New Page 1

Nettivieras

Aiempien Nettivieras-juttujen otsikot löydät täältä.
 

Merilohenpyynti pysäytettävä lajin suojelemiseksi (1.9.2010)

Merilohirintamalta kuuluu pelkkää kurjuutta! Näin voidaan luonnehtia kuluneena intiaanikesänä kuultuja tätä jaloa kalaa koskevia uutisia.

Merilohiyksilön tarina on huikea näyte luonnon tarkoituksenmukaisuudesta ja sen tarjoamista moninaisista mahdollisuuksista rakentaa toimivia kokonaisuuksia. Mätimunasta se kehittyy poikaseksi vaikkapa Enontekiön Lätäsenon kosken soraikossa, vaelluskuntoisena se laskee Tornionjoen kosket ja saapuu Perämeren suolaisempaan murtoveteen. Sitten edessä on tuhansien kilometrien syönnösvaelluskeikka läpi Pohjanlahden aina Itämeren eteläosiin saakka ja kasvuvuosien jälkeen paluu synnyinjokeen lisääntymään.

Mitä suurempi mätimuna, sitä elinvoimaisempi poikanen siitä voi kehittyä. Kun ihminen liittyy hyödyntäjänä merilohen elämänkiertoon, hänen etunsa olisi säästää suurikokoiset naaraslohet jatkamaan sukua. Tämän mieltäminen viisaaksi ja oikeaksi on vaikea tehtävä. Ihmisluontoon kuuluu myös kilpailu. Yhteisen edun saavuttamiseksi pyhää kilpailuoikeutta on jouduttu niukkuuden synnyttämästä välttämättömyyden pakosta rajoittamaan. Olennaista on, ovatko pyyntiä rajoittavat toimet riittävän tehokkaita ja kattavia.

Akateemikko Kustaa Vilkuna kuvasi vuonna 1974 ilmestyneessä ”Lohi” -kirjassaan sitä, kuinka Perämereen laskevien jokien varsilla asukkaat taistelivat keskenään merilohisaaliista. Osapuolet olivat kestovierailijoita käräjäkivillä. Niukkuutta oli silloinkin työlästä jakaa.

Kaikista jakoriidoista huolimatta merilohi säilyi lajina Kustaa Vilkunan kuvaamien ajanjaksojen läpi. Sitten keksittiin edistyksen nimissä sulkea padoilla lohien jokiväylät. Perämerellä jäätiin Ruotsin ja Suomen harvojen vapaana virtaavien jokien poikastuotannon ja tuomioistuinten myöhemmin päättämien velvoiteistutusten varaan. Nyt tiedämme, että jälkimmäinen menettely ei toimi.

Voimayhtiöt eivät tässäkään ole pelanneet reilua peliä. Tuorein havainto on, että smoltit istutetaan jokiin liian varhain, jo huhtikuun puolivälissä. Kukaan tai mikään ei näytä enää valvovan laillisuuden ja mielekkyyden toteutumista.

Suomi siirtyi osaksi Euroopan yhteisön yhteistä kalastuspolitiikkaa 1.1.1995. Integraation ihailijoille tämä oli suuri päivä. Kiusallista on, että tämä Euroopan unioniksi nyt kutsuttu yhteisö on osoittautunut kalastuksen mitoituksessa impotentiksi instituutioksi. Komissio saattaa asettaa pyyntikiintiöitä, joiden mukainen saalismäärä merkitsisi ko. lajin koko aikuiskannan tuhoutumista. Nyt jo monet valtamerten tonnikalakannat ovat tuhoutuneet. Valitettavasti näin olisi voinut käydä Itämeren merilohikannallekin.

Oli melkoinen onnenkantamoinen, että ajoverkkokalastus saatiin Itämerellä lopetettua 1.1.2008 lukien. Kohtalokasta kuitenkin on, että erityisesti puolalaiset ryhtyivät välittömästi tehostamaan kaikki pyytävää ajosiimakalastustaan. Vanhojen tapojensa mukaisesti he myyvät osan merilohisaaliista toreilla taimenena, jolloin kalastustilastoista tulee viihdekirjallisuutta. Ei ole kauaa siitä, kun puolalaiset roistoilivat turskanpyynnissä. Tuomio ei johtanut tapojen parantamiseen.

