New Page 1
UUTISET

KIRJOITUKSET

19.9.2021
Jokiblogi (Pekka Jurvelin)
Vanhat otsikot


Joen tarinat
Otsikot


Kauhaisuja (Aulikki Piirainen)
Otsikot

Matkapäiväkirjat


Pekka Jurvelin

Jokiblogin isäntänä toimii Pekka Jurvelin.


Kommentoi kirjoituksia Facebook-sivullamme!

Jokiblogi



Pia Hentusen Anarkistimummo haaveilee Nuojuankosken kuivassa uomassa Vaalassa, siellä aikanaan taas virtaavasta vedestä, lohenmädistä ja poikasista. Kuva:Pekka Jurvelin

19.9.2021
Kaltiossa julkaistu teksti Pohjoisen taiteilijoiden liikkeestä vaelluskalojen puolesta

Elokuun Kaltio -lehdessä julkaistiin kirjoitukseni otsikolla "Lohigraffiteista ankara rangaistus" jossa kerrottiin pohjoisen taiteilijoiden liikkeestä vaelluskalojen puolesta. Koko kirjoituksen pääset lukemaan suoraan Kaltion nettisivulta



Kuva: Vesa Puuronen

10.4.2021
Matti Ahde, historian tärkein ministeri – Suomen jokien kannalta. Missä on perintö? - Sierilä on menneen maailman projekti. Osa 2.

Omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen, Oulujoen kasvatin, vastaus kirjoitukseeni julkaistiin Kalevassa (maksumuurin takana). Se oli pitkä, selittelevä, voisi sanoa poliitikon kehnoa liirumlaarumia. Vailla todellista substraattia, jämäkkää sisältöä. Yhteistyötä, yhteistyötä, tasapainoa luonnon ja voimatalouden välillä, ei ”poliittista painostusta”, hän höpötti. Pienissä puitteissa yhteistyö kyllä toimii kuten Kuusinkijoen Myllykosken padon purkamisessa. Täällä suurilla padotuilla pohjoisilla joilla on toisin. ”Yhteistyön” nimissä ovat suuret voimayhtiöt vain jarruttaneet ja vesittäneet pääkysymystä, vaelluskalojen luonnonkierron mahdollisimman laajaa palauttamista. Alla on vastineeni.



Kuva: Vesa Puuronen

Tämä aika on vaelluskalojen palauttamisen aikaa.
Ministeri Tuppuraiselle Sierilästä
”Omistajaohjaus tarkoittaa valtion yhtiöomistusten vastuullista ja ammattimaista hoitamista” (valtioneuvoston kanslia). Omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen kirjoitti vastineessaan minun esittämiini ajauksiin, että ”vesivoiman ja luonnon monimuotoisuuden välillä on löydettävissä tasapaino.” Vasuullisuus? Tämä aika on vaelluskalojen palauttamisen aikaa. EU edellyttää Suomelta kaikkien vesivoimalaitosten lupien uudelleentarkastelua ja ympäristövirtaaman käyttöönottoa. Vesipuitedirektiivi edellyttää kaloille vapaata liikkumista vesistöissä eli voimaloiden yhteyteen kulkureittejä. Sähköntuotannon kannalta vähämerkityksellisiä voimalapatoja puretaan eri joissa poikastuontoalueiden jälleen luomiseksi. Ministerinkin mainitseman Kuusinkijoen Myllykosken mutta myös Hiitolanjoen ym. jokien patoja avataan uhanalaisten vaelluskalojen tieltä.

Kemijoki Oy ja Fortum jarruttavat kaiken aikaa parhaiden ratkaisujen toteuttamista Kemi- ja Oulujoella vaelluskalojen palauttamiseksi. Ne pyrkivät maksattamaan vaellusväylät ja ympäristövirtaamat muilla tahoilla, vaikka tässä aiheuttajan vastuu on selvä. Mitä merkitystä on omistajaohjauksella tai hallintoneuvostoilla, joilleivat ne lainkaan pyri ohjaamaan yhtiöitä parhaisiin vaihtoehtoihin, myös ympäristön ja jokivarsien ihmisten kannalta. On ohjattava, vaikutettava – sen voi tehdä ilman ”poliittista painostusta”. Sierilässä ei millään tavalla toteutuisi tuo ”voimatuotannon ja luonnon monimuotoisuuden tasapaino”. Todelliselta uudelta sähköntuotannoltaan peräti merkityksetön voimala tuhoaisi Kemijoen pääuoman viimeiset vapaat kosket, laajat poikastuotantoalueet ja loisi taas yhden uuden esteen lohen nousulle. Se olisi tuhoa, ei tasapainoa. Se on vastoin tämän uuden ajan henkeä. Se ei ole vastuullista eikä edes nykyhetken edellyttämää ammattimaista yhtiön edun hoitamista.

