Jokiblogi


15.12.2009

Kos­ken­ho­vin iloinen juhla - mietteitä si­sar­jois­ta

1654637283009_joenjuhla_tuli-me.jpg

Olipa elämys nuuskia tervastulien savua kohisevan kosken törmällä! Pudasjärven Koskenhovissa vietettiin Rakkaudesta Iijokeen –juhlaa viime perjantaina. Vanhan nuorisoseuran sali oli täpötäynnä iloista ja huojentunutta juhlaväkeä, vanhaa ja nuorta jopa aivan pienimpiäkin. Lohivoileivät maistuivat mainiolta ja tuhti riisipuuro loihti joulunaluksen tunnelmaa.


Vanhan talon edessä kuohuva Kurenkoski Rontinväylineen ei olisi ollut Kollajan pato- ja allassuunnitelman takia välittömässä kuolinvaarassa. Mutta eihän kyse ollut vain Kollajasta. Jos tuhoisa suunnitelma olisi toteutettu, olisi ollut helppo perustella: kun nyt vapaata Iijokea ja koskimaailman arvoja on entistä vähemmän jäljellä, on sama rakentaa loputkin. Tuota Pohjolan Voima todellisuudessa halusi, vaikka toimitusjohtajansa Birger Ylisaukko-ojan suulla muuta väitti. Kun pää olisi saatu auki, olisi ollut paljon helpompaa jatkaa patojen suunnittelua ja rakentamista ylisen Iijoen vapaisiin koskiin.


Kollaja-suunitelmalla hamuttiin koskiensuojelulain purkamista. Todellisuudessa voimayhtiöt halusivat päästä rakentamaan patoja Iijoen ohella myös moniin muihin Suomen jokiin.


Siksi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen rohkea ja itsenäinen päätös hylätä suunnitelma oli tavattoman arvokas osavoitto myös muiden jokien puolustajille. Vuotoksella voidaan hengittää hieman vapaammin, Ounasjoen padot ovat taas askeleen kauempana ja toivottavasti Kemijoen Sierilänkoskien puolustajat saavat tästä voimaa ja uskallusta.

1654637374264_joenjuhla_juhlavakea-me.jpg

Iijoki ja Oulujoki ovat sisarjokia. Iijoki vain on onnekkaampi kuin Oulujoki. Iijoen lohi on vielä olemassa. Oulujoen lohessa on epäilemättä hieman vapaan joen lohen perimää mutta nykyisessä Montan kannassa on enimmin muilta joilta tuotuja lohen geenejä.


Iijoen pääuoma avautuu vapaana viiden voimalaitoksen jälkeen vain kuutisenkymmentä kilometriä jokisuulta. Yli puolentoista sataa kilometriä vapaata virtaa ja kymmeniä koskia saavat Iijokisoutajat lasketella viiden päivän urakkanaan. Oulujoella sain soutaa yli 300 kilometriä säännösteltyä jokea vastavirtaan ennen kuin pääsin vapaan pääuoman, Hossanjoen koskille. Niiden kohinassa saatoin ottaa mielessä etäisyyttä rakennettuihin ja vaiennettuihin vesiin.


Iijoelta löytyy hienoja suuria sivujokia, satoja kilometrejä virta-alueita, joihin lohi ja meritaimen voidaan palauttaa: Kostonjoki, Korpijoki Korvuanjokineen, latvoiltaan puhtaan kirkas Livojoki. Miksei myös pitkä Siuruanjoki? Oulujoella sivujoet ovat vähäisemmät ja alttiimmat sään ja olosuhteiden vaihtumisille.


Mutta Iijoen puolustajien menestys Kollajan altaan kaatamisessa vahvistaa uskoa myös Oulujoella: lohi palaa. Joskus lohen luonnonkierto toteutuu paljon luon­non­ti­lai­sem­mas­sa Oulujoessa kuin nykyisin. Mutta luonnonkierron osittainen palauttaminen on myös Oulujoella tänä päivänä täysin mahdollista. Sivujoista ja pääuomistakin löytyy virta-alueita poikastuotantoon. Ne on vain otettava käyttöön ja luotava niihin paremmat olosuhteet.


