New Page 1

UUTISET

UUTISET

17.4.2014
Vesistön varrelta
Otsikot

17.4.2014
Muilta virroilta
Otsikot

17.4.2014
Lohisivu
Otsikot

4.4.2014
Energiasivu
Otsikot

17.4.2014
Saksittua
Otsikot

Lohisivu


2009:

KUNTA HAKEE LUPAA LOHIEN YLISIIRTOON (29.12.2009)

Vaalan kunta sitoutuu Oulujoen lohien ylisiirtoluvan hakijaksi yhdessä Oulun, Muhoksen, Utajärven, Paltamon ja Kajaanin kanssa. Ylisiirrot ovat osa Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamia hankkeita, joilla pyritään mahdollistamaan vaelluslohen paluu Oulujokeen.

Vaalassa ylisiirtoluvan hakeminen on edennyt takuten ja asia on palautettu kertaalleen kunnanhallituksen uudelleen valmisteltavaksi. Asiassa on hammastanut lähinnä se mahdollisuus, että kunta joutuisi merkittäväksi maksumieheksi, jos kalojen ylisiirrossa voimalaitosten patojen ohi leviäisi kalatauteja ylävesiin.

Kunnanhallitus on käynyt asiasta neuvottelun Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Muhoksen ja Utajärven kuntien kesken. Valtuusto sai vastuista nyt tarkemman selvityksen. Sen mukaan tautien mahdollisesta leviämisestä päävastuu on siirtäjän, jos kohta kuntakaan ei voi täysin pestä asiassa käsiään.

Selvitys tyydytti valtuustoa, joka hyväksyi esityksen luvan hakijaksi ryhtymisestä.

22.12.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


IIJOKEEN SUUNNITTEILLA VIISI KALATIETÄ (28.12.2009)

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on saanut valmiiksi Iijoen kalateitä koskevan biologisen suunnitelman. Iijoelle on tarkoitus rakentaa viisi kalatietä, joiden kustannusarvio on noin viisi miljoonaa euroa.

Vaelluskaloille suunniteltujen kalateiden teknisten rakenteiden suunnittelun Ympäristökeskus käynnistää ensi vuoden alussa. Iijoelle on tarkoitus rakentaa viisi kalatietä, joiden kustannusarvio on noin viisi miljoonaa euroa. Suunnittelun kustannuksista vastaavat Euroopan aluekehitysrahasto yhdessä kuntien ja Pohjolan Voiman kanssa.

- Voisin kuvitella, että parhaimmillaan noin neljän vuoden kuluttua rakennettaisiin ensimmäistä kalatietä. Siitä noin kymmenen vuoden kuluttua ne olisivat rakennettuina, jos kaikki asiat rullaavat optimaalisesti. Toivon, että siinä rinnalla kalojen ylisiirrot jatkuisivat koko ajan, nehän jatkuvat joka tapauksessa ensi vuoden ajan huomattavasti isommalla määrällä kuin tänä vuonna. Näin lohi palaisi jo aikaisemmin Iijokeen, ja kalatiet tulisivat varmistamaan kalojen lisääntymisen, sanoo Ympäristönhoitopäällikkö Timo Yrjänä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

23.12.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


ISOHAARAN KALATIEHANKE ETENEE (16.12.2009)

Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastaja Jorma Huhtanen arvelee, että varsinaisiin rakennustöihin päästään ensi kesällä, vaikka töiden tarjouskilpailua ei ehditä käynnistää tämän vuoden puolella, kuten alunperin suunniteltiin.

Huhtasen mukaan ympäristökeskus on vakuuttunut kuntien sitoutumisesta Isohaaran toisen kalatien rahoitukseen, vaikka Tervolan ehdollinen rahoituspäätös onkin pieni epävarmuustekijä. Tervola edellyttää, että myös Kemi allekirjoittaa aiesopimuksen. Huhtasen mukaan ristiriita on ratkaistavissa.

- Tämä on korjattavissa siten, että joko Tervola tekee uuden päätöksen, jossa se ei edellytä muiden kuntien sitoutumista aiesopimukseen, tai sitten Kemi käsittelee ja hyväksyy aiesopimuksen vuodenvaihteen jälkeen. Aiesopimushan on vain kuntien tahdonilmaisu kalatien ja lohen palauttamisen edistämiseen. Se ei sido kuntia juridisesti mihinkään, Huhtanen sanoo.

Huhtanen kertoo, että parhaillaan ympäristökeskuksessa viimeistellään hankkeen yhteistyösopimusta, jonka kunnat allekirjoittavat vuodenvaihteen jälkeen.

15.12.2009 YLE Perämeri

▲Alkuun


LOHIEN MATKA JATKUU IIJOELLA (14.11.2009)

Ensimmäiset seurantatulokset alkuperäistä kantaa olevien merilohien siirrosta Iijoen keskijuoksulle ovat valmistuneet. Siirrettävät lohet merkittiin radiolähettimillä. Radiolohien seurannalla saatiin rohkaisevia tutkimustuloksia.

Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeessa selvitettiin kesällä 2009 lohen luonnonpoikastuotannon käynnistämismahdollisuuksia siirtämällä Iijoen alkuperäistä kantaa olevia merilohia Iijoen keskijuoksulle.Siirretyt lohet pysyivät pääosin Iijoen vapaana virtaavalla osalla voimalaitosten yläpuolella ja lohet hakeutuivat lajityypillisille lisääntymisalueille. Ylin lohihavainto tehtiin Iijoen pääuomasta Jurmun kylän yläpuolelta, noin 100 kilometriä istutuspaikalta ylävirtaan. Seurannan aikana saatiin lisäksi vahvistusta lohien kyvystä laskeutua elävänä voimalaitoksen turbiineista alavirtaan.

Naaras-koiras kutupareja paikannettiin syys-lokakuussa sekä Korpi- että Livojoelta, mutta myös Iijoen pääuomasta. Kutuajan jälkeen, marras-joulukuussa, ylisiirretyt lohet ovat hiljalleen laskeutuneet alavirtaan ja hakeutuneet koskista hitaammin virtaaviin joenosiin talvehtimaan. Takaisin mereen kuteneet lohet laskeutuvat todennäköisesti ensi keväänä, huhti-kesäkuussa. Seurantaa jatketaan lähiaikoina muun muassa vastaanottimella lentokoneesta käsin.

Siirrettävien lohien määrä lisätään

Ylisiirrettävien lohien lukumäärää lisätään vuosina 2010 ja 2011. Mahdollista jälkeläistuottoa selvitetään jatkossa sähkökoekalastusten avulla. Myös ylisiirtokalojen pyynnin, tautivapauteen liittyvän karantenoinnin ja kuljetusten onnistuminen vaikuttaa siihen, voidaanko ylisiirtoja suosia lohen luonnonpoikastuotannon käynnistämisessä rakennetuilla vaelluskalajoilla.

Ylisiirtokokeilu tehdään osana Iijoen ympäristönhoito-ohjelmaan kuuluvaa Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanketta. Vahvan vaelluskalakannan luomiseksi istutetaan myös poikasia patojen yläpuolelle sekä laaditaan suunnitelma siitä, miten joesta peräisin olevien kalojen nousu Iijoen patojen ohitse olisi ratkaistavissa kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Erityisen mielenkiinnon kohteina ovat siirrettyjen lohien vaellus- ja kutukäyttäytyminen. Hankkeessa saatavat tutkimustulokset ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun Iijoella tai muilla rakennetuilla joilla aloitetaan vaelluskalakantojen palauttaminen.

Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanketta toteuttavat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oulun yliopisto ja Metsähallitus yhteistyössä Keski-Perämeren kalastusalueen, Iijoen vesistön kalastusalueen ja Kuusamon kalastusalueen sekä muiden toimijoiden kanssa.

11.12.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


RAJAJOKISOPIMUS (12.12.2009)

Tornionjoen rajajokisopimus on mennyt valiokuntakierrokselle maa- ja metsätalousvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunta antaa lausunnon. Eduskunnan lähetekeskustelussa 8.12.2009 puheenvuoron käyttivät Esko-Juhani Tennilä (vas), Timo Juurikkala (vihr), Raimo Piirainen (sd), Markus Mustajärvi (vas) sekä Erkki Pulliainen (vihr). Lue lähetekeskustelu.

▲Alkuun


VILLI KALASTUS UHKAA TENON LOHTA (8.12.2009)

Vakava huoli Tenojoen lohen kohtalosta sai Jyväskylässä järjestetyn Perhosymposiumin osanottajat laatimaan vetoomuksen Tenon lohen säilyttämisen puolesta.

Noin 250 kilometrin mittainen Suomen ja Norjan rajajoki Teno on yksi maailman merkittävimpiä atlantinlohen lisääntymisjokia. Lähes 20 vuotta sitten Suomi ja Norja sitoutuivat valtiosopimuksella ja kalastussopimuksella säilyttämään Tenon lohikannan monimuotoisena ja tuottavana.

Sopijavaltiot päättivät myös sivujokien osalta samoista tai niitä tiukemmista määräyksistä. Näitä sitoumuksia on kuitenkin laiminlyöty erityisesti Suomen-puoleisissa sivujoissa, joissa verkotus rehottaa, pyydysyksikkömäärät ovat epämääräisesti lisääntyneet, ja turisteja on viety kalalle jopa Kevon luonnonpuistoon.

Ainutlaatuisuudestaan huolimatta Tenojoen lohen suojelu ja säätelytilanne eivät ole ajan tasalla. Vetoomuksen allekirjoittajat katsovat Tenojoen lohikannan säätelyn olevan selvässä ristiriidassa Suomen ja Norjan välisen Tenojoen kalastussäännön ja siihen liittyvän kalastussopimuksen, kansainvälisten suojelusopimusten sekä kantojen suojeluun liittyvien varovaisuusperiaatteiden kanssa.

Valvonta vain vähäistä

Tenojoen kalastuksen valvonnalla ei ole ollut juuri minkäänlaista pelotevaikutusta valvonnan vähäisyyden ja olemattomien sanktioiden vuoksi. Esimerkiksi skotlantilaisilla lohijoella lohen salakalastuksesta seuraa kaiken kalastus- ja oheisvarustuksen menetys ilman takaisinlunastusoikeutta.

Perhosymposiumin osanottajat ilmaisivat vakavan huolestuneisuutensa maailman tuottavimman atlantinlohikannan puolesta. Tenojoen lohenkalastuksen tämänhetkinen säätelykäytäntö ei allekirjoittajien mielestä turvaa ainutlaatuisen lohikannan säilymistä monimuotoisena, terveenä ja tuottavana.

Viimeisimmät tutkimukset ovat osoittaneet, että useimmilla Tenon sivujoilla on oma, ainutlaatuinen ja perinnöllisesti eriytynyt osakanta. Vetoomuksen mukaan ne tulisi myös ottaa tulevassa säätelykäytännössä huomioon.

Allekirjoittajat vetoavat Tenon lohen suojelemiseksi ja kalastuksen säätelemiseksi niin, että lohikannan hyvinvointi sekä paikallisten että tuhansien ulkopaikkakuntalaisten kohtuulliset ja tasapainoiset lohenkalastusmahdollisuudet voidaan jatkossa turvata.

Asian tyydyttävä ratkaiseminen edellyttää kannanoton mukaan Tenon lohen suojelu- ja säätelykäytännön pikaista, tasapuolista ja kaikkiin kalastajaryhmiin kohdentuvaa uudistamista.

16.11.2009 Kansan Uutiset

▲Alkuun


VETOOMUS TENON LOHEN PUOLESTA (8.12.2009)

Keski-Suomen Perhokalastajat järjestivät 26. perhonsidonnan SM-kilpailut ja 11. perhosymposiumin Jyväskylässä 14.-15.11.2009. Lauantaipäivän teemaksi oli valittu Tenon lohi ja sen ongelmien tunnetuksi tekeminen. Perhosymposiumin yhteydessä laadittiin vetoomus Tenon suojelu- ja säätelyasioiden vauhdittamiseksi ja uudistamiseksi. Lue vetoomus Perhokalastajien sivuilta.

14.11.2009 Perhokalastajat.net

▲Alkuun


LUONNONLOHILÖYTÖ KANNUSTAA KOKEMÄENJOEN KUNNOSTAMISEEN (8.12.2009)

Luonnonkudusta peräisin olevien lohenpoikasten löytyminen Kokemäenjoesta antaa uutta puhtia kunnostaa Harjavallan voimalan alapuolisia jokiosuuksia. Rahaa tarkoitukseen on. Neljä voimalaa maksaa korvauksia valtiolle yli 140 000 euroa vuodessa.

Tähän mennessä korvauksista pääosa, noin 125 000 euroa on mennyt kalaistutuksiin sekä loput tutkimuksiin ja selvityksiin.

–Toivomme, että pääsemme suunnittelemaan ja toteuttamaan kunnostuksia, sanoo kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen TE-keskuksesta.

Arantilankoskella tavattu poikasia

Arantilankoskea on jo kunnostettu kaksi vuotta sitten pohjaa muokkaamalla sekä kaatamalla suuria kiviä jokeen sen jälkeen, kun uittosääntö kumottiin. Aiemmin on oletettu, että luonnonlohi on menetetty Kokemäenjoesta voimalaitosrakentamisen seurauksena.

Arantilankoskella ja Kortteen virtapaikasta Nakkilassa on tavattu seitsemän yksikesäistä ja yksi kaksikesäinen lohenpoikanen. Rannikko pitää todennäköisenä luonnonlohia olevan saaliin antamaa kuvaa runsaammin, koska olosuhteet sähkökalastukselle olivat hyvin epäedulliset.

–Lohet olivat kooltaan sellaisia, että ne eivät ole istutuksista peräisin, sanoo opinnäytetyössään joen kalastoa kartoittanut iktyonomi Kimmo Puosi.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos varmisti lisäksi suomunäytteestä, että kyseessä ei ollut istutettuja lohia.

Erikoisuutena toutain

Rannikko esittää, että joen v-muotoista poikkileikkausta tulisi muuttaa loivan u:n muotoiseksi. Tällöin vesi ei karkaisi rannoilta voimakkaan säännöstelyn vuoksi, vaan vettä olisi leveälti uomassa kaiken aikaa. Jokea säännöstellään sähkönkulutuksen mukaan, ja veden pinta voi laskea vuorokauden aikana jopa kaksi metriä.

–Kivikoissa oleville kalanpoikasille tulee kiire, kun pintaa lasketaan, Puosi kuvaa.

Säännöstelyä voisi Puosin mukaan pehmentää nykyisestä.

Rannikon mukaan lohilöytö nosti kerrasta Kokemäenjoen statusta kalavetenä, koska joesta voi tulevaisuudessa saada muitakin arvokaloja kuin istukkaita. Jokeen on istutettu lohta, taimenta, vaellussiikaa, kirjolohta, harjusta, kuhaa ja järvitaimenta. Joen erikoisuuksiin kuuluu Vammalan korkeudella yleinen, särkikaloihin kuuluva toutain, joka periytyy luonnonkannasta.

Kalaporras ei kannata

Kalaportaita luonnonlohen nousun mahdollistamiseksi Rannikon mukaan tuskin kannattaa rakentaa. Ne ovat biologin mielestä kalliit rakentaa, ja voimaloiden yläpuolisilta osuuksilta puuttuu pieniä vesiä, joille lohi voisi nousta kudulle. Ainoa mahdollinen saattaisi olla Loimijoki siitäkin huolimatta, että sen vesi on sameaa.

Vaelluskalat pääsevät nyt nousemaan jokea 36 kilometrin matkan Harjavallan voimalalle, jonka rakentaminen vuonna 1939 oli viimeinen isku joen lohi-, siika- ja meritaimenkannoille. Vaelluskalakantojen heikkeneminen alkoi 1800-luvun lopulla koskien perkauksen, uiton ja teollistumisen vuoksi.

Kokemäenjoki on ollut Etelä-Suomen parhaimpia vaelluskalajokia. 1800-luvun lopulle asti joesta nousi 20–30 tonnia lohta vuodessa. Suomesta Itämereen laskevista joista luonnonlohta tavataan ainoastaan Iijoessa ja Tornionjoessa.

9.10.2009 Kansan Uutiset

▲Alkuun


JÄTTILOHI UI TORNIONJOESSA (8.12.2009)

Kalastaja Teuvo Lehtola nosti Kolarin Lappeassa 123-senttisen, 20,8-kiloisen lohen Tornionjoesta. Tornionjoessa ui vielä tätäkin suurempi lohi.

Tornionjoessa ui poikkeuksellisen suuri lohi. Riista- ja kalatalouden tutkimuslatoksen kaikuluotain havaitsi pari viikkoa sitten yli 140-senttisen lohen Tornionjoen Kattilakoskella.

RKTL:n tutkija Juha Lilja ei ryhdy arvioimaan, kuinka paljon suurikokoinen kala painaa. Lilja ei pidä mahdottomana, että lohi painaisi jopa noin 40 kiloa.

Liljan mukaan vastaavankokoisia lohia nousee Tornionjokeen korkeintaan muutama kesässä.

Tiettävästi suurin Suomessa joesta pyydetty lohi painoi 43 kiloa. Se jäi satimeen 1900-luvun alussa Tornionjoessa Kaulinrannassa.

26.6.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


LOHI VAELTAA JÄLLEEN OUNASJOESSA - TELELOHIHANKE KÄYNNISTYI (8.12.2009)

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on aloittanut yhteistyössä Lapin ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen kanssa nousulohien ylisiirrot Kemijoen vesivoimalaitosten ohi Ounasjokeen. Ylisiirrettävät lohet varustetaan radiolähettimillä, joilla seurataan siirrettyjen lohien vaellus- ja kutukäyttäytymistä niille uudessa ympäristössä.

Alkaneen Ounasjoen Telelohi 2009 -hankkeen päätavoitteena on selvittää, jäävätkö radiomerkityt lohet Ounasjokeen ja löytävätkö ne sopivia kutualueita vai laskeutuvatko kalat pois Ounasjoesta mahdollisesti mereen asti. Lisäksi tutkimushankkeessa selvitetään ylisiirrettyjen lohien levittäytymistä jokialueelle sekä elinympäristön ja kutualueiden valintaa ja kudun onnistumista. Näin voidaan arvioida mahdollisuuksia käynnistää luonnonpoikastuotanto ylisiirroilla.

Tänä vuonna voimalaitosten ohi siirretään 60 lohta, joista 32 merkitään radiolähettimillä. Radiolähetinlohien liikkeitä seurataan jokivarteen sijoitetuilla automaattisilla vastaanottoasemilla sekä manuaalisesti kannettavilla radiovastaanottimilla.

Tutkimuksesta saatavia tietoja voidaan hyödyntää suunniteltaessa laajamittaisempia lohien ylisiirtoja ja yleisemminkin suunniteltaessa lohikantojen palauttamista rakennettuihin jokiin kalateitä rakentamalla. Ounasjoessa laajamittaiset lohien ylisiirrot on suunniteltu aloitettavan ensi vuonna, mikäli tämän vuoden pilottitutkimus antaa myönteisiä tuloksia ja siirroille saadaan kalatalousviranomaisen lupa.

Lohi loppui vesivoimarakentamisen seurauksena

Kemijoki oli luonnontilassaan maamme merkittävimpiä lohijokia. Viime vuosisadan puolivälissä joki valjastettiin kuitenkin vesivoimatuotantoon, eikä kalojen vaellusyhteyksiä turvattu kalateiden avulla. Vesirakentamisen seurauksena joen luonnonvarainen lohikanta kuoli sukupuuttoon.

Voimakkaasta vesirakentamisesta huolimatta Kemijoen vesistössä on säilynyt laajoja lähes luonnontilaisia alueita, joissa lohen lisääntyminen olisi edelleen mahdollista. Merkittävin säilyneistä alueista on noin 300 km pitkä Ounasjoki. Luonnonvaraisen lohikannan palauttamista Ounasjokeen on suunniteltu vuosia.

Lisätietoja:
Tutkija Panu Orell
puh. 020 575 1757
Tutkija Markku Vierelä (Lapin ympäristökeskus)
puh. 050 324 8133

26.7.2009 Metsäalan Ammattilehti

▲Alkuun


LOHET UIVAT HIITOLANJOEN TEOLLISUUSHISTORIAAN (8.12.2009)

Hiitolanjoki on 53 kilometriä pitkä, Simpeleestä Laatokkaan laskeva joki, joka virtaa Suomessa kahdeksan kilometrin matkan. Joen Suomen puoleisista koskista neljä on valjastettu sähköntuotantoon: Juvankoski, Ritakoski, Lahnasenkoski ja Kangaskoski. Rajan takana voimalaitoksia on ollut Kalliokoskessa ja Syrjäkoskessa.

Hiitolanjoen voimalat liittyvät Saimaan-Laatokan vesistöalueen puunjalostusteollisuuden historiaan, ja niiden arvoa lisäävät säilyneet laitteistot. Joen käyttö ja historia ulottuvat kauas: joki on muinainen vesireitti, kalastusjoki sekä kuljetus- ja uittoväylä. Ensimmäinen paperitehdas perustettiin jokivarteen 1890-luvulla. Juvankosken 1948 rakennettu voimalaitos toimii edelleen. Ritakosken klassistispiirteinen voimalaitos rakennettiin myllyn paikalle 1920, ja sen laitteisto on osin säilynyt. Lahnasenkosken puinen voimala rakennettiin 1911, ja se on tiettävästi Suomen vanhin. Kangaskosken voimala kuuluu parhaiten säilyneisiin 1920-luvun voimaloihin, ja alkuperäinen koneisto toimii edelleen.

Hiitolanjoki on Rautjärven kunnan merkittävin nähtävyys, ja kunta on ehdottanut Hiitolanjoen voimalaitosketjua mukaan valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kohteiden luetteloon.

Maisemapolku, teollisuushistoriaa ja lohia

Hiitolanjokea on kehitetty luonto-, kalastus- ja kulttuurimatkailukohteena 1990-luvulta lähtien hankerahoituksen turvin. Hiitolanjoki latvavesiltä Laatokalle -verkkosivut kertovat monipuolisesti Hiitolanjoesta, sen historiasta ja nykymatkailijan mahdollisuuksista. Perinnekeruuprojektin tuloksena saatuja ääninäytteitä on myös laitettu sivustolle.

Ritakosken ja Lahnasenkosen väliin on rakennettu maisemapolku, joka seuraa uittomiesten vanhoja rantapolkuja. Sen varrella on heittokalastuslaituri, nuotiopaikka ja lintujen tarkkailulava.

Hiitolanjoen kunnostuksen yhteydessä pyritään mahdollistamaan Laatokan lohen nousu kutemaan aina Torsanjärvelle saakka. Yhteistyö Venäjän kanssa mahdollistaa ehkä tulevaisuudessa sen, että rajan toiselle puolelle pääsee kalastamaan ja retkeilemään. Joen kalakantaa on selvitetty, poistettu lohen nousuesteitä Venäjän puolelta ja tehty kalaporrassuunnitelmat Suomen puoleisiin voimalaitoskoskiin. Vuoden vaihteessa valmistunut Lohi – Laatokalta lavavesille-hankkeen loppuraportti on nyt luettavissa myös verkossa.

Hiitolanjoki, latvavesiltä Laatokalle (Hiitolanjoki-yhdistys ry)

Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen maisemapolku ja Kangaskoski

Hiitolanjoen vesivoimalaitokset

11.2.2008 Rakennusperinto.fi

▲Alkuun


LOHET LASKUSSA (7.12.2009)

Liki jokainen lienee nähnyt luontodokumentin, jossa harmaakarhut napsivat leukoihinsa ylävirtaan uivia valtavia lohia. Pian tämä näky saattaa olla historiaa, sillä tyynenmerenlohien (Onchorhynchus gorbuscha) kannat Pohjois-Amerikan länsirannikolla ovat rajussa laskussa. Syynä on kalanviljelylaitoksessa viljeltävien lohien levittämä kalatäi (Lepeophtheirus salmonis).

Kalatäit kiinnittyvät lohien pintaan ja syövät niiden iho- ja lihaskudoksia. Aikuiset kestävät hyvin muutaman yksilön loisinnan, mutta poikaset ovat erittäin haavoittuvaisia. Luonnonoloissa poikaset eivät yleensä altistu kalatäille, koska niitä kantavat aikuiset ovat poikasten kuoriutuessa kaukana merellä.

Albertan yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että kalanviljelylaitokset rikkovat tämän luonnollisen kierron. Kun kalanpoikaset aloittavat matkan joesta merelle, ne ohittavat lukuisia kalanviljelylaitoksia ja joutuvat kalatäiden uhreiksi. Tutkimusta johtaneen Martin Krkosekin mukaan luonnonlohien kannat kalanviljelylaitosten läheisyydessä voivat pudota lähivuosina 99 prosentilla.

Krkosekin mukaan tilanteeseen on vain kaksi ratkaisua. Lohenviljelyssä on joko siirryttävä suljettuihin laitoksiin tai laitokset on siirrettävä pois jokien varsilta. Kun kalanviljelylaitoksia on väliaikaisesti suljettu, populaatiot ovat kasvaneet nopeasti.

Tutkimuksesta kertoi Science

14.12.2007 Tiede

▲Alkuun


UUSI RAJAJOKISOPIMUS TEHOSTAA KALASTUKSEN VALVONTAA (4.12.2009)

Suomen ja Ruotsin pitkä kiista rajajokisopimuksesta näyttää vihdoin ratkeavan, kun hallitus antoi torstaina esityksen uudeksi sopimukseksi. Vuosia kestäneitä neuvotteluita hiersi kalastussääntö, johon nyt on saatu molemmille maille kelpaava kompromissi.

Tornionjoen ja sen edustan merialueen kalastusta sopimus ei järisyttävästi muuta. Enemmänkin kyse on pyyntikauden päivämäärien hienoisesta viilauksesta.

Merellä lohen ja taimenen pyynti alkaa keskipäivällä 17. kesäkuuta. Aloituspäivää voidaan kuitenkin myöhentää enintään vajaalla kahdella viikolla kansallisin päätöksin.

Ruotsin vaatimuksesta muun kalan rysäpyynti voidaan aloittaa jo 11. kesäkuuta. Suomi harasi tuloksetta tätä vastaan, koska ruotsalaisten kalastajien epäillään korjaavan rysistään lohia muuna kalana. Väärinkäytöksille aiotaan panna piste tiukalla valvonnalla.

Joella lohen vapakalastus on sallittu koko kesän lukuunottamatta yhtä viikoittaista rauhoituspäivää. Lohen perinteinen lippoaminen haaveilla sallitaan uudelleen.

3.12.2009 Kaleva

▲Alkuun


SIMOJOEN LOHIKANTA SELVÄSTI ELPYMÄSSÄ (25.11.2009)

Luonnonkudusta peräisin olevien lohenpoikasten määrä on lisääntynyt Simojoessa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen mukaan Simojoen lohikannan tila on nykyisin selvästi parempi 1990-luvun puolivälin kriittiseen tilanteeseen verrattuna. Istutuksista on voitu luopua ja vaelluspoikasmäärä on viime vuodet ollut suhteellisen vakaa vuosittaisesta vaihtelusta huolimatta.

Syyskesän sähkökalastuksissa poikasia oli selvästi enemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin. Erityisesti kesän vanhoja poikasia oli paljon. Simojoen Portimojärven alapuolisella alueella poikasia oli noin 30 yksilöä aarilla. Se on kolmanneksen suurempi kuin tällä vuosituhannella havaitut tiheydet.

Myös vanhempien luonnonpoikasten määrä, noin 17 yksilöä aaria kohden, on sekin ennätyksellinen ja selvästi keskimääräistä suurempi. Merivaellukselle lähteneiden vaelluspoikasten määrä oli keskinkertainen ja jokeen nousseiden emojen määrä hieman keskimääräistä suurempi.

Lohen lisääntymisalue laajeni

Poikastiheyksien kasvun lisäksi lohi on levittäytynyt entistä selvemmin uusille alueille.

