New Page 1
UUTISET

UUTISET

7.5.2015
Vesistön varrelta
Otsikot

19.12.2014
Muilta virroilta
Otsikot

19.12.2014
Lohisivu
Otsikot

15.12.2014
Energiasivu
Otsikot

16.12.2014
Saksittua
Otsikot

Muilta virroilta

VERKOSSA ESITELLÄÄN SUOMEN KALASTUSMATKAILUA ULKOMAALAISILLE (30.12.2009)

Suomi on maailman vesistöisin maa, mutta maailmalla lähes tuntematon kalastusmatkailukohde. Tiedonpuutetta paikataan uudella kalastusmatkailua esittelevällä portaalilla Visitfinland.com/fishing.

Kalastussivusto on matkailun maaportaalin alasivusto. Alkuvaiheessa Suomi esitellään kalapaikkana suomeksi ja englanniksi. Venäjänkielinen versio valmistuu heti alkuvuodesta ja jatkossa käännökset tehdään 10 kielelle.

Visitfinland.com/fishing -perussivusto esittelee Suomen suuralueet, suurimmat vesistöt, kalalajit ja palvelut sekä antaa taustatietoa kalastusloman suunnittelussa. Kalastusmatkalla tarvittavat palvelut voi myös varata suoraan portaalista.

Vahvuudet esille

Valkolihaiset luontaisesti lisääntyvät kalalajit, kuten hauki, kuha, ahven ja harjus ovat Suomen vetovoimatekijöitä, jotka on nostettu esille portaalissa. Näitä lajeja on helppo kalastaa monissa vesistöissä ja saalisvarmuus on hyvä.

Vesistöjen laajuus sekä monipuolisuus ja mahdollisuus kalastaa omassa rauhassa kauniissa luonnossa ovat Suomen vahvuuksia.

2000-luvulla suunnattiin erityisesti Venäjälle varsinaisia kalastusmatkailun markkinointitoimenpiteitä. Ne osoittivat, että kysyntää löytyy, kun kalastustarjonta viedään kuluttajien ja matkanjärjestäjien tietoisuuteen heidän omalla äidinkielellään.

Tilastokeskuksen ja Matkailun edistämiskeskuksen viimeisimmän rajahaastattelututkimuksen mukaan lähes 300 000 ulkomaalaista matkailijaa kalasti Suomen matkansa aikana vuonna 2008.

Kalastus oli ylivoimaisesti suosituin kesä-aktiviteetti muista maista tulleiden vieraiden keskuudessa. Euroopassa ja Venäjällä arvioidaan olevan 60–70 miljoonaa kalastuksen harrastajaa.

Kalastusmatkailuportaali verkossa www.visitfinland.com/fishing.

29.12.2009 Maaseudun Tulevaisuus

▲Alkuun


ESPOONJOESTA ON LÖYTYNYT ALKUPERÄINEN TAIMENKANTA (29.12.2009)

Merelle vaeltava taimen on Suomen rannikoilla erittäin uhanalainen.

TAIMENEN ystäviä ilahduttaa uutinen Espoonjoelta: jokeen nouseva ja siellä kuteva taimenkanta on mitä todennäköisimmin alkuperäinen, siis ei peräisin kalanviljelylaitoksista. Asiaa on selvitetty viimeksi tänä vuonna dna-näytteistä.

SUOMEN rannikon alkujaan noin kuudestakymmenestä meritaimenjoesta alkuperäiseksi katsottu taimenkanta on jäljellä enää alle kymmenessä. Suomenlahden rannoilla alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on kuudessa joessa.

Espoolla on syytä olla tyytyväinen, sillä kaksi näistä joista, Espoonjoki ja Mankinjoki, ovat sen alueella. Molemmat ovat historiallisesti tunnettuja taimenvesistöjä, mutta pitkään luultiin Espoonjoen taimenten olevan peräisin istutuksista.

MERITAIMENIEN kaikkien alkuperäiskansojen tila on uhanalainen tai kriittinen. Syy on ihmisen aiheuttamat toimet joissa ja meressä sekä luonnonolojen vaihtelut. Vesiä on padottu ja liattu. Merellä taimenia myös kalastetaan liikaa.

Sangen pienin toimin jokia on toisaalta saatu kunnostettua taimenille mukaviksi. Uudellamaalla parhaimmassa jamassa on Ingarskilanjoki, jonka taimenkantaa tuetaan istutuksia.

Jokivarren kalamiesten vinkkelistä taimenen esiintyminen Espoonjoessa ei ole olennaista. Sitä ei edes saa kalastaa.

MERELLÄ polskivan taimenen pyydykseensä saanut voi kuitenkin muistaa, että vonkale saattaa olla kotoisin Espoonjoesta.

Alkuperäiskannan säilymisen tärkein merkitys on luonnon monimuotoisuudessa. Luonnossa lisääntyvä kanta myös muuntuu koko ajan paikallisten olosuhteiden mukaan.

ESPOONJOKI on pieni, mutta taimen nousee merestä hyvän matkaa Turun moottoritien pohjoispuolelle.

Taimenkoiras etsii sopivan soraikon, houkuttelee sinne naaraan, joka kaivaa pyrstöniskuillaan soraan kuopan kutemista varten. Poikaset kuoriutuvat keväällä. Ne kasvavat muutaman vuoden purossa ja lähtevät sitten merelle vankistumaan. Osa voi jäädä pysyvästi puroon.

PUROASUKIT jäävät pienemmiksi, merellä taimen voi venähtää jopa viisikiloikseksi.

Taimenet on yleensä luokiteltu meri-, järvi- ja purotaimeniksi niiden elinpaikan mukaan. Kyseessä on kuitenkin sama laji, sanoo tutkija Ari Saura Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

28.12.2009 Helsingin Sanomat

▲Alkuun


IIJOEN KALASTAJILLE KYSELY VAIKUTUKSISTA TALOUTEEN (29.12.2009)

Oulun yliopisto tutkii Vaelluskalat palaavat lijokeen -hankkeessa vapaa-ajan kalastuksen aluetaloudellisia vaikutuksia Iijoen alueella sekä vaelluskalojen palauttamisen merkitystä kalastajille, matkailusektorille ja muille elinkeinoille.

Lähes 1200 lijoella luvan ostanutta kalastajia on saanut postitse kyselylomakkeen. Siinä selvitetään kalastajien kokemuksia ja näkemyksiä mm. kalastuksesta, kalakantojen tilasta ja palveluista sekä heidän rahankäyttöään Iijoen alueella. Vastaukset toivotaan saatavan ennen joulua.

KALASTAJILTA saadaan arvokasta tietoa vapaa-ajan kalastuksen tuomista rahavirroista aluetalouteen sekä palveluiden ja ympäristönhoidon kehittämistarpeista. Näitä tietoja ei saada muualta kuin kalastajilta. Vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty lijoella eikä muillakaan isoilla joilla.

Tutkimusaineiston kerätään kyselyiden lisäksi tilastoista ja alueen toimijoiden haastatteluilla. Keväällä 2009 haastateltiin majoitus- ja ohjelmapalveluyrittäjä.

Yrittäjiltä saatiin tietoa muun muassa kalastusmatkailijoiden tuomasta liikevaihdosta eli kalastusmatkailun nykyisistä välittömistä talousvaikutuksista matkailusektorille.

IIJOEN vesistöalue on tällä hetkellä Suomen suosituimpia virkistyskalastusalueita, ja oletus on, että vaelluskalat tulevat lisäämään kalastusalueen vetovoimaisuutta.

Tutkimuksesta saatavat tulokset auttavat muun muassa vesialueiden omistajia kalastuskohteiden ja lupakäytäntöjen suunnittelussa sekä matkailuyrittäjiä tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä. Tutkimustulokset ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun lijoella tai muilla rakennetuilla joilla aloitetaan vaelluskalakantojen palauttaminen.

KALASTUSMATKAILUTUTKIMUKSET tehdään osana Iijoen ympäristönhoito-ohjelmaan kuuluvaa Vaelluskalat palaavat lijokeen -hanketta (2008-2010). Oulun yliopiston Thule-instituutti toteuttaa vaelluskalojen palauttamisen taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin kyseisessä hankkeessa. Iijoen vesivoima-rakentaminen esti 1960-luvun alussa vaelluskalan nousun, ja nyt käynnistyneen hankkeen ensimmäisen vaiheen tavoitteena on tutkia vaelluskalan paluun edellytyksiä. Hankkeen toteuttajia ovat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsähallitus, Oulun yliopisto sekä Keski-Perämeren ja Iijoen vesistön kalastusalueet.

15.12.2009 Koillissanomat

▲Alkuun


IIJOKEEN SUUNNITTEILLA VIISI KALATIETÄ (28.12.2009)

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on saanut valmiiksi Iijoen kalateitä koskevan biologisen suunnitelman. Iijoelle on tarkoitus rakentaa viisi kalatietä, joiden kustannusarvio on noin viisi miljoonaa euroa.

Vaelluskaloille suunniteltujen kalateiden teknisten rakenteiden suunnittelun Ympäristökeskus käynnistää ensi vuoden alussa. Iijoelle on tarkoitus rakentaa viisi kalatietä, joiden kustannusarvio on noin viisi miljoonaa euroa. Suunnittelun kustannuksista vastaavat Euroopan aluekehitysrahasto yhdessä kuntien ja Pohjolan Voiman kanssa.

- Voisin kuvitella, että parhaimmillaan noin neljän vuoden kuluttua rakennettaisiin ensimmäistä kalatietä. Siitä noin kymmenen vuoden kuluttua ne olisivat rakennettuina, jos kaikki asiat rullaavat optimaalisesti. Toivon, että siinä rinnalla kalojen ylisiirrot jatkuisivat koko ajan, nehän jatkuvat joka tapauksessa ensi vuoden ajan huomattavasti isommalla määrällä kuin tänä vuonna. Näin lohi palaisi jo aikaisemmin Iijokeen, ja kalatiet tulisivat varmistamaan kalojen lisääntymisen, sanoo Ympäristönhoitopäällikkö Timo Yrjänä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

23.12.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


NORPAN SUOJELUSOPIMUKSILLE LISÄAIKA (21.12.2009)

Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt norpan suojelusopimusten tekemiseen kuukauden jatkoajan. Syynä on se, ettei tavoiteltua suojelualaa saavuteta määräaikaan eli vuoden vaihteeseen mennessä. Ministeriö arvioi tammikuun lopussa, kyetäänkö vapaaehtoisilla sopimuksilla takaamaan norpalle riittävä pesimärauha vai tarvitaanko siihen laki.

Ministeriön tavoitteena oli, että Saimaan vesistöalueiden osakaskunnat sopisivat vapaaehtoisesti vähintään 1500 neliökilometrin suuruisen alueen rauhoittamisesta verkkokalastukselta norpan pesimäaikana eli huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Tähän mennessä sopimuksia on tehty noin 1430 neliökilometrin alueelle. Viimeisimpänä suojelijoiden joukkoon liittyi tänään Taipalsaaren Kyläniemen osakaskunta, joka on Saimaan suurimpia.

Osakaskunta hyväksyi noin sataa neliökilometriä koskevan suojelusopimuksen yksimielisesti, mutta monen osakkaan mielestä päätös oli painostuksen tulos.

- Kyllä siellä takana oli se laki, jolla uhkailtiin, sanoo Kyläniemen osakaskunnan puheenjohtaja Jari Häkkinen.

Häkkinen on itse Saimaan harvoja ammattikalastajia, joiden ammatin harjoittamista suojelusopimus rajoittaa.

- Kyllä tässä herää kysymys, kumpi on uhanalaisempi laji, norppa vai me ammattikalastajat, murehtii Häkkinen.

Lisää korvauksia

Osakaskuntia on kannustettu vapaaehtoisiin sopimuksiin rahakorvauksilla. Sopimuksia on syksyn aikana syntynyt niin vauhdikkaasti, että korvauksiin kaavailtu 360 000 euron määräraha osoittautui riittämättömäksi. Eduskunta myönsi tänään korvauksille 130 000 euron lisämäärärahan.

Osakaskunnille korvaukset ovat merkittävä, mutta ei ratkaiseva kannustin.

- Rahathan menevät kalavesien hoitoon, suurin osa käytetään kalanistutuksiin eli norpan ravinnoksi, sanoo Jari Häkkinen.

Täyskielto uhkaa yhä

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan tähän astiset suojelusopimukset eivät missään tapauksessa riitä. Siksi sopimusten teolle on myönnetty kuukauden lisäaika.

- Tammikuun lopussa arvioimme, saadaanko sopimuksia riittävästi ja kattavatko ne norpan pesimärauhan kannalta riittävän suuren alueen, sanoo Anttila.

Jos tavoitteisiin ei päästä, ministeriö tuo helmikuussa eduskuntaan lakiesityksen, joka kieltäisi verkkokalastuksen norpan pesimäaikana kokonaan. Laki voisi Anttilan mukaan tulla voimaan jo ensi huhtikuun alussa.

Jos norpan pesimärauha turvataan lailla, osakaskuntien on enää turha odottaa minkäänlaisia korvauksia. Taloudellisessa mielessä vapaaehtoisiin sopimuksiin siis kannattaa suostua.

Saimaannorppa on uhanalainen laji. Norppia lasketaan olevan vain noin 260. Norpan yleisin kuolinsyy on hukkuminen verkkoihin.

18.12.2009 YLE Uutiset

▲Alkuun


KALASTUSRAJOITUKSIA VÄHENNETÄÄN KEMIJÄRVESSÄ (18.12.2009)

KEMIJÄRVI – Kalastusrajoituksia höllennettiin Kemijärven osakaskunnan vesiltä. Kalkonniemen piilopadon alapuolella ollut keväinen verkko, rysä ja nuottakielto poistettiin kokonaan tarpeettomana. Piilopadon alapuolella lähivesillä on ollut 15.4.-10.6. havaspyydysten käyttökielto piilopadon rakentamisesta lähtien.

Rajoituksella on suojattu lähinnä padon alle kokoontuvia haukia ennen veden tasaantumista padolla. Osakaskunnan kokous katsoi, ettei haukia enää tarvitse suojata kalastukselta havaspyydyksillä padon alapuolella. Myös kalastusalueen asettama talviverkkojen silmärajoitusta esitetään poistettavaksi vuoden 2011 alusta lukien. Nykyisin Kemijärveen saa virittää talvella solmuväliltään vain 45-millisiä tai sitä harvempia verkkoja.

Nuottaajan merkitsemien talvinuotta-apajain ensisijainen käyttö on nuottaus. Selvästi merkityille apajille ei saa laskea verkkoja talvinuottaajien tielle. Nuottaajan tulee poistaa apajamerkinnät nuottauksen loputtua ja sen jälkeen alueelle voi virittää verkotkin. Merkkikarahkat on kaikki poistettava viimeistään ennen jäiden lähtöä.

Ruopsanjokisuussa on onkiminen ja pilkkiminen sekä muukin kalastus kielletty 1.3.-30.5. välisenä aikana. Kiellolla suojellaan alueelle istutettuja taimenia. Myös muilla jokisuilla on, etenkin syksyllä kutuajan lähestyessä, kalastajien syytä rajoittaa pyyntiä, jotta taimenet pääsevät kutujokeensa sukuaan jatkamaan.

17.12.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


ISOHAARAN KALATIEHANKE ETENEE (16.12.2009)

Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastaja Jorma Huhtanen arvelee, että varsinaisiin rakennustöihin päästään ensi kesällä, vaikka töiden tarjouskilpailua ei ehditä käynnistää tämän vuoden puolella, kuten alunperin suunniteltiin.

Huhtasen mukaan ympäristökeskus on vakuuttunut kuntien sitoutumisesta Isohaaran toisen kalatien rahoitukseen, vaikka Tervolan ehdollinen rahoituspäätös onkin pieni epävarmuustekijä. Tervola edellyttää, että myös Kemi allekirjoittaa aiesopimuksen. Huhtasen mukaan ristiriita on ratkaistavissa.

- Tämä on korjattavissa siten, että joko Tervola tekee uuden päätöksen, jossa se ei edellytä muiden kuntien sitoutumista aiesopimukseen, tai sitten Kemi käsittelee ja hyväksyy aiesopimuksen vuodenvaihteen jälkeen. Aiesopimushan on vain kuntien tahdonilmaisu kalatien ja lohen palauttamisen edistämiseen. Se ei sido kuntia juridisesti mihinkään, Huhtanen sanoo.

Huhtanen kertoo, että parhaillaan ympäristökeskuksessa viimeistellään hankkeen yhteistyösopimusta, jonka kunnat allekirjoittavat vuodenvaihteen jälkeen.

15.12.2009 YLE Perämeri

▲Alkuun


SIIKAKANTOJEN TAANTUMINEN KUMMASTUTTAA KALASTAJIA (16.12.2009)

Eteläisellä Päijänteellä siikakannat ovat pysyneet heikkona istutuksista huolimatta. Muikun lisääntyminen syö samalla entisestään siian elinmahdollisuuksia.

- Siikakannat ovat pysyneet alhaisina, vaikka kovaa ravintokilpailijaa muikkuakaan ei esiinny runsaasti, ihmettelee Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen isännöitsijä Tomi Ranta.

Esimerkiksi kalastukselle tärkeä vaellussiika ei ole yleistynyt Tehinselän ja Pulkkilanharjun välisellä alueella. Paikoittain siikaa on silti eteläiselläkin Päijänteellä.

Huolestuttavana nykytilannetta pidetään muun muassa siksi, että muikkukannat ovat vähitellen vahvistumassa, mikä heikentää siian elinmahdollisuuksia. Yleensä siikakannat ovat matalalla lähinä silloin, kun muikkua on paljon ja päinvastoin.

- Siikakantojen arviointi on hankalaa, kun tarkkaa tietoa ei kerätä ja joudutaan turvautumaan kuulopuheisiin. Siika kuitenkin kärsii selvästi Päijänteen säännöstelystä, sanoo kalastusalueisännöitsijä Tomi Ranta.

"Siika on täysin kateissa"

Harrastuskalastaja ja uistinvalmistaja Kalevi Kangas on myös huomannut siikojen katoamisen.

- Siika on täysin kateissa. Yksi paha tekijä on se, ettei ole opittu kalavesien hoidossa rauhoittamaan kutuaikaa. On ihan pöljän hommaa, että kun kala lähtee lisääntymään, silloin kaikki lähtevät sitä pyytämään.

Kangas toivoisi, että kalojen annettaisiin rauhassa lisääntyä, ja pyyntihommiin lähdettäisiin vasta myöhemmin.

- Välineitä on niin paljon, että kesällä ne saataisiin hyvissä ajoin pois. Ei sinne järveen sitä kalaa liikaa pääse kasvamaan.

15.12.2009 YLE Lahti

▲Alkuun


KOALAT JA PINGVIINIT VAARASSA HÄVITÄ KOKONAAN (15.12.2009)

Ilmaston lämpeneminen uhkaa kymmenien eläinlajien henkiinjäämistä. Tuoreen selonteon mukaan muun muassa lohi, keisaripingviini, koala ja merikilpikonna ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön IUCN:n raportti julkaistiin maanantaina Kööpenhaminan ilmastokokouksen yhteydessä.

–Ihmiset eivät ole ainoita, joiden kohtalo on vaakalaudalla täällä Kööpenhaminassa -- hiilidioksidipäästömme korjaavat satoa myös suosittujen eläinlajiemme keskuudessa, sanoi raportin laadinnassa mukana ollut tutkija Wendy Foden.

Selonteossa luetellaan kaikkiaan 10 lajia, joita ilmaston lämpeneminen uhkaa. Merenpinnan kohoaminen, merten happamoituminen ja mannerjään kutistuminen tuhoavat eläinlajeja, jotka jo nyt joutuvat kamppailemaan saasteiden ja elinalueensa supistumisen kanssa, todetaan selonteossa.

14.12.2009 Kansan Uutiset / STT

▲Alkuun


LOHIEN MATKA JATKUU IIJOELLA (14.11.2009)

Ensimmäiset seurantatulokset alkuperäistä kantaa olevien merilohien siirrosta Iijoen keskijuoksulle ovat valmistuneet. Siirrettävät lohet merkittiin radiolähettimillä. Radiolohien seurannalla saatiin rohkaisevia tutkimustuloksia.

Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeessa selvitettiin kesällä 2009 lohen luonnonpoikastuotannon käynnistämismahdollisuuksia siirtämällä Iijoen alkuperäistä kantaa olevia merilohia Iijoen keskijuoksulle.Siirretyt lohet pysyivät pääosin Iijoen vapaana virtaavalla osalla voimalaitosten yläpuolella ja lohet hakeutuivat lajityypillisille lisääntymisalueille. Ylin lohihavainto tehtiin Iijoen pääuomasta Jurmun kylän yläpuolelta, noin 100 kilometriä istutuspaikalta ylävirtaan. Seurannan aikana saatiin lisäksi vahvistusta lohien kyvystä laskeutua elävänä voimalaitoksen turbiineista alavirtaan.

Naaras-koiras kutupareja paikannettiin syys-lokakuussa sekä Korpi- että Livojoelta, mutta myös Iijoen pääuomasta. Kutuajan jälkeen, marras-joulukuussa, ylisiirretyt lohet ovat hiljalleen laskeutuneet alavirtaan ja hakeutuneet koskista hitaammin virtaaviin joenosiin talvehtimaan. Takaisin mereen kuteneet lohet laskeutuvat todennäköisesti ensi keväänä, huhti-kesäkuussa. Seurantaa jatketaan lähiaikoina muun muassa vastaanottimella lentokoneesta käsin.

Siirrettävien lohien määrä lisätään

Ylisiirrettävien lohien lukumäärää lisätään vuosina 2010 ja 2011. Mahdollista jälkeläistuottoa selvitetään jatkossa sähkökoekalastusten avulla. Myös ylisiirtokalojen pyynnin, tautivapauteen liittyvän karantenoinnin ja kuljetusten onnistuminen vaikuttaa siihen, voidaanko ylisiirtoja suosia lohen luonnonpoikastuotannon käynnistämisessä rakennetuilla vaelluskalajoilla.

Ylisiirtokokeilu tehdään osana Iijoen ympäristönhoito-ohjelmaan kuuluvaa Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanketta. Vahvan vaelluskalakannan luomiseksi istutetaan myös poikasia patojen yläpuolelle sekä laaditaan suunnitelma siitä, miten joesta peräisin olevien kalojen nousu Iijoen patojen ohitse olisi ratkaistavissa kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Erityisen mielenkiinnon kohteina ovat siirrettyjen lohien vaellus- ja kutukäyttäytyminen. Hankkeessa saatavat tutkimustulokset ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun Iijoella tai muilla rakennetuilla joilla aloitetaan vaelluskalakantojen palauttaminen.

Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanketta toteuttavat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oulun yliopisto ja Metsähallitus yhteistyössä Keski-Perämeren kalastusalueen, Iijoen vesistön kalastusalueen ja Kuusamon kalastusalueen sekä muiden toimijoiden kanssa.

11.12.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


NORPANSUOJELUSSA KOHTALONHETKET (14.11.2009)

Keskustelu saimaannorpan suojelusta jatkuu edelleen kiivaana. Vapaaehtoisia verkkokalastusrajoituksia on saatu sovittua noin 1 300 neliökilometrin alueelle, kun tavoitteena on saada 1 500 neliökilometriä suojelualuetta kasaan. Kysymyksiä herättää, onko verkkokalastusrajoitusten piiriin saatu norpansuojelun kannalta oleelliset alueet.

Vapaaehtoisia norpansuojelusopimuksia on tehty jo tyydyttävään tahtiin. Metsähallituksen kanssa solmimillaan sopimuksilla vesialueiden haltijat pidättäytyvät verkkokalastuksesta kahden ja puolen kuukauden ajan keväällä. Tavoitteena vuodenvaihteeseen mennessä on 1500 neliökilometriä, mutta se voi jopa ylittyä, kertoo suojelubiologi Tuomo Kokkonen.

- Kyllä ihan toiveikkaita ollaan että tavoitteeseen päästään, ja jos kaikki nämä sopimukset palautuvat tällaisinaan, tavoite saattaa jopa ylittyä - pinta-alana.

Kaikki vesiosakaskunnat eivät ole vielä sopimuspapereitaan palauttaneet. Samaan aikaan valmisteilla on kalastuslain muutos, joka on nimetty muun muassa täyskielloksi tai kieltolaiksi värikkäitä piirteitä saaneissa keskusteluissa. Esimerkiksi Saimaan maakuntaliitot vastustavat lakimuutosta. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan mukaan kyse on varautumisesta.

- Me varaudumme vaan siihen, että meillä on sitten se lainsäädäntö olemassa, jos tarve tulee.

Kalastuslain muutoksen tarpeellisuutta arvioidaan tammikuussa. Tuolloin asiaa selvittävä työryhmä ja ministeri käyvät läpi tehdyt suojelusopimukset ja arvioivat, jääkö kartalle aukkoja vääriin kohtiin.

- Sen takia on liian aikaista tehdä tätä tilinpäätöstä, sen aika on sitten tammikuun puolella kun nähdään, miten kattavat sopimukset saadaan, kertoo ministeri Anttila.

Sovitut verkkokalastuksen rajoitukset käyvät hyvin yksiin norpan pesimäalueiden kanssa. Aukkoja kuitenkin jää, koska monet vesiosakaskunnat ovat jättäneet osia alueistaan rauhoituksen ulkopuolelle. Kuuttien pyydyskuolemia ei kokonaan vältetä, arvioi suojelubiologi Tuomi Kokkonen.

- Nykyisetkin sopimukset kattavat tunnetut norppien synnytysalueet. Väliin jää kuitenkin vielä myös noin 200 neliökilometriä aluetta, joka jää tämän alueen sisään, jossa ei ole kieltoa. Eli ei vielä voida taata, etteikö myös ensi keväänä sattuisi näitä ikäviä kuuttikuolemia.

Kokkonen toivoo kuitenkin, että entistä useampi nuori norppa varttuisi aikuiseksi ja jäisi jatkamaan sukua. Norppia uiskentelee tätä nykyä Saimaassa noin 260.

11.12.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


RAJAJOKISOPIMUS (12.12.2009)

Tornionjoen rajajokisopimus on mennyt valiokuntakierrokselle maa- ja metsätalousvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunta antaa lausunnon. Eduskunnan lähetekeskustelussa 8.12.2009 puheenvuoron käyttivät Esko-Juhani Tennilä (vas), Timo Juurikkala (vihr), Raimo Piirainen (sd), Markus Mustajärvi (vas) sekä Erkki Pulliainen (vihr). Lue lähetekeskustelu.

▲Alkuun


SAIMAANNORPAN SUOJELUKULUIHIN HITUNEN LISÄRAHAA (10.12.2009)

Eduskunta lisää saimaannorpan suojeluun käytettävää rahoitusta. Valtiovarainvaliokunta on sopinut 130 000 euron lisäyksestä vesialueiden omistajille maksettaviin sopimuspalkkioihin.

Hallitus kaavaili metsähallitukselle Saimaannorpan suojelusta aiheutuviin kuluihin 360 000 euron rahoitusta. Valiokunnan mielestä tällä ei kuitenkaan voitaisi kattaa kaikkia menoja, joten määräraha kohoaa lähes 500 000 euroon.

Rahan tarvetta on kasvattanut se, että saimaannorpan vapaaehtoinen suojelu on ollut ennakoitua laajempaa.

Eduskunta lyö lukkoon rahoituksen ensi vuoden budjetin hyväksymisen yhteydessä ensi viikolla.

9.12.2009 YLE Etelä-Karjala

▲Alkuun


KALASTELU KALLISTUU (10.12.2009)

Valtion kalastuksenhoitomaksujen hinnat nousevat. Vuosimaksu nousee kahdella eurolla 22:een ja viikkomaksu yhdellä eurolla seitsemään. Lisäksi viehekalastajat joutuvat hankkimaan läänikohtaisen viehekalastusmaksun. Noin kaksi miljoonaa suomalaista käy kalassa vuosittain.

Valtion kalastuksenhoitomaksujen hinnat nousevat. Ensi vuonna kalastuksenhoitomaksu on 22 euroa kalenterivuodelta kun tänä vuonna maksu oli 20 euroa.

Kalastuksenhoitomaksuvarat käytetään kalastajien ja kalavesien hyväksi. Noin kolmannes varoista käytetään suoraan kalavesien hoitoon. Maa- ja metsätalousministeriö postittaa tällä viikolla noin 300 -tuhatta kalastuksenhoitomaksukirjettä.

Kalastuksenhoitomaksun voi hankkia myös vain viikoksi. 7 vuorokauden kalastuksenhoitomaksun hinta nousee kuudesta eurosta seitsemään euroon.

Kalastuksenhoitomaksun voi maksaa vanhaan tapaan muun muassa pankeissa ja R-kioskeissa. Ministeriö lähestyy kirjeitse kalastuksenhoitomaksurekisteriin kuuluvia sekä 18 vuotta täyttäviä.

Lisäksi viehekalastajat joutuvat hankkimaan läänikohtaisen viehekalastusmaksun. Viehekalastusmaksut noudattavat nykyisiä läänirajoja. Kalenterivuoden kattava viehekalastusmaksu on 29 euroa ja viikon viehekalastusmaksu on 7 euroa.

Noin kaksi miljoonaa suomalaista käy kalassa vuosittain. Vapaa-ajankalastajien saaliin osuus on noin kolmasosa Suomen koko kalansaaliista. Pilkille jokamiehenoikeuksin

Onkiminen ja pilkkiminen on Suomessa maksuton jokamiehenoikeus - lukuunottamatta virtaavia vesiä ja joitakin erityiskohteita.

Mikäli pilkkimisessä tai onkimisessa käytetään heittouisteluun soveltuvaa välineistöä tarvitaan luvaksi kyseisen läänin läänikohtainen viehekalastusmaksu tai kalastusoikeuden haltijan myöntämä kalastuslupa.

9.12.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


MAAKUNTALIITOT VASTUSTAVAT SAIMAAN VERKKOKALASTUSKIELTOA (10.12.2009)

Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitot vastustavat saimaannorpan suojelua kalastuslain muutoksella.

Maakuntaliittojen mielestä tavoiteltu 1 500 neliökilometrin suojelualue tulee toteutumaan vapaaehtoisilla verkkokalastusrajoituksilla.

Maakuntaliitot eivät halua, että päätösvalta Saimaan alueen kalastamisesta siirrettäisiin osakaskunnilta valtioneuvostolle. Liittojen mielestä suojelutavoitteen toteutuminen paikallisesti sopimalla on järkevää myös valvonnan näkökulmasta.

Maakuntaliitot ovat antaneet yhteisen lausunnon maa- ja metsätalousministeriölle valmisteilla olevasta kalastuslain muutosesityksestä.

8.12.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


KALASTUSLAKI ARVELUTTAA POHJOISESSA (9.12.2009)

Kalastuslain uudistukseen liitetty esitys kalastusalueiden lopettamisesta herättää vastarintaa suurien kalastusalueiden sisällä. Pohjois-Suomessa uudistuksen nähdään perustuvan pitkälti Etelä-Suomen pienten kalastusalueiden rakenneuudistukseen.

Mikäli kalastusalueet lopetettaisiin, siirtyisivät niiden tehtävät vuoden alussa aloittaville elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille.

ELY-keskusten ei kuitenkaan uskota ehtivän hoitaa kalastusalueille annettuja tehtäviä. Jotakin pitää silti tehdä myös kalastusalueille arvioi Oulun Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Mikko Torssonen.

- Kyllä niitä vähentää voisi, toisin sanoen yhdistellä pieniä kalastusalueita isommiksi. Siihen olisi ihan oikeasti tarvetta. Tänä päivänä on monissa pienissä kalastuskunnissa ongelmana ukkoutuminen ja joissakin paikoin jopa toiminnan lähes sammuminen, sanoo Torssonen.

8.12.2009 YLE OULU

▲Alkuun


VILLI KALASTUS UHKAA TENON LOHTA (8.12.2009)

Vakava huoli Tenojoen lohen kohtalosta sai Jyväskylässä järjestetyn Perhosymposiumin osanottajat laatimaan vetoomuksen Tenon lohen säilyttämisen puolesta.

Noin 250 kilometrin mittainen Suomen ja Norjan rajajoki Teno on yksi maailman merkittävimpiä atlantinlohen lisääntymisjokia. Lähes 20 vuotta sitten Suomi ja Norja sitoutuivat valtiosopimuksella ja kalastussopimuksella säilyttämään Tenon lohikannan monimuotoisena ja tuottavana.

Sopijavaltiot päättivät myös sivujokien osalta samoista tai niitä tiukemmista määräyksistä. Näitä sitoumuksia on kuitenkin laiminlyöty erityisesti Suomen-puoleisissa sivujoissa, joissa verkotus rehottaa, pyydysyksikkömäärät ovat epämääräisesti lisääntyneet, ja turisteja on viety kalalle jopa Kevon luonnonpuistoon.

Ainutlaatuisuudestaan huolimatta Tenojoen lohen suojelu ja säätelytilanne eivät ole ajan tasalla. Vetoomuksen allekirjoittajat katsovat Tenojoen lohikannan säätelyn olevan selvässä ristiriidassa Suomen ja Norjan välisen Tenojoen kalastussäännön ja siihen liittyvän kalastussopimuksen, kansainvälisten suojelusopimusten sekä kantojen suojeluun liittyvien varovaisuusperiaatteiden kanssa.

Valvonta vain vähäistä

Tenojoen kalastuksen valvonnalla ei ole ollut juuri minkäänlaista pelotevaikutusta valvonnan vähäisyyden ja olemattomien sanktioiden vuoksi. Esimerkiksi skotlantilaisilla lohijoella lohen salakalastuksesta seuraa kaiken kalastus- ja oheisvarustuksen menetys ilman takaisinlunastusoikeutta.

Perhosymposiumin osanottajat ilmaisivat vakavan huolestuneisuutensa maailman tuottavimman atlantinlohikannan puolesta. Tenojoen lohenkalastuksen tämänhetkinen säätelykäytäntö ei allekirjoittajien mielestä turvaa ainutlaatuisen lohikannan säilymistä monimuotoisena, terveenä ja tuottavana.

Viimeisimmät tutkimukset ovat osoittaneet, että useimmilla Tenon sivujoilla on oma, ainutlaatuinen ja perinnöllisesti eriytynyt osakanta. Vetoomuksen mukaan ne tulisi myös ottaa tulevassa säätelykäytännössä huomioon.

Allekirjoittajat vetoavat Tenon lohen suojelemiseksi ja kalastuksen säätelemiseksi niin, että lohikannan hyvinvointi sekä paikallisten että tuhansien ulkopaikkakuntalaisten kohtuulliset ja tasapainoiset lohenkalastusmahdollisuudet voidaan jatkossa turvata.

Asian tyydyttävä ratkaiseminen edellyttää kannanoton mukaan Tenon lohen suojelu- ja säätelykäytännön pikaista, tasapuolista ja kaikkiin kalastajaryhmiin kohdentuvaa uudistamista.

16.11.2009 Kansan Uutiset

▲Alkuun


VETOOMUS TENON LOHEN PUOLESTA (8.12.2009)

Keski-Suomen Perhokalastajat järjestivät 26. perhonsidonnan SM-kilpailut ja 11. perhosymposiumin Jyväskylässä 14.-15.11.2009. Lauantaipäivän teemaksi oli valittu Tenon lohi ja sen ongelmien tunnetuksi tekeminen. Perhosymposiumin yhteydessä laadittiin vetoomus Tenon suojelu- ja säätelyasioiden vauhdittamiseksi ja uudistamiseksi. Lue vetoomus Perhokalastajien sivuilta.

14.11.2009 Perhokalastajat.net

▲Alkuun


LUONNONLOHILÖYTÖ KANNUSTAA KOKEMÄENJOEN KUNNOSTAMISEEN (8.12.2009)

Luonnonkudusta peräisin olevien lohenpoikasten löytyminen Kokemäenjoesta antaa uutta puhtia kunnostaa Harjavallan voimalan alapuolisia jokiosuuksia. Rahaa tarkoitukseen on. Neljä voimalaa maksaa korvauksia valtiolle yli 140 000 euroa vuodessa.

Tähän mennessä korvauksista pääosa, noin 125 000 euroa on mennyt kalaistutuksiin sekä loput tutkimuksiin ja selvityksiin.

–Toivomme, että pääsemme suunnittelemaan ja toteuttamaan kunnostuksia, sanoo kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen TE-keskuksesta.

Arantilankoskella tavattu poikasia

Arantilankoskea on jo kunnostettu kaksi vuotta sitten pohjaa muokkaamalla sekä kaatamalla suuria kiviä jokeen sen jälkeen, kun uittosääntö kumottiin. Aiemmin on oletettu, että luonnonlohi on menetetty Kokemäenjoesta voimalaitosrakentamisen seurauksena.

Arantilankoskella ja Kortteen virtapaikasta Nakkilassa on tavattu seitsemän yksikesäistä ja yksi kaksikesäinen lohenpoikanen. Rannikko pitää todennäköisenä luonnonlohia olevan saaliin antamaa kuvaa runsaammin, koska olosuhteet sähkökalastukselle olivat hyvin epäedulliset.

–Lohet olivat kooltaan sellaisia, että ne eivät ole istutuksista peräisin, sanoo opinnäytetyössään joen kalastoa kartoittanut iktyonomi Kimmo Puosi.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos varmisti lisäksi suomunäytteestä, että kyseessä ei ollut istutettuja lohia.

Erikoisuutena toutain

Rannikko esittää, että joen v-muotoista poikkileikkausta tulisi muuttaa loivan u:n muotoiseksi. Tällöin vesi ei karkaisi rannoilta voimakkaan säännöstelyn vuoksi, vaan vettä olisi leveälti uomassa kaiken aikaa. Jokea säännöstellään sähkönkulutuksen mukaan, ja veden pinta voi laskea vuorokauden aikana jopa kaksi metriä.

–Kivikoissa oleville kalanpoikasille tulee kiire, kun pintaa lasketaan, Puosi kuvaa.

Säännöstelyä voisi Puosin mukaan pehmentää nykyisestä.

Rannikon mukaan lohilöytö nosti kerrasta Kokemäenjoen statusta kalavetenä, koska joesta voi tulevaisuudessa saada muitakin arvokaloja kuin istukkaita. Jokeen on istutettu lohta, taimenta, vaellussiikaa, kirjolohta, harjusta, kuhaa ja järvitaimenta. Joen erikoisuuksiin kuuluu Vammalan korkeudella yleinen, särkikaloihin kuuluva toutain, joka periytyy luonnonkannasta.

Kalaporras ei kannata

Kalaportaita luonnonlohen nousun mahdollistamiseksi Rannikon mukaan tuskin kannattaa rakentaa. Ne ovat biologin mielestä kalliit rakentaa, ja voimaloiden yläpuolisilta osuuksilta puuttuu pieniä vesiä, joille lohi voisi nousta kudulle. Ainoa mahdollinen saattaisi olla Loimijoki siitäkin huolimatta, että sen vesi on sameaa.

Vaelluskalat pääsevät nyt nousemaan jokea 36 kilometrin matkan Harjavallan voimalalle, jonka rakentaminen vuonna 1939 oli viimeinen isku joen lohi-, siika- ja meritaimenkannoille. Vaelluskalakantojen heikkeneminen alkoi 1800-luvun lopulla koskien perkauksen, uiton ja teollistumisen vuoksi.

Kokemäenjoki on ollut Etelä-Suomen parhaimpia vaelluskalajokia. 1800-luvun lopulle asti joesta nousi 20–30 tonnia lohta vuodessa. Suomesta Itämereen laskevista joista luonnonlohta tavataan ainoastaan Iijoessa ja Tornionjoessa.

9.10.2009 Kansan Uutiset

▲Alkuun


JÄTTILOHI UI TORNIONJOESSA (8.12.2009)

Kalastaja Teuvo Lehtola nosti Kolarin Lappeassa 123-senttisen, 20,8-kiloisen lohen Tornionjoesta. Tornionjoessa ui vielä tätäkin suurempi lohi.

Tornionjoessa ui poikkeuksellisen suuri lohi. Riista- ja kalatalouden tutkimuslatoksen kaikuluotain havaitsi pari viikkoa sitten yli 140-senttisen lohen Tornionjoen Kattilakoskella.

RKTL:n tutkija Juha Lilja ei ryhdy arvioimaan, kuinka paljon suurikokoinen kala painaa. Lilja ei pidä mahdottomana, että lohi painaisi jopa noin 40 kiloa.

Liljan mukaan vastaavankokoisia lohia nousee Tornionjokeen korkeintaan muutama kesässä.

Tiettävästi suurin Suomessa joesta pyydetty lohi painoi 43 kiloa. Se jäi satimeen 1900-luvun alussa Tornionjoessa Kaulinrannassa.

26.6.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


LOHI VAELTAA JÄLLEEN OUNASJOESSA - TELELOHIHANKE KÄYNNISTYI (8.12.2009)

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on aloittanut yhteistyössä Lapin ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen kanssa nousulohien ylisiirrot Kemijoen vesivoimalaitosten ohi Ounasjokeen. Ylisiirrettävät lohet varustetaan radiolähettimillä, joilla seurataan siirrettyjen lohien vaellus- ja kutukäyttäytymistä niille uudessa ympäristössä.

Alkaneen Ounasjoen Telelohi 2009 -hankkeen päätavoitteena on selvittää, jäävätkö radiomerkityt lohet Ounasjokeen ja löytävätkö ne sopivia kutualueita vai laskeutuvatko kalat pois Ounasjoesta mahdollisesti mereen asti. Lisäksi tutkimushankkeessa selvitetään ylisiirrettyjen lohien levittäytymistä jokialueelle sekä elinympäristön ja kutualueiden valintaa ja kudun onnistumista. Näin voidaan arvioida mahdollisuuksia käynnistää luonnonpoikastuotanto ylisiirroilla.

Tänä vuonna voimalaitosten ohi siirretään 60 lohta, joista 32 merkitään radiolähettimillä. Radiolähetinlohien liikkeitä seurataan jokivarteen sijoitetuilla automaattisilla vastaanottoasemilla sekä manuaalisesti kannettavilla radiovastaanottimilla.

Tutkimuksesta saatavia tietoja voidaan hyödyntää suunniteltaessa laajamittaisempia lohien ylisiirtoja ja yleisemminkin suunniteltaessa lohikantojen palauttamista rakennettuihin jokiin kalateitä rakentamalla. Ounasjoessa laajamittaiset lohien ylisiirrot on suunniteltu aloitettavan ensi vuonna, mikäli tämän vuoden pilottitutkimus antaa myönteisiä tuloksia ja siirroille saadaan kalatalousviranomaisen lupa.

Lohi loppui vesivoimarakentamisen seurauksena

Kemijoki oli luonnontilassaan maamme merkittävimpiä lohijokia. Viime vuosisadan puolivälissä joki valjastettiin kuitenkin vesivoimatuotantoon, eikä kalojen vaellusyhteyksiä turvattu kalateiden avulla. Vesirakentamisen seurauksena joen luonnonvarainen lohikanta kuoli sukupuuttoon.

Voimakkaasta vesirakentamisesta huolimatta Kemijoen vesistössä on säilynyt laajoja lähes luonnontilaisia alueita, joissa lohen lisääntyminen olisi edelleen mahdollista. Merkittävin säilyneistä alueista on noin 300 km pitkä Ounasjoki. Luonnonvaraisen lohikannan palauttamista Ounasjokeen on suunniteltu vuosia.

Lisätietoja:
Tutkija Panu Orell
puh. 020 575 1757
Tutkija Markku Vierelä (Lapin ympäristökeskus)
puh. 050 324 8133

26.7.2009 Metsäalan Ammattilehti

▲Alkuun


LOHET UIVAT HIITOLANJOEN TEOLLISUUSHISTORIAAN (8.12.2009)

Hiitolanjoki on 53 kilometriä pitkä, Simpeleestä Laatokkaan laskeva joki, joka virtaa Suomessa kahdeksan kilometrin matkan. Joen Suomen puoleisista koskista neljä on valjastettu sähköntuotantoon: Juvankoski, Ritakoski, Lahnasenkoski ja Kangaskoski. Rajan takana voimalaitoksia on ollut Kalliokoskessa ja Syrjäkoskessa.

