|
|
|
|
|
|
|
UUTISET 18.5.2012 15.5.2012 13.5.2012 |
Saksittua Mikäli kotiseutusi sanomalehden yleisöpalstalla on vesistöön liittyviä mielipidekirjoituksia, jotka haluaisit nähdä sivuillamme, voit lähettää lehdestä leikatun jutun osoitteeseen Oulujoen reitti ry, Satamatie 11, 90520 OULU. Muista laittaa mukaan lehden nimi ja päivämäärä! Oulujoki – latauksia virrassa (16.5.2012)On varhainen aamu. Lähdin kävelemään pitkin joenrantaa, lähdin tekemään havaintoja luonnosta. Jäät ovat lähteneet joestamme sen rantoja myöten. Suuri virta kimmeltää vapaana ja hehkuu taivaansineä nousevan auringon kosketuksessa. Näen tuossa toivon jostain uudesta, kiehtovan lupauksen paremmasta. Liikahduksia tapahtuu myös rantamännyn suojaan rakennetussa muurahaispesässä. Satamäärin muurahaisia, tai maahisia, kuten vanhempi kansa niitä osasi nimittää, venyttelee itseään kokokesäiseen työkuntoon. Muurahaismassa kuhisee kiihkeästi kuin silakkaparvi. Jotain samankaltaista valmiuden viriämistä saattaisi havaita myös alueemme ihmisissä. Joki on pitkään ollut vaiti, pakotettuna olemaan hyödyksi ja samalla pysyttelemään pois ihmisten mielistä. Risuttuneet rannat ovat näkyvin merkki joen hylkäämisestä. Meille täällä eläville joen merkitys on kuitenkin yhä edelleen elämänkokoinen. Toinen kysymys on, ymmärrämmekö ja arvostammeko sitä - jokea ja elämää yleensä. Vesi on vielä puhdasta. Pitäkäämme yhteisesti huolta että Oulujoen vesi säilyy oululaisten päävesilähteenä jatkossakin. Se on konkreettisin tae vedenlaadusta välittämiselle. Jos vesi kaupunkiin tuotaisiin pitkiä putkia myöten toisaalta, tarkoittaisi se Oulujoen hylkäämistä myös vedenlaatumerkityksessä. Silloin ei enää tarvitsisi kantaa huolta liikenteen, haitallisten aineiden varastojen, turvetuotannon tai Talvivaaran aiheuttamista riskeistä vesistöön. Joki olisi todellakin vain systeemin osanen, röörikomponentti. * * * Poimin käteeni pienen kiven, punnitsen ja pyörittelen sitä kämmenelläni ennen kuin viskaan sen jokeen. Tajuan samassa, mitä tarkoittaa huutavan ääni korvessa. Irvokas oivallukseni koskee rinnassa saakka ja pistää vihaksi. Käännän katseeni kumisaappaitteni kärkeen. Jossain haukahtelevat joutsenet omaa ajankohtaista asiaansa. Oulujoki on täynnä latauksia ja niin minäkin, kuten me kaikki täällä. Kaikissa latauksissa on aina myös varauksia. Joen varauksia ovat voimalaitokset alakanavineen, kuten myös ihmisen luoman systeemin sisältämät heikkoudet. Meidän omat varauksemme ovat selvästi monisyisempiä. Epäröimme kun pitäisi edetä, syytämme kun pitäisi sallia, väistämme kun pitäisi kohdata ja kiellämme kun tulisi myöntää * * * Kalevala on mainio kansalliseepoksemme. Se kertoo kansamme omintakeisesta mielenrikkaudesta ja kielenmahdin kaikkivoipaisuudesta. Kalevala on edelleen mitä suurimmissa määrin ajankohtainen opaskirja tämänkin ajan ajattelemiseen. Kalevala koostuu vanhan kansan kertomuksista, jotka Elias Lönnrot kokosi kansiin kulttuurisilla kiertomatkoillaan. Runonlaulajat olivat oulujokisia sukuja, lähimpänä esimerkkinä Perttuset Pikkaralasta. Kalevalan kertomukset ovat kasvaneet ja virranneet ihmisten mukana tässä virrassa. Voisiko Oulujoki niin ollen olla Suomen kansallisvirta? Paljon muutakin palvelusta on jokemme Isänmaallemme tehnyt. Paljon historiaamme se on saanut nähdä ja pajon kaikenlaista joutunut todistamaan. Paitsi latauksien virta, on Oulujoki myös useiden ulottuvuuksien virta. Jos joki voisi puhua meille, käsittäisimme kenties kielen ennemmin kuin uskoisimme joen kertomat kertomukset. Olemmeko jo liiaksi rajoittuneita edes havaitsemaan rajoittuneisuuttamme? Joenuoman ja ihmisen rinnakkaiselon aikana vedessä on ollut elämää ja elämää veteen on myös kadonnut. Oulujoki katkaisee Suomineidon uuman luonnollisesti kuin mikä tahansa rajajoki. Useasti rajaa on yritettykin rakentaa Oulujoen veteen. Toistaiseksi turhaan. Oulujoki ei ole rakentunut kansoja jakavaksi, rakentukoon se siis kansaamme yhdistäväksi. Oulujoki on meidän jokemme. Vähintä, mitä itse kukin voimme joen eteen näinä aikoina tehdä, on ymmärtää puhtaan virtaavan veden merkitys tässä ajassa ja tulevaisuudessa. Hyvä olisi lisäksi ymmärtää Oulujoen osuutta mieliämme virittävänä luovuudenvoimanlähteenä. Tuhansien vuosien ajan joki on antanut meille elämisen mahdollisuuden, antakaamme me vuorostamme elämisen mahdollisuus joelle. Kylmä kivi puuduttaa kankkua. Nousen hiljaista nöyryyttä tuntien ja käyn molemmin käsin koskettamassa isoa vettä. Kenties vielä joskus saan kuulla sen kaikki kertomukset. Kenties vielä joskus aika katoaa, vaikka elämä jatkuisikin. Heikki Pesämaa 8.5.2012 Tervareitti Kolumni Viinivaara-hankkeesta riittää yhä kysymyksiä (9.5.2012)Yhä edelleen, monen viikon jo mentyä, päällimmäiseksi tunteeksi pyrkii pettymys. Odotin, että Oulun Vedeltä tulisi jotain uutta vesilupahakemuksen perusteeksi. Kuulimme kuitenkin saman vanhan läksyn. Pahin askarruttava asia on, miksi käytetään kuntien välisiä prosenttimääriä eikä vedenkäyttäjien/asukasluvun mukaista vertailua. Karjankasvattajat ovat suuria maksajia vesihuollolle muuten kuin asukasluvun mukaan, eivätkä hekään ole vailla lähdevettä vaan hyvää talousvettä. Päijänteen vedestä puhdistettu talousvesi kelpaa Helsingissä. Onko ollut uutisointia aiheesta voimayhtiö vastaan vesiyhtiö, kuka omistaa Oulujärven veden. Kuitenkin annetaan ymmärtää, ettei Oulujärvestä voi tuoda puhtaampaa raakavettä vedenpuhdistamolle, koska se on poissa monesta turbiinista jokivarressa. Eivätkö nämä molemmat tuotantolaitokset olekin rakennettu ihmisten hyvinvointia edesauttamaan, ja molemmat vastuullisia neuvottelemaan. Tämän päivän kuluttaja tietää, että vaikka raakavesi johdettaisiin suojellulta Natura-alueelta, niin kuin on tässä Viinivaara suunnitelmassa, vesi ei ole luomua enää sitten kun se hanasta lasiin lasketaan. Samoin kuluttajat tietävät, ettei vesivoimalla tuotettu sähkö ole ainoa lajissaan, tuotetaanhan sitä auringosta, tuulesta ja jopa tunkiosta. Myös se Ihmetyttää, että vaikka Kiiminkijokivarren asukkaat ja Kainuun ympäristökeskus tyrmäsivät ensimmäisen suunnitelman 100-0, ei asiaa jätetty sikseen. Kokeilujen jälkeen päädyttiin isoon konsulttiyhtiöön, Pöyry-yhtiöön, jonka käytäntöihin kuuluu etteivät kenttätyöntekijät saa tarkistaa, mitä heidän antamilleen raporteille tehdään toimiston työpöydällä. Onko niin, että muutamien etuoikeutettujen leikin takia vaarannetaan kansallisomaisuutemme puhdas luonto, kansallinen erikoisuutemme jokamiehenoikeus, kansallisominaisuutemme metsäläisyys, joka parhaimmillaan ilmenee kyvyllä kulkea maastossa pitkiäkin aikoja hissukseen, luontoa tarkkaillen, vähin äänin ja jälkiä jättämättä. Suomen sinivalkoiset siivet sotkeutuivat optiosaasteisiin. Onko Oulun Vedelläkin kassakaappisopimus, joka maksetaan johtajille sitten kun yhteiskunta on rakennuttanut tämän surkuhupaisan rakennelman EU:n ja Suomen valtion verovaroilla, hätäaputöinä, kilpailusäännösten mukaan ulkomaisin voimin ja ulkomaisin tarvikkein. Tuleeko aika, että kun Viinivaaraosio täysimääräisenä liitetään vesimaksuihin niin kaikki säästävät, eikä kaupungille voida tulouttaa vuosittain tarvittavaa euromäärää vaan vesiyhtiö on vailla almuja velan maksuun. Kun rahat loppuvat siirrytään pörssiin. Kauanko tämän jälkeen pohjavesi on oleva suomalaisten, paikallisten hallinnassa? Lisäksi kysyn, miten hinnoittelette ja korvaatte koskiosuudet, paljonko ja kenelle maksatte korvauksia onkikaloista, kotitarpeeseen poimituista marjoista ja sienistä? Miten huolehditte riistalle juomaveden ja rehun? Mistä löydätte vastaavat vaihtomaat Natura-lähdealueen maa-alueille Ne eivät ole myynnissä, mutta jos ne tuhoutuvat on teidän ne omistajilleen täysimääräisesti korvattava, olivatpa he olleet sitä erikseen vailla tai eivät. Helinä Siltakoski 6.5.2012 Kalevan Lukijalta Rokuan alueen vedenpintojen laskusta (28.3.2012)Jukka Holtinkoski pohti mielipidekirjoituksessa (Kaleva 18.2.) Rokuan harjualueen järvien tilaaja esitti alueen pohjavedenottoa syyksi järvien vedenpinnan laskuun. Olemme Oulun yliopiston vesi- ja ympäristötekniikan laboratoriossa tutkineet Rokuan pohjavesialueen vesitilannetta vuodesta 2008, ja kommentoimme Holtinkosken kirjoitusta tutkimustuloksiimme pohjautuen. Holtinkosken mainitsemat "pohjavedenottamiskaivot" viittaavat uskoaksemme vuonna 2006 alueelle asennettuihin yhteentoista pohjavesiputkeen, joilla seurataan pohjaveden pinnan vaihtelua. Rokualla pohjavettä pumpataan kunnalliseksi talousvedeksi neljästä pohjavedenottamosta (kaksi Pohjoispohjanmaalla, kaksi Kainuussa). Kaikki Rokuan ottamoista pumpattava pohjavesi menee Rokuan alueelliseen kulutukseen, eikä alueelta johdeta pohjavettä lähikuntiin talousvedeksi. Pohjavedenottomäärät ovat kuitenkin pieniä (noin 350 kuutiometriä päivässä) verrattuna harjualueella muodostuvan pohjaveden määrään (noin 60 000 kuutiometriä päivässä). Vedenottamoiden seurantatietojen perusteella pumppaukset alentavat pohjavesipintoja vain vedenottamon välittömässä läheisyydessä, mutta eivät vaikuta järvien vedenpintoihin harjualueella. Tilanteen havainnollistamiseksi voimme verrata Rokuan harjualueen koko pohjavesivarastoa sadan litran saavilliseen vettä. Vuotuinen pohjaveden muodostuminen vastaa noin kolmen litran vesimäärän lisäämistä saaviin. Tämä luontoäidin "Rokuan saaviin" sateena kaatama vesi virtailee hiljalleen maan alla hiekan huokosissa, päätyen metsäojituksiin ja puroihin harjua ympäröivillä suoalueilla sekä Oulujärveen, Ahmasjärveen ja Oulujokeen. Rokualta vuoden aikana talousvedeksi pumpattavan pohjaveden määrä on noin 0,5 prosenttia pohjaveden vuotuisesta muodostumismäärästä ja vastaa saavivertauksessamme yläkanttiin arvioiden ruokalusikallista. Tutkimuksissamme on havaittu selkeä yhteys Rokuan pohjavesiesiintymän sekä alueen järvien ja lampien välillä. Kuten Holtinkoskikin mainitsee, pohjaveden pintojen aleneminen näkyy myös järvien vedenpintojen laskuna. Syitä vedenpintojen laskuun on tutkimuksissamme etsitty alueen ilmaston vaihtelusta ja harjua ympäröivästä maankäytöstä (metsäojituksista ja turvetuotannosta). Ilmasto-olojen on havaittu vaikuttavan järvien ja pohjaveden pinnankorkeuksiin; alhaiset vedenpinnat ovat seuranneet keskimääräistä vähäsateisempia jaksoja. Kuitenkin myös harjua ympäröivän maankäytön on todettu vaikuttavan pohjaveden purkautumiseen Rokualta ja sitä kautta pohjaveden pintoihin. Ilmastotekijöiden ja maankäytön tarkka vaikutuksien erittely on tutkimuksissamme kuitenkin vielä osittain kesken ja vastaus Holtinkosken esittämään kysymykseen "Miksi Rokuan järvien vedenpinta laskee?" edelleen tarkentumassa. Tarkempaa tiedotusta esimerkiksi metsäojien vaikutuksesta pohjaveteen on tiedossa lähiaikoina.