Pääasialliset poikastuotantoalueet sijaitsevat Simojoen alimmalla kolmanneksella, joskin joitakin hyviä poikaskoskia on ylempänäkin. Merestä noin 110 kilometriä ylävirtaan olevan Portimojärven yläpuolisella jokialueella ei luonnonlohenpoikasia havaita kuin satunnaisesti. Kuitenkin tänä vuonna tällä jokiosuudella on löydetty runsaasti kesänvanhoja luonnonlohenpoikasia.

Tulevina vuosina nähdään, kuinka pysyvää elinalueen laajeneminen on. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos seuraa lohen poikastiheyksiä Simojoen vesistössä sähkökalastamalla vuosittain noin 30 koealaa. Sähkökalastuksia on tehty 1970-luvun lopulta lähtien.

Emolohien lukumäärässä ei muutosta

Kesällä Simojoella jatkettiin emolohien laskentaa kaikuluotaimella. Luotaukset aloitettiin 13. toukokuuta ja ensimmäiset lohet havaittiin jo seuraavan vuorokauden aikana.

Vilkkain lohien nousu osui kesäkuun loppupuolelle. Parhaana päivänä, 23. kesäkuuta, luotauslinjan ohitti 158 lohta, joista 99 ui ylävirtaan ja 59 alavirtaan. Kalojen edestakainen liike oli vuonna 2009 suurta, sillä koko seurantajakson aikana alavirtaan uineiden lohenkokoisten kalojen osuus oli jopa 62 % ylävirtaan uineiden lohien määrästä.

Koko tutkimusjakson aikana ylävirtaan ui 3015 lohta. Kun tästä vähennetään edestakainen liike sekä talvikkolohien osuus, saatiin nousukalojen kokonaismääräksi 1151 lohta. Tämä oli lähes sama määrä kuin edellisenä kesänä, mutta enemmän kuin mitä aiempina vuosina on kaikuluotainseurannoissa lohia havaittu.

24.11.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


TORNIONJOEN LOHEN POIKASTUOTANTO YHÄ KASVUSSA (20.11.2009)

RKTL ennakoi, että Tornionjoen lohen tulevaisuus on valoisa vuosittaisista vaihteluista huolimatta.

Tornionjoki on Itämeren alueen suurin joki, jossa lisääntyvät luontaiset lohi- ja meritaimenkannat. Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on tutkinut lohenpoikasten esiintymistä Tornion- ja Muoniojoen vesistössä yhtäjaksoisesti vuodesta 1986 alkaen.

Tutkimus perustuu kansainvälisten sopimusten edellyttämään luonnonvarojen, niiden monimuotoisuuden ja niitä koskevien uhkatekijöiden seurantavelvoitteisiin.

- Aiemmilla säätelytoiminnoilla on päästy siihen, että vielä 1980-luvulla vallinnut uhka luonnonlohen kuolemisesta sukupuuttoon on väistynyt. Lohikannat ovat 2000-luvulla vahvistuneet ja ovat nyt hyvällä tasolla, luonnehtii RKTL:n tutkija Atso Romakkaniemi.

Sekä viime, että edelliskeväänä vaelsi Tornionjoesta merelle hieman yli miljoona lohen vaelluspoikasta. Nykyiset vaelluspoikasten määrät ovat ennätyksellisiä.

- Poikastuotannon osalta ollaan näillä luvuilla jo lähellä maksimia. Tästä eteenpäin on enemmänkin kysymys siitä, millä tavalla lohikantaa halutaan hyödyntää, Atso Romakkaniemi toteaa.

Tuleviin ratkaisuihin liittyen tilanne on se, että lohen poikaskantoja ei voi enää paljon nykyisestä kasvattaa, jolloin valintana on, miten kalastusta suunnataan milläkin alueella. Tähän vaikuttavat sekä luonnonolosuhteet, että se miten valtion Itämeren piirissä kalastusta haluavat säädellä ja suunnata.

Kanta heikoin 1980-luvulla

Tornionjoen lohikannat olivat heikoimmillaan 1980-luvulla. Lajin sukupuuttoon kuolemisen uhka pakotti reagoimaan. Erityisesti kalastuksen tiukentunut säätely Itämerellä lisäsi kudulle selvinneiden lohien määrää, mikä näkyi nopeasti runsastuneina lohenpoikasmäärinä.

Sittemmin lohenpoikasmääriä verotti M-74-oireyhtymän aiheuttama tauti, joka riehui suurimmillaan vuosina 1992-1996.

Kantoja on pyritty elvyttämään lähinnä kalastusta säätelemällä ja poikasia istuttamalla. Kun poikasmäärät kääntyivät nousuun vuoden 1997 kalastusrajoitusten jälkeen on elpyminen ollut sitä luokkaa, että tuki-istutukset Tornionjokeen lopetettiin vuodesta 2003 alkaen.

2000-luvun vuosien aikana poikasmäärät ovat edelleen nousseet, vaikka nousu ei ole ollutkaan yhtä voimakasta kuin 1990-luvun lopulla. Tornionjoki tuottaa nykyisin noin kolmanneksen kaikista Itämereen vaeltavista lohen luonnonpoikasista.

- Merikalastuksen osuus on edelleen aika vahvaa. Pääosa aikuisista lohista pyydetään Itämerellä, tutkija Atso Romakkaniemi sanoo.

Joella lohisaaliit olivat heikoimmillaan 1980-luvulla, jolloin joesta saatiin lohta vuosittain vain muutamia tuhansia kiloja. Lähihistoriassa jokisaaliit suurimmallaan Lipposen I –hallituksen säätämien rajoitusten aikana vuosina 1996-1998, huippusaaliin ollessa vuonna 1997 70 000 kiloa.

Vuonna 2008 lohisaalis oli 57 000 kiloa, mutta yksilömäärältään vuotta 1997 hieman suurempi. Vuoden 2009 saalistiedot jokikalastuksesta RKTL pyrkii julkistamaan joulu-tammikuussa.

Atso Romakkaniemen mukaan kalastetusta lohesta noin viidennes saadaan nykyään jokipyynnistä. Näin ollen Tornionjoki tuottaa vuosittain satojen tuhansien kilojen lohisaaliin Itämeren alueen kalastajille.

20.11.2009 Pohjolan Työ

▲Alkuun


KANSAN SELKEÄ TUKI KALATEILLE (20.11.2009)

– Suuri kansan enemmistö kannattaa lohen palautusta jokiin.

Tämä on Pohjois-Pohjanmaan insinööri Esa Laajalan mukaan yksi tärkeimmistä vastauksista kysymykseen, miksi Oulujoen kalateiden suunnittelu ja tukitoimet on aloitettu. Myös lukuisia muita kalateitä on vireillä suurissa rakennetuissa joissa, kuten Kemijoessa, Iijoessa ja Kymijoessa.

Kun Oulujokivarren asukkaat vertailivat vesivoiman hyötyjä ja haittoja, säännöstelyn haitat nousivat hyötyjä suuremmiksi. Selvitysten perusteella suurin osa kannatti kalateiden rakentamista.

Lohen nousun Oulujokeen estävät viime sotien jälkeen rakennetut voimalaitokset. Kalatiet ovat reittejä, joita pitkin lohet pääsevät jälleen nousemaan jokiin.

– Valmius kalateihin on nyt voimakas, näkee myös Kainuun vaelluskalahankkeen projektinvetäjä Simo Yli-Lonttinen.

Voimayhtiöt ovat mukana kalatiehankkeissa, sillä mielikuvilla on vaikutusta: luonnonsuojeluliiton uuden Ekoenergia-merkin myöntämisessä vesivoimalle otetaan huomioon kalatieratkaisut vesivoimalaitosten vaikutusalueella.

Merikosken kalatie Oulujokeen valmistui jo 2003, ja nyt suunnittelun alla on kalatiet Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen ja Kainuussa sijaitsevien Nuojuan ja Jylhämän padoille. Suunnitteluprojektin kokonaispituus on 102 kilometriä ja sen kustannukset ovat 1,2 miljoonaa euroa.

Esa Laajalan mukaan suunnitelmat valmistuvat ensi vuoden loppuun mennessä ja sen jälkeen lähtevät hakemukset lupavirastoon.

Jos lupa irtoaa vuoden 2011 aikana, eikä siitä valiteta ylempiin oikeusasteisiin, kalateiden rakentaminen voisi alkaa vuonna 2012.

Kainuussa meneillään olevan vaelluskalahankkeen aiempaa luonnonmukaisemmilla hoitotoimilla luodaan edellytyksiä kalatielle.

Kalatiehankkeet ja vaelluskalat olivat teemoja, joita käsiteltiin Oulun läänin kalastusaluepäivillä Kajaanissa torstaina. Iltaohjelmaan kuului tutustuminen Kajaanin kaupungin Ruuhijärven virkistyskalastuskohteeseen.

19.11.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


VAALAN KUNTA HALUAA SELVITTÄÄ KALANSIIRTOJEN VASTUUKYSYMYKSET (20.11.2009)

Vaalan kunta ei vielä tässä vaiheessa lähde luvanhakijaksi lohikalojen siirtohankkeessa Montan padon Oulujoen yläpuoliselle jokialueelle. Vaalan kunnanvaltuusto siirsi asian uudelleen valmisteluun äänestyksen jälkeen äänin 13-7.

Lohia on tarkoitus siirtää vuosittain 40-80 kappaletta kolmen vuoden ajan lähinnä Utosjokeen ja Kutujokeen. Ensimmäiset siirrot on tarkoitus tehdä elokuussa 2010. Kalojen siirrolla kartoitetaan luonnonvaraisen lohen käyttäytymistä Oulujoen pääuomassa ja siihen laskevissa sivujoissa. Hanke on osa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten vetämää Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu- ja tukitoimenpiteet -projektia, jolla valmistellaan Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueilla sijaitsevien Oulujoen pääuoman voimalaitosten kalateiden rakentamista.

Vaalan kunnanvaltuusto päätyi asian siirtämiseen lähinnä vastuukysymysten tarkentamisen vuoksi. Vaikka riski kalatautien leviämiseen on lähinnä teoreettinen, voivat lupaa hakevat kunnat joutua ympäristövahinkolain perusteella vahingon sattuessa maksumieheksi. Sen sijaan vahingonkorvauslain mukaisen vastuun kantaa tuottamuksellisen vahingon ollessa kyseessä kalojen siirrosta vastaava Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL.

Montan padon yläpuolisella jokialueella toimii kolme kalanviljelylaitosta, joiden tuotannon luonnonvaraisen lohen levittämät kalataudit voivat keskeyttää.

17.11.2009 Tervareitti

▲Alkuun


KEMIJOEN VOIMALOIHIN LÖYTYY KALAPORRASRATKAISU (18.11.2009)

Toimivien kalaportaiden rakentaminen Kemijokeen on täysin mahdollista, kävi selville Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkimuspäivillä Rovaniemellä.

Ruotsalainen lohitutkija Peter Rivinoja selvitti, miten esimerkiksi Uumajajoella on toimiva kalaporrasratkaisu, mutta Ruotsi tavoittelee nykyisen 7000 nousun määrän viisinkertaistamista toisella kalaportaalla.

Luonnonvalinnan läpikäynyt lohenpoikanen selviää tutkimusten mukaan viljeltyä laitospoikasta paremmin eri elämänvaiheissaan, mikä puoltaa luonnontuotannon käynnistämistä potentiaalisissa vaelluskalavesistöissä.

Kemijoki-Ounasjoki katsotaan EU:n vesipuitedirektiivin vesienhoitosuunnitelmissa valtakunnallisesti merkittäväksi vaelluskalavesistöksi, joka voi tuottaa runsaasti poikasia.

Kalaportaiden rakentamiseen perehtynyt biologi Anne Laine Oulun ympäristökeskuksesta piti Isohaaran toisen kalaportaan rakentamista haastavimpana Kemijoen viiden voimalan sarjassa. Tärkeää on, että jokainen lenkki ketjussa toimii.

Istutukset Ounasjoella pitäisi saada heti hyvään vauhtiin, jotta suunnitellut kalaportaat tulisivat heti tehokkaaseen käyttöön.

17.11.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


KALAPORTAITA PITÄÄ VIELÄ PARANTAA (18.11.2009)

Lohijokien kalaportaita pitää vielä parantaa, ennen kuin ne toimivat tyydyttävällä hyötysuhteella. Ruotsissa esimerkiksi Uumajajoen kalaportaista nousee vain noin kolmannes kaloista kutemaan.

Uumajajoen kalaportaita osaa käyttää 30-40 prosenttia nousukkaista, mutta silti luontainen poikastuotanto toimii joessa jo nyt, sanoo Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston tutkija Peter Rivinoja.

- Luonnollisen poikastuotanto toimii Vindelälvenissä, joka on yksi Uumajajoen suuri sivujoki. Nyt me tutkimme, miten kaloista saataisiin 80 prosenttia nousemaan.

Paremmat portaat - isompi saalis

Teoriassa riittää, kun kaksi kalaa pääsee kutualueelle jatkamaan sukua, mutta suurempi joukko tuottaa aina paremman tuloksen.

- Jos kalaportaiden toiminta saadaan tehokkaammaksi, kalakanta kasvaa viisinkertaiseksi. Nyt villikalaa nousee Uumajajoen portaista noin 30 tonnia vuodessa.

Suomessa on paljon keskusteltu siitä, pitäisikö esimerkiksi Kemijokeen rakentaa kalaportaat. Osa vastustaa portaita, koska ne ovat kalliita hyötyyn nähden.

- Minun mielestäni ne kannattaa aina rakentaa, jos joessa on vain kutupaikkoja. Villikala on sen verran arvokasta taloudellisesti, että se loppujen lopuksi kyllä kannattaa.

Suomeen kalatiestrategia

Suomessa maa- ja metsätalousministeriö valmistelee kansallisen kalatiestrategian tämän ja ensi vuoden aikana.

Kalatiestrategian taustaselvityksen tekee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, joka aloittaa laajan tutkimushankkeen rakennettujen vesistöjen hyötykäytöstä ensi vuoden alussa.

17.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


KEMILTÄ 40 000 EUROA ISOHAARA KALATIEHEN (18.11.2009)

Kemi sai omalta osaltaan selväksi osallistumisensa Isohaaran kakkoskalatien rakentamiseen. Kaupunginvaltuusto päätti, että Kemi sitoutuu rahoittamaan Isohaaran kakkosvaihetta 40 000 eurolla.

Kemiä ja Keminmaata lukuunottamatta kaikki Kemi- ja Ounasjokivarsien kunnat ovat hyväksyneet uuden aiesopimuksen kalateiden rakentamiseksi Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken ja Valajaskosken voimalaitoksiin.

Keminmaan kunnanhallitus palautti viime viikolla asian uuteen valmisteluun. Kunta haluaa, että Isohaaran kalatien ykkösvaihe otetaan huomioon Keminmaan kunnan rahoitusosuutena.

Lapin liitto on kiirehtinyt kuntia hyväksymään uuden aiesopimuksen. Sen jälkeen Lapin ympäristökeskus voisi vielä tämän vuoden puolella käynnistää Isohaaran kakkosvaiheen kilpailuttamisen.

17.11.2009 Pohjolan Sanomat

▲Alkuun


TENON LOHELLE VAADITAAN TIUKEMPAA SUOJELUA (17.11.2009)

Jyväskylässä viikonloppuna kokoontuneet perhokalastajat ja Tenon lohen puolustujat vaativat, että suojelutoimenpiteitä pitäisi tarvittaessa tehdä myös kalastuskauden aikana ja niitä pitäisi kohdistaa kaikille kalastajaryhmille.

Perhonsidonnan Suomen mestaruuskilpailujen yhteydessä järjestetyssä Perhosymposiumissa julkaistiin vetoomus Tenon lohikantojen suojelun puolesta.

Vetoomuksessa todetaan, että nykyinen käytäntö ei vastaa kansainvälisiä varovaisuusperiaatteita, eikä myöskään Norjan ja Suomen välisen Tenon kalastussopimuksen sitoumuksia. Vetoomuksen allekirjoittajien mukaan sivujokien omat perinnöllisesti eriytyneet osakantansa pitäisi ottaa tulevassa säätelykäytännössä huomioon.

Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet muun muassa Utsjoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Veikko Guttorm ja Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestän varapuheenjohtaja Jorma Ojanperä. Vetoomus aiotaan lähettää maa- ja metsätalousministeriöön, ympäristöministeröön ja Saamelaiskäräjille sekä Inarin ja Utsjoen kunnille.

16.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


ROVANIEMI HYVÄKSYI KEMIJOEN KALATIET (17.11.2009)

Rovaniemen lähtee mukaan Kemijoen kalateiden rakentamiseen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi yksimielisesti maanantaina Kemi- ja Ounasjoen kalatie -kuntayhtymän perussopimuksen. Sen pohjana on jokivarren kuntien yhdessä neuvottelema sopimus.

Kuntayhtymän tarkoitus on palauttaa vaelluskalojen nousu mereltä Kemi- ja Ounasjokeen rakentamalla Kemijoen voimalaitoksiin kalatiet Perämeren ja Ounasjoen välille.

Perussopimuksen mukaan kalateiden rakentaminen pyritään rahoittamaan ensisijaisesti EU:n, valtion ja voimayhtiöiden rahoituksella. Loppu jää jäsenkuntien kustannettavaksi. Jäsenkuntaosuudet jakautuvat niin, että Rovaniemi maksaa 40, Enontekiö 5, Kittilä 15, Tervola 10, Keminmaa 15 ja Kemi 15 prosenttia.

16.11.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


LOHIKALAA HALUTAAN SIIRTÄÄ UTOSJOKEEN JA KUTUJOKEEN (16.11.2009)

Oulujoen kalateiden suunnittelu ja tukitoimenpiteet –hankkeen rahoittajakunnat hakevat lupaa siirtää Oulujokisuun ja Montan padon väliseltä alueelta pyydystettyjä lohikaloja Montan yläpuoliselle jokialueelle. Tarkoitus on siirtää vuosittain 40-80 merilohta ensisijaisesti Utosjokeen ja Kutujokeen.

— Ensimmäiset siirrot on tarkoitus tehdä elokuussa 2010, jolloin siirrämme Utosjokeen ja Kutujokeen kumpaankin 20 kahden merivuoden ikäistä naaraskalaa. Kalat merkitään radiolähettimin ja niiden liikkeitä joessa seurataan, projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo.

Ylisiirrot ovat osa Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu ja tukitoimenpiteet –hanketta, jolla kartoitetaan vaelluskalojen palautumista Oulujokeen. Tarkoitus on, että voimalaitosten yli siirretyt kalat kutevat joissa ja käynnistävät näin luonnollisen poikastuotannon.

— Lohi lisääntyi ennen Oulujoen valjastusta sen pääuomassa, mutta nykyisin pääuoman virtaaman säännöstely rajoittaa lohikalan lisääntymistä. Vaikkei lohi katsokaan joen kokoa, valitsee se kutupaikakseen mieluummin suuremman virtaaman.

Laajalan mukaan on jo olemassa näyttöä siitä, että lohet kutevat jopa pienissä puroissa. Muun muassa syksyllä 2007 lohi kuti Montan purossa.

— Ei ole poissuljettu ajatus, että merilohi nousee Kutujokea pitkin jopa Otermajärven yläpuolisiin vesiin. Ilman ylisiirtoja ja istutuksia ei jokiin kuitenkaan saada elinkykyistä itsestään uusiutuvaa luonnonmukaista lohikantaa, Laajala painottaa.

Ensimmäiset merilohet näkevät Oulujärven aikaisintaan vuonna 2015 sillä edellytyksellä, että Oulujoen kalatiet valmistuvat suurempia vastoinkäymisiä.

— Kalatiesuunnitelmat on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2010 loppuun mennessä, jonka jälkeen hankkeelle haetaan ympäristölupa. Ensimmäinen kalatie valmistuu aikaisintaan vuonna 2012 ja loput vuoteen 2015 mennessä, Laajala laskeskelee.

Ylisiirto lisää kalatautiriskiä

Aivan riskitöntä ei luonnonvaraisten kalojen siirtäminen Oulujoen yläjuoksulle ole, sillä lohikalan mukana siirtoalueelle voi kulkeutua luonnonkalojen kantamia kalatauteja. Tähän saakka voimalaitokset ovat olleet tehokkaita vaellusesteitä ja pitäneet kalataudit poissa joen yläjuoksulla. Lisääntynyt kalatautiriski uhkaa lähinnä kalanviljelylaitoksia, joita siirtoalueelle on yksi Montassa ja kaksi Kutujoessa.

— Mahdollisuus kalatautien leviämiseen on lähinnä teoreettinen. Kaikki pyydettävät kalat ovat tarkkailussa kolmesta neljän viikkoa ennen siirtoa ja ylisiirrämme vain terveitä, eläinlääkärin tarkastamia kaloja, Laajala vakuuttaa.

Lohen nousun viimeinen este ennen Oulujärveä on Jylhämän voimalaitos. Mikäli kalateiden rakentamishanke etenee myötätuulessa, nousevat ensimmäiset lohet Oulujärveen reilun viiden vuoden kuluttua.

Kutujoessa poikastuotantoa jo parikymmentä vuotta harjoittaneen Petäjäkosken Kalan yrittäjän Jaakko Nuojuan kalanviljelylaitos on tähän saakka säästynyt kalataudeilta. Yrittäjä näkeekin luonnonvaraisen lohen siirtämisessä Kutujokeen selkeän riskin yritystoiminnalle.

— Pyydettyjen ja siirtoa odottavien kalojen tarkkailuaikaa pitäisi mielestäni pidentää ja saada täysi varmuus kalojen terveydestä. Toisaalta, jos kalaportaat joskus toteutuvat, tulevat kalataudit silloin joka tapauksessa, Nuojua tuumii.

Kutujokeen on istutettu muun muassa kirjolohta ja taimenta. Mikäli luonnonvarainen lohi tuo mukanaan kalatauteja, on joen koko lohikanta vaarassa tuhoutua.

— Jos taudit iskevät kasvattamoon, loppuu meidän elinkeinomme kyllä kertaheitolla.

Uhkakuvista huolimatta Nuojua näkee mielellään merilohen nousevan Kutujokeen lisääntymään. Luonnonvarainen lohi ei tosin ole koskaan kutenut Kutujoessa, joten tietoa lohen käyttäytymisestä uudessa elinympäristössä ei vielä ole.

— Odotan mielenkiinnolla sitä, miten lohi käyttäytyy Kutujoessa. Itselläni kasvaa altaissa kahdesta kolmeen vuoden ikäistä merilohta koemielessä noin 6 000 poikasta, jotka toivon mukaan voidaan istuttaa Oulujokeen.

Ylisiirtojen mahdollisesti tuomista kalataudeista ovat vastaavat siirtoluvan hakeneet kunnat sekä ylisiirtojen toteuttaja. Alustavasti luvan hakijoiksi ovat ilmoittautuneet Muhoksen, Utajärven, Vaalan ja Paltamon kunnat sekä Oulun ja Kajaanin kaupunki. Ylisiirrot toteuttaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Oulun ja Paltamon yksiköt.

13.11.2009 Tervareitti

▲Alkuun


OULUJOKILAAKSON KUNNAT SITOUTUNEET KALATEIDEN RAKENTAMISHANKKEESEEN (16.11.2009)

Luonnontilainen Oulujoki houkutteli merilohen pääuomaansa koko sen pituudelta. Osa kaloista jatkoi Oulujärven kautta Hyrynsalmen reitille aina Hyrynjärveen asti, mutta Sotkamon reitille lohi ei päässyt. Lohen lisääntymisalueita Oulujoen vesistössä arvellaan olleen yli 700 hehtaaria ja vesistön on arvioitu tuottaneen vuodessa noin 350 000 smolttia.

Oulujoen pääuomassa on seitsemän voimalaitosta, joista kuusi estää vaelluskalojen nousun Oulujoen vesistön yläjuoksulle. Lisäksi Ala-Utoksen voimalaitos erottaa Utosjoen pääuomasta. Sotkamon ja Hyrynsalmen reiteillä on lisäksi kymmenen voimalaitosta. Merikosken kalatien valmistuttua vuonna 2003 pääsivät vaelluskalat yli 60 vuoden tauon jälkeen nousemaan Oulujokea aina Monttaan saakka.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten vetämässä Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu- ja tukitoimenpiteet –projektissa valmistellaan suunnitelmat Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueilla sijaitsevien kuuden voimalaitoksen kalateiden rakentamiseksi. Projekti on osa vuodesta 2004 jatkunutta Oulujoen vaelluskalakantojen elvyttämiseen liittyvää hankekokonaisuutta.

Kalateiden lupien hakemista, rakennuttamista, hoitamista ja ylläpitoa varten perustetaan oikeustoimikelpoinen organisaatio, joka huolehtii kaikkien rakennettavien kalateiden rakentamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat ovat alustavasti lupautuneet toimimaan ympäristö- ja rakentamislupien hakijoina kalateiden rakentamissuunnitelmien valmistuttua vuonna 2010.

13.11.2009 Tervareitti

▲Alkuun


KEMIN PÄÄTÖS EI KAADA KALATIETÄ (11.11.2009)

Kemi päätti maanantaina hyväksyä vai toisen kalatien rakentamisen Isohaaraan. Toiset kunnat odottavat sen hyväksyvän myös aiesopimuksen.

Kemijoen kalatiehanke ei ole Lapin ympäristökeskuksen mukaan kaatumassa siitä huolimatta, että Kemi ei hyväksynyt maanantaina aiesopimusta.

Tähän mennessä muut kunnat ovat hyväksyneet Lapin liiton valmisteleman aiesopimuksen, kalateiden hoidosta esitetyn kuntayhtymämallin sekä ympäristökeskuksen valmisteleman kalatiesuunnitelman.

Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastajan Jarmo Huhtalan mukaan aiesopimus ei sido kuntia vielä kalateiden rahoitukseen.

- Siinä on kysymys nimenomaan aikeesta eli enemmänkin tahtotilasta, Huhtala sanoo.

Kuntien päätöksentekoa on hänen mielestään sekoittanut asian yhtäaikainen valmistelu Lapin liitossa ja Lapin ympäristökeskuksessa sekä näiden näkemyserot kalateiden maksajasta.

- Aluksi Lapin liitto sitoi Kemijoki Oy:n rahoitusosuuden kalateidessä vesirakentamiseen. Viimeisessä sopimusveriossa vesivoimayhtiöitä ei ole mainuttu lainkaan rahoitussuunnitelmassa, Huhtala sanoo.

Lapin ympäristökeskuksen mukaan taas rahoitus kuuluu ilman ehtoja EU:lle, valtiolle ja jokiyhtiöille.

Valtion puolelta on jo Huhtalan mukaan paineita saada vuosia vellonut asia järjestykseen.

10.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


KITTILÄ HYVÄKSYI KALATIESOPIMUKSEN (11.11.2009)

Jos Kemijokeen rakennetaan viisi kalatietä, voi lohi joskus palata myös Ounasjokeen.

Kittilän kunnanhallitus hyväksyi tiistaina odotetusti aiesopimuksen kalateiden rakentamisesta Kemijoelle. Päätös kalateitä hoitavasta kuntayhtymästä päätettiin siirtää ensi vuoden alkuun.
Kittilä päätti Lapin liiton valmistelemasta aiesopimuksesta viimeisenä kuudesta kunnasta. Tieto Kemin erikoisesta, mutta aavistellun kaltaisesta päätöksestä tavoitti myös Kittilän päättäjät tiistaina kokouksen aikana.

Siitä huolimatta kunnanhallitus hyväksyi kunnanjohtaja Seppo Maulan esityksen.

Aiemmin muut kunnat ovat hyväksyneet aiesopimuksen poikkeuksena Kemi, joka maanantaina hylkäsi viisi kalatietä käsittävän aiesopimuksen ja kuntayhtymäsopimuksen mutta hyväksyi rahoituksen ensimmäiselle kalatielle, Isohaara kakkoselle.

Kaupunginjohtaja Ossi Revon mukaan Kemin päättäjät epäilivät kaupungin aiesopimuksella sitoutuvan maksamaan myös muiden kuntien alueella olevat kalatiet.

