaivastoilla on mahdollista vain valtion tukitoimilla. Onko mitään järkeä siinä, että panos-tuotos suhde on aivan nurinkurinen? Lohta kalastetaan vuodessa enintään 350 000 kg. Rahassa se merkitsee n. miljoona euroa

Istutuksiin käytetään vuodessa seitsemän miljoonaa euroa: valtio kaksi + velvoiteistutukset viisi milj. euroa. Valtio tukee merikalastusta tietysti muutenkin - mm. hylkeenkestävät pyydykset valikoivassa kalastuksessa jne.

Siis pelkästään istutuskustannusten valossa: tuotos on miljoona ja panos seitsemän miljoonaa euroa.

Lohen kilohinta on n. kolme euroa ja istutuskustannus on 20 euroa kiloa kohti. Pitää kysyä: onko tässä mitään järkeä?

Tarvitsemmeko me oikeasti ruokakauppoihin dioksiinipitoista kotimaista lohta? Vastaus on helppo: Emme tarvitse. Korvaavan terveellisen biomassan hoitaa markkinatalous kymmenen kertaa halvemmalla. Prof. Hannu Lehtosen mukaan taloustieteelliset tutkimukset esittävät pyynnin vähentämistä ja painopisteen siirtämistä merestä jokiin. Näillä toimenpiteillä Pohjanlahden lohenkalastuksesta saatavat tuotot yli kymmenkertaistuisivat ja lohen kutukanta vahvistuisi.

Lohiasiat matkailuministeriöön

Helsingissä näimme, että kansanedustajat kyllä ymmärtävät tilanteen. Ainoa taho, missä ymmärrys etenee hitaammin on Maa- ja metsätalousministeriö. MMM on toiminut, ja toimii asiassa ikään kuin ammattikalastajien etujärjestönä. Siellä ovat vahvat ja urautuneet virkamiehet jotka päättävät asioista.

Jopa vastuunalainen ministeri vastustaa oman ministeriönsä toimia ja tunnustaa lohirahaston tavoitteet tukemalla sitä henkilökohtaisesti, mutta päätöksissä virkamiehet vetävät ministeriä. Lohirahastohan perustettiin juuri vastavoimaksi MMM:n lohenpyynnin varhentamistoimille rannikkoalueella luonnonlohen suojelemiseksi.

Mikäli seuraavan eduskunnan kokoontuessa MMM:n mielipiteissä ei ole havaittavissa edistystä, tulee lohiasiat siirtää johonkin muuhun ministeriöön. Esim. KTM voisi olla sopiva paikka. Matkailukalastuksen kannalta on tällä hetkellä ongelmallista se, että KTM hallinnoi matkailuelinkeinoa, mutta matkailun kannalta yksi tärkeimmistä vetovoimatekijöistä lohi on eri ministeriön peukalon alla. Riittääkö tässä enää yhteistyö ministeriöiden välillä?

Jos sattuisi käymään niin, että uusien valtiopäivien kokoontuessa kansanedustajat eivät uskaltaisikaan puuttua Suomen lohipolitiikkaan, tullee sen tekemään valtiontalouden tarkastusvirasto ja valtiontilintarkastajat taloudellisista syistä.

Kalervo Aska
yksi mukana olleista

▲Alkuun


TAISTELU IIJOESTA ON KÄYTÄVÄ VIELÄ KERRAN

Kuusamossa on tehty periaatepäätös Kuusamon keskustan ja Rukan jätevesien johtamisesta Iijokeen. Kalevassa 18.12. ollut juttu jätevesien suunnitellusta purkupaikasta Maunujärveen osoittaa, että hanketta ajetaan tosissaan eteenpäin. Kiistaa tuntuu enää olevan lähinnä vain purkutavasta ja hakemus vesivieranomaisille aiotaan jättää tammikuussa. Toivotavasti lupavieranomaiset ovat heriellä, sillä mikäli jätevesilupa saadaan, se on Kosto- ja Iijoen tuho.

Iijoen eteen on tehty paljon töitä ja satsattu rahaa. Veden laatua on parennettu ja kalasto on erittäin hyvä. Joki tunnetaan eräänä maan parhaista puhtaista harri- ja taimenjoista. Sijoittuminen kalastusalueiden terävimpään kärkeen osoittaa tämän. Virkistyskäyttöä on tarkoitus edelleen kehittää monipuolisesti uusilla hankkeilla. Kostolle on suunnitteilla kalaportaat ja lohien ylinostoa suunnitellaan. Jokivarsi on suosittua mökkialuetta ja jokivarsilla on paljon kiinteää asutusta. Mikäli Kuusamon jätevedet jokeen lasketaan, menee kaikki tehty työ hukkaan. Iijoen puhtaan joen imago on kerralla mennyttä ja se koskee koko jokialuetta merelle asti. Siihen liemeen ei perhomies heittele siimojaan ja taitaa ylinostettu lohikin painua pärskien takaisin Pohjanlahteen kun saa kikkareita kuonoonsa. Jos joku luulee, että Iijoki kestää lisää saastetta, kannattaa kysyä jokisuun kalastajilta ja ranta-asukkailta. Virkistysarvon laskeminen pudottaa myös mökkien ja rantojen arvoa. Kävijämäärien väheneminen tuntuu suoraan veivässä. Tuntuu murheelliselta ajatella, että joku on valmis sotkemaan neljän naapurin vedet puhdistaakseen omansa. Totta se näyttää kuitenkin olevan, eikä kustannuksilla ole niin väliä. Missä luuraavat luonnonsuojelijat? Nyt kun olisi taatusti laajasti hyväksytty suojeluhankim niin ollaan hiljaa. Miksi?

