New Page 1

Nettivieras

Aiempien Nettivieras-juttujen otsikot löydät täältä.


Veneentekijä kuuntelee puun kertomusta (30.10.2013)

Utosjoen rannalla kasvanut Martti Koivumäki arvostaa kotijokeaan ja sen määränpäätä, Oulujokea. Mies on silminnähden tyytyväinen siihen, että kotitalon vieressä kohiseva 60 kilometriä pitkä joki on vastikään kunnostettu: koskipaikkoihin on palautettu niistä 50-luvulla nostetut kivet, samoin on tehty soraikkoja lohikalojen kutemista varten. "Nyt pitäisi vielä seurata tarkasti, onko kunnostustyöllä vaikutusta", Koivumäki odottaa.


Restaurointimestari ja veneentekijä Martti Koivumäki kotipihalla, Utosjoen syksyisessä maisemassa

Martti Koivumäki sai Oulujoen reitin vuoden 2003 Vesistötekopalkinnon valmistamiensa perinteisten Oulujoen matkailuveneiden ansiosta. Matkailuveneet ovat nykyisin lähinnä museokävijöiden ihailtavina, toisin kuin ennen, jolloin niillä kuljetettiin matkustajia koskenlaskuun ja lohenpyyntiin. Oulujoella venettä käytettiin myös tervatynnyreiden ja sittemmin halkokuormien kuljetukseen. "Utosjoella kuljettiin ja kuljetettiin ennen veneellä, se oli sen ajan logistiikkaa."

Restaurointimestarina ja yrittäjänä työskentelevä Koivumäki kiinnostui joesta ja veneistä kuunnellessaan isovanhempiensa tarinoita. "Isoisäni Lauri Koivumäki toimi uittokymppinä jokiuitossa Sotkalla ja Merikoskessa. Itselleni vesi on ollut viihde ja elämänmuoto lapsesta asti."

Veneiden rakennus on nykyisin Koivumäen mieluisa sivutyö. Verstaalta on valmistunut kymmeniä veneitä ja ne ovat kulkeutuneet eri puolille Suomea Tenolta Kokemäenjoelle.

Puuvene on käsityötä

Veneen rakentaminen ei ole kiireisen miehen työtä: yhteen veneeseen kuluu noin 200-300 tuntia suunnittelu ja materiaalin hankinta mukaan lukien. "Vene tehdään niin kuin puu kertoo", Koivumäki sanoo. Se tarkoittaa, että ensin on etsittävä silmämääräisesti sopiva vähäoksainen kuusi tai mänty, jonka tyvestä saa kuuden-seitsemän metrin mittaisen tukin. Tiheäsyinen puu sahataan laudaksi, jota säilytetään ensimmäinen vuosi ulkona, toinen vuosi varastossa ja kolmas vuosi sisällä verstaassa. "Nykyisin vene on arvoesine, jota säilytetään isältä pojalle, siksi se valmistetaan huolellisesti. Ennen vene oli käyttöesine, joka saatettiin kuluttaa loppuun jo parissa-kolmessa vuodessa."


Oulujoen perinteinen venemalli on siro

Oulujoen alueen perinteinen vene on 4,5-5,5 metriä pitkä sirorakenteinen, kapea ja matalalaitainen. Vene on kolmilaita tai nelilaita - sen kyljet on taivutettu kolmesta tai neljästä jopa 25 senttimetriä leveästä laudasta. Veneen ylimmän laudan väri on kertonut sen rakentajan: Vaalan veneissä laita on vihreä tai sininen, Sotkalla punainen tai sininen. Veneenrakentaja huomauttaa, että värillä ei ole mitään yhteyttä lappilaiseen perinteeseen, jonka mukaan maalattu veneen laita karkottaa pahoja henkiä. Oulujoen veneen airon lapa on perinteisesti pisaran muotoinen, minkä ansiosta lavat painuvat veteen sulavasti eikä vesi valu lavoista soutajan ranteille.