10.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


YMPÄRISTÖKESKUS KUMMEKSUU KEMIN RATKAISUA KALATIEASIASSA (11.11.2009)

Lapin ympäristökeskuksessa hämmästellään Kemin kaupunginhallituksen päätöstä olla hyväksymättä Kemijoen kalateiden rakentamista koskevaa aiesopimusta ja kalatiekuntayhtymän perussopimusta.

Kemin kaupunginhallitus ei hyväksynyt maanantain kokouksessaan uusia kalatiesopimuksia, mutta päätti kuitenkin rahoittaa Isohaaran toista kalatietä 40 000 eurolla.

Kaupunginjohtaja Ossi Revon mukaan päätöksen taustalla on kaupunginhallituksen jäsenten epäily muun muassa siitä, että Kemi joutuu vielä osallistumaan muidenkin kalateiden rahoitukseen.

Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastajan Jarmo Huhtalan mukaan Kemin pelko on turha.

- Aiesopimuksella on haluttu kuntien osoittavan, että ne pitävät kalatiehanketta tarpeellisena ja ovat valmiita sitä edistämään. Aiesopimusta ei voi missään nimessä tulkita niin, että kunnat rahallisesti sitoutuvat kalateiden jatkorakentamiseen.

Huhtalan mukaan tavoitteena hankkeessa on, että vastuun siitä kantavat jatkossa uusi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus yhdessä Lapin liiton ja jokiyhtiön kanssa.

Revon mukaan kaupunginhallituksen päätös perustuu ympäristökeskukselta maanantaina tulleeseen tietoon, jonka mukaan tässä vaiheessa riittää, kun kunnat osaltaan sitoutuvat Isohaaran toisen kalatien rahoitukseen.

Huhtala toivoo, etteivät sopimuskiemurat nyt sekoita kuntien yhteisen kalatiehankkeen toteutumista. Kunnat kun ovat päätöksissään ilmoittaneet sitoutumisestaan vuosia kestävään hankkeeseen sillä edellytyksellä, että kaikki kunnat antavat sitoumuksensa. Muun muassa Kittilän kunnanjohtaja Seppo Maula ilmoitti viime viikolla, että Kittilä odottaa Kemin päätöstä ennen kuin käsittelee asiaa kunnanhallituksessa.

Kemissä kalatiesopimukset menevät vielä kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Jarmo Huhtalan mukaan Lapissa odotetaan mielenkiinnolla, kun valtio ensi viikolla julkistaa strategiansa ja tulevaisuuden roolinsa kalateiden rakentamisessa.

10.11.2009 YLE Perämeri

▲Alkuun


KEMINMAAN KH JÄTTI KALATIEN PÖYDÄLLE (11.11.2009)

Keminmaan kunnanhallitus palautti Lapin liiton Kemi-Ounasjoen uusien kalateiden hankkeen valmisteluun tiistain kokouksessaan yksimielisesti. Perusteluina pöydälle jättämiseen on se, ettei jo valmiin Isohaaran kalatien Keminmaan rahoitusosuutta ole huomioitu tarpeeksi nykyisessä hanke-esityksessä. Myös muita hankkeen kuntia suurempi vastuunkanto häiritsee kunnanhallitusta.

– Keminmaan kunta voi joutua Pohjolan Voima -yhtiön suuntaan takuumieheksi, ja siten joutuu kohtuuttomaan asemaan. Kuudesta uudesta kalatiestä kolme on Keminmaan alueella, kunnanjohtaja Tommi Lepojärvi perustelee.

Muutoin hallitus suhtautui Lepojärven mukaan kalatiehankkeeseen myönteisesti. Hallitus käsittelee asiaa seuraavissa kokouksissaan ja lopulta valtuusto päättää asiasta mahdollisesti joulukuussa.

10.11.2009 Pohjolan Sanomat

▲Alkuun


DNA-TUTKIMUS AVUKSI POHJOISTEN LOHIEN SUOJELUUN (9.11.2009)

Pohjoisten jokien villilohikannat saavat omat sukupuunsa. Dna-tutkimuksella rakennetaan geneettinen kartta, jonka avulla voidaan selvittää merivaelluksella olevien lohien kotijoki. Norjan Tromssasta Venäjän Petshorajoelle ulottuvalla vyöhykkeellä on ainakin 150 eri lohikantaa, joiden suojelutarpeet aiotaan vastaisuudessa tukea kalan synnyinsijan paljastavaan tutkimukseen.

"Norjan, Suomen ja Venäjän yhteinen tutkimus tuo aivan uudenlaisen työkalun kalastuksen säätelyyn. Menetelmä paljastaa tarkoin jokaisen kalan eli sen, mistä se on pois. Tarkkuus on 95-97-prosentin luokkaa", vakuuttaa hanketta pohjustava lohitutkija Eero Niemelä.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta virkavapaalla oleva lohitohtori työskentelee tällä haavaa Norjassa Finnmarkin lääninhallituksen ympäristöosastolla.

"Kun saamme kasaan luotettavat tiedot koko tuhansien kilometrien pituiselta rannikolta, niin tiedämme, minkä jokien kantoihin kohdistuu merellä ja vuonojen suilla liian voimakas pyyntipaine. Sen jälkeen kalastusta voidaan säädellä ajallisesti ja alueellisesti niin, että etenkin huonosti voivien kantojen lohilla on paremmat mahdollisuudet nousta kotijokiinsa kudulle."

Norjalaisten arvioiden mukaan esimerkiksi Tenon lohta pyydetään todella paljon Finnmarkin rannikolla, jossa sen osuus kokonaissaaliista on jopa yli puolet. Etenkin eräät Tenon latvajokien kannat näyttävät voivan pahoin. Erityisen surkeasti on käynyt suurikokoista lohta tuottaneelle Utsjoen kannalle, joka lienee kuollut sukupuuttoon.

Tarkat tiedot lohen liikkeistä

Pelkistäen hankkeen ideana on saada tarkat tiedot lohien liikkumisesta sekä ajallisesti että alueellisesti. Nyt nuo tiedot perustuvat enemmänkin tuntemuksiin.

Ammattikalastajien mereltä keräämien näytteiden perusteella selvitetään dna-tutkimuksella, minkä jokien lohista saalis koostuu. Hankkeeseen valjastetut kalastajat saalistavat näytteitä myös kesä-heinäkuuhun painottuvan varsinaisen pyyntikauden ulkopuolella.

Useamman vuoden jatkuvan palapelin on määrä rakentua kuvaksi, joka kertoo, missä ja milloin kalastusta on syytä rajoittaa nykyistä tehokkaammin.

Pohjaksi hanke tarvitsee geneettisen kartan, johon vertaamalla mereltä saadut saalisnäytteet paljastavat lohen alkuperän. Eri lohikantojen geenimateriaalia poimitaan karttaa varten muun muassa vanhoista suomuista, joita on kerätty talteen useiden vuosikymmenien ajan. Myös jokipoikaset ovat hyvä lähde.

Niemelän mukaan jo noin neljännes kartasta on valmis, vaikka varsinainen tutkimus on vasta lähtökuopissa. Erityisen hyvin tunnetaan Tenojoki, jonka lohikantojen paljous on poikkeuksellisen suuri.

"Tenossa ja sen sivujoissa on yli 30 erillistä lohikantaa, kun Norjan vuonoihin laskevissa joissa niitä on yleensä vain yksi. Finnmarkissa sekä Tromssassa on kaikkiaan kuutisenkymmentä kantaa ja Kuolan alueella suunnilleen saman verran."

8.11.2009 Kaleva

▲Alkuun


KEMIN KH:LLA EI KÄSITYSTÄ KALATIEN UUDESTA HINNASTA (9.11.2009)

Kemin kaupunginhallituksen maanantain kokouksessa pidettävän kalatieäänestyksen lopputulosta on vaikea ennakoida haastateltujen hallituksen jäsenten mukaan, koska uuden esityksen hintataso on heille edelleen epäselvä. Hallitus käsittelee kokouksessaan uudistetun aiesopimuksen Kemi-Ounasjokien kalateiden toteuttamisesta ja rahoittamisesta sekä kalatiekuntayhtymän perussopimuksen hyväksymistä.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Päkkilä (sdp) ennakoi, että äänestystulos voi olla kielteinen hankkeen kalleuden vuoksi. Keskustan Ritva Sonntag ei osaa ennustaa äänestyksen lopputulosta. Jouko Pasoja (vas.) uskoo, että vasemmistoliittolaiset vastustavat edelleen hanketta, mutta he haluavat tietää ennen lopullista päätöstään uuden esityksen hinnan. Kokoomuksen Marja-Leena Laitinenkaan ei osaa vielä ennakoida päätöksen lopputulosta.

8.11.2009 Pohjolan Sanomat

▲Alkuun


MERILOHIA SIIRRETÄÄN VOIMALAITOSTEN YLI IIJOKEEN (4.11.2009)

Jokaisella lohella on vatsassaan radiolähetin, joten kalojen liikkeitä voi katsoa netistä.

PUDASJÄRVI. Vesi pärskyy, kun kalabiologi Jermi Tertsunen vapauttaa noin viiden kilon painoisia lohia Korpijokeen ja Livojokeen. Joella polskivat vonkaleet ovat jo ennättäneet hämmästyttää ranta-asukkaita, sillä viimeksi Iijoen latvavesillä ui lohia noin 50 vuotta sitten.

Iijoen alajuoksulle 60 kilometrin matkalle rakennettiin viisi voimalaitosta vuosina 1961-1971. Voimalaitospadot ovat estäneet vuosikymmenten ajan vaelluskalojen nousun kutu- ja poikastuotantoalueille.

"Nämä lohet on pyydetty Iijoen alimman, Raasakan voimalaitospadon lähettyviltä, sillä lohilla on edelleen vaellusvietti tallella", Tertsunen sanoo.

Iijoen alkuperäinen lohikanta on onnistuttu pitämään tallessa joen sulkemisesta saakka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Ohtaojan kalanviljelylaitoksella. Tästä alkuperästä on viljelty lohi-istukkaita mereen.

Tänä kesänä Iijoen kahteen sivu-uomaan Korpijokeen ja Livojokeen siirretään yhteensä 50 lisääntymisiässä olevaa merilohta. Ensi ja seuraava vuonna siirretään 150 lohta.

Niiden toivotaan lisääntyvän Iijoen vesistöalueella, jossa arvioidaan olevan vähintään 600 hehtaaria sopivia poikastuotantoalueita. ”Näin mereen saataisiin pitkästä aikaa kasvamaan Iijoen luonnonpoikasia", kertoo Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeen päällikkö Arto Hirvonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. Suomessa valtaosa lohen luonnonpoikasista varttuvista vaelluspoikasista pääsee mereen vain vapaana virtaavista Tornionjoesta ja Simojoesta.

Ruotsissa tällaisia jokia on puoli tusinaa.

Itämeressä kasvavista yli seitsemästä miljoonasta vaelluspoikasesta noin 35 prosenttia on niin sanottuja luonnonpoikasia. Pyydetyistä merilohista luonnonlohien osuus on noin 70 prosenttia.

Epäsuhta selittyy sillä, että luonnossa syntyneistä vaelluspoikasista jää henkiin 10-20 prosenttia, kun kalanviljelylaitoksissa kasvaneista ja mereen istutetuista niin sanotuista velvoitepoikasista selviää aikuiseksi vain 5-10 prosenttia. Lohen eloonjäänti on alentunut 1980-luvulta.

Voimayhtiöt on oikeuden päätöksellä velvoitettu istuttamaan lohta mereen korvauksena jokien valjastamisesta.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusavustaja Mikko Jaukkuri tutkaa radio-kalustolla Korpijokeen päästettyjä lohia. Jokaisella lohella on vatsassa pieni radiolähetin, joten tutkijat voivat seurata, minne lohet kaivavat kutukuopan, johon ne laskevat mätimunansa. Lohi ei kutuvaelluksen aikana syö, joten se oksentaa lähettimen vasta palattuaan mereen.

Kutulohien liikkeitä voi seurata myös netistä, sillä lohien paikkatiedot sijoitetaan kartalle viikon viiveellä. > www.iijoki.fi

TAUSTA

Paine kalaportaiden tekemiseen kasvaa

Paine kalaportaiden rakentamiseksi Iijokeen kasvaa, sillä Ohtaojan laitoksella on säilynyt joen alkuperäinen lohikanta huolimatta voimalaitosten rakentamisesta.

Kemijokeen Isohaaran voimalaitoksen kalatietä myöten pyrkivät lohet ovat sekakantaa, sillä Kemijoen alkuperäisen lohen perimä on menetetty.

Lähes yhtä huonosti on käynyt Oulujoella, jossa jokeen pyrkivistä lohista vain 13 prosenttia on alkuperäistä ns. Montan kantaa. Suurin osa on sekakantaa.

Oulujoellakin on vain yksi kalatie. Se ohittaa Merikosken voimalaitoksen. Myös Oulujoella puuhataan Kemijoen tavoin uusia kalaportaita, joiden avulla lohi pääsisi uimaan todellisille kutualueille.

14.9.2009 Helsingin Sanomat

▲Alkuun


KITTILÄ ODOTTAA KEMIN KALATIEPÄÄTÖSTÄ (29.10.2009)

Kittilä kertoo odottavansa Kemin päätöstä ennen kuin se viimeisenä kuntana päättää kuntien yhteiseen kalatiehankkeeseen osallistumisesta.

Kunnanjohtaja Seppo Maula sanoo, että asiaa ei ole tarkoituksella tuotu kunnanhallituksen käsittelyyn, ennen kuin muut kunnat ovat näyttäneet sille vihreää valoa. Rovaniemi hyväksyi hankkeen maanantaina ja jäljellä ovat enää Kemi ja Kittilä.

Maulan mukaan Kittilän päätöksellä ei ole kiirettä, sillä sopimus on jo kolmesti kaatunut toisen kunnan vuoksi.

Maula ei näe järkevänä tehdä jälleen kerran ehdollista päätöstä. Asia on kuitenkin niin, että jos Kemi ei hyväksy kalatiesopimusta, kaatuu koko sopimus.

Kemi otti alkusyksystä kielteisen kannan kalateiden toteuttamiseen, mutta lupasi kuitenkin ottaa sittemmin sorvatun uuden aiesopimuksen uudelleen käsiteltäväksi.

Maula ei lähde ennustamaan, miten Kemissä asiasta päätetään.

- Vaikka siellä Kemissä tai Keminmaassa lähes joka viikonvaihde käyn hirvijahdissa, niin en mene ennustamaan Kemin tilanteita. Asiaan näkyy tulevan yllättäviä käänteitä. Kemi ratkaisee omalla tavallaan asian ja me seuraamme katseella perässä, Maula muotoilee.

Kunnanjohtaja sanoo, että Kittilän kanta on yhä myönteinen. Jos Kemi hyväksyy sopimuksen, Kittilän kunnanhallitus käsittelee asiaa seuraavassa kokouksessaan kahden viikon päästä 10. marraskuuta.

29.10.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


KITTILÄ ODOTTAA MUITA KALATIEPÄÄTÖKSESSÄ (29.10.2009)

Kittilän on jo monta kertaa näyttänyt vihreää valoa kalateille. Joka kerta hanke on tyssännyt jonkun muun kunnan vastustukseen.

Kittilä haluaa päättää viimeisenä kuntien yhteisestä kalatiehankkeesta. Kunnanjohtaja Seppo Maula sanoo, että asiaa ei ole tarkoituksella tuotu kunnanhallituksen käsittelyyn, ennen kuin muut kunnat ovat näyttäneet sille vihreää valoa.

Rovaniemi hyväksyi hankkeen maanantaina ja jäljellä ovat enää Kemi ja Kittilä. Maulan mukaan Kittilän päätöksellä ei ole kiirettä, sillä sopimus on jo kolmesti kaatunut toisen kunnan vuoksi.

- Tässä ei ole kyse minkäänlaisesta panttauksesta. On kyse siitä, että saisimme vihdoin kaikki kunnat yksituumaisen päätöksen taakse, Maula sanoo.

Maulan muistin mukaan Kittilä on jo kolme kertaa käsitellyt kalateitä ja antanut niistä myönteisiä kannanottoja.

- Aina johonkin muuhun kuntaan on sitten asia tökännyt, Maula sanoo.

Ei ehdollista päätöstä

Maula ei näe järkevänä tehdä jälleen kerran ehdollista päätöstä. Asia on kuitenkin niin, että jos Kemi ei hyväksy kalatiesopimusta, kaatuu koko sopimus.

Maula ei lähde ennustamaan, miten Kemissä asiasta päätetään.

- Vaikka siellä Kemissä tai Keminmaassa lähes joka viikonvaihde käyn hirvijahdissa niin en mene ennustamaan Kemin tilanteita. Asiaan näkyy tulevan yllättäviä käänteitä. Kemi ratkaisee omalla tavallaan asian ja me seuraamme katseella perässä, Maula muotoilee.

Kunnanjohtaja sanoo, että Kittilän kanta on yhä myönteinen. Jos Kemi hyväksyy sopimuksen, Kittilän kunnanhallitus käsittelee asiaa seuraavassa kokouksessaan kahden viikon päästä 10. marraskuuta.

Että tulisi mahdollisuus

Sitä, milloin lohet vaeltavat Perämereltä Ounasjoelle Kittilään saakka, on Maulan mukaan myös vaikea ennustaa.

- Taitaa olla vielä huomattavasti paljon helpompi käydä Kemissä ostamassa kesällä merilohta, kuin saada sitä tuosta virvelillä. Aikamoiset kynnykset lohilla on siinä noustavana, mutta sen takia näitä tehdään että tulisi ainakin se mahdollisuus, Maula sanoo.

Kustannukset kunnalle eivät ole Maulan mukaan kohtuuttomat.

- Ja lohi on sen verran hyvä kala, että kannattaa pyytää vaikka ei saisikaan.

29.10.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


MERILOHEN MENESTYMISTÄ ENTISILLÄ KUTUPAIKOILLAAN SELVITETÄÄN (29.10.2009)

Pitkä tie: Patojen ohittamisessa tarvitaan kovasti rahaa ja työtä

- Tuossapa on sopivan näköinen soraikko. Siihen laitetaan muutaman tuhannen lohenpoikasen siemenet, tuumivat kalabiologi Eero Taskila ja projektipäällikkö Simo Yli-Lonttinen Hyrynsalmen Lietejoella.

Loraus mätiä muoviputkan kautta joen sorapohjaan ja pieni sekoitus kahluusaappaalla. Siitä pitäisi lohenpoikasten kehitys alkaa.

Eri asia on sitten se, mitä sen jälkeen tapahtuu. Istutuksen tuloksia seurataan kuitenkin tarkkaan yli kahden vuoden ajan.

Suomen tunnetuimpiin lohijokiin aikoinaan kuuluneen Oulujoen merilohikannan elvyttämisestä on meneillään monenlaisia hankkeita. Lohen nousun jokeen estivät viime sotien jälkeen rakennetut voimalaitokset.

Oulujoen lohenkalastuksen kukoistusvuosina sen poikastuotanto perustui latvavesistöjen pieniin jokiin Kainuun vaaramaisemissa. Joen pääuoman varrella poikastuotantoalueita oli niukasti.

Kalatiehankkeet ovat nostaneet tapetilla myös sen, onnistuuko lohen kutu vielä näillä perinteisillä kutupaikoilla. Muun muassa metsätalouden päästöt ovat muuttaneet jokimaisemaa.

Tarkka seuranta

Lohen kehittymistä mädistä vaelluspoikaseksi selvitetään nyt Kainuun Edun hallinnoimassa hankkeessa, jossa mätiä istutetaan kahdeksaan kohteeseen Hyrynsalmen ja Sotkamon reiteillä.

Lietejoen lisäksi kokeilukohteina ovat Luvanjoki Hyrynsalmella, Uvanjoki Ristijärvellä, Sotkamon Tipasojan vesistö ja Jormasjoki sekä Kontinjoen sivupurot Kajaanissa.

Näihin kohteisiin laskettiin torstaina yhteensä kahdeksan litraa merilohen mätiä. Yksi litra vastaa liki kymppikiloisen naaraslohen kerrallaan laskemaa mätimäärää. Litrassa mätiä on jopa lähes 10 000 lohenpoikasen alkusiemenet.

Poikasten kehittymistä ja vaellusta seurataan kahden ja puolen vuoden ajan sähkökalastuksella ja radioseurannalla.

Merilohen mäti tulee Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Ohtaojan kalanviljelylaitokselta, jossa on säilytetty Oulujoen merilohikannan perimää.

Lohelle ja taimenelle on tärkeää leimautuminen kotivesistöön tulevaa vaellusta ajatellen. Sen vuoksi kalojen leimautuminen kotivesistöön jo pienenä on tärkeää.

Pitkäjänteinen työ

Suuret lohenvonkaleet Oulujoen latvavesissä ovat kalastajille vielä kaukainen haave. Työtä tehdäänkin pitkäjänteisesti.

- Kalojen nousu voimalaitosten ohi on ensin tavalla tai toisella järjestettävä. Vasta sitten voidaan alkaa puhua lohen luonnollisesta lisääntymisestä, Simo Yli-Lonttinen korostaa.

Hankkeita siihen suuntaan on vireillä Oulujoellakin. Ne vaativat kuitenkin vielä paljon aikaa ja rahaa.

Yhtenä tavoitteena nyt meneillään olevassa hankkeessa on myös aktivoida kalavesien omistajia mahdollisimman luonnonmukaiseen kalavesien hoitoon.

- Viime aikoina on ollut tapana muun muassa istuttaa pyyntikokoista lohikalaa vesiin. Istutusten jälkeen kalat on pyydetty nopeasti pois.

- Tavoitteena olisi, että istutukset tehtäisiin mätinä tai mahdollisimman pienikokoisina poikasina. Kokonaistuloksen kannalta se on järkevämpää, YliLonttinen korostaa.

FAKTA

Kainuun vaelluskalahanke

Merilohen kudun onnistumista sen perinteisillä kutupaikoilla Oulujoen latvavesillä kokeillaan kaksivuotisella hankkeella.

Kymmenien tuhansien lohenpoikasten kehittymisen mahdollistava mätimäärä istutettiin torstaina Hyrynsalmen ja Sotkamon reiteille.

Poikasten kehittymistä seurataan kaksi ja puoti vuotta kestävässä hankkeessa sähkökalastuksella ja radioseurannalla.

Hanketta hallinnoi Kainuun Etu. EU-rahoitus hankkeeseen tulee Kainuun ympäristökeskuksen kautta. Vuoden 2011 loppuun kestävässä hankkeessa ovat mukana myös RKTL ja voimayhtiöt.

16.10.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


MERILOHI PALASI LIETEJOKEEN MÄTIPUSSEISSA (29.10.2009)

Kokeilu: Perinteisten merilohen kutupaikkojen toimivuus selvitetään

Merilohi palasi yli puolen vuosisadan tauon jälkeen Lietejokeen sekä seitsemään muuhun kohteeseen Hyrynsalmen ja Sotkamon reiteillä torstaina.

Lohen paluu ei toki tapahtunut luonnollista tietä vaellusnousuna merestä. Lohen nousun perinteisille kutupaikoilleen Kainuun vaaramaisemien jokiin estävät voimalaitospadot.

Nyt lohi palasi entisille kutupaikoilleen mätinä muovipusseissa kalabiologi Eero Taskilan henkilöauton peräkontissa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Ohtaojan kalanviljelylaitokselta, jossa on säilytetty Oulujoen lohikannan perimää.

Kainuun Edun hallinnoimassa hankkeessa on tarkoitus selvittää, kehittyykö mädistä elinkelpoisia lohen poikasia metsätalouden jäljiltä osin muuttaneilla entisillä kutu-paikoilla.

Poikasten kehitystä ja liikkeitä seurataan sähkökalastuksilla ja radioseurannalla. Hanke kestää kaksi ja puoli vuotta.

Oulujoella on viritelty hankkeita kalateiden rakentamisesta voimalaitospatojen ohi. Näin mahdollistettaisiin lohen nousu perinteisille kutupaikoilleen.

Oulujoen pääuomassa ei juurikaan ole merilohelle sopivia kutupaikkoja. Kuteminen tapahtui ennen voimalaitosrakentamista Oulujärven yläpuolisilla latvavesillä.

16.10.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


KALAPORTAISSA TUHANSIA LOHIA (28.10.2009)

Kymmeniä lohia on siirretty viime kesänä Iijoen keskijuoksulle ja Ounasjokeen, voimalaitospatojen yläpuolelle. Siirtojen tarkoituksena on selvittää lohien käyttäytymistä jokialueella ja testata ylisiirtoa menetelmänä. Ylisiirroilla pyritään myös luonnontuotannon aloittamiseen yhdessä jokialueelle tehtävien poikasistutusten kanssa. Tämä liittyy vaelluskalojen palauttamishankkeisiin, joita on meneillään suurissa rakennetuissa joissa.

Kalojen vaellusyhteyden palauttamiseksi on monia mahdollisuuksia. Ylisiirrot ovat yksi, ihmistyöhön perustuva menetelmä. Kaloille voidaan myös tehdä vaellusreitit. Niillä voidaan hyödyntää vähävetisiksi jääneitä entisiä jokiuomia ja nousuesteille voidaan rakentaa kalaportaita, luonnonmukaisia ohitusuomia tai muita kalateitä. Esimerkiksi Iijoella kaikki vaihtoehdot ovat mukana, kun mietitään vaelluskalojen palauttamista jokialueelle. Kaikilla vaihtoehdoilla on omat edellytyksensä ja vaikutuksensa, joita selvitetään parhaillaan Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeessa.

Kalaportaiden kunnollisen toiminnan edellytyksenä on aina vaellusesteiden yläpuoliselle jokialueelle leimautunut vaelluskalakanta. Osa rakennettujen jokien edustalle istutetuista kaloista nousee kyllä jokeen, jos niillä on siihen mandollisuus, mutta selvää määränpäätä niillä ei ole.

Tällä hetkellä Oulujoen ja Kemijoen suulla olevissa kalateissä liikkuu käytännössä vain istutuksista peräisin olevia lohia, joista pääosa on lisäksi istutettu vaelluspoikasina jokisuihin tai merialueella. Näiden nousuvaellus ei ole verrattavissa joesta peräisin olevien kalojen määrätietoiseen nousuun.

Kalaportaat toimivat hyvin, kun ne suunnitellaan ja toteutetaan asianmukaisesti. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan Penobscot-joessa on useita patoja, joilla Atlantin lohen nousuprosentti on keskimäärin yli 90 prosenttia. Kalat, jotka eivät löydä kalateihin tai eivät niitä muista syistä käytä, palaavat merelle tai hakeutuvat muihin jokiin. Lohien nousuvaelluksen keskeytymistä on havaittu myös patoamattomissa joissa.

Pohjois-Ruotsin jokien patojen ja luonnonputousten kalatiet on rakennettu perinteisesti lohikaloille. Valuma-alueeltaan Oulujokea hieman pienemmän Kalix-joen lohiportaassa on 1990-luvun alusta lähtien noussut keskimäärin yli 3400 lohta vuodessa. Suurin määrä on ollut 9400 lohta yhden vuoden aikana.

Iijokea pienemmän Piitimejoen kalaportaan läpi ui vuosittain tuhansia lohia. Myös virkistyskalastuskohteena tunnetun, Simojoen kokoluokkaa olevan Byskejoen kalaporrasta käyttää tuhansia lohia vuodessa. Vuonna 2008 kalatiessä nousi 3400 lohta.

Uumajajoen alimman voimalaitoksen, Stornorrforsin, kautta on noussut jaksolla 1974-2007 kaikkiaan 57146 lohta eli keskimäärin 1700 lohta vuodessa. Lohimäärät ovat kuitenkin lähteneet selvään nousuun 1990-luvulla, ja ajanjaksolla 1990-2007 kalaportaan kautta nousi keskimäärin yli 2300 lohta vuodessa.