Hiitolanjoen voimalat liittyvät Saimaan-Laatokan vesistöalueen puunjalostusteollisuuden historiaan, ja niiden arvoa lisäävät säilyneet laitteistot. Joen käyttö ja historia ulottuvat kauas: joki on muinainen vesireitti, kalastusjoki sekä kuljetus- ja uittoväylä. Ensimmäinen paperitehdas perustettiin jokivarteen 1890-luvulla. Juvankosken 1948 rakennettu voimalaitos toimii edelleen. Ritakosken klassistispiirteinen voimalaitos rakennettiin myllyn paikalle 1920, ja sen laitteisto on osin säilynyt. Lahnasenkosken puinen voimala rakennettiin 1911, ja se on tiettävästi Suomen vanhin. Kangaskosken voimala kuuluu parhaiten säilyneisiin 1920-luvun voimaloihin, ja alkuperäinen koneisto toimii edelleen.

Hiitolanjoki on Rautjärven kunnan merkittävin nähtävyys, ja kunta on ehdottanut Hiitolanjoen voimalaitosketjua mukaan valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kohteiden luetteloon.

Maisemapolku, teollisuushistoriaa ja lohia

Hiitolanjokea on kehitetty luonto-, kalastus- ja kulttuurimatkailukohteena 1990-luvulta lähtien hankerahoituksen turvin. Hiitolanjoki latvavesiltä Laatokalle -verkkosivut kertovat monipuolisesti Hiitolanjoesta, sen historiasta ja nykymatkailijan mahdollisuuksista. Perinnekeruuprojektin tuloksena saatuja ääninäytteitä on myös laitettu sivustolle.

Ritakosken ja Lahnasenkosen väliin on rakennettu maisemapolku, joka seuraa uittomiesten vanhoja rantapolkuja. Sen varrella on heittokalastuslaituri, nuotiopaikka ja lintujen tarkkailulava.

Hiitolanjoen kunnostuksen yhteydessä pyritään mahdollistamaan Laatokan lohen nousu kutemaan aina Torsanjärvelle saakka. Yhteistyö Venäjän kanssa mahdollistaa ehkä tulevaisuudessa sen, että rajan toiselle puolelle pääsee kalastamaan ja retkeilemään. Joen kalakantaa on selvitetty, poistettu lohen nousuesteitä Venäjän puolelta ja tehty kalaporrassuunnitelmat Suomen puoleisiin voimalaitoskoskiin. Vuoden vaihteessa valmistunut Lohi – Laatokalta lavavesille-hankkeen loppuraportti on nyt luettavissa myös verkossa.

Hiitolanjoki, latvavesiltä Laatokalle (Hiitolanjoki-yhdistys ry)

Hiitolanjoen teollisuushistoriallinen maisemapolku ja Kangaskoski

Hiitolanjoen vesivoimalaitokset

11.2.2008 Rakennusperinto.fi

▲Alkuun


HARMAAHYLKEIDEN MÄÄRÄ ITÄMERELLÄ LASKI (7.12.2009)

Laskennoissa on löydetty noin 2000 hallia vähemmän kuin viime vuonna. Havaintojen väheneminen ei vielä välttämättä kerro kannan laskusta.

Itämerellä havaittujen harmaahylkeiden määrä on laskenut.

Itämeren tämän vuoden laskennoissa on havaittu noin 20 400 harmaahyljettä eli hallia. Määrä on noin 2 000 vähemmän kuin viime vuonna.

Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos muistuttaa, että havaintojen väheneminen yhtenä vuonna ei vielä välttämättä kerro kannan pienenemisestä. Laskentatulokseen vaikuttavatkin monet tekijät, kuten harmaahylkeen liikkuvuus, sääolot ja myös sattuma.

Harmaahylkeiden laskentoihin Itämerellä osallistuivat keväällä Ruotsi, Suomi, Venäjä ja Viro. Suomen alueen laskennoista vastasi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Laskennoissa nähtyjen harmaahylkeiden määrä on kasvanut 2000-luvun alun noin 10 000:sta nykyiseen yli 20 000:een eläimeen.

4.12.2009 YLE Kymenlaakso

▲Alkuun


LOHET LASKUSSA (7.12.2009)

Liki jokainen lienee nähnyt luontodokumentin, jossa harmaakarhut napsivat leukoihinsa ylävirtaan uivia valtavia lohia. Pian tämä näky saattaa olla historiaa, sillä tyynenmerenlohien (Onchorhynchus gorbuscha) kannat Pohjois-Amerikan länsirannikolla ovat rajussa laskussa. Syynä on kalanviljelylaitoksessa viljeltävien lohien levittämä kalatäi (Lepeophtheirus salmonis).

Kalatäit kiinnittyvät lohien pintaan ja syövät niiden iho- ja lihaskudoksia. Aikuiset kestävät hyvin muutaman yksilön loisinnan, mutta poikaset ovat erittäin haavoittuvaisia. Luonnonoloissa poikaset eivät yleensä altistu kalatäille, koska niitä kantavat aikuiset ovat poikasten kuoriutuessa kaukana merellä.

Albertan yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että kalanviljelylaitokset rikkovat tämän luonnollisen kierron. Kun kalanpoikaset aloittavat matkan joesta merelle, ne ohittavat lukuisia kalanviljelylaitoksia ja joutuvat kalatäiden uhreiksi. Tutkimusta johtaneen Martin Krkosekin mukaan luonnonlohien kannat kalanviljelylaitosten läheisyydessä voivat pudota lähivuosina 99 prosentilla.

Krkosekin mukaan tilanteeseen on vain kaksi ratkaisua. Lohenviljelyssä on joko siirryttävä suljettuihin laitoksiin tai laitokset on siirrettävä pois jokien varsilta. Kun kalanviljelylaitoksia on väliaikaisesti suljettu, populaatiot ovat kasvaneet nopeasti.

Tutkimuksesta kertoi Science

14.12.2007 Tiede

▲Alkuun


UUSI RAJAJOKISOPIMUS TEHOSTAA KALASTUKSEN VALVONTAA (4.12.2009)

Suomen ja Ruotsin pitkä kiista rajajokisopimuksesta näyttää vihdoin ratkeavan, kun hallitus antoi torstaina esityksen uudeksi sopimukseksi. Vuosia kestäneitä neuvotteluita hiersi kalastussääntö, johon nyt on saatu molemmille maille kelpaava kompromissi.

Tornionjoen ja sen edustan merialueen kalastusta sopimus ei järisyttävästi muuta. Enemmänkin kyse on pyyntikauden päivämäärien hienoisesta viilauksesta.

Merellä lohen ja taimenen pyynti alkaa keskipäivällä 17. kesäkuuta. Aloituspäivää voidaan kuitenkin myöhentää enintään vajaalla kahdella viikolla kansallisin päätöksin.

Ruotsin vaatimuksesta muun kalan rysäpyynti voidaan aloittaa jo 11. kesäkuuta. Suomi harasi tuloksetta tätä vastaan, koska ruotsalaisten kalastajien epäillään korjaavan rysistään lohia muuna kalana. Väärinkäytöksille aiotaan panna piste tiukalla valvonnalla.

Joella lohen vapakalastus on sallittu koko kesän lukuunottamatta yhtä viikoittaista rauhoituspäivää. Lohen perinteinen lippoaminen haaveilla sallitaan uudelleen.

3.12.2009 Kaleva

▲Alkuun


LAKEUS JA JOKI VOI SAADA JATKO-OSAN (4.12.2009)

Kalajoesta kertova dokumenttielokuva Lakeus ja joki saattaa saada jatkoa. Nivalalaissyntyiset Tapio Kangas ja Tomi Laitinen ovat kuvanneet Kalajoen vartta jokilatvasta alajuoksulle. Lähtökohtana on ollut huoli joen tilasta.

Kankaan ja Laitisen dokumentti esitettiin kesällä Nivalan kapinaviikoilla ja myöhemmin Kalajoen Meriluontokeskuksessa.

Ensi viikolla Kalajoen tilasta kertova dokumenttielokuva nähdään Raudaskylän kristillisellä opistolla. Toinen tekijöistä, Tapio Kangas, kertoo, että uusia dokumenttiprojekteja on jo vireillä. Parhaillaan työn alla on fiktiivisen elokuvan käsikirjoitus.

Nyt Oulussa asuva Tapio Kangas on opiskellut kala- ja ympäristötaloutta, joten ympäristönäkökohta Joki-dokumentissa tuli mukaan ikään kuin luonnostaan. Hänen mukaansa Kalajokilaaksossa asuvat dokumentin katsojat ovat innostuneet jopa löytöretkille joen rantaan, sillä elokuvaan on etsitty tarkoituksella erikoisia, harvemmin käytettyjä kuvauspaikkoja.

Kankaan mielestä monesta tuutista tarjotaan dokumenttielokuvia kaukaisista, eksoottisista kohteista, mutta yhtä hyvin voisi huolestua oman lähijoen tilasta ja ihastella vaikkapa Kalajokivarren maisemia.

3.12.2009 YLE Keski-Pohjanmaa

▲Alkuun


KALAKUOLEMAT UHKAAVAT PIKKUVESISTÖJÄ (3.12.2009)

Runsaista sateista johtuva vesien happamoituminen saattaa aiheuttaa kalakuolemia Pohjanmaan pienvesissä. Jokivesien happamuusarvot ovat laskeneet esimerkiksi Kälviänjoella ja Kruunupyynjoella lähelle vaarallisia arvoja.

Tällä hetkellä jokien pH-arvot ovat viiden tietämille. Kalakuolemia on odotettavissa, jos pH laskee alle 4.5:n. Jokivesien pH:t ovat laskeneet 5 pintaan tai sen alle muun muassa Kruunupyynjoella, Purmonjoella, Kovjoella, Kälviänjoella, Lohtajanjoella, Såkabäckenillä ja Ähtävänjoen alajuoksulla.

Kokkolan kaupungin ympäristösihteeri Juhani Hannila arvioi, että vuoden 2006 kaltaista laajaa ongelmaa kalakuolemineen ei nyt ole odotettavissa. Tuolloin pohjavedet painuivat kesällä alas ja maaperän sulfidit hapettuivat rikkihapoksi, joka huuhtoutui vesistöihin.

- Tänä syksynä on ollut aika sateinen syksy. Näyttäisi siltä, että paikallisia ongelmia on näiden pienten jokivesistöjen laskupaikoissa. Suuret joet näyttävät olevan suhteellisen hyvässä kunnossa.

Patoluukut auki etelään

Esimerkiksi Luodonjärvellä juoksutetaan nyt vettä eteläisten patoluukkujen ja kalateiden kautta mereen, jotta järveen laskevien jokien hapan vesi ei pilaisi järvivettä.

Suurissa joissa, kuten Perhon- ja Lestijoessa sekä Lapuanjoessa veden pH-arvot ovat hyviä eli 6 tietämillä.

Vesien happamoituminen johtuu runsaista sateista, jotka huuhtovat vesiin hapanta ainesta maaperästä.

2.12.2009 YLE Keski-Pohjanmaa

▲Alkuun


PIENET PUROT KAIPAAVAT KIPEÄSTI KUNNOSTUSTA (1.12.2009)

Metsien ojitus, turvetuotanto ja vesistöjen rakentaminen ovat tuhonneet suurimman osa puroista. Maamme purokannasta luonnonvaraisina on enää muutama prosentti.

Etelä-Pohjanmaalla purojen kunto on yllättävän hyvä vain Kauhajoella. Muualla maakunnassa purot voivat sangen huonosti. Tehometsätalous alkoi koitua purojen tuhoksi jo 1960-luvulta lähtien.

- Puro on häivinnyt Suomessa aika suuresti tehokkaan maankaytön takia. Ojituksissa purot kuten joetkin ovat saaneet toimia viemäreinä, muistuttaa Metsähallituksen erätaloussuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta.

Turvetuotanto tuhoaa kalakannat

Ojituksen lisäksi puroja rassaa turvetuotanto. Se on kalakannan kuolemanloukku.

- Syyskutuisille kaloille se on erityisen turmiollista. Mädin pitäisi olla puhtaissa sorakoissa säilyäkseen talven yli. Turvetuotanto ja taimenen elo ei kyllä satu yhtään yhteen, harmittelee Luhta.

Pienvesistöjen kunnostushankkeita vireillä

- Meidän hankkeet on kehitetty lähinnä taimenen suojelemiseen ja kannan elinolojen parantamiseen. Jos koskialueita ja virtausta parannetaan, koskikara saa enemmän reviiriä. Ja kun kalakanta elpyy, samalla lisääntyy myös majavan ruuansaanti, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton pienvesikoordinattori Teemu Tuovinen.

- Puroja pitää kunnostaa koska ne eivät luonnostaan palaudu alkuperäiseen muotoonsa. Kun taimenkanta on hävinnyt, se ei itsestään sinne palaa, vaan tarvitaan ihmisen apua, huomauttaa Pirkko-Liisa Luhta. Hänen mielestään on surullista, kun puroilla ei vielä ole omaa suojeluohjelmaa.

30.11.2009 YLE Pohjanmaa

▲Alkuun


PVO HALUAISI JATKAA KESKUSTELUA KOLLAJASTA (1.12.2009)

Alueellisen ympäristökeskuksen ohjausryhmä ei innostunut Kollaja-keskustelun jatkamisesta. PVO Vesivoima Oyn:n toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja oli pyytänyt sähköpostilla ohjausryhmää käsittelemään ympäristökeskuksen kielteisten Kollaja-lausuntojen perusteita.

Yhtiö kokee, ettei ole saanut Ympäristökeskukselta kaipaamaansa opastusta YVA-arvioinnin teossa. Ympäristökeskuksen johtaja Heikki Aronpään mukaan kyse on väärinkäsityksestä.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ohjausryhmä käsitteli asiaa keskiviikkona 25.11. PVO Vesivoima Oy:n toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-ojan pyynnöstä. Toimitusjohtaja pyysi ohjausryhmää käsittelemään ympäristökeskuksen kielteisten lausuntojen perusteita. Pohjolan Voima haluaisi edelleenkin käydä läpi Kollaja-hanketta ympäristöviranomaisen kanssa kielteisen YVA- ja Natura-lausunnon jälkeen.

Yhtiö kokee, ettei ole saanut Ympäristökeskukselta kaipaamaansa opastusta YVA-arvioinnin teossa. Viestissään PVO Vesivoiman johtaja toteaa, että vaikka YVA-prosessi kesti toista vuotta, työn aikana ei tullut riittävän selvästi esille että Natura tulisi estämään hankkeen. Ympäristökeskuksen johtaja Heikki Aronpään mukaan kyse on väärinkäsityksestä.

- PVO on ilmeisesti ollut siinä käsityksessä, että jos YVA-arviointia yhdessä hiotaan, se menisi myös läpi. Jos ympäristökeskus ohjaisi YVA-arvioinnin tekemistä, se tulisi jääviksi, eikä voisi antaa viranomaislausuntoa valmiista YVA-arvioinnista.

Ympäristökeskuksen ohjausryhmä oli asiassa aika yksimielinen, luonnehtii johtaja Aronpää, ja valittelee samalla, että Ylisaukko-oja itse ei päässyt osallistumaan kokoukseen. Hän toteaa myös, että dialogi Kollajasta ei jatku virallisesti millään tavalla.

PVO Vesivoiman esittämä säännöstelyratkaisu muuttaisi Pudasjärven Natura-alueen tulvavaikutteisten luontotyyppien olosuhteita siinä määrin, että Natura-alueen suojelun perustana oleville luontotyypeille vaikutukset koituisivat merkittävästi heikentäviksi, arvioi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus.

Mikäli PVO Vesivoima jatkaa hankkeen edistämistä, asia on vietävä valtioneuvoston käsittelyyn. Tällä vaalikaudella asia ei liiku mihinkään, koska ympäristöministeri Paula Lehtomäki on ilmoittanut, ettei hän Naturan vastaista hanketta sinne vie.

28.11.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


KALASTOA JA LUONTOA PYRITÄÄN SUOJELEMAAN RAJA-ALUEELLA (1.12.2009)

Suomen ja Venäjän raja-alueen luontoa ja meritaimenkantaa pyritään kohentamaan. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus valmistelee hanketta, jonka tavoitteena on muun muassa estää meritaimenen kuoleminen sukupuuttoon alueen rajajoissa.

Meritaimenta elää Kaakkois-Suomessa ainoastaan Lappeenrannan Mustajoessa. Hankkeessa taimenista muodostettaisiin viljelykanta, niin sanottu elävä geenipankki.

Viljelyyn otetun meritaimenkannan avulla voidaan tulevaisuudessa palauttaa laji hankealueella sijaitseviin muihin jokiin, joista alkuperäinen meritaimen on kuollut sukupuuttoon.

Luonnonsuojelua ja jokien kunnostusta

Hankkeen tavoittena on myös kunnostaa Mustajoen ja Rakkolanjoen ympäristöä Lappeenrannan ja Viipurin alueilla sekä Vammeljoen vesistöaluetta Pietarin lähellä. Suunnitelmissa on muun muassa kunnostaa koskialueita lohikalojen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Lohikalojen vaelluksia haittaavat esteet, kuten vanhat toiminnasta poistuneet padot, puurydöt ja raja-alueen esteaidat kartoitetaan ja muutetaan siten, että kalojen vaellus Musta- ja Rakkolanjokea myöten on mahdollista Suomen puolelle aina Lappeenrantaan saakka.

Suunnitelmissa on myös tehdä Mustajoen valuma-alueen Lappeenrannassa sijaitseville osille metsätalouden vesiensuojelusuunnitelma, jossa sovitetaan yhteen sekä jokiluonnon että metsätalouden tarpeet. Tehometsätalous ojituksineen on heikentänyt veden laatua ja muuttanut virtausoloja lohikaloille ja muille vesieliöille epäedullisiksi.

Venäjän puolella tavoitteena on edistää vesistöalueiden ympäristön kannalta hyviä ja kestäviä metsätalouden toimintatapoja. Lisäksi viedään eteenpäin yleistä luonnonsuojelua molemmin puolin rajaa. Samalla parannetaan luontomatkailun mahdollisuuksia Lappeenrannan ja Viipurin alueilla.

Rahoitusta vaille lähtövalmiina

Noin 1,5 miljoonan euron hanke odottaa vielä Lappeenrannan kaupungin sekä EU:n rahoituspäätöksiä.

Hankkeen rahoitukseen ovat jo sitoutuneet Kaakkois-Suomen TE-keskus, Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö, Nordkalk Oyj, Paroc Oy Ab, Finnsementti Oy, Suomen karbonaatti Oy, Kaakkois-Suomen metsäkeskus sekä Etelä-Karjalan kalatalouskeskus.

Ympäristökeskuksen suunnittelija Matti Vaittinen pitää suurten yritysten mukanaoloa rahoituksessa merkittävänä. Suuri arvo on myös EU-rahoituksella, sillä suunnitelmien toteuttaminen vaikeutuu ilman sitä.

EU-rahoitusta haetaan Kaakkois-Suomen ja Venäjän välisestä ENPI-ohjelmasta, jonka ensimmäinen hakukierros on tulossa ensi vuoden alussa.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on suunnitellut hanketta vuodesta 2007 alkaen. Töiden arvioitu kestoaika on 3,5 vuotta. Aloittamaan voitaisiin Vaittisen mukaan päästä ensi vuonna loppukesällä tai syksyllä, mikäli EU-rahoitus järjestyy.

27.11.2009 YLE Etelä-Karjala

▲Alkuun


SAIMAANNORPALLE LÖYTYNYT VAPAAEHTOISESTI SUOJELUALUEITA (30.11.2009)

Sopimuksia on tehty vajaan 1200 neliökilometrin suojelualueista. Tavoite on 1500 neliökilometriä.

- Vapaaehtoisia saimaannorpan suojelusopimuksia on solmittu kohtuulliseen tahtiin, sanoo suojelubiologi Tuomo Kokkonen Metsähallituksesta.

Korvaussumma vapaaehtoisista suojelualueista on yli 180 000 euroa.

Sopimusalueilla pidättäydytään verkkokalastuksesta huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Mukana on nyt yli 160 vesiosakaskuntaa.

Sopimuksia tehdään vuoden loppuun asti, jolloin Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä myös raportoi tuloksista.

30.11.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


JÄRVITAIMEN NOUSUUN KOSKIEN KUNNOSTUKSELLA (30.11.2009)

Järvitaimen on lisääntynyt hyvin kunnostetuissa koskissa. Järvitaimenen kesänvanhat poikaset ovat lisääntyneet tuntuvasti esimerkiksi Mikkelin ja Kangasniemen rajalla sijaitsevassa Läsäkoskessa, jonka poikastiheydet olivat vielä vaatimattomat ennen 2000-luvun kalataloudellisia kunnostuksia.

Syksyn koekalastukset osoittavat taimenkannan vahvistuneen. Etelä-Savon ympäristökeskuksen mukaan Läsäkosken tulosta voidaan pitää hyvänä ja Heinävedellä sijaitsevan Kermankosken pääkosken kehitystä erinomaisena.

Etelä-Savon merkittävimmät järvitaimenen luonnonvaraisen lisääntymisen koskialueet sijaitsevat Heinäveden ja Mäntyharjun reiteillä. Mäntyharjun reitin Läsäkoski kunnostettiin kolmessa vaiheessa vuosina 2004–2008 ja Heinäveden reitin Kermankoski vuosina 2007–2008.

Taimenen poikastiheyksiä on seurattu koskissa 1980-luvulta lähtien.

29.11.2009 Maaseudun Tulevaisuus / STT

▲Alkuun


KESKUSJÄRJESTÖ: KOSKILLA EI PITÄISI KALASTAA TALVELLA (30.11.2009)

Koskikalastus on luvallista ja houkuttaa leutoina talvina, mutta Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö toivoo kalastajilta pidättyvyyttä.

Pakkaseen liittyy harvojen tietämä seikka: kala saattaa sokeutua, kun sen silmät joutuvat kosketuksiin pakkasilman kanssa. Toisekseen koskialueiden suvannoissa viihtyy talvisin yleensä vain poikasia.

Keskusjärjestö muistuttaa, että taimenten elämä hyisessä vedessä on riittävän kovaa ilman koukuttamistakin. Sen osoittaa taimenten heikko kunto.

Jos pakkasella on pakko päästä kosken äärelle perhoja tuulettamaan, pitää kalojen vapauttamisessa noudattaa suurta huolellisuutta ja irrottaa kalat veden alla, keskusjärjestö neuvoo. Tämä saattaa jäätää käsiä, mutta säästää kalojen silmät sokeutumiselta.

27.11.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


LUONTAISET MERITAIMENKANNAT VAARASSA HÄVITÄ KOKONAAN (30.11.2009)

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan tänä syksynä luonnonkudusta syntyneitä poikasia saatiin sähkökalastuksessa useista rannikkojoista enemmän kuin edellisvuosina, mutta yleensä poikasia oli kuitenkin vain alle viidesosa arvioidusta täydestä tuotannosta.

Suomen rannikon alkujaan noin 60 meritaimenjoesta luontaista kantaa on jäljellä enää alle kymmenessä jokivesistössä. Esimerkiksi Tornionjoen uhanalaisia meritaimenkantoja on tuettu vuosittain istutuksin.

Tänä syksynä luonnonlisääntymistä havaittiin aiemmista vuosista poiketen kaikissa koekalastetuissa sivujoissa.

26.11.2009 YLE Perämeri

▲Alkuun


TAIMENEN LISÄÄNTYMINEN SATUNNAISTA LESTIJOESSA (30.11.2009)

Meritaimenen luonnonkannat ovat edelleen vaarassa. Lestijoessa meritaimenen luonnonlisääntyminen on satunnaista. Taimenkannan tila on kriittinen ja sitä tuetaan istutuksin.

Viime vuosina taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä muutamista alaosan koskista.

Suomen rannikon alkujaan noin kuudestakymmenestä meritaimenjoesta luontainen meritaimenkanta on jäljellä enää alle kymmenessä jokivesistössä. Ilman tehokkaita hoitotoimia nykyisten luonnonkantojen häviämisriski on erittäin suuri.

Koko maassa viime vuonna jokien suuret virtaamat helpottivat meritaimenen emokalojen nousua. Luonnonkudusta syntyneitä poikasia saatiin tänä syksynä sähkökalastuksissa useista rannikkojoista enemmän kuin edellisinä vuosina, mutta yleensä poikasia oli kuitenkin vain alle viidesosa arvioidusta täydestä tuotannosta.

Suomenlahden rannikolla alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai kriittinen. Myönteisintä kehitys on ollut Ingarskilanjoessa, jonka taimenkantaa tuetaan istutuksin. Syksyn 2009 sähkökoekalastuksissa kesänvanhoja luonnonpoikasia tavattiin edellisvuosia runsaammin kaikista seurantakoskista.

Selkämeren alueella meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikasia on ollut Isojoessa huolestuttavan vähän. Syksyllä 2009 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla enemmän kuin edellisvuonna. Luonnonkannan häviämisriski on kuitenkin edelleen suuri, jollei luonnonpoikastuotantoa saada nykyisestä olennaisesti lisätyksi.

26.11.2009 YLE Keski-Pohjanmaa

▲Alkuun


MERITAIMEN EDELLEEN UHANALAINEN SUOMEN VESISSÄ (26.11.2009)

Meritaimenta uhkaa edelleen häviäminen Suomen vesistä. Ilman tehokkaita hoitotoimia nykyisten luonnonkantojen häviämisriski on erittäin suuri, painottaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Suomen rannikon alkujaan noin kuudestakymmenestä meritaimenjoesta luontainen meritaimenkanta on jäljellä alle kymmenessä jokivesistössä.

Vaikein ongelma meritaimenille on vaelluspoikasten suuri kuolevuus ensimmäisen merivuoden aikana. Tämä johtuu pääasiassa luonnonolojen vaihtelusta, mutta taimenia karsii myös liiallinen kalastus.

Useimpien meritaimenjokien tilaa on mahdollista parantaa vesiensuojelulla, kunnostuksilla ja kalaportailla.

26.11.2009 Maaseudun Tulevaisuus / STT

▲Alkuun


MERKITTÄVÄ SOPIMUS SUITSII LAITONTA KALASTUSTA (26.11.2009)

Muun muassa Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat allekirjoittaneet merkittävän laitonta kalastusta suitsivan sopimuksen, YK kertoi keskiviikkona. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n edustajan mukaan kyse on merkittävimmästä kansainvälisestä kalastussopimuksesta sitten vuoden 1995.

Sopimuksen allekirjoittaneiden maiden on kiellettävä ulkomaisten alusten saapuminen satamiinsa, jos alusten on todettu harjoittaneen laitonta kalastusta. Tähän asti valvonta on ollut yksin sen maan harteilla, jonka lipun alla alus seilaa.

FAO:n kalastusosaston apulaisjohtaja Ichiro Nomura kehui sopimusta virstanpylvääksi. Nomuran mukaan sopimuksessa mukana olevat maat sitoutuvat tarkkailemaan ja raportoimaan laitonta kalastusta harjoittavista aluksista sekä tarvittaessa estämään niiden pääsy satamiinsa.

Sopimuksen mukaan ulkomaisten kalastusalusten on anottava pääsyä satamaan ennalta ja kerrottava tietoja toimistaan sekä siitä, mitä kaloja aluksella on.

Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO hallintoelin on jo hyväksynyt sopimuksen. Sen ovat nyt allekirjoittaneet 11 jäsentä: Angola, Brasilia, Chile, Euroopan komissio, Indonesia, Islanti, Norja, Samoa, Sierra Leone, Uruguay ja Yhdysvallat. Sopimus astuu voimaan, kun 25 maata on ratifioinut sen.

26.11.2009 YLE / AFP

▲Alkuun


RIITTÄVÄN SUURI ALAMITTA TAKAA TERVEEN HARJUSKANNAN (26.11.2009)

Riittävän suuri alamitta on suoraviivaisin tapa edistää harjuksen luontaista lisääntymistä ja kasvattaa keskikokoa. Nykyistä suuremmalle alamitalle tulisi taata myös lainsuoja.

Pohjois-Suomen harjuskannat on arvioitu yleisesti ottaen hyväksi. Kalastusmatkailu on kuitenkin kasvussa. Kovan kalastuspaineen vesistöissä nopeakasvuiset tai myöhään sukukypsyyden saavuttavat yksilöt pyydetään todennäköisesti pois ennen kuin ne ehtivät kutea. Tämä voi ajan mittaan vaikuttaa kannan perinnölliseen rakenteeseen ja heikentää sen uusiutumiskykyä.

Harjuksen paikkauskollisuus, kalan kokoon perustuvat arvojärjestyssuhteet syönnös- ja lepopaikkojen valinnassa sekä talvehtimisalueille parveutuminen ja samalla suhteellisen helppo pyydystettävyys asettavat harjuskantojen hoidolle erityisvaatimuksia.

Villien kantojen hoidon perustana on luonnonlisääntyminen, jonka vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää yhtä kutukertaa. Kalojen tulisi päästä jatkamaan sukua vähintään kerran ennen kuin ne otetaan saaliiksi.

YHDEKSÄLLÄ pohjoissuomalaisella vesistöalueella lijoelta Tenolle vuosina 1970-2000 vapa- ja koekalastussaaliista kootun aineiston mukaan harjuskantojen keskimääräinen kasvu vaihteli Itämereen laskevissa vesistöissä Jäämereen laskevia vähemmän. Aineisto käsitti runsaat 19 000 harjusnäytettä.

Iijoen harjukset kasvoivat ensimmäisinä elinvuosinaan nopeammin kuin muiden Itämereen laskevien jokien harjukset, mutta kasvu hidastui selvästi neljännen kasvukauden jälkeen.

Simo- ja Kemijoen nuorten harjusten kasvu oli samaa luokkaa kuin Tornionjoessa. Viittä vuotta vanhempina kasvu oli parempi kuin muissa Itämereen laskevissa vesistöissä.

Jäämereen laskevissa vesistöissä harjukset kasvoivat nopeimmin Kouta- ja Paatsjoen vesistöalueilla. Näätämönjoen harjukset kasvoivat ensimmäisinä elinvuosinaan hitaimmin, mutta ne saavuttivat Teno- ja Tuulomajoen harjukset kuudennen kasvukauden jälkeen.

Suorin ja von Bertalanffyn kasvumallista johdetuin teoreettisin pituuksin laskettuina harjukset kasvoivat yli 60-senttisiksi Kemi- ja Tornionjoen vesistöissä. Myös Teno- ja Näätämönjoen harjusten laskennallinen enimmäispituus oli yli 60 senttiä. Yli 50-senttisiksi harjukset kasvoivat Simo-, Paats- ja Koutajoen vesistöissä. Tuulomajoen vesistössä laskennallinen enimmäispituus oli runsaat 45 senttiä.

IIJOELLA harjuksen kasvu oli poikkeuksellinen. Kasvukertoimeltaan se oli keskisuomalaisen Koliman reitille kotiutetun nopeakasvuisen kannan luokkaa, mutta laskennallinen enimmäispituus jäi 36 senttiin.

Kasvuaineisto perustui Iijoen pääuoman tehokkaasti kalastettuun ja istutuksia tuettuun kantaan sekä hidaskasvuiseen Livojoen luonnonkantaan. Iijoen pääuomasta harjukset pyydetään sitä mukaa, kun ne saavuttavat alamitan.

Iijoen velvoitetarkkailun tuloksien mukaan harjuksen teoreettinen pituus vesistössä on 41 - 50 senttiä ja kasvukerroin 0,397 - 0,254, joten se on nopeakasvuisempi kuin muissa pohjoissuomalaisissa vesissä.

Yleensä pohjoisten harjuskantojen kasvu on hidasta, mutta kasvupotentiaali hyvä. Yli kilon painoiseksi kasvaakseen nopeakasvuistenkin kalojen täytyy elää vähintään kuusi, mutta yleensä 8 - 9 vuotta tai enemmän.

Kirjallisuuden mukaan harjukset kutevat Suomessa ensimmäisen kerran 3 - 5-vuotiaina etelässä ja 4 - 6-vuotiaina pohjoisessa - keskimäärin 27 - 39 sentin pituisena.

Pohjoisten harjuskantojen uusiutumisen turvaamiseksi kalastusta pitäisi ohjata vähintään viisikuusivuotiaisiin, keskipituudeltaan yli 34 sentin kaloihin,joista suurin osa ehtii saavuttaa kutuvalmiuden ja lisääntyä ennen saaliskokoon kasvamistaan.

KALASTUSASETUKSEN määräämä harjuksen alamitta on vaihdellut 30:n viime vuoden aikana 25:sta 30 senttiin. Nykyinen 30 sentin alamitta on ollut voimassa vuodesta 1993 lähtien.

Pohjois-Suomessa 30 sentin alamitta ohjaa kalastusta neljävuotiaisiin, keskipituudeltaan juuri mitan täyttäviin harjuksiin, joista sukukypsyyden on saavuttanut vain kolmannes.

Kantojen jatkuvuudesta vastaavat pääasiassa nopeakasvuiset ja varhain sukukypsyyden saavuttavat yksilöt, mikä saattaa tulevaisuudessa kaventaa kantojen perinnöllistä vaihtelevuutta.

Tarkastelumme nojalla harjuksen alamitan pitäisi olla pohjois-suomalaisilla vesistöalueilla vähintään 33 senttiä, jotta edes puolet saaliiksi joutuvista kaloista ehtisi kutea vähintään kerran elämänsä aikana.

LISÄÄNTYVÄÄN kalastukseen ja ilmaston lämpenemisen mahdollisesti aiheuttamiin elinympäristömuutoksiin varauduttaessa kutukantojen perinnöllisen pohjan ja ikärakenteen pitäisi olla mahdollisimman laaja.

Ikäryhmittäisen sukukypsyysasteen perusteella 34 - 37 sentin alamitta parantaisi etenkin myöhään kutukypsyyden saavuttavien harjusten mandollisuutta lisääntyä. Kalastusoikeiden haltijat ja kalastusalueet ovat nostaneet monilla jokiosuuksilla harjuksen alamittaa 35 - 50 senttiin. Hyvin valvotuissa kohteissa saaliskalojen keskikokoa onkin onnistuttu nostamaan vuosien mittaan. Samalla kun harjuskantojen virkistysarvo on kasvanut, myös edellytykset luonnonlisääntymiseen ovat parantuneet.

Ari Savikko on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Inarin kalantutkimuksenja vesiviljelyn tutkimusmestari. Alkuperäisen tekstin lähteineen voi pyytää osoitteesta ari.savikko@rktl.fi tai puh. 0400 357 517. Tutkimuksen toisena tekijänä on ollut Pekka Keränen.

Maaviesti 11/2009

▲Alkuun


SIMOJOEN LOHIKANTA SELVÄSTI ELPYMÄSSÄ (25.11.2009)

Luonnonkudusta peräisin olevien lohenpoikasten määrä on lisääntynyt Simojoessa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen mukaan Simojoen lohikannan tila on nykyisin selvästi parempi 1990-luvun puolivälin kriittiseen tilanteeseen verrattuna. Istutuksista on voitu luopua ja vaelluspoikasmäärä on viime vuodet ollut suhteellisen vakaa vuosittaisesta vaihtelusta huolimatta.

Syyskesän sähkökalastuksissa poikasia oli selvästi enemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin. Erityisesti kesän vanhoja poikasia oli paljon. Simojoen Portimojärven alapuolisella alueella poikasia oli noin 30 yksilöä aarilla. Se on kolmanneksen suurempi kuin tällä vuosituhannella havaitut tiheydet.

Myös vanhempien luonnonpoikasten määrä, noin 17 yksilöä aaria kohden, on sekin ennätyksellinen ja selvästi keskimääräistä suurempi. Merivaellukselle lähteneiden vaelluspoikasten määrä oli keskinkertainen ja jokeen nousseiden emojen määrä hieman keskimääräistä suurempi.

Lohen lisääntymisalue laajeni

Poikastiheyksien kasvun lisäksi lohi on levittäytynyt entistä selvemmin uusille alueille.

Pääasialliset poikastuotantoalueet sijaitsevat Simojoen alimmalla kolmanneksella, joskin joitakin hyviä poikaskoskia on ylempänäkin. Merestä noin 110 kilometriä ylävirtaan olevan Portimojärven yläpuolisella jokialueella ei luonnonlohenpoikasia havaita kuin satunnaisesti. Kuitenkin tänä vuonna tällä jokiosuudella on löydetty runsaasti kesänvanhoja luonnonlohenpoikasia.

Tulevina vuosina nähdään, kuinka pysyvää elinalueen laajeneminen on. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos seuraa lohen poikastiheyksiä Simojoen vesistössä sähkökalastamalla vuosittain noin 30 koealaa. Sähkökalastuksia on tehty 1970-luvun lopulta lähtien.

Emolohien lukumäärässä ei muutosta

Kesällä Simojoella jatkettiin emolohien laskentaa kaikuluotaimella. Luotaukset aloitettiin 13. toukokuuta ja ensimmäiset lohet havaittiin jo seuraavan vuorokauden aikana.

Vilkkain lohien nousu osui kesäkuun loppupuolelle. Parhaana päivänä, 23. kesäkuuta, luotauslinjan ohitti 158 lohta, joista 99 ui ylävirtaan ja 59 alavirtaan. Kalojen edestakainen liike oli vuonna 2009 suurta, sillä koko seurantajakson aikana alavirtaan uineiden lohenkokoisten kalojen osuus oli jopa 62 % ylävirtaan uineiden lohien määrästä.

Koko tutkimusjakson aikana ylävirtaan ui 3015 lohta. Kun tästä vähennetään edestakainen liike sekä talvikkolohien osuus, saatiin nousukalojen kokonaismääräksi 1151 lohta. Tämä oli lähes sama määrä kuin edellisenä kesänä, mutta enemmän kuin mitä aiempina vuosina on kaikuluotainseurannoissa lohia havaittu.

24.11.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


KANSANEDUSTAJA JOHANNA OJALA-NIEMELÄ: RAJAJOKISOPIMUKSEN VALMISTELU EPÄDEMOKRAATTISTA (23.11.2009)

- Uuden rajajokisopimuksen valmistelu oli aika epädemokraattinen prosessi. Jokivarren kantoja ei juuri kuultu, eikä myöskään Lapin liiton tekemiä korjausehdotuksia otettu huomioon, sanoo kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä.

Uusi rajajokisopimus on tarkoitus allekirjoittaa Tukholmassa vielä tämän kuun aikana. Sopimus kattaa sekä vesi-, että kalastusasiat. Sopimuksella perustetaan Tornionjoen vesistöalueelle Suomen ja Ruotsin kansainvälinen vesienhoitoalue.

Vesienhoitoa ja –suojelua varten perustetaan uusi suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio. Vanha rajajokikomissio lakkautetaan koska maa- ja metsätalousministeriön kannan mukaan kansallisesta järjestelmästä erillistä rakentamis- ja pilaamisasioita käsittelevää lupaviranomaista ei enää tarvita.

Rajajokisopimuksessa on sovittu meripyynnin alkamisesta 17.6. alkaen. Johanna Ojala-Niemelän mukaan se merkitsee, että tavoite, jonka mukaan rysät saisi laittaa pyyntiin vasta kun puolet emokalaparvesta on ohittanut jokisuun jää nyt hurskaaksi toiveeksi.

- Viime kesänä Tornionjoki antoi sitten vuoden 1997 jälkeisen ajan parhaan huippusaaliin. Toivottavasti tämä yksi parempi lohivuosi ei koitunut lohen kohtaloksi liiallisena ylioptimisuutena tehtäessä asiaa koskevia ratkaisuja, Ojala-Niemelä sanoo.

20.11.2009 Pohjolan Työ

▲Alkuun


TORNIONJOEN LOHEN POIKASTUOTANTO YHÄ KASVUSSA (20.11.2009)

RKTL ennakoi, että Tornionjoen lohen tulevaisuus on valoisa vuosittaisista vaihteluista huolimatta.

Tornionjoki on Itämeren alueen suurin joki, jossa lisääntyvät luontaiset lohi- ja meritaimenkannat. Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) on tutkinut lohenpoikasten esiintymistä Tornion- ja Muoniojoen vesistössä yhtäjaksoisesti vuodesta 1986 alkaen.

Tutkimus perustuu kansainvälisten sopimusten edellyttämään luonnonvarojen, niiden monimuotoisuuden ja niitä koskevien uhkatekijöiden seurantavelvoitteisiin.

- Aiemmilla säätelytoiminnoilla on päästy siihen, että vielä 1980-luvulla vallinnut uhka luonnonlohen kuolemisesta sukupuuttoon on väistynyt. Lohikannat ovat 2000-luvulla vahvistuneet ja ovat nyt hyvällä tasolla, luonnehtii RKTL:n tutkija Atso Romakkaniemi.

Sekä viime, että edelliskeväänä vaelsi Tornionjoesta merelle hieman yli miljoona lohen vaelluspoikasta. Nykyiset vaelluspoikasten määrät ovat ennätyksellisiä.

- Poikastuotannon osalta ollaan näillä luvuilla jo lähellä maksimia. Tästä eteenpäin on enemmänkin kysymys siitä, millä tavalla lohikantaa halutaan hyödyntää, Atso Romakkaniemi toteaa.

Tuleviin ratkaisuihin liittyen tilanne on se, että lohen poikaskantoja ei voi enää paljon nykyisestä kasvattaa, jolloin valintana on, miten kalastusta suunnataan milläkin alueella. Tähän vaikuttavat sekä luonnonolosuhteet, että se miten valtion Itämeren piirissä kalastusta haluavat säädellä ja suunnata.

Kanta heikoin 1980-luvulla

Tornionjoen lohikannat olivat heikoimmillaan 1980-luvulla. Lajin sukupuuttoon kuolemisen uhka pakotti reagoimaan. Erityisesti kalastuksen tiukentunut säätely Itämerellä lisäsi kudulle selvinneiden lohien määrää, mikä näkyi nopeasti runsastuneina lohenpoikasmäärinä.

Sittemmin lohenpoikasmääriä verotti M-74-oireyhtymän aiheuttama tauti, joka riehui suurimmillaan vuosina 1992-1996.

Kantoja on pyritty elvyttämään lähinnä kalastusta säätelemällä ja poikasia istuttamalla. Kun poikasmäärät kääntyivät nousuun vuoden 1997 kalastusrajoitusten jälkeen on elpyminen ollut sitä luokkaa, että tuki-istutukset Tornionjokeen lopetettiin vuodesta 2003 alkaen.

2000-luvun vuosien aikana poikasmäärät ovat edelleen nousseet, vaikka nousu ei ole ollutkaan yhtä voimakasta kuin 1990-luvun lopulla. Tornionjoki tuottaa nykyisin noin kolmanneksen kaikista Itämereen vaeltavista lohen luonnonpoikasista.

- Merikalastuksen osuus on edelleen aika vahvaa. Pääosa aikuisista lohista pyydetään Itämerellä, tutkija Atso Romakkaniemi sanoo.

Joella lohisaaliit olivat heikoimmillaan 1980-luvulla, jolloin joesta saatiin lohta vuosittain vain muutamia tuhansia kiloja. Lähihistoriassa jokisaaliit suurimmallaan Lipposen I –hallituksen säätämien rajoitusten aikana vuosina 1996-1998, huippusaaliin ollessa vuonna 1997 70 000 kiloa.

Vuonna 2008 lohisaalis oli 57 000 kiloa, mutta yksilömäärältään vuotta 1997 hieman suurempi. Vuoden 2009 saalistiedot jokikalastuksesta RKTL pyrkii julkistamaan joulu-tammikuussa.

Atso Romakkaniemen mukaan kalastetusta lohesta noin viidennes saadaan nykyään jokipyynnistä. Näin ollen Tornionjoki tuottaa vuosittain satojen tuhansien kilojen lohisaaliin Itämeren alueen kalastajille.

20.11.2009 Pohjolan Työ

▲Alkuun


KEMIJOEN VOIMALOIHIN LÖYTYY KALAPORRASRATKAISU (18.11.2009)

Toimivien kalaportaiden rakentaminen Kemijokeen on täysin mahdollista, kävi selville Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkimuspäivillä Rovaniemellä.

Ruotsalainen lohitutkija Peter Rivinoja selvitti, miten esimerkiksi Uumajajoella on toimiva kalaporrasratkaisu, mutta Ruotsi tavoittelee nykyisen 7000 nousun määrän viisinkertaistamista toisella kalaportaalla.

Luonnonvalinnan läpikäynyt lohenpoikanen selviää tutkimusten mukaan viljeltyä laitospoikasta paremmin eri elämänvaiheissaan, mikä puoltaa luonnontuotannon käynnistämistä potentiaalisissa vaelluskalavesistöissä.