Oulujoen lohella on hätätila. En näe mitään muuta keinoa lohikannan vahvistamiseksi kuin poikasten istutukset ylävesille pääosin pienpoikasina. Näin ne oppivat paremmin luonnon tavoille ja selviytyvät paremmin. Myös Oulujoella voidaan emokaloja siirtää patojen yli ensin tutkimusmielessä sitten laajemmin, luonnonkierron tukemiseksi. Asialla on kiire, kohta ei tätä menoa ole lohta ylisiirrettäväksi.


Käsittämätöntä on, että vuodesta toiseen lasketaan Montan ka­lan­vil­je­ly­lai­tok­sel­ta vaelluspoikaset keväällä liian aikaisin ja liian kylmään veteen. Ne tuhoutuvat näin suurimmaksi osaksi ennen Merikoskea.


Iijoelta löytyy valtavasti hyviä poi­kas­tuo­tan­toa­luei­ta. Ylisiirroilla ja poikasistutuksilla voidaan saavuttaa nopeasti laaja lohen luonnonkierto ja luoda joen oma kutukanta. Jos lohia siirretään yli patojen tuhansittain, voidaan niistä osa myös pyytää huippuelämyksinä.

Joen puolustajien pienimmäisiä

Lohen todellisen luonnonkierron saavuttaminen vaatii kuitenkin Iijoella kalateitä. Kalatiet ovat tärkeä osa lohen luonnonvalintaa. Hopeakyljet, joilla on vahvin nousuvietti ja suurin kaipuu suvun jatkamiseen löytävät varmimmin tiensä ylös. Näin lohen lai­tos­vuo­si­kym­men­ten supistamat ja vääristämät ominaisuudet ja perintötekijät pääsevät valikoitumaan luon­non­mu­kai­sim­mik­si ja kestävimmiksi.


Jos Iijokivarren väki olisi aikanaan ollut yksimielisempi, Iijoella taitaisi jo seistä viisi valmista kalatietä. Nytkin näyttää olevan eripuraisuutta niiden mielekkyydestä. Aika kyllä tekee selväksi kaikille, että kalatiet ovat välttämättömät. Ylisiirrot käyvät myös kalliimmiksi vuosikymmenten mittaan.


Kalateiden rakentaminen täällä Oulujoella luo epäilemättä tilaa myös Iijoen ja Kemijoen kalateille. Perusteluna voidaan käyttää, että kun ne ”hullut” Oulujoella rakentavat kalateitä, vaikka siellä on vähemmän poikasalueita, niin onhan se mieletöntä, jos täällä Iijoella ja Kemijoella/Ounasjoella jätetään kalatiet rakentamatta!


Me ”hullut” rakennamme Oulujoella kalateitä, palautamme lohen jokeen ja vähitellen yhä laajempaa luonnonkiertoa, olemme sitkeitä ja päättäväisiä ja näin raivaamme tietä muiden jokien kalateille.


Politiikan ja talouden vaikutusvaltaiset ja typerän lyhytnäköiset hämärämiehet saivat Iijoella pahasti nokilleen. Ei uskaltanut ympäristöministeri Lehtomäkikään viedä Kollajan allassuunnitelmaa hallitukseen, vaikka mieli olisi tehnyt. Joillekin poliitikoille näyttää patojen ja altaiden rakentaminen olevan arvovaltakysymys, pakkomielle. He vaanivat revanssiaan. Joen puolustajien on kaiken oikeutetun helpotuksen ja voitontunteen keskellä oltava valppaina.


Kun lohi on palannut kutusijoilleen Iijokeen ja tanssii häätanssejaan ja uuden poikassukupolvet kasvavat valmistautuen merivaellukseen ja kun lohenkalastajat voivat toteuttaa intohimoaan ja joen ystävät ihailla lohen hyppyä kosken kuohuissa, on luotu pitävä salpa noiden hämärämiesten ja -naisten joutaville suunnitelmille.

1654637637108_joenjuhla_patsas-me.jpg

Pirkko-Liisalle lahjoitettu patsas, saattaa muistuttaa jotakuta julkisuuden henkilöä, "joen syöjätär" ?


Rakkaudesta Iijokeen –juhlassa annettiin yksimielinen ja voimakas tunnustus kukkineen ja patsaineen joen puolustajien johtotähdelle Pirkko-Liisa Luhdalle. Hänen läheinen työtoverinsa Eero Moilanen on ollut toinen avainhenkilö kamppailun onnistumisessa. Pirkko-Liisa lausui juhlaväelle, että tulevaisuudesta ei voi varmuudella tietää mutta joka tapauksessa Iijoen puolustajat ovat nyt vahvemmilla kuin koskaan.