Björn Klöve 3.3.2012 Kaleva Lukijalta Kuka puolustaisi pusikoita? (28.3.2012)Sanginjoki, Hanhikivi, Oulun rannat. Oli kyseessä kylmä teknokraatti tai myötätuntoisesti luontoon suhtautuva jokamies, diagnoosi ja hoitokeino ovat usein samat: Surkeita risukoita ja räävittömiä rantoja. Hoitamattomina arvottomia. Pitäisi näyttää kirvestä. Sanginjoen nuorten metsien kohdalla vastaan tulee usein väite, jonka mukaan metsä tarvitsee hoitoa tai muuten se menee pilalle. Luonto tarvitsee ihmisen lempeän käden ohjausta pysyäkseen terveenä ja kauniina. Usein vain avarat maisemat koetaan kauniiksi. Ryteikköiset Oulun rannat ovat sen sijaan luonnontilaisina rumia. Lukijalta-sivulla 23.2. kirjoittanut Heikki Pesämaa kiteytti ajatuksen: "Missä maisema avartuu, siellä mieli eheytyy". Lyhyt muunnelma eräästä ympäristöestetiikan klassisesta pulmasta: Kuljet päivästä ja vuodesta toiseen saman tyrnäväläisen pellon ohi, jonka keskellä kasvaa yksinäinen mänty. Puu on mielestäsi hyvin kaunis ja kruunaa peltomaiseman. Ihailet sitä aina maiseman nähdessäsi. Eräänä päivänä saat päähäsi kiivetä puuhun. Haluat nähdä maiseman puun näkökulmasta ja tuntea puun ihollasi. Ylität pellon ja saavut puun luo. Hämmäs-tyksesi puu kumahtaa ontosti sitä koskiessasi. Tajuat äkkiä, että puu onkin taidokkaasti tehty muovinen kopio suomalaisesta tuulen tuivertamasta männystä. Kyljessä lukee Made in China. Vieläkö mänty on kaunis? Päällisin puolin se on yhä sama mänty. Elämää siinä ei ole. Kuoriaiset eivät kaiva kolojaan sen kaarnan alle, eivätkä linnut taita sen oksia pesiensä pohjalle. Mitä jos sinulle kerrotaan, että kauniina pitämäsi avara, puistomainen mäntymetsä onkin elämältään köyhä? Saat tietää, että ilman ihmisen vaikutusta samalla paikalla kasvaisi tumma korkeiden kuusien varjostama menninkäismetsä, johon jää- neet lahoavat puunrungot kuhisisivat elämää. Suomessa on 4000-5000 lahopuusta riippuvaista eliölajia. Asuin aikaisemmin Toppilansaaressa. Monet naapureistani valittivat rantojen ryteiköistä. Ristiin rastiin kaatuneet lepät olivat rumia eikä meri näkynyt kunnolla. Jotkut olivat kuitenkin toista mieltä. Luonnontilaisella rannalla oli arvonsa, niin esteettisesti kuin sen elämän vuoksi. Saattoipa joku olla ylpeä lähes takapihallaan kasvavasta uhanalaisesta pikkukennokäävästä, vaikka ei sitä edes tunnistanut. Tieto vaikuttaa kokemuksiimme. Hyvä ja kaunis eivät ole kaukana toisistaan ja hyvän tietääkseen on asioista pakko ottaa selvää. Esimerkiksi Sanginjokea koskevassa keskustelussa on kuitenkin ollut hämmentävää huomata, miten monet valtuutetut suorastaan välttelevät tietoa. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta myös ihmisten toimien monimuotoisuus on hyvä ajatus. Esimerkiksi suomalainen yhden totuuden metsätalous kaventaa väkisinkin luonnon monimuotoisuutta. Kaupungissa voi olla rakennettuja rantoja, mutta toivottavasti siellä on aina tilaa myös ryteiköille. Toppilansaaressa mietin usein myös sitä, voisiko rannassa olla vaikka lammaslaidun. Maisema avartuisi, mutta suuri osa lahopuusta säilyisi ja niittylajisto monipuolistuisi. Karannut lammas voisi toki aina silloin tällöin syödä jonkun petuniat, mutta mitä siitä? Sanginjoen ulkometsä on 15 prosenttia Oulun metsäomaisuudesta. Eikö sopisi moniarvoisen kaupungin pirtaan, että tämä alue voi olla erilainen? Pusikoiden puolustus on varmankin yksi epäpopulistisimmista poliittisista agendoista, johon tämän kaupungin päättäjä voi tarttua. Kenellä on rohkeutta? Ari-Pekka Auvinen Oulu 3.3.2012 Kaleva Lukijalta Viinivaaralle laitettava stoppi (28.3.2012)Keskustan Oulun valtuutettu Paavo Vasala kirjoittaa (Kaleva 12.2./Lukijalta), että oululaisilla on oikeus huuhtoa ulosteensa puhtaaseen Viinivaaran pohjaveteen ja ettei ulosteiden käsittelyyn riitä Oulujoen puhdistettu pintavesi. Hän väittää muun muassa, ettei pohjaveden käsittelyyn tarvita kemikaaleja. Vihreiden joukko on (Kaleva 15.2./Lukijalta) eri mieltä ja niin olen minäkin. Ulosteiden käsittely veden kautta huuhtomalla on vanhanaikaista. Ulosteiden käsittelyyn ilman vettä on lukuisia hyviä vaihtoehtoja, joihin voi tutustua muun muassa sivuilla www. huussi.net, eikä vettä tarvita lainkaan. Tulee muistaa, että jätevedenpuhdistamojen saanto jää alle 70 prosentin, loput menevät ohi Oulussa Perämereen. Ihmisen tarvitseman puhtaan veden osuus on muutama litra vuorokaudessa ja se on hoidettavissa helposti Oulussa korttelikohtaisilla vesiposteilla niille jotka haluavat, vaikka Viinivaaran tai muun lähteen pohjavettä. Niille, joille nykyinen vedenlaatu riittää, ei tarvitse tehdä mitään. Oulun seudulla on toteutettu laajoja pohjavesihankkeita, tässä opiksi tuloksia. Haukipudas ja Kiiminki saivat 80-luvulla luvat pohjaveden ottoon Onkamonjoen vesistön alueelta, Haukipudas 5 000 kuutiometriä ja Kiiminki 2000 kuutiometriä vuorokaudessa, eli yhteensä noin 80 litraa sekunnissa, melkoisen joen virtaama. Vesistöön kuuluvat järvinä Loukkojärvi, Tervajärvi, Kotajärvi, Alajärvi ja Onkamonjärvi. Ensin oli koepumppausvaihe 70-luvulla, jonka aikana eräs yli 100 kilowatin dieselpumppu lauloi kuukausia rikkinäisellä äänenvaimentimella. Pumppaamot, kemikaalien lisäysasemat ja putket Haukiputaalle ja Kiiminkiin rakennettiin 80-luvulla. Hyvinhän ne ovat pelanneet, mitä kerran kiiminkiläiset saivat kunnon lipeäruiskeen. Viranomaisen tuli valvoa pohjjavedenoton lupaehtojen noudattamista. Sitä ei tapahtunut ennen kuin uhkasakon kautta. Eräs asukas sai tarpeekseen kaivonsa kuivumisesta ja laittoi viranomaiset ruotuun. Mitä näemme yli kahden vuosikymmenen pohjavedenoton jälkeen esimerkiksi Onkamonojan vesistöön kuuluvan Alajärven rannoilla ja sen veden laadussa? Järvi on selvästi rehevöitynyt pohjavesioton aloituksen jälkeen; Ennen kohtalaisen kirkas vesi on nykyisin sameahkoa ja järven pohjoisrantojen runsaat lähteet ovat kuihtuneet ja samoin Onkamonojan lähteet. Alajärvestä lähtevä Onkamonoja on nykyään täynnä heinää, ennen se oli vapaa kasvustosta. Veneellä ei enää pääse läpi sauvomalla, ei soutamalla ja ennen niin runsas simpukkakanta on kadonnut joen hietikoilta. Onkamonselän isojen soramonttujen vedenpinta on laskenut selvästi noin puoli metriä ja laskee koko ajan. Maanviljelys on loppunut kokonaan vesistön alueelta, joten maanviljelyksen syyksi ei selityksiä merkittävästä vesistömuutoksesta voi kukaan perustella. Mitä opimme tästä? Viinivaaran turha pohjavesihanke tulee muuttamaan merkittävästi nostoalueensa alapuolisen vesistön luontoa kaikilta osin, olivat viisaat virkamiehet ja lausunnonantajat mitä mieltä tahansa ja on siinä mielessä mieletön, koska suurin osa pohjavedestä menee ulosteiden käsittelyyn. Oulun päättäjät, tehkää viisas päätös ja lopettakaa hanke ja heti sekä ryhtykää miettimään vedettömiä ulosteiden käsittely tapoja. Milloin saamme ensimmäisen kaavoitetun alueen, jossa ei ole vesivessoja? Teuvo Tuppurainen Oulu 18.2.2012 Kaleva Lukijalta Miksi Rokuan järvien vedenpinta laskee? (28.3.2012)Parisen vuotta sitten sai lehdistä lukea, että Rokualla on alkanut järvien pinta huolestuttavasti laskea, eikä selitystä oikein ole löydetty. Olin vuoden 2011 syyskuussa Utajärven Rokualla sieniä poimimassa ja ostin myös kalastusluvan Ahveroiseen. Sattuipa siihen tulemaan eräs vanhempi mies, ja juttu alkoi luistaa. Mies, Martti Junnila, alkoi kertoa, kuinka järvien pinnat ovat laskeneet ja minähän yhdyin ihmettelyyn. Junnila kertoi myös tietävänsä varmuudella syyn siihen miksi ne laskevat, ja naurahduksen kera myös itse tavallaan olevansa syyllinen pintojen las- kuun. Hän kertoi olleensa työnjohtajana kun Rokualle rakennettiin vuonna 2006 6-9 metriä syviä pohjavedenottamiskaivoja, muistinsa mukaan yksitoista. Näitä pohjavedenottamoita rakennettiin kun Tyrnävälle ja Muhokselle piti saada kunnollista juomavettä. Martti Junnila myös kertoi Ahveroisen vedenpinnan laskeneen varmuudella yli metrin, joten aika pian pohjaveden ottamisen vaikutukset alkoivat näkyä alueen järvien ja lampien vedenpinnan laskuna. Junnilan ja minunkin mielestä on aivan selvää, että kun taivaalta satavasta vedestä aletaan ottaa vaikkapa 20 prosenttia toiselle alueelle, niin tottahan se vähentää pohjavesiä tuolla 20 prosentilla ja aiheuttaa näin ollen vesien pintojen laskua. Nyt kun Ouluun ollaan suunnittelemassa pohjaveden ottamista Viinivaarasta ja alueen asukkaat ja ympäristöaktivistit ovat huolissaan aiheutuvista haitoista niin tällä perusteella huoli alueen vesien pintojen laskusta on aiheellinen. Alueelle ollaan tekemässä melkoinen ympäritötuho. Jukka Holtinkoski Oulu 18.2.2012 Kaleva Lukijalta Talvivaaran ympäristötouhuihin on suhtauduttava vakavasti (20.3.2012)ELY-keskuksen toistuvista huomautuksista ja varoituksista huolimatta Talvivaara ei ole saanut ympäristöpäästöjään kuriin. Kajaanin kaupungin päättäjät ovat kerta toisensa jälkeen katsoneet läpi sormien Talvivaara Sotkamo Oy:n toimia. Tälle on tultava loppu ennen kuin on liian myöhäistä. Lue lisää... Marianne Maksniemi 17.3.2012 Kotikajaani Viikonvaihde (sivu 19) / Lukijan palsta Ei pohjavettäkään voi käsittelemättä juoda (2.3.2012)Valtuutettujen Juha Silenius ja Paavo Vasala (Kaleva 19.2./Lukijalta) kirjoituksen Oulujoen veden laadusta ja kemikaalien käytöstä muutamiin kohtiin on pakko puuttua. Kirjoittajat kertovat, että pintavedestä tehdyn juomaveden klooraus lisää virtsarakon ja peräsuolen syöpäriskiä. Löysin tutkimustietoja, joiden mukaan klooratun juomaveden mutageenisuus on laskenut Suomessa 70-luvulta lähtien, koska orgaanisen aineksen poisto on tehostunut ja klooraustavat muuttuneet. Siitä