Kuvauksia vesistöalueelta

SUURIMMISTA JOISTAMME

Suurimmat joet Suomenmaassa ovat Vuoksi ja Kemijoki. Seuraavaksi tulevat Tornionjoki ja Kymi, näiden jälkeen Kokemäen- ja Oulujoki. Näistä ensimmäisen sadealue on laajempi mutta veden virtaama on Oulujoessa suurempi eikä se jää paljoa jälkeen Kymijoenkaan vesimäärästä.

Oulujoen päävaluma-alue on Kainuu, jossa sademäärä on suuri ja toisaalta pohjoisen korkealla ylänköalueella haihtuma vähäinen. Näiden yhteissumma, valuma on suurimpia koko maassa. Kuivana kautena, alivirtaaman aikana Oulujoen virtaama on suurempikuin vähäjärvisen Tornionjoen.

Seuraavassa, jo selvästi pienemmässä ryhmässä tulevat Lapin Teno ja Paatsjoki sekä Oulujoen pohjoinen pikkusisko, Iijoki joka kuitenkin oli sekin aikanaan mahtava lohivirta.

Joinakin vuosina virtaa Kemijoessa eniten vettä, yleensä kuitenkin Vuoksessa. Korkean veden aikana suurin on Kemijoki, virtaama 3000 m³, aivan tulvahuippuna tietenkin vielä enemmän. Tämän saattaa kenties ylittää rajussa tulvapurkauksessa Tornionjoki. Vähän veden juoksua sääteleviä järvialtaita omaavat, nopeasti keväällä vetensä purkavat Tornion- ja Iijoki ovat tällöin vuolaita samoin erityisesti Teno. Runsasjärviset Vuoksi, Kymi ja Oulujoki eivät tälläiseen tulvaan yleensä nouse.

Näistä osa ei ole enää Suomen jokia. Valtavaa Vuoksea saa ihailla Suomen puolella vain muutaman kilometrin kesynä voimalaitosaltaana, joinakin poikkeushetkinä Imatrana. Samoin Paatsjoki katoaa nykyisin nopeasti Inarinjärvestä muodostuttuaan vieraan valtakunnan alueelle. Tenon suu on Norjassa, sieltä lähtee myös sen suurempi latvavesi, Karasjoki. Todellisuudessa se ei kuulu kummallekaan, ei tasavallalle eikä kuningaskunnalle, Saamenmaan virtahan se on. Tornionjoki saa suurimman osan vesistään Ruotsista, Kölin suurtuntureilta ja ikijäätiköiltä.

Ei pidä myöskään unohtaa Oulankajokea, joka Suomen puolella on pienehkö virta mutta tulva-aikana se kasvaa vaikuttavaksi pudoten voimallisena Kiutakönkäässä. Sen sivujoen, suurista järvistä lähtevän Kitkan tulva ei niin hurja ole mutta kiivaat ovat sen putoukset, Jyrävä mahdiltaan ylivoimaisena. Nämä kosket ovat edelleen olemassa kiitos Reino Rinteen johdolla käydyn sitkeän kamppailun. Venäjän puolella joki kasvaa sadunhohtoisen Paanajärven ja laajan Pääjärven kautta virrattuaan suureksi Koutajoeksi laskien lopulta Vienanmeren Kantalahteen.

Venäjän puolelta virtaa Suomeen melkoisen iso Vuoksen vesistön Lieksanjoki, jossa ovat kuuluisat Ruunaankosket. Vuoksi kasvaa Laatokkaan virratessaan ja yhtyessään näin mahtaviin Syväriin ja Olhavanjokeen Fennoskandian suurimmaksi virraksi, Nevaksi. Vai onko tuo mahtavin jokemme kuitenkin Tanskan salmien, Belttien kautta kulkeva kaikki Itämeren alueen vesistöt, Veikselin, Väinäjoen, Oderin ja Ruotsin suurten jokien veden itseensä imenyt virtaus?