Kemijoki-Ounasjoki katsotaan EU:n vesipuitedirektiivin vesienhoitosuunnitelmissa valtakunnallisesti merkittäväksi vaelluskalavesistöksi, joka voi tuottaa runsaasti poikasia.

Kalaportaiden rakentamiseen perehtynyt biologi Anne Laine Oulun ympäristökeskuksesta piti Isohaaran toisen kalaportaan rakentamista haastavimpana Kemijoen viiden voimalan sarjassa. Tärkeää on, että jokainen lenkki ketjussa toimii.

Istutukset Ounasjoella pitäisi saada heti hyvään vauhtiin, jotta suunnitellut kalaportaat tulisivat heti tehokkaaseen käyttöön.

17.11.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


KALAPORTAITA PITÄÄ VIELÄ PARANTAA (18.11.2009)

Lohijokien kalaportaita pitää vielä parantaa, ennen kuin ne toimivat tyydyttävällä hyötysuhteella. Ruotsissa esimerkiksi Uumajajoen kalaportaista nousee vain noin kolmannes kaloista kutemaan.

Uumajajoen kalaportaita osaa käyttää 30-40 prosenttia nousukkaista, mutta silti luontainen poikastuotanto toimii joessa jo nyt, sanoo Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston tutkija Peter Rivinoja.

- Luonnollisen poikastuotanto toimii Vindelälvenissä, joka on yksi Uumajajoen suuri sivujoki. Nyt me tutkimme, miten kaloista saataisiin 80 prosenttia nousemaan.

Paremmat portaat - isompi saalis

Teoriassa riittää, kun kaksi kalaa pääsee kutualueelle jatkamaan sukua, mutta suurempi joukko tuottaa aina paremman tuloksen.

- Jos kalaportaiden toiminta saadaan tehokkaammaksi, kalakanta kasvaa viisinkertaiseksi. Nyt villikalaa nousee Uumajajoen portaista noin 30 tonnia vuodessa.

Suomessa on paljon keskusteltu siitä, pitäisikö esimerkiksi Kemijokeen rakentaa kalaportaat. Osa vastustaa portaita, koska ne ovat kalliita hyötyyn nähden.

- Minun mielestäni ne kannattaa aina rakentaa, jos joessa on vain kutupaikkoja. Villikala on sen verran arvokasta taloudellisesti, että se loppujen lopuksi kyllä kannattaa.

Suomeen kalatiestrategia

Suomessa maa- ja metsätalousministeriö valmistelee kansallisen kalatiestrategian tämän ja ensi vuoden aikana.

Kalatiestrategian taustaselvityksen tekee Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, joka aloittaa laajan tutkimushankkeen rakennettujen vesistöjen hyötykäytöstä ensi vuoden alussa.

17.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


KEMILTÄ 40 000 EUROA ISOHAARA KALATIEHEN (18.11.2009)

Kemi sai omalta osaltaan selväksi osallistumisensa Isohaaran kakkoskalatien rakentamiseen. Kaupunginvaltuusto päätti, että Kemi sitoutuu rahoittamaan Isohaaran kakkosvaihetta 40 000 eurolla.

Kemiä ja Keminmaata lukuunottamatta kaikki Kemi- ja Ounasjokivarsien kunnat ovat hyväksyneet uuden aiesopimuksen kalateiden rakentamiseksi Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken ja Valajaskosken voimalaitoksiin.

Keminmaan kunnanhallitus palautti viime viikolla asian uuteen valmisteluun. Kunta haluaa, että Isohaaran kalatien ykkösvaihe otetaan huomioon Keminmaan kunnan rahoitusosuutena.

Lapin liitto on kiirehtinyt kuntia hyväksymään uuden aiesopimuksen. Sen jälkeen Lapin ympäristökeskus voisi vielä tämän vuoden puolella käynnistää Isohaaran kakkosvaiheen kilpailuttamisen.

17.11.2009 Pohjolan Sanomat

▲Alkuun


JÄRVITAIMEN LISÄÄNTYY ETELÄ-SAVOSSA (18.11.2009)

Järvitaimen lisääntyy hyvin kunnostetuissa Läsäkoskessa ja Kermankoskissa. Esimerkiksi Läsäkoskessa järvitaimenen luonnonvarainen lisääntyminen oli koekalastusten perusteella vähäistä ennen 2000-luvulla tehtyä kalataloudellista kunnostusta.

Tämän syksyn koekalastusten perusteella järvitaimenen kesänvanhojen poikasten tiheydet olivat nousseet tuntuvasti. Läsäkosken osalta tulosta voidaan pitää hyvänä ja Heinävedellä sijaitsevan Kermankosken pääkosken osalta erinomaisena.

Järvitaimenen luonnollisen lisääntymisen kannalta Etelä-Savon merkittävimmät koskialueet sijaitsevat Heinäveden ja Mäntyharjun reiteillä. Läsäkosken, Kermankosken ja Vihovuonteen taimenen poikastiheyksiä on seurattu sähkökoekalastamalla 1980-luvulta lähtien.

17.11.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


TENON LOHELLE VAADITAAN TIUKEMPAA SUOJELUA (17.11.2009)

Jyväskylässä viikonloppuna kokoontuneet perhokalastajat ja Tenon lohen puolustujat vaativat, että suojelutoimenpiteitä pitäisi tarvittaessa tehdä myös kalastuskauden aikana ja niitä pitäisi kohdistaa kaikille kalastajaryhmille.

Perhonsidonnan Suomen mestaruuskilpailujen yhteydessä järjestetyssä Perhosymposiumissa julkaistiin vetoomus Tenon lohikantojen suojelun puolesta.

Vetoomuksessa todetaan, että nykyinen käytäntö ei vastaa kansainvälisiä varovaisuusperiaatteita, eikä myöskään Norjan ja Suomen välisen Tenon kalastussopimuksen sitoumuksia. Vetoomuksen allekirjoittajien mukaan sivujokien omat perinnöllisesti eriytyneet osakantansa pitäisi ottaa tulevassa säätelykäytännössä huomioon.

Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet muun muassa Utsjoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Veikko Guttorm ja Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestän varapuheenjohtaja Jorma Ojanperä. Vetoomus aiotaan lähettää maa- ja metsätalousministeriöön, ympäristöministeröön ja Saamelaiskäräjille sekä Inarin ja Utsjoen kunnille.

16.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


ROVANIEMI HYVÄKSYI KEMIJOEN KALATIET (17.11.2009)

Rovaniemen lähtee mukaan Kemijoen kalateiden rakentamiseen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi yksimielisesti maanantaina Kemi- ja Ounasjoen kalatie -kuntayhtymän perussopimuksen. Sen pohjana on jokivarren kuntien yhdessä neuvottelema sopimus.

Kuntayhtymän tarkoitus on palauttaa vaelluskalojen nousu mereltä Kemi- ja Ounasjokeen rakentamalla Kemijoen voimalaitoksiin kalatiet Perämeren ja Ounasjoen välille.

Perussopimuksen mukaan kalateiden rakentaminen pyritään rahoittamaan ensisijaisesti EU:n, valtion ja voimayhtiöiden rahoituksella. Loppu jää jäsenkuntien kustannettavaksi. Jäsenkuntaosuudet jakautuvat niin, että Rovaniemi maksaa 40, Enontekiö 5, Kittilä 15, Tervola 10, Keminmaa 15 ja Kemi 15 prosenttia.

16.11.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


PERHOKALASTAJAT HALUAVAT TAIMENELLE ALAMITAN (16.11.2009)

Jyväskylään tänään kokoontuvat perhokalastajat ovat huolissaan taimenesta. Taimenen elinolosuhteiden kohentamiseen käytetään vuosittain runsaasti rahaa, kun uittojen aikoinaan pilaamia koskia kunnostetaan takaisin luonnontilaisiksi.

Koskien kunnostaminen on hyvä asia ja kunnostusten tahti on Keski-Suomen perhokalastajien puheenjohtajan Jukka Kuuselan mielestä hyvä. Yksistään koskien kunnostukset eivät taimenta kuitenkaan auta.

- Taimenkalan tilanne on huono. Kunnostuksen myötä kutupaikkoja luodaan, mutta sitten samaan aikaan pitäisi pystyä turvaamaan, että taimenet kasvaisivat kutukypsiksi. Nyt taimenet pyydetään liian pieninä pois, ennenkuin ne kerkeävät kutemaan kertaakaan. Näin tavallaan kunnostustyöt menevät ihan hukkaan, Kuusela kritisoi.

Kuuselalla on kuitenkin kritiikin oheen takataskussaan toimenpide-ehdotus.

- Taimenen alamittaa pitäisi nostaa vähintään 50 senttiin, mieluummin vielä ylemmäs.

Keski-Suomen Perhokalastajat järjestää lauantaina ja sunnuntaina Jyväskylässä perhosymposiumin ja perhonsidonnan sm-kilpailut.

14.11.2009 YLE Keski-Suomi

▲Alkuun


KALAJOEN VESISTÖ KUIVUMASSA (16.11.2009)

Latvajärviin odotetaan jo happikatoa ja kalakuolemia. Vain lämmin sadejakso pelastaisi.

Kalajoen latvajärviin Reisjärvellä odotetaan kalakuolemia. Vesistön kuivuminen on jatkunut kesästä asti ja järvissä vedenpinta on poikkeuksellisen alhaalla. Happikato uhkaa. Pelastusta tilanteeseen ei ole näköpiirissä. Sääennusteet lupaavat viidelle vuorokaudella ja tulevalle kahdelle viikolle vain vähäisiä sateita. Osa sateesta on tulossa lumena. Ja mikä pahinta, luvassa on järvien kannet sulkevia kymmenen asteen pakkasia.

Ympäristökeskuksen Haapajärven työmaapäällikkö Teijo Jaakonaho toteaa, että tilanteen parantamiseksi tarvittaisiin pitkä lämmin jakso ja tasaista runsasta sadetta.

–Sadevettä imeytyisi ensin paljon maaperään eikä se koskaan pääsisi järviin tai altaisiin. Maan routiminen uhkaa estää järvien tilanteen parantumisen. Rankkasateita en toivo, sillä ne huljahtavat läpi. Parasta olisi tasainen jatkuva sade ja lämpimät päivät. Sellainen pelasti meidät vastaavasta vuonna 2006 joulukuussa. Nyt tosin ei näytä siltä, Jaakonaho pohtii.

Kun vähävetinen järvi saa jääpeitteen, happitaso jää alhaiseksi. Se tuo yleensä kalakuolemat, ja ne näyttävät latvajärvissä nyt todennäköisiltä. Muualle veden läpivirtaus tuo happea. Teijo Jaakonaho toteaa, että Hautaperän altaan vesitilanne näyttää pahalta ja samoin Reisjärven monien latvavesien.

–Hautaperän allas on nyt 2,5 metriä alempana kuin mitä voi pitää normaalina.

Järvistä on juoksutettu vettä Kalajokeen vain vesioikeuden määräämä mimmi. Siitä huolimatta vesialtaat ovat kuivumassa.

–Se minimi on kolme kuutiota sekunnissa. Tavoitteena on, että vettä riittää koko ajan joessa, jottei se kuivuisi.

Nyt talvea varten on tarkoitus täyttää järvet, jotta vettä voidaan juoksuttaa läpi talven jokeen. Virtaus ja säännöstely turvaavat sen, että kalat eivät kuole joessa.

Teijo Jaakonaho uskoo, että altaiden vesi riittää nykyiselläänkin pitämään joen riittävässä vedessä.

–Hautaperän altaan vettä on laskettavaksi vielä kahdeksan metriä. Sitä ja järviä juoksutetaan sellaisessa suhteessa, että ne tyhjenevät kevääseen. Niin on tapahtumassa ja se on normaalia. Järvien pitääkin olla keväällä tyhjänä, jotta ne voivat ottaa sulamisvedet vastaan ja estävät tulvat.

Ympäristökeskuksen biologi Kim Wennman kertoo, että alueemme järvien syventää happikadon mahdollisuutta. Happikato voi laittaa rehevän aineksen pohjasta liikkeelle, ja se pahentaa järvien tilannetta entisestään.

–Kaikista pahin tilanne ei päässyt muodostumaan. Järvissä tapahtui normaali syyskierto. Vesistön kylmeneminen kierrätti hapekasta pintavettä pohjaan. Pahin tilanne olisi, jos lämpimän veden päälle olisi tullut jääkatto.

Kalat kuolevat happikadossa sen perusteella, miten ne happea tarvitsevat. Ensinnä menevät särjet ja lahnat sekä jalokalat, siika ja kuha. Ahvenella ja hauella on vähän helpompaa.

–Kalat pyrkivät aina sinne, missä on happea.

Järvien happitilannetta voi parantaa pumpuilla, ja niin Reisjärven kunta on tehnyt.

Kuivuus on nostamassa happamuustasoja.

–Se voi realisoitua pahiten Vääräjoessa.

13.11.2009 Kalajokilaakso

▲Alkuun


SEURANNASSA LAUTASELLE SAAKKA (12.11.2009)

EU aikoo valvoa aiempaa tarkemmin kalakantojen säilymistä ja saaliiden matkaa kuluttajille

BRYSSEL Euroopan unioni on tiukentamassa kalojen pyyntirajoituksia, vaikka sillä on jo yksi maailman tiukimmista kalastuslainsäädännöistä.

EU:n yhteisen kalastuspolitiikan perusajatuksena on suojella kalakantoja, mutta kalastajien mielestä pyyntikiintiöt ovat liian pieniä, koska monetkaan tällä hetkellä pyydetyt lajit eivät ole uhattuina. Myös jäsenmaiden mukaan EU-komission ehdotukset ovat usein ylivarovaisia ja -tiukkoja.

Perusajatuksena on kuitenkin tehdä säännöistä yhä selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä sekä järjestelmästä taloudellisesti kannattavampi. EU-komissio on valmistelemassa monimutkaista valvontajärjestelmää, joka aiotaan ulottaa koko toimitusketjuun, kalastajan pyydyksestä aina kuluttajan lautaselle asti.

Lisää rajoituksia

Parhaillaan valmisteilla olevan valvonta-asetuksen mukaan seuraamuksia kieltojen rikkomisista kiristetään. Kalastuslaivastojen kokoa ja alusten merellä oloaikaa rajoitetaan. Jäsenmaiden viranomaisten toivotaan lisäävän tarkastuksia satamissa ja merellä.

Samalla pyritään vähentämään kalojen poisheittämistä.

Komission mielestä uudistuksilla pitäisi myös vakuuttaa kuluttajat siitä, että kaupasta hankitut kalat ovat laillisesti pyydettyjä, ja etteivät kuluttajat niitä syömällä pahenna meriympäristön tilaa. Jäsenvaltiot voisivat kuitenkin melko vapaasti päättää, miten ne käytännössä toteuttavat kontrollin.

Komissio suututti jo marraskuussa 2008 eteläeurooppalaiset kalastajat esittämällä EU:n kalastuksenvalvontajäljestelmän perusteellista uudistamista.

Viime keväänä ranskalaiskalastajat saartoivat satamia ja lopettivat protestit vasta, kun Ranskan hallitus tarjosi kalastajille lisätukea ja korotuksen kanaalista pyydettävään turskakiintiöön.

Kalastajat pitävät EU:n pyyntikiintiöitä liian pieninä. Kiintiöt ja kallis polttoaine uhkaavat ajaa monet troolareiden omistajat vararikkoon.

EU:n merkittävien kalastusmaiden, Ranskan, Portugalin ja Espanjan mielestä rajoitukset olisivat liiallinen lisätaakka elinkeinolle, joka on menettänyt jo tuhansia työpaikkoja EU:n leikattua kalastuskiintiöitä vuosien ajan. Kolmen maan mielestä monen kalalajin pyyntikiintiöt ovat aivan liian pieniä, sillä kyseiset lajit eivät ole uhattuina.

Romutukseen rahaa

Komissio ehdottaa ahdinkoon syöksyneille tai elinkeinonsa lopettamaan joutuneille kalastajille tukea Euroopan kalatalousrahastosta, jonka kokonaisbudjetti on noin 3,8 miljardia euroa.

Euroopan unioni on myöntänyt kalastusalalle taloudellista tukea myös muista lähteistä rakenneuudistuksen ajaksi.

Alan kasvaminen entisestään halutaan estää; joten rahaa ei myönnetä alusten rakentamiseen. Sen sijaan joissain tapauksissa tukirahaa annettaisiin ylisuuriksi tai liian vanhoiksi käyneiden alusten romuttamiseen.

Komission päämäärä on, että EU:n vesillä kalastetaan kestävästi. Ehdotusten perustana käytetään tieteellisiä lausuntoja kestävissä pyyntimääristä.

Lohen kiintiöstä iso osa pyytämättä

Suomen kalastuskiintiöt, tilanne 8.11.2009

Silakka
Pohjanlahti
Itämeren pääallas ja Suomenlahti
Eteläinen kanta
kiintiö, tonnia
75 740
31 493
2
saalis, tonnia
57 651
20 706
0
Kilohaili
Itämeri

22 518

20 294
Turska
Itäinen kanta
Läntinen kanta

784
145

684
125
Lohi
Itämeren pääallas ja Pohjanlahti
Suomenlahti

80 033 kpl
13 838 kpl

42 053 kpl
8 726 kpl
Punakampela
Itämeri

5

3

Pohjanlahdelta saa ensi vuonna nostaa 76 000 lohta, kun taas Suomenlahden lukema jää vajaaseen 14 000:een.

11.11.2009 Kaleva

▲Alkuun


ITÄMEREN TURSKA NÄYTTÄÄ TOIPUVAN (12.11.2009)

BRYSSEL Vaikka kalakannat ovat yleisesti Euroopan unionin vesillä pienentyneet, Itämeri ei tilanteesta juurikaan kärsi.

Ainakaan ammattikalastus ei ole syyllinen ongelmaan, koska tuhoavaa liikakalastusta ei Itämerellä Euroopan unionin mukaan harjoiteta.

Toisin on Välimerellä, jossa yhä harvemmaksi käyvästä tonnikalasta saatetaan esimerkiksi maksaa useita satoja eureja kilolta. Myös turskatilanteesta ollaan huolissaan.

Turskakantojen heikko tila kuitenkin selittyy EU-virkamiesten mukaan lähinnä biologisilla tekijöillä, joita ei täysin tunneta.

Tutkimusten mukaan meren suolapitoisuuden laskiessa kantakin taantuu. Viime aikoina turskienkin määrä on Itämerellä lähtenyt selvään nousuun.

EU:n maatalousministerit päättivätkin lokakuun kokouksessaan nostaa turskan itäistä kiintiötä 15 prosentilla ja läntistä kiintiötä kandeksalla prosentilla.

Kalastuskiintiöiden ohella ministerit päättivät suurentaa turskatroolien silmäkokoja nuorten turskien suojelemiseksi.

11.11.2009 Kaleva

▲Alkuun


SAIMAANNORPALLE UUSI SUOJELUALUE (12.11.2009)

Saimaannorppa saa uuden suojelualueen Savonlinnan Joutenvedelle. Etelä-Savon ympäristökeskus on perustanut yksityisen luonnonsuojelualueen Haponlahden kanavan pohjoispuolelle Nestorisäätiön hakemuksesta.

Suojelualueen pinta-ala on lähes 200 hehtaaria, ja se on muutamia pieniä luotoja lukuun ottamatta kokonaan vettä. Nestorisäätiön omistamaa aluetta koskee tukku rauhoitusmääräyksiä, kuten liikkumis- ja kalastusrajoituksia.

– Kun tällainen saimaannorpalle arvokas vesialue tuli myyntiin, Nestorisäätiö tarttui siihen ja halusi perustaa siitä suojelualueen, joka antaa mahdollisimman hyvän turvan norpalle mutta samalla myös linnustolle ja muulle Saimaan järviluonnolle, Nestorisäätiön hallituksen puheenjohtaja Lassi Karivalo sanoo.

Liikkumisrajoitukset eivät koske saimaannorppakannan laskentaa ja tutkimustoimintaa tai luonnonsuojelualueen valvontaa.

Päätös ei rajoita vesialueeseen sisään jäävien kiinteistönomistajien ympärivuotista liikkumista kiinteistöilleen myös moottorikäyttöisillä kulkuneuvoilla eikä kiinteistöjen tarvitsemien laiturien ja venepoijujen rakentamista. Väyläliikenne on niin ikään sallittua ympäri vuoden.

Nestorisäätiö on metsänhoitaja Arto Freyn perustama, ja sen ensisijainen tarkoitus on edistää saimaannorpan suojelua ja tutkimusta.

Suojelualuetta koskevia rajoituksia
– Maihinnousu luodoille on kielletty 15.12.–15.7.
– Moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla liikkuminen on kielletty 5.12.–30.4.
– Kaikenlainen muu liikkuminen alle 50 metrin päässä luodoista ja Vääräsaaren luoteiskärjestä on kielletty 15.12.–30.4.
– Kalastaminen on mahdollista ainoastaan mato-ongella, pilkillä ja läänikohtaisella vieheluvalla. Lisäksi vedenomistajan luvalla voidaan käyttää katiskoja, mikäli niissä on norppien pääsyn estävä rakenne.

11.11.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


KEMIN PÄÄTÖS EI KAADA KALATIETÄ (11.11.2009)

Kemi päätti maanantaina hyväksyä vai toisen kalatien rakentamisen Isohaaraan. Toiset kunnat odottavat sen hyväksyvän myös aiesopimuksen.

Kemijoen kalatiehanke ei ole Lapin ympäristökeskuksen mukaan kaatumassa siitä huolimatta, että Kemi ei hyväksynyt maanantaina aiesopimusta.

Tähän mennessä muut kunnat ovat hyväksyneet Lapin liiton valmisteleman aiesopimuksen, kalateiden hoidosta esitetyn kuntayhtymämallin sekä ympäristökeskuksen valmisteleman kalatiesuunnitelman.

Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastajan Jarmo Huhtalan mukaan aiesopimus ei sido kuntia vielä kalateiden rahoitukseen.

- Siinä on kysymys nimenomaan aikeesta eli enemmänkin tahtotilasta, Huhtala sanoo.

Kuntien päätöksentekoa on hänen mielestään sekoittanut asian yhtäaikainen valmistelu Lapin liitossa ja Lapin ympäristökeskuksessa sekä näiden näkemyserot kalateiden maksajasta.

- Aluksi Lapin liitto sitoi Kemijoki Oy:n rahoitusosuuden kalateidessä vesirakentamiseen. Viimeisessä sopimusveriossa vesivoimayhtiöitä ei ole mainuttu lainkaan rahoitussuunnitelmassa, Huhtala sanoo.

Lapin ympäristökeskuksen mukaan taas rahoitus kuuluu ilman ehtoja EU:lle, valtiolle ja jokiyhtiöille.

Valtion puolelta on jo Huhtalan mukaan paineita saada vuosia vellonut asia järjestykseen.

10.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


KITTILÄ HYVÄKSYI KALATIESOPIMUKSEN (11.11.2009)

Jos Kemijokeen rakennetaan viisi kalatietä, voi lohi joskus palata myös Ounasjokeen.

Kittilän kunnanhallitus hyväksyi tiistaina odotetusti aiesopimuksen kalateiden rakentamisesta Kemijoelle. Päätös kalateitä hoitavasta kuntayhtymästä päätettiin siirtää ensi vuoden alkuun.
Kittilä päätti Lapin liiton valmistelemasta aiesopimuksesta viimeisenä kuudesta kunnasta. Tieto Kemin erikoisesta, mutta aavistellun kaltaisesta päätöksestä tavoitti myös Kittilän päättäjät tiistaina kokouksen aikana.

Siitä huolimatta kunnanhallitus hyväksyi kunnanjohtaja Seppo Maulan esityksen.

Aiemmin muut kunnat ovat hyväksyneet aiesopimuksen poikkeuksena Kemi, joka maanantaina hylkäsi viisi kalatietä käsittävän aiesopimuksen ja kuntayhtymäsopimuksen mutta hyväksyi rahoituksen ensimmäiselle kalatielle, Isohaara kakkoselle.

Kaupunginjohtaja Ossi Revon mukaan Kemin päättäjät epäilivät kaupungin aiesopimuksella sitoutuvan maksamaan myös muiden kuntien alueella olevat kalatiet.

10.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


YMPÄRISTÖKESKUS KUMMEKSUU KEMIN RATKAISUA KALATIEASIASSA (11.11.2009)

Lapin ympäristökeskuksessa hämmästellään Kemin kaupunginhallituksen päätöstä olla hyväksymättä Kemijoen kalateiden rakentamista koskevaa aiesopimusta ja kalatiekuntayhtymän perussopimusta.

Kemin kaupunginhallitus ei hyväksynyt maanantain kokouksessaan uusia kalatiesopimuksia, mutta päätti kuitenkin rahoittaa Isohaaran toista kalatietä 40 000 eurolla.

Kaupunginjohtaja Ossi Revon mukaan päätöksen taustalla on kaupunginhallituksen jäsenten epäily muun muassa siitä, että Kemi joutuu vielä osallistumaan muidenkin kalateiden rahoitukseen.

Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastajan Jarmo Huhtalan mukaan Kemin pelko on turha.

- Aiesopimuksella on haluttu kuntien osoittavan, että ne pitävät kalatiehanketta tarpeellisena ja ovat valmiita sitä edistämään. Aiesopimusta ei voi missään nimessä tulkita niin, että kunnat rahallisesti sitoutuvat kalateiden jatkorakentamiseen.

Huhtalan mukaan tavoitteena hankkeessa on, että vastuun siitä kantavat jatkossa uusi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus yhdessä Lapin liiton ja jokiyhtiön kanssa.

Revon mukaan kaupunginhallituksen päätös perustuu ympäristökeskukselta maanantaina tulleeseen tietoon, jonka mukaan tässä vaiheessa riittää, kun kunnat osaltaan sitoutuvat Isohaaran toisen kalatien rahoitukseen.

Huhtala toivoo, etteivät sopimuskiemurat nyt sekoita kuntien yhteisen kalatiehankkeen toteutumista. Kunnat kun ovat päätöksissään ilmoittaneet sitoutumisestaan vuosia kestävään hankkeeseen sillä edellytyksellä, että kaikki kunnat antavat sitoumuksensa. Muun muassa Kittilän kunnanjohtaja Seppo Maula ilmoitti viime viikolla, että Kittilä odottaa Kemin päätöstä ennen kuin käsittelee asiaa kunnanhallituksessa.

Kemissä kalatiesopimukset menevät vielä kaupunginvaltuuston käsittelyyn. Jarmo Huhtalan mukaan Lapissa odotetaan mielenkiinnolla, kun valtio ensi viikolla julkistaa strategiansa ja tulevaisuuden roolinsa kalateiden rakentamisessa.

10.11.2009 YLE Perämeri

▲Alkuun


KEMINMAAN KH JÄTTI KALATIEN PÖYDÄLLE (11.11.2009)

Keminmaan kunnanhallitus palautti Lapin liiton Kemi-Ounasjoen uusien kalateiden hankkeen valmisteluun tiistain kokouksessaan yksimielisesti. Perusteluina pöydälle jättämiseen on se, ettei jo valmiin Isohaaran kalatien Keminmaan rahoitusosuutta ole huomioitu tarpeeksi nykyisessä hanke-esityksessä. Myös muita hankkeen kuntia suurempi vastuunkanto häiritsee kunnanhallitusta.

– Keminmaan kunta voi joutua Pohjolan Voima -yhtiön suuntaan takuumieheksi, ja siten joutuu kohtuuttomaan asemaan. Kuudesta uudesta kalatiestä kolme on Keminmaan alueella, kunnanjohtaja Tommi Lepojärvi perustelee.

Muutoin hallitus suhtautui Lepojärven mukaan kalatiehankkeeseen myönteisesti. Hallitus käsittelee asiaa seuraavissa kokouksissaan ja lopulta valtuusto päättää asiasta mahdollisesti joulukuussa.

10.11.2009 Pohjolan Sanomat

▲Alkuun


HAITALLISTEN VIERASLAJIEN LISTALLE PÄÄTYI ÄLLÖTYKSIÄ JA SÖPÖLÄISIÄ (10.11.2009)

Suomen ympäristöä uhkaavat vieraslajit on koottu maa- ja metsätalousministeriön mustalle listalle. Maanantaina julkistettiin yli 120 kasvi- ja eläinlajin lista, joka kattaa lajeja aina yököttävistä söpöihin tai jopa kauniisiin.

Ensiksi mainituista esimerkistä käyvät ankeriaan uimarakossa kuhisevat toukkamaiset loiset, söpöiksi voi laskea Helsingin puita runtelevat kanit ja kauniiksi lajiksi taas isotuomipihlajan.

"Nämä tuottavat Suomessa päänsärkyä ja koskettavat yhä useampia suomalaisia", arvioi maa- ja metsätalousministeriön ympäristöjohtaja Veikko Marttila.

Haitalliset vieraseläinlajit ovat kasveja ja eläimiä, joilla ei omin avuin olisi Suomeen asiaa. Ilmaston lämmitessä ne kuitenkin menestyvät aiempaa paremmin ja uhkaavat leviämisellään alueen alkuperäistä luontoa.

Tuotantokasvien, tautien ja tuholaisten joukko muodostaa listan suurimman osan 80 lajilla. Haitallisia kasvilajeja on kaikkiaan parikymmentä, maaselkärankaisia kuusi ja Itämeren lajeja 25. Kaloista haitallinen on puronieriä, joka uhkaa syrjäyttää kotimaisen järvitaimenen.

Suurin syypää vieraslajien leviämiseen on ihminen. Ihmisten toimilla voi olla vieraslajien menestymiselle yllättäviäkin vaikutuksia. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Maiju Lehtiniemen mukaan esimerkiksi Loviisan ydinvoimalan lämpimistä lauhdevesistä löytyy tänä päivänä jopa 28 000 valekirjosimpukkaa neliömetrin alueelta, vaikka se ei muuten Suomen vesissä pärjää.

Haitalliset vieraslajit voivat aiheuttaa haittaa ympäristölle, taloudelle tai yhteiskunnalle. Sen vuoksi niitä on kartoitettu kansallisen vieraslajistrategian valmistelua varten.

Seuraavaksi maa- ja metsätalousministeriössä mietitään, millä keinoin haitallisiin vieraslajeihin aiotaan puuttua. Niitä voidaan joko torjua tai tuhota.

EU:n alueella vieraslajien aiheuttamien haittojen on arvioitu maksavan vuosittain yli 12 miljardia euroa.

9.11.2009 Helsingin Sanomat

▲Alkuun


DNA-TUTKIMUS AVUKSI POHJOISTEN LOHIEN SUOJELUUN (9.11.2009)

Pohjoisten jokien villilohikannat saavat omat sukupuunsa. Dna-tutkimuksella rakennetaan geneettinen kartta, jonka avulla voidaan selvittää merivaelluksella olevien lohien kotijoki. Norjan Tromssasta Venäjän Petshorajoelle ulottuvalla vyöhykkeellä on ainakin 150 eri lohikantaa, joiden suojelutarpeet aiotaan vastaisuudessa tukea kalan synnyinsijan paljastavaan tutkimukseen.

"Norjan, Suomen ja Venäjän yhteinen tutkimus tuo aivan uudenlaisen työkalun kalastuksen säätelyyn. Menetelmä paljastaa tarkoin jokaisen kalan eli sen, mistä se on pois. Tarkkuus on 95-97-prosentin luokkaa", vakuuttaa hanketta pohjustava lohitutkija Eero Niemelä.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta virkavapaalla oleva lohitohtori työskentelee tällä haavaa Norjassa Finnmarkin lääninhallituksen ympäristöosastolla.

"Kun saamme kasaan luotettavat tiedot koko tuhansien kilometrien pituiselta rannikolta, niin tiedämme, minkä jokien kantoihin kohdistuu merellä ja vuonojen suilla liian voimakas pyyntipaine. Sen jälkeen kalastusta voidaan säädellä ajallisesti ja alueellisesti niin, että etenkin huonosti voivien kantojen lohilla on paremmat mahdollisuudet nousta kotijokiinsa kudulle."

Norjalaisten arvioiden mukaan esimerkiksi Tenon lohta pyydetään todella paljon Finnmarkin rannikolla, jossa sen osuus kokonaissaaliista on jopa yli puolet. Etenkin eräät Tenon latvajokien kannat näyttävät voivan pahoin. Erityisen surkeasti on käynyt suurikokoista lohta tuottaneelle Utsjoen kannalle, joka lienee kuollut sukupuuttoon.

Tarkat tiedot lohen liikkeistä

Pelkistäen hankkeen ideana on saada tarkat tiedot lohien liikkumisesta sekä ajallisesti että alueellisesti. Nyt nuo tiedot perustuvat enemmänkin tuntemuksiin.

Ammattikalastajien mereltä keräämien näytteiden perusteella selvitetään dna-tutkimuksella, minkä jokien lohista saalis koostuu. Hankkeeseen valjastetut kalastajat saalistavat näytteitä myös kesä-heinäkuuhun painottuvan varsinaisen pyyntikauden ulkopuolella.

Useamman vuoden jatkuvan palapelin on määrä rakentua kuvaksi, joka kertoo, missä ja milloin kalastusta on syytä rajoittaa nykyistä tehokkaammin.

Pohjaksi hanke tarvitsee geneettisen kartan, johon vertaamalla mereltä saadut saalisnäytteet paljastavat lohen alkuperän. Eri lohikantojen geenimateriaalia poimitaan karttaa varten muun muassa vanhoista suomuista, joita on kerätty talteen useiden vuosikymmenien ajan. Myös jokipoikaset ovat hyvä lähde.

Niemelän mukaan jo noin neljännes kartasta on valmis, vaikka varsinainen tutkimus on vasta lähtökuopissa. Erityisen hyvin tunnetaan Tenojoki, jonka lohikantojen paljous on poikkeuksellisen suuri.

"Tenossa ja sen sivujoissa on yli 30 erillistä lohikantaa, kun Norjan vuonoihin laskevissa joissa niitä on yleensä vain yksi. Finnmarkissa sekä Tromssassa on kaikkiaan kuutisenkymmentä kantaa ja Kuolan alueella suunnilleen saman verran."

8.11.2009 Kaleva

▲Alkuun


KEMIN KH:LLA EI KÄSITYSTÄ KALATIEN UUDESTA HINNASTA (9.11.2009)

Kemin kaupunginhallituksen maanantain kokouksessa pidettävän kalatieäänestyksen lopputulosta on vaikea ennakoida haastateltujen hallituksen jäsenten mukaan, koska uuden esityksen hintataso on heille edelleen epäselvä. Hallitus käsittelee kokouksessaan uudistetun aiesopimuksen Kemi-Ounasjokien kalateiden toteuttamisesta ja rahoittamisesta sekä kalatiekuntayhtymän perussopimuksen hyväksymistä.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Päkkilä (sdp) ennakoi, että äänestystulos voi olla kielteinen hankkeen kalleuden vuoksi. Keskustan Ritva Sonntag ei osaa ennustaa äänestyksen lopputulosta. Jouko Pasoja (vas.) uskoo, että vasemmistoliittolaiset vastustavat edelleen hanketta, mutta he haluavat tietää ennen lopullista päätöstään uuden esityksen hinnan. Kokoomuksen Marja-Leena Laitinenkaan ei osaa vielä ennakoida päätöksen lopputulosta.

8.11.2009 Pohjolan Sanomat

▲Alkuun


VAPAA-AJANKALASTAJIEN SAALIS PIENENI (6.11.2009)

Viime vuonna vapaa-ajankalastajien saalis oli Suomessa enää 33 miljoonaa kiloa, kun se vuosituhannen alkupuolella oli noin 40 miljoonaa kiloa. Yhtenä syynä saalismäärän pienenemiseen on onkimiseen, pilkkimiseen ja heittovavalla sekä verkoilla kalastamiseen käytettyjen päivien väheneminen.

Toisaalta vetouistelu-, perhokalastus- ja katiskapäivien määrä pysyi joko ennallaan tai kasvoi.

Suomessa oli viime vuonna hieman alle 1,8 miljoonaa vapaa-ajankalastajaa. Käytetyin pyydys on edelleen onki. Sitä käytti 70 prosenttia kalastajista.

5.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


KEMIJOKI OY EI LUOVU RAUDANJOESTA (5.11.2009)

Kemijoki Oy:n päähankkeita ovat voimalaitosten tehonnostot ja Sierilän voimalaitoksen rakentaminen. Yhtiö kannattaa edelleen mahdollista vesivarastoallasta eikä se luovu pienemmistäkään virtavesistä, kuten Rovaniemen Raudanjoesta.

Kun Vuotoksesta aikanaan tuli kielteinen päätös, ilmoitti Kemijoki Oy, että se selvittää kaikkien Lapin pienempien virtavesien rakentamismahdollisuudet.

– Energia- ja ilmastopoliittinen tilanne on johtanut siihen, että haetaan uusiutuvia energiamuotoja. Tuulivoima on tullut esille, ja se tarvitsee tulevaisuudessa lisää säätövoimaa. Suomessa säätövoimamahdollisuudet ovat Lapissa, ja näitä me selvittelemme, sanoo Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja Aimo Takala.

Raudanjoesta ei luovuta

Kaksi vuotta sitten kauppa- ja teollisuusministeriön tilaamassa selvityksessä Raudanjokea pidettiin yhtenä mahdollisena vesivoimajokena. Joessa on ennestään yksi voimalaitos eli Permantokoski Olkkajärven ja Kemijoen välillä.

Kemijoki Oy on ilmoittanut muun muassa Lapin ympäristökeskukselle, että se pitää Raudanjokea edelleen potentiaalisena vesivoimajokena.

– Mitään konkreettisia suunnitelmia Raudanjoen suhteen meillä ei ole, mutta olemme halunneet tuoda sen esiin, että kun suunnitellaan vesistöille toimenpiteitä, niin pitää huomioida myös energiatarpeet ja myös tulvasuojelutarpeet, sanoo Takala.

– Raudanjoki on yksi potentiaali kokonaisuudessaan, niin kuin tavallaan kaikki joet Suomessa ovat.

Lisääntynyt virkistyskäyttö ei vaikuta

Raudanjoesta tekee poikkeuksellisen kohteen se, että alueen virkistyskäyttöön on satsattu rahaa ja aikaa runsain mitoin. Muun muassa Metsähallitus on sijoittanut alueen retkeilyrakenteisiin satoja tuhansia euroja ja Lapin ympäristökeskus on ennallistanut jokea uiton jäljiltä.

Joki virtaa myös toistakymmentä kilometriä Napapiirin retkeilyalueella. Alueen patikointireitit alkavat ja päättyvät Raudanjoen Vika- ja Vaattunkikönkäiltä.

Aimo Takala ei pidä virkistyskäyttöä tai kalataloutta sinällään rakentamisen esteenä.

– Nykyään kun vesivoimaa rakennetaan, otetaan aina huomioon myös muut käyttömuodot. Energiatalous, virkistyskäyttö, tulvasuojelu, kalanhoito ja muut käyttömuodot eivät ole toisiaan poissulkevia vaan pikemminkin toisiaan tukevia hankkeita, enkä näe niitä esteinä.

Takala sanoo, että edes mahdollinen allas ei vahingoittaisi virkistyskäyttöä tai luontoarvoja.

– Olosuhteethan siinä muuttuvat, mutta kyllä nykyaikaisella suunnittelulla pystytään ottamaan huomioon eri tekijöitä ja hankkeita voidaan suunnitella eri tavoin.

Vuotoksesta ei puhuta

Kemijoki Oy:n toissijaisiin hankkeisiin kuuluu siis myös edelleen vesivarastoallas. Vuotos-sanaa ei haluta enää käyttää, sillä sellaisenaan hankkeella on paha kaiku. Takalan mukaan säätövoimaa kuitenkin tarvitaan ja sitä allas tarjoaisi.

– Sellaista hanketta kuin Vuotos ei ole enää. Se on kokonaan erilainen hanke ja se on myös eri niminen hanke tulevaisuudessa, sanoo Takala.

3.11.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


PERÄMEREN SAARTEN SUOJELU ETENEE (5.11.2009)

Kemiin kolme uutta luonnonsuojelualuetta

Murhaniemi Ajoksessa on yksi Kemin kolmesta uudesta luonnonsuojelualueesta. Siellä on jo aiemmin toiminut yksityinen luonnonsuojelualue jakokunnan ja ympäristökeskuksen rauhoitussopimuksen perusteella.

Kemi on saamassa kolme uuttaa luonnonsuojelualuetta, kun Lapin ympäristökeskus jatkaa suojelun toteutusta Perämeren saarilla. Kemiin perustetaan luonnonsuojelualueet kaupungin omistamille maille Ajoksen Puidenpuuttumaan, Ajoksen Murhaniemeen, sekä Hietalietteen saareen Kemijoen suistossa.

Alueet ovat valtioneuvoston hyväksymän Natura-ohjelman ja Kemin kaupunginvaltuuston hyväksymän lainvoimaisen yleiskaavan mukaisia. Luonnonsuojelualueiden perustaminen tukee täten yleiskaavassa asetettuja tavoitteita, sanoo Kemin kaupungin ympäristöpäällikkö Risto Pöykiö.

Tarkastaja Kari Kemppainen Lapin ympäristökeskuksesta kertoo, että uuden suojelualueet täydentävät osaltaan Perämeren saarten Natura-alueita.

- Natura-alue käsittää kymmeniä saaria ja luotoja ja niiden ympärillä olevia matalia vesialueita Perämeren ja Hailuodon välisellä rannikkoalueella, Kemppainen toteaa.

Alueen kokonaispinta-ala on 7136 hehtaaria, josta yksityistilojen osuus on noin 5400 hehtaaria. Suojelun toteutuksesta on neuvoteltu ympäristökeskusten ja maanomistajien kesken.

Käytetyistä suojelun toteuttamiskeinoista suosituimpia ovat olleet rauhoitussopimukset, joita on tähän mennessä tehty yhteensä 626 hehtaarille. Rauhoitussopimuksissa sovitaan ympäristökeskusten ja maanomistajien kesken suojelun edellyttämistä rajoituksista alueen maankäytölle ja näiden rajoitusten perusteella maksettavista korvauksista.

Luonnontila turvattava

Tärkeimmät käyttörajoitukset koskevat rakentamista, metsänkäyttöä ja muitakin toimia, jotka saattavat muuttaa alueen luonnontilaa. Rauhoitussopimuksissa on myös määritelty ne toiminnot, jotka ovat alueilla jatkossakin mahdollisia.

- Näitä ovat mm. laillinen metsästys ja kalastus, Kari Kemppainen kertoo. Rauhoitussopimusmenettelyssä alueen maanomistus jää ennalleen.

Kari Kemppaisen mukaan suojelualueille tullaan tekemä hoidon- ja käytön suunnitelmat, jotka sisältävät myös alueiden ennallistamista.

- Esimerkiksi umpeen kasvaneita alueita on saatettu alkuperäiseen tilaansa mm. laidunnusta hyväksi käyttäen. Lamppureiden lampaita on kuljetettu kesäkausina saariin, jossa ne ovat laiduntaneet, Kemppainen mainitsee.

Nyt päätetyistä Kemin uusista luonnonsuojelualueista Murhaniemessä on jo vuodesta 1993 lähtien sijainnut yksityinen luonnonsuojelualue, josta ympäristökeskus on tehnyt rauhoitussopimuksen kaupungin ja jakokunnan kanssa.

Uusi suojelualue perustetaan entisten alueiden välittömään naapuriin. Tarkastaja Kari Kemppainen kertoo, että myös muiden uusien rauhoitussopimuksien tekemisestä neuvotellaan jakokuntien, kaupungin ja maata omistavien yritysten kanssa.

Uudet suojelualueet täydentävät merkittävällä tavalla Perämeren kansallispuiston ja yleensä Perämeren maankohoamisrannikon luontotyyppien ja lajien suojelua.

3.11.2009 Pohjolan Työ

▲Alkuun


UUSI PUROHANKE ELVYTTÄÄ PIENVESIÄ (4.11.2009)

Suomen luonnonsuojeluliitto ja energiantoimittaja Kraft&Kultur ovat aloittaneet yhteistyön pienvesiluonnon tilan kohentamiseksi.

Lue juttu kokonaisuudessaan Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta.