Kiitos Iijoen puolustajille kaikkien jokien puolustajien ja lohen puolesta toimivien ihmisten puolesta!


Kuvat: Mika Korhonen


Pekka Jurvelin

15.11.2009

Lohi odottaa Me­ri­kos­ke­aan

1654637875362_merikoski_alkutalv-me.jpg

Ankea näkymä paljastuu taas, kun vesipeili häviää ja eläväisen värikkäät suihkulähteet katoavat talven tieltä. Ennen lumen tuloa Tuiran silloilta avautuu outo maisema: alastomat louhikot ja moneen kertaan jyrätty koskenpohja, jossa kuitenkin on vielä tallella aitoja Merikosken kiviä ja soraa.


Monen oululaisen ja jokivartisen toive on, että Merikoski vielä kuohuu kaupungin sydämessä ja kallisarvoisia poi­kas­tuo­tan­toa­luei­ta luodaan joen lohelle ja meritaimenelle. Noita kutukenttiä ja poikasten elosorakkoja on Oulujoella aivan liian vähän. Pienet sivujoet ovat olemassa, mutta niistä mädin ja poikasten elämä on liian paljon kiinni luonnonolosuhteista ja sivujokien mahdollisimman hyvään tilaan on vielä paljon matkaa. Poikasille tarvitaan kipeästi elinalueita myös pääuoman runsaassa virrassa ja hyvälaatuisessa vedessä.


Viime kuntavaalien alla Oulujoen reitti kysyi ehdokkailta kantoja Oulujoen tärkeisiin asioihin. Kalateitä ja veneiden siirtoa voimalaitosten yli kannatettiin joukolla. Mainiota oli, että oululaisista kun­ta­vaa­lieh­dok­kais­ta yllättävän moni kannatti kosken äänen palauttamista kaupunkiin, pysyvän virtauksen luomista Merikoskeen. Peräti 85 % kyselyyn vastanneita oululaisista ehdokkaista kannatti kohtuullista virtausta Merikosken vanhaan uomaan ja yli puolet ehdokkaista kannatti asiaa hyvin voimakkaasti. Ajatus tuntui synnyttävän monissa suurta innostusta. Virtaus mahdollistaisi laajan ja tuiki tärkeän lohen ja meritaimenen poi­kas­tuo­tan­toa­lu­een, melontaa ja muuta virkistyskäyttöä.


"Merikosken ystävä" kirjoitti joen tarinat -palstalla syksyllä 2006, jolloin yritettiin ajaa Oulua kult­tuu­ri­pää­kau­pun­gik­si: "Veden juoksutus uomaan vaikka sitä vähitellen vuosien myötä kasvattaen olisi mitä mainioin kulttuuriteko! Olen varma, ettei Oululla ei tule olemaan koskaan mahdollisuuksia päästä kult­tuu­ri­pää­kau­pun­gik­si ennen kuin se palauttaa ainakin osan vanhasta sielunmaisemastaan, kosken äänen kaupunkiin."


Tuohon voi yhtyä. Pitkän "toipumisloman" jälkeen virittelen taas kirjoittamista.


Pekka Jurvelin

3.3.2009

Maa­lis­kuun ener­gia­miet­tei­tä mm. ydin­voi­mas­ta

1654638138159_linjat03-me.jpg

Minne vie ydinvoiman tie?


Osallistuin Oulussa järjestettyyn uraanivoiman vastaiseen mielenosoitukseen.

Miksi? Eräs aamu kokosin mietteitäni, miksi minusta, entisestä ydinvoiman kannattajasta on tullut uraanivoiman vastustaja.


Lähtökohta: Ydinvoimalla ei pysäytetä ilmastonmuutosta. Tämän myöntää jo suuri osa ydinvoiman kannattajistakin. Uraani ei riitä luonnonvarana siihen.