Iijokivarren on herättävä Ruususen unestaan ja käytävä pontevasti hanketa vastaan. Taistelu Iijoesta on näköjään käytävä vielä kerran. Yksityiset ihmiset, yhteisöt,kunnat, kaikkia tarvitaan. On toimittava ennen kuin on myöhäistä. Eduskuntavaalit ovat tulossa ja Iijoen ystävillä on paljon ääniä. Kuka ne haluaa?

Eero Vierimaa,
Pudasjärvi
Kaleva, Lukijan sivu 21.12.2006

▲Alkuun


TORNIOJOEN VALJASTAMINEN VEISI LOHEN ITÄMERESTÄ

Birger Ylisaukko-ojan kirjoitus Kalevassa 30.11. sai kylmänväreet kulkemaan pitkin luonnonystävän selkäpiitä. Jutussa palattiin takaisin 1900-luvun puolivälin jälkeisiin vuosiin eli aikaan, jolloin teollisuutta kehitettiin kaikin voimin jättäen ympäristönäkökohdat täysin huomiotta. Ylisaukko-ojan mielestä vesivoiman rakentamisen rauhoittumisen syynä 1970-luvulla oli rakentamisen vahinkojen selvittelyn hitauden aiheuttamat konfliktit ja ongelmat lakiasioiden käsittelyssä. Aika hyvin vesirakentaminen oli mielestäni kuitenkin edennyt, sillä nykyään Itämereen laskevia lohijokia on vapaina enää kaksi alkuperäisintä kahdesta-kolmestakymmenestä! Eiköhän vesivoimaloiden rakentamisen lopppumisen syynä loppujen lopuksi ollut sopivien jokien loppuminen ja ihmisten havahtuminen luonnon loputtoman hävittämseen, eivätkä jotkut epämääräiset lakiasioista riitelemiset.

Ylisaukko-oja vaatii kirjoituksessaan vesivoiman lisärakentamista kaikki mahdollisuudet huomioiden. Kun samassa tekstissä mainitaan Tornionjoen rakentamaton vesivoima, vesivoima uusiutuvana energianlähteenä ja kalateiden toimimattomuus, ei voi kuin jäädä hämmentyneenä raapimaan päätään. Tornionjoki on Itämerelle luonnonpoikasia tuottavista poikastuotantoalueista selvästi merkittäväin, osuus vähintää 30 prosenttia kaikista poikasista. Luonnonlohien osuus Itämerellä kalastettavista kaloista on nykyisellään 70 prosenttia. Jos Torninonjoen osuus luonnonpoikastuotannosta leikataan pois, se johtaa käytännössä Itämeren lohikannan romahtamiseen ja luultavimmin sukupuuttoon. Tästä ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että Ylisaukko-oja kannatttaa viimeistenkin lohijokien valjastamista vesivoiman tuotantoon huolimatta siitä, että tämä johtaa Itämeren vaelluskalakantojen häviämiseen. Itse asiassa kantoja ei edes tulisi yrittää pelastaa, kalateitähän ei hänen mukaansa kannata rakentaa.

Varsin erikoinen on myös väite, että kalateitä ei alun perin rakennettu Suomen voimalaitospatoihin siitä syystä, että patojen yläpuolella ei ole lisääntymisalueita. Entäpä sitten Isohaara, jonka yläpuoliselle alueelle jäi aikanaan Itämeren lohen selvästi merkittävin poikastuotantoalue, koko Kemijoen vesistö? Kalateiden rakentamattomuuden syynä on varmaankin aikoinaan ollut juuri Ylisaukko-ojan mainitsemien "viranomaisten ja tutkijoiden" mielipiteet, joiden mukaan kalateiden rakentaminen ei kannata. Mutta siksi, että se vaatii rahaa, ei siksi, että kalatiet eivät toimisi. Toimivia kalateitä löytyy lukuisasti eismerkiksi Norjasta ja Ruotsista, miksipä niiden rakentaminen ei onnistuisi myös Suomessa.

Esitänkin lopuksi Birger Ylisaukko-ojalle kysymyksen. Onko PVO-Vesivoima Oy:n ja Energiateollisuus ry:n vesivoimatoimikunnan tavoitteena valjastaa kaikki Suomen vielä vapaina virtaavat vedet Tornionjoki mukaan lukien vesivoimatuotantoon, vaikka tämä johtaisi Itämeren vaelluskalakantojen häviämiseen?