▲Alkuun


JÄRVILOHIKANTOJA YRITETÄÄN SÄILYTTÄÄ SYYSKALASTUKSELLA (4.11.2009)

Tutkija: Lohikalojen tulisi saada samanlaista suojelua kuin norppa

LIEKSA. Oranssin värinen mäti lentää kaaressa järvilohen vatsaevän viereisestä aukosta valkoiseen muoviastiaan Jorma Piirosen kokeneiden käsien puristelun tahdittamana. Vieressä virtaa tumma Lieksanjoki, josta kala on pyydetty.

Biologisesti kyse on Saimaan alueella elävästä järvilohesta, jota yritetään kotiuttaa Pieliseen.

Lieksanjoella taimenet ja lohet eivät enää pääse nousemaan entisille lisääntymisalueilleen. Vesivoimalat estävät nousun.

Emokalapyyntiä on harjoitettu 1960-luvulta lähtien Pielisjoella ja toimintaa laajennettiin Lieksanjoelle 1990-luvulla. Välillä kannat elpyivät, mutta viime vuosina tulokset ovat mystisesti heikentyneet.

EU rahoittaa aluekehitysrahastonsa kautta Pielisen järvilohi ja taimen -hanketta, jossa lasketaan Pieliseen laskevien jokien kalataloudelliset arvot, kehitetään luonnonpoikastuotantoa ja seurataan vaelluspoikasten levittäytymistä. Lisäksi jaetaan järvilohitietoutta.

Projektipäällikkö Mirko Laakkonen tietää, että huoli saimaannorpan säilymisestä on aiheellinen. Samaan hengenvetoon hän aprikoi, miten samoilla vesillä elävät uhanalaiset lohikalat voisivat saada osakseen ihmiseltä samanlaista turvaa ja suojelua.

"Tosiasia on kuitenkin se, että vaeltavan järvitaimenkannan viimeiset rippeet ovat erittäin vähälukuisia ja nykyisin sen tila on jopa heikompi kuin järvilohen", Piironen toteaa.

Seurataan hetki, miten järvilohen pelastusoperaatio toimii käytännössä.

Kandeksan miehen kalastajaporukka on parin viikon aikana kokenut kahden miehen ryhmissä melkein tunneittain Lieksanjokeen viritettyjä verkkoja saadakseen kiinni sukukypsiä järvilohia ja -taimenia.

Apajille on käyty aamusta iltaan, joskus pimeälläkin. Tuloksena on ollut 17 laitosviljelyyn sopivaa vonkaletta.

Emokaloja tarvittaisiin vähintään 25 kutuparia, siis 50 yksilöä, muuten kalan geneettinen monimuotoisuus ei säily tarpeeksi vahvana, ja sukurutsa uhkaa, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Piiroinen sanoo.

"Kutukaloja pyydetään syksyisin Pielisjoesta Kuurnan voimalan alapuolelta sekä Lieksanjoesta. Tämä on toistaiseksi ainoa keino ylläpitää järvilohta, koska luontaiset lisääntymisalueet on hävitetty", Piiroinen sanoo.

26.10.2009 Helsingin Sanomat

▲Alkuun


MERILOHIA SIIRRETÄÄN VOIMALAITOSTEN YLI IIJOKEEN (4.11.2009)

Jokaisella lohella on vatsassaan radiolähetin, joten kalojen liikkeitä voi katsoa netistä.

PUDASJÄRVI. Vesi pärskyy, kun kalabiologi Jermi Tertsunen vapauttaa noin viiden kilon painoisia lohia Korpijokeen ja Livojokeen. Joella polskivat vonkaleet ovat jo ennättäneet hämmästyttää ranta-asukkaita, sillä viimeksi Iijoen latvavesillä ui lohia noin 50 vuotta sitten.

Iijoen alajuoksulle 60 kilometrin matkalle rakennettiin viisi voimalaitosta vuosina 1961-1971. Voimalaitospadot ovat estäneet vuosikymmenten ajan vaelluskalojen nousun kutu- ja poikastuotantoalueille.

"Nämä lohet on pyydetty Iijoen alimman, Raasakan voimalaitospadon lähettyviltä, sillä lohilla on edelleen vaellusvietti tallella", Tertsunen sanoo.

Iijoen alkuperäinen lohikanta on onnistuttu pitämään tallessa joen sulkemisesta saakka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Ohtaojan kalanviljelylaitoksella. Tästä alkuperästä on viljelty lohi-istukkaita mereen.

Tänä kesänä Iijoen kahteen sivu-uomaan Korpijokeen ja Livojokeen siirretään yhteensä 50 lisääntymisiässä olevaa merilohta. Ensi ja seuraava vuonna siirretään 150 lohta.

Niiden toivotaan lisääntyvän Iijoen vesistöalueella, jossa arvioidaan olevan vähintään 600 hehtaaria sopivia poikastuotantoalueita. ”Näin mereen saataisiin pitkästä aikaa kasvamaan Iijoen luonnonpoikasia", kertoo Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeen päällikkö Arto Hirvonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta. Suomessa valtaosa lohen luonnonpoikasista varttuvista vaelluspoikasista pääsee mereen vain vapaana virtaavista Tornionjoesta ja Simojoesta.

Ruotsissa tällaisia jokia on puoli tusinaa.

Itämeressä kasvavista yli seitsemästä miljoonasta vaelluspoikasesta noin 35 prosenttia on niin sanottuja luonnonpoikasia. Pyydetyistä merilohista luonnonlohien osuus on noin 70 prosenttia.

Epäsuhta selittyy sillä, että luonnossa syntyneistä vaelluspoikasista jää henkiin 10-20 prosenttia, kun kalanviljelylaitoksissa kasvaneista ja mereen istutetuista niin sanotuista velvoitepoikasista selviää aikuiseksi vain 5-10 prosenttia. Lohen eloonjäänti on alentunut 1980-luvulta.

Voimayhtiöt on oikeuden päätöksellä velvoitettu istuttamaan lohta mereen korvauksena jokien valjastamisesta.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusavustaja Mikko Jaukkuri tutkaa radio-kalustolla Korpijokeen päästettyjä lohia. Jokaisella lohella on vatsassa pieni radiolähetin, joten tutkijat voivat seurata, minne lohet kaivavat kutukuopan, johon ne laskevat mätimunansa. Lohi ei kutuvaelluksen aikana syö, joten se oksentaa lähettimen vasta palattuaan mereen.

Kutulohien liikkeitä voi seurata myös netistä, sillä lohien paikkatiedot sijoitetaan kartalle viikon viiveellä. > www.iijoki.fi

TAUSTA

Paine kalaportaiden tekemiseen kasvaa

Paine kalaportaiden rakentamiseksi Iijokeen kasvaa, sillä Ohtaojan laitoksella on säilynyt joen alkuperäinen lohikanta huolimatta voimalaitosten rakentamisesta.

Kemijokeen Isohaaran voimalaitoksen kalatietä myöten pyrkivät lohet ovat sekakantaa, sillä Kemijoen alkuperäisen lohen perimä on menetetty.

Lähes yhtä huonosti on käynyt Oulujoella, jossa jokeen pyrkivistä lohista vain 13 prosenttia on alkuperäistä ns. Montan kantaa. Suurin osa on sekakantaa.

Oulujoellakin on vain yksi kalatie. Se ohittaa Merikosken voimalaitoksen. Myös Oulujoella puuhataan Kemijoen tavoin uusia kalaportaita, joiden avulla lohi pääsisi uimaan todellisille kutualueille.

14.9.2009 Helsingin Sanomat

▲Alkuun


SAIMAANNIERIÄ SAA UUTTA TOIVOA (2.11.2009)

Saimaannieriän pelastamiseen on saatu uutta toivoa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on saanut saimaannieriän mätiä ja maitia talteen Luonterilta ja Ruokovedeltä.

Vapaaehtoiset kalastajat ovat viime viikkoina olleet Saimaan syvänteiden aarteen perässä. Uhanalaisia saimaannieriöitä on pyydystetty lypsettäväksi, jotta saataisiin uusia emokalaperheitä istutuksia varten. Tämä on ensimmäinen kerta, kun luontoon istutetuista nieröistä on saatu mätiä ja maitia talteen.

- Kalamäärä ei ole vieläkään riittävä, mutta kyllä tällä alkuun päästään. Pystytään käyttämään hedelmöityksessä pakastuksessa ollutta maitia, jotta saadaan perustettua emokalaperheitä. Nyt on merkkejä, että kala voisi lisääntyä luonnonvaraisesti, toteaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Tauno Nurmio.

Jokainen mätimuna on arvokas

Uusien emokalojen jälkeläisiin kohdistuu paljon odotuksia, sillä saimaannieriän istutukset ovat pitkään tuottaneet laihoja tuloksia. Kuolimojärven tiettävästi ainoa luontainen saimaannieriäkanta on sekin uhattuna. Saimaalla kalastaville nieriän pelastaminen on sydämenasia.

- Saimaannieriä on erittäin hieno kala. Sitä ei tarvitse suomustaa, koska se on nahkakala. Siivoaminen on helppoa. Kerran jos nuorena sai kalan vuodessa, nyt niitä saa harva se viikko. Ja se on myös hyvänmakuinen, toteaa juvalainen Mauno Kaila.

Nahkaloheksikin kutsuttua nieriää on yritetty saada lisääntymään kymmenien vuosien ajan. Istutusten lisäksi nieriä saattaa tarvita turvakseen uusia rauhoitusalueita.

Esimerkiksi Luonterilla noin 240 hehtaarin alueella kaikki kalastaminen on kielletty, mutta se ei vielä nieriälle riitä.

- Tässä on syvännealueita, mihin sitä voitaisiin laajentaa kaksinkertaisestikin. Nieriän elvyttäminen vaatii, että alue olisi täysin rauhoitettu, kertoo kalastusbiologi Lasse Hyytinen Etelä-Savon TE-keskukselta.

30.10.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


SAIMAANNIERIÄ SAA UUTTA TOIVOA (30.10.2009)

Saimaannieriän pelastamiseen on saatu uutta toivoa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on saanut saimaannieriän mätiä ja maitia talteen Luonterilta ja Ruokovedeltä.

Syksyn mittaan on lypsetty seitsemän naaraskalaa ja maitia on saatu talteen kahdesta koiraskalasta.

Kutupaikkojen etsinnässä on ollut mukana paikallisia kalastajia.

Tutkimusmestari Tauno Nurmio kertoo, että mätiä ja maitia haudotaan Enonkosken kalanviljelylaitoksella, ja poikaset kuoriutuvat kevättalvella.

Poikasista muodostetaan emokalaperheitä ja osa istutetaan takaisin samoihin vesiin, joista niiden emot ovat peräisin.

Nurmio sanoo, että edellisen kerran luonnosta on nieriänmätiä - ja maitia saatu talteen vuonna 1994. Aiemmin emokaloja on saatu Kuolimojärvestä.

30.10.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


LUONNONSUOJELU TUO RAHAA JA TYÖTÄ KANSALLISPUISTOJEN LÄHELLE (30.10.2009)

Olli Kairala katselee Kiutakönkään maisemia Oulangan kansallispuistossa Kuusamossa. ”Jokamiehen oikeudesta ei pidä maksaa. Jos sille tielle lähdetään, Metsähallitus kyllä keksii maksuja”, hän sanoo.

Ympäristönsuojelusta on luontoarvojen turvaamisen lisäksi taloudellista hyötyä, sillä se tuottaa rahaa ja työpaikkoja kansallispuistojen ja retkeilyalueiden lähellä toimiville yrityksille.

Matkailijat voivat tuoda alueelle sijoitetut rahat takaisin jopa 20-kertaisena, selviää Metsähallituksen tutkimuksessa. Siinä tutkittiin matkailijoiden rahankäytön vaikutuksia paikallistaloudelle.

Tutkimuksen mukaan kansallispuistojen kävijät jättivät paikallisille yrittäjille viime vuonna yli 70 miljoonaa euroa majoittumalla, ruokailemalla sekä ostamalla ohjelma- ja muita palveluita. Matkailijoiden tuomat työllisyysvaikutukset olivat kaikkiaan 893 henkilötyövuotta.

Valtion retkeilyalueiden ympäristöön rahaa jäi 16,9 miljoonaa euroa ja työpaikkoja tuli 217 henkilötyövuoden edestä.

Suurimmat hyödyt syntyivät Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa, jossa vuosikulut ovat 700 000 euroa ja tulovaikutus 14 miljoonaa euroa.

Matkailijavirroista hyötyvät paikalliset yrittäjät, jotka tuovat suojelu- ja retkeilyalueiden ympäristöön maksullisia palveluita. Rahoittaja puolestaan on valtio, joka kustantaa ilmaiset retkeilypalvelut.

"Kun valtio tarjoaa peruspalvelut, ne luovat edellytyksiä hyvälle yritystoiminnalle", sanoo luontopalvelujohtaja Rauno Väisänen Metsähallituksen luontopalveluista.

Väisäsen mukaan tutkimus osoittaa, että vetovoimaisen kohteen palveluihin kannattaa sijoittaa, sillä raha tulee moninkertaisesti takaisin paikallistalouden hyötyinä. Samalla voidaan kehittää kestävää luontomatkailua.

"Kansallispuistot on perustettu yleisiksi luonnonnähtävyyksiksi. Ensisijainen tavoite on luonto- ja kulttuuriarvojen säilyttäminen, mutta on hyvä, jos samalla pystytään tukemaan paikallistaloutta ja työllisyyttä", Väisänen korostaa.

Suuri kävijämäärä ei yksin takaa tulovirtoja lähialueille. Tarvitaan palveluita.

Esimerkiksi Repoveden 75 000 kävijää tuottavat paikallisille yrittäjille vain 1,7 miljoonaa euroa, kun taas Saaristomeren 54 000 käyntiä tuottavat 3,4 miljoonaa euroa vuodessa.

Joka paikkaan ei palvelurakenteita tarvitakaan, Väisänen vakuuttaa. Niiden sijoittamisella pystytään ohjaamaan matkailijat sellaisille alueille, jotka kestävät retkeilykäytön.

30.10.2009 Helsingin Sanomat

▲Alkuun


KITTILÄ ODOTTAA KEMIN KALATIEPÄÄTÖSTÄ (29.10.2009)

Kittilä kertoo odottavansa Kemin päätöstä ennen kuin se viimeisenä kuntana päättää kuntien yhteiseen kalatiehankkeeseen osallistumisesta.

Kunnanjohtaja Seppo Maula sanoo, että asiaa ei ole tarkoituksella tuotu kunnanhallituksen käsittelyyn, ennen kuin muut kunnat ovat näyttäneet sille vihreää valoa. Rovaniemi hyväksyi hankkeen maanantaina ja jäljellä ovat enää Kemi ja Kittilä.

Maulan mukaan Kittilän päätöksellä ei ole kiirettä, sillä sopimus on jo kolmesti kaatunut toisen kunnan vuoksi.

Maula ei näe järkevänä tehdä jälleen kerran ehdollista päätöstä. Asia on kuitenkin niin, että jos Kemi ei hyväksy kalatiesopimusta, kaatuu koko sopimus.

Kemi otti alkusyksystä kielteisen kannan kalateiden toteuttamiseen, mutta lupasi kuitenkin ottaa sittemmin sorvatun uuden aiesopimuksen uudelleen käsiteltäväksi.

Maula ei lähde ennustamaan, miten Kemissä asiasta päätetään.

- Vaikka siellä Kemissä tai Keminmaassa lähes joka viikonvaihde käyn hirvijahdissa, niin en mene ennustamaan Kemin tilanteita. Asiaan näkyy tulevan yllättäviä käänteitä. Kemi ratkaisee omalla tavallaan asian ja me seuraamme katseella perässä, Maula muotoilee.

Kunnanjohtaja sanoo, että Kittilän kanta on yhä myönteinen. Jos Kemi hyväksyy sopimuksen, Kittilän kunnanhallitus käsittelee asiaa seuraavassa kokouksessaan kahden viikon päästä 10. marraskuuta.

29.10.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


KITTILÄ ODOTTAA MUITA KALATIEPÄÄTÖKSESSÄ (29.10.2009)

Kittilän on jo monta kertaa näyttänyt vihreää valoa kalateille. Joka kerta hanke on tyssännyt jonkun muun kunnan vastustukseen.

Kittilä haluaa päättää viimeisenä kuntien yhteisestä kalatiehankkeesta. Kunnanjohtaja Seppo Maula sanoo, että asiaa ei ole tarkoituksella tuotu kunnanhallituksen käsittelyyn, ennen kuin muut kunnat ovat näyttäneet sille vihreää valoa.

Rovaniemi hyväksyi hankkeen maanantaina ja jäljellä ovat enää Kemi ja Kittilä. Maulan mukaan Kittilän päätöksellä ei ole kiirettä, sillä sopimus on jo kolmesti kaatunut toisen kunnan vuoksi.

- Tässä ei ole kyse minkäänlaisesta panttauksesta. On kyse siitä, että saisimme vihdoin kaikki kunnat yksituumaisen päätöksen taakse, Maula sanoo.

Maulan muistin mukaan Kittilä on jo kolme kertaa käsitellyt kalateitä ja antanut niistä myönteisiä kannanottoja.

- Aina johonkin muuhun kuntaan on sitten asia tökännyt, Maula sanoo.

Ei ehdollista päätöstä

Maula ei näe järkevänä tehdä jälleen kerran ehdollista päätöstä. Asia on kuitenkin niin, että jos Kemi ei hyväksy kalatiesopimusta, kaatuu koko sopimus.

Maula ei lähde ennustamaan, miten Kemissä asiasta päätetään.

- Vaikka siellä Kemissä tai Keminmaassa lähes joka viikonvaihde käyn hirvijahdissa niin en mene ennustamaan Kemin tilanteita. Asiaan näkyy tulevan yllättäviä käänteitä. Kemi ratkaisee omalla tavallaan asian ja me seuraamme katseella perässä, Maula muotoilee.

Kunnanjohtaja sanoo, että Kittilän kanta on yhä myönteinen. Jos Kemi hyväksyy sopimuksen, Kittilän kunnanhallitus käsittelee asiaa seuraavassa kokouksessaan kahden viikon päästä 10. marraskuuta.

Että tulisi mahdollisuus

Sitä, milloin lohet vaeltavat Perämereltä Ounasjoelle Kittilään saakka, on Maulan mukaan myös vaikea ennustaa.

- Taitaa olla vielä huomattavasti paljon helpompi käydä Kemissä ostamassa kesällä merilohta, kuin saada sitä tuosta virvelillä. Aikamoiset kynnykset lohilla on siinä noustavana, mutta sen takia näitä tehdään että tulisi ainakin se mahdollisuus, Maula sanoo.

Kustannukset kunnalle eivät ole Maulan mukaan kohtuuttomat.

- Ja lohi on sen verran hyvä kala, että kannattaa pyytää vaikka ei saisikaan.

29.10.2009 YLE Lappi

▲Alkuun


METSÄOJITUKSISTA KÄRSINEILLE JOILLE PUHTAAMPI TULEVAISUUS (29.10.2009)

Lapissa on meneillään kahdeksan hanketta, joilla korjataan pääsääntöisesti vanhojen metsäojituksien vaikutuksia vesistöön. Lapin Metsäkeskus on saanut Keminmaan Saarajoella valmiiksi ensimmäisen suuremman vesiensuojeluhankkeen. Saarajoen valuma-alueen vesiensuojelun tehostamisessa pyritään hillitsemään metsämailta jokeen valuvan kiintoaineksen määrää.

Saarajoen ruskean veden historia ulottuu 1960-luvun loppupuolelle, jolloin metsissä toteutettiin massiiviset ojitukset. Vajaat neljäkymmentä vuotta myöhemmin ojitusten jäljet näkyvät edelleen. Kaakamojokeen virtaavan Saarajoen vesi on sameaa ja joen alajuoksulle kertyy lietepankkeja.

Ojituksia tehtiin 1960–70-lukujen vaihteessa ympäri Suomea ja etenkin Etelä-Lapissa.

– Joet perattiin ja kaikki hurautettiin vesistöön. Vesistön suojeluun ei silloin kiinnitetty huomiota, kertoo hankkeen kenttäesimies Erkki Väisänen.

Laskeutusaltailla ei voida korjata jo tapahtunutta vahinkoa. Sen sijaan tulevaisuudennäkymät joella voivat olla huomattavasti nykyistä kirkkaammat. Saarajoen puhdas vesi on erityisen tärkeää joessa asuvien harjusten kannalta.

28.10.2009 Pohjolan Sanomat

▲Alkuun


KUTUMUIKKU UI VERKKOON (28.10.2009)

Muikkukannat ovat paikoin runsaita Etelä-Savon vesistöissä. Muutaman vuoden aikana vahvistuneiden muikkukantojen myötä myös maakunnan ammattikalastus on elpynyt.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan Itä-Suomen järvien muikkukannat ovat vaihdelleet kahdenkymmenen viime vuoden aikana jokseenkin samaan tapaan kuin Länsi-Suomessa. Kutukannat ovat olleet kolmen viimeisen vuoden ajan keskitason alapuolella.

- Nyt tulee paikoin paljonkin muikkua. Muikun koko vaan vaihtelee suurestikin vesistöjen välillä, kertoo Seppo Reponen kalatalousasiantuntija TE-keskuksesta.

Kalan pieni koko tuottaa ongelmia markkinointiin.

- Ehkä ihmiset on totutettu isoon muikkuun. Puhutaan paistomuikusta ja pienempää ei osata vaatia ja ostaa. Suurin osa ostaa muikut valmiiksi perattuna. Pientä muikkua ei kuitenkaan saada koneellisesti perattua, koska hukkaprosentti on liian suuri, Reponen harmittelee.

Ammattikalastus on osin muikkukantojen elpymisen seurauksena kasvanut Saimaalla. Etelä-Savossa ammattikalastajia on paljon muihin maakuntiin verrattuna. Täällä viitisenkymmentä kalastajaa saa elantonsa pääsääntöisesti kalastuksesta. Lisäksi saman verran saa ainakin osan tuloistaan kalasta.

- Muikku on sesonkituote ja kauppaamisessa on ongelmia. Kutuaikaan muutkin kuin ammattikalastajat tarjoavat kalaa ja se sotkee markkinoita, kertoo Reponen.

Muikku on silakan jälkeen arvokkain saalislaji ja moni pyydystää muikkua pelkästään mädin takia. Kudun alku on kiinni paljolti sääoloista ja kutuaika vaihtelee lokakuusta joulukuuhun riippuen paikasta ja vesien lämpötiloista.

Muikku viettää häitään tyynessäkin

Kalastaja Kalevi Vauhkonen Anttolasta lähti tiistaina jo aamutuimaan kalalle. Sää suosii kalastajaa, monesti muikun kutuaikaan kun tulee räntää taivaan täydeltä.

- Niinhän se vanha kansa sanoo, että kun räntää sataa niin muikku viettää häitään. Nyt näyttää siltä, että muikku alkaa viettämään häitään tyynelläkin ilmalla, Vauhkonen naurahtaa viitaten muikun kutuaikaan.

Vedenlämpötila Anttolassa on hieman alle kuusi astetta. Vauhkonen tietää kokemuksesta, että paras kutu sattuu pyhäinmiesten päivän aikoihin.

- Kutukalat ovat nyt siirtymässä matalimmille vesille selkävesiltä. Minun tähtäimessä on mäti ja mädinottajan kannalta alkaa olla liian myöhäistä, mäti on jo liian löysää.

Vauhkonen pitää verkkojaan 5 metriä pinnasta. Yöaikaan muikku käy pintavesissä ja tarttuu pyydykseen. Syksyn muutamat myrskyt ja voimakkaat pohjoistuulet veivät muikut pariksi viikoksi kalastajan ulottumattomiin.

- Välillä tuntui että muikut hävisivät tyystin. Vanha kansa sanoo, että pohjoistuuli vie kalatkin kattilasta ja näin juuri kävi.

27.10.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


HARRASTAJAKALASTAJIEN SAALIS JOUTUI EU:N HAMPAISIIN (28.10.2009)

Myyntikielto estäisi harrastajien kalanmyynnin, ja se voi vaikeuttaa pienten kalaliikkeiden kaupankäyntiä. Kotimaisen kalan tarjonnan ei silti arvella kokonaan romahtavan. Kalastajaksi voi rekisteröityä kuka vaan.

EU:n kalastusministerit ovat päättäneet alustavasti, että harrastelijat eivät saisi myydä kalaa. Lopullinen päätös on tarkoitus tehdä marraskuussa. Suomi vastustaa kieltoa.

Maa- ja metsätalousministeriössä arvellaan, että kalaa tulisi tiskiin aika lailla niin kuin tähänkin asti. Suurin osa myytävästä kalasta tulee ammattikalastajilta, heistä suurin osa kalastaa sivutoimisesti.

- Ehkä tämä johtaisi siihen, että suurempi osa saaliista tulee kansiin ja kirjoihin. Mutta tuskin tämä johtaa Suomessa suuriin muutoksiin, maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Orian Bondestam arvelee.

Etelä-Suomen merikalastajien liitto suhtautuu muutokseen melko myönteisesti.

- Paljon hullumpaakin on EU:sta tullut. Jos tämä säädetään ja muotoillaan hyvin, niin tästä voi tulla ihan hyvä, sanoo liiton toiminnanjohtaja Teemu Tast. - Suomi on EU:ssa vähän villi. Esimerkiksi Virossa ja Ruotsissa kaikki kalaa myyvät ovat jo nyt rekisteröityneet.

Uudella säännöllä EU saisi kitkettyä Italian villit tonnikalakauppiaat. Kalastajat saataisiin myös rekisteriin. Joka maa voi itse päättää, keitä pidetään ammattilaisina.

Pienet kalantuottajat joutuisivat vaikeuksiin

Kotkan edustalla uinut siika on pötköttänyt jäissä muutaman tunnin. Partion kalasta se lähtee kohta kauppaan tai johonkin päin Suomea ravintolaan.

- Tuoksu, kidukset, kirkas kaunis kala - niin siitä sen näkee, myyntiedustaja Kari Nieminen tunnistaa kalan tuoreeksi.

Pienen kalatukun toiminta perustuu paljolti huvikseen kalastavien saaliiseen. Heiltä saa rantavesien kaloja, kuten ahventa, kuhaa ja siikaa. Harrastajista moni on eläkkeellä tai pyytää kalaa muun työn ohella.

- Merelle pitää päästä, ja joskus kun kalaa tulee yli oman tarpeen niin sitten sitä tuodaan meille, Nieminen sanoo.

Pienehkö kalatukku joutuu vaikeuksiin, jos harrastajien kaloja ei voi enää ostaa.

- 90 prosenttia tulee harrastajilta. Jos niiltä ei saisi tulla, niin se on aika iso lovi, Niemistä hirvittää.

Rekisteröityminen laiskottaa

Suuret kaupat ostavat jo nyt kalansa isoilta tukuilta, joihin harrastajat eivät juuri myy. K-CItymarket Kouvolan kalatiskillä Sanna Koskimaa suomustaa Selkämeren ahventa. Paikallista kalaa ei marketeista löydy.

- Joskus joku tarjoaa, mutta kun ne pitäisi jäähdyttää nopeasti eikä harrastajakalastajilla ole sellasia mahdollisuuksia, myyjä Sanna Koskimaa sanoo.

Suomessa "viralliseksi" kalastajaksi pääsee ilmoittautumalla TE-keskukseen. Ammattimaiset kalastajat saavat 30 % tuloistaan, seuraavassa luokassa yli 15 % ja kolmannessa alle 15 % tuloistaan. Kalastamista koskevat säädökset vaihtelevat sen mukaan, minkä verran tuloja kalasta saa.

Partion kalatukussa veikataan, että heidän kalastajansa eivät rekisteröidy. Sen estää kalastamisen satunnaisuus ja luontainen laiskuus.

- Hyvähän se olis, ei siinä mitään. mutta ihminen on vähän semmonen laiskahko, katotaanko se sitte liian työlääksi, Nieminen veikkaa.

26.10.2009 YLE Kymenlaakso / Maria Stenroos

▲Alkuun


MUIKKU EI MAISTU ENÄÄ (28.10.2009)

Muikun kysyntä vähenee vuosi vuodelta. Kysynnän vähenemisen myötä kalastusvolyymit ovat pienentyneet ja sitä kautta vaikutusta on myös muikkukantoihin ja kalojen kokoon.

Ammattikalastusta Päijänteellä harjoittava padasjokelainen Tapio Peltomäki kertoo, että vuositasolla vähennys on 25-30 prosenttia. Muikun kilohinta on samalla tasolla kuin parikymmentä vuotta sitten, sanoo Peltomäki.

Markkinoita haetaankin nyt Suomen rajojen ulkopuolelta ja kehitteillä on jo usemman vuoden ollut koko tuotantoketjun kattava laatujärjestelmä vientiponnistelujen tueksi.

- Voisin kuvitella, että Italia voisi olla hyvä markkina-alue sekä Ranska ja Saksa, toteaa Peltomäki.

- Myös Puola, Latvia, Viro ja Liettua, joissa muikun hinta on yllättävän hyvä verrattuna siihen mitä se on Suomessa, Peltomäki jatkaa.

24.10.2009 YLE Lahti

▲Alkuun


KALAPORTAISSA TUHANSIA LOHIA (28.10.2009)

Kymmeniä lohia on siirretty viime kesänä Iijoen keskijuoksulle ja Ounasjokeen, voimalaitospatojen yläpuolelle. Siirtojen tarkoituksena on selvittää lohien käyttäytymistä jokialueella ja testata ylisiirtoa menetelmänä. Ylisiirroilla pyritään myös luonnontuotannon aloittamiseen yhdessä jokialueelle tehtävien poikasistutusten kanssa. Tämä liittyy vaelluskalojen palauttamishankkeisiin, joita on meneillään suurissa rakennetuissa joissa.

Kalojen vaellusyhteyden palauttamiseksi on monia mahdollisuuksia. Ylisiirrot ovat yksi, ihmistyöhön perustuva menetelmä. Kaloille voidaan myös tehdä vaellusreitit. Niillä voidaan hyödyntää vähävetisiksi jääneitä entisiä jokiuomia ja nousuesteille voidaan rakentaa kalaportaita, luonnonmukaisia ohitusuomia tai muita kalateitä. Esimerkiksi Iijoella kaikki vaihtoehdot ovat mukana, kun mietitään vaelluskalojen palauttamista jokialueelle. Kaikilla vaihtoehdoilla on omat edellytyksensä ja vaikutuksensa, joita selvitetään parhaillaan Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeessa.

Kalaportaiden kunnollisen toiminnan edellytyksenä on aina vaellusesteiden yläpuoliselle jokialueelle leimautunut vaelluskalakanta. Osa rakennettujen jokien edustalle istutetuista kaloista nousee kyllä jokeen, jos niillä on siihen mandollisuus, mutta selvää määränpäätä niillä ei ole.

Tällä hetkellä Oulujoen ja Kemijoen suulla olevissa kalateissä liikkuu käytännössä vain istutuksista peräisin olevia lohia, joista pääosa on lisäksi istutettu vaelluspoikasina jokisuihin tai merialueella. Näiden nousuvaellus ei ole verrattavissa joesta peräisin olevien kalojen määrätietoiseen nousuun.

Kalaportaat toimivat hyvin, kun ne suunnitellaan ja toteutetaan asianmukaisesti. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan Penobscot-joessa on useita patoja, joilla Atlantin lohen nousuprosentti on keskimäärin yli 90 prosenttia. Kalat, jotka eivät löydä kalateihin tai eivät niitä muista syistä käytä, palaavat merelle tai hakeutuvat muihin jokiin. Lohien nousuvaelluksen keskeytymistä on havaittu myös patoamattomissa joissa.

Pohjois-Ruotsin jokien patojen ja luonnonputousten kalatiet on rakennettu perinteisesti lohikaloille. Valuma-alueeltaan Oulujokea hieman pienemmän Kalix-joen lohiportaassa on 1990-luvun alusta lähtien noussut keskimäärin yli 3400 lohta vuodessa. Suurin määrä on ollut 9400 lohta yhden vuoden aikana.

Iijokea pienemmän Piitimejoen kalaportaan läpi ui vuosittain tuhansia lohia. Myös virkistyskalastuskohteena tunnetun, Simojoen kokoluokkaa olevan Byskejoen kalaporrasta käyttää tuhansia lohia vuodessa. Vuonna 2008 kalatiessä nousi 3400 lohta.

Uumajajoen alimman voimalaitoksen, Stornorrforsin, kautta on noussut jaksolla 1974-2007 kaikkiaan 57146 lohta eli keskimäärin 1700 lohta vuodessa. Lohimäärät ovat kuitenkin lähteneet selvään nousuun 1990-luvulla, ja ajanjaksolla 1990-2007 kalaportaan kautta nousi keskimäärin yli 2300 lohta vuodessa.

Merikalastuksen rajoituksista johtuen tämän vuoden lohimäärä on ollut ennätyksellinen; yli 7000 lohta on uinut Stornorrforsin kalaportaan kautta lisääntymisalueilleen. Edellinen, vuoden 2004 ennätys on parantunut tuhannella lohella ja kalaportaassa nousseiden lohien yhteispaino on ylittänyt yhdessä kesässä 30 tonnia.

Stornorrforsissa on mahdollista lisätä kalatietä käyttävien kalojen määrää vielä tuntuvasti nykyisestä. Voimalaitos kanavineen ohittaa useita kilometrejä pitkän entisen luonnonuoman. Luonnonuoman yläpäässä on säännöstelypato, jossa on ollut lohiporras jo vuosikymmeniä. Sen ylimpään altaaseen nousseet lohikalat lasketaan ja ne vapautetaan padon yläpuolelle. Sieltä matka jatkuu vapaana virtaavaan, suunnilleen Iijoen kokoluokkaa olevaan Vindeljokeen, joka on Uumajajoen suurin sivujoki.

Päähaara sitä vastoin on voimalaitospatojen täysin porrastama, joten sinne ei ole koskaan edes rakennettu kalaportaita. Päähaaran menetyksiä korvataan istuttamalla padon alapuolelle vuosittain noin 80 000 lohen ja 20 000 taimenen vaelluspoikasta. Istutuskaloilta poistetaan rasvaevä. Näin kalaportaaseen eksyvät istutuskalat voidaan tunnistaa, eikä niitä päästetä padon yläpuolelle.

Tyypillisesti voimakkaimpaan virtaukseen hakeutuvat lohet pyrkivät Uumajajoella voimalaitoksen alakanavaan eivätkä aina löydä vanhaan uomaan, jonka kautta ne voisivat jatkaa vaellustaan sen yläpäässä olevalle kalaportaalle.

Tieto on saatu merkitsemällä kaloja radiolähettimillä ja seuraamalla niiden liikkeitä joessa. Vanhasta uomasta tuleva virtaus hajoaa uoman ja alakanavan yhtymäkohdassa suureen vesimassaan. Samalla lohien ohjautumisen kannalta tärkeät virtausnopeudet jäävät pieniksi. Tehdyissä tutkimuksissa noin puolet radiolähettimillä merkityistä lohista harhautui voimalaitoksen alakanavaan. Vuorokausisäännöstelyn havaittiin osaltaan vaikeuttavan kalojen pääsyä voimalan ohi.

Stornorrforsin säännöstelypadolle vanhan uoman yläpäähän ollaan rakentamassa uutta kalaporrasta. Yhtenä tavoitteena on hyödyntää kalojen ohjaamiseksi vanhaan uomaan tarvittava vesi sähköntuotantoon. Laskeutuvat vaelluspoikaset pyritään ohjaamaan uuteen kalaportaaseen, mikä parantaa jatkossa niiden paluuta kutualueilleen vanhan uoman kautta - kalat kun oppivat tulevan vaellusreittinsä vaeltaessaan sitä kautta poikasena alavirtaan.

Lisäksi tutkitaan, voidaanko kalojen hakeutumista vanhaan uomaan parantaa muotoilemalla vanhan uoman ja alakanavan yhtymäkohtaa. Toisena vaihtoehtona pohditaan uuden kalatien rakentamista voimalaitoksen alakanavasta säännöstelypadolle johtavaan vanhaan uomaan.

Anne Laine
Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka työskentelee Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa Oulussa.

Peter Rivinoja
Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka työskentelee Ruotsin maatalousyliopistossa Uumajassa.

14.10.2009 Kaleva, Alakerta

▲Alkuun


VIRTAUS HOUKUTTELEE LOHET PORTAISIIN (28.10.2009)

Uumajan Stornorrforsin voimalan kalaporras toimisi myös Suomessa

UUMAJA. Stornorrforsin voimalaan valmistuu syksyllä lohiportaikko, joka auttaa lohta yläjuoksulle kutemaan ja sieltä pois paremmin kuin aiemmat kalaportaat.

Ruotsalaiset lohitutkijat ja insinöörit käyttävät lohien houkutteluun voimakasta vesivirtaa. Lisäksi lohien liikkeitä seurataan radioanturin avulla.

Lähes kaikkiin Suomen valjastettuihin suuriin lohijokiin voitaisiin rakentaa samantapaiset kalaportaat.

Näin vakuuttaa tutkija Peter Rivinoja Uumajan metsä- ja maatalousyliopistosta.

"Jos me onnistuimme Ruotsissa, niin miksi eivät suomalaisetkin, sillä Ruotsissa villilohen olot ovat todella vaikeat."

Voimalaitoksen pato estää lohia nousemasta kutupaikoille vapaana virtaavan Vindelnjoen latvoille. Myös Uumajajokeen on rakennettu voimalaitoksia.

"Ensimmäiset kalaportaat valmistuivat Stornorrforsiin jo 1930-luvulla, mutta ne eivät koskaan toimineet, sillä kalat eivät löytäneet portaaseen", kertoo kala- ja riistantutkimusosaston johtaja, professori Hans Lundqvist.

Toinen kalaporras rakennettiin 1958. Sitä on muokattu moneen kertaan.

"Voimalan turbiinista purkautuva voimakas virtaus houkuttelee kaloja. Niinpä kalaportaan suuaukolle virran sekaan on syötettävä voimakasta pistevirtaa.

"Se virtaa 5-10 kuutiota sekunnissa ja houkuttelee kalan portaalle", Rivinoja kertoo.

Ilman houkutusvirtaa lohi jää pyörimään turbiinivirtaan ja palaa merelle. Näitä vaikeuksia on havaittu Kemijoen ainoassa Isohaaran voimalaitoksen kalaportaassa. Sen suuaukko on liian sivussa päävirrasta.

"Kalaportaan virtausta tehostamalla on viime vuosina saatu 1000-7000 lohta uimaan 240 metriä pitkän kalaportaan kautta Vindelnjokeen", Rivinoja sanoo. Nousulohella on luontainen tarve pyrkiä kohti kovinta virtaa.

Ruotsin lain mukaan voimayhtiön on luovutettava veloituksetta viisi prosenttia virtaamasta kalaportaaseen. Suomessa tällaista lakia ei ole. Monilla joilla kalaporrasta pidetään menetettynä vetenä, josta maksetaan yhtiölle korvaus.

Vindelnjoki voisi tutkijoiden mukaan tuottaa jopa 80 000 lohenpoikasta eli smolttia vuodessa, jos jokeen nousisi riittävästi kalaa.

Valjastetun Iijoen poikastuotanto on 310 000 ja Oulujoen 200 000 smolttia.

Vindelnjoki yhtyy hieman ennen merta Uumajajokeen, jossa on Stornorrforsin voimalaitos. Suomessa ei ole yhtä suurta vesivoimalaitosta. Stornorrforsin teho on noin puolet Oulujoen kaikkien voimalaitosten tehosta.

Voimalan pudotuskorkeus on 75 metriä, kun Oulujoen suurin putous Pyhäkoskella on 32 metriä. Kemijoessa ei myöskään ole Stornorrforsin kaltaisia koskia.

Lohennousun lisäämiseksi voimayhtiö Vattenfall rakentaa Stornorrforsiin uuden 320-metrisen kalaportaan, joka johtaa voimalaitospadon ohi.

Rakennelma edustaa uutta kalaporrasten tekniikkaa. Lohen matkaa portaisiin ja niitä ylös seurataan lohille asennettavilla rfid-siruilla.

"Riisinjyvän kokoinen siru pujotetaan tänä kesänä 400 loheen ja 50 meritaimeneen. Lisäksi 150 lohelle laitetaan 16 grammaa painava radiolähetin. Kalat saamme paikallisten kalastajien pyydyksistä jokisuulta", Rivinoja sanoo.

Älylohen kulkua seuraavat uuteen kalaportaaseen asennettavat neljä antennia.

Lohille voidaan antaa lisää ärsykevettä, jos ne jäävät oleilemaan uuteen kalaportaaseen.

"Vanhalla kalaportaalla havaitsimme, että eräät merkatut lohet viihtyivät portaan lepoaltaissa jopa kaksi viikkoa."

"Tarkoitus on, että porras noustaan kahdessa tunnissa. Uudessa portaassa on vain yksi lepoallas", Rivinoja kertoo.

Kalaportaan yhteyteen valmistuu pienempi turbiini, joten kaloille uhrattava lisävesi ei ohita voimantuottajaa.

Vindelnjoen latvoilta mereen palaava kutulohi ohjataan portaalle peltilipareiden avulla, jotka laitetaan roikkumaan vaijerista pintaveteen.

Suomessa Oulujoelle suunniteltujen kalaportaiden suulle on kaavailtu automaattista videovalvontaa, Kari Kuusela insinööritoimisto Ponviasta kertoo.

"Kamera havaitsee lohta muistuttavia kaloja ja antaa ylimääräisten välppien kautta lisää houkuttavaa vettä portaalle, jotta kala nousisi ylös."

Merikosken yläpuolisiin voimalaitoksiin on palkattu toimisto suunnittelemaan kalaportaita.

Näin Fortum halutaan saada innostumaan rakentamisesta. Samanlaisia toiveita on Kemi- ja Iijoella.

"Ajan henki on, että voimayhtiöissä halutaan rakentaa kalaportaita", sanoo Vaelluskalat takaisin Iijokeen -hanketta johtava Arto Hirvonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-keskuksesta.


TAUSTA

Lohille ihon alle rfid-siru

Rfid tarkoittaa sanoja radio frequency identification eli radiotaajuinen tunnistus. Ensimmäiset alan sovellukset ovat toisen maailmansodan ajalta. Nyt tekniikkaa käytetään muun muassa tietullien perinnässä, kirjastoissa ja lemmikkieläimillä.

Kirjaan liimattu älytarra sisältää mikrosirun, jossa on tieto kirjasta ja sen sijainnista kirjastossa. Kirja voidaan paikallistaa käsilukijalla hyllyn vierestä. Väärään paikkaan joutunut kirja löytyy helposti. Radioaaltoja ymmärtävä mikrosiru pystyy keskustelemaan lukulaitteen kanssa kauempaa kuin viivakoodi, joka tarvitsee näköyhteyden.

Radiotarran lukulaitetta voi karkeasti verrata radioasemaan ja tarran mikrosirun vastaanottimeen. Lukulaite lähettää kyselyn, ja mikrosiru vastaa siihen. Sen käyttövoimaksi riittää magneettikenttä, joka syntyy, kun lukulaite lähettää signaalinsa.

Vindelnjoen kalaportaaseen asennetaan neljä älylohia seuraavaa antennia. Lohet saavat ihon alle 11 millimetrin kokoisen yksilöllisen sirun, kuin riisijyväsen. Mikrosiruun pakattua tietoa voi sähköisesti muuttaa milloin tahansa. Siru sisältää paljon enemmän tietoa kuin viivakoodi, joka on vielä yleisesti käytössä noin 400:ssa kuntien ja kaupunkien kirjastossa. Siruun voi myös kytkeä varkaudeneston toisin kuin viivakoodiin.


Lohi löytää jokensa hajun perusteella

Merilohi (Salmo salar) nousee kesällä koskiin kutemaan. Kutu toteutuu koskialueilla sorapohjalla.

Poikaset kuoriutuvat kevällä jäiden lähdön aikoihin. Ne elävät yläjuoksulla 0-4-vuotiaiksi. Poikaset vaeltavat alkukesästä alas merelle, Itämeren pääaltaan ne saavuttavat jo syyskuussa.

Merilohi elää merellä 1-4 vuotta. Lohet kuolevat usein kudun jälkeen. Jotkut yksilöt saattavat kuten kaksi kolme kertaa. Vanhimmat tutkitut lohet ovat olleet 13-vuotiaita.