Historian virtaa joessa

Martti Koivumäen mukaan Utosjoesta saatiin sata vuotta sitten harjusta, lohta ja meritaimenta. Lohikalojen aika loppui joen valjastamiseen. Sotakorvausvuosina Oulujoen suurin, Puokiolta alkava sivujoki raivattiin hakkuu-uittoja varten. 1970-luvulla aloitettiin turvetuotanto ja kalakannat romahtivat. Turvepäästöjen vähennyttyä varsinkin peto- ja roskakalat, hauet ja särjet ovat lisääntyneet. Nyt Koivumäki odottaa, että ennallistuksen myötä Utosjoelle saataisiin palautetuksi lohien poikastuotanto. "Lohijokea tästä ei tule niin kauan kuin Oulujoki on betonilla tukittu, mutta kalastuslupien rajoituksilla kalakanta saataisiin ehkä lisääntymään."

30.10.2013 Mirja Heikkilä, Oulujoen reitti ry

▲Alkuun


Ari Kananen haluaa säästää luonnon lapsille ja lastenlapsille (5.9.2013)

Kesä 2010 oli Ari Kanaselle rajapyykki. Kalusteista piti päivittäin pyyhkiä grafiittipitoista tummaa pölyä, ilmassa tuntui hajua ja kaivosalueen melu kantautui kaivospiiristä kilometrin päässä sijaitsevaan kotiin. Kanasen perhe oli kärsinyt Talvivaaran kaivoksen aiheuttamista haitoista jo kolmen vuoden ajan, kaivoksen rakentamisen alusta lähtien. Kanaset olivat tehneet useita valituksia Talvivaaralle ja Ely-keskukselle, tuloksetta.

Vuonna 2010 Ari Kananen päätti tuoda asiat julkiseen tietoisuuteen ja perusti Internet-sivut, joille alkoi kerätä dokumentteja kaivoksen vaikutuksesta: valokuvia, videoita, lehtileikkeitä, uutisia. Sivustosta tuli hänelle tukijalka ja arkisto, josta muutkin ihmiset löysivät Talvivaaraan liittyvän tiedon.

”Aluksi ei uskottu, että näin voi tapahtua Suomessa, mutta nyt tuntuu, että kansakunta on herännyt”, Kananen sanoo. ”Se vain on surullista, että viranomaisten ja kaivoksen välinpitämättömyys jatkuu.”

Ari Kananen on käynyt viime vuosina lukuisissa tapahtumissa kertomassa kaivoksen vaikutuksista. ”Minua on sinne pyydetty ja olen pyydettäessä lähtenyt.”

Hakonen, Kanasen kotijärvi on kaivosalueen kainalossa sijaitseva pieni Oulujoen reitin latvavesijärvi. Se on tähän mennessä säästynyt vakavalta saastumiselta, mutta ilman mukana kulkeutunut rautapitoinen pöly on sakkauttanut järven humuspitoisen veden, joka on muuttunut epätavallisen kirkkaaksi. ”Kukaan ei tiedä, milloin kaivoksen vaikutus alkaa tuntua pohjavesissä. Silloin Hakonen samoin kuin oma käyttövesikaivomme ovat vaarassa”, Kananen arvioi.

Kaivosyhtiöltä odotetaan vastuullisuutta

Kanasen mukaan kaivoksen toiminta ei ole hallinnassa, vaan saastuminen jatkuu. ”En ymmärrä, miten suuri toimija saa rikkoa lakeja ja asetuksia. Ja vaikka tuomioistuimet ovat todenneet, että laittomuuksia on tapahtunut, kaivokselle ei ole määrätty mitään sanktioita.” Kananen kertoo, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet luontorikoksissa ovat vähäiset, koska niissä ei voi tehdä ryhmäkannetta. Hän odottaa, että asiaan saataisiin muutos. ”Onneksi asia on tiedossa valtakunnan johtoportaita myöten.”

Vaikka Kananen näkee tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet pieniksi, hän kannustaa toimimaan: ”Jo kymmenkunta aktiivista ihmistä saa aikaan paljon, jos verkostoituu asiantuntijoiden kanssa ja käyttää hyväkseen erilaisia tiedottamiskanavia.”