Kaleva 7.12.2006
Sami Mäkikyrö
biologi, Kemi

▲Alkuun


VESIVOIMA ON TUHOISAA SÄHKÖNTUOTANTOA

Kalevan alakerta-artikkelissa 30.11. PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja käytti voimakkaan puheenvuoron vesvoiman puolesta ja tuskin hän muuta voikaan tehtävänsä takia. Tässä muutama kommetti hieman eri näkökulmasta ja oikaisuja. "Kiinteistövero vastaa 7 000 teollista työpaikkaa". Jos kosket olisivat vapaina, työllistäisivät ne yksinomaan matkailussa monikymmenkertaisen määrän, ja mikä arvo vapailla vesistöillä olisikaan tuleville sukupolville. "Menetetty lohi- ja taimensaalis korvattiin kertakaikkisella rahalla". Kuuluu sarjaan suurimmat petokset 1900-luvulla vai oliko kysymyksessä laillinen ryöstö. "Patojen yläpuolella ei yleensä ole lisääntymisalueita tai ne ovat kaukana ja useiden vaellusesteiden takana". Tämä ei ole ongelma vaan vaelluskalojen liikkumisen järjestäminen ylä - ja alavirtaan. "Sähkön kulutuksen jatkuvan kasvun vuoksi tavoite on haastava". Jatkuva talouskasvu vaatii lisää sähköenergiaa. Suomessa kahden prosentin kasvu vuosittain sähkökulutuksessa merkitsee sadan vuoden tähtäimellä lineaarisena muutoksena sähkönkulutuksen kolminkertaistumista, tehontarpeen kasvu noin 26 000 MW ja ekspotentiaalisena muutoksena kulutuksen seitsenkertaistumista. Tehontarpeen kasvu noin 80 oooo MW ja Olkiluodon uuden, rakenteilla olevan yksikön teho on 1 500 MW. Voi pyhä jysäys, vähintään 17 Olkiluotoa on tehtävä. Vai onko muita vaihtoehtoja, esimerkiksi kulutuksen laskeminen ja sitten tarpeettomien vesivoimaloiden purkaminen, vai joku muu ? "Vesivoima on päästötöntä ja kohtuuhintaista ". Päästötöntä energiantuotantoa ei ole, ja jos hintaan lisätään menetetyt luonnonarvot, ei vesivoima ole enää kohtuuhintaista. " On vaikea löytää luonnonvarojen kannalta tehokkaampaa sähköntuotantotapaa". Sana tehokkaampaa tulee mielestäni korvata sanalla tuhoisampaa. "Vesivoiman tuotannon on sopeuduttava yhteiseloon muiden vesien käyttömuotojen kanssa". Kyllä tilanne on käytännössä ollut täysin päinvastainen . Mutta mihin menevätkään vesivoiman tuotannosta saatavat eurot?

Kaleva 5.12.2006
Teuvo Tuppurainen
Oulu

▲Alkuun


SUOMI TARVITSEE YHÄ VESIVOIMAA

Vesivoima on hyvin vanha energialähde Suomessa. Pääosa Etelä-Suomen joista rakennettiin ennen toista maailmansotaa. Sodassa Suomi menetti suuren osan sähkötuotannostaan Neuvostoliitolle.Rauhan palattua maa piti saada jaloilleen, teollisuus toimimaan ja ihmisille töitä - Pohjois-Suomen joet tarjotisvat silloin "ehtymättömän" resurssin. Vesivoima on edelleen tärkein uusiutuva energialähde Suomen sähköntuotannossa. Kunnille vesivoimalaitoksista maksettava kiintestövero vastaa 7 000 teollisuustyöpaikan kunnallisverotuloa. Vanhoista lehtikirjoituksista voi päätellä, että yhteiskunta suhtautui pohjoisen vesivoiman rekantamiseen innostuneesti, suorastaan ihannoivasti. Rakentaminen oli sen ajan yhteiskuntavastuuta, kun sosiaalista turvaverkkoa ei ollut. Rakentamisella oli kiire. Kun normaali lupamenettely olisi vienyt liikaa aikaa, sääädettiin poikkeuslaki, jonka nojalla voitiin myöntää väliaikaisia lupia. Ajatus ol, että vahinkoasiat hoideetaan sen jälkeen, kaikessa rauhassa.

Vahinkoasioiden selvittäminen kesti luvattoman kauan. Kun esimerkiksi Isohaara Kemijoessa oli suljettu padolla vuonna 1948, lopullinen lupakäsittely käynnistyi vasta vuonna 1962 vesilain tultua voimaan. Uusi lupaviranomainen joutui heti mahdottoman tehtävän eteen. Kun päätökset aikanaan saivat lainvoiman, yhteiskunnan arvomaailma oli ehtinyt jo muuttua, eikä kaikkia ratkaisuja pidetty enää oikeina. Sodasta alkunsa saanut vesivoimarakentamisen väärä marssijärjestys johti yhteiskunnalliseen konfliktiin 1970-luvulla. Peli vihellettiin poikki säätämällä koskiensuojelukaki vuonna 1987. Laki lopetti lähes kaiken vesivoimarakentamisen Suomessa. Sähkön saannin kannalta asia ei näyttynyt ongelmallisesta, kun sähköä voitiin tuottaa suurissa yksiköissä edullisella kivihiilellä ja ydinvoimalla.