1. Tulevien vuosituhansien ja tulevien kaukaisten sukupolvien kannalta on rikollista lyhytaikaisen taloudellisen hyödyn nimissä kätkeä maaperään valtavia määriä ihmiskunnan kannalta pysyvästi voimakkaan radioaktiivisia myrkkyjä. Jätekysymystä ei olla todellisuudessa ratkaistu tyydyttävästi hyvästä puhumattakaan, edes Suomessa, saati sitten muualla maailmassa. Ihmeinsinöörit kuvittelevat voivansa ennustaa maaperän käyttäytymistä jääkauden aikana tai merenpinnan voimakkaan nousun oloissa.


2. Jos me jatkamme ydinvoiman kehittämistä, meillä ei ole mitään moraalista oikeutta kieltää sen käyttämistä muilta valtioilta, ei Nigerialta, Venezuelalta, Sudanilta, Somalialta, Afganistanilta, Pohjois-Korealta, Iranilta jne. Ja nuo tulevat yrittämään kaikkensa kehittääkseen ydinvoimaansa, jos nykysuuntaus ei muutu. Suomen hallitus on tekemässä kaikkensa, että ydinvoiman vastaiset padot maailmalla murtuisivat.


3. Jos kannatamme ydinvoimaa, meillä ei ole mitään moraalista oikeutta kieltää rakentamasta uraanikaivosta naapuriimme. Emme voi sysätä uraa­ni­kai­vos­toi­min­taa jonnekin mustaan Afrikkaan tai Aasiaan. Se ei ole moraalista.


4. Ydinvoima on hyvin keskitettyä ja riskialtista energiantuotantoa, joka kehittää yhteiskuntaa väärään suuntaan, epävarmuuden, riskinoton ja epädemokratian, poliisivaltion suuntaan.


5. Koskea ydinvoima on erittäin keskitettyä energiantuotantoa, on se tavattoman haavoittuvaa kriisioloissa. Vihollinen pystyy helposti tuhoamaan muutamat tuollaiset laitokset, ja synnyttämään näin suurtuhon ns. perinteisillä aseilla. Ydinvoimalat ovat herkkukohteita terroristeille.


6. Valtavien ydinjätevarastojen olemassaolo on riski. Meillä on viidensadan vuoden ajan käyty kaksi erittäin veristä sisällissotaa ja lukuisia pienempiä sisäisiä konflikteja. Taloudellisen romahduksen, sen myötä demokratian kaatumisen, valtion murentumisen tai hajoamisen ja sen myötä sisällissodan mahdollisuus on olemassa. Ainakin seuraavan viidensadan - tuhannen vuoden oloissa. Ja toinen tai useammat osapuolet voivat ottaa käyttöön ydinjätteen mahdollistamat yksinkertaiset ”likaiset” pommit. Tai jalostaa ydinjätettä nopeasti tuomiopäivän ydinaseiksi. Ja houkutus uhata esim. Venäjän tai kenties USA:n tai muun suurvallan uhatessa meitä tulevaisuudessa, näillä omilla ”likaisilla” pommeilla voi olla suuri. Ja varmasti tuhoisa. Miksi me loisimme maailmanlopun asevarastoja tulevaisuuden vinksahtaneille hallitsijoille?


7. Ydinvoima ei ole niin halpaa kuten luvataan. Katsotaan vaikka nykyisen Olkiluodon kustannuksia – siitä voi vielä tulla koskaan käynnistymätön susi. Muutkin vastaavanlaiset gigaprojektit voivat milloin vain eri syistä osoittautua susiksi. Ja jos ydinvoima ei toimikaan hallitusti, ongelmia tulee ja se on kallista.


8. Ydin­voi­ma­laon­net­to­muu­den riski ei ”turvallisella suomalaisella tekniikalla ja käyttöosaamisella” lie kovin suuri mutta se on olemassa. Inhimillinen tekniikka ja sen käyttäjät ovat vain ihmisiä. Onnettomuus voi johtua voimalan sisäisistä tai em. ulkoisista tekijöistä. Yksikin suuri voimalaonnettomuus Euroopassa tekee ydinvoimasta taloudellisesti kannattamattoman.


9. Ydinvoimaan nojautuminen – mikä voi olla pahinta kaikesta – pitkittää tuota maapallon ja ihmisen kannalta äärimmäisen tuhoisaa uskoa jatkuvaan ja rajattomaan taloudelliseen kasvuun. Ydinvoima johtaa yhteiskuntamme harhateille.