Suomi on juuri sitoutunut tiukan paikan tullen maksamaan muiden euromaiden velkoja. Nyt maallamme pitää olla kanttia laittaa komissio järjestykseen merilohenpyyntiasioissa. Pyynnin välitön keskeytyspäätös on enemmän kuin paikallaan.

Erkki Pulliainen, kansanedustaja (vihr)

(Erkki Pulliaisen luvalla. Julkaistu aiemmin Forum24-lehdessä.)

▲Alkuun
 

Kirsi taas Kapsakassa (14.6.2010)

Kirsi Kilpeläisen elämä on ollut tänä keväänä vauhdikasta. Edellisen haastattelun aikoihin Kirsi oli siirtymässä uusiin työtehtäviin Elävä Kainuu Leaderin toimitusjohtajaksi. Hän toimi tehtävässään kaksi kuukautta. Se aika riitti Kirsille osoittamaan, että työtehtävät olivat jotakin muuta kuin alueen kehittämistä. Enemmänkin aika kului entisten vuosien tapahtumien selvittelytyöhön. Kirsi tuumaa, että hänestä ei enää näytä virkamiestä tulevan tekemälläkään. Hän kokee pitävänsä enemmän luovasta työstä. Kirsi siis palasi yrittäjäksi Kapsakkaan! Kirsi sanoo, että ehkä hän tarvitsi palkkatyön kokemuksen, jotta osaa arvostaa Kapsakan mukanaan tuomaa työn vapautta entistä enemmän. Hän kokee saaneensa uutta potkua ja intoa kehittää yrityksen toimintaa yhdessä verkostonsa kanssa.

Eino Leino -talon kuistilla
Eino Leino -talon kuistilla

Kapsakka on taas niin Kainuun kuin Oulujärvenkin asioiden kehittämisessä entistä kapsakampana mukana! Suunnitelmissa on lähteä kokoamaan retkipaketteja, joihin voi yhdistää elementtejä Tervantiestä ja saada näin mukavaa sekä antoisaa sisältöä matkoihin.

Onnea, menestystä ja uutta intoa Kirsille entisessä työssä!!

KAPSAKKA KY
Eino Leino -talo
Sutelantie 28
87850 Paltaniemi
puh. 044 2790 384
email: kapsakka@kainuu.com
www.kapsakka.fi

Kirsi Kilpeläistä haastatteli Aulikki Piirainen

Kuva: Aulikki Piirainen

▲Alkuun
 

Oulujärven Melojat (21.4.2010)

Vaalassa on perustettu uusi melontaseura Oulujärven Melojat. Perustava kokous pidettiin Manamansalossa 7.12.2009. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Sinikka Rantalankila Vaalasta ja hallituksen jäseniksi Anne Hyvärinen ja Matti Malinen Kajaanista sekä Reijo Kaurala ja Jorma Kuronen Vaalasta. Seuran tarkoituksena on edistää melontaharrastusta Oulujärven alueella.

Oulujärven melojia
Oulujärven melojia

Oulujärvi on Suomen neljänneksi suurin järvi, jonka keskellä oleva Manamansalon saari jakaa kahteen Suomen suurimpaan järvenselkään. Rannattomien ulapoiden vuoksi Oulujärveä kutsutaankin Kainuun mereksi. Niskanselällä sijaitsee Suomen ainoa sisävesisaaristoon perustettu valtion retkeilyalue, joka on pinta-alaltaan 78 km². Oulujärven retkeilyaluetta kuvastavat toisaalta merelliset aavat ja rantojen karut hiekkadyynit, toisaalta järvien pienimuotoinen, herkkä kauneus. Oulujärven retkeilyalueeseen kuuluu Niskanselän saaria. Sen keskus on Manamansalon viiden tähden leirintäalue, jossa on myös Villin Pohjolan virkistyskalastusalue (www.luontoon.fi/oulujarvi).