Oulujoen samoin kuin Vuoksen vesistön tulevaisuus riippuu Kanasen mukaan Talvivaarasta. ”Pidän todennäköisenä, että yhtiö ei selviydy ongelmistaan. Silloin likaaminen loppuu aika pian ja yksi iso tekijä on pois kuvioista. Jos Talvivaara jatkaa, ongelma laajenee Oulujokeen ja Vuokseen päin. Mikäli yhtiö jatkaa toimintaansa, sen on rakennettava toimivat puhdistuslaitokset eikä mitään metsälampia, joihin lika saostetaan kalkin avulla.”

21.8.2013 Mirja Heikkilä, Oulujoen reitti ry

▲Alkuun


Antti Lankinen vaatii teollisuudelta vastuullisuutta (27.5.2013)

Vuoden 2012 Vesistötekopalkinnon saanut Antti Lankinen asuu Talvivaaran vesistöhaittojen suhteen aitiopaikalla, Kiantajärven ja Jormasjärven välimaastossa. Hänen elämänmaisemansa on uhattuna, kun kaivoksen jätevedet ja vuodot leviävät Oulujoen reitin ja Vuoksen vesistön suuntaan.

"Olin kriittinen jo vuonna 2007, kun Talvivaaran kaivos sai ympäristö- ja vesitalousluvan. Kritisoin sitä, että nikkeli irrotetaan malmikivestä bakteeriliuotusmenetelmällä, ensimmäisenä maailmassa. Bakteerit tarvitsevat toimintaansa yli 800 tonnia rikkihappoa vuorokaudessa."

Lankinen kritisoi myös Talvivaaran muita ympäristövaikutuksia, koska kaivos on valtavan iso, yli 60 neliökilometriä. Liuotuskentät ovat yli kaksi kilometriä pitkiä, jätealtaat kymmeniä hehtaareja.

"Pahimmatkin pelot ovat käyneet toteen. Talvivaaran kaivos on syvissä vaikeuksissa, sekä taloudellisissa että ympäristöhaittojen hallintaan liittyvissä ongelmissa. Nyt puhutaan, järkyttävää kyllä, kahden suuren järven, Jormasjärven ja Vuoksen Laakajärven vaurioitumisesta ja ennakoidaan kaivoksen haittojen ulottuvat jo tulevan kesän aikana laajalle alueelle myös näiden järvien alapuolisiin vesiin."

Sotkamon ev.lut. seurakunnan kappalaisena toimiva Lankinen vaatii luontoa voimakkaasti muuttavalta teollisuudelta vastuullisuutta. Jätevedet pitää puhdistaa. Metalleja tarvitaan, mutta niitä on louhittava vastuullisesti.

Jokainen voi tehdä jotain vesistöjen eteen

Äänitorvena toimiminen ei tunnu hänestä kuitenkaan taistelulta tuulimyllyjä vastaan. "Kansainväliset esimerkit kertovat siitä, että viranomaiset alkavat vaatia yli minimitason käyviä puhdistusjärjestelmiä esimerkiksi kaivannaisteollisuuden jätevesien puhdistamiseksi vasta riittävän voimakkaan kansalaispainostuksen jälkeen."

Sotkamon Luonto ry:n ja Kainuun luonnonsuojelupiiri ry:n varapuheenjohtajana ja kaivosvastaavana Antti Lankinen toimii kuten opettaa: "Yksityinen kansalainen voi olla aktiivinen suhteessa yhteiskuntaan ja kansalaisjärjestöihin."

Lankisen toteaa, että metsänomistaja voi suojella rantavyöhykkeitä, puronotkoja ja lähteitä, valita luontoystävälliset maankäyttömuodot ja ennallistaa epäonnistuneita ojituksia. Ihminen voi olla aktiivinen suhteessa poliitikkoihin, luottamusmiehiin ja päättäviin virkamiehiin, kirjoittaa lehtiin, toimia yhdistyksissä ja itse vastuullisesti.