10. Olisin valmis olemaan ydinvoiman kannalla, jos sille ei todellakaan olisi vaihtoehtoja. Mutta kun selkeät vaihtoehdot ovat olemassa. Osa niistä on halvempaa kuin ydinenergia. Osa niistä on hieman kalliimpia tai vain näyttäytyvät tänä hetkenä kalliimmilta. Huomispäivänä ne voivat olla jopa huomattavasti halvempia.


11. Äärimmäisen keskeinen kysymys: pitääkö energian todella olla halpaa – paperi- tai me­tal­lin­ja­los­tus­teol­li­suu­del­le tai kuluttajalle. Mielestäni ei. Olemme siirtymässä energianiukkuuden aikaan. Koko tulevaisuudessakin kestävä taloutemme ja oma henkilökohtainen elämisemme tulee rakentaa sen mukaan, että energia tulee vastaisuudessa olemaan yhä vain kalliimpaa. Ei pidä tavoitella ”halpoja” energiamuotoja, kaikkein vähiten ydinenergiaa.


12. Energia tulee olemaan kallista, kunnes ihmiskunta on siirtynyt kokonaisuudessaan kaikkein ekologisimpien energiamuotojen käyttöön. Nämä muodot ovat aurinkoenergia ja geoterminen energia. Allamme on 10 000 km halkaisijaltaan oleva hehkuva pallo, aurinko lähellä meitä. Sieltä voimme ottaa lämpöä ja energiaa. Se samoin kuin aurinkoenergia se on alkuun erittäin kallista, käyttöönotettuna lopulta jopa erittäin halpaa. Ihmiskunta keksii keinot hyödyntää aurinko- ja geoterminen, lähes loputon energia.


13. Fuusioenergiaa ei ehkä koskaan tule. Joka tapauksessa se olisi erittäin keskittynyttä tuotantoa, rikkaiden maiden ja yksilöiden omistamaa ja hallitsemaa, näin epätasa-arvon ja epädemokratian lähde. Fuusioenergian tuloon uskoen ei pidä heittäytyä äärimmäisen tuhoisaan fissioenergian ”tilapäisen, siirtymävaiheen käytön” harhaluuloon.

Todellisempia siirtymävaiheen energiamuotoja ovat tuuli-, biomassa-, aurinko- ja geoterminen energia nykyisessä varsin primitiivisessä muodossaankin. Meidän on vain kerättävä varat ja ryhdyttävä tuottamaan energiaa niillä vaikka se vaikuttaisi olevankin kalliimpaa.


14. Energiankulutuksen kasvu on jäädytettävä, myös sähkönkulutuksen kasvu. Tuohon kasvuun ei ole todellisia perusteita. Meidän on tuotettava nykyistä suurempi tuotanto vain puolella siitä energiasta, minkä kulutamme tällä hetkellä. Tuossa kannatan Shellin hallituksen puheenjohtaja Ollilaa.


15. Ydinvoimaan satsaaminen vie ratkaisevasti niitä rajallisia resursseja, jotka pitäisi erittäin kiireesti suunnata todellisten ekologisten ener­gian­tuo­tan­to­muo­to­jen kehittämiseen. Ehkä ratkaisevasti.


Pekka Jurvelin

14.1.2009

Uuden vuoden energia-ajatuksia

1654638313883_koski1401-me.jpg

Lama painaa päälle. Kuinka pitkäksi se venyy? Kukaan ei yritä antaa varmaa vastausta. Monet projektit viivästyvät, ja osa hautautuu laman myötä lopullisesti. Niin saattaa käydä Oulujärven ylitystielle, jota on pähkäilty kes­kus­te­lu­pals­tal­lam­me. Tuota ei kannata jäädä suremaan.


Laman aikana on yritettävä elvyttää. Erityisesti julkisen vallan olisi nyt suunnattava varoja järkeviin yhteiskunnallisiin hankkeisiin. Tällaisia hankkeita olisivat ehdottomasti investoinnit vaihtoehtoisiin energiamuotoihin, rautatie- ja muuhun joukkoliikenteeseen ja erilaisiin energiaa säästäviin hankkeisiin. Unohtamatta tärkeitä investointeja tulevaisuuteen kuten kalateihin ja muihin ympäristöä elvyttäviin toimiin.