Tähän mennessä melontaharrastus Oulujärvellä on ollut vähäistä. Alue on aika tuntematonta, koska se sijaitsee etäällä suurista keskuksista ja järven haastavat merimäiset olosuhteet ovat mahdollisesti rajoittaneet harrastajien määrää. Nyt järvimelonta näyttäisi kuitenkin olevan nousussa ja Oulujärvellä ja etenkin Vaalassa on ryhdytty edistämään melojien harrastusmahdollisuuksia. Kehitystyöhön antavat hyvän pohjan jo olemassa olevat palvelut. Oulujärven retkeilyalueen saarissa on noin 5-7 km etäisyydellä taukopaikkoja ja majoitusyrityksiä löytyy Manamansalon saaresta ja Oulujärven länsirannalta Säräisniemeltä ja tietysti myös Kajaanista. Vaalan keskustaajamaan entisen Oulujoen uittoyhdistyksen kämpän ympärille ollaan perustamassa Oulujärven Melontakeskusta.

Uiton maja
Uiton maja

Myös seuratoiminta on havaittu hyväksi harrastuksen kehittymisen kannalta. Ajatus melontaseuran perustamisesta Oulujärvelle kypsyi viime kesänä, kun huomattiin, että melonnan harrastajien määrä alueella oli lisääntymään päin. Todettiin, että yhteinen seura antaisi sisältöä harrastuksen kehittämiseen ja mukavaan yhdessäoloon. Syksyllä kokoonnuttiin Vaalassa entisellä uiton kämpällä ja sovittiin perustavan kokouksen pitämisestä Manamansalossa. Perustamiskokoukseen Kassu Halonen Taidetalolle Manamansalon saarelle kokoontui 11 melonnan ystävää Oulujärven ympäristökunnista.

Seuran perustajajäsenet
Kuvassa perustajajäsenet: Matti Malinen, Janne Autere, Urpo Heikkinen, Anne Hyvärinen, Esa Jaakkola, Kaisa Rikula, Jorma Kuronen, Jaana Remes, Sinikka Rantalankila, Kauko Laitinen ja Reijo Kaurala

Seuran toiminnalle on hyvät edellytykset. Onhan tukikohtakin jo valmiina Vaalan Sahanrannassa, jossa myös tuleva Oulujärven Melontakeskus aloittaa toimintansa. Melojien iloiseksi yllätykseksi Vaalan kunta ja Kainuun ympäristökeskus olivat viime talven aikana kunnostaneet vanhasta uiton venetallista melojien toiveiden mukaisen kanoottitallin, jonne melojat saivat kajakkinsa talteen aivan rannan tuntumaan. Kesän kuluessa talliin kertyikin jo lähes kymmenen kajakkia. Ensi kesänä kajakkien määrä tallissa varmasti lisääntyy ja lisäksi saadaan myös vuokrattavaa välineistöä. Seuran toiminta kattaa koko Oulujärven alueen ja tulevaisuudessa tukikohtia toivotaan olevan jokaisessa järvenrantakunnassa.

Kanoottivaja
Kanoottivaja

Oulujärven Melojien toimintasuunnitelmassa on sekä koulutusta että mukavaa yhdessäoloa. Tarkoituksena on järjestää turvallisuuskoulutusta sekä melonnan opetusta ja aloittaa viikoittaiset yhteislähdöt maanantaisin klo 17. Lisäksi toteutetaan muutamia teemallisia melontaretkiä. Kesä huipentuu Oulujärven melonta- ja retkeilyviikkoon 9. - 15.8. Viikon päätapahtuma on lauantaina 14.8., jolloin Oulujärven Melontakeskuksessa vietetään koko päivä melontaharrastuksen parissa. Päivään sisältyy mm. tuote-esittelyjä, näytöksiä, koulutusta ja retkiä Oulujärvelle. Tapahtuman tarkempi ohjelma muotoutuu kevään kuluessa.