seuraa, että myös syöpäriski on pienentynyt, eikä nykyisellä mutageenisuustasolla klooratun juomaveden aiheuttama syöpäriski ole enää merkittävä. Kirjoittajat pelottelevat myös Oulujoesta otetun talousveden puhdistukseen tarvittavien kemikaalien määrällä. Ei pohjavettäkään voi käsittelemättä juoda! Se täytyy esimerkiksi alkaloida eli veden kovuutta ja pH-arvoa pitää nostaa. Siihenkin tarvitaan koko joukko kemikaaleja. Yleisesti eniten käytetyt alkalointikemikaalit ovat lipeä (nat-riumhydroksidi), sammutettu kalkki (kalsiumhydroksidi), poltettu kalkki (kalsiumoksidi), sooda (natriumkarbonaatti) ja kalkkikivi (kalsiumkarbonaatti). Oulun Veden suunnittelemilla Viinivaaran ja Ylikiimingin harjujakson vedenottoalueilla ongelman aiheuttavat pohjaveden kohonneet rauta- ja mangaani-pitoisuudet. Pitoisuudet ovat paikoin kasvaneet koepumppausten aikana, joten on odotettavissa, että pitoisuudet kasvavat myös, kun jatkuvaan vedenottoon siirrytään. Rautaa poistetaan hapettamalla. Kemiallisesti poistami- nen tapahtuu joko ilman hapella tai hapetuskemikaaleilla, kuten kaliumpermanganaatilla, kloorilla tai otsonilla. Raudan biologinen poisto perustuu rautaa hapettavien bakteerien toimintaan. Tätä voidaan käyttää, kun raudan kemiallinen hapettaminen on hidasta tai mahdotonta. Yleisin käytössä oleva mangaanin hapetuskemikaali on kaliumpermanganaatti. Mangaania voidaan hapettaa myös otsonilla. Myös mangaanin biologiseen näpertämiseen pystyvät monet bakteerit. Molempien suunniteltujen alueiden pohjavedet tarvitsevat siis alkaloinnin ja Ylikiimingin vedet lisäksi raudan ja mangaanin poiston. Joten vedenpuhdis-tukseen tarvitaan edelleenkin kemikaaleja ja taidamme, valitettavasti, saada kemikaaleja elimistöömme muutakin kautta. Uusia puhdistusmenetelmiä kehitetään jatkuvasti. Voisiko Oulun Vedellä käytössä olevan raakaveden otsonoinnin ja aktiivihiilisuodatuksen sijasta käyttää otsoni/vetyperoksidihapetusta, jonka sanotaan olevan tehokkaampi orgaanisen aineksen poistossa? Olisiko Tampereen Veden ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston aloittama sähkönpurkausmenetelmän kokeilu raakaveden puhdistuksessa käyttökelpoinen Oulussakin? Menetelmä kuuluu olevan edullisempi verrattuna perinteiseen otsonointiin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan kokeilun tuloksia ja uusia menetelmiä, joilla säästämme Viinivaaran ainutlaatuisen luonnon. Eikö niin, Oulun Vesi?! Aulikki Piirainen Muhos 26.2.2012 Kaleva Lukijalta Miten käy sisä-vesistöjemmeja pohjoisen Itämeren? (2.3.2012)Poikani Saku on intohimoinen kalamies, mökillä hän seisoo lähes aamusta iltaan vapa kädessä. Tämäkin poika on ikävä kyllä jo ehtinyt nähdä yhden Kuusamon suurista järvistä rehevöityvän. Muistan kun pikkupoikana kävin Valkeisilla uimassa, vesi oli kirkasta kuin olla ja voi. Pohjaan näki, vaikka ui niin pitkälle rannasta kuin jaksoi. Muistan myös sen kun joku nuorimies ajeli mopolla samassa järvessä. Kuva jäi mieleeni. Ajattelin harmissani, että tuo ei ole hyvä juttu. Ei ole entisensä Valkeinenkaan. Vesistöjensuojelu alkoi kehittyä vasta vesilain tultua voimaan 1961. Siihen asti vesistöön syydettiin kaikki mahdollinen puhdistamattomista yhteiskuntien jätevesistä jätteisiin, vesistöjä käytettiin kaatopaikkoina. Vuosikausia lain voimaantulonkin jälkeen tehtaat saivat pilata vesistöjä ja Itämerta. Sedimentissä on edelleen näistä ajoista muistoja, jotka voivat palautua takaisin vesipatsaaseen. Esimerkiksi sokeripalan verran tributyylitinaa pilaa olympiauima-altaallisen vettä, eli on siis hyvin vaarallinen meriekosys-teemille (TBT:tä käytettiin ennen laivojen ja veneiden pohjien suojamaaleissa ja sitä riittää laivaväylien pohjissa), muistettakoon tämä uuden Oulun rannikon rakentamisessa. Nyt kun uuden Oulun rantaviivaa kaavoitetaan ja rakennetaan ripotellen pitkin rannikkoa, vesialueiden patoamiset, kanavoinnit ja ruoppaukset vaikuttavat Perämeren tilaan aivan varmasti, pohjien ravinteet ja myrkyt mobilisoituu. Kukapa ei haluaisi asua merenrannassa, mutta toivottavasti asiassa on tehty perusteellinen ympäristövaikutusten arviointi. Kun Perämeri kerran pilataan, on tilannetta hyvin vaikea enää korjata. Sen keskisyvyys kun on vain noin 40 metriä ja veden vaihto kymmeniä vuosia. Koko Itämeri elää murrosta ilmastonmuutoksen jaloissa ja on mielestäni oltava hyvin varovainen etenkin Perämeren alueen päätöksenteossa. Perämeri on vielä puhtainta Itämerta, mutta sadannan ja valunnan kasvaessa ja merijään vähentyessä Perämerenkin vesi alkaa rehevöityä. Jos Itämeren tila, tulevaisuus ja suojelu kiinnostaa, on Merikosken aikuislukiolla Luontoliiton järjestämä koulutus maanantaina. Facebookista löydät aiheesta lisää nimellä Oulun itämerilähettiläät ja luontoliiton sivuilta itämerilähettilään työstä. Tervetuloa oppimaan uutta. Muistetaan, että yksittäisen ihmisen tekemät oikeat valinnat auttavat Perämeren ja koko kituvan Itämeren tilaa. Janne Rekilä Oulu 26.2.2012 Kaleva Lukijalta Pohjavettä keinolla millä hyvänsä? (2.3.2012)Kaupunginvaltuutetut Juha Silenius ja Paavo Vasala vaativat (Kaleva 19.2./Lukijalta) suureen ääneen oululaisille aitoa pohjavettä juotavaksi. Vaikka Silenius onkin Oulun Veden johtokunnan puheenjohtaja, kirjoituksessa on paljon aihetta kummasteluun. Asiantuntevaa tietoa olisi odottanut löytyvän enemmän pelottelun | sijaan. Suomen suuret kaupungit käyttävät lähes poikkeuksetta talousveden lähteenä pintavettä tai tekopohjavettä. Tämä johtuu siitä, että tarpeeksi suuria pohjavesiesiintymiä kestävästi hyödynnettäväksi ei ole. Pintavettä juodaan myös Euroopan kaupungeissa, samasta syystä. Ja ilmeisesti myös Kiinassa, kuten Sileniuksen ja Vasalan kirjoituksesta voidaan lukea. Ehkä Kiinan tutkimustulosten tuominen Oulun tulevaisuudenkuviksi on kuitenkin hieman kaukaa haettua. Oulun Vesi ilmoittaa itse tuottavansa Suomen parasta pintavedestä tehtyä talousvettä. Tämä johtuu pitkälti laitoksen hyvästä teknologiasta ja korkeasta osaamisen tasosta. Oulun Veden vuosikertomuksesta voidaan lukea, että esimerkiksi vuonna 2010 ferrisulfaatin käyttöä voitiin pienentää jo 20 tonnilla. Ilmeisesti ihan kaikkia kemikaaleja ei tarvitse lisätä koko ajan. Vasalan ja Sileniuksen mukaan Viinivaaran käyttö on kestävällä pohjalla ja siellä on riittävästi uusiutuvaa, sateiden tuomaa pohjavettä. Tähän voisi pistää kyllä ison kysymysmerkin. Oulun Veden käyttämien tilastojen pohjalle laaditut laskelmat voivat tuottaa jatkossa yllätyksiä. Tästä esimerkkinä se, miten hyödynnettävissä olevan veden määrää on arvioitu. Viinivaaran alueen vuotuinen sadanta on Oulun Veden käyttämien laskemien mukaan 704 millimetriä vuodessa. Ilmatieteen laitos ja Syke antavat kuitenkin alueen arvoksi 560 millimetriä vuodessa. Sadannan ohella toinen pohjaveden muodostumiseen vaikuttava asia on veden imeytyminen. Oulun Veden käyttämien laskemien mukaan alueen imeytymiskerroin on 65 prosenttia. Vuonna 2005 Oulun Vesi käytti alueella vielä lukua 55 prosenttia. Erään hydrogeologin laskelmien mukaan imeytymiskerroin on alueella korkeintaan 50 prosenttia. Asiasta voi siis olla montaa mieltä. Kolmas pohjaveden muodostumiseen vaikuttava seikka eli haihtuminen on unohtunut Oulun Vedeltä laskelmissa kokonaan. Ilmeisesti sitä ei alueella tapahdu. Suomessa sille yleisesti lasketaan kuitenkin arvoksi 300 millimetriä vuodessa. Näiden seikkojen pohjalta voi siis kysymysmerkin asettaa siihen, saadaanko alueelta varmasti arvioitu pumppausmäärä 32500 kuutiometriä vuorokaudessa. Auton rattaille muutettuna se tarkoittaisi 880 täysperävaunullisen rekan rallia Ouluun päivittäin. Oululaisilla on oikeus puhtaaseen, turvalliseen juomaveteen. Tätä tuskin kukaan kiistää. Tehdäänkö se kestävän kehityksen mukaisesti vai hetkellistä etua tavoitellen, siitä saavat kuitenkin kaupunkilaisetkin sanoa sanansa. Oulun kannalta kyseessä on myös iso taloudellinen investointi, jolle täytyy saada varmaa vastinetta. Tästä asiasta keskusteleminen ei ole vastuutonta ihmisten terveyden vaarantamista, kuten Silenius ja Vasala väittävät. Pentti Marttila-Tornio 24.2.2012 Kaleva Lukijalta Sanginjoesta on keskusteltava (29.2.2012)Oulun kaupunginvaltuusto keskusteli 20.2. vivahteikkaasti Sanginjoen tulevaisuudesta. Keskustelu sinänsä oli jo voitto: Sanginjoen ulkometsän kohtalon saamista kaupunginvaltuuston käsittelyyn on toivottu jo vuodesta 2004. Kahdeksan vuoden jälkeen idea kansallispuistosta pääsi vihdoin valtuutettujen puintiin, joskaan konkreettisia tuloksia ei tälläkään kertaa saatu. Kaupunginvaltuustolla ei ollut tällä kertaa valtuuksia päättää tai linjata jatkotoimenpiteitä Sanginjoen kohdalta ja koko keskustelu sai peräänsä vain merkitään tiedoksi -leiman. Kaupunki kuitenkin lupaa selvittää alueen suojelua tulevaisuudessa. Yhdyskuntajohtaja Matti Matinheikin mukaan suojeluselvitys koskisi kuitenkin vain jo hoito-ja käyttösuunnitelmassa suojelluiksi merkittyjä alueita, eikä suinkaan koko kansallispuistoksi esitettyä kokonaisuutta. Keskustelusta kävi ilmi myös, että kaupunginvaltuutetut yhä kaipaavat faktatietoa Sanginjoen metsistä. Sinänsä erikoista, sillä sitä on yritetty tarjota muun muassa kahdessa nimenomaan kaupunginvaltuutetuille suunnatussa seminaarissa. Seminaareihin on pyritty saamaan erilaisia näkökulmia esiin, ja niissä on käsitelty paitsi Sanginjoen luonto-ja retkeilyarvoja, myös laajasti alueeseen liittyviä taloudellisia ja matkailupotentiaaliin liittyviä kysymyksiä. Esityksiä ovat pitäneet myös muut"kuin ympäristöjärjestöjen edustajat. Käsityksemme mukaan Sanginjoki-seminaareihin ei olla