< Takaisin

 

KUUMA KESÄ HUOPANANKOSKEN TAIMENTEN SURMA

   21.9.2025

 

 

Huopanankosken niska, virta käy vielä voimakkaana

 

 

Hakeuduin loppukesän ”kirjallisten virtojeni retkellä” Huopanankoskelle Viitasaarelle. Asetuin yöksi, halusin rauhoittua Juhani Ahon maisemaan. Kosken maisema on varmasti eräs tärkeimpiä luonto- ja kulttuurikohteitamme. Kosken emäntä ohjasi minut kioskilta vanhaan kaupparakennukseen. Sen perähuoneesta, kirjoituspöydän äärestä löysin sijani ainoana asukkina.

 

Erittäin ikäviä uutisia jouduin kuulemaan emännältä, syntyperäiseltä huopanalaiselta. Vähäisen virtaaman myötä kosken vesi oli lämminnyt peräti 29 asteeseen! Kuolleita taimenia lojui rannalla tolkuttoman runsaasti. Hän näyttää vapisevin käsin kuvia elottomista kaloista. Vielä kaikkein pahinta: menehtyneiden joukossa oli lukuisa määrä suuria rasvaevällisiä emokaloja, kosken omia asukkeja. Luonnontaimenia, joita pitäisi pystyä vaalimaan kaikin tavoin. Katastrofi kallisarvoisille olennoille.

 

Katselin vanhalta sillalta jakkaralla istuen, vähän liikenteen keskellä, virtaan, sen portaittain putoavaa vettä Kuninkaanväylässä. Valo himmeni hiljalleen. Koski vaelsti askel askeleelta kivien salpaamien peilien kautta. Niissä piileskelisi kyllä kaloja, mikäli niitä on hengissä säilynyt. Olivatko viisaimmat lohet paenneet kuumenevaa vettä järvien syvänteisiin? Toivottavasti, huokasi emäntä. Yhtään pintakäyntiä en äkännyt. Pikkuruisia vesiperhosia tanssahteli veden pinnassa, suurempia päivänkorentoja ei näkynyt.

 

Perhovapa sai lojua auton perällä. Halusin vain katsella ja aistia koskea. Ei sinne  hirmuisiin rantalouhikoihin olisi halvaantuneella oikealla jalallani minkäänlaista asiaa. Ehkä Ahon kiveltä voisi heittää pintaperhoa? Jos sinne asti pääsisi. Nyt sekin sai jäädä.

 

Vasta myöhemmin tajusin, että suurin osa kosken vedestä juoksee voimalaitoksen yläkanavaan. Yhdeksän kuution virtaama kuulosti alkuun aivan liian suurelta koskessa, alavirran sillalta katsellen, mutta tuo voimalaitoksen ahmaisema vesi selitti sen. Se jauhaa nollasähköä tuhoten kalojen luonnollista elintilaa. Nyt tällaisena kesänä sen koki erityisen kipeästi. Kuulemma 0,3 MW voimalaitoksen turbiinit oli vasta remonteerattu. Koskienergia sitä pyörittää. Jos koski olisi saanut luonnollisen virtaamansa, ehkä taimenista suuri osa olisi säilynyt hengissä. Tuollainen voimala on kansallinen häpeäpilkku!

 

Tupruttelin illan hämärtyessä toisen sikarin oluen kera ja surin tuota tragediaa. Elokuun tuuheat puut taipuivat kosken yllä. Puunrunkojen oksien sormet törröttivät koskessa. Kalastajan varma epäonnistuminen väijyi niissä. Kuninkaanväylän vesi hohti iltataivaan hopean sävyissä. Eri kuohupaikat synnyttivät ovat konserttiäänensä, joista koostui kaikkineen kosken sinfonia.

 

Ahon henki leijui vanhan myllyn vierellä kevyesti pyörähtelevässä savussa.

 

 

Kuninkaanväylä, kosken alaosa, pääosa vedestä on kädonnut voimalaitosuomaan