Oulujärven Melojat on liittynyt Suomen Kanoottiliiton jäseneksi. Oulujärven Melojiin ovat tervetulleita kaikki melonnasta kiinnostuneet Oulujärven lähikunnista ja kauempaakin. Oulujärven Melojat profiili löytyy Facebookista ja kotisivut ovat osoitteessa www.oulujarvenmelojat.com.

Lisätietoja Oulujärven Melojat –yhdistyksen toiminnasta antavat Sinikka Rantalankila, 0400 855 925 ja Jorma Kuronen, 040 7177 323

Sinikka Rantalankila

Kuvat: Jorma Kuronen

▲Alkuun
 

Kapsakka "akka" kapsäkki kainalossaan (24.3.2010)

Näin Kirsi kuvailee itseään ja yrityksensä Kapsakan nimen syntyperää. Kainuun murteessa kapsakka tarkoittaa rivakkaa naisihmistä ja sitä Kirsi todella on. Kapsakan emännän suonissa virtaa savolaista ja karjalaista verta. Kirsi syntyi Savossa, mutta muutti pienenä tyttösenä Paltaniemelle, jossa hän on siitä lähtien viihtynyt. Perheen talo sijaitsee Hövelön rantamaisemassa ja Kirsi on uppoutunut Paltaniemen historiaan niin, että jopa seurustelee unissaan Eino Leinon ja hänen perheensä kanssa.

Kapsakka Kirsi-opas
Kapsakka Kirsi-opas

Oulujoen reitti ry myönsi v. 2007 vesistötekopalkinnon kajaanilaiselle Kirsi Kilpeläiselle Oulujärven alueen kulttuurikohteiden tunnetuksi tekemisestä ja Eino Leino –perinteen vaalimisesta. Kirsin yritys Kapsakka on tuottanut kulttuurimatkailua jo seitsemän vuoden ajan Kainuuseen suuntaaville ryhmille. Ohjelmistoon kuuluvat kulttuuripersoonat Lönnrot, Leino ja Kianto sekä historialliset kohteet kuten Raatteen tie ja Paltaniemi. Kapsakka kuljettaa asiakkaansa Kainuun rikkaaseen luontoon sinisiä ajatuksia virittävälle Oulujärvellä, Vuokatille tai Hiisijärven hiekoille. Yritys järjestää monipuolista ohjelmaa Paltaniemen Eino Leino –perinnetalolla, jossa Kirsi vaalii Eino Leinon lyyristä henkeä ja järjestää pienimuotoisia konsertti- ja runohetkiä kahvitteluineen. Myös muu Kainuun kulttuuritarjonta tulee matkailijan ulottuville Kapsakan järjestämillä retkillä vaikkapa Suomussalmelle Retikka-teatterin esityksiin, johon voi yhdistää tutustumisristeilyn Turjanlinnan tarinakankaille.

Kapsakan hyvän tuulen retket

Kapsakka sai alkunsa tarpeesta luoda ensimmäinen kulttuuriretkiä järjestävä yritys Kainuuseen. Eino Leino –perinnetalo tuli Kirsin vastuulle vuodesta 2003 alkaen. Talolla järjestetään juhlia ja tapahtumia ympäri vuoden, mm. heinäkuussa Runoviikon tapahtumia, kevättalvella Eino Leino –hiihto ja keväällä Kainuun Lintutieteellisen yhdistyksen kanssa yhteistyössä muuttolintutapahtuma. Eino Leino –talo on tulevana kesänä viimeistä kertaa Kirsin vastuulla ja parasta aikaa käydään neuvotteluja Kajaanin kaupungin kanssa siitä, mikä perinnetalon kohtalo sen jälkeen on. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Eino Leino- ja Elias Lönnrot –seurat sekä Oulujärven Pelastusyhdistys ottavat talon hoitoonsa, jolloin sen säilyminen perinnetalona varmistuisi eikä se joutuisi esim. yksityiseen omistukseen tai asunnoksi.