tahdottu osallistua siksi, että ne ovat suojelua ajavan liikkeen järjestämiä. Maanantain kaupunginvaltuuston kokouksessa Outi Ervasti sanoi, että keskustelusta on tullut liian mustavalkoista. Mielestämme on myös mustavalkoista olla kuuntelematta hankkeen puolustajien näkökulmia. Sanginjoen suojelua ajavat järjestöt ja yksityiset ihmiset eivät hae toiminnallaan taloudellisia voittoja, vaan kampanjaa Sanginjoen suojelun puolesta tehdään vapaa-ajalla, paremman ja monimuotoisemman elinympäristön vuoksi. Seminaarien järjestämisen taustalla on ollut halu päästä vuoropuheluun päättäjien kanssa. Niissä ei ole kiellettyä vastakkaisten kantojen esittäminen ja paikalle on hankittu asiantuntijoita myös sitä varten, että valtuutettujen kysymyksiin ja huoliin voitaisiin vastata. Onkin surullista, että tähän asti vain hanketta jo puolustaneet ovat uskaltautuneet paikalle. Toivoisimme, että Sanginjoen suojelua ajavat saisivat suoraa palautetta päättäjiltä, miksi hanketta ei tulisi ajaa. Tulemme järjestämään vielä uusia seminaareja, ja toivomme että vihdoin osallistumiskynnys näihin nousisi. Myös soraäänet ovat tervetulleita, jotta keskustelussa päästään eteenpäin. Henni Ylänne 24.2.2012 Kaleva Lukijalta Nukkuuko Oulu onnensa ohi metsien suojelussa? (29.2.2012)Sanginjoen ulkometsän kansallispuistotasoista suojelua kannattaa tuhansien Oulun ja lähiympäristön kansalaisten sekä lukuisien kansalaisjärjestöjen innokas, monikasvoinen kansanliike. Kalevankin palstoilla suojelun perusteita esittäneiden joukossa on retkeilijöitä, luonnonystäviä, luonnonsuojelubiologian asiantuntijoita eri yliopistoista, matkailuyrittäjiä sekä muita tavallisia kansalaisia, jotka kaikki ymmärtävät metsän aivan jonain muuna kuin vain puuraaka-aineen tuotantopaikkana. Erityisesti Sanginjoki-liike on yrittänyt saada aikaan vuoropuhelua kaupungin kanssa siitä, miksi on tärkeää jättää alueen talousmetsiä harventamatta, kehittymään vuosikymmenten saatossa kohti luonnontilaa. Kuitenkaan ulkometsää hallinnoivan Oulun kaupungin teknisen keskuksen suunnalta - siis lähinnä sen johtaja Matti Matinheikiltä - ei ole kuulunut yhtään hyvää perustetta sille, miksi Sanginjoen ulkometsän aluetta (jossa on vain vähäinen osa Oulun metsistä) aiotaan pitää lähinnä talousmetsänä, saati että miksi sen laajaa suojelua ei tulisi edistää, vaikka koko ulkometsän suojelulla metsätaloudelta on hyvin laajaa kannatusta. Hakkuita on perusteltu demokratialla (kaupunginhallituksen päätöksillä). Pikemminkin kyse on ekofasismista; tehometsä-talous jyrää muut metsänkäyt-tömuodot, demokratiasta välittämättä. Jos kaikki tehdään enemmistön tahdon mukaan, ei Oulun kouluissa luettaisi muita pitkiä kieliä kuin englantia. Kuitenkin meillä on ollut tarjolla saksaa, venäjää, ruotsia, ranskaa... näin toteutuu demokratia, monet äänet kuuluvat. Saman soisi toteutuvan yhteisissä metsissämme - Sanginjoen ulkometsän ala on vain noin 15 prosenttia Oulun kaupungin valtavasta, liki 17000 hehtaarin metsätalousmaasta. Koko ulkometsän suojelun jälkeen jää tekniselle keskukselle yllin kyllin metsää hoideltavaksi. Eikä kaupungin talous suojelusta notkahda, sillä Metsähallituksen tutkimusten mukaan kansallispuistoihin sijoitettu euro tulee moninkertaisena takaisin alueen talouteen. Sinänsä on melko samantekevää, minkä tyyppinen suojelualue Sanginjoelle perustetaan, kunhan teho(tuho)metsätalous siellä loppuu heti ja pysyvästi. Toistaiseksi ulkometsän pinta-alasta on luonnonsuojelulailla suojeltu metsätaloudelta vain noin 50 hehtaaria (pari prosenttia). Löyhemmin suojellulla Isokankaan metsäpuisto-osallakin on muu metsätalous kuin avohakkuu ja maanmuokkaus sallittu. Jos Sanginjoen ulkometsän raiskaaminen jatkuu, kenelle panemme laskun menetetyistä matkailueuroista, pilatusta ympäristöstä, Oulun kaupungin hellimän imagon murenemisesta, alueen nykyisten ja tulevien luontoarvojen tahallisesta huonontamisesta? Miten Oululla on varaa luottaa teknisen keskuksen omavaltaiseen "asiantuntemukseen" arvokkaiden metsiensä käsittelyssä? Nyt, Oulun ympäristövuonna 2012, Sanginjoen ulkometsän laaja suojelu osoittaisi, että kestävä kehitys tosiaan merkitsee Oulussa jotain, eikä ole vain juhlapuheiden tyhjä fraasi. AnttiRönkä, yksi Sanginjoen ulkometsän omistajista 24.2.2012 Kaleva Lukijalta Liminganlahdesta syytä olla huolissaan (29.2.2012)Liminganlahti on kansainvälisesti hyvin arvokas ja Suomen paras lintujensuojelualue. Siellä on paljon suojeltavia arvokkaita luontotyyppejä. Parhaimpia olivat jokisuistot, mutta jokien käyttö jopa kaatopaikkoina ja muukin raskas kuormitus on pilannut pahoin koko lahtea. Temmesjoki on pahin kuormittaja ja sen tila on niin heikko, että vain osissa Etelä-Suomea vastaavien jokien tila on heikompi. Liminganlahteen tulee vuodessa fosforia keskimäärin 52 tonnia, typpeä 149 tonnia, orgaanisia aineita 676 tonnia ja kiintoaineita 145 000 tonnia. Myrkylliset sulfiittipäästöt ovat tappaneet ainakin kaloja ja pohjaeläimiä jo kymmeniä vuosia. Ilmaston lämpeneminen on lisännyt kuormituksia huomattavasti varsinkin talvisin. Talvet ovat lämmenneet 50 vuodessa 2,5 astetta Ilmatieteen laitoksen Oulunsalon mittausaseman tuloksissa. Samanlainen keskilämpötilan nousu aiheuttaisi lähes lumettomia talvia ja runsaampia sateita sekä lisäisi yhä enemmän kuormituksia. Liminganlahdella todettiin jo 1970-luvulla tutkimuksissa runsaita sienilevälajien kasvustoja, todennäköisesti jo siitä alkaen myös myrkkyjä. Liminganlahden alueen linnustossa on huolestuttavaa vähenemistä. Runsaimman vesilintulajin tukkasotkan määrät ovat romahtaneet yli 600 parista puoleen. Ennen runsain sorsalaji jouhisorsa on vähentynyt niin, että se on nyt uhanalaisuusluokituksissa samoin kuin runsain kahlaaja suokukko, jonka määrät ovat jyrkästi vähentyneet. Isokuovi on vähentynyt jo kauan aikaa. Monen muunkin kahlaajalajin pesimämäärät ovat supistuneet hyvin pieniksi. Kaikkien eniten ovat vähentyneet peltolintulajit. Ne olivat 1960-luvulla runsaslukuisia, mutta osa niistä ei pesi enää edes joka vuosi. Huonoin tilanne on peltosirkulla, joka ei 2010 ja 2011 pesinyt Liminganlahden eteläpuolen pelloilla lainkaan. Sitä ei ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Uusimmassa 2010 uhanalaisuusluettelossa on noin kolmasosa Liminganlahden alueen lintulajeista. Myös kasvien väheneminen on ollut samantapaista kuin linnuilla. Liminganlahden hyvin korkea suojeluarvo perustuu laajoihin, hyvin monipuolisiin ja erityisesti monenlaisiin elinympäristöihin. Mahdollisimman monet lajit saavat niistä hyvän elinympäristön. Kuluva vuosi on vesiensuojelun erikoisvuosi ja viime viikko oli teemaviikko, jolloin kirjastoissa annettiin monipuolista tietoa luonnosta muun muassa näyttelyillä. Ely-keskuksen asiantuntija-arviot Liminganlahden tilasta: 1. Liminganlahden huonoon tilaan ei ole olemassa parannuskeinoja, 2. Liminganlahden tila ei tulevaisuudessakaan parane, 3. Ely-keskuksen rahoitus ja henkilöstö vähenee niin paljon, että vain kansalaisaktiivisuus voi parantaa Liminganlahtea, 4. Emme voi parantaa Liminganlahtea, vaan Lakeuden Luonnon on se tehtävä ja 5. Liminganiahti saastealtaana parantaa parhaiten sen linnustoa ja suojeluarvoa. Juhani Hirvelä Lakeuden Luonto ry Liminka 20.2.2012 Kaleva Lukijalta Pohjavettä vain juomakäyttöön (29.2.2012)Paljon puhuttu Viinivaara sijaitsee Pudasjärven ja pääosin Utajärven pitäjissä. Viinivaaran jatkeena samaan pohjavesialueeseen liittyy myös Utajärveen kuuluva noin 10 kilometriä pitkä Kälväsvaara. Kyseisen pohjavesialueen valumavedet vaikuttavat Kiiminki-ja Nuorittajoen vaikutusalueen kymmeniin järviin, jokiin ja puroihin. Olisiko korkea aika nyt alkaa miettiä, miten oululaisille ja muillekin turvataan tulevaisuudessa juoma- ja ruokavetenä pohjavesi, jonka osuus kokonaisveden käytöstä lienee noin viiden prosentin luokkaa. On sanottu, että pohjaveden johtaminen ja käyttö vain ruo-kakäyttöön on mahdoton ja liian kallis tehtävä. Nyt ollaan hakemassa helpointa, vaivattominta ja halvinta ratkaisua, jonka vaikutukset muutenkin Viini-ja Kälväsvaaran vaikutusalueen köyhään ja karuun luontoon ovat arvaamattomat. Miksi ei tutkittaisi ei välttämättä vaivattominta, mutta harkitumpaan käyttöön suuntaavaa kulutusta kauppojen eri kokoisista ruokavesipakkauksista vaikkapa vesihuoltoasemien pohjavesitankkauspisteisiin, joista ruokavesi voidaan tankata kuljetusastioihin kuten tankkaamme polttoaineenkin. Kotona voisi olla kylmävarustettu hanallinen ruokavesiastia, joko kiinteä tai vaihdettava. Uskon, että päivittäisen juoma- ja ruokaveden hinta ei tulisi maksamaan kuin murto-osan siitä mitä käytämme limsoihin, mehujuomiin, olueen ynnä muuhun jokapäiväiseen juomaan. Olisiko tämän vaihtoehdon kiihkoton tutkiminen iso askel kestävän kehityksen polulla? Pohjavettä löytyisi varmaan yksistään ruokakäyttöä varten Viinivaaran lisäksi monesta muustakin paikasta, koska käyttötarve olisi vain murto-osa nykyisin suunnitellusta. Tänä päivänä yhdellä vessanpöntön vetäisyllä huuhdomme viemäriin sen, mitä keskiverto perhe nielee kurkun kautta vatsaansa vuorokaudessa. Nykyiset vedenkäyttösysteemit jäisivät edelleen käyttöön niin kuin tänäkin päivänä teolliseen toimintaan, autonpesuun, pyykki- ja tiskikoneisiin, vessa-käyttöön, saunomiseen ja suihkuun, nurmikoiden kasteluun, siivoukseen, kasvimaiden ja kukkaistutusten kasteluun, palo- ja pelastustoimintaan, katujen pesemiseen ja niin edelleen. Olisiko kestävän kehityksen toteuttaja esimerkiksi kuntien perustaman juoma- ja ruokavesiyhtiö Viinivesi Oy tai vaikkapa Viinitippa Oy, joka turvaisi