Vesivoiman historialliset rasitteet nousevat julkisuuteen aika ajoin. Usein aiheena on kala. Se onkin vesivoiman tärkein ympäristökysymys. Keskustelunaiheena se on kiehtova, koska siitä on vähän kiistattomia totuuksia mutta paljon toimijoita, joiden tavoitteet ovat erilaiset. Yksi totuus on oikeudellinen peruslinjaus, joka on määritetty viranomaisten päätöksillä: joen suulle istutetaan vaellusvalmiita kalanpoikasia niin, että istutukset vastaavat luonnontilaisen joen poikastuotantoa. Kun merellinen vaelluskala ei enää voinut nousta jokeen kalastettavaksi, menetetty lohi- ja taimensaalis korvattiin kalastajille kertakaikkisesti rahalla. Myös rakennettujen jokien ja säännösteltyjen järvien kalatalouteen panosotetaan paljon. Yhteistyössä kalastuskuntien kanssa toimenpiteitä suunnataan vastaamaan mahdollisimman hyvin kalastusta. Suomen vesivoimalaitoksiin ei juuri ole rakennettu kalateitä, koska patojen yläpuolella ei yleensä ole lisääntymisalueita tai ne ovat kaukana ja useiden vaellusesteiden takana. Kalaviranomaiset, kalatutkijat ja useimmat kalastajat ovat selvillä siitä, että kalateiden avulla ei voida ylläpitää elinvoimaisia vaelluskalakantoja. Ihmisen näkökulmasta kalateillä on tavattoman suuri mielikuva-arvo. Esimerkiksi Merikosken ja Isohaaran kalateihin ovatkin tutustuneet monin verroin useammat ihmiset kuin kalat. Mielikuva ei sinänsä ole väheksyttävä kalatien rakentamisen peruste; sen varaanhan perustetaan nykyään hyvinkin laajaa liiketoimntaa. Mutta silloin kysymys ei ole enää kalataloushankkeesta.

Suomen koko vesivoimasta on rakennettu noin 60 prosenttia. Rakentamattomasta vesivoimasta puolet on suojeltu ja neljännes sijaitsee Tornionjoessa. Viimeisen neljänneksen rakentamista rajoittaa heikko kannattavuus ja korkeimman hallinto-oikeuden Vuotos-päätös. Energia- ja ympäristöstrategiaa käsitellessään eduskunnan ympäristövaliokunta lausui, että ympäristönäkökulmasta hyväksyttävissä olevat vesivoiman lisäysmahdollisuudet tulee selvittää ja toteuttaa. Talousvaliokunta totesi, että vesivoimahankkeita on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon energia-, tulvansuojelu-, ympäristö - ja aluetalousnäkökohdat sekä vapaa-ajan asutus.

Suomi on bioenergian johtava maa Euroopassa. Silti vesivoiman osuus uusiutuvilla energialähteillä tuotetusta sähköstä on 60 prosenttia. Euroopan unioni edellyttää, että vuonna 2010 Suomen tulisi tuottaa 31,5 prosenttia sähköstään uusiutuvilla energialähteillä nykyisen 28 prosentin sijasta. Kulutuksen jatkuvan kasvun vuoksi tavoite on haastava. Yhtä ratkaisua uusiutuvan sähköntuotannon lisäämiseen ei ole. Marjat on poimittava maastakin, lajiin katsomatta. Vesivoima täyttää kaikki Suomen energiapolitiikan kriteerit: se on uusiutavaa, päästötöntä ja kohtuuhintaista. Se on hajautettua tuontanoa, joka vahvistaa omavaraisuutta. Työpaikat ja kiintestövero ovat monessa kunnassa olennaisia ja joissakin ratkaisevia. Kun virtaavan veden energiasta jopa 90 prosenttia saadaan sähköksi, on vaikea löytää luonnonvarojen käytön kannalta tehokkaampaa sähköntuotantotapaa. Vesivoimaa voidaan lisätä nykyisiä voimalaitoksia tehostamalla, tulvavesiä varastoimalla ja suojelulainsäädäntöä tarkistamalla. Tehostaminen perustuu pääasiassa uuteen turpiinitekniikkaan, mutta myös muutokset vesistössä saattavat olla tarpeen. Pohjoisissa joissa jopa kolmasosa vedestä menee tulvaluukkujen kautta voimalaitosten ohi. Ne vedet pitäisi saada kiinni. Suojelusäädökset estävät voimalaitoskoneen asentamisen - paitsi Kollajaan - myös kymmeniin olemassaoleviin mylly- tai säännöstelypatoihin yksin Pohjois-Pohjanmaalla.

Vesivoima poikkeaa muista energiantuotantomuodoista siinä, että vesivoiman tuotannon on sopeuduttava yhteiseloon muiden vesien käyttömuotojen kanssa. Yhteiselo ei onnistu ilman toimivaa vuoropuhelua sidosryhmien kanssa. Jos vuoropuhelu yhteiskunnassa toimii, se antaa mahdollisuuden myös vesivoiman lisäämiseen. Paras työkalu mahdollisuuksien selvittämiseen on ympäsirtövaikutusten arviointimenettely. Se on hallittu vuorovaikutusprosessi, jonka myötä suunnitelma saa lopullisen muotonsa, ja paikkallisesta ja alueellisesta hyväksyttävyydestä saadaan paras käsitys. Kansakunt nostettiin jaloilleen vesivoimalla. Vesivoiman arvo ei ole siitä vähentynyt, vaikka perusteet ovat osin toiset. Eduskunta on viitoittanut tien vesivoiman lisäämismahdollisuuksien selvittämiseen yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Se tie pitäisi nyt rauhassa katsoa

Kaleva, Alakerta 30.11.2006
Birger Ylisaukko-Oja
PVO-Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja

▲Alkuun


KALAKANNAT TUHOUTUMASSA?