Leino-talon rantamaisemaa
Leino-talon rantamaisemaa

Sen lisäksi, että Kirsin sydäntä on lähellä koko Kainuun matkailun kehittäminen, hän jakaa monen kainuulaisen huolen siitä, kuinka Oulujärven laajoille vesialueille saataisiin lisää näkyvyyttä ja matkailijoita. Satamia on kunnostettu, vene- ja kalastusretkiä tarjoavia yrityksiä on syntynyt ja upea erämaasaari Ärjä on saanut vuokraajan, joten puitteet järvimatkailulle alkavat pian olla kunnossa. Kirsin mielestä seuraava vaihe olisi saada kainuulaiset järvelle. Oulujärven maine tulisi tutuksi paikallisille ja sitä kautta matkailijoidenkin tietoisuuteen. Kun Oulujärven ympäristön matkailusta saadaan rakennettua linkki Oulujokivarren tarjontaan aina Ouluun saakka, saisivat Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa yhdessä houkuteltua matkailijoita alueillemme. Lönnrotin jalanjäljillä –retket eivät Kirsin mielestä yksin kanna, vaan retkistä ruokailuineen, tunnelmineen ja elämyksineen on luotava monisisältöinen kokonaisuus, joka takaa laajan asiakaskunnan. Myös talviajan matkailua tulisi kehittää, jotta yrityksistä saataisiin kannattavia ympäri vuoden.

Eino Leino -talolla

Eräs monen mieleen jäänyt Leino-talon erikoisuus on ollut iltakahvikaappi, josta hautausmaalla hiljentynyt ja polkupyörällä tai rullaluistimilla Paltaniemen lenkillä urakoinut on saanut virkistyäkseen omatoimisesti ottaa termoskannusta kupin kahvia ja korvapuustin maksamalla rahalippaaseen käyvän maksun. Kahvikuppi kädessään on voinut vaeltaa Oulujärven törmälle ihailemaan järven sinestä kohoavia metsäisiä saaria tai Paltaselän takana leijuvia utuisia kainuulaisia vaaramaisemia. Törmältä on päässyt kipuamaan Kirsin perheen rakentamia portaita aina vedenrajaan asti kuuntelemaan tuulen suhahtelua rantaheinikossa.

Kirkkosäikän hietikot Ärjässä
Kirkkosäikän hietikot Ärjässä

Kirsi on nyt hiljentämässä Kapsakan toimintaa ja siirtymässä uusiin haasteisiin Elävä Kainuu Leaderin toiminnanjohtajaksi. Tulevassa työssään hän pystyy hyödyntämään vahvaa kokemustaan ja näkemystään matkailuyrittäjänä auttaessaan kainuulaisia yrityksiä hankesuunnittelussa ja rahoituksessa. Kapsakan taipaleella on monia mukavia muistoja, joista Kirsi mainitsee erään. Hän paistaa yleensä Eino Leino –talolla tarjolla olevat pullat paikanpäällä. Erään kerran, kun houkutteleva pullan tuoksu leijui Leino-talon avoimista ikkunoista pihamaalle, kuuli Kirsi pienen pojan tuumaavan äidilleen, että ”On tosi mukava saada Eino Leinon paistamia pullia”.

Kapsakka jatkaa kuitenkin pienimuotoisesti toimintaansa kesäisin eikä Kirsi malta jättää rakasta opastustoimintaansa, vaan hän on käytettävissä edelleen ryhmien oppaina, tosin vapaa-ajallaan. Kannattaa siis pitää kiirettä ja varata Kirsi vierasemännäksi Kainuun matkalle. Se takaa iloisen, lämpimän ystävällisen ja asiantuntevan oppaan Kainuun kiehtovien tarinoiden pariin.

www.kapsakka.fi

Kirsi Kilpeläistä haastatteli Aulikki Piirainen (14.3.2010)

Kuvat: Kirsi Kilpeläinen

▲Alkuun

◄Aiemmat Nettivieras-jutut | Uudemmat Nettivieras-jutut