Paavo Vasalan (Kaleva 12.2./Lukijalta) peräänkuuluttaman jokaisen kansalaisen perusoikeuden, puhtaan pohjaveden. Lauri Väisänen Juorkuna 17.2.2012 Kaleva Lukijalta Luonnolla on muutakin kuin rahallista arvoa (17.2.2012)Paavo Vasala ottaa (Kaleva 12.2./ Lukijalta) voimakkaasti kantaa Viinivaaran vesihankkeen rakentamisen puolesta. Kirjoituksesta käy selvästi ilmi, kuinka vähän hän on perehtynyt hankkeen sisältöön. Kyseessä on joko pelkästään tunneperäinen suhtautuminen koko asiaan tai sitten kirjoitus on laadittu jonkin mallin mukaan. Ainakin Viinivaaran sijainti on vähintä mitä tämäntasoisen poliittisen päättäjän pitäisi tietää ennen asian tuomista lehtien palstoille. Oikeus veden ottamiseen Pudasjärven kaupungin ja Utajärven kunnan alueilla sijaitsevasta Viinivaarasta on tällä hetkellä Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Vaasan hallinto-oikeus päättää, onko vedenotto Viinivaaran alueelta mahdollista ja jos on niin missä laajuudessa. Asiakokonaisuus on laaja ja vaikutus ulottuu viiden kunnan alueella lukuisiin maaomistajiin, asukkaisiin ja erilaisiin toimintoihin Kiiminkijoen alajuoksulle asti. Koko Kiiminkijoen vesistö on aikoinaan otettu mukaan Natura 2000-ohjelmaan. Suojeluohjelma edellyttää, ettei niitä luontotyyppejä, jotka ovat suojelun perustana, saa tuhota. Lakeja, joita pumppaamispäätöstä tehdessä sovelletaan, ovat ainakin vesi-, luonnonsuojelu-ja vesien-hoitolaki. Vaasan hallinto-oikeus joutuu myös ottamaan kantaa siihen, tarvitaanko Natura-suojelun takia asiassa Valtioneuvoston päätös ja EU-tason päätöksiä. Paavo Vasala ottaa kantaa Oulujoen veden laatuun ja moittii sitä huonoksi. Tosiasiassa Ely-keskuksen viranomaisvalvonnassa veden laatu on todettu hyväksi. Samanlaisia tuloksia on saatu myös Oulun Veden omassa veden laadun seurannassa. Hankkeen vastustajia Vasala syyttää ymmärryksen puutteesta, kun olemme valittaneet AVI:n päätöksestä. Myös tässä kirjoittaja osoittaa tietämättömyytensä asiasta. Vaasan hallinto-oikeuteen on annettu ne vedenottosuunnitelman ristiriitaisuudet, jotka mielestämme jäivät AVI:ssa huomioimatta. Ristiriitaisuuksia ja puutteita oli mielestämme vedenottosuunnitelmassa ja viranomaislausunnoissa. Edunmenetyksistä maksettavat korvaukset oli myös heikosti tutkittu, jopa joltain osin jätetty tutkimatta. Suurimpana epäselvyytenä oululaisten kannalta pidämme epävarmuutta siitä, voidaanko lupahakemuksessa haettua vesimäärää ylipäätään alueelta kestävästi ottaa. Useat vesltalousasiantuntijat ovat epäilleet Oulun Veden tilaamien suunnitelmien luotettavuutta sadannan ja imeytymiskertoimien osalta. Oululaiset ottavat tietoisen riskin, jos vedenottolupa haetulle vesimäärälle satuttaisiin myöntämään ja verkosto rakennettaisiin. Myöhemmin sitten todettaisiin otettu vesimäärä liian suureksi ympäristön kannalta, ja tällöin lupaehtoja muutettaisiin vesimäärää pienentämällä. Joensuussa on ollut hiljattain tapaus, jossa eräällä pohjavesialueella veden oton lupamäärää on pienennetty ympäristövaikutusten takia kolmannes alkuperäisestä. Sama olisi todennäköisesti edessä myös Viinivaarassa. Kirjoituksessa ihmetellään provosoivasti, etteikö oululaisilla olisi oikeutta vetäistä vessanpyttynsä lähdevedellä. Lieneekö tämä kaikkien päättäjien mielestä oikea tapa suhtautua ympäristöön? Siinä Paavo Vasala on oikeassa, kun hän vaatii oululaisille myös tulevaisuudessa laadukasta käyttövettä. Toki se on sitä jo tänäkin päivänä ja todellisia uhkia Oulujoen veden heikkenemiseen ei ole, siitä lainsäädäntö pitää huolen. Uudella Oululla on kaikki mahdollisuudet hankkia tarvittava kriisiajan vesi liitoskunnissa olevilta pohjavesialueilta ilman, että se vaikuttaisi vesistöjen ja suojeltujen luontoarvojen tilaan. Tästä on olemassa riittävästi selvityksiä. AVI:n päätöksessä ei otettu huomioon kaikkia hankkeen haittoja ja edunmenetyksiä ja siinä Vasala on oikeassa, että mikäli vedenottolupa myönnettäisiin, kaikki haitat ja edunme-netykset on otettava huomioon ja ne on myös korvattava täysimääräisesti. Nämä on otettava myös huomioon kun hankkeen hyötyjä ja haittoja arvioidaan. Alueella olevat luontoarvot on todettu Natura-arvioinneissa ainutlaatuisiksi, koska ne on suojeluun otettu. Luonnolla on muutakin kun rahallista arvoa. Paavo Vasala ei luontoarvoille tunnu antavan mitään arvoa, olkoon se hänen ongelmansa. Toivottavaa olisi, ettei asiassa tehtäisi päätöksiä mielikuvien ja tunteiden ohjaamana, vaan lainsäädännön ja asiantuntijatiedon pohjalta. Myös kansanvälisiä suojelusopimuksia on kunnioitettava, eihän niihin ole turhaan sitouduttu. Pentti Marttila-Tornio 15.2.2012 Kaleva Lukijalta Kalastuslakiuudistuksen tavoitteet hukassa (16.2.2012)Kalastuslain kokonaisuudistuksesta on olemassa tuore muistio, jonka luettuani uudistus etenee mielestäni 180 astetta väärään suuntaan kolmessa tärkeässä asiassa. Ensinnäkin ammattikalastajien lupakäytäntö ei tule helpottumaan oleellisesti, koska vesialueen omistajan rooli lupien myöntämisessä tulee pysymään keskeisenä. Tämän takia ammattikalastajien määrä ja sitä myöten kotimaisen tuoreen, puhtaan ja läheltä pyydetyn kalan tarjonta tulee edelleen vähenemään, vaikka sen pitäisi kaiketi lisääntyä. Ammattikalastajien tulisi päästä kalastamaan vapaasti kaikkialla Suomessa, koska ammattikalastus ei uhkaa yhdenkään kalastuksen kohteena olevan kalalajin kestävää tuottoa. Päinvastoin, ammattikalastus usein nostaa kalakantojen tuottoa. Kannattaa muistaa, että ammattikalastuksessa käytetään pääosin valikoimattomia pyydyksiä, kuten troolia, nuottia ja isorysiä. Ne pyytävät kaikkea kalaa, siis myös muita kuin kaupallisesti arvokkaita lajeja. Edellä kerrottuun liittyy toinen muistion kummallisuus: nuotta ja isorysäkalastus ollaan kieltämässä muilta kuin ammattikalastajilta. Tämä on järjetöntä, koska voimistuneiden särkikalakantojen takia kansalaisia tulisi päinvastoin aktivoida siihen, että he muuttavat kalastustaan niin, että verkkokalastuksesta siirryttäisiin valikoimattomaan pyyntiin. Pelkästään ammattikalastajien voimin kalakantojemme pahasti vinoutunutta rakennetta ei saada korjattua, vaan tarvitaan muutos koko kalastuskulttuuriimme. Kokemus on osoittanut, että vähäarvoisen kalaston tehopyynti ei saa aikaan pysyviä muutoksia kalakantoihin, vaan tarvitaan pysyvää valikoimatonta pyyntiä, minkä työryhmän esitys estää. Kolmanneksi, muistiossa ei esitetä selkeää kantaa ja keinoja, millä verkkokalastuksen roolia saataisiin vähenemään. Ilmeisesti työryhmä on sitä mieltä, että verkkokalastusta ei pidäkään vähentää. Siinä se on väärässä, koska verkot aiheuttavat monia ongelmia. Ensinnäkin verkkopyynnin valikoivuus aiheuttaa ja on jo aiheuttanut sen, että särkikalojen kannat vahvistuvat suhteessa tavoiteltuihin lajeihin. Vesien rehevöitymisen ja ilmaston lämpenemisen takia kevätkutuisten lajien kannat ovat vahvistuneet, ja nyt tätä vielä halutaan kiihdyttää valikoivalla verkkokalastuksella, ei hyvä. Verkkokalastuksessa alamittasäännöt ovat kuollut kirjain, koska saaliskalat pääsääntöisesti ovat liian huonossa kunnossa jatkaakseen elämäänsä. Sen sijaan nuotista ja rysistä alamittaiset kalat voidaan vapauttaa vahingoittumattomina. Verkkokalastus on kiistatta merkittävin järvilohen, nieriän sekä järvi- ja meritaimenen uhanalaisuutta ylläpitävä tekijä. Ilman verkkokalastuksen määrän merkittävää vähenemistä nämä maamme arvokkaimmat ja ainutlaatuisimmat lajit eivät tule elpymään. Mielestäni kalastuslain kokonaisuudistus edellä mainituilta osin on huono, ja tulee johtamaan suuriin ongelmiin. Ammattikalastuksen edellytysten parantaminen liberaalilla lupapolitiikalla sekä nuotta- ja rysäpyydysten houkuttelevuuden lisääminen ja verkkokalastuksen houkuttelevuuden vähentäminen tavallisille kansalaisille olisivat mielestäni ensiarvoisen tärkeitä kalastuslaki-uudistuksen tavoitteita, mikäli maassamme halutaan vastaisuudessakin kalastaa rakenteeltaan terveitä kalakantoja. Teuvo Niva FT, erikoistutkija Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 13.2.2012 Kaleva Lukijalta Oululaisilla oikeus puhtaaseen juomaveteen (16.2.2012)Kuntavaalien lähestyessä näyttää nousevan esiin kysymys, miten oululaisille turvataan laadukas juomavesi seuraavaksi 60 vuodeksi. Tällä hetkellä Oulu on ainoa paikkakunta Pohjoissuomessa, jossa käytetään pintavettäjuomavetenä. Nyt juomavesi otetaan Oulujoesta, jonka vesi on erittäin humuspitoista vaatien huomattavaa kemikaalien käsittelyä, jotta se kelpaa elintarvikkeeksi. Oulun Vesi käyttää vuosittain lähes kaksi miljoona kiloa ferrisulfaattia humuksen poistamiseen sekä klooria varmistaakseen vedenlaadun säilymisen verkostossa. Voimakas vedenkäsittely on tutkijoiden mukaan yhteydessä veden mutageenisuuteen. Veden puhdistuskustannukset ovat korkeat: liki 0,50 euroa kuutiometriä kohden. Oulun kaupungin vesihuollosta vastaavat viranhaltijat esittävät, että oululaisille johdetaan jatkossa laadukasta pohjavettä Ylikiimingin Viinivaarasta, jotta myös oululaiset saisivat hyvää vettä. Oulujoen vesistö on yli 200 kilometriä pitkä. Riski veden saastumisesta ja suurkatastrofista on todennäköinen. Professori Erkki Pulliainen totesi 9. marraskuuta 2011 Oulu-radiossa, että Oulujoen vesistöä uhkaa ympäristövaara Talvivaaran kaivoksen takia. Pulliaisen mukaan kaivoksella käytettävät rikkihappoja lipeä muodostavat keskenään natriumsulfaattia, jonka pääsemistä luontoon ei olla onnistuttu estämään. On vaarana, että saasteet leviävät koko Oulujoen vesistöön eli Ouluun saakka. Kalevan toimittaja Kari Sankala kysyi kolumnissaan aivan oikein 6. helmikuuta, miksi