Muutama viikko sitten joukko biologeja ja taloustutkijoita ilmaisi huolensa maapallonlaajuisesta kalakantojen tuhoutumisesta. He ennustivat, että vuoteen 2050 mennessä kalakannat saattavat hävitä, ellei pelastustoimia aloiteta kiireesti. Väitteen mukaan noin 30 prosenttia lajeista olisi jo tuhoutunut. Suomessakin näkymät ovat erittäin synkät. 50-luvulla Perämeren kalastajat olivat huolissaan saatuaan avomeren läheisyydessä ahvenen rysästään. Tapaus enteili siikasaaliiden supistumista. Ahven oli huono viesti veden laadusta ja roskakalan levinneisyydestä. Keväisin saatiin sisäsaaristonkin rysistä joskus lohia. Tämä kanta on supisunut niin, että pyynti sallitaan vasta, kun lohi on mennyt pohjoiseen pyyntipaikkojen ohi.

Särkikalojen ja kiiskien määrä on paisunut räjähdysmäisesti. Niitä on jo siian kutupaikoilla yli kymmenen kilometrin päässä mantereesta ja ahven on levittäytynyt ja Kallan kereille saakka. Muutaman pohjaverkon särki- ja kiiskisaalis voi olla kymmeniä kiloja yössä, mutta ei ainoatakaan siikaa. Perämeren tuore muikku ja kohta silakkakin voi olla kotitarvekalastajalle harvinaista herkkua, sillä kiiskisaaliin pelko rajoittaa pienisilmäisillä verkoilla pyyntiä. Vähäarvoisen kalan poisto vesistöstä on jo pahasti myöhässä ja vaikeutuu vuosi vuodelta. Poistettava kala olisi lemmikkieläinten ruokatehtaan raaka-aine. Olisiko hyödyllisempää keskittää varoja veden laadun parantamiseen, kalan poikastuotantoon ja roskakalan poistoon ennen kuin ohjata niitä puskittuneiden ulkosaarten avaamiseen tukemaan valtion omistamn yhtiön matkailua?

Vihreät enempää kuin ympäristöjärjetötkään eivät ole osoittaneet huolta siitä, että arvokalat ovat häviämässä ainakin Pohjanlahdelta ja Perämeren rannikon vesistä. Kansa alkaa ymmärätää, että rantojen luonnonsuojelu olikin niideen sosialisointi, jossa maanomistajat, luonto ja arvokalakannat ovat häviäjiä. Hylje on vakava uhka Suomen arvokaloille. Kalastajien mielestä kanta on paisutettu kästtämättömän suureksi. Ei ole muisissa milloin Kekolahden kalasataman suulla Himangalla olisi nähty hylje. 3.11. niitä oli kuuden hylkeen parvi jäällä loikoilemassa. Hylkeet ovat kesyyntyneet niin, että rohkeimmat seuraavat verkonvetoa jopa kymmenen metrin eteisyydellä veneestä.

Kaleva 25.11.2006

Alpo Ylitalo
Kokkola

▲Alkuun


AURINKOENERGIA ON TODELLINEN VAIHTOEHTO

Kansanedustaja Erkki Pulliainen kirjoitti(Kaleva 11.11./Lukijan sivu) otsikolla Bioenergia on todellinen vaihtoehto. On hyvä, että nykyiselle kestämättömälle energiantuotannolle haetaan voihtoehtoja. Valitettavasti Pulliainen tekstissään olevissa laskelmissa itse todistaa kirjoituksensa otsikon harhaanjohtavaksi. Pulliaisen ehdottamien puolen miljoonana hehtaarin ruokoheloivieljelyn ja kymmenen miljoonan metsäenergiakuution yhteenlaskettu enertiantuotto on vain noin 1+ prosenttia Suomen nykyisestaä energiankulutuksesta. Jos vakavsti pyrimme öljyvapaaseen tai mieluiten fossiilivapaaseen energiantuotantoon, tällainen bioenergiantuotanto ei voi olla ensisijainen vaihtoehto.

Johtavat poliitikkomme puhuvat öljyriippuvuudesta eroon pääsemisestä vuoteen 2030 mennessä. Niinpä poliitikoiltamme pitäisi löytyä kypsyyttä myös realististen vaihtoehtojen harkintaan. Luotan siihen, että kansanedustaja Pulliaisen tiedot esimerkiksi ruokohelpin energiatuotannosta ovat oikeita (15 TWh vuodessa/500 000 ha). Noiden lukujen mukaan ruokohelpiä viljelemällä saadaan peltoalalle kohdistuvasta aurinkoenergiasta talteen vain vajaa 0,3 prosenttia. Jos Pulliaisen esittämällä tavalla tämä energia muutetaan sähköksi, menetetään siitäkin vielä puolet, jolloin kokonaishyötysuhde on yhden promillen luokkaa. Aurinkopaneelisähköntuotannossa saadaan aurinkoenergiasta sähköä vähintään kymmenen prosentin hyötysuhteella. Vaikka menetelmä on ollut teoreettisessa mielessä tunnettu jo viisikymmentä vuotta, niin suurtuotantoon menetelmää ei ole haluttu ottaa käyttöön. Aurikopaneeleja rekennetaan esimerkikis muun puolijohdeteollisuuden jätteistä. Aurinkopaneeleihin kelpaisi muuhun puolijohdeteollisuuteen verrattuna huomattavasti epäpuhtaampi pii, mutta tällaista edullista aurikokennolaatuista piitä ei toistaiseksi ole katstorru tarpeeliseksi ryhtyä valmistamaan. Muitakin käyttökelpoisia vaihtoehtoja aurinkopaneelien valmistamiseksi on olemassa.