Vapaiden Sierilän koskien ja jokien vaelluskalojen puolesta kannattaa sosialidemokraattien ja kaikkien muiden ympäristövastuullisten voimien ehdottomasti taistella.

(julkaistu vähän muunnettuna Kalevassa)



10.4.2021
Matti Ahde, historian tärkein ministeri – Suomen jokien kannalta. Missä on perintö? - Sierilä on menneen maailman projekti. Osa 1.

Pohjoisen poika Matti Ahde aloitti toiminnan ympäristöasioiden puolesta jo varhain. Paljolti sosialidemokraattien ja Ahteen toiminnan myötä perustettiin vuonna 1983 ympäristöministeriö, ja hänet valittiin Suomen ensimmäiseksi ympäristöministeriksi. Pian hän allekirjoitti Ounasjokilain, jota oli ollut valmistelemassa ja jolla suojeltiin Kemijoen suuri sivujoki, tuleva lohen koti. Ahteen kaudella laadittiin erinomaisen tärkeä koskiensuojelulaki, jolla hyvin suuri joukko Suomen viimeisiä vapaita koskia eri joissa ympäri maata suojeltiin, mm. keskisen Iijoen kosket. Jokien puolustamisessa Matti Ahdetta voidaan pitää historiamme merkittävimpänä ministerinä.

Mitä tekevät sosialidemokraatit tänään jokien puolesta? Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja on kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (SDP). Kemijoki Oy vastustaa kalaviranomaisen, Lapin ELY-keskuksen, velvoitemuutoshakemusta vaelluskalojen palauttamiseksi Kemijokeen. Kemijoki Oy jyrää jääräpäisesti Sierilän voimalaitoksen rakentamista Rovaniemen yläpuolelle, Kemijoen pääuoman viimeisten vapiden koskien kahlitsemiseksi.

Sierilä olisi isossa joessa mitätön voimala eikä toisi merkittävästi lisää uutta sähköä. Koskijakson todellinen putouskorkeus on vain pari-kolme metriä. Olen itse laskenut nuo kosket veneellä, ei siinä ole isoja putouksia. Laskennallinen teho on saatu ylemmästä Vanttauskosken voimalasta sen alavettä nostamalla. Se menettäisi näin tuotannostaan vastaavan määrän eli uutta todellista sähköä syntyisi paljon vähemmän kuin on propagoitu. Eikö tuo ole peräti huijausta? Sierilä on menneen maailman projekti.

Kemijoki Oy kurmootti ympäristöaktivisti Vesa Puurosta viimeisen päälle raskailla rikosyytteillä ja oikeudessa kovilla rangaistuksilla. Puuronen maalasi kahden voimalan seinään hienoja hyppäävien lohien kuvia ja runoriimejä vaelluskalojen ja Sierilän koskien puolesta. Häntä lyötiin lujaa. Yhtiö olisi voinut sen sijaan sovitella tai jopa ostaa nuo ympäristötaideteokset kuten maailmalla on tapahtunut.

Kemijoen viimeiset vapaat kosket Sierilässä, laajat vaelluskalojen poikastuotantoalueet, monien harvinaisten eliölajien elinsijat ja Suomen kenties upeimmat, huikean korkeat rantahiekkatörmät tuhottaisiin täysin jonninjoutavan voimalan takia!

Valtionyritysten omistajaohjauksesta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen (SDP), pohjoisesta hänkin, ei ole tarttunut asiaan millään tavalla. Toki keskustan pimeimmät voimat ovat näissä asioissa peräti merkittäviä, mutta ei älähdä myöskään sosialidemokraattinen, kunniakkaita ympäristö- ja jokiperinteitä omaava puolue. Annetaanko Kemijoen jäädä ilman lohiaan – ja Sierilän koskien tuhoutua tuosta vain? Onko Matti Ahteen perintö kadonnut?