Vanhasen hallitus kuhnailee. Bioenergia-, tuulivoima-, maalämpö- ja au­rin­ko­voi­ma­hank­keet etenevät kiduttavan hitaasti. Pitäisi olla rohkeutta panna tuulemaan. Luoda en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti kotimaisen energian tutkimus-, kehitys- ja ennen kaikkea toimeenpanevia hankkeita. Tietoa ja teknologiaa on, ei edes kallista, jos sitä vain haluttaisiin käyttää. Vesi seisoo. Jäämmekö jalkoihin, kun USA:ssa saattaa presidentin vaihdoksen jälkeen alkaa tuulla näissä asioissa rajusti? Siellä luodaan energia alojen uutta teollisuutta, työpaikkoja ja aivan uutta teknologiaa. Nämä alat tarjoavat huikeita perspektiivejä myös maallemme.


Meitä yksityisiä henkilöitä on kehotettu kuluttamaan, että pyörät pyörisivät. Tuskin meidän kannattaa intoutua hankkimaan ulkomailla valmistettuja autoja tai muita kulutusvärkkejä puhumattakaan erilaisista turhakkeista ja kerskakulutuksesta.


Miksi emme nyt juuri investoisi asunnoissamme, taloissamme, mökeillämme energiaan? Energian säästöä tuovat remontit. Ja energian tuottoa: aurinkopaneeleita, pientuulivoimaa, maalämpöä, ilmalämpöpumppuja… mahdollisuuksia on.


Aurinkopaneelien hinnat laskevat kaiken aikaa ja ne käyvät tehokkaammiksi. Varmaan lähitulevaisuudessa kuuluu sivistyneen ihmisen kuvaan henkilökohtainen energiantuotanto aurinkopaneeleilla. Useimmilla meillä on siihen sopivia kattoja, tasanteita, maalänttejä tai isompiakin maa-aloja. Pikkuhiljaa rakentaa omaa aurinkosähköä, jolla aluksi korvaa osan kuluttamaansa sähköä. Sitten yhä enemmän ja lopulta myydä sähköä muille!


Polttokennoautot tulevat. Pidän niitä parempina kuin perinteisiä sähköautoja. Jo hyvin lähitulevaisuudessa pystyy kansalainen tuottamaan omalla tai vaikka osuuskunnan aurinkopaneelilla vetyä tai metaania oman autonsa kulutukseen. Ja kun paukkupakkasilla on sähkönkulutuksen huippu ja hinta korkeimmillaan, voi tuottaa autonsa polttokennolla puhdasta sähköä valtakunnan verkkoon.


Uskon, että eräs suurimpia vallankumouksia energiantuotannossa tulee olemaan yksilöiden, kansalaisten muuttuminen yhä suuremmassa määrin pelkistä energian kuluttajista tuottajiksi. Siinä on vallankumousta kerrakseen.


Uudet ener­gian­tuo­tan­to­muo­dot avaavat näköaloja etenkin maatiloille. Suomalainen talonpoika voisi olla puhtaan energian ”öljyseikki”.


Jo nyt voitaisiin asentaa jokaiseen kotiin ja ener­gian­käyt­tö­pis­tee­seen mittari, joka mittaa sen hetkistä sähkönkulutusta ja –hintaa. Ja meille pitäisi myydä sähköä reaaliaikaisella hinnalla. Huippukalliin sähkön aikana ja etenkin kiivaan sähköntarve- ja hintapiikin oloissa voisi tietokone kytkeä pois ei-välttämättömät toiminnat, pakastimet yms. ja vaikka laskea tilapäisesti lämpötilaa asunnossa. Villapaitaa päälle. Siirtää saunaa, suihkua ja muita toimia tuonnemmaksi. Säästää selvää rahaa.


Tällä yksinkertaisella keinolla voitaisiin leikata tehokkaasti pois energiankulutuksen pikapiikkejä, joiden sanotaan nimenomaan vaativan vesivoimaa. Nuo hintapiikit eivät ole välttämättömiä. Kerrotaan jopa energiayhtiöiden järjestävän piikkejä, jolloin he vuolevat kultaa.


Näin voitaisiin päästä Oulujoella kuten muillakin joilla päästä lempeämpään, vähemmän rantoja, ympäristöä ja ihmisiä rasittavaan ja vähemmän jokea riistävään sähköntuotantoon.


Pekka Jurvelin

1651440040479_alavirtaan-me.jpg

reitti@oulujoenreitti.fi

pekka.jurvelin@gmail.com

© Oulujoenreitti