Päinvastoin kuin Pulliaisen esittämsä bioenergia, aurinkoenergia sopisi globaaliksi energiaratkaisuksi ja suomalaiset voisivat halutessaan olla edelläkävijöitä kestävään energiantuotantoon siirtymisessä. Aurinkoenergian saatavuus Suomessa ei vastaa vuodenaikojen energiakulutuksen vaihtelua, joten energiaa pitäisi varastoida. Yhtenä varastointikeinona voisi olla monikäyttöisen vetypolttoaineen valmistaminen hajottamalla sähkövirran avulla vettä vedyksi ja hapeksi. Riippumatta siitä otetaanko puoli miljoonaa peltohehtaariamme energiakasvien viljelyyn, tarvitsemme sen lisäksi järeämpiä keinoja kestävään energiantuotantoon siirtymiseksi. Vaikka luonnon oma prosessi, gotosynteesi , on kaiken elämän ja ravinnontuotannon perusta, se on tehoton energiantuotannossa verrattuna ihmisen kehittämään tekniikkaan. On syytä hyödyntää tehokkaammin lähintä toimivaa fuusioreaktoria, aurinkoa. (Kaleva 22.11.2006)

Alpo Kekkonen
Koulutuspäällikkö
OAMK/Raahen tekniikan ja talouden yksikkö

▲Alkuun


KOLLAJAN HAIKAILU ENERGIAN TUHLAUSTA

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli usuttaa pojoisen vaaliehdokkaita edistämään Kollajan allashanketta. Hän viestittää Iijoen suojelijoille (Kaleva 10.11./politiikka), että tekoallas rakennettaisiin asumattomalle seudulle. Ilmeisesti sijoittuminen suomaastoon riittää hänen mielestään tekemään hankkeesta paikallisesti hyväksyttävän. Tosiasiassa on ymmärtämätöntä ja alueen ihmisiaä halveksivaa, että seutukuntaa 1970- ja 80-luvuilla repineen Kollaja-sodan sytyttämistä uudelleen kuvitellaan vaalitäkyksi. Koskisodan arvet ovat vihdoin umpeutuneet. Tänä päivänä jäljellä olevan Iijoen merkitys nähdään eritoten huomattavana vaelluskalajokena ja muuallakin kuin Iijokivarressa. Tähän suunnitelmaan eivät sovi yhtäkkiset takinkäännöt ja pyrkimykset koskiensuojelulain purkamiseksi.

Allashankkeita perustellaan keinona torjua ilmastonmuutosta. Kollajan merkitys säätövoiman tuottajana olisi kuitenkin promilleluokkaa pohjoismaissessa sähköpoolissa. Toisekseen altaan tuottama vesivoiman lisäys ei olisi "puhdasta energiaa" edes ilmastovaikutuksiltaan. Vesimassan alle jäävästä turvemaasta vaupautuisi ilmaan kasvihuonekaasuista voimakkainta eli metaania. Iijoen rakentamisen alettua 1960-luvulla havaittiin varsin pian ettei vesistö ole erityisen sopiva ja kannattava voimatalousjoeksi Putouskorkeutta on liian vähän, virtaamavaihtelut ovat suuria eikä ilman rankkaa allastamista saada riittävää hyötyä. Kollajalla vaikutukset eivät jäisi allasalueelle. Rakentamisen seurauksena yli 30 kilomteriä koskista suurjokea Pudasjärven keskustaajaman alapuolella jäisi lähes kuivilleen, mukaan lukien Iijoen merkittävimmät koskikalastusalueet Kipinässä. Altaan rakentamisen myötä lisääntyisi tietenkin säännöstely. Sen haitat vesistölle ovat moninaisia ja pysyviä ja hyvin tiedossa Iijoellakin. Siksi sielläkin tarpeellista on säännöstelyhaittojen vähentäminen nykytilanteesta, ei suinkaan niiden lisääminen. Iijokea koskeviin suunnitelmiin sisältyi 1980-luvun alussa myös noin 10 voimalaitoksen rakentaminen. Varmasti olemassa olevien laitosten tehojen nostaminen ei tyydyttäisi nytkään, sillä tuskin Kollajan takia koskiensuojelulakia avattaisiin.

Lain purkamisen haikailu on kuitenkin harmillista energian tuhlausta. Timo Kallikin toteaa maailman muuttuneen lain säätämisen jälkeen. Niin todella on, mutta päinvastaiseen suuntaan kuin Kalli ymmärtää. Vesipolitiikan puitedirektiivi ja siitä johdettu laki vesienhoidosta asettaa vesiensuojelulle aivan uudenlaiset vaatimukset. Niihin eivät sovi vesistöjen keinotekoisen muokkaamisen jatkaminen vaan sitoutuminen edistämään vesiluonnon tervehdyttämistä. Ilmastotalkoisiinkaan ei voi osallistua rakentamalla lisää tekoaltaita, mutta niihin voi osallistua kehittämällä metsistä ja pelloilta saatavan bioenergian hyödyntämistä. Laajan yhteistyön lopputuloksena syntyneessä Iijokilaakson kestävän kehityksen toimintaohjelmassa pidettiin yhtenä tärkeimpänä asiana nuorten metsien hoitorästien poistamista ja puuenergian hgyötykäytön lisäämistä. Sen rinnalle ovat nousseet vahvasti peltoenergian hyödyntämismahdollisuudet. (Kaleva 17.11.2006)

Pirkko-Liisa Luhta, puheenjohtaja
Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry.