oululaisten pitää taipua Talvivaaran mineraaliveteen. Toimin Oulujokivarressa Pikka ralan Vesiosuuskunnan hallituksen puheenjohtajana vuonna 1991, jolloin Muhoksen jätevedenpuhdistamon jätevedet pääsivät Oulujokeen. Oulun hanavesi maistui ulosteelta, minkä seurauksena syntyi laaja paniikki, että Ouluun on saatava pohjavettä. Hangaskankaan ylijäämävettä on siitä lähtien johdettu Ouluun jaettavaksi pohjavesiposteista. Koska Hangaskankaan tuotto on minimaalista, Viinivaara todettiin jo silloin ainoaksi vedenhankintaa varmistavaksi vaihtoehdoksi. Samaan aikaan sattui myös Sanginsuun lääketehtaalla vakava ympäristövahinko, kun kemikaaleja uhkasi valua Oulujokeen, mutta onneksi tilanne saatiin haltuun. Pienempiä ympäristövahinkoja, öljyvuotoja, on tapahtunut silloin tällöin pitkin vesistöä. Mielestäni on edesvastuutonta, jos valtuusto ei salli oululaisille oikeutta riskittömään ja puhtaaseen juomaveteen. Puolustan oululaisten oikeutta luon-nonHMHte|||i juomaveteen ja terveyteen. Viinivaaran hanketta on vas-tustelM^SÄfemalla, että pitää säästää luonnonvarat tuleville sukupolville. Tämä osoittaa lausujalta täydellistä ymmärryksen puutetta. Jo alakoulussa opetetaan, että vesi kiertää luonnossa vuosittaisen sadannan mukaan, haihtuen ilmaan ja sataen maahan. Vesi ei varastoidu kuten öljy. Viinivaaran vesivarat uudistuvat luonnon lain mukaan joka vuosi kuluttipa niitä tai ei. täydellistä hurskastelua vaatia, että oululaiset eivät saa vetäistä vessanpönttöä pohjaveteen. Miksi eivät saa? Pohjavesi on sateen vuosittain tuomaa, hapen ja vedyn tilapäisen yhdistymisen synnyttämää nestettä, jota Viinivaarassa on riittävästi oululaisten tarpeisiin. Viinivaaran hankkeen kustannuksia on myös kauhisteltu. Hinta on 73 miljoonaa euroa. Se maksetaan vuosien kuluessa vesimaksuina, 2-3 euroa kuluttajaa kohti kuukaudessa. Onko se paljon, että saamme luonnonmukaista, aitoa ja puhdasta vettä ilman mitään riskiä saasteista? Nyt oululainen käyttää veden ostoon vuodessa noin 150 euroa. kiiminkiin Nuorittajoen rannoille tietyille kiinteistöille tulevat haitat, joita varmaan jossain määrin ilmenee, pitää tietenkin korvata täysimääräisesti. Jos Iijoen vesistöstä tehtävin pienin rakennustöin sallittaisiin johdattaa vettä Nuorittajokeen, nämäkin haitat poistuisivat verrattain helposti. Oululaisilla, lähes 200000 ihmisellä, on samanlainen oikeus puhtaaseen pohjaveteen kuten muillakin suomalaisilla. Oulun kaupunginvaltuutetuilla ei voi olla sellaista valtuutusta, että he voisivat estää tämän jokaisen kansalaisen perusoikeuden toteuttamista. Paavo Vasala kaupunginvaltuutettu (kesk.) Oulu 12.2.2012 Kaleva Lukijalta Kansallispuisto olisi asukkaiden ja luonnon etu (12.2.2012)Kansalaisjärjestöt ovat jo vuosia vaatineet Sanginjoen muuttamista kansallispuistoksi. Viime aikoina hankkeen kannatus on lisääntynyt huomattavasti sekä kansalaisten että valtuutettujen parissa. Pari vuotta sitten hyväksytyssä hoito- ja käyttösuunnitelmassa osa metsää jätettiin suojelun ulkopuolelle. Tammikuun toisella viikolla alkoivat hakkuut näissä metsissä, mistä seurasi mielenilmausten sarja niin Sanginjoella kuin keskustassakin. Lisäksi 25 kaupunginvaltuutettua, eli yli kolmannes valtuustosta, allekirjoitti kirjeen, jossa vaaditaan hakkuiden ottamista valtuuston käsittelyyn. Kuntalain mukaan asia on otettava pikaiseen käsittelyyn, jos vähintään neljäsosa valtuutetuista vaatii. Kasvavan Oulun tulee tarjota asukkailleen monipuolisia palveluja. Hyvät retkeilymahdollisuudet lähikansallispuistossa pyörä-matkan päässä tekisivät Oulusta houkuttelevan asuinpaikan ja antaisivat monipuoliset mahdollisuudet luonnosta nauttimiselle. Sanginjoen metsät vastaavat luontoarvoiltaan Nuuksion kaltaisia Etelä-Suomen suurkaupunkien lähikansallispuistoja. Aluetta käytetään jo nyt yleisesti virkistykseen, matkailuun ja opetukseen. Kansallispuistosta-tus takaisi nykyisen laajan ja monimuotoisen metsän säilymisen ja lisäisi Sanginjoen tunnettuutta retkeilykohteena. Harvennushakkuut ovat nyt käynnissä Muuraiskankaalla, joka ei ole vanhaa metsää, mutta sijoittuu esitetyn kansallispuiston alueelle. Hakkaamattomana metsä voisi kehittyä luonnontilaiseen suuntaan muutamassa kymmenessä vuodessa, mutta hakkuiden jälkeen vastaavaan kehitykseen kuluu sata vuotta. Kaupunki ei saa hakkuista merkittäviä tuloja, mutta jos alue suojeltaisiin, lisääntynyt matkailuja kaupungin parantunut imago toisivat kassaan veroeuroja. Kansallispuiston perustaminen olisi siis järkevää myös talouden kannalta. Nykyisen lainsäädännön mukaan kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion maille. Jos hankkeen takana ovat sekä kansalaiset että päättäjät, tämäkin ongelma voidaan ratkaista esimerkiksi maanluovutusten avulla. On ollut ilahduttavaa huomata, että monet valtuustoryhmät ja suuret kansalaisjärjestöt ovat jo ymmärtäneet kansallispuiston edut ja esittäneet tukensa sille. Tähän mennessä Sanginjoen suojelua ei ole käsitelty kaupunginvaltuustossa. Kansalaismielipide on selkeästi muuttunut kaupunginhallituksen tekemän hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymisen jälkeen. Demokratian kannalta on tärkeää, että Oulun kaupunki keskeyttää käynnissä olevat hakkuut ja odottaa valtuuston päätöstä asiasta. TeroKaikko puheenjohtaja Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret ry 2.2.2012 Kaleva Lukijalta Viinivaaran pohjavesi - uhka vai mahdollisuus? (12.2.2012)Haukiputaan kirkonkylän asukasyhdistys järjesti tammikuussa ansiokkaan keskustelutilaisuuden Viinivaaran vedenottamohankkeen eduista ja haitoista. Paikalla oli Oulun veden ja Oulun kaupungin valtuustoryhmien edustajat toimiensa puolesta. Loput olivatkin joko asiantuntijoita tai huolestuneita hankkeen vastustajia tai muuten vain asiasta kiinnostuneita. Pohjaveden käyttämistä Oulun talousvetenä kannatti oikeastaan vain Oulun veden edustaja perustellen hanketta tutkimustuloksin nojaten monipuolisiin selvityksiin ja imagosyihin. Vastustajat perustelivat kantojaan myös imagosyillä, mutta myös pohjavesien, jokivesien ja muidenkin luontoarvojen laadun heikkenemisillä ja erityisesti Nuorittajoen kuivumisella. Yksikään paikalla olleista asiantuntijoista tai hankkeen vastustajista ei ottanut kuuleviin korviinsa kysymystä, joka esitettiin siitä, onko selvitetty mahdollisuutta saada korvaavaa vettä Jongunjärven ja Nuorittajoen kautta Kiiminkijokeen! Miksiköhän? Eikö selvityksestä löytyisi ratkaisua moneen ympäristöarvon haasteeseen, kuten lohikalojen luontainen lisääntyminen, jokien kuivuminen ja pohjave- sien kestävä käyttö. Eikö tästä Iijoen latvavesien ohjaamisesta Kiiminkijokeen löytyisi monin verroin rikkaampi imagontekijä moneen lähtöön? Mahdollisuutta voisivat hyödyntää sekä vesitalous voimatalous, kuntatalous että matkailu. Myös virkistyskäyttäjät ja jokivarsien asukkaat hyötyisivät. Nyt ei ehkä kannattaisi olla yhden liikkeen tai liikun kannattaja, vaan tutkia monimuotoisemmin pinta-ja pohjavesien käytön edut, haitat ja mahdollisuudet. Kuka ehtisi ensiksi? Pasi Haapakangas Kiiminkijokivarren asukas Haukipudas 7.2.2012 Kaleva Lukijalta Miksi Sanginjokea tuhotaan? (12.2.2012)Me Tulran pojat kävimme usein retkellä Sanginjoella. Kerrankin lähdimme sinne veljeni kanssa pyörällä, repussamme evästä ja makkaraa paistettavaksi. Maitoa olimme panneet pulloon, jonka etiketissä vielä pesun jälkeen komeili Suomen vaakunaeläin leijona. Emme kuitenkaan tuolloin osanneet ajatella Sanginjokea arvokkaaksi kansallisomaisuudeksi. No, elähän mittää. Saavuimme parikymmentä kilometriä myöhemmin Sanginjoen rantaan ja heittelimme uistinta muutaman kerran ja kun ei syönyt, niin aloimme itse makka-ranpaistohommiin. Tiesimme ikimuistoisen leiripaikan ja ladoimme nuotiopuut kiveyksen keskelle. Veljeni kaivoi tulitikut taskusta ja heilutti laatikkoa sanoen, että aski on niin täynnä, ettei helise yhtään. Kohta ilmeni, että aski ei helissyt sen takia, että se oli tyhjä. Nykyisin olemme emännän kanssa käyneet marjastamassa Sanginjoella ja opetimme lapsemmekin siellä kulkemaan. Sanginjokea pitävät lukuisat oululaiset virkistysalueenaan, siitä päätellen, että viime kesänä olisi tullut pitää kiirettä, että olisi saanut marjoja. Ahkerimmat olivat vieneet metsän antimet parempiin suihin. Mutta saimmepahan liikuntaa marjoja etsiessämme. Nyt tämä liikunnan ja ulkoilun laatu on vaarassa, kun Sanginjoen puita ollaan hakkaamassa vandaalimaisesti, Oulun kaupungin päättäjien toimettomuuden vuoksi. Sanginjoen virkistyskäyttäjänä kysyn, mitä virkaa on sellaisella päätöksentekijällä, joka ei pysty suojelemaan kansalaisten oikeuksia, eikä piittaa heidän tahdonilmauksista? Kunnallisia päättäjiä muistutettakoon myös siitä, että elämä ei suinkaan pysähtynyt presidentin vaaleihin, vaan seuraavaksi, ihan pian, käydään kunnallisvaalit. Nykyisellä menolla toki vaalit voitaisiin perua ja antaa kaikki valta suoraan virkamiehille. Jouni Kesti Oulu 7.2.2012 Kaleva Lukijalta Viinivaarasta vain juomavesi (12.2.2012)Kari Sankala muisteli (Kaleva 6.2.) vuonna 1991 Muhoksella tapahtunutta jätevesipäästöä, ja perusteli sillä Viinivaaran pohjaveden käyttöä Oulun talousvetenä. Tokihan tuollaiset ovat ikäviä tapauksia, ja vaikuttavat haitallisesti ihmisten terveyteen, jos likaantunut vesi pääsee juomavedeksi. Kuten Sankala mainitsi, kaupungin virkamiehet tekevät työtään esitellessään keinoja varmistaa juomakelpoisen veden jakelu myös tällaisissa poikkeustapauksissa. Asian ydin on kuitenkin siinä, millaista ja mihin tarkoituksiin vettä poikkeusoloissa tarvitaan. Kyllä poikkeusoloissa