Oulujoki erityisluonteen ja maineen loivat mahtavat kosket. Näitä vaikuttavia putouksia oli runsaasti jo latvavesillä, pohjoisesta Oulujärveen laskevan Hyrynsalmen reitin sekä idästä saapuvan Sotkamon reitin varella. Seitenoikea ja Uurankoski olivat suurimpia pohjoisen Emäjoen tai sen alemman osuuden Kiehimäjoen koskia. Ne olivat jopa vaikeammin laskettavia ja vaarallisempia etenkin vähän veden aikaan kuin itse Oulujoen suuret kosket. Heti Kiantajärvestä lähtiessään joki putosi kiivaassa Ämmän- ja Jalonkoskessa. Idästä vesi virtasi Lentuan, Pajakan, Ontojoen Suituan ja Kalliokosken sekä viimein Kajaanin Koivukosken ja Ämmäkosken rajun könkään kautta viimein Oulujärveen rauhoittuen.

Vesistöreitit yhtyivät Kainuun meressä, jossa ne latasivat itseensä pidätettyä voimaa ennen ahtautumistaan Vaalan kurkkuun. Oulujärvi sijaitsee suurista järvistämme korkeimmalla lukuunottamatta Kitkajärveä. 105 kilometrin matkalla järvestä mereen joen vesi laskettelee 122 metriä alaspäin. Tuon verran pudotakseen muut suuret joet joutuvat kulkemaan paljon pidemmän matkan.

Varsinaisessa Oulujoessa putous tapuhtui pääosin kahdessa koskijaksossa, Niska- ja Pyhäkoskessa. Edellinen lähti heti Oulujärvestä pudoten yli 30 metriä vajaan kymmenen kilometrin matkalla. Jälkimmäinen on parisenkymmentä kilometriä pitkä, lähes yhtäjaksoinen koski, jossa suuri virta pudottaa vettään 56 metriä. Sille suuruudessa, korkeudessa ja voimassa veti vertoja ainoastaan Salpauselän murtava Vuoksen koskijakso Niska- ja Tainionkoskesta Rouhialaan, suurimpana helmenään ylikäymätön Imatra. Mutta tuo koskijakso ei ollut yhtenäinen vaan suvantojen katkaisema eikä se ollut ihmisen veneellä laskettavissa, vain rannalta ihasteltavissa. Pyhäkoski katsottiin yhdeksi koskeksi, välillä oli jaksoja, joita suvannoksikin kutsuttiin mutta melkoisen kiivas virta juoksi niissäkin.

Vaikuttavia koskikokemuksia tarjosivat silti myös äkeä Ahmaskoski ja vähän pienemmät ja vähemmän rajut Utanen, Sotka- ja Madekoski. Joen suulla kuohui viimein Merikoski 7 metriä pudoten. Se teki Oulusta lähes ainutlaatuisen kaupungin, jonka keskellä suuri joki syöksyi mahtavana mutta silti laskukelpoisena mereen muodostaen suistossaan erikoisen uomien, saarten ja salmien kudelman, Pohjolan Venetsian, jonka erityislaatuisuutta ei ole vieläkään täysin ymmärretty. Merikosken kovimmissa korvissa, etenkin Lassinkalliossa aalto yltyi hengenvaaralliseksi.

Oulujoki on vanha kulttuurivirta. Jo ennen jääkautta on täällä ollut joki, jonka saattaa vielä hahmottaa merenpohjan geologisista uurteista. ? Ikivanha kulttuurinen vaellusreitti se on ollut, idän ja lännen yhdistäjä. Oulujoki syleilee itäistä sisartaan, Vienan Kemijoen latvoja laajoin tervehtivin kourin. Kuin toisiinsa kietoutuvat sormet kohtaavat ne usean sadan kilometrin matkalla. Ne muodostavat luonnollisimman kulkureitin, lukuisia polkuja yli kapeiden vedenjakajakankaiden.