Merja Ylönen, aluepäällikkö
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry.

▲Alkuun


RÖYHKEÄSTI KESTÄVÄÄN SÄHKÖMARKKINAAN

Väsymätön optioiden metsästäjä, Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius on "päivitellyt epävarmuutta Kioton päästösopimuksen jatkumisesta ja sähkömarkkinoiden pitkän aikavälin säännöistä". Päivystävänä ekonomistina hän on päätellyt, että "investointien täytyy olla kannattavia, minkä selvittämiseksi yritysten täytyy saada markkinoilta signaaleja hintojen kehityksestä". Alan kehitystyön osaamistaan hän osoittanut laskelmallaan, että "Pohjoismaissa uuden tuotannon tarve on yhtä suuri kuin nykyinen 50 terawattitunnin tuotanto". Lilius on toki seurannut myös markkinahintojen kehitysta. Niinpä hän lausui vastikään, että "vasta nyt sähkön hinta on kohonnut tasolle, jolla investointi kannattaa". Sähkön hinta on hänen mukaansa kohonnut uudelle pysyvälle tasolleen, kuten öljyn maailmanmarkkinahintakin.

Fortum pelaa uskomatonta optiopeliä. Ilmaiseksi saadut päästöoikeudet on myyty, päältä otettu optiorahat ja loput rahat jaettu osakkeenomistajille. Samanaikaiseksti siteerattujen Liliuksen lausuntojen kanssa toiset alan toimijat päivittelevät vesivarastojen niukkuutta ja turvattomuutensa vuoksi suljettujen Ruotsin ydinvoimalaitosten synnyttämää tuotantovajetta. Jokainen voi tehdä jo näiden ristiriitojen perusteella omat johtopäätöksensä johtavan optioiden metsästäjän lausuntojen laadusta. Kulunut kuuma, pitkä kesä paljasti vesivarastojen niukkuden ohella sen, ettei Lilius ole kiinnostunut pätkääkään eduskunnan kannaotoista lukuun ottamatta ydinvoimaloille annettuja periaatteellisia siunauksia.

Eduskunta kun sattui kesäkuussa olemaan myös sitä mieltä, että enimmillään 750 000 peltohehtaaria voidaan käyttää energiatuotantoon elintarviketuotannon omavaraisuutta vaarantamatta. Kannanotto on hyvin merkittävä. Biodieselin ja bioetanolin osalta tuotantopäätöksiä on jo tehty. Yhdistetyssä sähkön- ja lämmontuotannossa saadaan ruokohelvellä ja jatkossa ahdekaunokilla, parempi hyötysuhde kuin ohra- ja rypsituotannossa. Puolen miljoonan peltohehtaarin ruokohelpisadon energiasisältö on 15 terawattituntia. Kun ruokohelveä voi olla seoksessa korkeintaan viidennes, luontuu näin se yhdistettynä muihin kasvikuitupolttoaineisiin järjestelmä, jossa sähköntuotanto-osuus on 4 735 megawattia eli kolme kertaa Olkiluotoon joskus valmistuvan uuden ydinvoimamyllyn kapasitetti. Edellinen edustaa uusiutuvaa energiantuotantoa 90 prosentin hyötysuhteella, jälkimmäinen uusiutumatonta alle 40 prosentin hyötysuhteella. On siinä eroja!

Sähköä ja lämpöä voidaan tuottaa myös laittestolla, jossa on biokaasureaktori ja siihen kytkettynä voimala. Jälkimmäisessä kaasu pestään ja muutetaan kaasururbiineiden avulla sähköksi ja lämmoksi. Voimala koostuu useista rurbiineista, joten sitä ei tarvitse huollon vuoksi pysyäyttää. Saksassa on jo 5 000 tällaista yksikköä, vuoteen 2015 mennessä jo 10 000. Niiden yhteinen sähköntuotantoteho vastaa silloin suurta ydinvoimalaa. Saksassa jakeluyhtiöiden tulee ottaa biokaasu- ja tuulivoimasähkö kiinteään hintaan siirtoverkkoon. Suomessa näin ei ole. Tyhmääkin tyhmempää, mutta auttanee Liliusta optioiden metsästyksessä. Uusiutumattomiin energianlähteisiin, kuten ydinvoimaan, tukeutuminen määrittää länsimaalaiselle elämäntavallemme viimeisen käyttöpäivän ja siinä sivussa, ilmastonmuutoksen tuloksena, rannikoiden hukuttamisen nousevan merenpinnan alle. Vaihtoehto on siirytä uusiutuvien energianlähteiden käyttöön. Ei tarvita lisää signaaleja. Tämä on fakta. Vihreät ovat olleet tällä asialla pitkään ja kutsuvat kaikkia ajattelevia ihmisiä samoihin tallkoisiin uusiutuavan energian järjestelmän luomiseksi.

Erkki Pulliainen
Forum24, 9.11.2006

▲Alkuun


VESIVOIMAN TUOTANTO JA VAELLUSKALAT

Lukijan sivulla oli 1.11 ansiokas kirjoitus vesivoiman ympäristötuhoista, joita voi käydä katselemassa esimerkiksi Iijoella Maalismaan ja Raaskan voimalaitosten välillä entisessä vapaan joen uomassa. Mutta voisiko olla muita ratkaisuja yhdistää vesivoiman tuotanto ja veslluskalojen liikkumisvapaus ? Tässäpä ehdotus mietittäväksi.