Lankisen mukaan vesi on Suomen voimavara. Maamme on pohjavesivarantojensa suhteen oikea suurvalta maailmassa ja pintavedet, järvet ja joet, ovat tärkeä osa elämänlaatuamme. Emme voi sallia lyhytnäköisen teollisen toiminnan pilaavan näitä elämämme tärkeitä edellytyksiä.

"Mikäli materiaalisen elintason nousun hinta on vesistöjen vaurioituminen, on valittu tie väärä ja myös ihmiselle itse tuhoisa," sanoo Antti Lankinen ja kehottaa ihmisiä kohtuullisuuteen.

27.5.2013 Mirja Heikkilä, Oulujen reitti ry

▲Alkuun


Sulamisvedet nostavat Oulujoen reitin vedenpintoja keväällä 2013 (16.4.2013)

Oulujoen reitin alueen maaperä ei ota vastaan tämän kevään sulamisvesiä, koska maavesi ja pohjavesivarannot ovat täynnä märän kesän 2012 seurauksena. Ennusteiden mukaan odotettavissa ei ole kuitenkaan suuria tulvia, koska kevätsulaminen on viivästynyt, jolloin tulvahuiputkin viivästyvät. Myöskään tulvakaudella loppukesästä ei pitäisi siis olla suuria ongelmia, ellei keväällä sada kaatamalla, totesi Juha Happonen Fortumista Vaalassa perjantaina 12.4.2013.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ennusteiden mukaan kevään tulvahuippu on 10.5. aikaan. 12.4. Oulujärven vedenkorkeus oli 121,47 cm, josta kesäajan tavoitetasoon, 122,50 senttimetriin tarvitaan vielä hieman yli metrin nousu. Tavoitetasoon pyritään juhannukseksi.

Mökkiläisen mukaan juhannuskokon paikka järven rannassa onkin hyvä mittari sille, onko vesi sopivalla korkeudella.

Oulujärven vedenkorkeus on neljän mittauspisteen lukemien keskiarvo, josta todellinen paikallinen vedenkorkeus saattaa poiketa huomattavasti.

Virkistyskäytön ja voimatalouden tarpeet selvitettävinä

Kainuun ja Pohjois-Pohjamaan ELY-keskukset kehittävät Oulujärven, Oulujoen ja Sotkamon reitin säännöstelyä lupaehtoja ja säännöstelykäytäntöjä yhdessä säännöstelijän, Fortumin kanssa. Meneillään on hanke, jossa selvitetään mm. Oulujärven ja Kiimasjärven juoksutuksia sekä Sotkamojärven ja Ontojärven vedenkorkeuden ylärajoja ja syysalennuksen suuruutta. Toinen selvitettävä kokonaisuus on ylärajasuositukset ja niiden säännöstelyä ohjaava vaikutus. Kolmanneksi hankkeessa etsitään mahdollisuuksia rantavyöryjen estämiseksi.

Hankkeen tavoitteena on tuottaa ehdotus, joka takaa tarkoituksenmukaiset juoksutukset sekä kuivina että märkinä kesinä. Selvityksen tulokset kerrotaan syksyllä 2013 ja niitä hyödynnetään välittömästi lupaehtojen sopimisen jälkeen.

Alueen asukkaita kuullaan keskustelutilaisuuksien lisäksi Internetissä julkaistun säännöstelykysely avulla.

Vaalaan saapuneiden alueen asukkaiden mukaan Oulujärven vedenkorkeuteen liittyviä pahimpia ongelmia ovat suuret korkeuden vaihtelut ja liian korkea vedenpinta sekä rantojen vyörymät.

Kysely säännöstelystä

15.4.2013 Mirja Heikkilä, Oulujen reitti ry

▲Alkuun


Oulujoki kulttuurin, käsityön ja yrittämisen pohjavirtana (5.4.2013)

Vaala, Utajärvi ja Muhos kytkeytyvät vahvasti kuntien halki virtaavaan Oulujokeen. Joki on antanut ihmisille leivän ja virkistyksen – alueen kulttuuri liittyy usealla tavalla jokeen.