Merikalastuksen rajoituksista johtuen tämän vuoden lohimäärä on ollut ennätyksellinen; yli 7000 lohta on uinut Stornorrforsin kalaportaan kautta lisääntymisalueilleen. Edellinen, vuoden 2004 ennätys on parantunut tuhannella lohella ja kalaportaassa nousseiden lohien yhteispaino on ylittänyt yhdessä kesässä 30 tonnia.

Stornorrforsissa on mahdollista lisätä kalatietä käyttävien kalojen määrää vielä tuntuvasti nykyisestä. Voimalaitos kanavineen ohittaa useita kilometrejä pitkän entisen luonnonuoman. Luonnonuoman yläpäässä on säännöstelypato, jossa on ollut lohiporras jo vuosikymmeniä. Sen ylimpään altaaseen nousseet lohikalat lasketaan ja ne vapautetaan padon yläpuolelle. Sieltä matka jatkuu vapaana virtaavaan, suunnilleen Iijoen kokoluokkaa olevaan Vindeljokeen, joka on Uumajajoen suurin sivujoki.

Päähaara sitä vastoin on voimalaitospatojen täysin porrastama, joten sinne ei ole koskaan edes rakennettu kalaportaita. Päähaaran menetyksiä korvataan istuttamalla padon alapuolelle vuosittain noin 80 000 lohen ja 20 000 taimenen vaelluspoikasta. Istutuskaloilta poistetaan rasvaevä. Näin kalaportaaseen eksyvät istutuskalat voidaan tunnistaa, eikä niitä päästetä padon yläpuolelle.

Tyypillisesti voimakkaimpaan virtaukseen hakeutuvat lohet pyrkivät Uumajajoella voimalaitoksen alakanavaan eivätkä aina löydä vanhaan uomaan, jonka kautta ne voisivat jatkaa vaellustaan sen yläpäässä olevalle kalaportaalle.

Tieto on saatu merkitsemällä kaloja radiolähettimillä ja seuraamalla niiden liikkeitä joessa. Vanhasta uomasta tuleva virtaus hajoaa uoman ja alakanavan yhtymäkohdassa suureen vesimassaan. Samalla lohien ohjautumisen kannalta tärkeät virtausnopeudet jäävät pieniksi. Tehdyissä tutkimuksissa noin puolet radiolähettimillä merkityistä lohista harhautui voimalaitoksen alakanavaan. Vuorokausisäännöstelyn havaittiin osaltaan vaikeuttavan kalojen pääsyä voimalan ohi.

Stornorrforsin säännöstelypadolle vanhan uoman yläpäähän ollaan rakentamassa uutta kalaporrasta. Yhtenä tavoitteena on hyödyntää kalojen ohjaamiseksi vanhaan uomaan tarvittava vesi sähköntuotantoon. Laskeutuvat vaelluspoikaset pyritään ohjaamaan uuteen kalaportaaseen, mikä parantaa jatkossa niiden paluuta kutualueilleen vanhan uoman kautta - kalat kun oppivat tulevan vaellusreittinsä vaeltaessaan sitä kautta poikasena alavirtaan.

Lisäksi tutkitaan, voidaanko kalojen hakeutumista vanhaan uomaan parantaa muotoilemalla vanhan uoman ja alakanavan yhtymäkohtaa. Toisena vaihtoehtona pohditaan uuden kalatien rakentamista voimalaitoksen alakanavasta säännöstelypadolle johtavaan vanhaan uomaan.

Anne Laine
Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka työskentelee Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa Oulussa.

Peter Rivinoja
Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka työskentelee Ruotsin maatalousyliopistossa Uumajassa.

14.10.2009 Kaleva, Alakerta

▲Alkuun


VIRTAUS HOUKUTTELEE LOHET PORTAISIIN (28.10.2009)

Uumajan Stornorrforsin voimalan kalaporras toimisi myös Suomessa

UUMAJA. Stornorrforsin voimalaan valmistuu syksyllä lohiportaikko, joka auttaa lohta yläjuoksulle kutemaan ja sieltä pois paremmin kuin aiemmat kalaportaat.

Ruotsalaiset lohitutkijat ja insinöörit käyttävät lohien houkutteluun voimakasta vesivirtaa. Lisäksi lohien liikkeitä seurataan radioanturin avulla.

Lähes kaikkiin Suomen valjastettuihin suuriin lohijokiin voitaisiin rakentaa samantapaiset kalaportaat.

Näin vakuuttaa tutkija Peter Rivinoja Uumajan metsä- ja maatalousyliopistosta.

"Jos me onnistuimme Ruotsissa, niin miksi eivät suomalaisetkin, sillä Ruotsissa villilohen olot ovat todella vaikeat."

Voimalaitoksen pato estää lohia nousemasta kutupaikoille vapaana virtaavan Vindelnjoen latvoille. Myös Uumajajokeen on rakennettu voimalaitoksia.

"Ensimmäiset kalaportaat valmistuivat Stornorrforsiin jo 1930-luvulla, mutta ne eivät koskaan toimineet, sillä kalat eivät löytäneet portaaseen", kertoo kala- ja riistantutkimusosaston johtaja, professori Hans Lundqvist.

Toinen kalaporras rakennettiin 1958. Sitä on muokattu moneen kertaan.

"Voimalan turbiinista purkautuva voimakas virtaus houkuttelee kaloja. Niinpä kalaportaan suuaukolle virran sekaan on syötettävä voimakasta pistevirtaa.

"Se virtaa 5-10 kuutiota sekunnissa ja houkuttelee kalan portaalle", Rivinoja kertoo.

Ilman houkutusvirtaa lohi jää pyörimään turbiinivirtaan ja palaa merelle. Näitä vaikeuksia on havaittu Kemijoen ainoassa Isohaaran voimalaitoksen kalaportaassa. Sen suuaukko on liian sivussa päävirrasta.

"Kalaportaan virtausta tehostamalla on viime vuosina saatu 1000-7000 lohta uimaan 240 metriä pitkän kalaportaan kautta Vindelnjokeen", Rivinoja sanoo. Nousulohella on luontainen tarve pyrkiä kohti kovinta virtaa.

Ruotsin lain mukaan voimayhtiön on luovutettava veloituksetta viisi prosenttia virtaamasta kalaportaaseen. Suomessa tällaista lakia ei ole. Monilla joilla kalaporrasta pidetään menetettynä vetenä, josta maksetaan yhtiölle korvaus.

Vindelnjoki voisi tutkijoiden mukaan tuottaa jopa 80 000 lohenpoikasta eli smolttia vuodessa, jos jokeen nousisi riittävästi kalaa.

Valjastetun Iijoen poikastuotanto on 310 000 ja Oulujoen 200 000 smolttia.

Vindelnjoki yhtyy hieman ennen merta Uumajajokeen, jossa on Stornorrforsin voimalaitos. Suomessa ei ole yhtä suurta vesivoimalaitosta. Stornorrforsin teho on noin puolet Oulujoen kaikkien voimalaitosten tehosta.

Voimalan pudotuskorkeus on 75 metriä, kun Oulujoen suurin putous Pyhäkoskella on 32 metriä. Kemijoessa ei myöskään ole Stornorrforsin kaltaisia koskia.

Lohennousun lisäämiseksi voimayhtiö Vattenfall rakentaa Stornorrforsiin uuden 320-metrisen kalaportaan, joka johtaa voimalaitospadon ohi.

Rakennelma edustaa uutta kalaporrasten tekniikkaa. Lohen matkaa portaisiin ja niitä ylös seurataan lohille asennettavilla rfid-siruilla.

"Riisinjyvän kokoinen siru pujotetaan tänä kesänä 400 loheen ja 50 meritaimeneen. Lisäksi 150 lohelle laitetaan 16 grammaa painava radiolähetin. Kalat saamme paikallisten kalastajien pyydyksistä jokisuulta", Rivinoja sanoo.

Älylohen kulkua seuraavat uuteen kalaportaaseen asennettavat neljä antennia.

Lohille voidaan antaa lisää ärsykevettä, jos ne jäävät oleilemaan uuteen kalaportaaseen.

"Vanhalla kalaportaalla havaitsimme, että eräät merkatut lohet viihtyivät portaan lepoaltaissa jopa kaksi viikkoa."

"Tarkoitus on, että porras noustaan kahdessa tunnissa. Uudessa portaassa on vain yksi lepoallas", Rivinoja kertoo.

Kalaportaan yhteyteen valmistuu pienempi turbiini, joten kaloille uhrattava lisävesi ei ohita voimantuottajaa.

Vindelnjoen latvoilta mereen palaava kutulohi ohjataan portaalle peltilipareiden avulla, jotka laitetaan roikkumaan vaijerista pintaveteen.

Suomessa Oulujoelle suunniteltujen kalaportaiden suulle on kaavailtu automaattista videovalvontaa, Kari Kuusela insinööritoimisto Ponviasta kertoo.

"Kamera havaitsee lohta muistuttavia kaloja ja antaa ylimääräisten välppien kautta lisää houkuttavaa vettä portaalle, jotta kala nousisi ylös."

Merikosken yläpuolisiin voimalaitoksiin on palkattu toimisto suunnittelemaan kalaportaita.

Näin Fortum halutaan saada innostumaan rakentamisesta. Samanlaisia toiveita on Kemi- ja Iijoella.

"Ajan henki on, että voimayhtiöissä halutaan rakentaa kalaportaita", sanoo Vaelluskalat takaisin Iijokeen -hanketta johtava Arto Hirvonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-keskuksesta.


TAUSTA

Lohille ihon alle rfid-siru

Rfid tarkoittaa sanoja radio frequency identification eli radiotaajuinen tunnistus. Ensimmäiset alan sovellukset ovat toisen maailmansodan ajalta. Nyt tekniikkaa käytetään muun muassa tietullien perinnässä, kirjastoissa ja lemmikkieläimillä.

Kirjaan liimattu älytarra sisältää mikrosirun, jossa on tieto kirjasta ja sen sijainnista kirjastossa. Kirja voidaan paikallistaa käsilukijalla hyllyn vierestä. Väärään paikkaan joutunut kirja löytyy helposti. Radioaaltoja ymmärtävä mikrosiru pystyy keskustelemaan lukulaitteen kanssa kauempaa kuin viivakoodi, joka tarvitsee näköyhteyden.

Radiotarran lukulaitetta voi karkeasti verrata radioasemaan ja tarran mikrosirun vastaanottimeen. Lukulaite lähettää kyselyn, ja mikrosiru vastaa siihen. Sen käyttövoimaksi riittää magneettikenttä, joka syntyy, kun lukulaite lähettää signaalinsa.

Vindelnjoen kalaportaaseen asennetaan neljä älylohia seuraavaa antennia. Lohet saavat ihon alle 11 millimetrin kokoisen yksilöllisen sirun, kuin riisijyväsen. Mikrosiruun pakattua tietoa voi sähköisesti muuttaa milloin tahansa. Siru sisältää paljon enemmän tietoa kuin viivakoodi, joka on vielä yleisesti käytössä noin 400:ssa kuntien ja kaupunkien kirjastossa. Siruun voi myös kytkeä varkaudeneston toisin kuin viivakoodiin.


Lohi löytää jokensa hajun perusteella

Merilohi (Salmo salar) nousee kesällä koskiin kutemaan. Kutu toteutuu koskialueilla sorapohjalla.

Poikaset kuoriutuvat kevällä jäiden lähdön aikoihin. Ne elävät yläjuoksulla 0-4-vuotiaiksi. Poikaset vaeltavat alkukesästä alas merelle, Itämeren pääaltaan ne saavuttavat jo syyskuussa.

Merilohi elää merellä 1-4 vuotta. Lohet kuolevat usein kudun jälkeen. Jotkut yksilöt saattavat kuten kaksi kolme kertaa. Vanhimmat tutkitut lohet ovat olleet 13-vuotiaita.

2009 Helsingin Sanomat, Tapio Mainio

▲Alkuun


TORNION-MUONIONJOEN LOHISAALIS HEIKKENI (26.10.2009)

Tornion-Muonionjoen lohisaalis heikkeni tuntuvasti edellisvuodesta. Pellon Kalakerhon keräämään tilastoon kertyi saalista kolmanneksen heikommin kuin vuotta aikaisemmin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Asko Romakkaniemi sanoo kuitenkin, että kokonaissaaliista ei ole tarkkaa tietoa.

- Lohitilasto perustuu vapaaehtoisiin ilmoituksiin. Kaikki eivät halua tietoa lohisaaliistaan julkisuuteen kertoa, Romakkaniemi sanoo. Hän arvelee myös, että lohisaalis on jäämässä pienemmäksi kuin vuotta aikaisemmin, mutta kolmanneksen pudotus voi olla liian suuri arvio.

- Teemme maa- ja metsätalousministeriön edellyttämän kyselytutkimuksen myös tästä lohikesästä. Parhaillaan selvitetään kalastuslupien määrää. Sitten lähetämme sen perusteella saaliskyselyn noin 1500 kalastajalle. Tiedot päivittyvät jouluun mennessä, Asko Romakkaniemi kertoo.

Lohen ja taimenen kalastuskausi on loppunut suurimmassa osassa Tornio-Muonionjoella 15.8. mennessä lukuun ottamatta joitakin alueita Enontekiön kunnassa, jossa kalastus on jatkunut kuunvaihteeseen.

Pellon Kalakerhon kokoaman saalistilaston mukaan Tornio-Muonionjoen Suomen puoleisella alueella viehekalastajat ovat saaneet 24.8. mennessä 1830 kalaa, joista lohia 1701 kappaletta ja taimenia 129 kappaletta.

Kokonaissaalis on 11,7 tonnia lohta ja 0,31 tonnia taimenta. Lohien keskipaino 6,7 kiloa ja taimenien 2,4 kiloa.

Pudotusta yli 30 prosenttia

Vuoteen 2008 verrattuna kesän 2009 lohi- ja taimensaalis on vähentynyt koko Suomen puoleisella Tornio-Muonionjoella 32,1 prosenttia 2695 kalasta 1830 kalaan. Myös Lappean Loman ylläpitämässä tilastossa pudotusta on tapahtunut 32,9 prosenttia 596 kalasta 400 kalaan.

Ruotsin puoleisella Tornio-Muonionjoella tilastoissa on pudotusta saaliisiin 27 prosenttia.

Myös toisessa Ruotsin tilastossa, Aareavaaran tilastossa on pudotusta vuoteen 2008 verrattuna yhteensä 54,8 prosenttia.

Pellon Kalakerho arvioi, että heidän saalistilastoonsa ilmoitetaan arviolta 70 prosenttia viehekalastajien saaliiksi saamista kaloista. Suomen puoleisen alueen kalansaaliin arvioidaan jäävän noin 17 tonniin. Viime vuonna saman tilaston perusteella saatiin saalista noin 25 tonnia. RKTL:n mukaan kesän 2008 saalis oli 57 tonnia.

Kattilakoskelle asennetun RKTL:n videolaskurin mukaan 60-senttisiä ja sitä isompia kaloja on noussut noin 25 000 kappaletta ja 45-60-senttisiä kaloja noin 5000 kappaletta. Laskurin jokiosuudella ovat viehekalastajat saaneet laskurin ohi nousseesta lohipopulaatiosta saaliiksi 5,7 prosenttia Suomen puoleisella alueella. Pellon Kalakerhon mukaan tulos osoittaa, että viehekalastus ei uhkaa kutukantoja.

1.9.2009 Pohjolan Työ

▲Alkuun


OULUJOEN KUNNOSTUKSESSA JOKIVARREN KUNNAT TIIVIISTI MUKANA (26.10.2009)

Oulujoen ja Oulujärven kunnostusta sekä monikäyttöisyyden lisäämistä on edistetty erilaisin kehittämishankkein runsaan vuosikymmen ajan. Tavoitteena on palauttaa vaelluskala vesistöön ja parantaa myös muita vapaa-ajan viettomahdollisuuksia ja matkailun edellytyksiä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueelle. Eikä vähäisin tavoite ole suinkaan asumisviihtyvyyden parantaminen.

Hankkeilla pyritään vähentämään Oulujärven säännöstelystä ja vesivoimalaitosten käytöstä aiheutuvia haittoja.

- Kaikki ymmärtävät, ettei täysin entiseen, sellaiseen kuin Oulujoki oli ennen voimalaitosten rakentamista, ole paluuta. Pyrkimyksenä on saada Oulujoelle muitakin käyttömuotoja kuin voimatalous, sanoo projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Hänen mukaansa vuonna 1998 tehdyn ensimmäisen puitesopimuksen jälkeen kymmenen vuoden aikana rahaa on käytetty runsaat 9 miljoonaa euroa. Vuosille 2010-13 solmitun puitesopimuksen mukaan vuosittain rahaa käytetään 300 000 euroa eli yhteensä 1,2 miljoonaa. Rahoituksesta voimayhtiö Fortum Oyj maksaa 45 prosenttia, Muhos, Utajärvi ja Vaala yhteensä 30 prosenttia sekä ympäristökeskukset 25 prosenttia.

- Tuoreimman puitesopimuksen päättyessä homma ei ole suinkaan valmis, vaan hankkeita riittää. Esimerkiksi suunnitellun kuuden kalatien toteutukseen päästään ihannetapauksessa vuonna 2012. Siihen ei suinkaan mene kuutta vuotta, vaan useampia kalateitä rakennetaan vuosittain, Laajala ennakoi.

Ympäristökeskus koordinaattorina

Esa Laajala kertoo, että toteutettavat hankkeet pyritään jakamaan tasaisesti Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueille. – Seuraavan vuoden osalta päätökset tehdään aina yhteistuumin.

- Koordinaattorin osa on ympäristökeskuksella, koska näin asiat saadaan parhaiten rullaamaan. Hankkeisiin tarvittava suunnittelu ja lupa-asiat edellyttävät melkoista paperin pyörittämistä, eikä kunnilla olisi tähän resursseja.

Kunnat toteuttavat Laajalan mukaan lisäksi omia ympäristötöitä. - Utajärvellä on muun muassa raivattu eteläpuolista jokiuomaa, Muhokselle on suunniteltu iso maisemanhoito- ja ruoppaushanke Muhosjoen suulle, missä parannettaisiin virtauksia ja ruopataan vesimaisemaa venesataman alapuolella ja niin edelleen.

- Rannanomistajien kanssa ei ole ollut ongelmia, koska tehdyillä töillä on pyritty sopeuttamaan vesistön käyttöä vallitseviin olosuhteisiin. Eli on parannettu reitistöjä, rakennettu venesatamia ja uimarantoja. Säännöstelystä johtuvia ongelmia on lähinnä alajuoksulla Merikosken ja Montan välillä johtuen suurista, talviaikaisista virtaamista. Ylempänä vaihtelut eivät ole yhtä suuria, koska laitoksia ajetaan peräkkäin, sarjassa ja vedenkorkeudenvaihtelua on lähinnä alakanavissa, Laajala kertoo.

Vaelluskalat takaisin

Oulujoen kalataloudellinen kehittäminen on pitkäjänteistä toimintaa. Jokialueella on aloitettu vuonna 2005 kalaistutuksia ja sivujokien kunnostuksia. Näitä töitä on toteutettu Esa Laajalan mukaan jo Muhosjoessa ja Vaalassa sijaitsevan Kutujoen alaosassa. – Ensi vuonna käynnistyy Utosjoen kalataloudellinen kunnostaminen, jossa kunnostettavan alueen pinta-ala on noin 33 hehtaaria.

- Lohen ja meritaimenen istutuksilla pyritään poikaset leimautumaan vesistöön. Tavoitteet vaelluskalojen palauttamisessa ovat yhtenevät kaikkien kehittämishankkeiden kanssa ja vaelluskalatutkimuksia on myös rahoitettu OuMo -ohjelmasta. Radiotelemetria merkinnöin on muun muassa selvitetty kauanko kestää kalan nousu Oulusta Monttaan.

Viime keväänä käynnistyi Oulujoen pääuoman kalateiden suunnitteluhanke, jossa laaditaan lupahakemus-tasoiset suunnitelmat kuuden voimalaitoksen ohittavien kalateiden rakentamisesta. Suunnitelmien pitäisi valmistua ensi vuoden loppuun mennessä.

- Kalatiet olisi edullisinta tehdä samalla, kun voimalaitosta rakennetaan. Jälkeenpäin kalateiden rakentaminen on haasteellista, koska jokainen kalatie on yksilöllinen ja pitää sovittaa olemassa oleviin rakenteisiin ja vallitseviin olosuhteisiin, Laajala tietää.

Lohikalojen ylisiirtoa Utosjokeen ja Kutujokeen on suunniteltu ensivuodeksi. Tähän valmistellaan parhaillaan lupahakemusta. Esa Laajalan mukaan kalojen ylisiirto on tärkeä tukitoimenpide jatkossakin.

15.10.2009 Pohjolan Työ

▲Alkuun


OULUJOKIVARREN KUNNAT HALUTAAN KALATEIDEN RAKENTAMISEN LUVANHAKIJOIKSI (25.10.2009)

Oulujoen voimalaitoksiin suunnitellaan parhaillaan kalateitä mahdollistamaan vaelluskalojen nousua aina Oulujärvelle saakka.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset aloittivat viime toukokuussa kalateiden suunnittelun Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitosten yhteyteen, Suunnitelmien pitäisi valmistua vuonna 2010.

Vesilain mukaisten ympäristö- ja rakennuslupien hakijaksi tarvitaan oikeustoimikelpoinen organisaatio.

Aluksi selvitettiin jonkinlaisen osuuskunnan tai säätiön perustamista, mutta toistaiseksi on päädytty siihen tulokseen, että tässä vaiheessa Oulujokivarren kuntien olisi parempi toimia luvanhakijoina, jotta hankkeen loppuosan rahoitus Nuojuan ja Jylhämän voimalaitosten osalle saadaan turvattua.

Utajärvi suostuu luvanhakijaksi

Utajärven kunnanhallitus antoi maanantaina osaltaan suostumuksen ryhtyä luvanhakijaksi kalateille. Muhos ja Vaala eivät vielä ole käsitelleet asiaa.

Nyt annettava suostumus luvanhakijaksi ei vielä sido kuntia vastaamaan kalateiden ylläpidosta. Oulujoen kalateiden hallinto-organisaation kaikki osapuolet, organisaatiomuoto, tehtävät ja velvoitteet selvitetään vuoden 2010 aikana.

Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu- ja tukitoimenpiteet -projektissa valmistellaan lupahakemustasoiset suunnitelmat ja tarjouspyyntöasiakirjat Oulujoen pääuoman voimalaitosten kalateiden rakentamiseksi.

Suunnitteluhankkeen arvonlisäverollinen kokonaiskustannusarvio on noin 1,2 miljoonaa euroa, josta Pohjois-Pohjanmaan osuus on noin 763 000 euroa ja Kainuun osuus noin 325 000 euroa.

Euroopan Aluekehitysrahaston rahoitusosuus on noin 75 prosenttia, Fortum Power and Heat Oy:n 11 prosenttia ja loppuosa jaetaan kuntien ja maakuntien liittojen kesken.

Suunnitteluvaiheen aikana vuosina 2009 ja 2010 toteutetaan Oulujoella vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviä tukitoimia, kuten vaelluspoikastutkimuksia, joilla seurataan smolttien alasvaellusta Oulujärveltä Oulujokisuulle.

Tukitoimiin kuuluvat myös aikuisten lohien ylisiirto sekä kalojen luotaus- ja seurantatutkimukset joen alaosalla. Seurantatutkimuksilla saadaan tietoa jokeen nousevien kalojen käyttäytymisestä Merikosken kalatien sisäänkäynnissä ja Montan padon alla.

Merikoskessa hiljainen kesä

Merikosken kalatiessä ei koettu tämän kesän seurantajaksolla mitään vaelluskalojen ryntäystä, sillä kalatien laskurin mukaan läpi kulki 130 merilohta ja 44 meritaimenta.

Nousu alkoi tosissaan elokuun puolivälissä ja suurin piikki oli 19.-20. syyskuuta, jolloin molempina päivinä nousi 17 lohta.

Viime kesien nousumäärät ovat olleet pieniä verrattuna kalatien alkuvuosien tuloksiin. Huippuvuonna 2004 kalatiestä nousi noin neljäsataa lohta ja parisataa taimenta.

Yhtenä syynä vähäiseen nousuun on pidetty meripyyntiä. Ensi vuodelle Pohjanlahden lohikiintiöitä pienennetään viidellä prosentilla 76 000 meriloheen.

23.10.2009 Tervareitti

▲Alkuun


OULUJOKEEN LISÄÄ KALAPORTAITA

Oulujoen voimaloihin halutaan rakentaa kalaportaita jo muutaman vuoden sisällä. Meneillään on parhaillaan selvitys rakentamisesta ja sen kustannuksista. Tavoitteena on, että rakentaminen voisi alkaa vuonna 2012 tai -13. Kalaportaiden rahoitus on kuitenkin vielä auki. Vaalan kunnanjohtaja Veikko Tossavaisen mukaan suunnittelutöitä tehdään tällä hetkellä lähinnä EU rahoituksen turvin.

Parastaikaa on suunnitteluvaihe meneillään oman projektin muodossa, joka on kustannusarvioltaan noin miljoona euroa. Aika mittavasta hankkeesta kysymys rahallisesti ja mittavasta hankkeesta myös toteutuksena. Tämä projekti päättyy ensi vuoden keväällä tai syksyllä ja sen jälkeen pitäisi olla kädessä suunnitelmat kuudelle kalaportaalle. Kuntoon tulevat myöskin lupahakemusasiakirjat ja myöskin sellainen organisaatio on perustettu, joka lähtee s viemään käytännössä toteutusta eteenpäin, uskoo kunnanjohtaja.

YLE 27.5.2009

▲Alkuun


LOHENNOUSU TORNIOJOKEEN ALKOI

Luonnonlohennousu Tornionjokeen on alkanut. Lohitutkija Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta sanoo, että ensimmäisiä lohia tavattiin Pellon Kattilakoskesta jo viime viikonloppuna. RKTL:n tekemän kaikuluotainseurannan perusteella jokeen on noussut suuria, yli kymmenkiloisia lohia. Alisella Tornionjoella vilkkain lohennousu ajoittuu kesäkuun puoliväliin, mutta yleensä lohennousu väylään alkaa toukokuun kahtena viimeisenä viikonloppuna.

Tornionjoen lohen nousuajasta ja tarkasta nousukasmäärästä saadaan tänä kesänä tarkempaa tietoa kuin koskaan, sillä RKTL on asentanut jokeen kolme DIDSON-kaikuluotainyksikköä. Romakkaniemen mukaan Torniossa ja Pellossa olevia kaikuluotaimia ei ole saatu vielä asennettua aivan toivotulla tavalla.

YLE 27.5.2009

▲Alkuun


TORNIOJOEN NOUSULOHI ERITYISESSÄ TARKKAILUSSA

Tornionjoen nousulohesta saadaan tänä kesänä tarkempaa tietoa kuin koskaan. Riistan ja kalantutkimuslaitos asentaa kesäksi kolme DIDSON-kaikuluotainyksikköä lohen nousuajan ja tarkan nousukasmäärän selvittämiseksi. Uusi tekniikka on tutkimukselle läpimurto, mutta tarkkaa kalatietoa odottavat myös virkistyskalastajat.

Tornionjoki virtaa vuolaana Pellon Kattilakosken kohdalla. Tähän saakka väylässä kutupaikoilleen nousua tehneet lohet ovat saaneet ohittaa tämänkin paikan rauhassa katseilta. Lohijoen kalamäärälaskelmat on perustettu arvioihin ja mallinnuksiin tarkan tiedon asemesta.

Nyt USA:n armeijalle kehitetty tekniikka on otettu kalantutkimuksen käyttöön ja Kattilakosken molemmille rannoille asennettavat DIDSON-kaikuluotaimet tuottavat Tornionjoen lohentutkimukselle tarkempaa tietoa kuin koskaan. Tämä on yhdenlainen läpimurto. Ensimmäistä kertaa päästään havainnoimaan lohia niitten luonnollisessa elinympäristössä eli joen uomassa. Olipa vesi sitten matalalla tai korkealla tai kirkasta tai sameaa, kalat näkyvät siellä, sanoo tutkija Atso Romakkaniemi Riistan- ja Kalantutkimuslaitokselta.