(Julkaistu Kalevassa ja Lapin Kansassa muutettuna)

Jälkikirjoitus
Vähän suhteestani Matti Ahteeseen. Vuoden 1970 vaaleissa Matti oli ennen kaikkea sosialidemokraattisten nuorten ehdokas. Hänellä oli kuitenkin vahva ja asiantunteva tukijoukko. Aivan viimeisillä viikoilla he laskivat, että nyt on vielä kenties muutaman kymmenen äänen vajaus. Siis kohteeksi valkoinen läiskä: Utajärvi. Isäni oli SDP:n kunnallisjärjestön puheenjohtaja ja kunnanvaltuutettu. Matti saapuikin meille kahvittelemaan – ja isä vakuuttui nuoresta ehdokkasta, tässä on ainesta! Hän aloittikin lujan vaalityön ja -kyyditykset, ja Matti sai yli 100 ääntä kunnasta. Osa, aika pieni varmaan, olisi tietenkin voinut tulla muutenkin, mutta eräänlaisen ratkaisijan rooliin isäni pääsi.

Vaalien jälkeen Matti ilmaantui piipahtamaan reissullaan meille kotiin erittäin pettyneenä, kallella kypärin. Oli jäänyt muutaman äänen vajaaksi, Ville Tikkanen oli Kainuusta mennyt edelle. Isä ei ollut kotona. Matti päätti ottaa soiton, kun tarkistuslaskenta oli vielä käynnissä. Luuri korvalla hänen naamansa muuttui punertavaksi auringoksi ja hän hyppäsi ainakin 30 senttiä ilmaan! Tulos oli muuttunut, hän pääsi muutamalla kymmenellä äänellä Tikkasen edelle – ja kansanedustajaksi. Ensimmäinen kädestä pitäen onnittelija oli isosiskoni, ja minä toinen.

Isä oli pitkään Matin tukimies. Kortteja saapui matkoilta ympäri maailmaa. Myöhemmin taisi siirtyä kannattamaan nuorempia ehdokkaita.

Kirjani Vaiettu joki oli ilmestynyt, ja isäni kaupannut sitä jo uskomattoman määrän, yli 300 kappaletta utajärvisille. Matti ilmaantui kylään ja näki kirjan. ”Eihän Pekka ole lyönyt voimayhtiötä liian lujaa?” hän kysyi. Nappasi sitten kirjan – maksamatta – mukaansa. Ovelta sanoi, että toimittaa vasta ilmestyneen Hilkan kirjan vastineeksi. Isäni, silloin henkeen ja vereen kirjakauppias tuohtui tuosta täydellisesti. ”Meinasin, saatana, tempaista sitä turpaan!” hän ärisi vielä paljon myöhemmin.

Hilkan kirjaa ei koskaan meille ilmaantunut. Mutta Matti, jokien kannalta historiamme kannalta parhaana ministerinä – ansaitsi ehdottomasti kirjansa. Omistuskirjoitus jäi valitettavasti laittamatta.



16.3.2021
Paluu joelle

Vuosia on kulunut, liki täsmälleen kymmenen, edellisestä Jokiblogi-kirjoituksestani. Oulujoki virtaa edelleenkin nytkähdellen, syöksähdellen. Välillä virtaus ylemmässä joessa pysähtyy kokonaan. Olen nähnyt, katsellut perhonheittokarikoistani, kun ylempänä voimala sulkee turbiiniluukkunsa nopeasti voimakkaan virtausryöpynn jälkeen, jolloin joen pinta on noussut myös alempana. Äkkiä joki seisahtuu – ja alkaa virrata taaksepäin..

Näky, jota Oulujoessa tai muussakaan virrassa ei kenenkään pitäisi koskaan nähdä.

JJoessa veden pitää virrata, kun se on joki. Olen tavannut eri tilaisuuksissa puhua siitä, että taistelen sen puolesta, että Oulujoki on joki, ei sarja patoaltaita. Kieltäydyn puhumasta Utasen altaasta. Minulle se on aina Nuojuankosken ja Utakosken välinen jokiosuus.