Vienanjoelle ylitse Valkoisen meren, sieltä Volgalle ja kaukaisiin vuoristoihin ja idän suuriin alankoihin johtavalle silkkitielle on suora, erinomaisen kulkukelpoisten vesistöjen, kivi-, pronssi- ja rautakautisten yhteyksien luonnollinen verkosto. Vaikka joutuminen kahden agressiivisen, toisilleen vihamielisen kultuuripiirin rintamalinjaksi, sotatantereeksi satojen vuosien ajaksi lähes hävitti tuon ikiaikaisen yhteyden, ei se voinut tyystin kadota. Kenties tuo yhteys on syntyvä vielä uudelleen, vieläpä ennennäkemättömän rikkaana!

Oulujoki on kalevalainen virta, suomalaisen kulttuurin syvimpien ainesten kantaja. Runonlaulajat ovat sillä luontevasti liikkuneet eri suuntiin, kahden meren välillä, asettuneet asumaan näiden vesistöjen varrelle. Eihän liene ollut sattuma, että piirilääkäri Elias Lönnroth asettui asumaan ja eepostaan synnyttämään juuri vesistön hermoston tärkeimpään leikkauspisteeseen, Kajaaniin, neljän eri ilmansuunnilta tulevan reitin risteykseen, mahdollisimman lähelle vanhojen runoalueiden ydintä.

Oulujoen tärkeä erityispiirre oli tervakulttuuri. Kainuu oli Arkangelin alueen ohella maailman tärkein tervantuottaja. Oulujoki mahdollisti tervan tehokkaan kuljetuksen rannikolle. Muualla terva kuljetettiin enimmäkseen lautoilla mutta täällä pitkillä, solakoilla ja erittäin koskikelpoisilla tervaveneillä, paltamoilla. Jopa 26 tai 28 tervatynnyriä voitiin veneeseen ottaa. Suurilla koskilla oli oma taidoistaan ylpeä laskumieskuntansa, jotka yleensä kykenivät lähes onnettomuuksitta kuljettamaan lastinsa alas putouksista.

Tervavenekulttuurin pohjalta nousi sitten matkailukoskenlasku Oulujoessa. Koskenlasku Oulujoella oli eräs Suomen suurimpia matkailuvaltteja, lukemattomien kirjallisten matkakuvausten aihe. Toinen vetovoima joella oli lohen urheilukalastus.

Kaikki päättyi joen valjastamiseen sähkövoiman tuotantoon.

Niin, ei kai ihme, että Oulujoki sai vesirakennusinsinöörit hikoilemaan himosta.

Vuoden keskivirtaamat ja valuma-alueiden pinta-alat Suomen suurimmissa joissa:

Ehkä olisikin parasta katsoa karttaa, johon rajoja ei ole piirretty. Yhteinen asuinalueemme Fennoskandia on tämä kiehtovan muotoinen Euraasian luoteinen niemimaa. Itseasiassahan se on saari. Nevan suulta Laatokan, Syvärin, Äänisjärven ja ihmisen työn tuloksena, äärimmäisen kovalla hinnalla syntyneen, Sorokassa Valkeaanmereen päättyvän Stalinin kanavan kautta on selvä vesireitti. Nämä vesistöt puhkaisevat nuo "kolme kannasta" irroittaen tavallaan niemimaamme valtavasta maanosasta. Miten haluaisinkaan nähdä tämän unelmien sinivihreän maiseman kosmonauttina korkealta avaruuden hiljaisuudesta!

Suurten merten, Atlantin ja Jäämeren rajaamana, maailman erään ihmeellisimmistä valtamerenlahdista, Itämeren ympärille on aikoinaan muodostunut tämä eliöyhteisö, joiden joukossa elää monia eri kieliä puhuva ihmispopulaatio. Kuinka monien rajoja tunnustamattomien ekologisten vaarojen uhkaama se onkaan.

Pekka Jurvelin

▲Alkuun

◄Takaisin vesistökarttaan