DIDSON-kaikuluotain lähettää veden alle useita kymmeniä kapeita kaikukeiloja. Kun kala ui keilojen ohi, luotaimen ohjelmisto yhdistää signaaleista lähes videokuvan tarkkuuteen yltävän kuvan kalasta. Kuvan perusteella lohet voidaan lajimäärittää koon perusteella ja niiden uintisuunta nähdään. Tärkeintä on kuitenkin selvittää kudulle nousevien kalojen määrä. Aika monenlaista käyttöä sillä tiedolla on. Se on esimerkiksi erittäin tärkeää, kun tutkitaan joen tuotantokykyä, eli sitä kuinka paljon joki voi tuottaa lohta enimmillään, Romakkaniemi kertoo.

Tuotantokyky on olennaista tietoa esimerkiksi lohipolitiikkaa tehtäessä - kakkuahan on vaikea jakaa, jos ei tiedetä, kuinka suuri se on. Tiedot kiinnostavat myös vapaa-ajankalastajia, joten RKTL aikookin julkaista laskentojen tuloksia internetissä. Tänä kesänä emme varmaankaan pääse vielä siihen tilanteeseen, että meillä olisi netissä ihan ajantasaista tietoa. Meillä on paljon säätämistä vielä, että saamme mahdollisimman hyvälaatuista tietoa, jonka luotettavuutta ei enää tarvitsisi epäillä, Romakkaniemi sanoo.

1990-luvun puolivälissä alkanut työ Tornionjoen luonnonlohikannan elvyttämiseksi näyttää tuottavan vuosi vuodelta parempaa tulosta. Poikastuotanto vuosittain yltää jo miljoonaan ja kuolleisuutta lisännyt m74 on pitänyt päänsä piilossa viime vuosina. Myös ajoverkkokalastuksen kieltäminen Itämerellä on lisännyt jokeen nousevien emokalojen määrää merkittävästi.

Romakkaniemen mukaan Tornionjoen lohella meneekin nyt paremmin kuin koskaan sen jälkeen kun Itämeren ja Tornionjoen lohikannasta alettiin tutkimusmielessä kiinnostua 1970-luvun lopulla. Nyt ollaan 10-, 20- tai jopa 30-kertaisissa lohimäärissä siihen nähden, mitä oltiin silloin vuosikymmeniä sitten. Siinä mielessä voi huoleti sanoa, että hyvältä näyttää.

YLE

▲Alkuun


ISOHAARAN KALATIE ODOTTAA ALLEKIRJOITUKSIA

Isohaaran toisen kalatien rakentaminen saattaa alkaa ensi syksynä. Jos kalatiehankkeessa mukana olevat kuusi kuntaa allekirjoittavat yhteistyösopimuksen elokuuhun mennessä, voi rakentaminen alkaa loka-marraskuussa, sanoo Lapin ympäristökeskuksen johtaja Matti Hepola. Kalatiestä järjestettiin tiistaina yhteisneuvottelu. Pohdittavana oli monta kysymystä kuten se, kenen hallintaan ja huollettavaksi kalatie tulee. Hyvänä vaihtoehtona pidetään kuntayhtymää, mitä vaihtoehtoa Lapin liitto selvittää parhaillaan.

Isohaaran kakkoskalatielle on jo saatu EU-rahoituspäätös. Valtio ja EU maksaisivat 1,63 miljoonan euron kustannuksista 1,36 euroa ja loput 270 000 euroa jäisivät kuuden kunnan jaettavaksi. Mukana ovat kunnat Kemijoen jokisuusta Ounasjoen latvoille saakka. EU-rahoitusta ei voida saada ennen kuin kunnat sitoutuvat omaan rahoitusosuuteensa. Hepolan mukaan kaikki kunnat eivät ole vielä tehneet rahoituspäätöstä.

Sopimusta rukataan. Lapin ympäristökeskus valmistelee toukokuun aikana kuntien yhteistyösopimusta, joka lähtee kuntiin päätöksentekoa varten. Jos sopimus tehdään elokuussa, voi rakentaminen alkaa loka-marraskuussa. Rakentaminen tehdään talviaikaan, Hepola sanoo.

Isohaaran kakkoskalatien hanke sisältää kalatien rakentamisen lisäksi luonnonlohien ylisiirtoja jokisuulta Ounasjoelle kutemaan. Tätä ei ehditä tehdä tänä kesänä, vaan Hepolan arvion mukaan kesinä 2010 ja 2011. Ensimmäisenä kesänä ylisiirretään 300 kalaa ja seuraavana kesänä 700 kalaa, Hepola kertoo.

Muiden luvat haettava. Isohaaran kakkoskalatielle on jo vesioikeudellinen lupa. Monet kunnat haluaisivat, että samassa rupeamassa rakennettaisiin myös neljä muuta Kemjoen kalatietä, eli Taivalkoski, Ossauskoski, Petäjäskoski ja Valajaskoski. Niille ei ole vielä vesioikeudellista lupaa. On pohdittava kuka hakee lupaa. Myös voimayhtiön Kemijoki Oy:n kanssa on saatava sopimus kalateiden rakentamisesta, Hepola kertoo. Hepolan mukaan osa kunnista haluaa ainakin aiesopimuksen muidenkin kalateiden rakentamisesta, ennen kuin sitoutuvat Isohaara kakkosen yhteistyösopimukseen.

YLE 12.5.2009

▲Alkuun


MILJOONIA KALANPOIKASIA PÄÄSTETÄÄN UIMAAN

Kaloista ja kalastuksesta kiinnostuneet pääsevät istuttamaan kalanpoikasia. Iin Rantakestilässä päästetään veteen lauantaina lohia, meritaimenia ja siikoja. Iijokisuulle istutetaan lähiviikkoina miljoonia kalanpoikasia.

Pohjolan Voima tekee kevään aikana velvoiteistutuksia, joissa jokeen lasketaan 310 000 lohta ja 28 000 meritaimenta. Lisäksi Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat istuttavat yli 10 miljoonaa vastakuoriutunutta siikaa. Kiinnostuneet voivat osallistua kalojen istuttamiseen lauantaina 16.5. kello 12 alkaen Iin Rantakestilässä. Samalla jaetaan tietoa istutuksista sekä kuulumisia Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeesta.

YLE

▲Alkuun


OULUJOEN VOIMALAITOKSILLE SUUNNITELLAAN YKSILÖLLISET KALATIET

Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunnitellaan kalatiet. Noin 1,2 miljoonan euron hanke toteutetaan 2009-2011. Tavoitteena on suunnitella toimivat kalatiet kuuteen Oulujoen voimalaitokseen siten, että hyödynnetään olemassa olevia rakenteita voimalaitosten toiminta huomioon ottaen, sanoo hankkeen projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Toimivien kalateiden suunnittelu Oulujoen voimalaitoksiin on haastava tehtävä, sillä jokainen pato on erilainen. Esimerkiksi Monttaan olisi mahdollista rakentaa luonnonmukainen uoma, mutta Pyhäkoskessa tarvitaan kalahissiratkaisua. Montassa kalatie voisi kulkea vanhaa joenuomaa mukailleen. Samalla noin 650 metrin pituinen kalatie voisi toimi lisääntymisalueena lohikaloille, Laajala kertoo. Pyhäkosken lisäksi hissiratkaisuihin on päädytty Utasen ja Jylhämän voimaloiden kohdalla. Nyt ei kuitenkaan puhuta niistä vanhoista vekottimista, joilla on paha maine. Esillä olleet kalahissimallit todella toimivat, Laajala huomauttaa. Kalatien hinta noin miljoona. Erityisen vaativia haasteita suunnittelutyölle asettavat alkuperäiset voimalaitosrakenteet ja nopeasti vaihtuvat virtausolosuhteet.

Vaelluskalakannan palauttaminen voimakkaasti muutettuun vesistöön edellyttää muutakin työtä kuin pelkkien kalateiden rakentamisen. Oulujoen vain noin reilun sadan hehtaarin kokoiset luontaiset lisääntymisalueet eivät yksin riitä pitämään yllä elinkelpoista lohikantaa. Tarvitaan tuki-istutuksia ja aikuisten lohien ylisiirtoja. Niille haetaan lupaa ensi vuonna, Laajala kertoo.

Suunnitteluvaiheen aikana tehdään myös muita vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviä tukitoimia, kuten vaelluspoikastutkimuksia. Hupisaarten puroille laaditaan suunnitelma, jonka pohjalta saadaan selvitys niiden soveltuvuudesta lohikalojen elinympäristöksi. Yhden kalatien rakentaminen maksaa noin miljoona euroa. Laajalan mukaan rakentamistöihin olisi mahdollista päästä 2012, jos luvat ja rahoitus saadaan kuntoon.

Kalateiden suunnittelun rahoituksesta valtaosa eli 75 prosenttia tulee Euroopan aluekehitysrahastolta, runsas kymmenesosa voimayhtiöltä ja loput kunnilta ja maakuntien liitoilta.

Tervareitti

▲Alkuun


OULUJOKEEN RAKENNETAAN KUUSI KALATIETÄ

Kalatiet tulevat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueelle. Tarkoituksena on elvyttää lohikanta. Lohi ja muut vaelluskalat yritetään palauttaa pitkän tauon jälkeen Oulujokeen. Uudet kalatiet rakennetaan vuosina 2009-2011 ohittamaan Oulujoen pääuoman vesivoimalat. Kalatiet tulevat Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitosten ympäristöön. Oulujoen suistossa Merikoskessa on jo kalatie.

Kalateiden toiminta vaatii kunkin voimalan kohdalla erityisiä rakenteellisia ja toiminnallisia ratkaisuja. Kun voimalaitos turbiinien kautta tuleva virtaus pienenee tai lakkaa kokonaan, kalatien virtaamaa täytyy kasvattaa ja suunnata siten, että ylösvaeltavat kalat löytävät kalatien sisäänkäynnin helpommin, kertoo ympäristökeskus.

Pelkkä kalateiden rakentaminen ei tuo lohta takaisin Oulujokeen. Lisäksi on esimerkiksi suoritettava istutuksia ja kehitettävä lisääntymisalueita. Ympäristökeskus toteuttaa kalatien toimivuuden selvittämiseksi luotaus- ja seurantatutkimukset lähivuosina.

Uusien kalateiden kokonaiskustannusarvio on verollisena hintana noin 1,2 miljoonaa euroa, josta Pohjois-Pohjanmaan osuus on noin 763 000 euroa ja Kainuun osuus noin 325 000 euroa.Kalatiet rakennetaan vuosina 2009-2011.

Uomien sulkeminen esti kalan vaelluksen. Sotien aikana vuosina 1939-1944 Suomi menetti pääosan sähköntuotantokapasiteetistaan. Jokien valjastaminen varmisti Pohjois-Suomen teollisuuslaitosten energiansaannin. Pääosa Oulujoen voimaloista aloitti toimintansa 1950-luvun puolivälissä. Ne rakennettiin vuosina 1951-1963. Ensimmäisten joukossa sähköä alkoi tuottaa Vaalan Jylhämä.

Vesivoimalat sulkivat jokien pääuomat. Vaelluskalojen reitti meren ja joen välillä katkesi, ja esimerkiksi luonnonlohi hävisi joesta. Luonnontilaista jokea jäljittelevien kalateiden avulla lohi- ja muu kalakanta aiotaan nyt palauttaa Oulujokeen.

YLE 29.4.2009


OULUJOEN KALATEIDEN SUUNNITTELU KÄYNNISTYY

Oulujoen pääuoman Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunnitellaan kalatiet. Hanke toteutetaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueilla vuosina 2009–2011. Oulujoen kalateiden suunnittelua koordinoi Pohjois Pohjanmaan ympäristökeskus.

Oulujoen kalateiden suunnittelu toteutetaan hyvässä yhteistyössä voimayhtiöiden, kuntien, maakunnan liittojen ja ympäristökeskusten kanssa. Hankkeen tavoitteena on suunnitella toimivat kalatiet Oulujoen kuuteen voimalaitokseen hyödyntämällä olemassa olevia rakenteita voimalaitosten toiminta huomioon ottaen. Kalateiden suunnittelusta vastaa Insinööritoimisto Ponvia Oy Oulusta sekä alikonsultit Geobotnia Oy, VSU Arkkitehtuuri ja vihersuunnittelu Oy ja Etteplan Oyj.

Erityisen vaativia haasteita suunnittelutyölle asettavat alkuperäiset voimalaitosrakenteet ja nopeasti vaihtuvat virtausolosuhteet. Kalateiden toiminnan varmistamiseksi on hankkeen suunnittelussa otettu huomioon kalatietyyppi, houkutusvirtaaman lisääminen, seurantalaitteet ja automatiikka. Kun turbiinien kautta tuleva virtaus pienenee tai lakkaa kokonaan, voidaan kalatien kautta tulevaa houkutusvirtaamaa kasvattaa ja suunnata siten, että ylösvaeltavat kalat löytävät kalatien sisäänkäynnin helpommin.

Vaelluskalakannan palauttaminen voimakkaasti muutettuun vesistöön edellyttää kokonaisvaltaista kehittämistä, jossa vaelluskalojen elinkiertoon vaikuttavat tekijät on otettu huomioon. Pelkkä kalateiden rakentaminen ei tuo lohta takaisin. Oulujoella vähäiset lisääntymisalueet eivät yksin riitä ylläpitämään elinkelpoista lohikantaa, vaan tarvitaan tuki istutuksia ja ylisiirtoja.

Suunnitteluvaiheen aikana vuosina 2009 ja 2010 toteutetaan Oulujoella vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviä tukitoimia, kuten vaelluspoikastutkimuksia, joilla seurataan smolttien alasvaellusta Oulujärveltä Oulujokisuulle. Tukitoimiin kuuluvat myös aikuisten lohien ylisiirto sekä kalojen luotaus- ja seurantatutkimukset joen alaosalla. Merikosken kalatien sisäänkäyntiä seurataan ja virtaamia säädetään kalatien toiminnan tehostamiseksi. Hupisaarten puroille laaditaan suunnitelma, jonka pohjalta saadaan selvitys niiden soveltuvuudesta lohikalojen elinympäristöksi ja poikastuotantoalueeksi. Seurantatutkimuksilla saadaan tietoa jokeen nousevien kalojen käyttäytymisestä Merikosken kalatien sisäänkäynnissä ja Montan padon alla.

Kalatiesuunnitelmat valmistuvat 2010. Tämän jälkeen suunnitelmille haetaan vesilain mukainen lupa. Luvan hakijaorganisaation perustamista ja hallintomallin suunnittelua valmistelee Pohjois-Pohjanmaan liiton toimesta Oulu – Kajaani kehittämisvyöhykehanke. Oikeustoimikelpoinen organisaatio tulee olla tiedossa luvanhakuvaiheessa.

Tukitoimenpiteet toteutetaan yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Oulun ja Paltamon yksiköiden, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten, Oulun kaupungin, Oulun Energian ja Fortum Oyj:n sekä hankkeessa mukana olevien alueen kuntien, Oulu, Muhos, Utajärvi, Vaala, Paltamo ja Kajaanin kaupungin kanssa. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on noin 1,2 miljoonaa euroa (sisältäen arvonlisäveron), josta Pohjois-Pohjanmaan osuus on noin 763 000 euroa ja Kainuun osuus noin 325 000 euroa. Euroopan Aluekehitys rahaston (EAKR) rahoitusosuus on noin 75 %, voimayhtiön 11 % ja loppuosa kuntien ja maakuntien liittojen.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus

▲Alkuun


LOHI VOISI KUTEA HUPISAAREN PUROISSA

Miltä kuulostaa kävelyretki Hupisaareen katselemaan lohien kutupuuhia? Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaron mukaan se on täysin mahdollista. "Selvitämme tämän kesän aikana, miten paljon vettä pitäisi virrata talvella puroissa, että mätimunat selviäisivät", Erkinaro kertoo.

Jos puroon saataisiin istutettua poikasia niin, että ne mieltäisivät Hupisaaren kodikseen, kalat nousisivat puroihin takaisin kutemaan. Lohtakin paremmin Hupisaaren purot soveltuisivat taimenelle. Jos vettä johdettaisiin puroihin myös talvella, se veisi arviolta muutamia prosentteja Merikosken voimalaitoksen tehoa. Lisäksi purojen patorakennelmia pitäisi mahdollisesti purkaa.

Hupisaarten purojen kartoittaminen on osa Oulujoen kalateiden suunnittelua. Kahden vuoden aikana on tarkoitus suunnitella toimivat kalatiet Oulujoen kuuteen voimalaitokseen. Näin lohi pääsisi mereltä jopa Oulujärveen asti.

Kaleva 29.4.2009

▲Alkuun


LOHEN LIHASKUNTO NOUSEE UIMATREENILLÄ

Oikeaoppinen treenaus voi parantaa kalaistukkaiden selviytymistä luonnossa, kertoo kasvatuskalojen uintiharjoittelusta perjantaina väittelevä Katja Anttila. Väitöstyön mukaan kasvatettujen kalojen heikompi lihasten suorituskyky voi olla eräs tekijä, joka vaikuttaa istukkaiden selviytymiseen. "Lihaksen toimintakyky kasvaa harjoittelemalla", Anttila kuvaa. Kasvatettujen kalojen lihasten energiantuottokyky oli heikompi ja lihasten supistumiseen osallistuvien rakenteiden määrä vähäisempi kuin villeillä kaloilla. "Treenaamattomien kalojen lihaksissa on myös tosi paljon rasvaa", Anttila lisää.

Harjoittelu sujuu yksinkertaisella menetelmällä: nostamalla kasvatusaltaaseen tulevan veden virtausnopeutta. "Kalalla on luontainen taipumus uida virtausta vastaan. Mitä isompi virtausnopeus on, sitä kovempaa kalatkin uivat", Anttila kertoo. Ja uidessa lihaskunto kasvaa. "Virtausnopeus sovitetaan kalan pituuden mukaan, se on normaalisti puoli ruumiinmittaa sekunnissa. Paras harjoitusohjelma esimerkiksi lohelle tulisi virtausnopeudella 1,5 ruumiinmittaa sekunnissa", Anttila laskee.

Treenausta on kuusi tuntia päivässä viiden päivän ajan.

"Treeni kestää parin viikon ajan ennen istutusta", hän lisää. Harjoittelun vaikutuksia tutkittiin myös luonnonoloissa: Simojokeen, 44 kilometriä jokisuulta yläjuoksulle, vapautettiin tavallisia ja harjoitusohjelmalla treenattuja istukkaita. "Harjoittelemattomat kalat kelluskelivat virran mukana ja olivat jokisuulla aikaisemmin, treenatut kalat viipyivät joessa kauemmin", Anttila kertoo.

Harjoitelleet kalat uivat pontevammin vastavirtaan ja lisäksi Anttila arvelee niiden saalistaneen joessa villien lohien tapaan. Jatkossa aiotaan seurata istutettujen kalojen selviämistä takaisin Simojokeen, sillä ne kantavat selässään Carlin-merkkiä. Kalanistutusten tuloksellisuudesta on kiistelty vuosia. Uintiharjoittelu olisi helppo ja halpa tapa parantaa istukkaiden elinkelpoisuutta. "Varsinkin lohien kohdalla istutukset tehdään keväällä, tulva-aikaan. Silloin vettä on runsaasti saatavilla kasvatuslaitoksilla", Anttila huomauttaa. On esitetty, että vain alle viisi prosenttia istutetuista kaloista selviää lisääntymisikään asti hengissä. Anttila ei vielä halua arvioida, paljonko hyötysuhdetta voitaisiin harjoittelulla parantaa. "Siihen pitää odotella pari vuotta, että saadaan tuloksia merivaellukselta palaavien lohien selviytymisestä."

Katja Anttilan väitöskirja "Villien, harjoitettujen ja kasvatettujen kalojen uintilihakset. Näkökulmia kalsium- ja energia-aineenvaihduntaan" tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina kello 12.

Kaleva 24.4.2009

▲Alkuun


ISOHAARAN ERILLISKALATIEHANKETTA YRITETÄÄN PELASTAA

Lapin ympäristökeskus yrittää saada kunnat allekirjoittamaan erillissopimuksen Kemijoen Isohaara II -kalatiestä toukokuussa. Ympäristökeskuksen johtaja on kutsunut Kemi- ja Ounasjokivarsien kunnat, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen edustajat sekä kalaviranomaisen neuvotteluun toukokuun 12. päivä.

Päämääränä on, että yhteistyösopimus allekirjoitettaisiin neuvottelussa. Sopimus piti allekirjoittaa viime torstaina, mutta kunnat perääntyivät hankkeesta. Kunnat haluaisivat rakennuttaa kaikki viisi kalatietä kerralla, kun EU-rahoitus on varma ainoastaan Isohaara kakkoselle. Rahoitusta toivotaan Kemijoki Oy:ltä, joka taas voisi vaatia vesivoiman lisärakentamista.

Tämän vaihtoehdon toteutuessa nimet saataisiin paperiin aikaisintaan syyskuussa. Isohaara II:n erillishankkeeseen liittyy myös lohen ylisiirtojen viivästyminen. Jos kalatien rakentaminen viivästyy, voidaan ylisiirrot Ounasjokeen aloittaa vuotta aiottua myöhemmin.

YLE 21.4.2009

▲Alkuun


KEMIJOEN KALATIET HALUTAAN KYTKEÄ VESIVOIMAAN

Kemijoen kalatiehankkeita ollaan Lapissa kytkemässä vesivoiman lisärakentamiseen. Lapin ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Miikka Halonen näkee, että jopa Vuotos on noussut esille Lapin liiton ja voimayhtiöiden keskustelussa kalateistä.

Halosen mukaan ympäristökeskus ei ole mukana tällaisessa hankkeessa. Lapin liiton edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo ei halua puhua Vuotoksesta kalaportaiden yhteydessä, mutta myöntää, että Pelkosenniemen yläpuolelle rakennettavan monikäyttöaltaan voisi kytkeä kalateiden rahoittamiseen.

Jokiyhtiö on ilmoittanut, että lakisääteisten velvoitteiden päälle ei ota uusia velvotteita. Jos sulamisvesien kiinniottaminen tulee Kemi-Ounasjoen tulvariskien hallintasuunnitelmaan mukaan ja siitä koituu energiahyötyä, Kemijoki Oy on valmis harkitsemaan myönteisesti rahoitukseen osallistumista, kertoo Ylitalo. Kyse on halusta rakentaa kaikki viisi kalatietä kerralla, ja tähän tarvitaan lisärahoitusta. Viime viikolla kalatiehankeeseen osallistuvien kuntien piti allekirjoittaa Isohaara II:een tähtäävä yhteistyösopimus, mutta nyt suunnitellaan jo suurempaa kokonaisuutta. Isohaaraan on saatu euroopan aluekehitysrahaston rahoitus, mutta muiden portaiden rahoituksesta ei ole varmuutta.

YLE 20.4.2009

▲Alkuun


LOHI SAATTAA PALATA IIJOKEEN JO KESÄLLÄ

Evakossa yli puoli vuosisataa ollut Iijoen lohi saattaa palata kotijokeensa jo ensi kesänä. Lisääntymisalueilleen nousevia emolohia aletaan siirtää Iijoen voimalaitospatojen yli, jos siihen saadaan kalaviranomaisten lupa. Ensi vaiheessa jokeen on tarkoitus siirtää ainakin sata kalaa. Iijoen vesistön kalastusalue hakee ylisiirroille lupaa Kainuun TE-keskuksesta. Metsähallituksen eräsuunnittelijan Pirkko-Liisa Luhdan mukaan kyse on ainutlaatuisesta hankkeesta, jolla on iso merkitys paitsi Iijokivarren asukkaille myös koko Itämeren lohen tulevaisuudelle.

Iijoen lohi on yksi kolmesta jäljellä olevasta Itämeren puoleisesta lohikannasta. Lohien nousu loppui Iijokeen vuonna 1961. Onneksi silloin otettiin oman joen alkuperäinen lohikanta talteen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle, hän kiittelee. Ennen voimalaitosrakentamista Itämeren puolella on ollut 20 vaeltavaa lohikantaa. Suomessa niistä ovat Iijoen kannan lisäksi säilyneet vain Tornionjoen ja Simojoen lohikannat. Lohen on päästävä myös rakennettuihin jokiin, jotta sen olemassaolo saataisiin varmistettua, Luhta huomauttaa.

RM 18.04.2009

▲Alkuun


TENON JA NÄÄTÄMÖN LOHENSAALIIT EDELLISVUOTTA PAREMMAT

Tenojoen ja Näätänmöjoen lohisaaliit olivat viime kesänä edellisvuotta parempia. Tenojoesta kalastettin viime kesänä lohta 121 tonnia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan saalista saatiin 21 prosenttia edellisvuotta enemmän. Suomesta puolelta tilastoistiin 16 tonnia suurempi lohisaalis kuin Norjasta. Lohisaalis Tenojoesta oli kuitenkin edelleen reilut kymmenen tonnia pienempi kuin vuosien 1972 ja 2007 välillä tilastoitu keskisaalis.

Näätämöjoen lohisaalis oli yli 9 tonnia eli puoli tonnia keskimääräistä saalista suurempi. Suomalaiset jäivät Näätämöllä alakynteen, kun Norjalaiset kahmaisivat 9,5 tonnin kokonaissaalista reilut seitsemän tonnia. Suomessa koltta-alueen paikkakuntalaiset kalastivat edellisten vuosien tapaan 70 prosenttia Suomen puolen saaliista.

Kalastusmatkailijat nappasivat Tenolla puolet. Suomen puolelta kalastettu saalis Tenojoesta oli yhteensä 69 tonnia. Kalastusmatkailijat ahmaisivat saalista 36 tonnia ja paikkakuntalaiset 32 tonnia. Kalastuskaudella 2008 Teno-Inarijoella kävi yhteensä 8100 kalastusmatkailijaa ja lisäksi noin 1000 nuorisoluvan lunastanutta alle 16-vuotiasta. Kalastajien ja kalastusvuorokausien määrä väheni edellisestä kesästä seitsemän prosenttia. Suomen puolella paikakuntalaiset lunastivat viime vuonna 746 kalastuslupaa Tenojelle. Luvista noin vajaa viidennes oikeutti vain vapa- ja viehekalastukseen.

YLE 6.4.2009

▲Alkuun


ISOHAARAN TOISEN KALATIEN RAKENTAMINEN ALKAA KESÄLLÄ

Lapin maakunnan yhteistyöryhmä tukee lohen palautusta Kemijokeen ja Ounasjokeen. Yhteistyöryhmä puoltaa Lapin ympäristökeskuksen "Askel Ounasjoelle 2 - Isohaaran II kalatien rakentaminen ja lohien ylisiirto" -hankkeella. Hanketta esitetään rahoitettavaksi Pohjois-Suomen EAKR -toimenpideohjelman 2007 - 2013 toimintalinjasta 3; Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen.

Ympäristökeskus on hakenut tukea 1,42 miljoonaa euroa EU:lta ja valtiolta. EAKR-rahoituksen osuus on 820 000 euroa ja valtion osuus 600 000 euroa. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 1,69 miljoonaa euroa, joten hankkeeseen sisoutuneiden kuntien maksettavaksi jää 270 000 euroa.

Hankkeen tavoitteena on rakentaa Isohaaran II kalatie sekä lohien ylisiirto viiden voimalaitoksen yli Ounasjoelle. Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtalan mukaan tavoitteena on, että kalatien rakentaminen alkaa kesällä ja se valmistuu vuoden loppuun mennessä. Nyt laitetaan tarjouskilpailu vireille kalatien rakentajien osalta.

YLE 6.4.2009

▲Alkuun


TENON LOHITURISTIEN VAPOJA RAJOITETAAN

Tenolla rajoitetaan turistien vapojen määrää veneissä. Ensi kesänä ulkopaikkakuntalaisen veneessä saa olla korkeintaan kolme vapaa. Lapin TE-keskus ja Finnmarkin lääninhallitus ovat sopineet ensi kesän ulkopaikkakuntalaisten kalastussäännöistä Tenojoelle.