Nykyisin kahlehditun ja tulevaisuudessa kahlehdittavan joen kulloisestakin virtaamasta on vähintää 25 prosenttia oltava vapaata, koska ns.kalaportilla vaelluskalojen vapaa liikkuminen molempiin suuntiin ei ole mahdollista. Vapaa virtaama toteutetaan joko vanhaa uomaa pitkin tai rakentamalla voimalan viereen vanhaa uomaa mallaava koskireitti. Muutosvelvoitteesta säädettäköön lailla ja voimayhtiöille annetaan aikaa esimerkiksi enitaään 10 vuotta tehdä muutokset. Menetettävän sähkötehon kompensoimiseksi rekennettakoon Kollaja, Vuotos ja Ounasjoki sekä muut mahdolliset kohteet, mutta siten kuin edellä on esitetty.

Vapaan virtaaman ensikohteena voisi olla Iijoki ja politikoillehan jäisi mainiot keskustelunaiheet voimayhtiöiden kanssa siitä, mikä on vapaan virtaaman osuusprosentti säädettävässä laissa ja kuinka kauan muutoksille annetaan aikaa. Itse halajan vielä nähdä lohen hyppäävän Merikosken Lassinkalliolla ylöspäin mennessään ja niin kuin Koskenniemi kirjoittaa runossaan, kiiski kiinni pyrstössään.

Teuvo Tuppurainen, Oulu

▲Alkuun


VESIVOIMAN EKOLOGISUUS ON KAUKANA TOTUUDESTA

Tyyne Jaakola kirjoitti (Kaleva 25.10), että vesivoima on uusiutuvaa energiaa. Näinhän meille useat, jopa päättävissä asemissa olevat, henkilöt haluavat jatkuvasti uskotella, ehkäpä saadakseen vesivoiman lisärakentamisen jotenkin hyväksyttävämmäksi.

Vesivoiman erityinen ekologisuus ei voisi juuri kaempana olla totuudesta.

On vaikeaa, oikeastaan mahdotonta keksiä jotakin toista energiantuotantomuotoa, joka olisi yhtä tuhoisaa ympäristölle kuin vesivoimatuotanto. Jopa tarkasteltaessa kaikkea ihmisen toimintaa on Suomesta vaikea löytää esimerkkejä samanlaisesta ympäristön tuhoamisesta.

Lähimmäksi ehkä pääsevät 1950-luvulla alkanut soiden ojittaminen tai 1800-luvun loppupuolella yleistynyt järvien kuivattaminen.

Mikä sitten tekee vesivoimasta erityisen vanhingollista ? Vesivoimaa ei ole ilman virtaavaa vettä eli jokia. Ja mitä isompi joki, sitä enemmän siitä saadaan energiaa. Vesivoimaa saadaan patoamalla joki. Patoamisen jälkeen joki ei ole enää joki, vaan sarja järvialtaita.

Tässä tilanteessa ihmisen toimien seurauksena on tuhottu kokonainen luonnon ekosyseemi ja korvattu se keinotekoisella rakennelmalla. Samalla kuolevat kaikki eliöt, jotka vaativat virtaavaa vettä ja vaapata pääsyä merelle, hyvänä esimerkkinä vaelluskalat.

Suurin osa Suomen entisistä vaelluskalajoista on padottu, mikä on johtanut tämän hetkiseen tilanteeseen, jossa kaikki Itämeren vaelluskalakannat ovat uhanalaisia eli niitä uhkaa sukupuuton vaara.

Ikävintä asiassa on toimien peruuttamattomuus. Kun joki on padottu ja sille ominaiset eliökannat ovat hävinneet, on tilanne korjaamaton. Pala luontoa on lopullisesti menetetty. Tietysti voidaan sanoa, että esimerkiksi kalanviljelylaitoksissa voidaan säilyttää joidenkin jokien kalakantojen perimää, mutta se tärkein asia, elinympäristö, on menetetty.

Kalanviljelylaitoksessa elävä Iijoen lohikanta ei ole enää Iijoen lohikantaa, vaan kalanviljelylaitoksen viljeltyä kantaa. Ojitettuja soitakin on jossain määrin mahdollista palauttaa lähelle luonnontilaa, samoin kuivattuja järviä voidaan täyttää uudelleen vedellä. Mutta entä padotut joet, puretaanko ne? Miten palautetaan hävinneet eliölajit?

Tietysti on totta, että vesivoiman tuotanto ei ole haitallista ilmastolle. Päästöjä tulee korkeintaan tekoaltaiden pohjalla mädäntyvästä kasvimateriaalista ja toisaalta tekoaltaiden alle jääneiden metsien häviäminen vähentää hiilidioksidin poistmista ilmakehästä. Mutta jos Kioton ilmastosopimuksen varjolla lisätään vesirakentamista, mennään ojasta allikkoon.

Ilmaston suojelun varjolla tehdään tosiasiassa paljon suurempia tuhoja. Vesistöjen rakentamisen puolustelu vesivoiman saasteettomuudella ja ekologisuudella on pahemman luokan harhaanjohtamista, josta pitää päästä eroon.

Sami Mäkikyrö, biologi, Kemi

▲Alkuun