< Takaisin

 

Kiiminkijoesta osa 1

19.11.2024

 

Flunssapiru kesti syksyllä toista kuukautta. Liikunta, kävely ja jalkajumppa olivat poissa arjestani rankassa uupumuksessa. Harjoitin ns. mielenterveysajelua autolla, pään tuuletusta. Poikkesin Kiiminkijoki-varteen Jokikylään.

 

Olin kurvaamassa tutulle sillalle, kun katseeni tarttui tyylikkääseen vanhaan koulurakennukseen. Käännyin sen pihapiiriin. Komea rakennus olikin persoonallisine yksityiskohtineen. Heti heräsi ajatus, että tuon täytyy olla jonkun hyvän arkkitehdin piirtämä. Sopivasti juhlavuutta ja toisaalta elävyyttä ja ennen kaikkea pieniä mukavia ominaispiirteitä. Siihen pyörähti toinen auto ja vanhempi nainen, joka alkoi kertoa rakennuksesta.

 

Se on todellakin J.S.Sirénin piirtämä! Sama mies, eduskuntatalon suunnittelija, valisti rouva minua. Heillä on ollut siellä pitkään kansalaisopiston kudontapiiri, 17 vuotta yhteensä. Nyt oli sitten täytynyt katsella toinen paikka, kun kaupunki oli myynyt koulun jollekulle rahakkaalle yksityiselle. Se on suojeltu, joten purkaminen ei tule kyseeseen. Toivoimme molemmat, että menisi hyvälle omistajalle ja nousisi uuteen kukoistukseen. Lausahdin, että jospa uusi isäntä järjestäisi kerran vuodessa kyläläisille juhlat jokirannassa.

 

Kudontapiirin täytyy etsiä uutta tilaa eikä ole vielä löytynyt. Kannustin jatkamaan etsintää. Joella on ollut liikennettä. Kuulemma eräs opettaja oli vetänyt koululaisten kanoottiretkiä joella. Edellisenä viikonloppuna oli 17 kanoottia ollut saunarannassa. Koululaiset olivat yöpyneet teltoissa. Ihastelimme moista toimintaa.

 

Tuijottelin likeiseltä sillalta, tutulta tähystyspaikalta rauhallisena nivana ennen alempaa Rätykoskea virtaavaa Kiiminkijokea. Odottelin salaa, että lohi ylentäisi tai edes isompi harri. Onhan lohi kuitenkin vaivihkaa tehnyt paluutaan jokeen. Hiljaista oli, tyynessä pinnassa risteilivät vain vesimittarit ja pikkukalojen renkaita näkyi. No, yksi isompi rengas, olisi voinut olla niukasti mittaharri.