Norjan viranomaiset ovat vaatineet vapojen rajoittamista Tenon lohen suojelemiseksi. Aiemmin vapojen määrää ei ole rajoitettu Suomen puolella. Lapin TE-keskus ja Finnmarkin lääninhallitus ovat sopineet lisäksi, että Boratbockan perhokalastusalueen 35 luvan kiintiö poistuu Suomen puolelta. Kesäkuun 20. päivästä heinäkuun 20. päivään asti Boratbockan erillisalueella saa kalastaa rannalta vain aamuseitsemän ja iltaseitsemän välillä.

Tenolla kielletään myös sekä vene- että rantakalastus 50 metriä lähempänä niiden sivujokien suita, joihin lohi nousee. Lisäksi nuorisoluvan ikärajaa nostetaan 18 vuoteen.

YLE 2.4.2009

▲Alkuun


TORNIONJOEN KAIKULUOTAUS KIINNOSTAA

RKTL laittaa rajajokeen Tornion ja Pellon kohdalle ensi kesäksi monikeilakaikuluotaimet, joilla selvitetään lohennousun ajoittumista ja lohimäärää. Tornionjokivarren kalastusmatkailuyrittäjät haluavat lohilaskurin tiedot internettiin matkailijoiden houkuttelemiseksi jo ensi kesänä.

Lohitutkija Atso Romakkaniemi RKTL:stä toppuuttelee kuitenkin yrittäjien intoa ja muistuttaa, että monikeilakaikuluotaimia ei ole kokeiltu aikaisemmin yhtä suurella lohijoella. Hänen mukaansa kaikuluotaimien tuottama tieto laitetaan RKTL:n nettisivuille, mutta reaaliaikaista tietoa ei vielä tule tarjolle. RKTL laittaa rajajokeen Tornion ja Pellon kohdalle ensi kesäksi monikeilakaikuluotaimet, joilla selvitetään lohennousun ajoittumista ja lohimäärää. Tornionjoen lohitutkimusta on esiteltiin torstaina Pellossa Lapin liiton kalastusmatkailuseminaarissa.

YLE 12.3.2009

▲Alkuun


LOHI VOISI KUTEA OUNASJOESSA

Unohdetaan hetkeksi Rovaniemen ja Kemin väli, pyytää lohitutkija Atso Romakkaniemi ennen kuin alkaa puhua Ounasjoesta lohijokena. Kemin ja Rovaniemen välillä Kemijoessa on viisi voimalaitosta, joista alimpaan eli Isohaaraan aletaan kesällä rakentaa toista kalatietä. Suunnitelmissa on turvata kalalle nousuväylä Ounasjoelle asti noin kymmenessä vuodessa. Ounasjoki on erinomaisessa kunnossa. Lohi lisääntyisi nimenomaan pääuomassa, joka ympäristöltään sopii poikastuotannolle, kertoo Romakkaniemi.

Kutualueet odottavat

Lohi on ollut poissa vuosikymmeniä, mutta kilpailutilanne muiden lajien kanssa ei ole ongelma. Kutualueet odottavat edelleen tyhjinä paluumuuttajaa. Tämä on nähty Tornionjoella, jossa heikoksi päässyt kanta alkoi nopeasti elpyä vanhoilla kutupaikoilla, kun lohen merikalastusta rajoitettiin riittävästi. Nyt vain pitäisi saada jatkuvaa runsasta nousulohien vaellusta alueelle.

Miten uusi kanta sitten osaisi nousta kotijokeensa?

Lohi on Romakkaniemen mukaan siitä kiitollinen kala, että se pyrkii merivaellukselta takaisin siihen jokeen, josta on lähtenytkin. Tärkeää on istutuspaikka, johon lohi leimautuu. Ongelmana on löytää kanta, joka on sopeutunut joen ja jokisuun merialueen kiertoon. Sellaista ei ole edes viljeltynä. Jokainen kanta on kuitenkin geneettisesti omanlaisensa. Kemijokisuussa pyörivät lohet ovat pääosin Tornionjoen emokaloista saatua alueelle istutettua kantaa. Jos istutus Ounasjoelle aloitetaan noin viisi vuotta ennen kalateiden valmistumista, nousulohilla olisi mahdollisuus palata kasvupaikoilleen. Aiemmin aloitetuilla istutuksilla on tutkinnallista merkitystä.

Ylä- ja alavirtaan

Tornionjoen kokemusten mukaan luonnonkannan elpyminen on melko nopeaa. 1990-luvun alun heikoista vuosista on tällä vuosikymmenellä päästy 10-20 kertaa vahvempaan kantaan. Aikaa tarvittiin kahden kolmen sukupolven verran. Ounasjoella työ on vaikeampi. Uusi kanta pitäisi sopeuttaa kulkemaan voimaloiden läpi sekä ylä- että alavirtaan. Alaspäin mentäessä allaspadot hidastavat vaelluskalan kulkua.

Romakkaniemi ei muista kansainvälistä esimerkkiä, jossa kokonaan uusi kanta olisi onnistuttu täydellisesti jokeen kotiuttamaan, mutta kannan vahvistaminen kyllä onnistuu. Ylävirraltaan rinnakkain kulkevat Muonionjoki ja Ounasjoki ovat ympäristöltään niin samanlaisia, että Muonionjoen kannan siirto naapurijokeen voisi hyvinkin onnistua.

Toimivia kalateitä jopa usean padon ohi löytyy, jos kyse on joen omasta kannasta. Ounasjoki voisi tuottaa satoja tuhansia poikasia vuosittain. Niistä 10-15 prosenttia olisi hengissä pyrkimässä kotijokeensa. Kymmenet tuhannet nousulohet saisivat kalamiehen sydämen läpättämään.

Lapin Kansa

▲Alkuun


LOHEN NOUSU OULUJÄRVEEN TAAS LÄHEMPÄNÄ

Lohen nousu Oulujärveen on taas lähempänä toteutumistaan. Kainuun maakunta päätti myöntää 230 511 euroa Euroopan aluekehitysrahaston rahaa ja valtion rahaa Oulujoen kalateiden suunnitteluun Kainuun puolella. Helmikuun alussa Pohjois-Pohjanmaan maakunta hyväksyi noin puoli miljoonaa euroa EAKR:n ja valtion rahaa kalateiden suunnitteluun omalla alueellaan. Maanantaina Kainuun maakunnan yhteistoimintaryhmä (MYR) hyväksyi Kainuun osuuden rahoittamisen. Hanke on EAKR-ohjelman mukainen ja toteuttaa Kainuun maakuntaohjelmaa.

Kaikkiaan Kainuun osuus on 325 453 euroa. Kainuun ympäristökeskus sai rahoitusta kahden voimalaitoksen, Nuojuan ja Jylhämän, kalatiesuunnitelmiin. Oulujoen kalatiehanke on mittavin koskaan Suomessa toteutettava vastaavanlainen hankekokonaisuus.

Kainuun Sanomat 23.2.2009

▲Alkuun


VAELLUSLOHI ON PALAAMASSA IIJOKEEN

Lähes puoli vuosisataa laitoshoidossa ollut Iijoen lohi saattaa palata kotijokeensajo ensi kesänä. Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke on hakenut ylisiirtolupaa kutulohien siirtämiseksi patojen yläpuolelle Kainuun TE-keskukselta. Eräsuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta Metsähallituksen Pohjanmaan alueelta uskoo vahvasti, että viranomainen myöntää kutulohelle ylisiirtoluvan. "Jos lupa saadaan, lohi lähtee siirtymään heti. Ennemmin tai myöhemmin lohi saadaan palautettua kotijokeensa. Hieno lähtökohta on mielestäni se, että hankkeessa ovat mukana kaikki Iijokilaakson kunnat", Luhta sanoo. Iijoen lohi on yksi kolmesta jäljellä olevasta Suomen 20:stä Itä-meren puoleisesta lohikannasta. Kodittomana sitä on kuitenkin säilytetty vuodesta 1961 lähtien laitoksissa.

Erinomaisen lähtökohdan palauttamiselle antaa Luhdan mielestä erityisesti se, että Iijoen kaikki sivujoet on perattu ja kunnostettu uittoperkausten jäljiltä. Tuotantokelpoista lisääntymisaluetta on valtava määrä, arvioiden mukaan 600-800 hehtaaria. "Miljoonanavetta on pidetty vuosikymmenet iskussa. Esimerkiksi Kostonjoen alueet tuottavat tosi hyvin", selventää Luhta. Metsähallitus aloitti kotiutusistutukset pienpoikasilla vuonna 2006. Sähkökalastusten tulokset poikasten selviytymisestä ovat enemmän kuin lupaavat. Merelle vaeltavat lohet palaavat kotijokeensa kutemaan. "Selviytymismahdollisuudet ovat 3-3,5 kertaa paremmat kuin laitoskasvatetuilla kaloilla."

Lohta on yritetty palauttaa vuosikymmenien aikana monilla erilaisilla toimenpiteillä, mutta se ei ole kuitenkaan onnistunut. Muutama vuosi sitten havaittiin, että on olemassa toinenkin keino, ylisiirrot. Nyt ensimmäisessä vaiheessa kutulohet siirretään patojen ohi tuotantoalueelle. Sadan lohen käyttäytymistä ja liikkumista Oulun yliopisto tutkii telemetriaseurannalla.

Iijokivarressa on tarkoitus poistaa ojituksia alueilta, joilla ojituksilla ei ole metsätaloudellista merkitystä. Veden laatu paranee ja alivirtaamat vähenevät. Tavoitteena on rakentaa myös lisää kalateitä parantamaan vaelluskalojen nousemista kotijokeensa. "Vaelluskalan palauttamisella on merkitystä niin matkailulle kuin Iijoen vesistöalueen vetovoimaisuudelle. Kokonaisuudessa ei ole kysymys vain lohesta, vaan myös muista vaelluskaloista, meritaimenesta ja siiasta."

Hankkeessa ovat mukana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, RKTL, Oulun yliopisto, Metsähallitus ja Iijokivarren kunnat ja kalastusalueet.

Kaleva 23.2.2009

▲Alkuun


OULUJOEN KALATEIDEN RAKENNUSSUUNNITTELU VALMIIKSI ENSI VUONNA

Oulujoen pääuoman voimalaitokset ohittavien kalateiden lopullinen suunnittelu on pitkän valmistelun jälkeen vihdoin käynnistymässä. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset ovat käynnistämässä hanketta, jonka tuloksena valmistuvat lupahakemustasoiset rakennussuunnitelmat ja urakkatarjouspyyntöasiakirjat kalateiden rakentamiseksi Oulujokeen.

Merikosken kalatien suunnittelusta vastannut Insinööritoimisto Ponvia oy valittiin avoimen hankintamenettelyn kautta suunnittelemaan kalatiet Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseviin Montan, Pyhäkosken, Pällin ja Utasen sekä Kainuussa sijaitseviin Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin. Suunnitelmien on tarkoitus olla valmiina vuoden 2010 lopulla.

Kalatiehankkeen osatoteuttaja, RKTL:n Oulun yksikkö jatkaa vaelluspoikastutkimuksia eli smolttien alasvaelluksen seurantaa koko joen alueella Jylhämästä jokisuulle. Lisäksi vuonna 2010 aloitetaan aikuisten lohien ylisiirrot luontaisen lisääntymisen käynnistämiseksi, jos ylisiirtoihin saadaan lupa Eviralta.

Tarkoitus on pyytää juuri ennen kutuaikaa Oulujoelle pyrkimässä olevia merilohia Merikoskelta tai Montasta. Ylisiirrot aloitetaan ensin tänä vuonna Iijoella, josta saatuja kokemuksia hyödynnetään sitten Oulujoella, kertoo projektipäällikkö Esa Laajala ympäristökeskuksesta. Ylisiirrettävistä lohista kaksikymmentä on tarkoitus vapauttaa Utajärvelle Utosjokeen ja saman verran Vaalaan Kutujokeen. Kalat varustetaan telemetriaseurantaa varten radiolähettimillä.

Suunnitteluun kuluu 1,2 miljoonaa

Suururakka merilohen nostamiseksi Oulujärvelle saakka alkoi vuonna 2003 Merikosken kalatien valmistumisella. Sen jälkeen on viety läpi projektit Vaelluskalojen lisääntymis- ja kalastusmahdollisuuksien parantamiseksi Oulujoen alaosalla (2004-06) sekä Lohen palauttaminen Oulu- ja Lososinkajokiin (2006-07).

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan yhteistyöryhmä MYR jakoi tämän viikon maanantaina erilaisille hankkeille kahdeksan miljoonaa euroa EAKR- ja ESR-rahaa. Kokonaispotista myönnettiin 575 524 euroa Oulujoen pääuoman kalateiden suunnitteluun ja tukitoimenpiteisiin.

Kaikkiaan hanke vaatii rahaa 1,2 miljoonaa euroa, josta kymmenen prosenttia eli 119 803 euroa tulee Fortumin kautta Oulujoen ja -järven kunnostuksen ja moninaiskäytön puitesopimuksesta. EAKR- ja valtion rahaa käytetään 913 280 euroa. Oulu, Muhos, Utajärvi, Vaala, Kajaani ja Paltamo kunnilta tulee rahaa 165 000 euroa.

Rakentamaan ehkä 2012

Kun kalatiesuunnitelmat oletettavasti valmistuvat jouluun 2010 mennessä, ne toimitetaan lupavirastoon hakumenettelyä varten. Samalla alkaa rahoituksen hakeminen ja kalatierakentajien kilpailuttaminen, johon arvellaan kuluvan aikaa noin vuosi. Rakentamaan siis päästään ehkä vuonna 2012. Vesilain mukaisen luvan hakemista varten täytyy vielä perustaa oikeustoimikelpoinen hakija, joka voisi olla esimerkiksi tukiryhmä, säätiö tai osuuskunta, kertoo Laajala.

Projektipäällikkö Laajala on sitä mieltä, että kalateitä kannattaisi rakentaa 2-3 voimalaitokseen yhteyteen kerrallaan, jotta lohet saataisiin suoraan nousemaan kutemiselle sopiville alueille. Kalatie vuodessa -tahtia hankkeessa menisi liian pitkään.

Utosjokea kuntoon 2009-10

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa uurastetaan parhaillaan myös Oulujoen utajärvisen sivuhaaran Utosjoen kunnostussuunnitelman kimpussa. Suunnittelija Jermi Tertsusen mukaan suunnitelma valmistuu helmikuun aikana, jonka jälkeen suunnitelma menee ympäristölupavirastolle. Ensi kesänä aikana Utosjoella päästään ehkä tekemään valmistelevia toimenpiteitä, mutta varsinaiset kunnostukset alkavat aikaisintaan kesällä 2010.

Tertsusen mukaan Utosjoki on viime syksynä valmistuneen Muhosjoen kunnostukseen verrattuna siitä kiitollisempi kohde, sillä siellä on jo ennestään hieman taimenen ja harjuksen luonnollista lisääntymistä. Kunnostuksen tulokset siis näkyvät nopeammin näiden kalalajien lisääntymisedellytyksissä. Toki Utosjoen kunnostus tukee myös merilohen palauttamista koko Oulujoen vesistöön.

Tervareitti

▲Alkuun


LOHELLA MAKSETTIIN VEROT JA TEHTIIN KAUPPAA

Oulun vaakuna on peräisin todennäköisesti jo kaupungin perustamisen ajalta 1605, mutta ensimmäinen värillinen vaakunakilpi suunniteltiin vuonna 1698. Vaakunan alalaidassa oleva lohi esiintyi vaakunan lisäksi myös kaupungin sinetissä, ensin pystyasennossa hyppäämässä ja myöhemmin linnan alla vedessä uiskentelemassa.

"Lohi symbolisoi sen merkitystä kaupungille. Oulujoki oli pohjoisen kolmanneksi tärkein lohijoki ja talonpoikainen elinkeino vuosisatojen ajan", Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian professori Jouko Vahtola kertoo. Myös verot maksettiin lohella.

Vahtola arvelee, että suurimmat lohisaalit saatiin 1500-luvulla, vaikka tarkkoja tilastoja ei ole olemassa.

"Vielä 1800-luvullakin lohi oli tärkeä kauppatavara. Lohta vietiin Pietariin, mutta erityisesti Tukholmaan. Oulun lohi oli hyvässä maineessa, se oli korkealaatuista", Vahtola kehuu vähän samaan tapaan kuin kalakauppiaat nykyään Norjan-lohta.

Suola mahdollisti lohen säilönnän ja käytön myös muulloin kuin pyyntiaikana. Lohisaaliit romahtivat kuitenkin 1850-luvun puolivälissä. "Lohta pyydettiin aivan liikaa ja tehokkaasti."

Kaleva

▲Alkuun


VAELLUSKALAT PALAAVAT IIJOKEEN -HANKKEELLE TUNNUSTUSTA

Kuusamossa toimiva kalastusseura Siilasmajan Kilta on palkinnut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vetämän Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeen kiertopalkinnollaan.

EAKR-rahoituksen saaneen hankkeen tavoitteena on palauttaa Iijoen oma lohikanta takaisin jokeen ensin ylisiirroin ja rakentamalla myöhemmin kalatiet voimalaitoksiin.

Kaleva

▲Alkuun


TORNIOJOEN LOHISAALIS ON KASVANUT VOIMAKKAASTI

Vuoden 2008 Tornionjoen suomenpuoleinen lohisaalis oli noin 57000 kg, eli noin 8800 lohta. Saalis 2,5-kertaistui edellisvuodesta ja oli kolminkertainen suhteessa kuluvan vuosikymmenen aiempaan vuosittaiseen keskisaaliiseen.

Esitetyt tilastot kattavat vesistön suomenpuoleisen alueen kalastuksen. Viime vuosina ruotsinpuoleisen jokikalastuksen tilastoitu lohisaalis on ollut noin puolet suomenpuoleisesta saaliista.

Kalastajia hieman edellisvuosia enemmän

Suomen ja Ruotsin rajalla virtaavalle Tornionjoen, Muonionjoen ja Könkämäenon muodostamalle lohenkalastusalueelle lunasti viehekalastusluvan viime vuonna noin 6 560 kalastajaa. Noin 40 prosenttia kalastajista sai saaliikseen lohta. Kolme neljästä kalastajasta oli ulkopaikkakuntalaisia. Kalastuspäiviä kertyi kuitenkin eniten paikallisille kalastajille, ja he myös saivat suurimman osan Tornionjoen lohisaaliista. Yhden lohen saaliiksi saamiseksi käytiin kalalla keskimäärin viitenä päivänä. Tärkeimpiä kalastusalueita olivat alkukesästä Tornion kunta ja myöhemmin kesällä Pellon, Kolarin ja Muonion kunnat. Vetouistelu soutaen oli ylivoimaisesti suosituin kalastustapa, jolla saatiin 99 prosenttia lohisaaliista.

Ulkopaikkakuntalainen kalastaja kulutti keskimäärin viisi kalastuspäivää sisältävällä kalastusmatkallaan 380 euroa. Suurin osa kalastusturistien kuluista muodostui majoituksesta ja ruokailusta, mutta menoja syntyi myös veneen vuokrauksesta ja kalastusvälineiden hankinnasta. Matkoihin kotipaikan ja Tornionjokilaakson välillä kului lisäksi keskimäärin 130 euroa. Suomalaisten ja ruotsalaisten lisäksi joella vieraili ulkomaalaisia kalastusturisteja ainakin 25 maasta.

Valtaosa saalislohista kahden merivuoden ikäisiä

Suuri enemmistö viime vuoden saaliista koostui vuonna 2006 poikasina merelle vaeltaneista lohista. Nämä kahden merivuoden ikäiset lohet painavat yleensä 4 - 8 kiloa. Saalislohien keski-ikä pieneni muutamaan edellisvuoteen nähden, minkä vuoksi myös keskipaino oli pienempi kuin edellisvuosina. Lohisaalis oli siten yksilömäärältään hieman suurempi mutta kokonaispainoltaan hieman pienempi kuin edellisenä huippusaaliin vuonna 1997, jolloin lohet olivat vanhempia ja kookkaampia.

Saaliissa oli kuitenkin mukana myös vanhempia lohia. Kalastajilta kerättyjen 737 saalisnäytteen vanhin lohi oli lähtenyt joesta merelle syönnösvaellukselle 8 vuotta aiemmin, ja oli tulossa kudulle jo neljättä kertaa. Pääosa Itämeren lohista kutee vain kerran elämässään, eikä näin useasti kutenutta lohta ole havaittu Tornionjoen lohen tutkimuksissa yli puoleen vuosisataan.

Tornionjoen saaliita on tilastoitu vuosittain 1980-luvun alusta lähtien osana lohikannan seurantatutkimusta. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa Tornionjoen lohikannan tilasta ja kehityksestä. Tietoja hyödynnetään pyrittäessä säilyttämään ja vahvistamaan Tornionjoen lohikannan monimuotoisuutta ja tuottavuutta.

RKTL 28.1.2009

▲Alkuun


OULUJOELLE SUUNNITTEILLA USEITA KALATEITÄ

Lohi ja taimen halutaan ohjata vanhoille poikastuotantoalueille Kainuuseen. Kalatiet kiinnostavat myös matkailijoita. Esimerkiksi Montan voimalaitokselle on alustavissa suunnitelmissa tulossa akvaariotyyppinen katselupaikka.

Oulujoelle halutaan avata kalareitti aina Oulusta Kainuuseen saakka. Suunnitteilla on useita kalateitä keskeisten voimalaitospatojen yhteyteen. Ylimaakunnallisessa hankkeessa kalateitä suunnitellaan Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen voimalaitoksille sekä Kainuun ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksille.

"Kyseessä on kuusi täysin erilaista ratkaisua. Näin isoa kalatiehanketta ei ole aikaisemmin ollut Suomessa tai edes maailmalla. Voimayhtiön kanssa on ollut hieman vääntää, sillä nykyinen vesien käyttömuoto eli vesivoimatalous ei saisi heiketä", kertoo projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Kalatien kokonaiskustannukset ovat yhteensä reilu miljoona euroa, joista Kainuun ympäristö-keskuksen osuus olisi 325 000 ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-keskuksen 762 000 euroa.

Kalan istutusta jatketaan

Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-keskus on kaksivuotisessa projektissaan selvittänyt kalateiden perusteita ja laatinut yleissuunnitelmaa. Nyt ympäristökeskuksessa valmistellaan tarkennettua suunnitelmaa kalankulun toteuttamiseksi. Rahoittamispäätösten odotetaan saapuvan helmikuun aikana. Kalateitä päästäneen rakentamaan vuonna 2012, mikäli kaikki menee nappiin lupien ja rahoituksen osalta.

Vaelluskalakannan istutusta Oulujokeen aiotaan jatkaa. Meritaimenen ja lohen istutus on aloitettu jo vuonna 2005.

"Muutkin kuin mereltä vaeltavat kalat tulevat käyttämään kalatietä. Lohen ja taimenen ohella meillä suunnitelmissa elvyttää myös siikakantaa ja muita paikallisia kaloja" selvittää Anne Laine Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Kalatiesuunnitelmat ovat saaneet uusia ulottuvuuksia, kun Kainuussa on innostuttu Oulujoen lohenpalauttamishankkeesta. Kainuussa halutaan tehdä tiivistä yhteistyössä Montasta ylöspäin suunnitellun kalatiehankkeen kanssa. Ajatuksen on myös elvyttää Oulujärven vaelluskalakantoja. Aloituspalaveri on tarkoitus pitää jo keskiviikkona Kajaanissa.

Kutupaikat käyttöön

"Ennen lohi nousi merestä Oulujoen läpi Oulujärven kautta aina Hyrynsalmelle asti. Haluaisimme palauttaa vanhoja kutupaikkoja käyttöön. Eihän se hyödytä, jos kalat pääsevät kulkemaan, niille pitää olla myös luonnon mukaisessa tilassa olevia koskia ja poikastuotantoalueita", toteaa projektipäällikkö Simo Yli-Lonttinen Kainuun etu ry:stä. Yli-Lonttisen mukaan poikastuotantoalueita on rajallisesti Oulujoen varressa, mutta Kainuun vaaran alueella sen sijaan on isoja lohen ja taimenen kutualueita. Kainuussa kalateitä ja poikastuotantoalueita halutaan hyödyntää myös matkailussa. Kaavaillut poikastuotantoalueet sijaitsivat Paljakan, Vuokatin ja Ukkohallan matkailukeskusten vieressä.

Tuumasta toimeen

Vaikka Kainuun suunnitelmat ovat vielä starttivaiheessa, ovat alueen kunnat olleet jo nyt innokkaasti mukana epävirallisissa palavereissa. Keskiviikon suunnittelukokoukseen odotetaan kuntien edustajien ohella Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten ja TE-keskuksen väkeä sekä paikallisia kalavesien omistajia.

Kalatieasiat ja kalakantojen palauttamiset eivät ole Kainuussa mikään uusi juttu: ne ovat nousseet eri muodoissaan esiin jo parinkymmenen vuoden ajan. Nyt on tarkoitus siirtyä tuumasta toimeen.

"Ajat ovat muuttuneet, ja ihmisillä on mielenkiintoa monipuolistaa vesistäjään", arvelee Yli-Lonttinen.

Kaleva 20.1.09

▲Alkuun


ISOHAARAN KALATIE VANHAAN TUNNELIIN

Toisen kalatienrakentaminen Isohaaran voimalaitokseen Kemijokisuuhun odottaa enää rahoituksen järjestymistä. Kalatien toiminnallinen suunnittelu on juuri valmistunut. Se sijoittaa portaan 40 metrin mittaiseen tunneliin, joka on valmiina patorakennelman sisällä. Tunneli on rakennettu aikoinaan uittoränniä varten, mutta on sittemmin suljettu yläpäästään betonilla. Nousua kalatiehen tulee noin 12 metriä.

Isohaaran vanhan koneaseman yhteyteen tulevaan kalatiehen tulee erilaisia osuuksia. Ala­osassa on sulku, josta kalat nousevat avokanavan kautta entisen uittotunnelin suulle. Uittotunnelin alkuosassa on samantyyppisiä niin sanottuja Denil osuuksia kuin Isohaaran uudemman voimalan yhteyteen aiemmin rakennetussa kalatiessä. Uittotunnelista kalat poistuvat lyhyen niin sanotun pystyrakokalatien kautta voimalan yläaltaaseen.

Isohaaran kalatiehen johdetaan vettä 0,4-0,8 kuutiometriä sekunnissa. Sen lisäksi sisäänkäyntiin pumpataan houkutusvettä 0,5 kuutiota sekunnissa. Kalatiessä, voimalaitoksen vieressä, on kaksi sisääntuloaukkoa. Kalatien sulutusta, veden korkeuksia ja virtaamaa ohjaa automatiikka.

Kalatien rakentaminen maksaa 1,13 miljoonaa euroa. Siihen eivät sisälly kalatien toiminnallinen seuranta eikä kalalaskuri. Siitä tulee samantyyppinen kuin on Merikosken voimalassa Oulujokisuussa. Rakentamisrahaa haetaan EU:lta ja Kemijokivarren kunnilta.

Kaleva

▲Alkuun


2008:

AURAJOEN KALAPORTAASSA ENNÄTYSMÄÄRÄ MERILOHIA

Aurajoen Halistenkosken kalaportaan kautta nousi tänä vuonna kaikkien aikojen ennätysmäärä merilohia. Halistenkosken padon yhteydessä olevan portin kautta on noussut ylävirtaan yhteensä 139 lohta.

Edellinen ennätys on jo kolmen vuoden takaa, jolloin lohia nousi 70 kappaletta. Määrä on siis kaksinkertaistunut.

Lounais-Suomen kalastusalueen isännöitsijän Olli Ylösen mukaan kalaportaan vuosi on ollut muutenkin erinomainen. Lohikaloista merilohia, meritaimenia ja kirjolohia on noussut reilut kolmesataa. Tänä vuonna suurimmat lohet ovat painaneet 13 kiloa, ja noin kymmenen kilon kaloja on noussut useita.