2009 Helsingin Sanomat, Tapio Mainio

▲Alkuun


LUONNONSUOJELUVÄKI HUOLISSAAN YMPÄRISTÖASIOIDEN HOIDON TULEVAISUUDESTA (28.10.2009)

Luonnonsuojeluväki on huolissaan ympäristöasioiden hoidosta valtion aluehallintouudistuksessa. Vuodenvaihteessa TE-keskukset, ympäristökeskukset ja tiepiirit yhdistetään toiminnallisesti.

Luonnonsuojeluväki pelkää ympäristöasioiden jäävän uudistuksessa elinkeinopolitiikan varjoon. Hallituksen lakiesityksen tavoitteena on se, että valtion alueviranomaisten asiakkaita palveltaisiin yhden luukun periaatteella. Tosin metsäkeskukset jäävät vielä itsenäisiksi.

Jatkossa elinkeinopolitiikkaa, ympäristöä ja luonnonvaroja sekä liikennettä koskevia asioita voitaisiin myös sovittaa yhteen aiempaa paremmin. Ekomaakunnaksi julistautuneen Etelä-Savon luonnonsuojeluväki näkisi ympäristökeskukset jatkossakin itsenäisinä ja riippumattomina.

- Ei tarvitsisi ihan niin tarkkaan kuunnella lausuntoja antaessaan, mitä elinkeino-osa sanoo asioista. Elinkeinot pitävät kyllä huolta itsestään, sanoo Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Kivinen.

"On siinä hyvääkin"

Muutosta valmistelevassa työryhmässä varapuheenjohtajana mukana oleva ympäristökeskuksen johtaja löytää uudistuksesta myös hyviä puolia.

- Ympäristönsuojelussa ollaan tultu sellaiseen vaiheeseen, että ympäristöluvilla ja valvonnalla tehdään ympäristönsuojelutyötä vähemmän kuin sillä, että mennään ekotehokkaasti ja ympäristövastuullisesti elinkeinoihin mukaan. Ja jotenkin on loogistakin että viranomaisessa valvonta ja elinkeino sekä ympäristöasiat lähestyvät toisiaan, sanoo Etelä-Savon ympäristökeskuksen johtaja Pekka Häkkinen.

Ympäristöihmisiä hirvittävät muutoksessa asetetut väen vähentämistavoitteet. Ympäristöhallinnosta on lähtemässä ainakin kaksisataa henkilötyövuotta lyhyellä ajalla.

- Sanotaan että priorisoikaa. Jotkut kansalaiset jäävät kuitenkin silloin paitsi palveluja. Ei tietotekniikka kaikkea ratkaise vaan joskus asioita on käytävä todentamassa paikan päällä, Kivinen toteaa.

- Nyt näyttää siltä, että kaikkia toimintoja koskien on alkamassa niukkuuus. Se on jopa huolestuttavaa, että kuinka nämä uudet keskukset saadaan käyntiin, Pekka Häkkinen pohtii.

SDP on vaatinut koko aluehallintouudistusesityksen hylkäämistä ja lisäaikaa valmistelulle. Valtion ympäristöhallinnosta eläköitynyt luontoihminenkään ei povaa hyvää alkua nykyversiolle.

- Veikkaan että kaksi ensimmäistä vuotta tulee olemaan aikamoista hässäkkää. Porukka pitää kokouksia ja ihmettelee, onko ne tarpeellisia, sanoo Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jarmo Kivinen.

27.10.2009 YLE Etelä-Savo

▲Alkuun


PIIPSANJOEN PADON PUOLESTA JA VASTAAN (26.10.2009)

PATO: Vanha Tenkulan sahamyllyn patorakennelma nousi jälleen puheenaiheeksi. Piipsanjoessa olevalla padolla on omat kannattajat ja vastustajat.

OULAINEN Stefanius Tenkulan omistama Mylly ja Saha-yhtiö lopetti toimintansa Lehtopäässä 1960-luvun alussa. Yhtiön toimintaan rakennettu patorakennelma jäi paikalleen Piipsanjokeen. Pato on paikallaan vielä tänä päivänäkin.

Valvontalautakunta sai esityksen, että kaupunki aloittaa toimenpiteen patorakennelman purkamiseksi. Esitys jätettiin, koska tulva-aikaan pato nostaa vedenpintaa, ja vesi uhkaa joitain jokivarren rakennuksia. Valvontalautakunta päätti hakea ympäristökeskukselta asiaan lausunnon.

– Kaupungin tai viranhaltioiden oikeudet eivät riitä tällaisen asian käsittelyyn. Lainsäädäntö on se selkänoja, jonka mukaan asioissa pitää edetä, ympäristösihteeri Eeva Heiska kertoo pelisäännöistä.

– Tässä tapauksessa vesilaissa on tarkasti sanottu miten toimitaan. Eli kaikki toimenpiteet, jotka aiheuttavat vedenkorkeuteen muutoksia vaativat luvan ympäristökeskuksesta tai ympäristölupavirastosta.

Piipsanjoen patorakennelma on tuttu asia Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa. Ympäristöosaston päällikkö, yli-insinööri Eero Merilä muistelee, että padosta on annettu edellinen lausunto parisen vuotta sitten.

– Jos lausuntoa pyydetään, sellainen tietysti tehdään. Lausunnon asiasta antaa riippumaton asiantuntija.

26.10.2009 Pyhäjokiseutu

▲Alkuun


SAIMAANNIERIÄN SUOJELU KUOLIMOLLA ALKAA (26.10.2009)

Rajoituksia vastustaneet osakaskunnat eivät aio valittaa kalastusalueen päätöksestä kieltää kahdesta viiden sentin silmäkoon verkot Alakuolimolla.

Saimaannieriän verkkopyynnin rajoitukset Kuolimojärvellä tulevat voimaan vuodenvaihteessa.

Rajoituksia vastustaneet osakaskunnat eivät aio valittaa kalastusalueen päätöksestä kieltää kahdesta viiden sentin silmäkoon verkot Alakuolimolla.

Rajoituksen tavoitteena on estää nieriänpoikaisten tarttuminen verkkoon ennen sukukypsyyttä.

Vastustajiin kuuluvan Marttilan osakaskunnan puheenjohtaja Pentti Junni kertoo, että osakaskunta ottaa nieriän suojeluun kantaa keväällä. Junnin mielestä kalastusrajoituksista nieriän suojelun nimissä tulisi maksaa osakaskunnille korvauksia, samaan tapaan kuin saimaannorpan suojelusta maksetaan.

25.10.2009 YLE Etelä-Karjala

▲Alkuun


SAIMAANNIERIÄN LUONNONKANTA UHKAAVAN PIENI (26.10.2009)

Saimaannieriän suojelussa ei ole päästy tuloksiin. Kuolimo-järvessä elävä viimeinen saimaannieriän luonnonkanta on niin pieni, ettei järvestä voi toistaiseksi pyytää emokaloja poikastuotantoa varten. Nyt kokeillaan, josko emokaloja saataisiin pyydettyä Luonterista.

Kuolimo-järvessä on tällä hetkellä alle viisikymmentä lisääntymiskykyistä saimaannieriää. Suojelutoimissa ei ole onnistuttu hyvistä yrityksistä huolimatta.

- Kuolimon alueella on tehty hyvin paljon merkittävää suojelutyötä, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Jorma Piironen.

- Paikalliset vesialueittein omistajat ja kalavesien haltijat ovat hyvin tietoisia arvokkaan kalakannan olemassaolosta. Siellä on rajoitettu kalastusta, ja perustettu kaikelta kalastukselta rajoitettuja rauhoituspiirejä, mutta se ei ole johtanut myönteiseen tulokseen vaan kanta on kiikun kaakun hengissä.

Nyt suunnitteilla on kokeilu, jossa Luonteriin istutettuja emokaloja pyydettäisiin Enonkosken kalanviljelylaitoksen poikastuotantoon. Saimaannieriöitä on istutettu Luonteriin aikanaan melko paljon.

- Tänä vuonna aloitetaan selvittävä kokeilu, jossa yritetään löytää saimaannieriöiden kutupaikat Luonterilla ja pyytää sieltä kutuvaiheisia nieriötä. Emokalaston perustamiseen tarvitaan vähintään 25 kutuparia eli 50 kalaa, ja se on kyllä nieriän tapauksessa erittäin haastava tavoite. Voidaan olla tyytyväisiä jo saadaan kymmenen kalaa kiinni, kertoo Piironen.

Jos sukukypsiä kaloja saadaan pyydystettyä tänä vuonna, aiotaan kokeilua jatkaa ensi vuonna. Toiveena on, että emokalasto saataisiin kasaan useampana vuonna pyydetyistä nieriöistä. Oman haasteensa pyynnille asettaa Luonterin suuri koko. Pelkästään kutupaikkojen löytäminen voi olla vaikeaa. Avuksi on pyydetty paikallisia järven tuntijoita.

- Paikallisten avulla yritetään löytää ne parhaat paikat ja parhaat pyyntitavat, ja meiltä menee sitten paikalle tarvittavat asiantuntijat.

Jos emokalojen pyynnissä onnistutaankin, vaatii tulosten saaminen silti kärsivällisyyttä. Yhden uuden kalasukupolven kasvattaminen kestää kaikkiaan noin kymmenen vuotta. Piironen pitääkin saimaanieriän tulevaisuutta kysymysmerkkien täyttämänä.

- Kyllä meillä vielä on mahdollisuus saada nieriä säilymään useita kymmeniäkin vuosia, mutta nieriän elinolosuhteet ovat niin haastavat, että vaikka viljely onnistuiskin, on olemassa vielä koko joukko haasteita.

25.9.2009 YLE Etelä-Savo ja YLE Etelä-Karjala

▲Alkuun


TORNION-MUONIONJOEN LOHISAALIS HEIKKENI (26.10.2009)

Tornion-Muonionjoen lohisaalis heikkeni tuntuvasti edellisvuodesta. Pellon Kalakerhon keräämään tilastoon kertyi saalista kolmanneksen heikommin kuin vuotta aikaisemmin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Asko Romakkaniemi sanoo kuitenkin, että kokonaissaaliista ei ole tarkkaa tietoa.

- Lohitilasto perustuu vapaaehtoisiin ilmoituksiin. Kaikki eivät halua tietoa lohisaaliistaan julkisuuteen kertoa, Romakkaniemi sanoo. Hän arvelee myös, että lohisaalis on jäämässä pienemmäksi kuin vuotta aikaisemmin, mutta kolmanneksen pudotus voi olla liian suuri arvio.

- Teemme maa- ja metsätalousministeriön edellyttämän kyselytutkimuksen myös tästä lohikesästä. Parhaillaan selvitetään kalastuslupien määrää. Sitten lähetämme sen perusteella saaliskyselyn noin 1500 kalastajalle. Tiedot päivittyvät jouluun mennessä, Asko Romakkaniemi kertoo.

Lohen ja taimenen kalastuskausi on loppunut suurimmassa osassa Tornio-Muonionjoella 15.8. mennessä lukuun ottamatta joitakin alueita Enontekiön kunnassa, jossa kalastus on jatkunut kuunvaihteeseen.

Pellon Kalakerhon kokoaman saalistilaston mukaan Tornio-Muonionjoen Suomen puoleisella alueella viehekalastajat ovat saaneet 24.8. mennessä 1830 kalaa, joista lohia 1701 kappaletta ja taimenia 129 kappaletta.

Kokonaissaalis on 11,7 tonnia lohta ja 0,31 tonnia taimenta. Lohien keskipaino 6,7 kiloa ja taimenien 2,4 kiloa.

Pudotusta yli 30 prosenttia

Vuoteen 2008 verrattuna kesän 2009 lohi- ja taimensaalis on vähentynyt koko Suomen puoleisella Tornio-Muonionjoella 32,1 prosenttia 2695 kalasta 1830 kalaan. Myös Lappean Loman ylläpitämässä tilastossa pudotusta on tapahtunut 32,9 prosenttia 596 kalasta 400 kalaan.

Ruotsin puoleisella Tornio-Muonionjoella tilastoissa on pudotusta saaliisiin 27 prosenttia.

Myös toisessa Ruotsin tilastossa, Aareavaaran tilastossa on pudotusta vuoteen 2008 verrattuna yhteensä 54,8 prosenttia.

Pellon Kalakerho arvioi, että heidän saalistilastoonsa ilmoitetaan arviolta 70 prosenttia viehekalastajien saaliiksi saamista kaloista. Suomen puoleisen alueen kalansaaliin arvioidaan jäävän noin 17 tonniin. Viime vuonna saman tilaston perusteella saatiin saalista noin 25 tonnia. RKTL:n mukaan kesän 2008 saalis oli 57 tonnia.

Kattilakoskelle asennetun RKTL:n videolaskurin mukaan 60-senttisiä ja sitä isompia kaloja on noussut noin 25 000 kappaletta ja 45-60-senttisiä kaloja noin 5000 kappaletta. Laskurin jokiosuudella ovat viehekalastajat saaneet laskurin ohi nousseesta lohipopulaatiosta saaliiksi 5,7 prosenttia Suomen puoleisella alueella. Pellon Kalakerhon mukaan tulos osoittaa, että viehekalastus ei uhkaa kutukantoja.

1.9.2009 Pohjolan Työ

▲Alkuun


KALAJOKEEN ISTUTETTIIN LISÄÄ VAELLUSSIIKAA (23.10.2009)

Kalajoen siikakantaa on vahvistettu viikon verran kalanistutuksilla. Tähän mennessä jokeen on istutettu jopa 80 000 vaellussiian poikasta Kourinjärven luonnonravintolammikosta.

Istutukset perustuvat Kalajoen keskiosan säännöstelyvelvoitteisiin, ja niistä on saatu hyviä tuloksia, arvioi apulaistutkija Kim Wenman:

- Meillä on tutkimusrysä Kalajoen suulla. Siitä saadaan noin tuhat siikaa joka vuosi. Naaraat lypsetään ja otetaan mäti talteen. Tulokset ovat olleet ihan kohtalaisen hyviä. Kun 120 000 siianpoikasta istutetaan, sillä saadaan tuotettua Kalajokeen ihan hyvä kanta.

23.10.2009 YLE Keski-Pohjanmaa

▲Alkuun


LUONNONSUOJELULIITON MIELESTÄ HALLITUS NAKERTAA SUOJELUALUEITA

Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo hallituksen ajavan Pallastunturin rakentamista koskevalla esityksellään myös laajempia rakennushankkeita. Liiton mukaan esitys Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hotellirakentamisesta sisältää kirjauksen, joka mahdollistaa myös Kolin hotellin laajentamisen. Rakentamiselle ollaan siten avaamassa kaksi kansallispuistoa, vaikka Pallaksen on väitetty olevan erikoistapaus.

Liitto pitää pari viikkoa sitten hyväksyttyä lakiesitystä esimerkkinä hallituksen luonnonsuojelupolitiikan heikkoudesta. Se katsoo, että päinvastaisista vakuutteluista huolimatta esitys rohkaisee suojelualueiden nakertamiseen myös muualla. Esimerkiksi Kuusamon kunta pohtii jo Valtavaaran rakentamista.

Luonnonsuojeluliitto toteaa kannanotossaan, että ”nykyinen hallitus näyttääkin jäävän historiaan hallituksena, joka tietoisesti hämärsi suojelualueiden käyttötarkoitusta”.

Liitto muistuttaa, että suojelualueet palvelevat myös matkailua, ja rakentamiseen riittää tilaa niiden ulkopuolella.

23.10.2009 Lapin Kansa

▲Alkuun


MTK RAKENTAISI KOLLAJAN

MTK:n mielestä uuden vesilain on mahdollistettava vesivoiman lisärakentaminen jo rakennettujen vesistöjen osalta.

Kollajan altaan rakentamisselvitystä pitää jatkaa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kielteisestä kannasta huolimatta. MTK:n mielestä rakentaminen on mahdollista alueen Natura-arvoja vaarantamatta. Seuraavaksi Kollaja- hanketta käsitellään valtioneuvostossa luonnonsuojelulain perusteella. Hankkeen toteuttaminen vaatii myös koskiensuojelulain muuttamista.

Suomen tulee lisätä uusiutuvan energian osuutta nykyisestä 28,5 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vesivoiman lisääminen on bioenergian ja tuulivoiman jälkeen merkittävin mahdollisuus tämän tavoitteen saavuttamiseksi. MTK mielestä jo rakennettujen vesistöjen sähköntuotannon tehokkuutta tulee nostaa uusiutuvan energian tuotantotavoitteiden toteuttamiseksi.

20.10.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


LUONNONSUOJELIJAT: KOLLAJALLE PISTE

Suomen luonnonsuojeluliitto toteaa kannanotossaan, että Kollajan allasta ei voida rakentaa. Ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan hanke ei voi saada rakentamislupaa.

Luonnosuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kurosen mukaan hanke sotii usempaa lakia ja direktiiviä vastaan.

- Kollajan allashankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset ovat selvät. Hanke on koskiensuojelulain, Naturan ja vesipuitedirektiivin vastainen, luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen sanoo. Tämän on nyt riitettävä siihen, että Kollaja-hankkeelle laitetaan piste.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus julkaisi tiistaina yhteysviranomaisen lausunnon Iijokea uhkaavan Kollaja-hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista.

Viranomaisten lausunto yksiselitteinen

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys vaativat Pohjolan Voimaa lopettamaan koskiensuojelulain murtamisyritykset. Luonnonsuojelijoiden mielestä viranomaisen lausunto on yksiselitteinen. Hanke heikentäisi merkittävästi Pudasjärven Natura-alueen luontoarvoja ja uhanalaisen virtavesiluonnon tilaa ja estäisi vaelluskalan paluun Iijokeen. Hanke ei tulisi saamaan vesilain lupaa. Siksi enemmän haitan aiheuttamiselle pitää tulla loppu.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on todennut vievänsä asiaa eteenpäin, jos yhteysviranomainen näyttää vihreää valoa. Kun valo on punainen, ympäristöministerinkin on todettava, että koskiensuojelulain avaamiselle ei ole perusteita. Hankkeen eteenpäin vieminen ei olisi edes enää kansallisella lainsäädännöllä mahdollista Natura-suojeluvaateiden takia, luonnonsuojelijat painottavat.

Voimat kalateiden rakentamiseen

Uusien ympäristöä tuhoavien operaatioiden sijaan Pohjolan Voiman tulee jatkossa keskittyä vanhojen virheiden korjaamiseen, vaativat luonnonsuojelijat. Kuten kalateiden rakentamiseen Iijoen alaosalle vaelluskalan nousua varten. Kollaja-YVA-farssista on otettava opiksi ja korjattava pikaisesti lakia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä. Sen hyväksikäyttö suojelupäätösten purkamiseksi on estettävä ja varattava menettely lainmukaisille hankkeille.

20.10.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


LEHTOMÄKI: KOLLAJA-ESITYS EI KELPAA (21.10.2009)

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ei aio esittää koskiensuojelulain muuttamista Pohjolan Voiman Kollajan allashankkeen selvityksen pohjalta. Hän arvioi, että kynnys Kollajan hankkeen toteuttamiselle on noussut. Ympäristökeskus pitää Kollajan allashankkeen selvityksiä puutteellisina ja riittämättöminä.

Lehtomäki ei aio viedä hanketta eteenpäin, koska ympäristövaikutusten arviointi osoittaa ympäristövaikutukset merkittäviksi. Hankkeen eteneminen vaatisi lakimuutosta.

- Esitetyllä toteutustavalla en ole halukas käynnistämään koskiensuojelulain muutosta, tiivistää Lehtomäki.

Lehtomäki arvioi, että voimayhtiön pitäisi esittää koskiluonnolle vähemmän haitallinen toteutustapa, että hanke voisi edetä.

- Pitäisi esittää sellainen tulvakorkeuden sääntelytapa, joka ei merkittävästi heikennä tulvaluontotyyppien suojelua. Myös vaikutuksia luonnonuomaan pitäisi pystyä vähentämään, ministeri toteaa.

Ympäristöministeri muistuttaa myös, että hanke vaikuttaisi myös Iijoen kalastoon.

Ympäristökeskus tyrmäsi Kollaja-hankkeen

Pohjois-Suomen ympäristökeskus totesi Natura-arviointilausunnossaan, että altaan rakentaminen heikentää merkittävästi Natura-suojelun perusteena olevia luontotyyppejä.

Luonnonsuojelulain mukaan tällaisessa tapauksessa hankkeelle ei saa myöntää lupaa. Mikäli hanketta vietäisiin eteenpäin, asia olisi vietävä valtioneuvoston käsittelyyn.

YVA-selostuksen ja liiteraporttien viimeistelytyö on ympäristökeskuksen mielestä keskeneräinen. Puutteita on erityisesti virtaamien pienentymisen sekä tulvien poisjäämisen pitkäaikaisvaikutusten arvioinnissa. Myös altaan vaikutuksia uhanalaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin ei ole riittävästi selvitetty. Toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa on tehty myös vääränsuuntaisia päätelmiä.

YVA-menettelyssä on arvioitu kolmen eri päävaihtoehdon ympäristövaikutuksia: VE0 (hanketta ei toteuteta), VE1 (Tekojärvi ja voimalaitos) sekä VE2 (Pelkkä tekojärvi). Vaihtoehtojen arviointi on selostuksessa painottunut VE1:n tarkasteluun.

Ympäristökeskus toteaa lausunnossaan, että eri vaihtoehtojen tarkastelu on puutteellista, mikä vaikeuttaa vaihtoehtojen ympäristövaikutusten vertailua. Erityisesti vaihtoehto VE0 (hankkeen toteuttamatta jättäminen) on tässä hankkeessa erityisasemassa: koskiensuojelulain mukaisena vaihtoehtona sen olisi kuulunut sisältyä vaihtoehtotarkasteluun tasapuolisesti eri toteutusvaihtoehtojen arvioinnin rinnalle.

20.10.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


KOLLAJA SIIRTYY POLIITIKKOJEN PÄÄNVAIVAKSI (21.10.2009)

Kiistelty Kollaja-hanke on siirtymässä jälleen poliitikkojen palloteltavaksi. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus tyrmäsi tiistaina hankkeen Pudasjärven Natura-alueiden luontotyyppejä vaarantavana. Ympäristökeskuksen mukaan asia on vietävä valtioneuvoston käsittelyyn, jos Pohjolan Voima aikoo viedä hanketta eteenpäin.

-- Hanke on luonnonsuojelulain vastainen. Poliitikoilla ei ole kuitenkaan luonnonsuojelulain muuttamisessa vapaita käsiä, sillä se on EU:n luontodirektiivin alainen, huomauttaa luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ilmoitti kuitenkin, ettei ole valmis suojelupäätösten purkuun allashankkeen nykymallin pohjalta. Lehtomäki sanoi STT:lle, että mikäli löytyisi malli, joka ei merkittävästi heikennä alueen luonnonarvoja, tilanne voisi olla toinen.

Pohjolan Voimalle Natura-kortti tuli yllätyksenä.

-- Kyllä tämä Natura-kysymys hämmentää. Koko suunnitelmamme lähtökohtana on ollut, ettei Natura vaarannu, sanoo toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja PVO-Vesivoimasta.

Ylisaukko-ojan mukaan asiaa ei tarvitse viedä valtioneuvoston käsittelyyn, vaan Pudasjärven vedenpinnan säätely voidaan toteuttaa siten, ettei Natura vaarannu.

Yhtiö ei kuitenkaan aio jättää vielä lupahakemusta Kollaja-hankkeesta, joka vaatisi koskiensuojelulain purkamista.

-- Hanke on nyt poliittisissa käsissä. Jos poliitikot eivät muuta lakia, niin lupahakemusta ei kannata jättää. Pohjolan Voima (PVO) haluaa rakentaa Iijokeen noin 49 neliökilometrin kokoisen tekoaltaan voimalaitoksineen. Hankkeen vaikutusalueella on kolme Natura-aluetta.

Selvityksessä puutteita ja virheitä

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus kritisoi voimayhtiön hankkeesta tekemää mittavaa ympäristövaikutusten arviointia (YVA) puutteelliseksi ja virheelliseksi.

Puutteita on erityisesti virtaamien pienentymisen sekä tulvien poisjäämisen pitkäaikaisvaikutusten arvioinnissa, uhanalaisten luontotyyppien selvittämisessä sekä elinympäristömallinnuksen tulosten varmentamisessa ja johtopäätösten teossa.

-- Selostuksessa on tehty ennenaikaisesti johtopäätös, ettei hankkeella olisi vaikutusta Venkaan lähteen Natura-luontotyyppeihin, toteaa ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

-- Jos hanke etenee, ympäristövaikutusten arviointia koskevat puutteet täydennetään hankkeen lupakäsittelyn yhteydessä, Ylisaukko-oja lupaa.

Ympäristökeskuksen mukaan Kollaja-hanke johtaisi pitkällä aikavälillä huomattaviin elinympäristömuutoksiin. Myös alueen maisemaan ja virkistyskäyttöön liittyvät arvot heikkenisivät. Uudet padot vaikeuttaisivat vaelluskalojen palauttamista Iijokeen.

Luonnonsuojelijoille ilosanoma

Ympäristökeskuksen lausunto oli ilosanoma luonnonsuojelijoille.

-- Lausunto myötäili meidän käsityksiämme asiasta, sanoo aluepäällikkö Merja Ylönen Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiristä.

Myös Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Kollaja-hankkeelle tulisi laittaa nyt piste.

-- Jos hankkeellamme ei ole edellytyksiä toteutua vallitsevassa arvomaailmassa, niin vesivoiman lisärakentamisesta ei Suomessa kannata enää puhua, PVO-Vesivoiman Ylisaukko-oja toteaa puolestaan.

20.10.2009 Kaleva, STT

▲Alkuun


LOHENNOUSU TORNIOJOKEEN ALKOI

Luonnonlohennousu Tornionjokeen on alkanut. Lohitutkija Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta sanoo, että ensimmäisiä lohia tavattiin Pellon Kattilakoskesta jo viime viikonloppuna. RKTL:n tekemän kaikuluotainseurannan perusteella jokeen on noussut suuria, yli kymmenkiloisia lohia. Alisella Tornionjoella vilkkain lohennousu ajoittuu kesäkuun puoliväliin, mutta yleensä lohennousu väylään alkaa toukokuun kahtena viimeisenä viikonloppuna.

Tornionjoen lohen nousuajasta ja tarkasta nousukasmäärästä saadaan tänä kesänä tarkempaa tietoa kuin koskaan, sillä RKTL on asentanut jokeen kolme DIDSON-kaikuluotainyksikköä. Romakkaniemen mukaan Torniossa ja Pellossa olevia kaikuluotaimia ei ole saatu vielä asennettua aivan toivotulla tavalla.

YLE 27.5.2009

▲Alkuun


KOLLAJA PULPAHTI TAAS PINTAAN

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) on valmis tuomaan Kollajan allashankkeen hallituksen agendalle, jos Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus puoltaa hanketta. Koskien suojelulakia voitaisiin Lehtomäen mukaan muuttaa jo tällä vaalikaudella. "Periaatteessa koskilain muutos on mahdollista. Tältä osin hallituksessa ei ole sovittu mitään. Teoriassa se voisi tapahtua jo tällä hallituskaudella", Lehtomäki totesi Kalevalle keskiviikkona.

Lehtomäki ei ole vielä tehnyt ratkaisua siitä, onko hän esittämässä lakimuutosta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kannanotolla on päätökseen iso merkitys. "Jos allashankkeessa löytyy toteuttamiskelpoinen ratkaisu eli keskeiset ympäristöhuolet pystytään ottamaan huomioon, niin silloin se on myöskin poliittisen keskustelun paikka", hän kommentoi. Kollaja tietää hallituksessa kovaa riitaa. Koskien suojelulain avaaminen on vaikea pala vihreille, jotka niukin naukin saivat torpattua Vuotoksen altaan tällä vaalikaudella.

Koskilla iso merkitys

Uudessa Kollaja-hankkeessa koskia ei rakennettaisi. Koskien j ättämisellä vapaiksi on Paula Lehtomäen mukaan suuri merkitys. "Se on yhdessä Natura-vaikutusten kanssa suurimpia yksittäisiä kysymyksiä Kollaja-hankkeessa", hän tähdentää. Vieraillessaan paikan päällä viime syksynä Lehtomäki kertoi huomanneensa, että Kollajan vastustus on luonteeltaan periaatteellista laatua. "Jotkut tiukat vastustajat sanoivat, ettei koskiasialla ole mitään merkitystä, koska he vastustavat allasta periaatteellisista syistä eikä millään parannuksilla voi asiaa muuttaa." Lehtomäki toivoo, ettei Kollajan kohdalla oltaisi vain jyrkästi puolesta tai vastaan vaan katsottaisiin myös luonnonkoskien säilymisen kannalta tärkeitä sisällöllisiä kysymyksiä. Käsillä oleva Kollaja-hanke on hänen mukaansa aivan toisenlainen kuin se, josta on aikoinaan puhuttu.

Kansalaiskeskustelu Kollajasta alkoi

Pohjolan Voiman selvitys Kollajan altaan ympäristövaikutuksista (YVA) luovutettiin keskiviikkona Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Kansalaiskuulemiset ja keskustelut ympäristövaikutuksista alkavat perjantaina ja kestävät pari kuukautta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus antaa YVA:sta loppulausuntonsa 20. lokakuuta mennessä. Sen jälkeen Pohjolan Voima päättää, hakeeko se lupaa Kollajan tekoaltaan rakentamiselle. Hanke edellyttää koskien suojelulain muutosta.

Ympäristöselvitysten mukaan Kollajan hankkeen vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia. Hanke muuttaa maa- ja vesialueen nykytilaa useiden kymmenien kilometrien alueella. Tekoaltaan vaikutus Pudasjärven suiston Natura-alueeseen ratkaisee Kollajan jatkon. Pohjolan Voiman toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja lupasi, ettei aiheesta lähdetä kinaamaan EU:n kanssa. Kollajan seurantaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen (sd.) piti valitettavana, että luonnonsuojelujärjestöt sanoutuivat heti irti seurantaryhmästä.

YVA-prosessi on kaikkien kansalaisten seurattavissa osoitteessa www.kollaja.fi.

Kaleva

▲Alkuun


TORNIOJOEN NOUSULOHI ERITYISESSÄ TARKKAILUSSA

Tornionjoen nousulohesta saadaan tänä kesänä tarkempaa tietoa kuin koskaan. Riistan ja kalantutkimuslaitos asentaa kesäksi kolme DIDSON-kaikuluotainyksikköä lohen nousuajan ja tarkan nousukasmäärän selvittämiseksi. Uusi tekniikka on tutkimukselle läpimurto, mutta tarkkaa kalatietoa odottavat myös virkistyskalastajat.

Tornionjoki virtaa vuolaana Pellon Kattilakosken kohdalla. Tähän saakka väylässä kutupaikoilleen nousua tehneet lohet ovat saaneet ohittaa tämänkin paikan rauhassa katseilta. Lohijoen kalamäärälaskelmat on perustettu arvioihin ja mallinnuksiin tarkan tiedon asemesta.

Nyt USA:n armeijalle kehitetty tekniikka on otettu kalantutkimuksen käyttöön ja Kattilakosken molemmille rannoille asennettavat DIDSON-kaikuluotaimet tuottavat Tornionjoen lohentutkimukselle tarkempaa tietoa kuin koskaan. Tämä on yhdenlainen läpimurto. Ensimmäistä kertaa päästään havainnoimaan lohia niitten luonnollisessa elinympäristössä eli joen uomassa. Olipa vesi sitten matalalla tai korkealla tai kirkasta tai sameaa, kalat näkyvät siellä, sanoo tutkija Atso Romakkaniemi Riistan- ja Kalantutkimuslaitokselta.

DIDSON-kaikuluotain lähettää veden alle useita kymmeniä kapeita kaikukeiloja. Kun kala ui keilojen ohi, luotaimen ohjelmisto yhdistää signaaleista lähes videokuvan tarkkuuteen yltävän kuvan kalasta. Kuvan perusteella lohet voidaan lajimäärittää koon perusteella ja niiden uintisuunta nähdään. Tärkeintä on kuitenkin selvittää kudulle nousevien kalojen määrä. Aika monenlaista käyttöä sillä tiedolla on. Se on esimerkiksi erittäin tärkeää, kun tutkitaan joen tuotantokykyä, eli sitä kuinka paljon joki voi tuottaa lohta enimmillään, Romakkaniemi kertoo.

Tuotantokyky on olennaista tietoa esimerkiksi lohipolitiikkaa tehtäessä - kakkuahan on vaikea jakaa, jos ei tiedetä, kuinka suuri se on. Tiedot kiinnostavat myös vapaa-ajankalastajia, joten RKTL aikookin julkaista laskentojen tuloksia internetissä. Tänä kesänä emme varmaankaan pääse vielä siihen tilanteeseen, että meillä olisi netissä ihan ajantasaista tietoa. Meillä on paljon säätämistä vielä, että saamme mahdollisimman hyvälaatuista tietoa, jonka luotettavuutta ei enää tarvitsisi epäillä, Romakkaniemi sanoo.

1990-luvun puolivälissä alkanut työ Tornionjoen luonnonlohikannan elvyttämiseksi näyttää tuottavan vuosi vuodelta parempaa tulosta. Poikastuotanto vuosittain yltää jo miljoonaan ja kuolleisuutta lisännyt m74 on pitänyt päänsä piilossa viime vuosina. Myös ajoverkkokalastuksen kieltäminen Itämerellä on lisännyt jokeen nousevien emokalojen määrää merkittävästi.

Romakkaniemen mukaan Tornionjoen lohella meneekin nyt paremmin kuin koskaan sen jälkeen kun Itämeren ja Tornionjoen lohikannasta alettiin tutkimusmielessä kiinnostua 1970-luvun lopulla. Nyt ollaan 10-, 20- tai jopa 30-kertaisissa lohimäärissä siihen nähden, mitä oltiin silloin vuosikymmeniä sitten. Siinä mielessä voi huoleti sanoa, että hyvältä näyttää.

YLE

▲Alkuun


ITÄMEREN PELASTUSHANKE KÄYNNISTETTIIN HELSINGISSÄ

Itämeren pelastamiseen tähtäävä yhteistyöhanke Baltic Sea Action Summit 2010 -hanke käynnistettiin tiistaina Helsingissä. Tasavallan presidentin, pääministerin ja Baltic Sea Action Group -säätiön yhteisaloitteella pyritään vauhdittamaan rajat ylittävää käytännön yhteistyötä Itämeren hyväksi. Presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen ja Baltic Sea Action Groupin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin avasivat hankkeen keskipäivällä Säätytalossa Helsingissä.

Tavoitteena on saada myös mahdollisimman monia Itämeren alueen yrityksiä mukaan. Innovaatiot ja parhaat käytännöt Itämeren pelastamiseksi syntyvät parhaiten laajassa yhteistyössä. Tämän vuoksi haluamme koota julkisia ja yksityisiä tahoja yhteen sitoumuksilla Itämeren hyväksi, Halonen sanoi. Itämeri kärsii rehevöitymisestä. Öljyä ja kemikaaleja kuljettavien alusten ja muun meriliikenteen voimakas lisääntyminen rasittaa ympäristöä entisestään. Myös onnettomuusriskit ovat lisääntyneet.

Vanhanen muistutti puheessaan, että Itämeren ympäristönsuojelun kannalta keskeistä on ravinnekuormituken vähentäminen. Hallitus antaa muutaman viikon kuluttua eduskunnalle kansallisen Itämeri-selonteon, jossa esitetään käytännön toimenpiteitä merellisen ympäristön tilan parantamiseksi. Yksi avaimista on Vanhasen mukaan maatalouden ympäristöntuen tehokkaampi kohdentaminen. Suomen maatiloista yli 90 prosenttia ja peltoalasta yli 95 prosenttia on mukana EU:n ympäristöohjelmassa. Tukea suunnataan lähituleviasuudessa maantieteellisesti ja tilastolla kaikkein kuormittavimmille alueille ja lohkoille. Mahdollisimman kattavan ja vesistövaikutuksen takaamiseksi tarvitaan myös kaikille ympäristötuessa mukana oleville pakollisia toimenpiteitä vesistöjen kuormituksen vähentämiseksi, Vanhanen sanoi.

YLE 20.9.2009

▲Alkuun


EU JUHLII MERIPÄIVÄÄ

Keskiviikkona vietetään Euroopan meripäivää. Merkkipäivällä halutaan muistuttaa unionin kansalaisia huomaamaan merten ja luonnonvarojen merkitystä unionin kasvulle ja kehitykselle. Euroopan meripäivä perustettiin viime vuonna, kun EU-parlamentti hyväksyi komission ehdotuksen EU:n yhteisestä meripolitiikasta. EU:lla on maailman laajin merialue, joka on suurempi kuin sen maa-ala. Unionin alueella sijaitsee 1 200 satamaa. Meripäivän tapahtumia järjestetään muun muassa Helsingin Eteläsatamassa.

YLE 20.5.2009

▲Alkuun


PERINNEMAISEMIA KUNNOSTETAAN KESÄLLÄ

VR on lahjoittanut 50 tuhatta euroa Suomen luonnonsuojeluliitolle perinnemaisemien kunnostukseen. Kainuussa kunnostettavia kohteita on kolme. VR:n lahjoittama summa on kerätty huhtikuussa ostetuista kaukoliikenteen junalipuista, joista jokaisesta VR on luvannut viisi senttiä Matkalla maisemaan - luonnollisesti -hankkeelle. Huhtikuussa tehtiin noin miljoona kaukoliikenteen matkaa.

Kunnostettavia kohteita on Kainuussa kolme, joista kaksi Kuhmossa ja yksi Sotkamossa. Esimerkiksi Kuhmossa kunnostetaan Lauttavaaran luontopolun varrella oleva vanha Kivelän pihapiiri. Kivelän pellot on raivattu metsästä 1930-1940-luvulla. Peltoa on viimeksi niitetty 1980-luvulla ja nyt ne ovat palautumassa metsäksi. Koko maassa kohteita on yhteensä lähes 50. Kunnostustyöt tehdään pääasiassa loppukesällä.

YLE 19.5.2009

▲Alkuun


KALASTUSKESÄ ALKAA

Metsähallitus avaa virkistyskalastuskohteita tällä viikolla. Virkistyskalastuslupia voi hankkia myös kännykällä. Kalastuskesä alkaa tällä viikolla. Suurin osa Metsähallituksen virkistyskalastuskohteista avataan kalastajille muutaman päivän sisällä. Kainuussa avattavia kohteita ovat Kuhmon Syväjärvi ja Ristijärven Laahtanen.

Virkistyskalastuskohteet ovat Metsähallituksen erikoisvesiä, joiden kalasto on tavallista arvokkaampaa. Kalastukseen tarvitaan kohdekohtainen virkistyskalastuslupa, jonka voi hankkia myös kännykällä. Metsähallituksella on yhteensä 54 virkistyskalastuskohdetta, joista osa on avoinna koko vuoden.

YLE 19.5.2009

▲Alkuun


KALAN ERITYISSYÖNTISUOSITUS KOSKEMAAN MYÖS MERITAIMENTA

Meritaimen on yksi Suomen ja Ruotsin nk. dioksiinipoikkeuksen piiriin kuuluvista kalalajeista. Evira tutkitutti vuonna 2008 seitsemän tärkeimmän meritaimenjoen (Kymijoki, Vantaanjoki, Kemijoki, Iijoki, Aurajoki, Tornionjoki ja Merikarvianjoki) meritaimenten haitallisten aineiden pitoisuuksia (dioksiinit- ja PCB sekä bromatut palonestoaineet ja orgaaniset tinayhdisteet). Vain yhdestä joesta eli Merikarvianjoesta pyydetyn meritaimenen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet jäivät alle EU:n antaman enimmäispitoisuusrajan, 8 pikogrammaa WHO-TEQ/g tuorepainoa (tp).

Bromattujen palonestoaineiden ja laivanpohjamaaleissa käytettyjen tinayhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä. Tässä tutkimuksessa ei ollut mukana järvitaimenia, koska järvissä dioksiinikuormitus on selvästi pienempi kuin meressä.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa ja eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen. Lisäksi Evira on antanut erityissuosituksen siitä, että lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat aikuiset voivat syödä Itämeren isoa, yli 17cm silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta 1-2 kertaa kuukaudessa. Edellä mainittujen tutkimustulosten perusteella Evira katsoo, että myös meritaimenet on luettava kyseiseen lohen ja ison silakan ryhmään. Kalan käyttöä koskevat erityissuositukset tullaan päivittämään vastaavasti.

EVIRA

▲Alkuun


KAIKULUOTAUS SAI LUVAN TORNIOSSA

Riistan- ja kalantutkimus on saanut luvan lohen kaikuluotaukselle Torninjoella. Tornion kaupungin tekninen lautakunta myönsi luvan keskiviikkona kokouksessaan. RKTL tekee tulevana kesänä lohen kaikuluotausta Torniossa ja Ylitorniolla ja sähkökalastaa lohenpoikasia pitkin jokivartta. Kaikuluotainseurannan avulla tutkimuslaitos selvittää jokeen nousevien kutulohien määrää ja vaelluksen ajoittumista.

Sähkökalastuksella kerätään muun muassa tietoa lohen ja meritaimenen jokipoikasmääristä ja vaelluspoikastuotannosta. Valtaosa koekalastetuista poikasista vapautetaan välittömästi takaisin jokeen.

YLE 14.5.2009

▲Alkuun


KALAT SAIVAT EETTISET KRITEERIT

Ahven on hyvä, miekkakala huono valinta lautaselle. Maailman luonnon säätiö (WWF) on käynnistänyt kampanjan eettisen kalansyönnin puolesta, kalakantojen tuhoutumista vastaan. Jotta elämä ei menisi kuluttajalle liian vaikeaksi, on WWF tehnyt taskukokoisen, mukana kuljetettavan kalaoppaan, jossa kalat on pisteytetty sen mukaan, kuinka ekologisesti kestävää niiden kalastus ja kasvattaminen on.

Oppaassa kalat saavat liikennevaloja mukaillen vihreän, keltaisen tai punaisen värin sen mukaan, kuinka suositeltavaa niiden syönti on. Tutut suomalaiset kalat kuten hauki, lahna, kuha ja silakka ovat vihreitä kaloja eli WWF suosittelee niiden syömistä. Sen sijaan meriantura, ruijanpallas ja tuore tonnikala saavat punaisen merkinnän eli niiden syömistä pitäisi WWF:n mukaan välttää. Keltaisia kaloja ovat puolestaan kirjolohi ja lohi, nieriä ja siika. Niiden syömistä WWF kehottaa miettimään. Suomalaiset syövät kalaa vuodessa noin 17 kiloa henkeä kohden. Suosituimpia kaloja ovat lohi ja kirjolohi sekä säilyketonnikala.

HS 14.5.2009

▲Alkuun


ISOHAARAN KALATIE ODOTTAA ALLEKIRJOITUKSIA

Isohaaran toisen kalatien rakentaminen saattaa alkaa ensi syksynä. Jos kalatiehankkeessa mukana olevat kuusi kuntaa allekirjoittavat yhteistyösopimuksen elokuuhun mennessä, voi rakentaminen alkaa loka-marraskuussa, sanoo Lapin ympäristökeskuksen johtaja Matti Hepola. Kalatiestä järjestettiin tiistaina yhteisneuvottelu. Pohdittavana oli monta kysymystä kuten se, kenen hallintaan ja huollettavaksi kalatie tulee. Hyvänä vaihtoehtona pidetään kuntayhtymää, mitä vaihtoehtoa Lapin liitto selvittää parhaillaan.

Isohaaran kakkoskalatielle on jo saatu EU-rahoituspäätös. Valtio ja EU maksaisivat 1,63 miljoonan euron kustannuksista 1,36 euroa ja loput 270 000 euroa jäisivät kuuden kunnan jaettavaksi. Mukana ovat kunnat Kemijoen jokisuusta Ounasjoen latvoille saakka. EU-rahoitusta ei voida saada ennen kuin kunnat sitoutuvat omaan rahoitusosuuteensa. Hepolan mukaan kaikki kunnat eivät ole vielä tehneet rahoituspäätöstä.

Sopimusta rukataan. Lapin ympäristökeskus valmistelee toukokuun aikana kuntien yhteistyösopimusta, joka lähtee kuntiin päätöksentekoa varten. Jos sopimus tehdään elokuussa, voi rakentaminen alkaa loka-marraskuussa. Rakentaminen tehdään talviaikaan, Hepola sanoo.