Oulujokeen ja kulttuuriin liittyvien asioiden kanssa työskentelevät myös VIEHE Oulujoki -hankkeen projektipäällikkö Heikki Haverinen ja projektisuunnittelija Annareetta Enkvist. Oulujoen reitti kysyi heiltä mitä hankkeessa tehdään.


Projektipäällikkö Heikki Haverinen ja projektisuunnittelija Annareetta Enkvist hankkeen maisemissa

Miksi VIEHE Oulujoki -hanke on aloitettu?

VIEHEen tavoitteena on kansanperinneosaajien sekä taidekäsitöitä ja matkamuistoja valmistavien yrittäjien löytäminen ja heidän tuotteittensa edelleen kehittäminen.

Ennen hankkeen alkua alueen ihmisiltä kyseltiin, kuinka lähiympäristö jokineen on muovannut kulttuuria ja millaista kurssitoimintaa he haluaisivat kuntiin. Palautteessa nousivat esiin luonnosta saatava hyvinvointi, käsityöpajat ja erilaiset kulttuuritapahtumat. VIEHE toteuttaa esimerkiksi villiyrttien keruukurssin, yrttiöljyhierontakurssin, sienten keruukurssin, saippuan valmistuskurssin, luontoterapiakurssin sekä mahdollisesti hopeasavikurssin.

Miten alueella toimiva käsityöläinen hyötyy VIEHE-hankkeesta?

Tarjoamme yrittäjille mahdollisuutta kehittää tuotteitaan. Lisäksi järjestämme myyntipisteitä kaikkien kolmen kunnan alueelle.

Tavoitteemme on, että yrittäjien toiminta saa pitkäjänteisyyttä ja toisaalta myös säännölliset, vakaat markkinat esimerkiksi Rokua Geoparkin asiakkaista.

Miten VIEHE-hankkeen tuotteet eroavat muista matkamuistoista?

Ne ovat laadukkaita ja kotiseutukeskeisiä. Niin materiaali kuin ideat ja tekijät pyritään etsimään Vaalan, Utajärven tai Muhoksen alueelta ja tuotteissa otetaan huomioon kunkin kunnan erityispiirteet.


Irma Kurosen suunnittelema "Lumihiutale" on ensimmäinen hankkeen alueelle suunniteltu taidekäsityötuote

Millaisia tapahtumia järjestätte?

Elokuun 17. ja 18. päivinä järjestetään Utajärvellä Kivimessut ja Hyvinvointimessut. Kivimessut on ennestään maanlaajuisesti tunnettu tapahtuma, joka herätetään henkiin. Hyvinvointimessujen teemat tukevat kivimessuja ja hyvinvointi-käsitteen alle sopivat niin liikkuminen ja paikallisen luonnon tarjoamat harrastusmahdollisuudet kuin pehmeät hoitomuodot.

Olemme mukana järjestämässä myös toista isoa tapahtumaa, Kuvien Virtaa 29.6.2013. Merilän kartanon viihtyisä ympäristö Utajärvellä tarjoaa mukavat puitteet jokielokuvafestivaalille, jossa pääosan saavat erilaiset joet.

Toivomme tietysti, että tapahtumat jäisivät säännöllisiksi hankkeen loppumisen jälkeenkin.

VIEHE Oulujoki -hanke 1.9.2012 - 30.6.2014 on yksi Humanpolis Oy:n hallinnoimista hankkeista ja sen rahoitus tulee Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskuksilta.