Tämän vuoden aikana ajoverkkokalastus kiellettiin lopullisesti Itämeren alueelta, joten lohta on päässyt nousemaan paremmin muihinkin jokiin. Lisäksi jotkut sanovat, että pintaverkolla kalastaminen on muutenkin vähentynyt hylkeiden takia, Ylönen arvelee.

Ammattikalastajat käyttävät pintaverkkoja lähinnä lohen ja siian kalastukseen. Ajoverkko on puolestaan pintaverkko, joka ajelehtii virran mukana tai sen toinen pää on sidottu niitä vetävään alukseen.

Halistenkosken kalaportaaseen päätyneet kalat pääsevät tällä hetkellä nousemaan Liedon Nautelankoskelle asti. Liedosta on vuosittain löydetty koekalastuksissa luonnossa syntyneitä taimenen poikasia. Kalaa silti istutetaan yhä vuosittain, Ylönen kertoo.

Turun Sanomat 3.12.2008

▲Alkuun


LOHIKANNAN TILA TORNIOJOESSA

Kehitys pääpiirteissään

Lohi nousee Tornionjoen pääuomiin ja kutee niissä alajuoksulta aina tunturialueille saakka. Lohikanta heikentyi yhdessä muiden Pohjanlahden lohikantojen kanssa viime vuosisadalla ja erityisesti sen jälkipuoliskolla. Tällöin liikakalastus vähensi kutulohien määrää niin paljon, että lohenpoikasia syntyi yhä pienempiä määriä. Lohikanta oli heikoimmillaan 1980-luvulla. Tämän jälkeen erityisesti kalastuksen tiukentunut säätely Itämerellä lisäsi kudulle selvinneiden lohien määrää, mikä näkyi nopeasti runsastuneina lohenpoikasmäärinä. M74-oireyhtymän aiheuttama poikaskuolleisuus oli suurimmillaan vuosina 1992 1996, mikä on hidastanut lohikannan elpymistä.

Vesistön arvokkaita lohi- ja meritaimenkantoja on pyritty elvyttämään lähinnä kalastusta säätelemällä ja poikasia istuttamalla. Kalastuksen säätely on ollut sekä kansallista että kansainvälistä. Lohikannan elpymisen vuoksi lohen tuki-istutukset Tornionjokeen lopettiin vuodesta 2003 alkaen.

Jokipoikasmäärät

Luonnonkudusta on syntynyt poikasia 1990-luvun puolivälin jälkeen paljon enemmän kuin sitä edeltävinä vuosina. Aivan viime vuosina poikasmäärät ovat vaihdelleet edestakaisin ilman selvää kehityssuuntaa. Poikastiheydet ovat kehittyneet samalla tavalla myös useimmissa muissa Pohjanlahden lohijoissa.

Vaelluspoikasmäärät

Kun sähkökalastuksessa havaitaan muutos jokipoikasmäärissä, tämä yleensä merkitsee samansuuntaista muutosta vaelluspoikasten määrässä kahden, kolmen vuoden viiveellä. Tornionjoesta merivaellukselle lähtevien lohenpoikasten määrät ovat kasvaneet viime aikoina vähintään puolen miljoonan yksilöön vuodessa, kun tätä aiemmin oltiin yleensä 100000-200000 yksilön tasolla. Tornionjoki tuottaa nykyisin noin kolmanneksen kaikista Itämereen vaeltavista lohen luonnonpoikasista.

Lohisaaliit ja nousukannan rakenne

Viime vuosina Tornionjoen lohisaaliit ovat vaihdelleet 15 000–30 000 kilon välillä. Saaliit olivat heikoimmillaan 1980-luvulla, jolloin joesta saatiin lohta vuosittain vain muutamia tuhansia kiloja. Lähihistoriassa jokisaaliit olivat suurimmillaan vuosina 1996–1998, huippusaaliin ollessa vuonna 1997 yli 70 000 kiloa. Ruotsinpuoleiset lohisaaliit ovat nykyisin alle kolmannes suomenpuoleisista saaliista ja ruotsalaisten kalastus joella on vähäisempää kuin suomalaisten.

Lohien keskikoko on ollut kasvusuunnassa, mikä johtuu lähinnä siitä, että vanhoina kudulle lähtevät lohet ovat selvinneet aiempaa paremmin hengissä merivaellukselta kalastuksen vähennyttyä. Nykyisin Tornionjoen nousulohista lähes kaikki on luonnonkudusta peräisin ja istutusperäisten osuus on vain muutamia prosentteja.

Kahdestakymmenestä kalastetusta Tornionjoen lohesta vain 1-2 saadaan jokikalastuksessa ja loput kalastetaan Itämerellä. Näin ollen Tornionjoki tuottaa vuosittain satojen tuhansien kilojen lohisaaliin Itämeren alueen kalastajille.

RKTL

▲Alkuun


SIMOJOESSA LOHENPOIKASIA KOHTALAISEN HYVIN

Luonnonkudusta peräisin olevia kesänvanhoja lohenpoikasia havaittiin syksyllä 2008 Simojoen sähkökoekalastuksissa enemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin. Tätä vanhempia poikasia havaittiin aiempaa vähemmän. Merivaellukselle lähteneiden vaelluspoikasten määrä oli keskinkertainen, ja jokeen nousi emoja keskimääräistä enemmän.

Lohen kesänvanhojen poikasten keskimääräinen tiheys Simojoessa Portimojärven alapuolisella alueella oli noin 20 yksilöä aarilla. Se on lähellä tällä vuosituhannella havaittuja korkeimpia tiheyksiä. Tänä vuonna vanhempien luonnonpoikasten tiheys, 5 yksilöä/aari, on kuitenkin vain noin puolet vuosikymmenen aiemmasta keskimääräisestä tiheydestä.

Pääasialliset poikastuotantoalueet sijaitsevat Simojoen alimmalla kolmanneksella joskin joitakin hyviä poikaskoskia on ylempänäkin. Merestä noin 110 kilometriä ylävirtaan olevan Portimojärven yläpuoliselta jokialueelta ei kesänvanhoja luonnonlohenpoikasia löydetty, eikä niitä sieltä ole koekalastuksissa havaittu kuin satunnaisesti.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos seuraa lohen poikastiheyksiä Simojoen koskissa sähkökalastamalla vuosittain runsaat 30 koealaa. Sähkökalastuksia on tehty 1970-luvun lopulta lähtien.

Emolohia liikkeellä aiempaa enemmän

Kesällä 2008 Simojoella otettiin käyttöön uusi DIDSON-kaikuluotain, jonka avulla saatiin entistä tarkempaa tietoa emolohien vaelluksesta. Luotaukset aloitettiin 23. toukukuuta, ja ensimmäiset lohet havaittiin jo saman vuorokauden aikana. Vilkkainta kalojen liikehdintä oli 15. kesäkuuta, jolloin 230 yli 60 senttimetrin kokoista lohta ui luotauspaikan ohi ylävirtaan ja 134 lohta alavirtaan. Kalojen edestakainen liike luotauslinjalla oli suurta, sillä alaspäin uineiden lohien osuus koko tutkimusjakson aikana oli noin 50 prosenttia ylävirtaan uineista. Koko tutkimusjakson aikana ylävirtaan ui 2 230 lohta ja alavirtaan 1 340. Kun nettosiirtymästä poistettiin talvikkolohien eli kudun jälkeen jokeen talveksi jääneiden ja keväällä mereen palaavien aikuisten lohien osuus, saatiin nousukalojen kokonaismääräksi 1160 lohta. Tämä oli jonkin verran enemmän kuin aiempien vuosien kaikuluotainseurannoissa havaittu lohimäärä. Tarkentunut nousukalaseuranta yhdessä sähkökoekalastusten ja vaelluspoikaspyynnin kanssa täsmentää muun muassa Itämeren lohen elinkierron mallinnusta, jossa Simojoelta kerättävä tieto on keskeisessä asemassa.

Simojoen lohikanta toipunut

Viime vuosina selkeässä nosteessa olleeseen Tornionjoen loheen verrattuna Simojoen tilanne on selvästi heikompi, mutta runsaan 10 vuoden takainen kriittinen vaihe on ohitettu. Siihen nähden tilanne on parantunut, joskaan joen arvioituun tuotantopotentiaaliin (75000 vaelluspoikasta/vuosi) ei ole päästy. Nykyiset poikastiheydet antavat kuitenkin hyvän lähtökohdan lohikannan tulevalle kehitykselle. Koskialueilla parhaillaan kasvavat lohenpoikaset lähtevät merivaellukselle seuraavien 1-2 vuoden kuluessa ja palaavat takaisin jokeen kudulle 1 - 4 merivuoden jälkeen. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen Itämeren ajoverkkokalastuskiellon seurauksena lohien mahdollisuudet palata takaisin jokeen kutemaan ovat aiempaa paremmat.

RKTL 24.11.2008

▲Alkuun


ISOHAARAN UUSI KALATIE VOI TYSSÄTÄ KUNTARAHAAN

Isohaaran uuden kalatien suunnitelma valmistuu joulukuun puoleen väliin mennessä. Jos kaikki loksahtaa kohdalleen kalatien rakentaminen alkaa ensi vuonna, ja samalla avataan mittava urakka lohen palauttamiselle Kemijoen-Ounasjoen vesistöön.

Kuntien rahoituksen tökkiminen tosin saattaa tuuppia tuonnemmaksi jo monta kertaa lykättyä pakettia. Rivistä on irtoamassa Kemi, joka äkillisesti muuttuneessa suhdannetilanteessa on vetäytymässä ensi vuoden rahoituksesta. Kaupunginhallitus päätti asiasta maanantaina. Kemin omarahoitusosuus on 40 500 euroa.

Kalateiden (5) rakentamisesta aliselle Kemijoelle on rahoituspallottelun vuoksi muodostunut pienimuotoinen ikuisuuskysymys. Ensimmäisen voimalan, Isohaaran, osalta rahoituskuvio on selvä: Noin 70 prosenttia kustannuksista tulee EU:n aluekehitysrahoista ja loput jokivarren kunnilta. Muiden kalateiden rahoitus on koplattu vesistön monikäyttöhankkeeseen.

Isohaaran vanhan voimalan kupeelle tuleva kalatie on kalateiden sarjan aloittavana vaikein, kallein ja suurin. Lähtökohdaksi on otettu 900 000 euron hintalappu.

Maakunnallisesti vaelluskalojen keinotie on myötäisessä, sillä se on mukana maakuntaohjelmassa. Tosin muodollinen rahoituspäätös vielä puuttuu. Rakennuslupa on voimassa.

Nyt eteneminen riippuukin paljolti siit ä, että myös jokivarren kuusi kuntaa ottavat kalatien mukaan ensi vuoden talousarvioihinsa. Periaatteessa kunnat vilkuttavat vihreää. Mutta jos kunnat nyt taantumaan syöksyttäessä alkavat livetä rahoitusosuudestaan, kalatien rakentaminen saattaa siirtyä. Kemi on hyppäämässä tästä kelkasta.

"Siitä tulisi ilman muuta hankaluuksia", Lapin ympäristökeskuksen johtaja Matti Hepola huomauttaa. "Paha juttu", toteaa Lapin liiton edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo ja arvelee sen saattavan johtaa aikalisään.

"Edessä on aika hankala tilanne, jos joku jää sivusta pois. Kuka juoksee silloin rahoituksen kasaan", Keminmaan tekninen johtaja ja kalatietä suunnittelevan ohjausryhmän sihteeri Aapo Mäenpää pohtii.

Hepolan mukaan asiaa olisi tällaisessa tilanteessa harkittava erikseen. EU-rahoitus vaatii rinnalleen myös kansallista rahoitusta. Kalatien rakentamisen siirtyminen hieman tuonnemmaksi ei kuitenkaan ilman muuta veisi luvassa olevaa rahoitusta muihin hankkeisiin.

Kemin alkuun panema k äänne on hieman outo, sillä aikaisemmin kalateiden rakentamisen rahoitusta on heitelty alueviranomaiselta toiselle. Nyt kun tällä puolella kuvio on selkiintynyt, alkaa kuntarahoitus repeillä. Kriisikunta Kemi on nyppimässä kaikki ylimääräiset kulut pois, ja lupaa vain myötätuntonsa kalatien rakentajille.

Kaleva 24.11.2008


LOHI PALAA IIJOKEEN

Lohen halutaan uivan taas Iijoessa. Lohi- ja taimenkanta perustetaan Iijokeen istutusten avulla ja siirtämällä sukukypsiä kaloja voimalaitospatojen ylitse. Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanke pääsee täyteen vauhtiinsa, kun sille myönnettiin osarahoitus Euroopan aluekehitysrahastosta ja valtion varoista.

Projektissa laaditaan yleissuunnitelma vaelluskalakannan palauttamiseksi pysyvästi Iijokeen. Hankkeen myötä pyritään myös matkailuyritysten toimintaedellytysten parantamiseen.

YLE Uutiset 14.11.2008

▲Alkuun


MYÖS VIERASPERÄISET LOHIKALAT OVAT UHKA

HS:n kirjoituksessa 16.10. todettiin muualta tulleiden lajien köyhdyttävän suomalaista luontoa. Vierasperäinen laji voi olla myös uhka ihmisen terveydelle, kuten jokainen Kaukasian jättiputken naapurikseen saanut hyvin tietää.

Kirjoituksessa esitettiin kuitenkin kummallinen väite, ettei yhdenkään Suomeen istutetun kalalajin ole todettu uhkaavan alkuperäislajejamme.

Kai Korsun vasta valmistunut väitöstutkimus osoittaa kuitenkin aivan muuta. Pohjois-Amerikasta tuodun puronieriän on todettu uhkaavaan kotoisia purotaimenkantojamme ja kenties myös taimenen vaellusmuotoja. Tutkimuksen tulosten perusteella vierasperäisten lohikalojen istutuksia suomalaisiin vesistöihin ei tulisi enää jatkaa.

Puronieriän ohella myös Tyyneltä valtamereltä lähtöisin oleva kyttyrälohi uhkaa suomalaista luonnonlohta. Venäläisten Kuolan niemimaan jokivesistöihin istuttama kyttyrälohi on levinnyt useisiin Norjan puoleisiin jokiin. Suomessakin sitä tavataan jo molemmissa Jäämereen laskevissa joissamme, Teno- ja Näätämöjoissa.

Kyttyrälohen on todettu vievän parhaat kutupaikat ennen merilohta, sillä se aloittaa kutuvaelluksen jokien alkuperäisiä asukkeja aikaisemmin. Yleensä vaelluskalat Tenon ja Näätämön lohien tapaan palaavat lisääntymään uskollisesti synnyinjokeensa. Kyttyrälohi ei kuitenkaan leimaannu uuteen elinympäristöön istutettuna mihinkään tiettyyn jokeen, vaan leviää voimakkaasti uusille elinalueille vieden samalla elintilaa niiden alkuperäisiltä lohikannoilta.

Suomessa on tuhottu kalakantoja myös sisäisin siirtoistutuksin. Tämä on johtunut tietämättömyydestä samalla tapaa kuin on tapahtunut vierasperäisten lajien istuttamisen kanssa. Esimerkiksi Utsjoella istutettiin aikoinaan siikaa useisiin järviin, jossa se on syrjäyttänyt kotoisen nieriämme eli raudun lähes tyystin.

Etelän vinkkelistä voi kuulostaa uskomattomalta, kun Kevon luonnonpuistoa kupeessa sijaitsevilla Luomusjärvillä on yritetty hävittää siikaa nuottaamalla. Järvien alkuperäinen rautukanta on kuitenkin sinne kuulumatonta siikaa arvokkaampi.

Alkuperäisten lohikalakantojemme suojeleminen on tärkeää jo senkin vuoksi, että ne houkuttelevat joka vuosi runsaasti matkailijoita pohjoisen kalavesille.

HS 19.10.2008

▲Alkuun


PIELISJOESTA LÖYDETTY ARVOKAS TUTKIMUSLOHI

Pielisjoesta Pohjois-Karjalassa on löydetty arvokas järvilohi. Kyseessä on tutkimuskala, johon asennettiin radiolähetin kaksi vuotta sitten Sulkavalla Etelä-Savossa. Lähetinlohen myötä uhanalaisen lajin käyttäytymisestä ja liikkeistä on saatu ensimmäistä kertaa tarkkaa tietoa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Jorma Piironen on kuunnellut viikkojen ajan tutkimuslohen lähettämää radiosignaalia Kontiolahdella Kuurnan voimalaitoksen liepeillä. Kaksi vuotta sitten merkatuista neljästä Saimaan järvilohesta tämä kala on ainoa, jonka elämää on voitu seurata näihin päiviin saakka.

Tämä nimenomainen järvilohi kantaa tietoa siitä, missä se on syönnösalueellaan oleskellut ja miten pitkään se aikaa siellä viettänyt. Kaiken kaikkiaan meitä on eniten kiinnostanut se, että missä vaiheessa järvilohi lähtee vaeltamaan tänne ylävesille ja milloin se tulee Pielisjokeen ja mitä se jokialueella tekee ennen kutuaikaansa, sanoo Piironen.

Lohi viihtynyt Tuohistonselällä Sulkavalla

Seurantalaitteiden avulla on saatu selville, että kala on pyörinyt pari vuotta pyyntialueellaan Tuohistonselällä Sulkavalla. Sieltä kala lähti parin sadan kilometrin kutuvaellukselle kesäkuussa, kunnes saapui Kuurnaan elokuussa. Jorma Piirosta on hämmästyttänyt järvilohen kova vauhti.

Järvilohen loppumatka oli yllättävä spurtti, kun se tuli reilut sata kilometriä parissa vuorokaudessa. Minä veikkaisin, että se on naaras, koska se käyttäytyy hyvin varovasti. Koiraat ovat paljon huolettomampia ja liehuvat tuolla virrassa paljon enemmän kuin naaraat. Koiras olisi jo sotkeutunut verkkoihin, mutta tutkimuslohi näyttää väistelevän edelleenkin meidän verkkojamme.

Lähettimiä kymmeniin uusiin kaloihin

Järvilohen telemetriaseurannasta saadut kokemukset ovat olleet niin hyvät, että tänä syksynä radiolähetin on asennettu kolmeenkymmeneen uuteen kalaan. Tiedot lohien liikkeistä auttavat uhanalaisen ja viljelyn varassa elävän lajin suojelussa. Esimerkiksi kalastusrajoituksia voidaan kohdentaa nykyistä tarkemmin.

Jokainen tänne Pielisjokeen nouseva lohi on biologisesti korvaamattoman arvokas. Ja siksi nämä tiedonmuruset mitä tästäkin lähetinlohesta on saatu, auttavat meitä keksimään uusia keinoja, joilla saadaan tätä säilytyskuviota varmistettua, kertoo Piironen.

YLE Uutiset 15.10.2008

▲Alkuun


TORNIOJOESSA UI ENNÄTYSMÄÄRÄ LOHENPOIKASIA

Tornionjoki tuottaa ennätyksellisen hyvin luonnonlohen poikasia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen RKTL:n loppukesän koekalastuksissa tavattiin erityisen paljon viime keväänä kuoriutuneita poikasia. Muutenkin joen lohikannan elpyminen näyttää jatkuvan.

Kesän vanhojen poikasten tiheys Tornionjoen pääuomassa oli yli kaksinkertainen verrattuna tämän vuosikymmenen keskimääräiseen tasoon. Myös vanhempien poikasten määrä on lähes kaksinkertaistunut.

Jo yli 20 vuotta jatkuneen seurannan aikana kesän vanhoja poikasia havaittiin nyt ensimmäistä kertaa jokaisella koekalastusalueella. Ylimmät koealat ovat Muonionjoen latvahaaroissa noin 500 kilometrin päässä merestä.

RKTL:n mukaan tänä vuonna myös merivaellukselle lähti ennätyksellisesti poikasia, noin 1,2 miljoonaa yksilöä. Ne palaavat jokeen kudulle 1-4 merivuoden jälkeen.

Kaleva 14.10.2008

▲Alkuun


RKTL LUOTASI MERILOHIEN LIIKKEITÄ MONTASSA

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos etsi viime torstaina ja perjantaina Montan voimalaitoksen alapuolelta kaikuluotaimella Oulujoessa uivia merilohia. Tarkoituksena oli selvittää mitä reittiä lohet lähestyvät voimalaitosta, jotta suunnitteilla olevan kalatien alkupää osataan rakentaa oikeaan kohtaan.

Tutkimukset tehtiin RKTL:n vuosi sitten hankkimalla Didson-luotaimella, joka on perinteistä kaikuluotainta huomattavasti tarkempi laite. Hintaakin luotaimella on hyvin varustellun luksusbemarin verran: RKTL:n budjetista laite lohkaisi 77 000 euron siivun. Luotainta käytetään eniten Simojoella ja Tornionjoella laskemassa nousevia lohia.

Viime viikon lyhyen luotauksen perusteella ei vielä voida osoittaa Montan ohittavalle kalatielle sopivaa paikkaa, sillä parin päivän aikana lähinnä testattiin että laite soveltuu Oulujoen uoman luotaamiseen. Jokiuomassa havaittiin muutamia 0,5-1 metrin mittaisia lohia.

Lohet erottuvat koon perusteella

Perinteisessä kaikuluotaimesta lähtee vain yksi ääniaalto, mutta Didsonin kaltaisessa modifioidussa luotaimessa on peräti 47 äänikanavaa. Toimintaperiaate on samanlainen kuin sikiöiden ultraäänitutkimuksissa.

Tuloksena saadaan tarkempi kuva, josta voidaan noin sadan metrin päästä seurata kalojen liikkeitä. Koon perusteella erotellaan kalojen joukosta merilohet.

RKTL tulee luultavimmin palaamaan Oulujoelle luotaimen kanssa ensi syksynä. Laitteen lainaaminen pohjoisen joilta onnistuu hyvin, sillä Oulujoella lohen nousu alkaa selvästi myöhemmin kuin Simo- ja Tornionjoella.

Tutkija Olli van der Meer RKTL:stä kertoo, että Montan kohdalle ajateltu luonnonmukainen ohitusuoma voisi esimerkiksi lähteä aivan voimalaitoksen vierestä tai sitten hieman kauempaa entisen nippu-uiton kiskojen kohdalta.

Kesän aikana RKTL on myös tehnyt smoltti-ikäisten kasvatuslohien telemetriaseurantaa. Radiolähettimellä varustettuja smoltteja vapautettiin useassa erässä touko-kesäkuun aikana.

Tuloksista saatiin viitteitä, että parhaiten Oulujokea alas merelle vaeltavat ja vaaroista selviävät kesäkuussa vapautetut poikaset.

Tervareitti 26.9.2008

▲Alkuun


POIKASISTUTUKSILLA VAIN PIENI VAIKUTUS LOHEN LUONNONKANTOIHIN

Istutetut lohenpoikaset eivät ole havaittavasti voimistaneet lohikantoja, käy ilmi perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta. Istukkaat menestyvät heikosti korkean luontaisen kuolevuuden vuoksi.

Ne myös joutuvat kalastetuiksi helpommin kuin luonnonlohet, joten harva istukas selviytyy takaisin kudulle.

Tutkimuksessa suositellaan lohen luonnonkantojen hoitokeinoksi istutusten sijaan riittävää kalastuksen säätelyä.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Atso Romakkaniemi tarkasteli tutkimuksessa Pohjanlahden lohikantojen kehitystä 20 vuoden ajan.

YLE Uutiset 29.08.2008

▲Alkuun


LUONNONLOHIKANTA EI TOKENE ISTUTUKSILLA

Yritys elvyttää heikko lohikanta vahvaksi pelkästään istutuksilla on toivotonta. Tornionjoen poikasistutuksia väitöstyössään tutkineen Atso Romakkaniemen mukaan istutusten myönteiset vaikutukset lohikannan kehitykseen näyttävät parhaimmillaankin vähäisiltä.

"Istutuksia paljon enemmän lohikantaan ovat vaikuttaneet kalastuksen kehitys ja luontainen kannanvaihtelu", Romakkaniemi kertoo.

Jos Tornionjoen luonnonlohen kannanvaihteluja verrataan Ruotsin puolen jokiin, joissa istutuksia ei ole tehty, tai Simojokeen, jossa istutuksia tehtiin suhteellisesti paljon enemmän, havaittavia eroja ei löydy.

"Kannankehitys on ollut kaikissa joissa sama eli kannan elvytystarkoituksessa tehdyt istutukset eivät toimi", väittelijä toteaa.

Tornionjoen lohikantaa tuettiin istutuksilla 25 vuotta vuoteen 2002 saakka.

"1980-luvulla sadasta lohesta, jotka saattoivat selvitä takaisin jokeen kutemaan, kalastus saalisti noin 95", Romakkaniemi havainnollistaa.

Istutuksilla saatiin kudulle noin yksi kala enemmän. "1990-luvun lopulla sadasta esimerkkikalasta kudulle selvisi jo 40", hän jatkaa.

Kalastuksen väheneminen selittää siten Romakkaniemen mukaan luonnonkantojen elpymisen 1990-luvulla. "Jatkossa ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että hoidetaan kanta kasvuun istutuksilla, jos samalla kalastuspaine on suurta", hän linjaa.

Useat istutettujen kalojen biologiset ominaisuudet erosivat huomattavasti luonnonlohien ominaisuuksista. Erot kasvoivat sitä suuremmiksi, mitä pidempään poikasia kasvatettiin ja mitä paremmat viljelyolosuhteet olivat kasvulle.

Romakkaniemi havaitsi myös, että istukkaiden luontainen kuolleisuus on luonnonkaloja suurempi ja istukkaat myös jäävät saaliiksi herkemmin. Yksivuotiaista poikasistukkaista säilyi hengissä merivaelluksen alkuun eli vaelluspoikaseksi 10-25 prosenttia.

"Istutuspäätökset tehtiin 1970- ja 1980-luvulla silloisen parhaan tiedon mukaan", Romakkaniemi huomauttaa.

Luonnonlohen kannat hupenivat tuolloin vauhdikkaasti ja kalanviljelyn aloittaminen oli aivan perusteltua. Silloin ei voitu tietää, säilyykö luonnonlohi Tornionjoessa.

Lohen tulevaisuuden suhteen Romakkaniemi on varovaisen optimistinen.

"Näyttää siltä, että avomerikalastus tuskin enää voimistuu, eikä nykyisellä ajosiimapyynnillä kovin suurta kalastuspainetta aiheuteta."

Uhkiakin silti riittää, muun muassa lisääntymishäiriöitä aiheuttava M74-oireyhtymä, ilmastonmuutos ja rehevöityminen. "Epävarmuuksia on valtavasti", Romakkaniemi tuumii.

Romakkaniemi tähdentää, että hänen työnsä ei koskenut velvoiteistutuksia. Koska istutuspoikaset jäävät luonnonlohia herkemmin saaliiksi, voisi velvoiteistutusten oikeastaan ajatella menevän "oikeaan osoitteeseen" eli kalastajille.

Atso Romakkaniemen väitöskirja Poikasistutukset Atlantin lohen suojelukeinona tarkastetaan Torniossa Peräpohjolan opistossa 29.8. kello 12.

Kaleva 27.8.2008

▲Alkuun


PERÄMEREN POHJAN TILA HUONONTUNUT

Merentutkimuslaitos (MTL) on havainnut Perämeren syvänteissä lievää happipitoisuuden alenemista. Tilanne ei vastaa vakavuudessaan Suomenlanden tai Itämeren altaan happikatoa. Tutkijat kuitenkin toivovat päättäjien kiinnittävän huomiota riskeihin, jos meren ravinnekuormitukseen ei edelleenkään puututa. Tuoreet mittaukset osoittavat Perämeren syvänteiden happi­pitoisuudeksi 6,9 millilitraa per litra. Kriittiseksi tilanne muuttuu happitason laskettua 2 mililitraan.