Isohaaran kakkoskalatien hanke sisältää kalatien rakentamisen lisäksi luonnonlohien ylisiirtoja jokisuulta Ounasjoelle kutemaan. Tätä ei ehditä tehdä tänä kesänä, vaan Hepolan arvion mukaan kesinä 2010 ja 2011. Ensimmäisenä kesänä ylisiirretään 300 kalaa ja seuraavana kesänä 700 kalaa, Hepola kertoo.

Muiden luvat haettava. Isohaaran kakkoskalatielle on jo vesioikeudellinen lupa. Monet kunnat haluaisivat, että samassa rupeamassa rakennettaisiin myös neljä muuta Kemjoen kalatietä, eli Taivalkoski, Ossauskoski, Petäjäskoski ja Valajaskoski. Niille ei ole vielä vesioikeudellista lupaa. On pohdittava kuka hakee lupaa. Myös voimayhtiön Kemijoki Oy:n kanssa on saatava sopimus kalateiden rakentamisesta, Hepola kertoo. Hepolan mukaan osa kunnista haluaa ainakin aiesopimuksen muidenkin kalateiden rakentamisesta, ennen kuin sitoutuvat Isohaara kakkosen yhteistyösopimukseen.

YLE 12.5.2009

▲Alkuun


SAIMAANNORPAN KUUTTEJA POIKKEUKSELLISEN VÄHÄN

Saimaannorpan kuutteja syntyi tänä vuonna poikkeuksellisen vähän. Laskennassa löydettiin vain 43 kuuttia, kahdeksan vähemmän kuin viime vuonna. Löytyneistä kuuteista kolme oli kuolleita. Laskentaa suorittava Metsähallitus odotti löytävänsä yli 50 poikasta.

Norppakanta keskittyy Keski-Saimaan Pihlajavedelle ja Haukivedelle. Pohjois-Saimaan Orivedellä syntyi nyt ensimmäinen kuutti viiteen vuoteen, mutta esimerkiksi Kolovedellä ei syntynyt tänä vuonna kuutteja lainkaan.

Heikon syntyvyyden syy on todennäköisesti pienessä populaatiossa esiintyvä satunnaisvaihtelu. Pienissä populaatioissa myös sattuma on sukupuuttotekijä. Tilanne on nyt otettava erittäin vakavasti ja on lisättävä ponnistuksia saimaannorpan suojelemiseksi, sanoo suojelubiologi, tohtori Tero Sipilä Metsähallituksesta.

Saimaannorppia on nykyisellään noin 260 yksilöä. Metsähallituksen mukaan välitön sukupuuttoon kuolemisen uhka väistyy, jos kanta saadaan 400 yksilön kokoiseksi. Realistisena kannan kasvutahtina pidetään viittä prosenttia vuodessa.

Tehokkain toimi saimaannorpan suojelemiseksi on ollut verkkokalastuksesta pidättäytyminen norpan tärkeimmillä pesimisalueilla keväällä, jolloin emä vierottaa kuutin ja se laajentaa elinpiiriään.

Anttila: Verkkokalastuksen kielto mahdolliseksi. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) sanoo ministeriön valmistelevan kalastuslain muutosta, jolla mahdollistettaisiin verkkokalastuksen kieltäminen saimaannorpan suojelemiseksi. Hänen mukaansa pelkkä ministeriön asettama kielto olisi perustuslain vastainen.

Anttila on aiemmin kerännyt kritiikkiä nojautumisestaan pelkästään vapaaehtoisiin suojelutoimiin. Pakkokeinoihin varautumisesta huolimatta Anttila painottaa vapaaehtoisen suojelun tärkeyttä. Saimaan kalastajien osakaskuntien solmimia vapaaehtoisia kalastuksenrajoitussopimuksia tarvitaan hänen mukaansa runsaasti lisää vielä tämän vuoden aikana. Tällä hetkellä sopimukset kattavat noin 620 neliökilometriä, kun tavoitteena on saada aikaan 1 500 neliökilometrin alue ensi vuoden loppuun mennessä.

Osakaskuntien kokoukset ovat usein vasta keväällä tai niiden toiminta on järjestäytymätöntä, Metsähallituksen edustaja huomauttaa. Metsähallitus ja Anttila vetoavatkin kalastajiin, jotta nämä pidättäytyisivät verkkopyynnistä nyt kuuttien itsenäistymisen aikaan sopimustilanteesta riippumatta.

YLE 5.5.2009

▲Alkuun


TUNTEEKO KALA TUSKAA?

Yksi ja toinen kalastaja varmaan kyselee itseltään, voivatko kalat tuntea tuskaa. Kyllä voivat, vastaa Expressenissä norjalainen tutkijaryhmä. Kalat tunnetusti reagoivat iskuihin tai pistoihin. Onko se refleksi, vai onko niillä todella tuntoaisti?

Joseph Garner ja hänen norjalaiskollegansa päättivät tutkia asiaa. He alistivat kultakaloja tuskalliselle kuumuudelle. Yksi kalaryhmä sai morfiinia, toinen ei. Kun kalat kahden tunnin päästä vietiin samaan paikkaan, ilman morfiinia jäänyt ryhmä reagoi tavalla, joka viittasi levottomuuteen ja pelkoon. Saamamme tulokset eivät voi perustua pelkkään refleksiin, Garner sanoo. Kun niiden käytös muuttui niinkin paljon, se viittaa siihen, että ne muistivat aiemman kokemuksen. Uskon sen osoittavan, että kalat voivat tuntea tuskaa.

US 27.4.2009

▲Alkuun


MUSEOVIRASTO PAINAA JARRUA NAAPURIVAARAN KAIVOSHANKKEELLE

Museovirasto ei täysin tyrmää Magnus Minerals Oy:n tutkimus- ja kaivostoiminnan aloittamista Sotkamon Naapurinvaaralla, mutta asettaa sille kuitenkin tiukat ehdot. Alueen asukkaat ja Kainuun maakunta ovat vastustaneet hanketta. Museoviraston mukaan Magnus Minerals Oy:n tutkimus- ja kaivostoiminta ei saa vaarantaa Sotkamon Naapurinvaaran luonto- ja kulttuuriarvoja, joita virasto pitää huomattavina.

Naapurinvaara on sekä maisema-alueena että rakennettuna kulttuuriympäristönä valtakunnallisesti merkittävä. Seudulla on tiettävästi ollut pysyvää asutusta jo 1500-luvulla, joten Naapurinvaara kuuluu Kainuun vanhimpiin historiallisen ajan asutusalueisiin.

Museovirasto antanut työ- ja elinkeinoministeriölle lausunnon Magnus Minerals Oy:n valtaushakemuksista Naapurinvaara 1-2. Kyse on kaivoslain mukaisesta tutkimusluvasta (valtausoikeus) malmin etsimiseksi Sotkamon Naapurinvaarassa.

Alueella otaksutaan olevan nikkeliä, sinkkiä, kuparia ja kobolttia Talvivaara-tyyppisissä mustissa liuskeissa. Yrityksen tarkoitus on kairata kaksi reikää ja niiden analyysitulosten perusteella tehdä jatkokairauksia, mikäli tulokset antavat niihin aihetta. Tutkimuslupa voidaan museoviraston mukaan myöntää, mutta kaivostoiminnan mahdollisen aloittamisen yhteydessä on varattava mahdollisuus sekä historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointiin että kulttuuriympäristön säilymisen turvaaviin toimenpiteisiin.

Kainuun Sanomat 27.4.2009

▲Alkuun


KAINUUN MURRE ELÄÄ VAHVAA NOUSUKAUTTA

Kainuun murrekisa järjestetään heinäkuussa Puolangan Askanmäessä. Murrekisan teemana on tänä vuonna pessimismi, jonka on sanottu olevan kainuulaisille leimallinen piirre. Kainuun murrekisaan odotetaan runsasta osanottoa, sillä Kainuun ja Koillismaan murrealue on Suomen suurin. Lisäksi Kainuun murre elää ja voi hyvin, kertoo Puolangan kunnan sivistysosaston päällikkö Maija Saviniemi.

Kyllä ihaillen saa kuunnella, aina oppii uusia sanoja. Vaikka itse olen syntyperäinen puolankalainen, tulee vastaan aina sellaisia verbejä kuten eltaroia ja uopeilla, joita ei pysty kääntämään yhdellä verbillä yleiskielelle. Minusta on ihanaa, että murre säilyy ja ihmiset käyttää ja ymmärtää sitä. Nyt kun on murrekisasta keskusteltu, niin nuoret ihmiset tunnistaa näitä muotoja ja sanovat käyttävänsä niitä itsekin, että en ole yhtään huolissani murteen tilasta.

Tilaisuus on samalla Kajaanin Runoviikon off-tapahtuma ja osa Puolangan rokuli -kesätapahtumaa. Murrekisan esitys voi olla puhe, pakina tai muu murretta esiintuova esitys. Alatyylisiä esityksiä ei hyväksytä. Tänä vuonna kisaan on mahdollista osallistua myös kahdestaan tai pienessä ryhmässä. SM-kisoihin voivat jatkaa ainoastaan yksilökisassa menestyneet.

Kisan järjestävät Puolangan kunta, Elias Lönnrot-seura, Kainuun lausujat ja Kainuun äidinkielen opettajain yhdistys. Viime vuonna Hyrynsalmella pidetty murrekisa oli tuomariston mielestä tasoltaan kaikkien aikojen paras. Silloin Kainuun ja Koillismaan murretaituriksi valittiin taivalkoskelainen Heikki Luokkanen.

Elias Lönnrot -seuran ja Kainuun lausujien tavoitteena on laajentaa murretapahtumia vuosittain useille paikkakunnille. Murrekisa pidetään vuosittain yhdellä paikkakunnalla, mutta murreiltoja pyritään toteuttamaan sen lisäksi kahdella tai kolmella paikkakunnalla: tänä vuonna Taivalkoskella Päätalo-päivien yhteydessä ja Suomussalmella Kainuun Rastiviikon yhteydessä.

YLE 21.4.2009

▲Alkuun


JOET ALKAVAT VAPAUTUA JÄÄPEITTEESTÄ

Jäät lähtevät Oulujoen eteläpuolisista vesistöistä ensi viikosta alkaen. Pohjoispuolen joissa jääpadot voivat aiheuttaa paikallisia tulvia. Sään lämmetessä jokien virtaamat ja vedenkorkeudet kääntyvät nousuun jo viikonvaihteessa. Tulvahuippua ennustetaan Pohjois-Pohjanmaan eteläosiin toukokuun alussa. Oulujoen pohjoispuolella tulvahuippu on noin kahden viikon päästä ja Iijoen vesistöalueella toukokuun puolivälissä.

Tulvavirtaamat jäävät keskimääräisiksi tai sitä pienemmiksi koko Pohjois-Pohjanmaan alueella. Ensi viikosta alkaen vesistöt alkavat vapautua jääpeitteistä Kalajoelta pohjoiseen. Oulujoen pohjoispuolella jokiin voi muodostua jääpatoja.

YLE 22.4.2009

▲Alkuun


ISOHAARAN ERILLISKALATIEHANKETTA YRITETÄÄN PELASTAA

Lapin ympäristökeskus yrittää saada kunnat allekirjoittamaan erillissopimuksen Kemijoen Isohaara II -kalatiestä toukokuussa. Ympäristökeskuksen johtaja on kutsunut Kemi- ja Ounasjokivarsien kunnat, riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen edustajat sekä kalaviranomaisen neuvotteluun toukokuun 12. päivä.

Päämääränä on, että yhteistyösopimus allekirjoitettaisiin neuvottelussa. Sopimus piti allekirjoittaa viime torstaina, mutta kunnat perääntyivät hankkeesta. Kunnat haluaisivat rakennuttaa kaikki viisi kalatietä kerralla, kun EU-rahoitus on varma ainoastaan Isohaara kakkoselle. Rahoitusta toivotaan Kemijoki Oy:ltä, joka taas voisi vaatia vesivoiman lisärakentamista.

Tämän vaihtoehdon toteutuessa nimet saataisiin paperiin aikaisintaan syyskuussa. Isohaara II:n erillishankkeeseen liittyy myös lohen ylisiirtojen viivästyminen. Jos kalatien rakentaminen viivästyy, voidaan ylisiirrot Ounasjokeen aloittaa vuotta aiottua myöhemmin.

YLE 21.4.2009

▲Alkuun


KEMIJOEN KALATIET HALUTAAN KYTKEÄ VESIVOIMAAN

Kemijoen kalatiehankkeita ollaan Lapissa kytkemässä vesivoiman lisärakentamiseen. Lapin ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Miikka Halonen näkee, että jopa Vuotos on noussut esille Lapin liiton ja voimayhtiöiden keskustelussa kalateistä.

Halosen mukaan ympäristökeskus ei ole mukana tällaisessa hankkeessa. Lapin liiton edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo ei halua puhua Vuotoksesta kalaportaiden yhteydessä, mutta myöntää, että Pelkosenniemen yläpuolelle rakennettavan monikäyttöaltaan voisi kytkeä kalateiden rahoittamiseen.

Jokiyhtiö on ilmoittanut, että lakisääteisten velvoitteiden päälle ei ota uusia velvotteita. Jos sulamisvesien kiinniottaminen tulee Kemi-Ounasjoen tulvariskien hallintasuunnitelmaan mukaan ja siitä koituu energiahyötyä, Kemijoki Oy on valmis harkitsemaan myönteisesti rahoitukseen osallistumista, kertoo Ylitalo. Kyse on halusta rakentaa kaikki viisi kalatietä kerralla, ja tähän tarvitaan lisärahoitusta. Viime viikolla kalatiehankeeseen osallistuvien kuntien piti allekirjoittaa Isohaara II:een tähtäävä yhteistyösopimus, mutta nyt suunnitellaan jo suurempaa kokonaisuutta. Isohaaraan on saatu euroopan aluekehitysrahaston rahoitus, mutta muiden portaiden rahoituksesta ei ole varmuutta.

YLE 20.4.2009

▲Alkuun


YDINVOIMALAN PUMPPAUSTEN AIHEUTTAMAT KALAKUOLEMAT SYYNIIN

Olkiluodon ydinvoimaloiden jäähdytysveden pumppauksessa kuolleiden kalojen määrä ja lajit analysoidaan lähiaikoina. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston selvityspyyntö ajankohtaistui, sillä kolmannen ydinvoimalan käyttöönotto kaksinkertaistaa prosessin imuveden määrän.

Varsinais-Suomen TE-keskus hyväksyi Teollisuuden Voiman selvityssuunnitelman viime viikolla. Esitutkimuksen mukaan Olkiluodon prosessi tuhoaa silakkaa, ahventa, kiiskeä, siloneulaa, kolmipiikkiä ja kuoretta. "Riskinä on myös taloudellisesti arvokkaiden kalanpoikasten, jopa istukkaiden, kuolema. Toisaalta minkä tahansa lajin tuho tekee haittaa merialueelle", arvioi kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen TE-keskuksesta.

Loviisan voimala tuhoaa vuodessa kaloja 16-19 tonnia ja Meri-Porin voimala 40--60 tonnia. Olkiluodon nykymäärät ovat ilmeisesti huomattavasti pienempiä. Asiasta kertoi ensimmäisenä sanomalehti Länsi-Suomi

YLE

▲Alkuun


TORNIOJOKEEN SATA TUHATTA MERITAIMENENPOIKASTA

Tornionjokeen istutetaan toukokuussa 100 000 meritaimenen jokipoikasta, viisituhatta meritaimenen vaelluspoikasta ja neljäntuhannen lohen vaelluspoikasen merkintäerä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tekee toukokuussa istutuksia myös Simojoella.

Simojokeen RKTL istuttaa neljäntuhannen lohen vaelluspoikasen merkintäerä. Koko maassa RKTL istuttaa tämän kevään aikana noin 450 000 lohen, järvilohen, meritaimenen ja nieriän yksivuotiasta poikasta sekä noin 650 000 vaelluspoikasta.

YLE 20.4.2009

▲Alkuun


KALOILLE TEHTIIN OMA TREENIOHJELMA UINTIIN-JA SE TOIMII

Itämeren alueelle istutetaan vesistöihin vuosittain yli kahdeksan miljoonaa lohenpoikasta, ja maailmanlaajuisesti lohia istutetaan jopa viisi miljardia. Kasvatetut kalat eivät kuitenkaan selviä luonnossa yhtä hyvin kuin villit lajikumppaninsa. Arviolta vain alle viisi prosenttia istutetuista kaloista selviää lisääntymisikään asti hengissä.

Katja Anttila selvitti väitöskirjassaan mahdollisia syitä istutettujen kalojen heikkoon selviytymiseen luonnossa. Erääksi tekijäksi osoittautui kasvatettujen kalojen lihasten heikompi energiantuottokyky sekä lihasten supistumiseen osallistuvien rakenteiden vähäisempi määrä verrattuna villien kalojen lihaksiin. Kyseiset puutteet heikentävät kalojen uintikykyä. Luonnossa kaloilta vaaditaan tehokasta uintikykyä esim. saalistukseen, pedoilta pakenemiseen ja vaellukseen.

Anttilan tutkimus on ensimmäinen, jossa huomattiin, että kasvatusaltaissa tehtävän uintiharjoittelun myötä kasvatettujen kalojen lihastoiminta lähestyy villien vastaavaa. Työssä löydettiin myös optimaaliset harjoitusohjelmat lohille, siioille ja taimenille, jotka ovat yleisimmin istutettuja kalalajeja Suomessa. Jatkotutkimuksissa selvitetään, miten harjoitusohjelmat vaikuttavat kalojen selviytymiseen luonnossa. Jos harjoittelu lisää kasvatettujen kalojen selviytymismahdollisuuksia, on sillä huomattava taloudellinen merkitys. Harjoitusohjelma sopii sellaisenaan rutiininomaiseen kalankasvatukseen ja on otettavissa heti käytäntöön.

Tiedeuutiset 20.4.2009

▲Alkuun


SUOMEN VESIIN MILJOONA KALANPOIKASTA

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos istuttaa keväällä rannikkoalueiden jokiin ja Saimaalle miljoona kalanpoikasta ja vaelluspoikasta. Istutusten tarkoituksena on säilyttää ja elvyttää uhanalaisia kalakantoja. Kalanpoikasten ja vaelluspoikasten istutuksilla halutaan myös taata kalastusmahdollisuudet. Pääasiassa huhti- ja toukokuun aikana Suomen vesiin istutetaan 450 000 lohen-, järvilohen-, meritaimenen- ja nieriänpoikasta sekä 640 000 vaelluspoikasta. Kalakantojen istutusmäärät vaihtelevat vuosittain. Tänä keväänä järvilohen vaelluspoikasia istutetaan edellisvuotta enemmän kudulle nousevien määrän nostamiseksi.

YLE 20.4.2009

▲Alkuun


LAPPIIN EI ODOTETA SUURTULVIA

Lappiin ei ole näillä näkymin tulossa suuria tulvia. Lapin ympäristökeskuksen rakennuspäällikön Kauko Haikolan mukaan lunta on Lapissa tällä hetkellä huomattavasti vähemmän kuin parina edellisenä keväänä. Hänen mukaansa lumen vesiarvot ovat nyt selvästi alemmalla tasolla. Haikola arvoi, että kevättulvat näyttäisivät ajoittuvan tänä vuonna tavanomaiseen aikaan.

Haikola toteaa, että tämän hetkisen ennusteen mukaan Simojoella vesi nousisi vappuna. Ounas- ja Tornionjoella jäät voisivat lähteä äitienpäivän tienoilla. Tenojoen vapautuminen menee aivan sinne toukokuun loppupuolelle. Haikola sanoo, että kaikkien jokialueiden vesimäärät pysyvät kohtuullisina.

YLE 14.4.2009

▲Alkuun


LOHISELVITYKSESTÄ MELKOINEN SOPPA

Lohen ammattimaisen kalastuksen ja vapaa-ajan kalastuksen taloudellisia vaikutuksia haarukoinut esiselvitys on aiheuttanut tuoreeltaan riidan. Selvityksen mukaan ovat suunnilleen samaa luokkaa, mutta vapaa-ajan kalastajat kyseenalaistavat laskentatavat. Vapaa-ajankalastajien mukaan kalastusmatkailussa pyydetyn lohen taloudelliset vaikutukset ovat 20-kertaiset merestä kaupan tiskille päätyvään loheen verrattuna.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen koordinoimassa esiselvityksessä laskettiin vaikutuksia panos-tuotos-analyysilla puhtaasti taloudellisten mittareiden pohjalta. Selvityksessä verrattiin Pohjanlahden ja Ahvenanmaan ammattikalastusta sekä Tornion- ja Simojokien matkailukalastusta viimeisten vuosien aikana. Esiselvitysraportti luovutettiin vastikään maa- ja metsätalousministeriölle.

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestössä on laskettu selvityksen tuloksia ja aiemmin julkistettuja saalistilastoja, ja lopputulema näyttää kokonaan toisenlaiselta. Kalatalouskonsulentti Peter Nissénin mukaan selvityksessä on tahallaan jätetty mainitsematta se, miten matkailu- ja ammattikalastus suhteellisesti tuottavat. "Tulokset eivät välttämättä ole ihan korrekteja. Tässä on ilmeisesti haluttu luoda kuva, että ammattikalastus on kannattavampaa", Nissén katsoo.

Kylmää laskentaa

Suomen ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas on toisilla linjoilla: Tieteellisillä menetelmillä kerätyt faktat ovat pöydässä, ja niitä on uskominen. "Tulokset ovat aika lähellä sitä, mitä olemme vuosikausia todenneet. Olemme epäilleet Lapissa suurella äänellä toitotettuja tietoja", Jordas sanoo. Merikalastuksessa huomattava osa lohisaaliista on istutettua lohta. Vapaa ajankalastus kohdistuu luonnonloheen.

Tutkimusjohtaja Petri Suuronen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta on harmissaan, kun vasta jatkotutkimukselle tietä raivaava esiselvitysraportti joutuu myrskyn silmään. "Lohi näyttää olevan herkkä kala", toteaa myös kalastusneuvos Markku Aro maa- ja metsätalousministeriöstä. Suurosen mukaan esiselvityksessä on tehty vain kylmää laskentaa. "Arvottamistutkimukset ovat seuraava askel. Tarkoituksena oli tuoda esille vertailukelpoisella tavalla todellisia välittömiä ja välillisiä kerrannaisvaikutuksia. Ammattikalastuksessa ne tulevat etupäässä kalakaupan ja kalanjalostuksen kautta, matkailukalastuksessa muiden aluetaloudellisten vaikutusten, lähinnä majoitus- ja ravitsemustoiminnan kautta."

Lukuja joka lähtöön

Suuronen toppuuttelisi vielä tässä vaiheessa voimakkaiden laskelmien tekemistä, sillä se johtaa helposti eri osapuolten juupas-eipä -nahisteluun. Hän itse ei lähde kumoamaan tai hyväksymään muiden tekemiä lukuja, sillä "ne eivät perustu tieteelliseen laskentametodiikkaan". Jokainen taas löytää tutkimuksesta itselleen sopivia lukuja. Esiselvitys on ensimmäinen tutkimus, jossa on vertailtu laskennallisia lukuja lohenkalastuksen suorista ja epäsuorista taloudellisista vaikutuksista. "Se on tässä mielessä merkittävä askel", Suuronen sanoo. Selvityksen taustat ajoittuvat viime vuoden lohiasetuksen työstämiseen. Tuolloinkin ilmassa liikkui väitteitä, mutta ei faktoja. Projekti käynnistyi vasta viime vuoden lopulla, joten selvitysaika jäi lyhyeksi.

Markku Aron mukaan nyt täytyy täsmentää ja syventää tuloksia sekä löytää lähestymistapa, joka on mahdollisimman oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Rktl:ssa on käynnistymässä tutkimusohjelma, joka liittyy yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. Lohta on ajateltu yhdeksi kohteeksi. Lohihan ei tunnetusti ole kiinnostava vain biologisesta näkökulmasta.

Kaleva 7.4.2009

▲Alkuun


MAISEMA ON KAIVOSTA ARVOKKAAMPI

Talvivaaran nikkelikaivosta on yleisesti kiitetty Sotkamon ja koko Kainuun pelastajana, työllisyyden nostajana, tulevaisuudenuskon tuojana ja ties minä muuna. Siihen nähden luulisi kunnan vain hierovan tyytyväisenä käsiään, kun kaivosyhtiöt tahtovat kokeilla muidenkin vaarojen kylkiä.

Mutta jossain kulkee tämäkin raja. Sotkamon kunnanhallitus antoi keskiviikkona jyrisevän vastalauseensa Magnus Minerals Oy:n valtaushakemukselle, joka koskee Naapurinvaaraa. Siellä olisi käsillä samantapainen esiintymä kuin Talvivaarassa. Jokainen paikan päällä käynyt näkee heti, millä hinnalla tuo kaivos toimisi. Naapurinvaara on osa Vuokatin huikeaa maisemaa, valtakunnallisesti arvokkaaksi määriteltyä näkymää. Matkailu taas on Sotkamon kunnan tärkein elinkeino.

Talvivaaran kaivos on sekin sinänsä karmean näköinen paikka, mutta se sijaitsee keskellä korpea ja niin piilossa katseilta kuin nyt Kainuun metsissä voi olla. Naapurinvaaran kaivos taas olisi aivan tarjottimella, eikä sitä yksikään Vuokatissa kävijä - joita on paljon - voisi olla huomaamatta. Tässä on vissi ero, ja se tekee Sotkamon kunnanhallituksen päätöksestä myös periaatteellisesti merkittävän.

Kunta arvioi ykskantaan, että suunniteltu kaivostoiminta aiheuttaisi hyötyynsä nähden kohtuuttomia haittoja. Todennäköisesti siis kaivoksen työpaikat tuhoaisivat muita työpaikkoja, ja samalla pilaantuisi yksi Suomen arvomaisemista. Kuitenkaan aiotulla kaivosalueella ei ole suoranaisesti kaivoslain mukaisia valtauksen esteitä. Ei myöskään toisella suunnitellulla alueella Tuulimäellä, joka kunnanhallituksen mukaan pilaisi Naapurinvaaran kaukomaiseman.

Tällöin asia palautuu arvoihin. Niin on käynyt myös monen eri puolille maata suunnitellun uraanikaivoksen kohdalla, sillä harvalla suunnalla tahdotaan uraanikaivosta omille nurkille. Muut kaivokset useimmiten kelpaavat mutta eivät siis aina.

Naapurinvaaran tapauksessa sotkamolaisten kantaa on helppo ymmärtää, ja siinä myös rahat ja arvot ovat samalla puolella. Kun kaivoksen etuja ja haittoja punnitaan, haitat ovat selvästi suurempia. Valtauksen hakijan näkökulma on tietysti toinen. Mutta paikallisella mielipiteellä on oltava merkitystä. Niin paljon kuin Pohjois-Suomen kaivosteollisuutta halutaankin edistää, joskus yhteiskunnalle paras ratkaisu on jättää mineraalit maahan.

Kaleva

▲Alkuun


KALASTUSKORTTIVAROJA PALAUTUI OULUN LÄÄNIIN

Oulun lääniin on palautunut lähes 280 000 euroa kalastuskorttivaroja. Rahat käytetään kalavesien hoitotyöhön ja kalastusharrastuksen edistämiseen. Kainuun TE-keskus maksoi Oulun lääniin vuoden 2009 kalastuksenhoitomaksuista kertyneitä kalastuskorttivaroja kalaveden omistajille korvaukseksi onginnasta ja pilkinnästä 86 300 euroa, kalastusaluetoimintaan lähes 113 000 euroa sekä kalatalouden edistämiseen yli 80 000 euroa.

Kalatalouden edistämishankkeisiin varatusta yli 80 000 eurosta jaettiin pääosa vapaa-ajankalastajien sekä kalatalousneuvonnan maakuntajärjestöille kalastusharrastuksen edistämiseen. Lisäksi edistämismäärärahoja myönnettiin kalastusalueiden järjestämiin tapahtumiin sekä kalastuksenvalvonnan tehostamiseen.

Pilkkiminen ja onginta ovat halpoja. Kalastuksenhoitomaksu eli kansankielellä ”kalastuskortti” on valtion veroluontoinen maksu. Se pitää suorittaa, jos on 18 - 64 -vuotias ja harrastaa muuta kalastusta kuin pilkkimistä tai onkimista.

Kalastuksenhoitomaksun voi maksaa kalenterivuoden tai seitsemän vuorokauden kalastusjakson ajalle. Koko kalenterivuoden maksu on 20 euroa ja se on voimassa 31.12. saakka. Seitsemän vuorokauden kalastusjakson maksu on 6 euroa. Maksu on voimassa seitsemän vuorokautta maksupäivästä tai muusta maksuhetkellä kuittiin merkitystä päivästä alkaen.

YLE 7.4.2009

▲Alkuun


TENON JA NÄÄTÄMÖN LOHENSAALIIT EDELLISVUOTTA PAREMMAT

Tenojoen ja Näätänmöjoen lohisaaliit olivat viime kesänä edellisvuotta parempia. Tenojoesta kalastettin viime kesänä lohta 121 tonnia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan saalista saatiin 21 prosenttia edellisvuotta enemmän. Suomesta puolelta tilastoistiin 16 tonnia suurempi lohisaalis kuin Norjasta. Lohisaalis Tenojoesta oli kuitenkin edelleen reilut kymmenen tonnia pienempi kuin vuosien 1972 ja 2007 välillä tilastoitu keskisaalis.

Näätämöjoen lohisaalis oli yli 9 tonnia eli puoli tonnia keskimääräistä saalista suurempi. Suomalaiset jäivät Näätämöllä alakynteen, kun Norjalaiset kahmaisivat 9,5 tonnin kokonaissaalista reilut seitsemän tonnia. Suomessa koltta-alueen paikkakuntalaiset kalastivat edellisten vuosien tapaan 70 prosenttia Suomen puolen saaliista.

Kalastusmatkailijat nappasivat Tenolla puolet. Suomen puolelta kalastettu saalis Tenojoesta oli yhteensä 69 tonnia. Kalastusmatkailijat ahmaisivat saalista 36 tonnia ja paikkakuntalaiset 32 tonnia. Kalastuskaudella 2008 Teno-Inarijoella kävi yhteensä 8100 kalastusmatkailijaa ja lisäksi noin 1000 nuorisoluvan lunastanutta alle 16-vuotiasta. Kalastajien ja kalastusvuorokausien määrä väheni edellisestä kesästä seitsemän prosenttia. Suomen puolella paikakuntalaiset lunastivat viime vuonna 746 kalastuslupaa Tenojelle. Luvista noin vajaa viidennes oikeutti vain vapa- ja viehekalastukseen.

YLE 6.4.2009

▲Alkuun


KALASTUSMATKAILUN TUOTTO OHITTAA LOHEN AMMATTIPYYNNIN ARVON

Tornionjoen ja Simojoen vapaa-ajankalastus tuottaa enemmän euroja kuin merialueen ammattimainen lohenpyynti. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen raportin mukaan vapaa ajankalastuksen arvo kipusi keskimäärin yli kolmeen miljoonaan euroon vuodessa. Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö laskee, että kalastusmatkailijan saama lohikilo on jopa 20 kertaa arvokkaampi kuin merestä kaupan tiskille päätyvä lohi.

Maa- ja metsätalousministeriön tilaamassa tutkimuksessa on verrattu Pohjanlahden Suomen rannikon ja Ahvenanmaan ammattipyynnin taloudellisia vaikutuksia Tornion- ja Simojoen vapaa-ajankalastuksen tuottoihin. Ammattikalastuksessa on otettu huomioon koko ketju jalostukseen ja vähittäismyyntiin asti. Toisessa vaakakupissa on lohijoille luvan lunastaneiden kalastajien rahankäyttö.

Vertailujakson 2003-2007 aikana vapaa-ajankalastuksen vuotuinen kokonaisvaikutus oli keskimäärin pitkälti yli kolme miljoonaa euroa, kun lohen ammattipyynti jäi hieman vajaaseen kolmeen miljoonaa euroon. Parhaana saalisvuonna ero vain kasvoi. Myös pyynnin työllisyysvaikutus kääntyi lomakalastuksen eduksi. Hieman kummallisesti tutkimus kohottaa tiivistelmäosan aluksi ammattikalastuksen profiilia niputtamalla muun saaliskalan lohen joukkoon. Tiivistelmä päätyy siihen, että lohen ammattimaisen kalastuksen taloudelliset vaikutukset ovat selvästi isommat kuin jokien vapaa-ajankalastuksen anti, jos laskelmiin otetaan mukaan lohenkalastajien muun saaliin osuus. Paljolti siian ansiosta lohenpyynnin keskimääräinen talousvaikutus nousee näin 6,5 miljoonaan euroon.

Raha lähtee joesta

"Tornion- ja Simojoen kalastusmatkailussa pyydetty lohi on taloudellisilta vaikutuksiltaan jopa 20 kertaa arvokkaampi kuin merestä kaupan tiskille päätyvä lohi", tulkitsee Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö tutkimustuloksia. "Kun kyse on rajallisesta luonnonvarasta, niin kansantaloudellista hyötyä tulisi tarkastella tapettua lohikiloa kohti", korostaa järjestön varapuheenjohtaja Jouko Ojanperä. Jokien vapaa-ajankalastus teki tuloksensa keskimäärin 17,5 tonnin vuosipyynnillä, kun ammattilaisten osuus perustui noin 290 tonnin saaliiseen.

"Tutkimukseen on otettu myös sellaiset kalastajat, joiden pääasiallinen saalis ei ole lohi vaan joku muu, ja tämä muun kalan osuus on laskettu lohenkalastuksen arvoon", Ojanperä kummastelee. Järjestön mukaan ammattikalastuksen hyötyihin on näin saatu laskennallisesti lisää noin 3,6 miljoonaa euroa, eli enemmän kuin pelkän lohen antama kokonaistuotto.

Ojanperä ihmettelee myös ammattipyynnille annettuja kilohintoja.

"Minä en ainakaan ole ikinä maksanut lohikilosta sitä hintaa, mitä tässä on tuotu esiin eli yli kymmentä euroa. Pitää muistaa, että lohenpyynti ammattikalastuksessa on marginaalinen parin kuukauden sesonkituote, jolloin myös hinnat polkeutuvat alas." "Mutta kyllä näilläkin hinnoilla lohen vapaa-ajankalastus on paljon kannattavampaa kuin ammattipyynti", hän päättelee.

YLE

▲Alkuun


ISOHAARAN TOISEN KALATIEN RAKENTAMINEN ALKAA KESÄLLÄ

Lapin maakunnan yhteistyöryhmä tukee lohen palautusta Kemijokeen ja Ounasjokeen. Yhteistyöryhmä puoltaa Lapin ympäristökeskuksen "Askel Ounasjoelle 2 - Isohaaran II kalatien rakentaminen ja lohien ylisiirto" -hankkeella. Hanketta esitetään rahoitettavaksi Pohjois-Suomen EAKR -toimenpideohjelman 2007 - 2013 toimintalinjasta 3; Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen.

Ympäristökeskus on hakenut tukea 1,42 miljoonaa euroa EU:lta ja valtiolta. EAKR-rahoituksen osuus on 820 000 euroa ja valtion osuus 600 000 euroa. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 1,69 miljoonaa euroa, joten hankkeeseen sisoutuneiden kuntien maksettavaksi jää 270 000 euroa.

Hankkeen tavoitteena on rakentaa Isohaaran II kalatie sekä lohien ylisiirto viiden voimalaitoksen yli Ounasjoelle. Lapin ympäristökeskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtalan mukaan tavoitteena on, että kalatien rakentaminen alkaa kesällä ja se valmistuu vuoden loppuun mennessä. Nyt laitetaan tarjouskilpailu vireille kalatien rakentajien osalta.

YLE 6.4.2009

▲Alkuun


HYLKEET AJAVAT PERÄMEREN KALASTAJAT AHTAALLE

Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto pelkää, että hylkeiden pyynnin lisäämisestä huolimatta ammattikalastus loppuu osassa rannikkoa kokonaan. Hylkeet syövät vuosittain yhä suuremman määrän Perämeren kalastajien saaliskaloista. Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto vaatiikin kokonaan rauhoitetun norpan pyynnin sallimista ja harmaahylkeen pyyntilupamäärien lisäämistä sekä siirtymistä siltä osin ilmoitusmenettelyyn.

Tästä huolimatta Perämeren kalatalousyhteisöjen toiminnajohtaja Jyrki Oikarinen uskoo, että osalla Perämeren rannikkoa ammattimainen kalastus loppuu hylkeiden takia kokonaan. Kalastajat vaativat hyljetuhojen korvausjärjestelmän vakiinnuttamista ja ulottamista kaikkiin ammattimaisesti kalastusta harjoittaviin sekä vesialueiden omistajiin. Hylkeille suotuisimmilla alueilla ei metsästyksen lisäämiselläkään pystytä tekemään mitää, Oikarinen sanoo.

Kalastajien mielestä hylkeillä on Suomessa selvästi erityisasema. Toisin kuin esimerkiksi maalla eläviin petoihin tai vaikkapa hirviin, hylkeisiin suhtaudutaan eri tavalla tunnepitoisesti. Varmaan Saimaan norpan suojeluponnistuksista johtuen sillä on erikoinen status ja sitä käsitellään aivan eri tavalla kuin muita meidän petoeläimiä tai esimerkiksi juuri hirveä, joka jossain mielessä on vahinkoeläin. Sille, että hylje on kokonaan riistavahinkolain ulkopuolella, Oikarinen ei näe mitään perusteita. Ei se perustu oikein mihinkään järkevään seikkaan, enkä tiedä, mikä siinä on takana. Mutta kyllä se vesialueen omistajat ja alueella kalastavat asettaa kohtuuttomaan asemaan.

YLE 6.4.2009

▲Alkuun


PERÄMERI SAI HYVÄN TODISTUKSEN

Itämeren suojelukomission Helcomin tuore arviointiraportti Itämeren rehevöitymisestä on karua luettavaa. Vuosien 2001-2006 seurantatiedoista koottu selonteko sisältää lähes 200 mittausalueen tiedot, ja vain kolmetoista aluetta luokiteltiin rehevöitymisen kannalta koskemattomiksi. Arvioitu vuosittainen keskimääräinen vesien kautta Itämereen tuleva ravinnekuorma oli tarkkailujaksolla noin 641 000 tonnia typpeä ja 30 200 tonnia fosforia. Päästöt ovat hieman vähentyneet vuoden 1990 tasosta, mutta tilannetta ei silti voi kuvata hyväksi.

Pohjois-Suomen näkökulmasta ilahduttavaa on kuitenkin se, että Perämeri on ainoa laajempi merialue, jonka tila on luokiteltu hyväksi. Paikallisesti rehevöityminen on ongelma Perämerelläkin, erityisesti rannikoilla suurten kaupunkien edustoilla. Avoimista merialueista puhtaat paperit sai Perämeren lisäksi vain Kattegatin koillisosa, johon Atlantin vedet vaikuttavat.

"Itämeri kokonaisuutena on haavoittuva, sillä se on matala, veden vaihtuminen Pohjanmeren kanssa on heikkoa ja valuma-alueella asuu 85 miljoonaa ihmistä", kertoo ympäristösihteeri Maria Laamanen Helcomista. "Pohjanlahden ja erityisesti Perämeren valuma-alueella ihmismäärät ovat vähäisempiä, ja sitä kautta ravinnekuorma on pienempi", hän lisää.

Merenpohjaa yritetään hapettaa

Luonnonolosuhteet auttavat myös pitämään Perämeren rehevöitymistä kurissa. "Veden vaihtuminen vesialtaassa pystysuunnassa on hyvä, eli vesi pääsee sekoittumaan pohjaa myöten", Laamanen selittää. Etelämpänä Itämerellä suolaisuuden aiheuttama kerrostuneisuus estää veden vaihtumisen, minkä seurauksena happi loppuu alemmasta vesikerroksesta. Tällöin pohjasta vapautuu ravinteita, etenkin fosforeja.

Juuri alkaneessa yhteispohjoismaisessa, kolmivuotisessa tutkimuksessa selvitetään, voidaanko happipitoisen pintaveden pumppaamisella pohjanläheiseen veteen parantaa hapettomuudesta kärsivien rannikkovesien tilaa. Kenttäkokeissa tutkitaan, kuinka paljon happipitoisen veden pumppaus parantaa pohjanläheisen veden happioloja sekä missä määrin pumppauksella voidaan parantaa pohjasedimentin fosforinsitomiskykyä. Suomen tutkimuskohde on Sandöfjärden läntisellä Suomenlahdella.

Fosfori rajoittavana tekijänä

Perämerellä fosforipitoisuudet ovat erittäin matalia. "Kasvit tarvitsevat kasvuunsa fosforia ja typpeä, ja yleensä jompikumpi näistä tulee rajoittavaksi tekijäksi", Laamanen kertoo. Perämerellä fosforia on niin vähän, että se rajoittaa levien kasvua.

Mikä on Perämeren rehevöitymisennuste? Ravinnekuormitus on pienenemässä, mutta uhkiakin on. Ilmaston lämpenemisen ajatellaan aiheuttavan jäätalven lyhentymistä sekä sateisuuden lisääntymistä. Enemmän sadetta tietää myös enemmän valuntaa. "Sitä myötä voi myös ravinnekuorma lisääntyä", Laamanen pohtii, mutta korostaa tämän olevan arvelua. "Tarkkaanhan emme tiedä, mitä tuleman pitää."

"Kaupunkien jätevesien käsittely, haja-asutuksen jätevesien puhdistaminen ja maatalouden keskittyminen", Laamanen luettelee tekijöitä, jotka vaikuttavat tulevaisuuden rehevöitymiskehitykseen. Perämereen laskevat isot joet Laamanen näkee merien tilaa parantavina. "Ne ovat isoilta, kohtuullisen puhtailta alueilta vesiä tuovia jokia. Niiden vaikutus on pikemminkin puhdistava."

Kaleva 6.4.2009

▲Alkuun


KOLLAJA-SELOSTUS VIIVÄSTYY

Kollajan tekoallaltaan arviointiselostus viivästyy vielä. Selostuksen piti valmistua jo alkuvuodesta, mutta nyt ajankohdaksi arvioidaan loppukevättä. Kollajan tekoallasta koskevan arviointiselostuksen valmistuminen siirtyy toukokuulle. Alustavan suunnitelman mukaan Pohjolan Voiman laatiman selostuksen piti valmistua jo tammikuussa.

Viivästys johtuu siitä, että tekoallasta koskeva selvitystarve on osoittautunut ennakoitua laajemmaksi, kertoo Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojelupäällikkö Eero Kaakinen. Selostuksen valmistuttua ympäristökeskus järjestää Pudasjärvellä, Oulussa ja Yli-Iissä yleisötilaisuudet, joissa on mahdollisuus esittää mielipiteensä voimayhtiön arviointiselostuksesta.

YLE 4.4.2009

▲Alkuun


ITÄMEREN KALOISSA YHÄ PALJON YMPÄRISTÖMYRKKYJÄ

Itämeren kaloissa on edelleen suuria ympäristömyrkkyjen pitoisuuksia, vaikka päästöt ovat vähentyneet. Syynä on muun muassa silakan kasvunopeuden hidastuminen. Helsingin yliopiston kalastusbiologian professorin Sakari Kuikan ja hänen tutkimusryhmänsä tutkimus osoittaa, että esimerkiksi silakoissa olevien myrkkyjen määrä riippuu pitkälti kasvunopeudesta.

Itämeren silakan kasvunopeus on viime vuosikymmeninä hidastunut merkittävästi. Esimerkiksi Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakka saavuttaa nykyisin teollisessa fileerauksessa määritellyn vähimmäiskoon viidessä vuodessa, kun 1980-luvulla siihen kului kaksi vuotta.

Mitä kauemmin kala elää Itämeressä, sitä enemmän dioksiineja siihen ehtii kerääntyä. Erityisesti kookkaan silakan dioksiinipitoisuudet ovatkin Kuikan mukaan pysyneet korkealla tasolla, vaikka Itämereen kohdistuva dioksiinikuormitus on pudonnut. Kalat kasvavat sitä nopeammin, mitä parempaa ravintoa niille on tarjolla ja mitä suotuisampia ympäristöolosuhteet muutoinkin ovat.