kansalaisilta tulee edellyttää joustavuutta elintavoissa. Nyt esillä on ollut vain vaihtoehto kaupungin tarvitseman koko vesimäärän tuottaminen Viinivaarasta, ei pelkästään juomaveden. Jos Viinivaaran vesi käytettäisiin pelkästään juomavedeksi, olisi hanke toteuttamisen arvoinen. Kuten jokainen voi oman vedenkäyttönsä perusteella arvioida, tarvitaan tällaista juomakelpoista vettä alle kymmenen litraa vuorokaudessa henkilöä kohti. Yksityistalouksien veden kulutus on noin 150 litraa vuorokaudessa henkilöä kohti, joten Viinivaaran arvokas pohjavesi menee suunnitellulla käytöllä aivan toisarvoiseen käyttöön. Sankalakin mainitsee saksalaisen kauppaketjun pulloveden käyttömahdollisuuden. Olen aiemminkin ehdottanut, että sinne Viinivaaraan tai sen lähialueelle perustetaan pohjavesi-tehdas, joka tuottaa juomavettä sitä tarvitseville. Oulun Vesi perustelee suunnitelmiaan palkkaamansa konsultin tekemillä yva-arvioinneilla. Koska konsultin ja Oulun Veden kesken on tehty taloudellinen sopimus, joka on konsultin elinehto, ei konsulttikaan ole niin typerä, että tekee sellaisen arvion, joka vie leivän pöydästä. Pidän kyllä ällistyttävänä väitettä, että 50 prosenttia vedenotto-määrä ei vaikuta mitenkään alueen vesiolosuhteisiin. Tätä voidaan harjoitella esimerkiksi siten, että Oulun veden johtaja antaa puolet bruttopalkastaan hyväntekeväisyyteen, ja elelee lopuilla tuloillaan (ilman sosiaaliapua). Kysytään sitten parin vuoden kuluttua, oliko tällä vaikutusta elämisen laatuun ja tehdään sen jälkeen tarvittavat arvioinnit. Edellä olevan perusteella Viinivaarahanke on mielestäni järkevä ja kestävän kehityksen mukainen, kun vedenottomäärä rajoitetaan suunnilleen juomaveden tarpeen määrään. Kari Rinne Oulu 7.2.2012 Kaleva Lukijalta Hakkuut sitovat, suojelu ei? (2.2.2012)Sanginjoen metsäkiistassa on usein kuultu, kuinka demokraattisesti tehdyt päätökset sitovat kaupungin viranhaltijoita ja kaupunginhallitusta. Teknisen keskuksen johtavat virkamiehet sanovat, etteivät he voi asemansa puolesta muuta kuin toteuttaa poliittisesti tehtyjä päätöksiä. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mari-Leena Talvitie puolestaan kertoo sen, ettei hakkuita voida keskeyttää odottamaan kaupunginvaltuuston käsittelyä, olevan "demokraattisen päätöksenteon normaalia kulkua" (Kaleva 26.1.). Hakkuita koskevat päätökset ovat siis demokraattisen päätöksenteon nimissä koskemattomia. Kuitenkin hakkuut salliva Sanginjoen ulkometsän hoito-ja käyttösuunnitelma sisältää paljon muutakin kuin metsänhoitoa. Siinä luvataan muun muassa laajentaa tiukan suojelun piirissä olevia alueita nykyisestä muutamasta kymmenestä hehtaarista 470 hehtaariin. Varmistin asian Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksesta. Yhtään uutta suojelualuetta ei Sanginjoelle ole perustettu. Teknisen keskuksen, Ely-keskuksen ja ympäristötoimen neuvotteluissa on toistaiseksi sovittu siitä, että Isokankaan jo olemassa olevan suojelualueen suojelumääräysten tiukentamisprosessi käynnistetään keväällä. Uusien suojelualueiden perustamiselle ei sen sijaan ole aikataulua. Teknisen lautakunnan syksyllä hyväksymässä Sanginjoen metsien Metso-inventoinnissa kartoitettiin myös kaikki jo suojeltaviksi luvatut alueet. Miksi? Raportissa uusien alueiden suojelu oli tulkittu määräaikaiseksi vuoteen 2020 saakka. Ajatellaanko joillakin tahoilla niin, että sellaiset suojeltaviksi luvatut alueet, joilta Metso-kriteerit täyttäviä kohteita ei löytynyt, voidaan ottaa metsätalouskäyttöön vuoden 2020jälkeen? Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskukselta tilatussa inventoinnissa Metso-kriteerit täyttäviä kohteita löydettiin niukasti ja niistäkin iso osa on turvemaita, joiden suojelemisella on vain vähän tekejnistä metsien suojelun kanssa. Valtakunnallisen inventoin-tiohjeen kriteeristön täyttäviä kohteita jätettiin joko kokonaan inventoimatta tai niiden ominaisuuksia ei huomioitu ohjeistuksen edellyttämällä tavalla. Metso-inventoinnin toteutusta ja tarkoituksenmukaisuutta on vaikea ymmärtää. Näyttää käyneen niin, että Sanginjoen metsien osalta vain hakkuusuunnitelmat sitovat akuutisti virkamiehiä ja kaupunginhallituksen niukkaa enemmistöä (7-6). Suojelualueiden laajentamisen suhteen samanlaista sitovuutta tai ainakaan kiirettä ei ole. Suojelun osalta voidaan lepsuilla, hakkuiden ei. Hyvään demokraattiseen päätöksentekoon voisi epäillä kuuluvan myös tavallisten kaupunkilaisten kuulemisen. Virkamieskoneiston kylmästä linjasta aktiivisia kansalaistoimijoita kohtaan voi päätellä ainakin sen, että osallistava demokratia on Oulussa yhä etupäässä tyhjiä korulauseita. Ari-Pekka Auvinen Oulu 30.1.2012 Kaleva Lukijalta Hakkuut eivät tuhoa luontoarvoja (2.2.2012)Jo on aikoihin eletty!, jouduin toteamaan, kun sain lukea metsiensuojelun asiantuntijana suuresti arvostamani Luonto-Liiton lähteneen osoittamaan mieltä viljelymetsien suojelun puolesta! Nimittäin tällaisia ovat Sanginjoella nyt hakattavat alueet, viljelemällä syntyneitä mäntyvaltaisia nuoria metsiä. Petri Lampila kirjoitti (Kaleva 28.1./Lukijalta) seuraavaa: "Jos harvennukset tehdään päätökseen, hidastetaan alueen luonnontilaistumista oleellisesti." En allekirjoita Lampilan väitettä. Jos hakkuut jätetään suorittamatta, alueen tasarakenteinen viljelymetsä vähitellen riukuuntuu ja kestää vuosikymmeniä ennen kuin alue saavuttaa luontaisen erirakenteisuuden. Jos harvennukset suoritetaan siten, että alueella olevat kuuset ja lehtipuut säästetään ja harvennuksen voimakkuutta vaihdellaan, alkaa metsä välittömästi muuttua erirakenteiseksi sekametsäksi. Mitään luontoarvoja eivät hakkuut tällaisenaan tuhoa ja ne voidaan käsittää jopa osittain metsää ennallistavaksi. Ihmettelenkin miksi asiasta on nostettu näin suuri meteli ja miksi juuri nyt, jo hakkuitten alettua, vaikka kaikilla olisi pitänyt olla tiedossa jo viimeistään lokakuussa pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen, että hakkuut aiotaan suorittaa. Ettei vain siksi, että näin saadaan suurempia otsikoita? Ari-Pekka Auvinen kirjoitti (Kaleva 29.1./Lukijalta) olevansa huolissaan siitä, että suunniteltua suojelualueitten laajennusta ei ole lähdetty toteuttamaan. Jaan tämän huolen Auvisen kanssa. Kehotankin kansalaisjärjestöjä sekä oululaisia luottamushenkilöitä keskittymään näiden todella suojelunarvoisten alueitten pikaiseen saamiseen suojelun piiriin. Tällä toiminnalla olisi luonnonsuojelullisesti myös konkreettista merkitystä. Kansallispuiston perustaminen Sanginjoen ulkometsäalueelle on hyvä ja ehdottoman kannatettava tavoite, jota meneillään olevat hakkuut eivät millään tavalla estä taikka hankaloita. On kuitenkin epätodennäköistä, että valtiolta löytyisi määrärahoja koko Sangjnjoen alueen suojelemiseen eikä ole välttämättä tarkoituksenmukaista, että Oulu ryhtyy näin laajamittaiseen suojeluun omin kustannuksin. Sen sijaan Oulun kaupungilla olisi mahdollisuus toimia edelläkävijänä ja ryhtyä suunnittelemaan ja toteuttamaan täysin uutta tapaa yhdistää metsien suojelu kannattavaan metsätalouteen. Vastoin yleistä käsitystä viljelymetsätalous ei ole taloudellisesti erityisen tehokasta toimintaa, vaan myös ilman avohakkuita pystytään harjoittamaan taloudellisesti kannattavaa metsätaloutta. Sanginjoelle voitaisiin tehdä metsäsuunnitelma, jossa valtion varoin tiukasti suojeltujen alueitten ympärillä olevissa talousmetsissä pidättäydytään avohakkuista ja sen sijaan toteutetaan eriasteisia jatkuvan kasvatuksen hakkuita, kuitenkin niin, että luonnon monimuotoisuus ja virkistysarvot säilyvät. Tällöin Sanginjoki toimisi esimerkkinä myös muille kaupungeille ja kunnille miten metsiensuojelu voidaan toteuttaa laajamittaisesti ilman kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä. Sakari Hankonen Ekometsätalouden liiton puheenjohtaja, teknisen lautakunnan puheenjohtaja (vihr.) Siikalatva 29.1.2012 Kaleva Lukijalta Kalaistutukset ovat välttämättömiä (2.2.2012)Professori Erkki Pulliainen kirjoittaa lohesta asiaa (Kaleva 25.1./AIakerta). Yksi kohta vihreän Erkin kirjoituksessa saa kuitenkin näkemään punaista: "tutkijat ovatkin päätyneet suosittelemaan velvoiteistutusten luopumista. Voimavarat kannattaa sijoittaa kaikkien jäljellä olevien luonnonkantojen, vähäistenkin, elvyttämiseen". Tämä tukijain esittämä järjettömyys on levinnyt EU:hun: EU on esittänyt istutusten lopettamista 7 vuoden kuluttua. Tutkijain järjettömyys on tyrmättävä. Voimaloiden käytön ajan Iijokeen on istutettava lohia, taimenia, siikoja ja ylisiirrettävä nahkisia. Ei ole niin hyvää kalatietä, että se voi tuoda voimala-altaisiin poikastuotantoa, jota on säännöstelyn takia menetetty myös Iijoen keskiosilla. Istutukset ovat välttämättömiä totaalisten menetysten vuoksi. Suomen kalatienäytöt ovat niukat, esimerkit on ulkomailta. Tiedetään, että Iijoen keskiosilla pikkulohet pärjäävät, mutta smoltti ui pinnassa ja esimerkiksi Raasakan voimalassa joutuu sukeltamaan 10 metriä. Pikkulo- hi ei tätä kestä, valtaosa kuolee matkalla Pudasjärveltä mereen. Ero istutuksiin on valtava, is-tukaslohet jokisuulla ovat kaikki hengissä. Velvoiteistuttajalla on velvollisuus istutuksiin ja myös saaliisiin. Kalatietutkijalla ei ole vastuuta kalatien toimivuudesta, ei varmuuttakaan. Varmaa on vain se, että jos kalatie ei toimi, niin se tuo tukijalle lisätyön. Iijoen keskiosa voi tuottaa pikkulohia luonnontilaan nähden vähäisen määrän. Kalatie ei korvaa voimaloiden ja muiden syiden vuoksi menetettyä poikastuotantoa. Luonnontuotanto voi kuitenkin tuoda merkittävän lisäarvon istutusten oheen. Samalla se toisi