Kaleva 25.8.2008

▲Alkuun


TORNIOJOESTA YLI MILJOONA LOHENPOIKASTA MERIVAELLUKSELLE

Alustavan arvion mukaan keväällä 2008 Tornionjoelta vaelsi merelle noin 1,2 miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Arvio ylittää ensimmäisen kerran miljoonan poikasen tason. Poikaset olivat lähinnä kolmevuotiaita eli vuoden 2004 kudusta syntyneitä. Lohen poikastuotanto Tornionjoessa on ollut koko 2000-luvun vähintään puoli miljoonaa poikasta vuodessa. Edellisinä vuosikymmeninä Tornionjoen poikastuotanto oli ainoastaan 100 000 – 200 000 poikasen vuositasolla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on seurannut lohenpoikasten määrää 1980-luvulta lähtien.

Tornionjoen lohenpoikasmääriä arvioidaan vuosittain vesistön koskialueilla kasvavien poikasten sekä merelle vaellukselle lähtevien poikasten koekalastuksilla. Arvio kuluvan vuoden poikasmäärästä on alustava ja se tarkistetaan syksyn aikana.

Tornionjoki on Itämeren tuottoisin lohijoki

Noin kolmannes Itämeren luonnonlohista on peräisin Tornionjoesta. Luonnonlohien lisäksi Itämeressä on istutettuja lohia. Kaikista merellä kalastetuista lohista 20 - 25 prosenttia on peräisin Tornionjoelta. Lohet käyvät eteläisellä Itämerellä syönnösvaelluksella ja palaavat kotijokeensa kudulle pitkin Pohjanlahden suomenpuoleista rannikkoa. Syönnöksellä olevia Tornionjoen lohia kalastavat kaikki avomerikalastusta Itämerellä harjoittavat valtiot ja kutuvaelluksella olevia lohia kalastavat rannikolla ja joessa Suomi ja Ruotsi. Tornionjoen lohen suuresta merkityksestä johtuen kannan kehitystä tutkitaan intensiivisesti.

Tornionjoen lohen aikuiskanta ei ole voimistunut yhtä paljon kuin poikastuotanto johtuen poikasten eloonjäännin heikentymisestä merivaelluksen alussa. Eloonjäänti ei kuitenkaan näytä heikentyneen enää parin viime vuoden aikana. Tämä yhdessä ajoverkkokalastuksen loppumisen ja poikasmäärien kasvun kanssa lisää kutuvaellukselle selviytyvien lohien määriä.

RKTL 13.8.2008

▲Alkuun


LOHESSA JA SILAKASSA LIIKAA DIOKSIINIA

Dioksiinipitoisuudet itämeren lohessa ja silakassa ovat EU-normeihin nähden liian korkealla Suomessa. Niin Ruotsi kuin Suomi ovat saaneet dioksiinipitoisen kalan myyntiin tilapäisen poikkeusluvan, joka kestää vuoden 2011 loppuun. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.
Kalojen dioksiinipitoisuuksien vähenemisestä ei ole havaittu merkkejä pitkään aikaan ja Suomi harkitsee nyt tehopyyntiä pitoisuuksien vähentämiseksi. Tarkoituksena olisi pyydystään kaloja entistä nuorempina, jolloin niihin kertyisi vähemmän ympäristömyrkkjä. Jos dioksiinipitoisuus ei alene EU-vaatimusten tasolle, joutuu Suomi hakemaan poikkeusluvalle jatkoaikaa.

Ylin 80 prosenttia suomalaisten saamasta dioksiinista on peräisin kalasta. Erilaisissa polttamisprosesseissa syntyvää dioksiinia on päässyt Suomessa ympäristöön erityisesti sahoilta. Evira suosittelee, etteivät lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat söisi yli 17 sentin mittaisia silakoita useammin kuin kerran tai kaksi kuussa.

YLE 4.8.2008

▲Alkuun


MERIKOSKEN KALATIE LISÄÄ OULUJOEN VIRKISTYSKALASTUSARVOA

Istutuskalojen nousun uskotaan lisäävän kalamääriä Merikoskella tänä kesänä. Kaloja pääsee seuraamaan
kalatien tarkkailupisteessä vielä heinä-elokuun aikana.

Oulun kalatie Merikoskella houkuttelee lomalaisia läheltä ja kaukaa. Onhan tämä sen verran mielenkiintoinen kohde, että ainakin kerran kesässä täällä pitää tulla käymään, oululainen Jouko Arvola kertoo.

Espoossa työskentelevä Marko Tuominen ilmoittautuu innokkaaksi kalamieheksi. Hän onkin suunnannut kalatien yläpäässä sijaitsevan kalojen katseluikkunan ääreen heti ensimmäisenä lomapäivänään.

Internetistä kalojen nousua lähes päivittäin seuraava Tuominen on kalastanut myös Merikoskella. Kalatiehen koukkua ei kuitenkaan saa nakata, sen mies tietää.

Kalatien rakentamisella tavoitellaan Oulujoen virkistyskalastusarvon nousua. Heinä-elokuun ajan kalaportailla asiantuntijana työskentelevä biologi Marleena Isomaa on ollut mukana seudullisissa hankkeissa, joissa on selvitetty kalojen nousukäyttäytymistä ja lisääntymistä. Oulujokivarren kunnat Muhos ja Utajärvi ovat rahoittaneet Oulujoen kunnostustöitä, Isomaa kiittää.

Tämä kertoo hänen mukaansa siitä, että virkistyskalastusmahdollisuuksien lisäämistä pidetään seudulla tärkeänä. Kalatie mahdollistaa vaelluskalojen luonnollisen paluun merestä takaisin synnyinjokeen lisääntymään. Riittävän vahvaa poikastuotantoa kalatiekään ei takaa. Siksi lohikalojen velvoiteistutuksista ei vielä luovuta.

– Kun joki on ollut lähes 60 vuotta padottuna, ei muutos kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla, Isomaa muistuttaa.

Kalatie on ollut käytössä kesäisin vuodesta 2004. Tänä aikana kalatiessä nousseiden lohien määrät ovat laskeneet. Tänä kesänä odotetaan mielenkiinnolla, lisäävätkö sivujokiin istutetut ensimmäiset nousuikäiset lohet ja taimenet kalamääriä Oulun kalatiellä.

Merikosken voimalaitoksen jälkeen Oulujoessa on vielä seitsemän padottua koskea ennen Oulujärveä. Kaikkiin voimalaitoksiin on olemassa suunnitelmat kalatiestä. Kiinnostus kalateiden rakentamisesta riippuu rahoituksesta. Halvemmallakin pääsee kuin Oulussa, Isomaa arvioi.

Oulun kalatie on Suomen pisin, ja sen kustannukset nousivat 1,2 miljoonaan euroon. Kaupunkiympäristössä satsaukset kalatien maisemointiin olivat merkittävät.

Isomaa kehuu myös kalatien toimivuutta. Kalatietä ei ole rakennettu pelkästään lohikaloille, vaan myös pienemmillä vaelluskaloille.

– Kalatie on rakennettu niin hyvin, kuin nykytietämyksellä osataan, Isomaa korostaa.

Kalatiessä onkin seurannan mukaan noussut monipuolisesti eri kalalajeja. Tuominen vahvistaa asiantuntijan näkemyksen kalatien toimivuudesta.

– Tämähän on ollut jättimenestys tämä homma, hän hehkuttaa ja haastaa asiantuntijan arvuuttelemalla, minkä painoinen on ollut suurin Oulujoesta koskaan pyydetty lohi.

Yksissä tuumin Tuominen ja Isomaa päätyvät lukuun 33 kiloa. Suurin videolle tallentunut lohi kalatiessä on todistettavasti ollut 115-senttinen.

Oulu-lehti 30.7.2008

▲Alkuun


LUONNONLOHISTA VAIN PROSENTTI PALAA KOTIJOKEEN

Kalamiesten hokema – lohta kannattaa pyytää vaikkei saalista saisikaan – pitää jo valitettavan hyvin paikkansa, sillä lohisaaliit käyvät vuosi vuodelta heikommiksi.

Kuningaskalaa rokottavat salaperäiset sairaudet, hylkeet, ristiriitainen kalastuspolitiikka ja joka murheeseen syypääksi kelpaava ilmastonmuutos.

Lohi oli vielä 1930–1940-luvuilla Itämeren ehdoton kuningas ja saaliit olivat suuria. Sitten Suomi ja muut Itämeren rantavaltiot alkoivat teollistua vauhdilla ja joet valjastettiin energiantuotantoon. Kotijokeen palaava lohi iski päänsä patoon eikä päässyt vaeltamaan kutupaikoille. Mahtavat lohijoet tyhjenivät asukkaistaan.

Harva pääsee kotiin

Suomessa Itämeren lohi lisääntyy luonnonvaraisesti enää Tornionjoessa ja Simojoessa. Niiden kannat ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Tornionjoelta lähtee vaellukselle vuosittain noin 800 000 poikasta, joista 80 000 kasvaa Itämeressä pyyntikokoon.

Itämeren lohta jo 1970-luvulta lähtien seurannut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Erkki Ikonen arvioi, että luonnonlohista enää prosentti pääsee 1–4 vuotta kestävältä merivaellukseltaan takaisin kotijokeensa.

– Tornion- ja Simojoen kannat ovat tällä hetkellä niin hyvässä kunnossa, että niiden säilyminen on turvattu. Lisääntymisjoista on silti pidettävä huolta, sillä kerran menetettyä kantaa on hyvin vaikea palauttaa.

– Lohiportaiden lisäämisestä ja kutupaikkojen kunnostamisesta huolimatta lohi ei aina kykene valtaamaan paikkaansa takaisin muilta kalalajeilta.

Suomi kantaa suuren vastuun koko Itämeren lohikannoista istuttamalla vuosittain pari miljoonaa lohen vaelluspoikasta, mutta istutusten tulokset ovat panostukseen nähden heikot.

– Istutuksilla pyritään kompensoimaan muun muassa jokien patoamisen vuoksi menetettyä vaelluspoikastuotantoa ja lisäämään saaliita.

Ilman emokalastoja ja istutuksia monet lohikannat katoaisivat kokonaan

Kainuun Sanomat 20.7.2008

▲Alkuun


USEITA KALATIEHANKKEITA VIREILLÄ ERI PUOLILLA SUOMEA

"Voimayhtiö valitti Lestijoen kalaporrashankkeesta"

"Uusi kalatie rakennetaan Kemijokeen, Koskenkylänjokeen ja Porvoonjokeen"

"Ajan henki on, että nyt halutaan rakentaa kalaportaita", harmittelee Korpelan Voima Oy:n toimitusjohtaja Tuula Loikkanen. Hän vastustaa kalatien rakentamista Lestijokeen. Hänen mielestään ei ole riittävää näyttöä sille, että meritaimen nousisi voimalan yläpuolelle. Lisäksi kalatie on pienelle yhdentoista kunnan muodostamalle sähköyhtiölle liian kallis.

Useita kalatiehankkeita on vireillä tai suunnitteilla eri puolilla Suomea. Kalatie on rakennelma, jonka avulla kalat pääsevät joissa patojen ja voimaloiden ohi. Uuden kalatien rakentaminen on alkamassa Lapissa Kemijoen Isohaarassa sekä Uudellamaalla Koskenkylänjoella ja Porvoonjoella.

"Kansalaiset haluavat kalateitä ja luonnonvaraisia kalakantoja. Lisäksi kalatievaatimukset on otettu aiempaa paremmin huomioon voimalaitosten luvissa", sanoo Uudenmaan TE- keskuksen kalastusbiologi Mikko Koivurinta.

Vaasan hallinto- oikeus velvoitti maaliskuussa Korpelan voiman rakentamaan kalaportaan 1931 valmistuneeseen voimalaitospatoon. Yhtiö on valittanut korkeimpaan hallinto- oikeuteen. Päätöstä odotetaan lähiaikoina. Lestijoelle on puuhattu kalatietä aiemminkin, mutta vesiylioikeus katsoi sen vuonna 1991 tarpeettomaksi.

"Hallinto- oikeuden ja Länsi- Suomen ympäristölupaviraston mukaan tilanne on niistä ajoista muuttunut. Sillä tarkoitettiin sekä yleistä suhtautumista että meritaimenen lisääntymisalueiden parantuimista Lestijoessa", kertoo Lestijoen kalastusalueen isännöitsijä Eero Hakala. Uuden hakemuksen jätti kalastusalue.

Kalastusalue istuttaa tänäkin vuonna huomattavan määrän meritaimenen poikasia Lestijoen yläjuoksulle, jotta ne leimautuisivat jokeen, vaikka ne eivät pääsekään kutemaan voimalaitospadon yläpuolelle, jossa olisi runsaasti kutusoraikkoja.

"Kalanviljelylaitoksessa alkunsa saaneet kalat eivät ole luonnonpoikasten veroisia. Lestijoen vedenlaatu on hyvä, joten tästä voisi saada hyvän meritaimenjoen", sanoo Tornikosken rannassa poikasia kasvattava Hakala.

"Toinen vedenlaadultaan yhtä hyvä joki Pohjanmaalla on Lapväärtin- Isojoki, mutta sielläkin on viime aikoina ollut pienvesivoimala suunnitelmia", Koivurinta kertoo.

Pienet voimayhtiöt vaikeuttavat kalateiden rakentamista myös Uudellamaalla. Mustijoki- Mänsälänjoella kalaporrasta on kaavailtu Tyysterinkoskeen, Laukkoskeen ja Lahankoskeen.

"Tyysterinkosken osalta korkeimman hallinto- oikeuden päätös oli niin moniselitteinen, että yhtiö sai hakea voimalaitoksen lupaa ja siihen kuuluvaa kalatietä uudelleen. Lisäksi Kiskonjoella Varsinais- Suomen TE- keskus veti hakemuksen pois, koska kalaportaan rakentaminen olisi tullut voimayhtiön vaatiman vesikorvauksen vuoksi liian kalliiksi", Koivurinta sanoo.

Sen sijaan Koskenkylänjoella kalatien rakentaminen alkaa korkeimman hallinto- oikeuden päätöksen nojalla. Lisäksi kolmas kalaporras rakennetaan Porvoonjokeen, jonka jälkeen kala pääsee nousemaan Orimattilaan saakka. Siuntionjoella on puolestaan purettu nousun esteenä ollut pienvesivoimala ja kunnostettu meritaimenen lisääntymisalueita.

TIETOKULMA

Suomessa on yhdeksän meritaimen jokea

- Isojoki ja Lestijoki kuuluvat yhdeksän vielä jäljellä olevan alkuperäisen meritaimenjoen joukkoon.

- Muut Suomen meritaimenjoet ovat Tornionjoki, Ingarskilanjoki, Siuntionjoki, Mankinjoki, Sipoonjoki, Virojoki ja Urpalanjoki.

Tapio Mainio
Helsingin Sanomat 5.5.2008

▲Alkuun


MERIKALASTUS DEMENTOI OULUJOEN JA KIIMINKIJOEN LOHIELINKEINOJEN KEHITTÄMISEN

Kalastus luonnonvesissä pitäisi määritellä uudella tavalla elinkeinoksi. Merikalastus ja kalastus virtaavissa vesissä pitäisi ymmärtää matkailuelinkeinoksi, eikä enää tiukasti elintarvikealan yrittäjyydeksi.

Ruuantuotannon tai ammattikalastajien elinkeinon harjoittamisen kannalta kalastus luonnonvesissä on menettänyt merkitystään vuosi vuodelta. Tähän on syynä kalankasvatuksen kasvava tehokkuus. Kalastuselinkeino luonnonvesissä on menettänyt kannattavuuttaan vuosi vuodelta.

Ammattikalastajat ovat aivan oikein seuranneet tekniikan kehitystä ja ottaneet käyttöön uutta tekniikkaa. Pohjoisen jokiin nousuhalukkaalle lohelle uudet kalastuksen tekniikat eivät anna minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä merimatkastaan Itämerellä.

Uusi tekniikka antaa myös mahdollisuuden nousulohen pelastamiselle. Kalastusajat voidaan säätää entistä paremmin siten, että nousulohi ehtii mennä, enne niitä uhkaavan kalastuksen sallimista. Kalastajille voidaan maksaa tästä tukea, sillä matkailuelinkeino tuottaa heidän menestyksensä moninkertaisesti Pohjois-Suomen lohijoilla.

Vastakkainasettelua näiden elinkeinojen välillä ei tarvita. Ammattikalastajayrittäjien rinnalla voi elää kalastusmatkailuyrittäjiä. Matkailun elämyksiä tarjoavia matkailuyrittäjiä voi olla niin puroilla, joilla, jokisuilla kuin merillä.

Ainoa mahdollisuus nousuhalukkaan lohen pelastamiseksi on puuttua ruotsalaisten, koko Itämeren alueen, ahvenanmaalaisten ja Pohjanmaan pitkän rannikon kalastajien pyyntiaikoihin. Näin voidaan korjata pahin ongelma eli se, että merikalastus dementoi täysin esimerkiksi Oulujoen ja Kiiminkijoen lohielinkeinojen kehittämisen.

Laskelman mukaan lohisaaliin arvo merellä kalastettuna on 2 miljoonaa euroa. Yhdessä joessa matkailuelinkeinon kanssa yhteisvaikutus voisi olla Norjan ja Ruotsin esimerkin mukaan 12 miljoonaa euroa. Lapin jokien lisäksi Oulujoki, Kiiminkijoki ja monet Pohjanmaan joet voisivat olla kutujokia.

On esitetty vahvoja puheenvuoroja siitä, että Maa- ja metsätalousministeriö ja RKP ovat suurimmat esteet Itämeren järkevälle elinkeinopolitiikalle. Nousulohi pitää pelastaa ja muuttaa kannattamaton kalastus kannattavaksi matkailuelinkeinoksi.

Elleivät asenteet muutu ei liene muuta keinoa, että on harkittava luonnonlohiasioiden siirtämistä valtion hallinnossa maa- ja metsätalousministeriöstä elinkeinoministeriöön.

Erään laskelman mukaan kutevia Itämeren on jäljellä enää 20 000 lohiparia. Liito-oravia meillä on 120 000 paria. Jokainen ymmärtää, että lohikanta on saatava kasvamaan. Yksin kalastusaikoja rukkaamalla ei päästä kuin vasta ensiapuun. Tarvitaan Lex salmon.

Lisäksi Itämeren ekologista tilaa on pysyvästi parannettava.

Juttu julkaistu Oulu-lehden pääkirjoituksena 13.1.2008

▲Alkuun


VOIMALA SALPASI LOHET JA IHMISMIELET

Pohjolan Voima osti alisen Kemijoen koskioikeudet sodan aikana, jolloin miehet puolustivat isänmaata rintamalla. Isohaaran voimala rakennettiin 1948. Yhtiön edustajat puhuivat kansakunnan tarpeista ja yhteisestä savotasta, johon kaikkien piti osallistua. Kolme vuosikymmentä jokivarren väki odotti luvattuja korvauksia mutta tajusi lopulta, että rakentajat eivät aikoneetkaan maksaa menetyksistä.

Voimala tappoi Kemijoen lohen ja ikivanhan lohitalonpoikaisen kulttuurin. Silti asiasta ei saanut puhua kielteiseen sävyyn vuosikymmeniin. Tutkijoiden mukaan neljä viidestä intiaanista kärsii alkoholismista ja mielenterveyden häiriöistä. Ikivanhan luontosuhteen pirstoutuminen selittää intiaanien vaivat. Mutta miksi jokivarren kylissä ääni kovenee ja nyrkki takoo pöytää, kun joku tunnustaa kärsivänsä samoista oireista?

PATO VEI SANAT SUUSTA

Historioitsijoiden mukaan lohen taloudellinen merkitys väheni 1800-luvulta lähtien, mutta sen psykologinen merkitys ei muuttunut. Tiuraniemen isä sanoi viimeisinä vuosinaan, että hän pyytäisi yhä lohta vaikka pärelampun valossa. Kaikesta muusta hän oli valmis luopumaan. Isä kävi pari vuotta oppikoulua Rovaniemellä 1930-luvulla mutta lopetti, koska halusi kalastajaksi. Hän koki elämänsä loppuun asti verkot joka aamu ja ilta. "Soli menny verhhin." Eikä hän ollut ainoa. Koko yhteisö eli lohen kautta.

Miehet korjasivat pirteissään pyydyksiä pitkinä talven ehtoina. He puhuivat lohesta ja odottivat, kunnes vuoden kierto huipentui alkukesään ja lohi alkoi nousta kutusijoille. Miehet junttasivat padot joen pohjaan, odottivat, soutivat, kokivat ja puhuivat. Lohen pyynti antoi elämälle sisällön, rytmitti ajankäyttöä ja vuotuiskiertoa. Lohi täytti myös pyytäjän ajatukset, tunteet ja unelmat.

Ihminen rakentaa töillään sisintään, omaa mentaliteettiaan ja identiteettiään. Lohta ei voi pyytää ilman sydäntä. Vanhoissa kulttuureissa tärkeä saaliseläin muuttui tabuksi, pyhäksi, jopa heimon kantaisäksi. Vaikka myyttinen avaruus on himmentynyt, ihmiset eivät ole muuttuneet. Kun lohi lakkasi nousemasta Kemijokeen, miehet vaikenivat.
"Lapsuuteni kodissa Jaatilassa ei puhuttu lohesta. Olen nyt vasta tajunnut, että isä oli henkisesti äänetön mies. Kun vieras astui sisään pirttiin, mykkyys tuli vastaan kuin vieras olio. Kun soudimme verkoille, kukaan ei puhunut mitään. jos isä olisi saanut soutaa lohta, olisiko hän puhunut kuten kalamiehet ennen?"

Sodan käynyt sukupolvi ei osannut ilmaista ajatuksiaan sanoilla. Heille sotakaverit olivat vain "miehistä parhaita". Totta kai, mutta mitä se tarkoittaa? Tiuraniemen isällä oli aina jotain kädessä, kirvesvarsi, rautakanki, puukko tai viinapullo, kunhan ei ollut tyhjin käsin. Sodasta jäi tunne, että henkeä uhataan koko ajan, ja siksi turvana piti olla kättä pidempää.

Isä osti lohirahoilla tilansa. Hän sitoi itsensä maahan ja jokeen sekä suunnitteli elämänsä väärien korttien varaan. Sota vei nuoruuden ja joki-yhtiö ammatin, identiteetin ja omanarvontunnon. Se loukkasi syvästi. "Isä selviytyi ahdistuksesta rupeamalla kovaksi. Vanhana hän mietti usein, että vähempikin työhulluus olisi riittänyt. Sairasvuoteella hän etsi yhteyttä lapsiinsa ja jonkin verran pehmeni. Pelotti ottaa vanhan miehen kovaksi siintynyt käsi omaan käteen ja pitää siitä kiinni. Tapasin häntä paljon viimeisinä vuosina. Kuuntelin, vaikka istuimme pääasiassa hiljaa."

TOISEN POLVEN HÄPEÄÄ

Toisin kuin vanhempansa, 1952 syntynyt Tiuraniemi eli lapsuutensa ruhjotussa maisemassa, kivipenkkojen välissä. Petäjäskosken voimalaa rakennettiin 1953-1957. Alakanavaa räjäyteltiin kolmessa vuorossa. Poika havahtui öisin, kun pään kokoiset kivet kolisivat katolle.

"1960-luvulla ajoin sontaa keväisin pellolle. Multa tuoksui, kun käänsimme pottuvakoa. Kesällä teimme heinää ja katsoimme, kun amerikkalaiset kävelivät kuussa. Syksyllä koko kylä lähti ryskän perässä puimaan viljaa. Odotimme niitä elonkorjuun hetkiä, ja yhä vielä haistan entisajan tuoksukuvia." "Silloin uskoimme, että selviämme. Ihailin vanhempia maamiehiä ja istuin ylpeänä heidän seurassaan. Mutta kaikki romahti vuosikymmenet lopulla. Menin Muurolaan oppikouluun. En osaa sanoa, mikä muutti kaiken. Koulun ilmapiiri vai se, että samaan aikaan pellot paketoitiin?"

Yhtäkkiä maaseudusta ja karusta luonnosta tuli hävettävä. Muurolan keskikoulussa kaupunkilaiset olivat pidemmällä ja vaikuttivat sivistyneemmiltä, fiksummilta ja hienommilta. "Häpesimme taustaamme. Häpeä saattoi myös tarttua kodista ja vanhemmista. Se oli kulttuurista häpeää, jota koko yhteisö poti." 1970-luvun Tiuraniemi kiersi Ruotsia ja Suomea ja asettui vuosiksi Turkuun opiskelemaan kirjallisuutta. Tilit eivät tasapainottuneet sielläkään. Lapinmies tunsi hallitsevansa maisemaa, kun sai kävellä Aurajoen rantaa, ja meren hän koki avaraksi kuin jängän. Mutta silti hän tunsi olevansa käypäläinen. 1982 Tiuraniemi havahtui kiertäessään kesätoimittajana Lappia, että tämähän on hieno maa ja hieno kulttuuri. Tänne pitää tulla takaisin. Vain kymmenen vuotta aiemmin hänen täytyi veren maku suussa päästä mahdollisimman kauaksi pois kotoa.

JOKIVARREN MIES MELLASTAA

1980-luvun lopulla Tiuraniemi asettui pysyvästi pohjoiseen ja alkoi puhua itsestään kolmannessa, persoonassa "jokivarren miehenä". Se sisälsi paradoksin, sillä hänen luontosuhteensa kosketti vain maata, toisin kuin isällä, joka kaipasi vapaata jokea. Sitä poika ei koskaan nähnyt. Hänen luontonsa oli pelto, talvinen halonhakkuu metsässä ja kesäöinen pöllinteko.

Tiuraniemi julkaisi 1987 ensimmäisen runokokoelmansa ja teki tunnustuksellisia radiodokumentteja Kemijokivarren ihmisistä. 1992 hän pestautui yliopiston tiedottajaksi. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi teos Mustan joen syke, johon sama niminen näytelmä perustuu. Näytelmää on esitetty Rovaniemen kaupunginteatterissa ja Tampereen Teatterikesässä. "Minun piti luoda jokivarrenmiehen nahka, joka olin ujona pikkupoikana omaksunut. Kaverit näkivät kapakassa röyhtäilevän runoilijan, minä samaan aikaan kuljin toista tietä. Tuntui akkamaiselta heittäytyä herkäksi ja julkaista runokokoelma." Yksilön kokemat tunteet noudattelevat sama uraa kuin yhteisön tunnehistoria. Isä koki menettäneensä läheisensä, kun joki ei antanut enää kalaa vaan alkoi käyttäytyä omituisesta. "Olen käsitellyt jokivarren ja vanhempieni surua. Imin itseeni 1950-luvun tunnemaailman peräpohjalaisessa pirtissä. Kun lapsi ei ymmärrä viha ja surun syytä, hän syyllistää itsensä. Noiden surun rakenteiden purkamiseen olen joutunut vaeltamaan pitkän taipaleen."

NAISET SELVISIVÄT PAREMMIN

"Maanviljelijä elää Lapissa samanlaisessa luontosuhteessa kuin erätalonpoika ja metsäsaamelainen muinoin. Kun luontosuhde katkaistaan väkivalloin ja vanha elämänmuoto häpäistään, jäljen näkee vuosikymmenienkin päästä. Vertaan usein Tornionjokea Kemijokeen ja huomaan merkittävän eron elämän laadussa ja ilmapiirissä. Minun jokivarteni elää apatiassa", Tiuraniemi kertoo.

"Naiset selvisivät paremmin kuin miehet. He ehkä osaavat jakaa surunsa muun yhteisön kanssa." Mies osasi jakaa vain humalan ja matkan metsään. Tiuraniemen mukaan vanhan kansan miehen menetystä ei pidä vähätellä. "Hän koki joella tärkeitä asioita. Siksi varmaan presidentti Urho Kekkonenkin kuvautti itseään eri puolilla maailmaa suuren kalan kanssa."

Tapani Niemi, Suomen luonto 6.1.2008

▲Alkuun