Mirja Heikkilä, Oulujoen reitti ry

▲Alkuun


Kostonjokeen Iijoen vesistön toinen kalatie – vaelluskalat palaavat valjastettuun vesistöön (18.2.2013)


Kalatien alaosa ja säännöstelypato

Kostonjärven luusuaan on valmistunut joulukuussa 2012 Suomen pisimpiin kuuluva, lähes 400 metriä pitkä kalatie. Se palauttaa viisikymmentä vuotta sitten katkaistun kalojen luonnollisen vesireitin. Vuonna 1964 rakennettu säännöstelypato muutti Kostonjärven Iijoen alaosan voimalaitosten vesivarastoksi. Kalat pääsivät juoksutusten aikaan alavirtaan, mutta ylöspäin ei kaloilla ollut asiaa. Kalatie on tarkoitettu nimenomaan sisäveden taimenkannalle. Se nousee kalatietä pitkin järveen kasvamaan, eli syömään muikkua, jota Kostonjärvessä riittää hyvin. Sen jälkeen taimenet laskeutuvat jokeen kudulle. Kostonjoki kunnostettiin vuosina 2006-2009. Valtavat jokea kaventaneet uittopengerrykset purettiin ja tehtiin taimenen kutuun sopivaa soraikkoa. Jokeen on istutettu Kitkajoen Jyrävän yläpuolista taimenkantaa, koska joen alkuperäinen kanta on hävinnyt vuosikymmenten aikana. "Jos järven ja joen välillä ei ole vaellusyhteyttä, Kostonjoen taimenenpoikasilla ei ole mahdollisuutta tehdä syönnösvaellusta eikä sukukypsillä taimenilla mahdollisuutta palata jokeen kudulle. Silloin ei myöskään taimenen luonnonlisääntyminen ole mahdollista", toteaa erätaloussuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta Metsähallituksesta. "Kostonjoki on ollut aikoinaan merestä jokeen nousevien lohien ja meritaimenten kutualuetta, mutta lohi ei ole noussut Kostonjärveen”, Luhta tarkentaa.

Kalatietä käyttävät kaikki vesieliöt


Koston padolta näkymä kalatien alaosalle

Kostonjoen kalatien suunnittelulle antoi haastetta Kostonjärven suuri säännöstelyväli, lähes viisi metriä. Säännöstelyluvan mukaan Kostonjärven säännöstelypato voidaan pitää kokonaan kiinni toukokuun loppuun saakka. Silloin ei myöskään kalatiessä virtaa vettä. Pirkko-Liisa Luhta kertoo, että yleensä kalatiet rakennetaan anadromisille vaelluskaloille (nousevat merestä tai järvestä ylävirtaan kutemaan) mutta Koston kalatie on rakennettu katadromisille vaelluskaloille (nousevat joesta ylävirtaan syönnösvaellukselle). "Tietysti kalatie on tarkoitettu kaikille vesieliöille vapaaseen liikkumiseen järven ja joen välillä", hän lisää. Kalatien toimivuutta seurataan muun muassa PIT (Passive Integrated Transponder) -merkityillä taimenilla. Merkittyjä taimenia istutetaan sekä järveen että jokeen. Kalan vatsaonteloon tulee pieni lähetin ja kalatiehen anturit, jotka rekisteröivät kalojen liikkeet ylä- ja alavirtaan kalatiessä.

Kalateitä pitkin mereltä joelle ja takaisin


Koston pato ilman kalatietä

Vaelluskalojen elinolojen parantamiseksi Iijoelle on tulossa viisi kalatietä. "Iijoen kalatiet" EAKR-hankkeessa vuoden 2013 loppuun mennessä saadaan valmiiksi niiden toteutussuunnitelmat lupahakemuksia varten. Kun Iijoen kalatiet valmistuvat, merelliset vaelluskalat, lohi ja meritaimen pääsevät myös Kostonjoelle. "Kostonjoelle on istutettu Iijoen omaa kantaa olevia lohen- ja meritaimenen poikasia vuodesta 2006 alkaen. Kostonjoelle istutetut lohet leimautuvat Kostonjokeen ja jos pääsevät patojen yläpuolelle, saattavat hyvin palatakin Kostonjokeen", Luhta arvioi.


Koston kalatie -piirros

Niin, se ensimmäinen Iijoen kalatie valmistui vuonna 2000 Taivalkoskelle Taivalkosken säännöstelypatoon.

Mirja Heikkilä, Oulujoen reitti ry

15.2.2013 Pirkko-Liisa Luhta

▲Alkuun


◄Aiemmat Nettivieras-jutut