viljelyyn ja istutuksiin parasta materiaalia, kun istutuksia jatkuvasti kehitetään. Tutkijat ajattelee ehkä vain itseään, istutusten lopettaminen takaisi ainaisen rahoituksen tutkijalle. Samalla se veisi kuitenkin kalat merestä. Tutkijat perustelevat istutusten lopettamista tulosten heikentymisellä. Mutta myös luonnonlohien menestyminen on heikentynyt. Lohikantojen heikentymisen ymmärtää käytännön elämän tunteva. Erityisen tuhoisa muutos on ollut istukkaalle. Rauhoitetut 500-1000 lokkia hakkaa pikkulohia hengiltä istutusten jälkeen. Nopeasti lisääntyvät merimetsot ovat taitavia, systemaattisia istukkaiden tappajia. Tällä voi olla merkitystä myös luonnonlohiin. Vastuu istukkaiden menestymisestä heti istutuksen on jatkossa oltava myös istuttajalla ja valvonnalla. Iissä kalastuskunnat pyrkivät omalta osalta vähentämään istukastappioita. Ensi kevääksi haetaan jokisuulle tuhoeläimien poistolupia. Nähdään, tunteeko viranomainen vastuuta istukkaista? Räjähdysmäisesti kasvanut hyljekanta, norpat ja hallit syövät isoja ja pieniä lohia enemmän kuin kalastajat kalastavat. Luonnonlohienkin menestyminen meressä on heikentynyt. Lohien, siikojen, taimenten suojelemiseksi Iin kalastuskunnat hakevat norpille syksyksi pyyntilupia. Joko vihdoin ymmärretään kalojenkin suojelun tärkeys? Jos kalatiet joskus toimivat ja jos luonnonlohia tulee mereen asti, niin vasta tuolloin ja tältä luonnontuotannon osalta tutkija voi esittää järjellisin perustein istutusten lopettamista. Kalateiden kuvitteellisen toimivuuden ja kuvitteellisen maksimihyödyn perusteella kalaistutuksia ei saa lopettaa. Iijoki on rakennettu, istutukset ovat tuoneet ja tuovat jatkossakin saaliit Iijokeen. Toivon, että tulee aika, jolloin kalatiet tuovat istutuksien lisäksi luonnonkalaa Iijokeen. Tähän pitää pyrkiä oikein perustein. Risto Tolonen Etelä-ja Pohjois-lin kalastuskunnat 29.1.2012 Kaleva Lukijalta Että joko taas Kollajaa? (2.2.2012)Lehdistössä olleiden tietojen mukaan näyttää Pohjolan Voima taas herättelevän Kollaja-hanketta uusilla jipoilla ja uuden toimitusjohtajan innokkuudella. Muistuttaisin vain vielä asiasta kiinnostuneita, että ko. asiassa on kyse vain, kuten Pertti Salolainenkin televisiossa sanoi, Pohjolan Voiman määrättömästä ahneudesta ja suunnattomien ympäristötuhojen maton alle lakaisemisesta. Tosiasiahan on, niin kuin tehdyt selvityksetkin osoittavat, että suunnitellun Kollajan altaan tuottamalla energiamäärällä ei valtakunnan energiatarpeeseen ole mitään merkitystä. Hyötyjä ja voittoja hamuaa vain Pohjolan Voima, joka tuhoamalla Iijoen kauneinta keskijuoksua lähes 40 kilometriä, kerää kyseiseltä jokiosuudelta vedet talvea varten suureen suoaltaaseen, josta se sitten keskitalven pakkaskuukausina, jolloin sähkön hinta pörssissä on lähes kymmenkertainen halvimpaan hintaan verrattuna, voi myydä "altaallisen" kallista sähköä markkinoille. Että tämmöistä bisnestä. Ja vain tämän asian vuoksi voimalaitosyhtiö olisi valmis tuhoamaan Iijoen keskijuoksun ja suunnitellun allasalueen ympäristöineen. Ihmiset eivät ole niin tyhmiä, että he uskoisivat yva-selvittäjien tarinoita, että Kipinän koskikin kuohuu hyvin ilman vettä ja että kalatkin viihtyvät aina paremmin, mitä vähemmän joessa on vettä. Syytä on myöskin muistuttaa, että nyt ei eletä enää Kekkosen aikaa, jolloin voimayhtiöt tekivät mitä halusivat ja kaikki taivaalta satava vesikin oli vain heidän omaisuuttaan. Suomella ei ole minkäänlaista puutetta sähköenergiasta, sillä sitä tulee tarvittaessa rajojemme ulkopuoleltakin ja aivan samalla hinnalla millä Pohjolan Voimakin myy. Kun rakenteilla olevat ydinvoimalat valmistuvat, on Suomi sähkön viejämaa. Asiaa parantavat myöskin jo rakennetut ja rakenteilla olevat lukuisat tuulivoimalat, joiden tarvitsemaa säätövoimaa on tehtyjen selvitysten mukaan valtakunnassa jo yltä kyllin. Aikanaan tehdyssä yva-selvityksessä ohitettiin korvauskysymykset hyvin kevyesti. Asian kyllä ymmärtää kun ottaa huomioon, että selvityksen teetätti omilla ehdoillaan Pohjolan Voima. Suomessahan lainsäädäntö perustuu siihen, että vahingon aiheuttaja on yksiselitteisesti korvausvelvollinen. Kun otetaan huomioon, että Kollaja-allas-hankkeen toteutuessa kohtaisi Iijoen keskijuoksua rannanomistajien ja mökkiläisten näkökannalta ennennäkemätön katastrofi. Rantoja ei kukaan enää ostaisi mökkipaikoiksi ja kaikki jo olevat mökit menettäisivät tyystin arvonsa. Nämä tosiasiat huomioon ottaen Pohjolan Voiman tulisi ennen allasrakentamistaan lunastaa täydestä arvosta kaikki rantamaat ja rannoilla jo olevat mökit koko 40 kilometrin matkalta Iijokea ja myöskin Aittojärven alueella tuhoon tuomitut alueet. Tätä olisi ehkä PVO:n johdon syytä alkaa pohdiskella. Kollajan allas taitaisikin tulla ehkä ajateltua kalliimmaksi. Matti Liikala Oulu 28.1.2012 Kaleva Lukijalta SANGINJOEN KANSALLISPUISTO – NYT! (2.2.2012)Helsinki-Vantaan ja Oulun lentoasemien etäisyys on 513 km. Teknisenä lentomatkasuorituksena se on lyhyt taival mutta henkisenä loikkana juuri nyt valtava. Minulla oli ilo ja kunnia olla pitkään eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän puheenjohtajana. Ryhmä ei ole mikä tahansa kerho. Se tekee aktiivista työtä alkuperäisen luonnon ja ympäristön suojelun hyväksi. Kerhon perusti yli kolme vuosikymmentä sitten kokoomuksen kansanedustaja Pertti Salolainen, joka on tällä hetkellä jälleen sen puheenjohtaja. Mielenkiintoista; kokoomuslainen kansanedustaja perustaa luonnonsuojeluyhteisön ja on vuosikymmenien jälkeenkin ministerin tittelin saaneena luonnonsuojeluryhmän aktiivinen vetäjä. Aivan samalla tavoin työssä on ollut mukana mm. kaikkien nykyisten hallituspuolueiden kansanedustajia, kokoomuksestakin useita. Tämä tarkoittaa, että tällaiselta joukolta sopii odottaa myös käytännön tuloksia. Niitä on myös aikaansaannoksina kirjattu eduskunnan pöytäkirjoihin. Luonnonsuojelulain uudistus 1990-luvun puolivälissä, Teijon retkeilyalue, Kolin kansallispuisto ja Repoveden kansallispuisto kuuluvat vanhempaan satoon. Viimeisen reilun vuoden ajalta edellisen eduskunnan toimista ylitse muiden ovat Selkämeren ja Sipoonkorven kansallispuistot. Selkämeren kansallispuistohankkeella oli paikallisen maakuntaliiton masinoima pieni vastarintajoukko, mutta Sipoonkorven kansallispuistohanke yhdisti kaikki merkittävät puolueet. Pääkaupunkiseudun kunnallisilla johtajilla oli aikaa osallistua ympäristö- ja luontoryhmän järjestämiin tilaisuuksiin niin eduskuntatalossa kuin tulevan kansallispuiston rajojen sisäpuolellakin. Tietysti alueen saamisessa valtion omistukseen tarvittiin mielikuvitusta, mutta sitä löytyi niin kuntien kuin ympäristöministeriönkin virkamiehiltä. Tämä prosessi voi olla vielä nytkin käynnissä kun se on laissa otettu huomioon. Olennaista perustamishetkellä oli 1000 hehtaarin minimikokovaatimuksen täyttyminen. Se täyttyi lopulta hyvin. Edellinen eduskunta teki oman osansa, entä pääkaupunkiseudun asukkaat? Puistossa retkeilevinä heidän määränsä on ylittänyt kaikki odotukset. Ennustan, että määrää joudutaan tulevaisuudessa rajoittamaan monien Pohjois-Amerikan kansallispuistojen tapaan. Luonto ja luontopalvelut kiinnostavat. Entä täällä Vantaa-Oulu janan toisessa päässä? Meillä on tieteellisesti erittäin hyvin perusteltu kansallispuistohanke Sanginjoen alueelle. Puolueiden nimet ovat samat mutta niiden toimijoiden henkiset värit eroavat kuin yö ja päivä. Valitettavasti luonnonsuojelu sattuu olemaan alue, jossa huonoilla ratkaisuilla on usein peruuttamattomia kielteisiä vaikutuksia. Munaako Uusi-Oulu itsensä jo starttiviivalla? Toivottavasti ei. Sanginjoen kansallispuiston konkreettiseen valmisteluun nyt! 2.12.2011 Kaleva / Pohjoisen ääni / Erkki Pulliainen Järven vesi vaihtoon(18.1.2012)Toimin opiskeluaikoina tutkimussukeltajana. Liu'uin kerran pitkin erään pohjoissuomalaisen kirkasvetisen lammen pohjaa ja kopautin pohjassa maannutta onttoa puuta. Sieltä luikerteli kookas käärmemäinen olio. Toivuttuani järkytyksestä jäin ihmettelemään mistä, milloin ja kuka oli pudottanut ankeriaan lampeen. Ankerias ei ollut ainoa siirto, joka maamme vesiin on tehty. Olemme siirtäneet kalalajeja paikasta toiseen joko huvin vuoksi, koemielessä tai tutkimuksen varjolla ja teemme niin edelleen. Vesistöjen ekosysteemejä on muokattu iät ajat. Satoja järviä on laskettu tyhjäksi. Huomattava osa Suomen soista on ojitettu ja samalla valtava määrä pienvesiä on humuksella pilattu. Hienoimmat lohijoet on padottu vesivoiman tarpeisiin. Nykyään päivitellään turvetuotannon pilaamia järviä. Parhaillaan jännitetään miten kaivoshankkeet turmelevat pohjoisen hienoja vesistöjä. Hämmästyttävää on se, että näin on tehty välittämättä, millaisia vaikutuksista sillä on vesien eliöstöön ja kalastukseen. Maan päällä on toisin. Liito-orava voi siirtää tiehankkeita. Metsiä ja soita suojellaan, jotta tietyt elinympäristöt säilyvät muuttumattomina. Kuka mekkaloi Ahdin valtakunnan puolesta? Monet kalalajit ovat uhanalaisia. Yksi merkillinen esimerkki on viime kesänä perustettu Selkämeren kansallispuisto. Metsästystä rajoitettiin voimakkaasti mutta kalastus vapautettiinkin kokonaan. Alueella elää mm. uhanalainen meriharjus. On nähty valoakin. Erään kaivoksen edustaja lupasi joulun alla televisiossa, että yhtiö vaihtaa tarvittaessa veden tehtaansa saastuttamiin järviin. Oli käynyt ilmi, että muutaman järven pohjassa makaa paksu suolaliuos. Sehän on hienoa. Järviemme ekosysteemit ovat ehtineet kehittyä vasta muutaman vuosituhannen ja nyt ne voidaan jo uudistaa. Lue lisää... Jukka Bisi 16.1.2012 Kaleva Tulilla |
|
|