Kasvun hidastumisen syynä on muun muassa turskakannan vähentyminen liikakalastuksen, vähentyneiden suolapulssien ja rehevöitymisen takia. Kun turskia on vähän, niiden ravintona käyttämät kilohailit ja myös nuoret silakat lisääntyvät. Tämä puolestaan lisää silakoiden ja kilohailien kilpailua ravinnosta. Tutkija Jouni Tuomisto terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo, ettei kalojen syömistä pidä lopettaa dioksiinien ja muiden ympäristömyrkkyjen vuoksi, sillä hyödyt ovat riskejä suuremmat.

Runsaan kalansyönnin on todettu vähentävän muun muassa sairastavuutta sydän- ja verisuonitauteihin ja vaikuttavan elinikää pidentävästi. Myrkkyjen esiintymistä Itämeren kaloissa ja muissa eliöissä käsiteltiin keskiviikkona Eviran järjestämässä kutsuseminaarissa.

YLE 2.4.2009

▲Alkuun


TENON LOHITURISTIEN VAPOJA RAJOITETAAN

Tenolla rajoitetaan turistien vapojen määrää veneissä. Ensi kesänä ulkopaikkakuntalaisen veneessä saa olla korkeintaan kolme vapaa. Lapin TE-keskus ja Finnmarkin lääninhallitus ovat sopineet ensi kesän ulkopaikkakuntalaisten kalastussäännöistä Tenojoelle.

Norjan viranomaiset ovat vaatineet vapojen rajoittamista Tenon lohen suojelemiseksi. Aiemmin vapojen määrää ei ole rajoitettu Suomen puolella. Lapin TE-keskus ja Finnmarkin lääninhallitus ovat sopineet lisäksi, että Boratbockan perhokalastusalueen 35 luvan kiintiö poistuu Suomen puolelta. Kesäkuun 20. päivästä heinäkuun 20. päivään asti Boratbockan erillisalueella saa kalastaa rannalta vain aamuseitsemän ja iltaseitsemän välillä.

Tenolla kielletään myös sekä vene- että rantakalastus 50 metriä lähempänä niiden sivujokien suita, joihin lohi nousee. Lisäksi nuorisoluvan ikärajaa nostetaan 18 vuoteen.

YLE 2.4.2009

▲Alkuun


LAPIN RAKENTAJAT VAATIVAT VALJAITA OUNASJOELLE

Rakennusliiton Lapin aluejärjestö vaatii Ounasjoen rakentamista. Järjestön edustajakokous haluaa kumota Ounasjoen suojelulain. Kannanoton mukaan valtioneuvoston on annettava Ounasjoen rakentamislupa Lapin kunnille, jotka tekevät sopimuksen joen rakentamisesta vesivoimayhtiön kanssa.

Rakentajien vetoomuksessa todetaan, että Ounasjoki tuottaisi kunnille yli 28 miljoonaa euroa vuodessa. Julkilausumassa maalaillaan, että Ounasjoen Tepaston altaista tulee kala-aitta kuten Porttipahdasta tai Lokasta.

Rakentajien edustajakokous toteaa, että Sveitsissä on paljon vesivoimaloita, ja ne ovat matkailijoiden käyntikohteita. Rakennustyöläisten mielestä Natura ei ole este voimaloille, sillä heidän mukaansa Ounasjoen kasvit ja eliöt löytyvät Lapin lukuisilta muilta joilta ja soilta.

YLE 2.4.2009

▲Alkuun


PRO HANHIKIVELLE LUONNONSUOJELUPIIRIN YMPÄRISTÖPALKINTO

Pro Hanhikivi -yhdistys on saanut Pohjois-Pohjanmaan Luonnonsuojelupiirin vuoden 2009 ympäristöpalkinnon. Ympäristöpalkinto annettiin Pyhäjoella lauantaina 28.3. luonnonsuojelupiirin kevätkokouksessa "Pro Hanhikivi -yhdistykselle toiminnasta kotiseudun ja tulevien sukupolvien puolesta".

Pro Hanhikivi on toiminut kansalaisliikkeenä syksystä 2007 lähtien ydinvoimavapaan Hanhikiven alueen puolesta. Reilu vuosi sitten rekisteröitynyt yhdistys pyrkii välittämään tietoa sekä ydinvoimahankkeesta että Hanhikiven niemestä. Kuluneen puolentoista vuoden aikana se on järjestänyt aiheen tiimoilta useita tapahtumia, julkaissut kaksi lehteä sekä osallistunut hankkeen YVA- ja kaavoitusprosesseihin. Pro Hanhikivi ry:llä on lähes 200 jäsentä sekä neljä valtuutettua Pyhäjoen kunnanvaltuustossa.

YLE 29.3.2009

▲Alkuun


KOLLAJAN KOHTALONHETKET LÄHESTYVÄT

Kollajan tekoaltaan ympäristövaikutusten arviointiselvitys valmistuu huhtikuussa, minkä jälkeen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus pitää kuulemistilaisuudet ja panee selvityksen julkisesti nähtäville. Aikanaan ympäristökeskus antaa lausuntonsa, onko sen mielestä selvitys riittävä.

Seuraavaksi onkin vuorossa poliittinen keskustelu ja vääntö siitä, puretaanko koskiensuojelulaki jotta voimayhtiö voisi rakentaa altaan Iijoen vesistöön Kollajan alueelle. Laki menee hallituksen esityksen kautta eduskunnan päätettäväksi. Poliittista ilmapiiriä hankkeen toteuttamiseksi on vaikea ennakoida. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) on sanonut, että haluaa perehtyä selvitykseen ennen kuin ottaa kantaa. Hän on ilmoittanut suhtautuvansa periaatteessa avoimin mielin uusiutuvan energian hankkeisiin, jollainen Kollaja on.

Yllättävä tulos on, että altaan rakentaminen parantaisi Iijokiuoman kalojen elinmahdollisuuksia. Muun muassa lohen ja taimenen lisääntymis ja kasvuolot olisivat nykyistä paremmat, jos altaan takia joen pääuomassa vettä virtaisi nykyistä vähemmän. PVO Vesivoiman toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja listaa yhtiön tekemästä suunnitelmasta kolme tärkeää seikkaa: Pudasjärven natura-alue säilyy, Iijoen tulvahuiput tasaantuvat ja Iijoen luonnonuoman arvokkaiksi katotuissa Kipinänkoskessa, Varpu-virroissa ja Vuormankoskessa veden virtaus säilyy kesäaikana riittävänä.

Natura-alueista tärkeimpiä ovat Pudasjärven suiston tulvaniityt. Sen takia Pudasjärven vedenpinnan olisi kasvukaudella oltava Aittojärven pinnan alapuolella. "Kaikki Iijoesta Pudasjärveen tuleva vesi jatkaa luonnonuoman kautta Kollajan ohi. Siitä tulisi se suurin energian menetys meille. Luonnonuoma pysyisi kesäaikana hyvin lähellä nykytilaa ja jopa paranisi kalatutkimustulosten perusteella", Ylisaukko-oja sanoo. Kollaja hankkeen pelätään kuivattavan Iijoen pääuoman pieneksi liruksi, mutta Ylisaukko-ojan mukaan jokimaisema pysyisi hyvin siedettävänä. Talvella sitä vastoin juoksutus pääuomassa olisi 15 kuutiota sekunnissa, mikä on selvästi nykyistä vähemmän.

Tulviin tasaannusta

Altaan arvioidaan loiventavan tulvahuippuja Iijoesta Pudasjärven alueelta. Esimerkiksi viime keväänä joki tulvi niin, että asutustajoutui veden varaan. Erityisen kovat tulvat jokivarressa hellittäisivät altaan takia: suurimmillaan pääuoman virtaama on 1100 kuutiota sekunnissa, mutta Kollaja imisi virtaaman 500 kuutioon sekunnissa. Vesimäärä ei myöskään leviäisi yhtä laajalle kuin nyt. "Luonnonympäristön kannalta tulvia pidetään kuitenkin tärkeinä, joten tulvat säilyvät luonnonuomassa, mutta huomattavasti pienempinä nykyiseen verrattuna. Keskimäärin joka kolmas vuosi tulvaa ei olisi lainkaan, vaan juoksutukset olisivat 50 kuutiota sekunnissa", Ylisaukko-oja selventää.

Kollajan rakentamisen vastustajien aktiivi Riikka Niemitalo (vihr.) arvelee, että veden pintojen korkeana pitäminen jääkauniiksi lupaukseksi. Hän ei usko, että suojelijoita ja jokivarren asukkaita olisi erityisemmin huomioitu suunnitelmassa. "Jos allas tehdään, tietysti suurempi vesimäärä joessa on aina parempi. Paras olisi, että allasta ei tulisi lainkaan. Nyt näyttää, että energialle ei ole yhtä kovaa tarvetta kuin ennen, mikä toivottavasti aiheuttaa sen, että Pohjolan Voimalla ei olisi tarvetta rakentaa koko Kollajaa". Niemitalo sanoo. Mökkiläisenä aikaa Kollajalla ylä-viettävä Niemitalo sanoo, että tänäkin talvena joen virkistyskäyttö on ollut olematonta, koska veden korkeus on vaihdellut yläjuoksun altaiden takia niin paljon, että joelle ei kerta kaikkiaan ole ollut menemistä

Kaleva

▲Alkuun


SUOMENLAHDELLE ENNUSTETAAN KESÄKSI HAPPIKATOA

Suomenlahdelle on talven aikana virrannut suolapitoista vettä varsinaiselta Itämereltä. Tästä on seurannut voimakasta veden kerrostumista. Koska suolaisen veden tiheys poikkeaa vähemmän suolaisesta, vesimassat eivät pääse sekoittumaan.

Tutkijat voivatkin päätellä, että syvänteissä seisovasta vedestä loppuu happi kesän tai jo kevään aikana. Fosfaattipitoisuudet ovat syvänteissä jo nousseet. Muuten Arandan väki ei havainnut meren ravinnepitoisuuksien olennaisesti muuttuneen.

Matkalla kerättiin myös kampamaneetteja geneettisiä analyyseja varten. Maneetteja löytyi vähemmän kuin tammikuuussa, mutta niitä oli tällä kertaa jopa itäisellä Suomenlahdella Kotkan edustalla olevan Haapasaaren tasalle asti. Maneetit ovat liikkuneet näin pitkälle varmaankin juuri meren virtaiusten kuljettamina.

Vielä ei pystytä sanomaan, mitä maneettilajeja matkalta löytyi. Nyt löydöt mitataan ja lasketaan. Sitten ne lähetetään eteenpäin tarkempia geneettisiä määrityksiä varten, kertoo erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta. Itämeren tutkimusten tavoitteena on pitkällä aikavälillä selvittää, miten vesiensuojelutoimenpiteet, erityisesti Pietarin jätevedenpuhdistuksen tehostaminen, ovat vaikuttaneet Suomenlahden tilaan.

Erikoistutkija Lehtiniemen mukaan näyttää jo siltä, että Pietarin puhdistamon vaikutukset alkavat näkyä merellä. Kolmipäiväiselle tutkimusmatkalleen Aranda lähti maanantaina. Matka oli Arandalle tämän vuoden puolella jo kolmas.

YLE 25.3.2009

▲Alkuun


PUOLA SÄÄSTÄÄ ARVOKKAAN JOKILAAKSON

Puola on luopunut aikeesta rakentaa moottoritie ympäristönsuojelullisesti arvokkaan Rospudan jokilaakson läpi.

Puolan ympäristöministeri Maciej Nowicki vahvisti tiistaina, että tieosuuden linjausta muutetaan kiertämään kiistelty alue. Rospudan jokilaakso on ainutlaatuinen marskimaa- ja turvesuoalue Puolan koillisosassa. Laakso on useiden harvinaisten kasvi- ja eläinlajien elinympäristö, ja se on suojeltu EU:n Natura 2000 -ohjelmassa. Puola oli pitkään aikeissa rakentaa laakson yli moottoritien, joka olisi osa Puolan pääkaupungista Varsovasta Baltian maiden läpi Helsinkiin kulkevaa valtatietä Via Balticaa. Ympäristöjärjestöt ja EU-komissio ovat vastustaneet hanketta, ja komissio vei asian lopulta EY-tuomioistuimeen.

Ympäristöministeri Nowickin mukaan nyt rakennettava tieosuus on vain runsaan kilometrin pitempi ja tulee myös halvemmaksi kuin aiempi suunnitelma, jossa laakson yli olisi rakennettu silta.

Rospudan laaksoa läheltä liippaava tieosuus on osa ohitustietä, joka rakennetaan kiertämään Augustowin kaupunki. Sen asukkaat toivovat, että ohitustie vähentäisi kaupungin läpi kulkevaa raskasta liikennettä, joka ruuhkauttaa tiet ja on aiheuttanut useita kuolonkolareita.

AP, YLE 24.3.2009

▲Alkuun


GEENITIEDOSTA APUA SAALIINJAKOON

Tenojoella on maailman suurin luonnonvarainen lohikanta. Se koostuu useista erillisistä sivujokien lohikannoista. Teno kuuluu myös maailman viimeisiin kolkkiin, jossa lohikannat ovat säilyneet suhteellisen elinvoimaisina. Tutkijat pystyvät tunnistamaan lohen geeneistä sen kotijoen ja auttamaan näin konkreettisesti kalastuksen säätelyssä.

Tiedon hyötykäyttö on vielä alkuvaelluksellaan. Pohjoisten merialueiden ja Atlantin rantavaltiot ovat kiinnostuneita siitä, kenen aluevesiltä mitäkin kaloja pyydetään. Arvokaloilla kiiltelee suomujen lisäksi kyljissään euron merkki. Pohjoisten lohikantojen geneettinen seuranta ja siihen liittyvä tutkimusohjelma on hyvässä vauhdissa. Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro näkee tutkimuksen käytännön sovellutusten hyödyn.

"Ohjelmassa on kaksi tasoa. Ensimmäinen on Norjan rannikon lohenkalastus. Siellä on monien eri jokien ja valtioiden lohikannat edustettuina. Lohet erotetaan toisistaan geneettisesti. On tärkeää tietää, mitä lohikantoja siellä kalastetaan, millä rannikon alueella ja milloin. Tämä tulee olemaan tärkeä osa kalastuksen säätelyä ja lohikantojen suojelua."

Tutkimustiedon avulla voidaan tulevaisuudessa erotella kalasaaliista esimerkiksi norjalaiset, venäläiset ja suomalaiset lohet, mahdollisesti kunkin kotijoen tarkkuudella. Pohjoisten merialueiden rantojen viranomaiset ovat olleet jo hyvin kiinnostuneita geenitutkimusten hyötykäytöstä kalansaaliin jaossa. Vaelluskala voi joutua saaliiksi kaukana kotikonnuilta.

"Sekakantojen pyynti on kaikkein ongelmallisinta. Silloin ei voi tietää, kalastetaanko samassa läjässä esimerkiksi jonkin tietyn lohijoen kanta lähes sukupuuttoon. Sitä on yritetty rajoittaa erilaisilla kansainvälisillä sopimuksilla ja suosituksilla. Jatkossa geeniperimän tutkimus ja sen tuottama tieto auttaa erityisesti sekakantapyynnin ongelmien ratkomisessa."

Ohjelman toinen taso koskee Tenojokea. Vesistössä on ainakin kolmisenkymmentä sivujokea, joissa on jokaisessa perinnöllisesti toisistaan poikkeava lohikanta.

"Tenojoen sisällä lohien perimä poikkeaa toisistaan enemmän kuin esimerkiksi Torniojoen ja Tenon lohen perimä. Se on erikoista, sillä Torniojoki ja Tenojoki laskevat sentään eri meriin", Erkinaro pohtii.

Erkinaro näkee perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämisen ja suojelun tärkeänä lohen tulevaisuuden kannalta. "Olemme pystyneet selvittämään monien eri kantojen geneettisiä profiileja 1970-luvulta lähtien kerättyjen suomunäytteiden perusteella. Kaikki Tenon lohet eivät ole veljiä keskenään. Emme vielä tiedä, miksi esimerkiksi Tenon sivujokien lohet poikkeavat toisistaan geneettisesti niin paljon, tai minkälaisia paikallisia sopeumia ympäristöönsä eri sivujokien lohikannoilla ehkä on."

Geneettisissä tutkimusmenetelmissä piilee aivan uusi potentiaali, jota voi käyttää hyväksi lohikantojen hoidossa ja suojelussa.

"Jos ollaan huolissaan jonkin sivujoen lohikannan kunnosta, voidaan tutkia, missä ja milloin ne kulkevat kotijokeen, missä niitä pyydetään ja mitkä muut asiat matkan varrella uhkaavat. Tämä on tärkeää tietoa hallinnon pyrkimyksille estää jonkin sivujoen lohien pyytäminen sukupuuttoon", Erkinaro määrittelee.

Kaleva 24.3.2009

▲Alkuun


LUONTO KÖYHTYY POHJOISMAISSA

Luonto köyhtyy Pohjoismaissa. Esimerkiksi soiden, niittyjen ja nummien pinta-alat ovat pienentyneet. Rakennettujen ympäristöjen pinta-ala on sen sijaan on vajaassa 20 vuodessa kasvanut 15 prosenttia. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt Pohjoismaissa jo pitkään, ja vuoden 1990 jälkeen sen häviämisvauhti näyttää jopa kiihtyneen. Vuodelle 2010 asetettua tavoitetta luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä ei tulla saavuttamaan, arvioi projektipäällikkö Bo Normander Tanskan ympäristötutkimuslaitoksesta.

Ainoita valopilkkuja on metsäalan lisääntyminen Tanskassa ja Islannissa.

Myös Suomessa metsäala ja etenkin puuston määrä on lisääntynyt lähinnä soita ojittamalla. Kehitystä tuskin voidaan pitää luonnon monimuotoisuuden kannalta toivottavana, muistuttaa Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ari-Pekka Auvinen.

US 23.3.2009

▲Alkuun


VANTAANJOKI HALUTAAN SUOJELLA NATURALLA

Ympäristöministeriö haluaa suojella Vantaanjoen. Ministeriö esittää jokea liitettäväksi Natura 2000-suojelualueverkostoon. Joessa elää Euroopan laajin vuollejokisimpukoiden populaatio. Sen kooksi on arvioitu kolme miljoonaa yksilöä. Ympäristöministeriö on esittänyt joen suojelua aiemminkin. Vuonna 2004 Korkein hallinto-oikeus kuitenkin hylkäsi suojeluesityksen puutteellisten tutkimusten vuoksi.

Vantaanjoen suojelu on osa Suomen Natura-verkoston laajentamisehdotusta, jonka esityksestä Euroopan komissiolle päättää Suomen valtioneuvosto kesän alkupuolella. Huhtikuun aikana Vantaanjoen varren kunnilla on mahdollisuus ottaa kantaa Natura esitykseen.

HS 24.3.2009

▲Alkuun


POHJOISEN VESILLE SOPISI LISÄÄ KALASTAJIA

Inarijärvelle mahtuisi tuplasti enemmän ammattikalastajia kuin mitä järvellä nyt on. Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmän hankekoordinaattori Markku Ahonen kertoo, että Inarijärvellä ammatikseen kalastavia on tätä nykyä toistakymmentä. Lisäksi on saman verran sesonkiluontoisia kalastajia. "Inarijärven kokonaissaalismäärä on ollut jo pitemmän aikaa noin 180 000 kiloa vuodessa. Määrä voitaisiin hyvinkin nostaa 300 000 kiloon niin, että kalastus olisi vielä kestävällä pohjalla", Ahonen sanoo. Ahosen mukaan kalastajille riittäisi töitä myös muilla pohjoisen järvillä.

Pohjois- ja Itä-Lapin kalatalousryhmän perustaminen on Euroopan unionin uuden ohjelmakauden hanke. Kalatalousryhmiä on myös muualla Suomessa, kaikkiaan seitsemän. Kalatalousryhmien perustamisten taustalla on kalastuselinkeinon vetävyyden lisääminen. Markku Ahonen pitää EU:n tavoitetta ristiriitaisena. "Uusia kalastajia pitäisi saada, mutta he eivät kuitenkaan saa mitään tukea veneiden ja pyydyksien hankkimiseen. Tämä perustuu siihen, että EU:ssa on yhteinen kalastuspolitiikka ja sen mukaan kokonaiskalastusponnistusta ei saisi lisätä. On kuitenkin niin, että vain merialueita uhkaa ylikalastus, kun taas sisävedet ovat alikalastettuja", Ahonen kertoo.

Uusien veneiden ja pyydyksien hankkimisavustuksissa poikkeuksen muodostavat Ylä-Lapissa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaki sekä kolttalaki, jotka mahdollistavat tukien saamisen luontaiselinkeinotiloille ja kolttasaamelaisille. Yhtenäisesti EU tukee mestari-kisälli systeemiä, jossa oppipoika voi opiskella kalastusta vanhan mestarin opastuksella ja kumpikin saavat pientä palkkaa.

Kaleva 23.3.2009

▲Alkuun


VESIKOKOUS EI SAANUT PUHTAASTA VEDESTÄ PERUSOIKEUTTA

Istanbulissa järjestetty kansainvälinen vesifoorumi päättyi yli sadan maan lupaukseen pyrkiä tarjoamaan puhdasta vettä ja viemäröintiä yhä useammille. Vesifoorumi ei kuitenkaan päässyt yksimielisyyteen siitä, onko puhdas, makea vesi perustavaa laatua oleva ihmisoikeus.

Brasilian, Egyptin ja Yhdysvaltojen vastustuksen vuoksi vedestä puhutaan julistuksessa vain jokaisen ihmisen perustarpeena. Noin 20 maata allekirjoitti kokouksen päätyttyä lausunnon, jossa ne ilmaisivat erimielisyytensä.

Kolmen vuoden välein järjestettävään, viikon kestäneeseen vesifoorumiin osallistui tällä kertaa ainakin 25 000 ihmistä. Foorumi olikin kaikkien aikojen suurin vesipulaan keskittynyt kokous. Foorumia kritisoivien ympäristöaktivistien mukaan tapahtuma toimii kuitenkin veden yksityistämisen välineenä. Vesifoorumia järjestää World Water Council, yksityinen organisaatio jonka rahoituksesta suuri osa on peräisin yrityksiltä.

Tänään vietettiin kansainvälistä vesipäivää.

HS 22.3.2009

▲Alkuun


POHJANLAHDESTA NOUSEE TAAS TURSKAA

Turskan kudun ja kasvun Itämeressä ovat mahdollistaneet Tanskan salmien kautta tämän ja viime vuosikymmenen alussa tulleet voimakkaat suolapulssit. Pohjanlahden turskaa löytyy jo vaasalaiselta kalatiskiltä.

Pohjanmaan rannikon kalastajat ovat parinkymmenen vuoden tauon jälkeen saaneet saaliiksi turskaa. Turska on ilmeisesti Tanskan salmista kuusitoista ja kuusi vuotta sitten tulleiden voimakkaiden suolapulssien jälkeen Itämeressä kasvanutta.

Tanskan salmista tulee kovien myrskyjen tuomana suolaista vettä Itämereen. Viimeisin suolapulssi tuli vuonna 2003. Erittäin voimakkaita pulsseja on tullut vuosina 1993 ja 1951. Turska tarvitsee lisääntyäkseen suolaisempaa ja happipitoisempaa vettä kuin Itämeressä yleensä on. Pohjanlahdelle asti uinutta turskaa on jo kalakaupassa tarjolla.

YLE 20.3.2009

▲Alkuun


TAIMEN JA HARJUS RAUHAAN JOKIALUEILLA

Kesäaikaisen kalastuksen lasketaan verottavan Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijokien taimen- ja harjuskantoja jo niin paljon, etteivät ne kestä enää talviaikaista pilkkimistä. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on tästä syystä kieltänyt pilkkimisen 1.11.-31.5. paitsi vesistöjen koski- ja virtapaikoilla myös suvantopaikoilla, missä kalastuslaki sallii sen jokamiehenoikeudella. Kielto koskee jokien Oulun läänin puoleisia osia sekä Metsähallituksen että osakaskuntien vesillä.

Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus puolestaan on kieltänyt pilkkimisen Oulangan kansallispuiston alueella Oulankajoessa ja sen sivuhaarassa Savinajoessa samana aikana. Jokialueiden kalastuskausi alkaa kesäkuun alussa ja päättyy elokuun lopussa. Harjusten kutuaika on touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin säästyneiden emokalojen tulisi antaa jatkaa sukuaan rauhassa. Metsähallituksen eräsuunnittlija Kari Sarajärvi kertoo. Taimen taas kutee syyskuun lopulla ja osa emoista jää talvehtimaan Oulankajoen poteroihinja lampareisiin.

Sarajärvi sanoo, ettei talvikoita kannata pyytää pilkkimällä eikä muutenkaan. Hän korostaa, että niiden tulisi päästä rauhassa laskeutumaan kesäkuun alussa Pääjärveen Venäjälle. jossa ne voivat toipua kutuvaelluksen rasituksista ja alkaa kasvaa. Parin vuoden päästä kaloilla on mahdollisuus nousta jokeen uudelleen. Taimen- ja harjuskantoja pidetään vielä tällä hetkellä elinvoimaisina Oulanka-, Kitka- ja Kuusinkijoessa.

Kaleva

▲Alkuun


LUONNON PUOLESTA TAISTELIJA ON POIS

Jaakko Aukusti Kaukko syntyi Pudasjärven Vuormalla, Iijoen rannalla 4.3.1938. Hän oli, perheen kolmanneksi nuorin lapsi. Perheen elanto tuli poro- Ja maataloudesta. Kaukko oli sotaaikana evakossa Orimattilassa perheen naisväen kanssa. Vartuttuaan hän lähti opiskelemaan Ouluun rakennusmestariksi. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli monilla työmailla ympäri Pohjois Suomea, muun muassa Raahen Rautaruukin työmaalla. Sodankylässä ollessaan hän tapasi tulevan vaimonsa, jonka kanssa he saivat kolme poikaa.

Hän oli poliittisesti aktiivinen ja hän oli aikoinaan useissa kunnallisvaaleissa liberaalien ehdokkaana ja valtuutettunakin. Yhteiskunnallisesti Kaukko pyrki vaikuttamaan lehtikirjoittelulla ja hän Kirjoitti aktiivisesti moniin lehtiin elämänsä aikana. Hän otti kantaa luonnon puolesta ja moniin muihin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin.Hän kuului Siuruan altaan ja Iijoen keskijuoksun valjastamisen vastustajiin. Hän osallistui moniin eduskunnan karvalakkilähetystöihin ja mielenimaisuihin asioiden puolesta. Monet kansanedustajat ja Kekkonenkin saivat kirjeitä häneltä. Koskiensuojelulaki vuonna 1987 rauhoitti hänen mieltään, Iijoen keskijuoksu on lailla suojattu.

Kolmas Kollajan alueelle kohdistunut energiakeskustelu vei häneltä voimat. Hän sai vakavan aivoverenvuodon valmistellessaan lehtijuttua Kollajan puolesta. Vielä viime kesänä hän osallistui Iijokisoutuun ja soudussa on monta hänen tekemäänsä soutuvenettä. Monet muistavat Jaakon Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana.

Kaukon harrastukset kumpusivat luonnosta. Vanhemmalla iällä hän hoiti poroja ja osallistui monena syksynä hirvijahtiin Kollajalla. Kesäisin marjastus ja varsinkin hillastus olivat hänen mielipuuhaa. Hän ui kevätjäiden lähdöstä jäiden tuloon saakka Iijoessa mökillä ollessaan. Joesta hän kalasti keväällä lahnaa ja kesäaikaan haukea ja säynäviä vaimonsa Eilan kanssa. Talvisin metsänhoito ja polttopuiden tekeminen pitivät hyvää yleiskuntoa yllä. Vaimonsa kanssa he matkustelivat ympäri maailmaa tutustumassa uusiin kulttuureihin. Rakennusmestarien yhdistyksen järjestämille matkoille he osallistuivat mielellään ja tapasivatniillä ystäviään vuosien varrelta.

Kaukko auttoi ihmisiä mielelläänja hän osallistui moniin talkoisiin. Hänen viimeisin projektinsa perinnetalon kunnostaminen Kollajanniemellä valmistui hänen osaltaan elokuussa. Kaukko piti yhteyttä sisaruksiinsa tiiviisti ja hänen luonaan vierailtiin mielellään. Hän ja nuorempi veljensä Seppo olivat katon laitossa perinnetalon taikootyömaalla ainoat alle 70 vuotiaat. Vanhemmat sisarukset olivat auttamassa häntä vastavuoroisesti talkoissa.

Jaakko Kaukon elämänliekki sammui 18.2.2009 aamuyöllä Pudasjärven terveyskeskuksessa ja hän sai lähteä levollisesti. Jaakkoa jäivät kaipaamaan puoliso, lapset lapsenlapsineen, sukulaiset ja laaja joukko ystäviä ja tuttavia

Riika Niemitalo, Kaukon kummitytär sekä sisaren tytär

▲Alkuun


PERÄMEREN VIRKISTYSKÄYTÖN MAHDOLLISUUKSIA PARANNETAAN

Perämeren virkistyskäytön mahdollisuuksia aiotaan parantaa. Ympäristöministeriö on vahvistanut Metsähallituksen laatiman hoito- ja käyttösuunnitelman, joka koskee Perämeren kansallispuistoa ja saaria sekä Röyttän Natura-aluetta. Perämeren alueen virkistyskäytölle merkittävintä on uuden sataman rakentaminen lähivuosina joko Pensaskariin tai Iso-Huituriin, kertoo erikoissuunnittelija Tapani Hoppa Metsähallituksen luontopalveluista. Simon Härkälettoon on lisäksi tarkoitus rakentaa autiotupa. Palveluvarustuksen parantamisella kehitetään myös luontomatkailun mahdollisuuksia, ja tavoitteena on lisätä alueella matkailun yritystoimintaa.

Linnut rauhaan

Myös lintujen pesimisrauhaa ollaan parantamassa tiukentamalla liikumisrajoituksia. Alueen merkittävimmät luontoarvot perustuvat mereisyyden ja maankohoamisen synnyttämiin ja ylläpitämiin luontotyyppeihin ja eliölajeihin. Se on valtakunnallisesti tärkeä ranta- ja merilinnuston pesimäalue. Suunnittelualueella esiintyy kaikkia neljää Pohjanlahden alueen endeemistä (kotoperäistä) kasvilajia, joita ei tavata maapallolla Itämeren ulkopuolella, sekä kymmentä Primula sibirica -ryhmän kasvilajia, joita tavataan vain Itämeren piirissä sekä Jäämeren rannoilla Norjassa ja Venäjällä.

Perämeren alue on myös kulttuurihistoriallisesti arvokas. Merkittävimpiä kulttuurikohteita ovat Selkä-Sarven vanha kausipyyntikylä ja muu kalastusperinne Perämeren kansallispuistossa sekä merenkulkuun liittyvä perinne Iin Röytässä. Uhkana rantaniittyjen umpeenkasvu

Suunnittelualueen luontoarvojen kannalta pahin uhkatekijä on avointen elinympäristöjen, kuten rantaniittyjen, kulttuurivaikutteisten niittyjen ja nummien pitkälle edennyt umpeenkasvu. Luonnonhoidon tärkeimmäksi tavoitteeksi asetetaankin umpeenkasvaneiden elinympäristöjen ennallistaminen ja umpeenkasvun, erityisesti ruovikoitumisen pysäyttäminen. Kulttuuriperinnön vaalimiseksi toteutetaan muinaisjäännösten täydennysinventointi ja laaditaan muinaisjäännösten hoitosuunnitelma sekä aloitetaan vedenalaisen kulttuuriperinnön inventointi. Rakennusperinnön hoidossa toteutetaan aikaisempia erityissuunnitelmia.

Yle 18.3.2008

▲Alkuun


POLAARIVUOSI TOI TIETOA ILMASTONMUUTOKSESTA

Ympäristönmuutos on nopeampaa kuin aiemmin on luultu. Kansainvälisen Polaarivuoden tutkimukset osoittivat, että Grönlannin mannerjään sulaminen kiihtyy ja Etelämanner sulaa laajemmin kuin on arveltu. Polaarivuoden tutkimuksissa havaittiin myös, että arktisen alueen routaan on sitoutunut huomattavasti enemmän kasvihuonepäästöjä kuin oli tiedossa. Jos routa sulaa, kiihdyttävät vapautuvat kaasut ilmastonmuutosta entisestään.

Samoin tutkijat havaitsivat muun muassa muutoksia kasvien levinneisyydessä ja vuodenaikojen alkamisajankohdissa. Monin paikoin puuraja siirtyy pohjoisemmaksi ja talvi lyhenee. Kansainvälinen Polaarivuosi oli tiedeyhteisön jättihanke, jota koordinoivat Oulun ja Lapin yliopistot. Mukana oli kymmeniätuhansia tutkijoita ympäri maailman.

Yle 17.3.2009

▲Alkuun


JÄÄSAHAUKSET ALKAVAT HUHTIKUUN ALUSSA

Lapin suurissa joissa jäänsahaukset aloitetaan parin viikon kuluttua. Sahauksella ehkäistään jääpatojen syntyminen kriittisimmille jokiosuuksille. Tulvajohtaja Kauko Haikola sanoo, että riskialueet käydään läpi maaliskuun loppuun mennessä. Varsinaiset jäänsahaukset aloitetaan aikaisempien vuosien tapaan huhtikuussa.

Käytännössä jäänsahaukset tapahtuvat huhtikuun alusta viikolta 14 ihan tuonne viikoille 17 tai18 saakka, Haikola kertoo. Sahaukset on aloitetaan läänin eteläosista ja edetään pohjoiseen niin, että huhtikuun lopussa on vuorossa Ivalojoki. Ensimmäisenä sahataan Simojoki, jonka jälkeen edetään Torniojoelle ja edelleen Ounas- ja Kemijoille. Haikola sanoo, että alustavien suunnitelmien mukaan myös tänä vuonna noin kuukauden kestävien jäänsahauksien aikana syntyy noin 130 kilometriä railoa. Sahattavat alueet ovat samat kuin aiempina vuosina. Sahataan siellä missä on tulvariski eli Simojoen alaosassa, Torniojokisuusuulla ja Ounasjoen alaosissa. Myös Ivalojoen alaosat on tärkeä sahata.

Vahvemmat jäät kuin vuosiin

Lapin ympäristökeskus on tällä viikolla kartoittanut jäänvahvuuksia riski alueilla. Alustavien tietojen mukaan tänä vuonna jäät ovat jonkin verran aiempia vuosia vahvemmat. Nyt näyttää siltä, että jäätä on noin 5- 15 senttiä vahvemmasti kuin kymmeneen vuoteen, Haikola toteaa. Vahvemmat jäät eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita suurempaa tulvariskiä. Haikolan mukaan suurempi vaikutus on sillä kuinka nopeasti säät lämpenevät ja kuinka paljon ja vetistä lumi maastossa on Se riippuu enemmän siitä kuinka nopeasti lumet sulavat ja jäät lähtevät liikkeelle keväällä. Nythän toisaalta lumimäärät ovat keskimääräisellä tasolla, ettei nyt tässä vaiheessa ole vielä hirmu lumimääriä.

Yle

▲Alkuun


LOHI SÄILIÖAUTOILLA YLÖS JOKEEN

Pohjois-Suomen Erämiespiiri Ry:n vuosikokousväen mielestä lohen nousua Ounasjokeen pitää auttaa siihen asti, kunnes lohiportaat on saatu rakennettua. Vaelluslohi olisi pyydettävä Kemijokisuulta ja siirrettävä säiliöautoilla riittävän ylös – Ounasjokeen tarkoitetut Rovaniemen korkeudelle ja Kemijoen kalat aina Kemijärven korkeudelle. Näin saataisiin turvattua luontaista nousukalaa jokien latvavesiin jo nyt. Vuosikokousväki muistuttaa istutusten suuresta merkityksestä myös matkailulle.

Vuosikokouksessa kiinnitettiin huomiota lohien ohella poro- ja hirviaitojen merkkaamiseen metsälintujen esiintymisalueilla. Linnut lentävät aitoihin, takertuvat niihin kiinni, loukkaantuvat ja jopa menehtyvät. Suurimman vaaran muodostavat vanhat hylätyt aidat, joihin jopa hirvet ja porot menehtyvät. Huomaamattomat aidat aiheuttavat vaaran kelkkailijoillekin. Erämiespiirin mielestä aitojen rakentajien tulisi purkaa käytöstä poistetut aidat. Metsälintujen esiintymisalueilla aidat tulisi merkata yläreunasta värikkäällä nauhalla. Näin ne olisi helpompi havaita ja metsälintuja säästyisi.

Lapin Kansa 13.3.2009

▲Alkuun


RUUNAA VUODEN RETKIKOHDE

Vuoden retkeilykohteeksi on valittu Ruunaan retkeilyalue Lieksassa. Ruunaa voitti yleisöäänestyksen kymmenen finalistin joukosta saaden yli neljänneksen annetuista äänistä. Finaaliin selvinneistä kohteista liki puolet oli itäsuomalaisia: joukossa olivat Ruunaan lisäksi Suur-Saimaa, Rautavaaran Metsäkartano ja Linnansaaren kansallispuisto. Kisassa olivat myös muun muassa Lapin Lemmenjoen kansallispuisto ja Espoon Oittaan ulkoilukeskus. Alueesta on kehittynyt suosittu koskenlasku-, melonta-, kalastus- ja ulkoilukohde, jonka reitteihin on panostettu. Alue on ollut virallisesti retkeilykäytössä vuodesta 1987.

On rakennettu polustoa, riippusillat Lieksanjoen yli, taukopaikat, tulipaikat ja majoituskapasiteettia. Tällä palveluvarustuksella on pystytty ohjaamaan kävijöiden kulkua siten, että luonto ei loppujen lopuksi ole kovin paljon kärsinyt, vaikka täällä on vuosittain yli 80 000 käyntiä, sanoo puistonjohtaja Kyösti Tuhkalainen Metsähallituksesta. Reittien lisäksi ensiarvoisen tärkeitä ovat yrittäjien tarjoamat palvelut. Alueella toimii kymmenkunta yrittäjää, jotka tarjoavat ohjelmapalveluita ja majoitusta. Ruunaan on laskettu työllistävän 30 henkilötyövuoden verran.

Tunnustuksesta vauhtia matkailuun

Kaksi vuotta sitten palkinnon sai Kolin Herajärven kierros ja palkinnon huomattiin kasvattavan alueen suosiota. Samaa toivotaan nyt Ruunaalla. Kyllä minä uskon että se vaikuttaa asiakasmääriin, määrät varmasti lisääntyy, sanoo Ruunaan Matkailun yrittäjä Jarkko Peltola. Hänen asiakkaansa käyvät lähinnä Savosta, Pohjois-Karjalasta, Etelä-Suomesta ja ulkomailta. Tunnustus lisännee kiinnostusta koko maakunnan retkeilymahdollisuuksiin, arvioi Tuhkalainen. Palkinto on arvoltaan 5 000 euroa. Rahat käytetään uuden, lähinnä melojille tarkoitetun taukopaikan rakentamiseen Neitikoskelle.

Tuhkalaisen mielestä saatu palkinto osoittaa, että aluetta on kehitetty oikeaan suuntaan. Mitään isompaa uutta tähän palveluvarustukseen ja muuhun ei ole tulossa. Kuitenkin nostamme entistä enemmän esille alueen uittohistoriaa. Sen kautta alueen kiinnostavuutta pyritään kohottamaan, Tuhkalainen kertoo. Suunnitteilla on esimerkiksi muistomerkin tapainen uittoteos, jonka suunnittelevat lieksalaiset Toivo Jaskanen ja Reijo Turunen.

YLE Pohjois-Karjala

▲Alkuun


TORNIONJOEN KAIKULUOTAUS KIINNOSTAA

RKTL laittaa rajajokeen Tornion ja Pellon kohdalle ensi kesäksi monikeilakaikuluotaimet, joilla selvitetään lohennousun ajoittumista ja lohimäärää. Tornionjokivarren kalastusmatkailuyrittäjät haluavat lohilaskurin tiedot internettiin matkailijoiden houkuttelemiseksi jo ensi kesänä.

Lohitutkija Atso Romakkaniemi RKTL:stä toppuuttelee kuitenkin yrittäjien intoa ja muistuttaa, että monikeilakaikuluotaimia ei ole kokeiltu aikaisemmin yhtä suurella lohijoella. Hänen mukaansa kaikuluotaimien tuottama tieto laitetaan RKTL:n nettisivuille, mutta reaaliaikaista tietoa ei vielä tule tarjolle. RKTL laittaa rajajokeen Tornion ja Pellon kohdalle ensi kesäksi monikeilakaikuluotaimet, joilla selvitetään lohennousun ajoittumista ja lohimäärää. Tornionjoen lohitutkimusta on esiteltiin torstaina Pellossa Lapin liiton kalastusmatkailuseminaarissa.

YLE 12.3.2009

▲Alkuun


UUSIA RAUTUJÄRVIÄ KALASTUSMATKAILIJOILLE

Ylä-Lappiin tehdään uusia rautujärviä matkailukalastusta varten. Uudet rautujärvet ovat yleensä hyvin saavutettavia eli lähellä maanteitä. Inarin, Enontekiön ja Utsjoen alueella rautujen siirtoistutuksia on tehty noin 50 järveen. Siirtoistukset aloitettiin kymmenisen vuotta sitten hävinneen rautukannan palauttamiseksi. Ajan mittaan siirtoistuksille on tullut myös uusia tavoitteita. Metsähallituksen eräsuunnittelija Markku Seppänen sanoo, että uudet rautujärvet ovat suunnattu tietylle ryhmälle. Osa järvistä on sellaisia missä ei ole koskaan rautua ollut ja nämä on juuri sellaisia, jotka ovat tarkoitettu matkailukäyttöön.

Seppänen kertoo, että niissä riittää virkistyskalastajille punalihaista kalaa. Uusissa rautujärvissä on yleensä verkkokalastuskielto eli saaliit on tarkoitettu pilkkijöille tai viehekalastajille. Seppäsen mukaan Metsähallituksen rooli on yleishyödyllinen eli pitää kalavedet kunnossa. Toisaalta Metsähallitus pyrkii ylläpitämään näillä alueilla joitakin maastorakenteita kuten laavuja, tulisijoja ja vuokrakämppiä.

Matkailutuotteet puuttuvat

Kalastusmatkailun hyödyntämisessä Metsähallitus toivoo paikallisten yrittäjien käyttävän tilaisuutta hyväksi. Esimerkiksi Sevettijärven alueella siirtoistutuksia on tehty jo toistakymmentä vuotta. Alueella olisi monta hyvää rautujärveä johon kalastusmatkailijoita voisi viedä. Kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff harmittelee tekijöiden vähyyttä: Siinähän on Rautujärvet ja Sevettijärvi sekä nämä maantien varressa olevat järvet, jotka ovat hyvällä paikalla ja kuitenkin erämaisia. Mutta meidän itse pitäisi rakentaa matkailutuotteita, jotka hyödyntävät tätä palvelua. Meiltä vain puuttuu ne yritykset jotka hyödyntävät näitä kalavesiä tai palvelut ovat vielä raakileita.

YLE 12.3.2009

▲Alkuun


ITÄMERENNORPAN POIKASET KÄRSIVÄT JÄIDEN VÄHYYDESTÄ

Vaikka talvi on ollut viimevuotista kylmempi, jäitä on Itämeren alueella vieläkin selvästi keskimääräistä vähemmän. Tästä syystä itämerennorpan poikasia uhkaa kato varsinkin Saaristomerellä ja Riianlahdella, kertoo ympäristöjärjestö WWF. Itämerennorpan poikaset syntyvät jäälle helmikuun lopussa. Emot hoivaavat poikasiaan suojaisissa lumiluolissa yli kuukauden ajan. Jos jäätä ei ole tarpeeksi, poikasia uhkaavat monenlaiset vaarat: ne ovat alttiita pedoille ja voivat joutua eroon emostaan ja kylmään veteen ennen suojaavan rasvakerroksen muodostumista.