Näin on ollut eikä tilanne vuosien aikana ole joella muuttunut. Kalateitä ei ole ilmaantunut vaikka kohta kaksikymmentä vuotta sitten ne tuntuivat olevan tulossa tuota pikaa. V. 2008 julkistettiin selkeä suunnitelma kalateistä. Se haudattiin. Kuulemma Oulujoki on ”mahdoton palauttaa vaelluskalajoeksi”. Voimayhtiö sai tavoitteensa läpi, ja suunnitelmat jäivät pölyttymään. Sen sijaan rakennettiin Montan voimalaitoksen alle kummallinen hirvitys, teräsbetoninen möykky, lohen sieppaushäkki – juuri luonnonmukaisen kalatien parhaan lähtöpaikan kohdalle. Aivan kuin voimayhtiö Fortum olisi halunnut betonoida sen, ettei joelle tulisi koskaan kalateitä. Sieltä häkistä sitten lohia lastattaisiin autoon ja kumipyörillä ylös sivujokiin. Ei sieltä koskaan tule yhtään vaelluspoikasta mereen asti. Täyttä pelleilyä!

Oulujoki ja sen latvavesistöt tarvitsevat lohen ja muiden vaelluskalojensa aidon luonnonkierron. On rakenettava jokaiseen voimalaan luonnomukaiset kalatiet, joissa vesi virtaa ympärivuotisesti ja ne toimivat näin myös erittäin kipeästi tarvittavina poikastuotantoalueina. Kalatiessä olevat lohenpoikaset todennäköisesti lähettämillään feromoneilla, hajusignaaleillaan houkuttavat paremmin emokaloja nousemaan kuin pelkät tekniset kalatiet. Niissä ole talvella virtausta eikä näin poikasiakaan. Äskettäin on laadittu mainioita suunnitelmia Oulujoen vanhojen koskenuomien vesittämisestä ympäristövirtaamalla poikastuotantoalueiksi. Vanhan vapaan Oulujoen lohen paljouteen ei tietenkään päästä, mutta jopa neljännes vapaan joen aikaisesta lohen poikastuotannosta voitaisiin palauttaa. Oulujoki olisi jälleen elävä lohijoki, vaelluskalajoki.

Pitkäaikainen sairaus uuvutti voimani. Oli vetäydyttävä lepäämään. Myös yhdistyksemme Oulujoen reitti laittautui nukkumaan Ruususen unta vuosiksi. Reitin elvytysyritys keskeytyi pahan kerran, kun meitä kohtasi suuri menetys: pitkäaikainen puheenjohtajamme Heikki Haverinen menehtyi. Heikki oli yhdistyksessä ja jokiasioissa kuin kallio. Kaikki tapahtui varmuudella, joskus ehkä hitaammin kuin minä nopeamman temperamenttini myötä olisin toivonut, mutta tapahtui lopulta vääjäämättä. Heikki hersyvine nauruineen loi ympärilleen hyvää auraa, ja hänen ansiostaan Oulujoen reitti sinnitteli niinkin pitkään. Heikin sydämen asia oli Utajärven jokielokuvatapahtuma, joka eli sekin aikansa. Menetimme Heikin aivan liian varhain. Menetyksen suuruuden tajuaa vasta vähitellen.

Mutta nyt meidän on jatkettava elämää, viriteltävä Oulujoen reittiä uudelleen toimimaan, etenkin tätä kotisivua, joka myös on uinunut. Itse tunnen päässeeni kiinni toipumiseen, ja voimia on karttunut. Lähdemme liikkeelle pienimuotoisesti, mutta kutsumme ihmisiä yhteen ja toimimaan Oulujoen vesistön asioissa ja sen puolesta. Kuten sääntöjemme ensimmäisessä pykälässä määritellään, yhdistyksen tarkoitus on herättää ihmisten kiinnostusta ja rakkautta Oulujoen vesistöä kohtaan. Olet tervetullut mukaan toimimaan, jäseneksi yhdistykseen, kirjoittamaan tälle kotisivulle, välittämään uutisia vesistön vaiheilta tai keskustelemaan vesistön tulevaisuudesta!

▲Alkuun


◄ Vanhemmat blogikirjoitukset