< Takaisin

KIIMINKIJOESTA OSA 2

10.3.25

 

 

Mikko Alatalo lauloi parhaimpina päivinään joen sydämiimme:

” Kiiminkijoki, se aina vain virtaa,
kuin ihmisen elämä merensä tavoittaen.
Kiiminkijoki, se suolammesta alkaa;
pienestä lähtee myös taival ihmisen...”

 

Kiiminkijoki virtaa vapaana, se juoksee Suomen vyötäröllä, Oulujoen yläpuolella, Kainuun vaaroilta mereen. Se on virtaamaltaan hieman suurempi kuin Simojoki. Pääuoma lähtee Puolengan Kivarinjärvestä, on n. 170 km pitkä. Latvajoet ovat vaaravesiä, Heinijoella jylisee kuulu Hepokonkään putous.

 

Kiiminkijoki on ollut kelpo lohi- ja meritaimenjoki, mutta 60-70-luvuilla elinympäristön haitalliset muutokset ajoivat Kiiminkijoen luonnonlohen sukupuuttoon, ja meritaimenen pieni populaatio sinnitteli jossain puhtaampien lähdepurojen kätköissä.

 

Vuosituhannen vaihteessa Salmon Action Plan -ohjelman puitteissa tutkittiin ja tehtiin töitä kolmen joen lohikannan elvyttämiseksi. Kiiminkijoella käytettiin viereisen Iijoen laitoksessa elävää luonnonkantaa. Tulokset olivat jossain määrin rohkaisevia mutta eivät niin silti erityisen hyviä. Parhaimmaksi kolmesta joesta (lisäksi Kuivajoki ja Pyhäjoki) osoittautui Kiiminkijoki. Lohikannan elvyttämistä on joessa jatkettu ohjelman jälkeen pienemmässä muodossa.

Jokialueen kunnat ovat perustaneet Kiiminkijoki ry:n joen tilan ja tunnettavuuden parantamiseksi. Kiiminkijoen kalatalousalue on keskeinen toimija vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Haastattelin sen toiminnanjohtajaa Juha Lindströmiä. Hänen mukaansa toiveissa on ollut lohen paluu, mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Lohen palauttamisesta vastaa Luke, jonka toimesta laitetaan Kiiminkijokeen vuosittain 20 000 1- ja 2-vuotiasta lohenpoikasta.

 

Jonkin verran lohia nousee jokeen, ja luonnonpoikasia tavataan säännöllisesti pieniä, joskus kohtalaisia määriä etenkin keskisen joen koskissa, myös alempanakin. Joessa olisi laaja virtavesin pinta-ala, jos se vain saataisiin tuottamaan. Lohia näkyy ja kalastaen aina joku saadaankin. Nousevista lohista osa on siis luonnonkantaa. Lohia ja taimenia on viime vuosina havaittu jopa parvina.

 

Luke istuttaa Kiiminkijoen vesistöalueille myös meritaimenia, 20 000 kpl 2-vuotiaita ja 1-vuotiaita vuosittain. Kalatalousalue on nyttemmin suuntautunut juuri meritaimenen palauttamiseen. 50 000 vastakuoriutunutta poikasta on laitettu vuosittain joen ja sen sivujokien pienpuroihin. Painopiste on ollut Puolangan vaara-alueen puroissa. Näiden pienvesien kunnostuksessa on tärkeänä toimijana ollut Esko Laitinen. Isoilla talkooporukoilla jopa 10-20 miestä on hänen johdollaan tehnyt kovasti töitä kunnostuksessa ja istutuksissa. Puronvarsia on saatu rauhoitettua, ja kunnostusten ansiosta purojen vedenlaatua on saatu parempaan kuntoon. ”Meritaimeneen satsataan joella ja tuloksiin uskotaan. Vaikka työ on vaikeaa”, Lindström myöntää.

 

Pääuoman alempiin sivupuroihin on myös istutettu meritaimenen poikasia. Etenkin harjualueille, joiden lähteistä virtaa puhdasta vettä, on istutuksia tehty. Eräs esimerkki on sivujokeen, Nuorittajokeen Sorsuanoja, jonka vesi kirkastuu kesemmällä etenkin Viinivaaran lähteistä virtaavan puhtaan veden ansiosta. Pieni tummavetinen Jolosjoki ei oikein vaikuttaisi meritaimenjoelta mutta kyllä sieltäkin on myönteisiä tuloksia saatu. ”Tumma vesi, savi, ei haittaa jos muuten on kunnossa.”

 

Pääuomaan ei meritaimenta olla laitettu. Jokaiselle purojen virtavesialueelle, joka kunnostetaan, pyritään laittamaan poikasia. Jokialueen järvissä on taimenia, ilmeisesti myös meritaimenia, osa saattaa nousta ja jäädä puroihin ja osa vaeltaa merelle. Periaatteessa siis purojen pikkutaimen, tammukka, voi olla samaa kantaa kuin vaeltava meritaimen. Joessa on näin eittämättä säilynyt myös luontainen meritaimenkanta, vaikka istutukset tehdäänkin Iijoen taimenkannalla.

 

Lohen vaellus on alttiimpi kaikelle, erilaisille ongelmille kierron eri vaiheissa. Lohen nykytila huolestuttaa. Mikä ravintotilanne merellä? Miksi smolttikuolleisuus on niin suuria? Isoja kysymyksiä, joihin ei ole selviä vastauksia.

 

Jokin vuosi sitten tehty jokisuun ruoppaus auttanut vaelluskalojen nousua. ”Aiemmin oli jokisuu surkea, hyvin matalaa, suorastaan penkkaan törmäsivät mereltä vaeltavat kalat.” Samoin on saatu laajoja verkkokalastusrajoituksia jokisuulla. Mitä myöhemmin verkkokalastus aloitetaan, sen paremmin nousee lohia ja taimenia jokeen.

 

Kiiminkijoessa on hyviä harrikoskia. Jokeen laitetaan 10 000 kesänvanhaa harrinpoikasta vuosittain. Hyviä harreja on Lindström saanut itsekin etenkin ylempää joelta. Joki on myös mitä mainioin melontareitti. Rajujakin koskia löytyy, Kalliuskoski, Kurimonkoski ja alimpana kuulu Koitelinkoski, hyvin vaativa laskettava.

 

Lindströmin mukaan aiemmin ajateltiin, että virtaava vesi ja kosket ovat sähköntuotantoa varten – ja joki saa olla viemäri. Käsitykset, käytännöt ja yleinen mielipide on muuttunut. Kiiminkijoen tila on parantunut selvästi huonoimmista vuosista.

 

Kiiminkijoki kuuluu kansainväliseen Project Aqua -tutkimus ja -suojeluhankkeeseen. Joen hoito- käyttö- ja kunnostussuunnitelmia on laadittu konkreettisemmin v. 2035 asti. Joen ympäristön parantamisen hankevastaavaksi valittiin vastikään Satu Räsänen. Tiekarttaa on hahmoteltu pidemmällekin aina v. 2050 asti. Joella unelmoidaan näin hienommasta joesta, vaelluskaloista.