Viime vuoden talvi oli vähäjäisin satoihin vuosiin. Sen seurauksena kolme itämerennorpan populaatiota menetti suurimman osan jälkikasvustaan. Tänä vuonna itämerennorpan pesinnän alkaessa jääpeitettä oli hieman yli 100 000 neliökilometriä, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuosi sitten. Siitä huolimatta jäätilanne on erityisesti Saaristomerellä huomattavasti heikompi kuin keskimäärin. Norpan pesinnän lisääntyvät vaikeudet ovat yksi seuraus ilmastonmuutoksesta. Ilmastomallit ennustavat, että Itämeren jääpeite pienenee 50 – 80 prosenttia nykyisestä vuosisadan loppuun mennessä, jos maapallon lämpötilan nousua ei hidasteta. Hiilidioksidipäästöjä pitää vähentää rajusti myös sen takia, ettei norppa häviäisi Itämereltä, kertoo WWF Suomen hyljetyöryhmän puheenjohtaja Antti Halkka. Itämerennorppa lisääntyy vain alueilla, jotka ovat jään peitossa keskimäärin vähintään 90 päivää vuodessa. Ilmastomallien mukaan norpan eteläisillä lisääntymisalueilla olisi vuosisadan lopussa jäätä vain noin 20 - 50 päivää vuodessa. Tällaisissa oloissa norppakannat eivät selviäisi.

Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt itämerennorpan vaarantuneeksi lajiksi. Itämerennorpalla on neljä populaatiota, ja sen kannaksi arvioidaan 7 000–10 000 yksilöä. Suurin kanta elää Pohjanlahdella, missä jäätilanne on hyvä. Eteläisten populaatioiden tilanne on vaikeampi. Saaristomerellä elää noin 200 norppaa ja Riianlahdella 1 000 – 1 500 norppaa. Näiden populaatioiden jälkikasvu on nyt pahasti uhattuna. Suomenlahden muutaman sadan yksilön norppakanta ei ole yhtä välittömässä vaarassa, koska suurin osa lahdesta on jään peitossa.

Ilmastonmuutos on merinisäkkäiden uusi uhka. Aikaisemmin norppakantoihin on vaikuttanut esimerkiksi metsästys ja ympäristömyrkyt. 1900-luvun alussa Itämerellä asusti 180 000 itämerennorppaa.

YLE Uutiset 10.3.2009

▲Alkuun


KORALLIRIUTAT LIUKENEVAT PIAN VETEEN

Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä happamoittaa ja lämmittää merivettä, mikä vaikeuttaa korallien kasvua. Eikä siinä kaikki: Carnegie-instituutin ja Jerusalemin yliopiston yhteinen tutkimus paljasti, että korallit liukenevat meriin, mikäli hiilidioksidipäästöjä ei leikata – ja nopeasti.

Korallien kolkko kohtalo selvisi, kun Ken Caldeira Carnegie-instituutista kollegoineen tutki tietokonemallilla, millaisia vaikutuksia ilmakehän CO2-pitoisuuksilla on meriveden lämpötilaan, kemiaan ja korallien vointiin. Vaihteluväliksi asetettiin esiteollisen ajan 280 ppm (osaa miljoonassa) 750 ppm:aan. Nykyinen hiilidioksidipitoisuus on yli 380 ppm ja kasvaa vauhdilla. Yli 9000 korallialueen mallinnus osoitti, että kun vaaleneminen otetaan huomioon, 560 ppm:n hiilidioksidipitoisuus heikentäisi korallien kalkkeutumista kaikkialla maailmassa niin voimakkaasti, että ne alkaisivat liueta veteen. "Jos emme muuta suuntaa pian, tuhoamme muutamassa kymmenessä vuodessa sen, mikä vei miljoonia vuosia kehittyä", Caldeira painottaa Geophysical Research Lettersissä.

Tiedelehti 10.3.2009

▲Alkuun


KALA TEKEE NUORET VIISAAMMIKSI

Kalan syönti näyttää tuoreen ruotsalaisselvityksen mukaan lisäävän nuorten poikien menestystä älykkyystesteissä. Tulokset paranivat, kun kalaa popsi kerran viikossa. Ruotsin television SVT:n Rapport-ohjelman mukaan kalan syönti parantaa nuorten menestymistä älykkyystesteissä. Kerran viikossa kalaa syöneet 15-vuotiaat saivat 3 vuotta myöhemmin noin 6 prosenttia parempia tuloksia älykkyystesteissä kuin muut samanikäiset.

Tutkimukseen osallistui 4 000 ruotsalaispoikaa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kalan vaikutuksia teini-ikäisiin on tutkittu. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kalan syönnillä on hyvä vaikutus sekä lasten että aikuisten hermostoon.

YLE 10.3.2009

▲Alkuun


SIMON YDINVOIMALA OLISI LÄHELLÄ ASUTUSTA

Säteilyturvakeskus edellyttää Kemin Hepolan ja Rytikarin sekä Simon Maksniemen koko asutuksen evakuointimahdollisuutta, mikäli Simon Karsikkoon rakennetaan ydinvoimala. Viranomaisten ydinvoimaloilta vaatima viiden kilometrin etäisyydelle ulottuva suojavyöhyke kattaisi vain osan taajamista. Kauempana olevan asutuksen osalta pelastuslaki edellyttää pelastussuunnitelman tekemistä. Uusien ydinvoimaloiden pelastussuunnitelman täytyy kattaa 20 kilometrin etäisyys voimalasta.

Fennovoiman ydinturvallisuuspäällikkö Kai Salminen sanoo, että Simon Karsikkoon sijoitettava ydinvoimalaitos olisi lähellä asutusta Suomen mittakaavassa mutta maailmanlaajuisesti kyse ei ole tiheän asutuksen keskittymästä. Tämä on nyt sitä viranomaisharkintaa, jota Säteilyturvakeskus tekee ja mitä pelastusviranomaiset osaltaan tekevät määritelläkseen sen ovatko nämä pelastusjärjestelmät toteutettavissa tehokkaasti vai ei. Fennovoima on mukana keskustelussa ja annamme siihen oman panoksemme, mutta viranomaiset tekevät kannanoton omissa lausunnoissaan.

YLE

▲Alkuun


KALOJA KUTISTAVA EVOLUUTIO VOIDAAN KÄÄNTÄÄ

Kaloja "kutistava" ja kalansaaliita vähentävä evoluutio on käännettävissa paluusuuntaan muutamassa vuosikymmenessä muuttamalla kaupallisia kalastustapoja, selvisi Stony Brook -yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Suurimpien kalojen tehokas kalastaminen on vuosikymmenien mittaan tahattomasti johtanut monien kalalajien geneettiseen uudelleenohjelmointiin kasvaa hitaammin, newyorkilaisen Stony Brook -yliopiston merentutkija David Conover sanoi.

Tutkimus osoittaa ensimmäisen kerran, että tämä evoluutio voidaan kääntää takaisin. Samalla se kyseenalaistaa teoreettiset mallit, joiden mukaan geneettisiä muutoksia ei voisi "perua". Nykyään kalastuksen säätely perustuu alamittaisuussäädöksiin, jotka kieltävät lajikohtaista alarajaa pienempien yksilöiden kalastamisen. Vain joidenkin lajien kohdalla on rajoitettu myös tiettyä rajaa isompien yksilöiden kalastusta.

"Tämä on huono juttu kaloille, koska toisin kuin ihmisillä, mitä isompi ja vanhempi kala on, sitä enemmän jälkeläisiä se tuottaa", Conover sanoi. Iso kala voi tuottaa kymmenen kertaa enemmän jälkeläisiä kuin pieni, mutta nykyiset säännökset tekevät isoksi kasvamisen kalalle vaaralliseksi. Ratkaisu on suojella isoja kaloja. "Jos lakkaisimme kalastamasta isoimpia kaloja, olisi taas kannattavaa olla suuri, ja tapahtuisi geneettisiä muutoksia, jotka asteittain laukaisisivat kannan elpymisen.

Conover tutki Atlantin hopeakyljen (Menidia menidia) kuutta villikantaa Long Islandin pohjoispuolella. Tutkijat poistivat alikoivasti suurimmat kalat viidessä sukupolvessa eli noin viidessä vuodessa. Sen jälkeen he sallivat viisi sukupolvea palautumista, jonka aikana valikoivaa kalastusta ei harjoitettu.

Kalojen keskikoko pieneni nopeasti valikoivan kalastuksen aikana. Palautumisen aikana koko hitaasti elpyi. Conover arvelee, että täysi elpyminen kestäisi 12 sukupolvea, mikä kaupallisesti tärkeillä kalalajeilla, kuten viiden vuoden sykleissä lisääntyvällä turskalla, tarkoittaisi 60 vuotta.

Tutkimuksesta raportoi Proceedings of the Royal Society B

▲Alkuun


KALASTUSTA RAJOITETAAN KITEELLÄ NORPAN VUOKSI

Kalastusta rajoitetaan Kiteen Oriveden saaristossa uhanalaisen saimaannorpan suojelemiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö aikoo jatkaa pyyntivälineiden ja pyyntitapojen käyttöä koskevia rajoituksia. Rajoituksilla pyritään parantamaan saimaannorpan elinmahdollisuuksia ja säilyttämään hyljekanta. Rajoitukset olisivat voimassa toukokuun alusta vuoden 2014 huhtikuun loppuun asti.

Rajoitukset kieltävät muun muassa pitkäsiiman, jossa syöttinä käytetään kalaa ja verkon, jonka liina tai riimu on tehty monisäikeisestä langasta. Verkkojen käyttöön on myös muita rajoituksia. Rajoitukset koskevat Kiteellä pientä aluetta Oriveden saaristossa. Kiteen kaupunginhallitus käsittelee kalastusrajoituksia maanantaina. Maa- ja metsätalousministeriölle kunnan on annettava lausunto maaliskuun puoliväliin mennessä.

YLE 6.3.2009

▲Alkuun


TURISTIEN VAPAMÄÄRÄÄ HALUTAAN RAJOITTAA TENOLLA

Tenolla halutaan rajoittaa turistien vapojen määrää veneissä. Lapin TE-keskus esittää, että ensi kalastuskaudella venettä kohti saisi olla vain kolme vapaa. Vapamäärän rajoittamista ovat vaatineet Norjan viranomaiset. Pentti Pasasen mukaan rajoituksen tarkoituksena on lopettaa vapojen lisääntyminen venekalastuksessa ja siten vähentää kalastuspainetta ja suojella Tenon lohta.

Perinteinen Tenon lohensoutu on tapahtunut ehkä kolmella vavalla alunpitäen. Sitte se on lähtenyt siitä lisääntymään. Pasanen sanoo, että viime vuosina Tenon veneissä vapoja on saattanut olla jopa yli kymmenen.

Tenojoki on Suomen ja Norjan yhteistä vesialuetta, jonka kalastussäännöistä päätetään maiden kesken. Etenkin Norjasta on tullut voimakkaita vaatimuksia ulkopaikkakuntalaisten venekalastuksen rajoittamiseksi myös Suomessa. Norjan lainsäädännön mukaan veneestä kalastettaessa saa käyttää vain kahta vapaa. Norjalaiset ovat esittäneet, että jokaiselle venevavalle pitäisi olisi oma lupa. Suomessa ehdotus ei ole saanut kannatusta. Kalatalouspäällikkö Pentti Pasasen mukaan neuvotteluissa päädyttiin 3 vapaan veneessä.

Se on eräänlainen kompromissi, jonka voimaantulo riippuu siitä millaisia lausuntoja me saadaan eri kalastajaryhmiltä ja vesialueiden omistajilta. "Neljä vapaa olisi sopivampi" Kaikille vapojen määrän rajoittaminen ei ole mieleen. Tenolla 30 - vuotta kalastanut hollolalainen Seppo Räsänen ei kannata esitystä.

Minusta kolme vapaa on ehkä liian vähän. Sopivampi olisi neljä vapaa veneessä, sen pystyy vielä kaksi veneessä olijaa hallitsemaan, Räsänen toteaa. Seppo Räsänen pohtii, että ulkopaikkakuntalaisen kalastaessa yksin kolme vapaa voisi olla hyväkin määrä. Toisaalta ongelmaksi saattaisi tulla valvonta. Valvontaa mutkistaisi se, että pitäisi katsoa onko kaksi turistia ja neljä vapaa tai yksi turisti ja kolme vapaa, Räsänen pohtii.

Ulkopaikkakuntalaisten kalastussäännön muutokset ovat parhaillaan lausuntokierroksella. Lausuntoja pyydetään maaliskuun 13. päivään saakka Lapin TE-keskukseen. Lausuntokierroksen jälkeen TE-keskus ja Finnmarkin lääninhallitus neuvottelevat miltä osin muutokset vahvistetaan ensi kalastuskaudelle.

YLE 4.3.2009

▲Alkuun


LUONNONSUOJELULIITTO: SAIMAANNORPAN VERKKOKUOLEMAT ESTETTÄVÄ NYT

Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) on vedonnut maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa (kesk), jotta ministeriö rajoittaisi verkkokalastusta saimaannorpan turvaamiseksi. Rajoituksia vaaditaan norpan tärkeimmille elinalueille Saimaalla. Rajoitukset olisivat voimassa 15.4.-30.6. viiden vuoden ajan.

SLL:n mukaan saimaannorpan tilanne on muuttunut niin vaikeaksi, etteivät liitonkin edistämät vapaaehtoiset suojelutoimet enää riitä. Verkkokalastus on tärkeimmillä seuduilla estettävä, etteivät norpat huku verkkoihin. SLL:n luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen muistuttaa, että kyse on vain 70 päivästä ja silloinkin voi kalastaa muilla välineillä.

Saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen. Sen koko kanta on nyt 260 yksilöä. Lisääntyviä naaraita on enää vähän yli 60. Suojelutoimista huolimatta saimaannorpan kanta on kääntynyt laskuun. Tärkein syy on verkkokalastuksen aiheuttama kuolleisuus, sillä joka vuosi verkkoihin takertuu 20 - 30 norppaa. Tilannetta pahentavat leutojen pesimätalvien huonot pesimäolosuhteet.

YLE Uutiset 26.2.2009

▲Alkuun


LÄMMIN VIE TAIMENET JA SIIAT VESISTÄ

Huonoja uutisia etelän kalastajille: luvassa vähemmän taimenta ja siikaa ja enemmän särkeä. Toistaiseksi kyseessä ei tosin ole kiveen hakattu totuus, vaan arvio. Ilmaston lämpeneminen lämmittää myös sisävesiä ja hyödyttää lämpimästä nauttivia kaloja ja heikentää kylmän veden lajien kantoja.

Asiaa selvittänyt Jani Heino painottaa, ettei Suomessa ole vielä tehty tarkkoja lajikohtaisia ennusteita siitä, miten kalojen ja muiden vesieliöiden levinneisyydet muuttuvat. Suomen ympäristökeskuksessa tutkijana työskentelevä Heino on laatinut yhdessä Raimo Virkkalan ja Heikki Toivosen kanssa artikkelin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sisävesilajeihin. Artikkeli on julkaistu kansainvälisesti arvostetussa Biological Reviews -sarjassa.

Artikkelissa käsitellään lähinnä Pohjois-Amerikassa ja Britanniassa tehtyjä havaintoja muutoksia lajien levinneisyydessä. Suurin osa käsittelee lajeja, joita ei tavata Suomessa, mutta havainnoista voi päätellä, mihin suuntaan Suomessakin mennään. Todennäköisimmin lämpenemisestä kärsivät ne kylmän ja viileän veden kalat, jotka elävät jo muutenkin esiintymisalueidensa rajalla. Heino arvelee, että esimerkiksi Etelä-Suomen taimenkannat voivat taantua. Toinen häviäjä voi olla siika.

Voittajiksi lämpimissä vesissä selviävät särkikalat, jotka voivat hyötyä myös ilmastonmuutoksen epäsuorista vaikutuksista. Sekä lämpeneminen että valumavesien lisääntyminen voivat rehevöittää pohjoisen karuja vesiä, mikä sopii särkikaloille.

Lämpeneminen voi auttaa happikatoon

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa eniten pieniin ja mataliin vesiin. "Vaikutus on suurin latvapuroissa ja pienissä lammissa, jotka voivat jopa kuivua helpommin. Tällaisissakin vesissä on kuitenkin hyvin runsas eliölajisto", Heino selittää. Suurissa vesistöissä vaikutus on pienempi, Suomessa esimerkiksi Saimaassa, Päijänteessä ja Oulujärvessä syvänteistä löytyy joka tapauksessa viileää vettä.

Ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin myös hyödyttää ainakin tietynlaisia sisävesiä. Kun talvet lämpenevät, lyhenee myös aika, jolloin järvet ovat jääpeitteen alla. "Ainakin periaatteessa happikadosta kärsivien järvien tilan pitäisi parantua, kun jääaika vähenee esimerkiksi kuukauden tai kaksi.

Kaleva 23.2.2008

▲Alkuun


LOHI VOISI KUTEA OUNASJOESSA

Unohdetaan hetkeksi Rovaniemen ja Kemin väli, pyytää lohitutkija Atso Romakkaniemi ennen kuin alkaa puhua Ounasjoesta lohijokena. Kemin ja Rovaniemen välillä Kemijoessa on viisi voimalaitosta, joista alimpaan eli Isohaaraan aletaan kesällä rakentaa toista kalatietä. Suunnitelmissa on turvata kalalle nousuväylä Ounasjoelle asti noin kymmenessä vuodessa. Ounasjoki on erinomaisessa kunnossa. Lohi lisääntyisi nimenomaan pääuomassa, joka ympäristöltään sopii poikastuotannolle, kertoo Romakkaniemi.

Kutualueet odottavat

Lohi on ollut poissa vuosikymmeniä, mutta kilpailutilanne muiden lajien kanssa ei ole ongelma. Kutualueet odottavat edelleen tyhjinä paluumuuttajaa. Tämä on nähty Tornionjoella, jossa heikoksi päässyt kanta alkoi nopeasti elpyä vanhoilla kutupaikoilla, kun lohen merikalastusta rajoitettiin riittävästi. Nyt vain pitäisi saada jatkuvaa runsasta nousulohien vaellusta alueelle.

Miten uusi kanta sitten osaisi nousta kotijokeensa?

Lohi on Romakkaniemen mukaan siitä kiitollinen kala, että se pyrkii merivaellukselta takaisin siihen jokeen, josta on lähtenytkin. Tärkeää on istutuspaikka, johon lohi leimautuu. Ongelmana on löytää kanta, joka on sopeutunut joen ja jokisuun merialueen kiertoon. Sellaista ei ole edes viljeltynä. Jokainen kanta on kuitenkin geneettisesti omanlaisensa. Kemijokisuussa pyörivät lohet ovat pääosin Tornionjoen emokaloista saatua alueelle istutettua kantaa. Jos istutus Ounasjoelle aloitetaan noin viisi vuotta ennen kalateiden valmistumista, nousulohilla olisi mahdollisuus palata kasvupaikoilleen. Aiemmin aloitetuilla istutuksilla on tutkinnallista merkitystä.

Ylä- ja alavirtaan

Tornionjoen kokemusten mukaan luonnonkannan elpyminen on melko nopeaa. 1990-luvun alun heikoista vuosista on tällä vuosikymmenellä päästy 10-20 kertaa vahvempaan kantaan. Aikaa tarvittiin kahden kolmen sukupolven verran. Ounasjoella työ on vaikeampi. Uusi kanta pitäisi sopeuttaa kulkemaan voimaloiden läpi sekä ylä- että alavirtaan. Alaspäin mentäessä allaspadot hidastavat vaelluskalan kulkua.

Romakkaniemi ei muista kansainvälistä esimerkkiä, jossa kokonaan uusi kanta olisi onnistuttu täydellisesti jokeen kotiuttamaan, mutta kannan vahvistaminen kyllä onnistuu. Ylävirraltaan rinnakkain kulkevat Muonionjoki ja Ounasjoki ovat ympäristöltään niin samanlaisia, että Muonionjoen kannan siirto naapurijokeen voisi hyvinkin onnistua.

Toimivia kalateitä jopa usean padon ohi löytyy, jos kyse on joen omasta kannasta. Ounasjoki voisi tuottaa satoja tuhansia poikasia vuosittain. Niistä 10-15 prosenttia olisi hengissä pyrkimässä kotijokeensa. Kymmenet tuhannet nousulohet saisivat kalamiehen sydämen läpättämään.

Lapin Kansa

▲Alkuun


KUUSAMON KITKAJÄRVI SAA YHDISTYKSEN YMPÄRILLEEN

Yhdistys haluaa suojella järveä. Toimintaan haastetaan mukaan järven tilasta kiinnostuneet tahot. Pontimena on tänä vuonna käynnistyvä Kitkajärvi-tutkimus. Kuusamon Kitkajärven kehitystä seuraamaan perustetaan Kitkan Viisaat -yhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on muun muassa suojella järveä ja koordinoida järven ympärillä tapahtuvia asioita. Yhdistys aikoo haastaa mukaan toimintaan Kitkajärven tilasta kiinnostuneita tahoja, kuten Ympäristökeskuksen ja järven tilasta kiinnostuneet kansalaiset.

Yhdistyksen toimintaa on ollut innoittamassa muun muassa tänä vuonna käynnistyvä Oulun yliopiston Oulangan tutkimusaseman Kitkajärvi-tutkimus. Sen tavoitteena on selvittää tieteellisesti järven ekologinen tila.

YLE Oulu 22.2.2008

▲Alkuun


KALASAALISPALAUTE TAHDOTAAN PAKOLLISEKSI

Saalispalautejärjestelmä tahdotaan pakolliseksi kalastajille. Metsähallituksen eräsuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta uskoo, että palautejärjestelmä on muutettava ennemmin tai myöhemmin pakolliseksi, mikäli maan kalakantaa halutaan hoitaa kestävästi.

Internetissä toimiva saalispalautejärestelmä otettiin käyttöön viime maaliskuussa. Luhdan mukaan virkistyskalastajat ovat antaneet palautetta hyvin, mutta pyydyskalastajilta palautetta on tullut liian vähän. Luhta muistuttaa, että kaikki palaute - jopa nollasaalis - on tärkeää tietoa kalakannan hoitamisessa. Metsähallituksen saalispalautejärjestelmä on maailman ensimmäinen netissä toimiva kalatalouden hallintajärjestelmä. Järjestelmässä on mukana kaikki metsähallituksen vesialuuet. Metsästyksessä palautejärjestelmä on ollut käytössä jo viitisen vuotta.

YLE Lappi 19.2.2009

▲Alkuun


ITÄMERESSÄ TUPLASTI ENEMMÄN JÄÄTÄ

Viikon kestänyt pakkasjakso on saanut Itämeren jääpeitteen kasvamaan vauhdilla. Ilmatieteen laitoksen mukaan merijään laajuus on kaksinkertainen viime talveen verrattuna. Jää peittää nyt neljänneksen Itämerestä. Jääpeite yltää koko Suomen rannikkoalueelle. Perämeri ja Merenkurkku ovat jäässä kauttaaltaan.

Pohjoisimmissa osissa jään paksuus on yli 60 senttimetriä ja Suomenlahdellakin keskimäärin 15 senttimetriä. Ilmatieteen laitoksen jääpalvelun mukaan edelleen jää on kuitenkin edelleen monin paikoin vaarallisen heikko.

YLE 18.2.2009

▲Alkuun


SISÄVESIEN LEVÄSEURANTA JATKUU

Ympäristökeskus kertoo, että viime päivinä julkisuudessa olleet väitteet järvien leväseurannan lopettamisesta eivät pidä paikkaansa. Sisävesien leväseuranta jatkuu myös ensi kesänä. Ympäristökeskus kertoo tänään, että viime päivinä julkisuudessa olleet väitteet järvien leväseurannan lopettamisesta eivät pidä paikkaansa.

Ympäristökeskuksen mukaan leväasia on mukana työssä, jossa selvitetään ympäristön seurannan uudistamista. Selvityksessä biologiset menetelmät ovat ehdolla korvaamaan nykyisen silmämääräisen leväseurannan. Levätilanteen tarkkailu jatkuu kuitenkin myös ensi kesänä.

YLE 18.2.2009

▲Alkuun


VAPAA-AJANKALASTAJILLE EI OLE TULOSSA SAALIIDEN ILMOITUSVELVOLLISUUTTA

EU:n vapaa-ajankalastajille suunnittelema ilmoitusvelvollisuus yli 15 kilon saaliista on ymmärretty väärin, sanoo Kainuun TE-keskuksen kalataloustarkastaja Kalle Torvinen. Hänen mukaansa suunnitelma koskee merialueen ammattikalastajia, jotka ovat saaliskiintiön täytyttyä jatkaneet kalastusta vapaa-ajankalastajina.

Suunnitelman mukaan ilmoitusvelvollisuus tulisi Pohjanmerellä ja Itämeren eteläosissa kalastaville kalastusaluksille.

Ilmoitusvelvollisuus koskisi vain kalalajeja, joilla on EU:ssa kannanhoitosuunnitelma. Nykyisin suunnitelmat on tehty muun muassa turskille ja ankeriaille. Tulevaisuudessa suunnitelmia voidaan tehdä myös muille harvinaisille lajeille, Torvinen kertoo. Hän korostaa, ettei EU suunnittele ilmoitusvelvollisuutta virkistyskalastajille, etenkään sisävesillä.

Suomessa kalakantojen säätely on perinteisesti tehty rajoittamalla kalastusta kutuaikoina. Lisäksi kaloilla on alamittoja, joilla turvataan niiden lisääntyminen.

Alamittoja voidaan määrätä paikallisesti. Esimerkiksi Oulujärven kalastusalueella taimenen alamittaa nostetaan 40 senttimetristä 50 senttiin ja kuhan alamittaa 30:stä 45 senttiin vuoden 2010 alusta lähtien. Tällä pyritään turvaamaan kalojen luonnollinen lisääntyminen alueella, nyt kalakantoja on jouduttu ylläpitämään pääosin istutuksilla.

Yle Kainuu

▲Alkuun


TUTKIJOIDEN HÄTÄHUUTO: ILMASTONMUUTOS HAPPAMOITTAA MERET

Maailman 150 johtavaa merentutkijaa on laatinut yhteisen julistuksen, jossa he tuovat ilmi huolensa ilmastonmuutoksen vaikutuksista merivesiin.

Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä muuttaa meriveden happamemmaksi, mikä on tuhoisaa monille merieliöille. "Monacon julistuksessaan" tutkijat toteavat, että meren pH-arvot muuttuvat nyt sata kertaa nopeammin kuin luonnollinen muutosnopeus olisi.

Tutkijat vetoavat poliittisiin päättäjiin, että hiilidioksidipäästöt saataisiin nopeasti kuriin. Tutkijat arvioivat, että jos päästöt jatkuvat nykyisellään, vaikutukset esimerkiksi kalakantoihin voivat olla dramaattiset jo muutaman vuosikymmenen kuluessa.

Merieliöiden ravintoketju häiriintyisi oleellisesti. Ensimmäisenä vaikutukset näkyisivät koralliriutoilla. Veden happamoituminen heikentää esimerkiksi planktonin kuoren rakennetta. Plankton on lukuisien merieläinten pääasiallista ravintoa ja sen määrän väheneminen vaikuttaisi olennaisesti merten biodiversiteettiin.

Happamoitumisilmiö heikentäisi myös miljoonien ihmisten ravinnonsaantia.

YLE Uutiset

▲Alkuun


YDINVOIMALA ON TÄRKEÄ POHJOISEN TULEVAISUUDELLE

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas liputtaa ydinvoimalan rakentamisen puolesta. Ydinvoiman vastainen kansanliike ei kanna Rantakankaan mielestä vastuuta koko maan talouskehityksestä.

Suomen Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas pitää ydinvoimalan saamista välttämättömä Pohjois-Suomen tulevaisuudelle. Samalla suurinvestointi toisi uskoa keskustan politiikalle.

Pohjoisessa ydinvoimalaa suunnitellaan edelleen rakennettavaksi Hanhikiven alueelle Pyhäjoella ja Simon Karsikkoniemeen. Rantakangas vertaa ydinvoimalan saamista pohjoisen terästehtaitten kaltaisiin investointeihin.

Rakentamispäätös olisi mittaluokaltaan merkittävin aluepoliittinen teko sitten Rautaruukin, Outokummun terästehtaan ja Oulun yliopiston perustamisen. Se varmasti vahvistaisi tulevaisuuden uskoa sekä puolueeseen että myös koko Pohjois-Suomen kehitykseen. Ydinvoiman vastainen kansanliike katsoo hivenen suppeammin eikä kanna vastuuta koko maan talouskehityksestä.

YLE Oulu

▲Alkuun


TORNIOJOEN LOHISAALIS ON KASVANUT VOIMAKKAASTI

Vuoden 2008 Tornionjoen suomenpuoleinen lohisaalis oli noin 57000 kg, eli noin 8800 lohta. Saalis 2,5-kertaistui edellisvuodesta ja oli kolminkertainen suhteessa kuluvan vuosikymmenen aiempaan vuosittaiseen keskisaaliiseen.

Esitetyt tilastot kattavat vesistön suomenpuoleisen alueen kalastuksen. Viime vuosina ruotsinpuoleisen jokikalastuksen tilastoitu lohisaalis on ollut noin puolet suomenpuoleisesta saaliista.

Kalastajia hieman edellisvuosia enemmän

Suomen ja Ruotsin rajalla virtaavalle Tornionjoen, Muonionjoen ja Könkämäenon muodostamalle lohenkalastusalueelle lunasti viehekalastusluvan viime vuonna noin 6 560 kalastajaa. Noin 40 prosenttia kalastajista sai saaliikseen lohta. Kolme neljästä kalastajasta oli ulkopaikkakuntalaisia. Kalastuspäiviä kertyi kuitenkin eniten paikallisille kalastajille, ja he myös saivat suurimman osan Tornionjoen lohisaaliista. Yhden lohen saaliiksi saamiseksi käytiin kalalla keskimäärin viitenä päivänä. Tärkeimpiä kalastusalueita olivat alkukesästä Tornion kunta ja myöhemmin kesällä Pellon, Kolarin ja Muonion kunnat. Vetouistelu soutaen oli ylivoimaisesti suosituin kalastustapa, jolla saatiin 99 prosenttia lohisaaliista.

Ulkopaikkakuntalainen kalastaja kulutti keskimäärin viisi kalastuspäivää sisältävällä kalastusmatkallaan 380 euroa. Suurin osa kalastusturistien kuluista muodostui majoituksesta ja ruokailusta, mutta menoja syntyi myös veneen vuokrauksesta ja kalastusvälineiden hankinnasta. Matkoihin kotipaikan ja Tornionjokilaakson välillä kului lisäksi keskimäärin 130 euroa. Suomalaisten ja ruotsalaisten lisäksi joella vieraili ulkomaalaisia kalastusturisteja ainakin 25 maasta.

Valtaosa saalislohista kahden merivuoden ikäisiä

Suuri enemmistö viime vuoden saaliista koostui vuonna 2006 poikasina merelle vaeltaneista lohista. Nämä kahden merivuoden ikäiset lohet painavat yleensä 4 - 8 kiloa. Saalislohien keski-ikä pieneni muutamaan edellisvuoteen nähden, minkä vuoksi myös keskipaino oli pienempi kuin edellisvuosina. Lohisaalis oli siten yksilömäärältään hieman suurempi mutta kokonaispainoltaan hieman pienempi kuin edellisenä huippusaaliin vuonna 1997, jolloin lohet olivat vanhempia ja kookkaampia.

Saaliissa oli kuitenkin mukana myös vanhempia lohia. Kalastajilta kerättyjen 737 saalisnäytteen vanhin lohi oli lähtenyt joesta merelle syönnösvaellukselle 8 vuotta aiemmin, ja oli tulossa kudulle jo neljättä kertaa. Pääosa Itämeren lohista kutee vain kerran elämässään, eikä näin useasti kutenutta lohta ole havaittu Tornionjoen lohen tutkimuksissa yli puoleen vuosisataan.

Tornionjoen saaliita on tilastoitu vuosittain 1980-luvun alusta lähtien osana lohikannan seurantatutkimusta. Tutkimuksen avulla saadaan tietoa Tornionjoen lohikannan tilasta ja kehityksestä. Tietoja hyödynnetään pyrittäessä säilyttämään ja vahvistamaan Tornionjoen lohikannan monimuotoisuutta ja tuottavuutta.

RKTL 28.1.2009

▲Alkuun


UUSI LAKIESITYS ESTÄISI VUOTOKSEN RAKENTAMISEN

Vuotoksen tekoaltaan rakentaminen vaatii myös jatkossa oikeuden luvan. Oikeusministeriön valmistelemassa vesilain uudistuksessa tuomioistuin voi estää merkittävät vesirakentamishankkeet.

Oikeusministeri Tuija Braxin mukaan kolmen ministeriön sorvaama esitys ei muuta lakia isojen vesihankkeiden osalta. Vesirakentamisen esteet pitää myös jatkossa punnita oikeudessa, ei valtioneuvostossa.

Lakiesitys käytännössä estää Vuotoksen rakentamisen. Korkeimman hallinto-oikeuden kuusi vuotta sitten tekemän linjauksen mukaan Vuotoksen tekoaltaan ja voimalaitoksen rakentaminen ei ole mahdollista ympäristösyistä.

Vesirakentamisen kannattajat ovat vaatineet uuteen vesilakiin muutoksia niin sanottuun ehdottoman luvan myöntämisen esteitä koskevaan pykälään. He ovat vaatineet, että valtioneuvosto voi tarvittaessa myöntää luvan isolle vesirakennushankkeelle.

Lakiesitys annetaan eduskunnalle kevään kuluessa.

Esitys tiukentaa selvästi uusien vesihankkeiden ehtoja. Esityksen myötä vesirakentaminen saa aiheuttaa vain vähäisiä muutoksia vesistöille. Muun muassa ruoppaukset vaativat luvan nykyistä pienemmissä hankkeissa ja metsien uudet kunnostusojitukset käydään tapauskohtaisesti läpi. Kunnostusojituksia saa tehdä ilman ilmoitusvelvollisuutta kohteissa, jotka toimivat edelleen metsän kuivatuksessa. Vesilaki ei suoraan vaikuta uusien turvemaiden käyttöönottoon.

Oikeusministeriön esitys ei muuta voimayhtiöiden vesistöjen vanhoja sääntelyoikeuksia. Muusta ympäristölainsäädännöstä poiketen voimayhtiöiden lupia ei muuteta määräaikaisiksi. Uusien hankkeiden osalta sovelletaan jatkossa uutta vesilakia ja sen vaatimuksia muun muassa kalaportaiden rakentamisesta ja juoksutusten vaikutuksista vesistöön.

Uusi vesilaki tulee mahdollisesti voimaan ensi vuoden aikana. Vesilaki ei vaikuta kiistellyn Kollajan rakentamiseen. Iijoki on suojeltu koskiensuojelulailla.

YLE Uutiset 28.1.2009

▲Alkuun


KASVATETULLE KALALLE TULOSSA VASTUULLISUUDEN TAKAAVA SERTIFIKAATTI

WWF rahoittaa kestävälle kalanviljelylle parhaillaan suunnitteilla olevaa sertifikaattia. Sertifikaatti tukee WWF:n tavoitetta suojella maailman meriä ja löytää samalla innovatiivisia keinoja maapallon ruokavarantojen vastuulliseen käyttöön. Standardien avulla myös kuluttajat voivat varmistua, että heidän ruokaostoksensa tukevat ympäristönsuojelua.

Kestävää kalanviljelyä koskevan sertifikaatin standardeja suunnitellaan parhaillaan. Uuden ASC-sertifikaatin (Aquaculture Stewardship Council) kehitystyön pohjana on jo olemassa oleva kestävän luonnonpyynnin MSC-sertifikaatti (Marine Stewardship Council).

Tällä hetkellä työn alla olevat standardit minimoivat kalanviljelyn tärkeimmät ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. Ne kattavat aluksi yhdeksän kala- ja äyriäislajia, joiden viljelyllä on suurin vaikutus ympäristöön, joilla on suurin markkina-arvo ja/tai jotka ovat eniten myytyjä. Näitä lajeja ovat lohi, taimen, katkarapu, haimonni (pangasius), tilapia-kirjoahven sekä erilaiset simpukat ja osterit.

”Yleisesti kuvitellaan, että vesiviljely on ratkaisu maailman merien romahtaneisiin kalakantoihin. Yhden lohikilon kasvattaminen vaatii kuitenkin neljä kiloa anjovista, mikä ei ole kestävää toimintaa. Kun tulevaisuudessa kalanviljelyllekin on käytössä luotettava sertifikaatti, kalateollisuus voi jopa kasvaa kantaen samalla vastuuta ympäristöstä”, sanoo meriasiantuntija Sampsa Vilhunen WWF Suomesta.

”Lähes 70 % Suomessa myytävästä kalasta on ulkomaista alkuperää. Tästä suurin osa on kasvatettua lohta. Luonnonpyynnin kestävyyden takaava, Suomenkin markkinoilla yleistyvä MSC-merkintä ei kata viljeltyä kalaa. Siksi tuleva ASC-sertifikaatti on todella tarpeellinen”, Vilhunen sanoo.

WWF rahoittaa yhdessä Aquaculture Stewardship Councilin kanssa sertifikaatin suunnittelua ja käyttöönottoa. Sertifikaatin odotetaan olevan käytössä kahden vuoden kuluttua.

WWF

▲Alkuun


VEDENPUHDISTAMOT FEMINISOIVAT KALOJA

Hormonitoimintaa voivat häiritä synteettiset tai luonnosta peräisin olevat yhdisteet. Tunnettuja häiriöitä ovat esimerkiksi sukupuolen muuttuminen ja steriiliys. Hormonitoimintaa häiritseviä aineita pääsee vesistöihin yhä enemmän lääkeaineiden, torjunta-aineiden sekä teollisten tuotteiden jääminä.

Ihmisen ja muiden selkärankaisten hormonijärjestelmät ovat hyvin samankaltaiset, joten kaloja voidaan käyttää mallina aineiden vaikutuksia tutkittaessa.

Jätevesillä estrogeenisia vaikutuksia

Aikaisemmissa tutkimuksissa vedenpuhdistamoiden tai paperiteollisuuden jätevesille altistuneilla kaloilla on todettu hormonaalisia häiriöitä, kuten feminisoitumista ja maskulinisoitumista.

Carina Björkblom tutki väitöskirjassaan, sisältävätkö Suomen rannikoilla sijaitsevien kunnallisten vedenpuhdistamoiden jätevedet hormonaalisesti aktiivisia aineita siinä määrin, että ne voivat aiheuttaa hormonaalisia vaikutuksia kaloille.

Tulokset viittaavat siihen että hormonitoimintaa häiritsevien aineiden vaikutukset kaloissa eivät ole Suomessa yhtä laajasti levinnyt ongelma kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Se johtuu luultavasti siitä, että suomalaisissa puhdistamoissa käytetään tehokasta puhdistustekniikkaa, minkä seurauksena hormonaalisesti aktiivisten yhdisteiden määrää jätevedessä vähenee. Vaihtoehtoisesti jätevesi laimenee puhdistamosta päästettäessä huomattavasti enemmän Suomessa kuin monessa muussa maassa.

Joitakin feminisoivia (estrogeenisia) vaikutuksia kuitenkin todettiin kaloissa, jotka elävät vedenpuhdistamoiden jätevesiä vastaanottavissa vesistöissä. Estrogeeniaktiivisuudesta saatiin viitteitä myös kontrolloiduissa laboratoriokokeissa, joissa kolmipiikkejä altistettiin kunnalliselle jätevedelle.

Kolmipiikistä solumalli

Björkblomin tavoitteena oli kehittää uusi, kalan soluista kasvatettu solumalli. Tällä hetkellä on suuri tarve luotettaville ja kustannustehokkaille solumalleille, jotka helpottavat aineiden riskiarviointeja. Mallieliönä on käytetty kolmipiikkiä, joka omaa useamman käyttökelpoisen biomarkkerin jolla voi mitata hormonitoimintaa häiritsevien aineiden vaikutuksia.

Solumallit ennakoivat kaloissa huomattuja hormonaalisia vaikutuksia ja voivat näin ollen olla erittäin käyttökelpoisia kun hormonitoimintaa häiritsevien aineiden toimintamekanismeja selvitetään alustavissa riskiarvioinneissa.

Tiedeuutiset 15.1.2009

▲Alkuun


SAIMAALLA YHÄ PALJON SINILEVÄÄ

Läntisen Pien-Saimaan vesistön tila on heikentynyt nopeasti. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen mukaan koko järvialue on täyttynyt maksamyrkyllisen Anabaena -sinilevän kukinnasta.

Viranomaisten mukaan sinilevän esiintyminen näin myöhään ja näin laajana on Suomessa täysin poikkeuksellista.

Ympäristökeskuksen mukaan ilmiö pitäisi tutkia perusteellisesti, sillä vaarana on myrkkyjen kulkeutuminen talousveteen. Lappeenranta ottaa suuren osan juomavedestään Pien-Saimaasta.

Sinileväesiintymiä on tutkittu viime kuukausina tavanomaista tiheämmin ja tulokset ovat hälyttäviä.

Sinilevän klorofylli-a -pitoisuudet olivat viime vuoden lopulla 40-kertaisia normaaliin verrattuna ja vielä viime viikolla 20 kertaisia, sillä levä on jatkanut kukintaansa jopa jään alla. Viime viikolla tehdyissä mittauksissa Lappeenrannan Sunisenselällä havaittiin sinilevää lähes yhtä paljon kuin lokakuun lopussa, jolloin kukinta oli vahvaa. Myös Taipalsaaren Riutanselällä sinilevää on poikkeuksellisen paljon.

Levämassa on nyt vajoamassa pohjaan, mikä kiihdyttää järven rehevöitymistä entisestään, sanoo limnologi Marja Kauppi Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksesta. Pohjan happipitoisuus on jo vähentynyt.

Syynä ravinnevalumat

Yhtä yksittäistä syytä poikkeukselliseen leväkukintaan ja sen laajentumiseen ei tiedetä. Viime vuoden runsaista sateista johtuneet ravinnevalumat voivat olla yksi selitys. Järveä kuormittavat myös maatalous ja turvetuotanto.

Tähänastisten tutkimusten mukaan levän sisältämä maksamyrkky ei ole kulkeutunut lappeenrantalaisten juomaveteen. Järvivesi suodatetaan imeytysaltaiden ja hiekkaharjun läpi vesilaitokselle. Lappeenrannan kaupunki ja Lappeenrannan Vesi Oy selvittävät parhaillaan mahdollisuuksia raakaveden esikäsittelyyn tai välikäsittelyyn juomaveden laadun parantamiseksi.

YLE Uutiset

▲Alkuun


ISOHAARAN KALATIE VANHAAN TUNNELIIN

Toisen kalatienrakentaminen Isohaaran voimalaitokseen Kemijokisuuhun odottaa enää rahoituksen järjestymistä. Kalatien toiminnallinen suunnittelu on juuri valmistunut. Se sijoittaa portaan 40 metrin mittaiseen tunneliin, joka on valmiina patorakennelman sisällä. Tunneli on rakennettu aikoinaan uittoränniä varten, mutta on sittemmin suljettu yläpäästään betonilla. Nousua kalatiehen tulee noin 12 metriä.

Isohaaran vanhan koneaseman yhteyteen tulevaan kalatiehen tulee erilaisia osuuksia. Ala­osassa on sulku, josta kalat nousevat avokanavan kautta entisen uittotunnelin suulle. Uittotunnelin alkuosassa on samantyyppisiä niin sanottuja Denil osuuksia kuin Isohaaran uudemman voimalan yhteyteen aiemmin rakennetussa kalatiessä. Uittotunnelista kalat poistuvat lyhyen niin sanotun pystyrakokalatien kautta voimalan yläaltaaseen.

Isohaaran kalatiehen johdetaan vettä 0,4-0,8 kuutiometriä sekunnissa. Sen lisäksi sisäänkäyntiin pumpataan houkutusvettä 0,5 kuutiota sekunnissa. Kalatiessä, voimalaitoksen vieressä, on kaksi sisääntuloaukkoa. Kalatien sulutusta, veden korkeuksia ja virtaamaa ohjaa automatiikka.

Kalatien rakentaminen maksaa 1,13 miljoonaa euroa. Siihen eivät sisälly kalatien toiminnallinen seuranta eikä kalalaskuri. Siitä tulee samantyyppinen kuin on Merikosken voimalassa Oulujokisuussa. Rakentamisrahaa haetaan EU:lta ja Kemijokivarren kunnilta.

Kaleva

▲Alkuun


MERITUULIPUISTOJEN VAIKUTUKSISTA VAIN VÄHÄN TIETOA

Merituulipuistojen merikaapelit pistetään väistämään troolausreittejä. Oulunsalon ja Iin väliselä merialueella pyörii ensi vuosikymmenellä jopa 700 yksittäistä tuulivoimalaa, jos kaikki meneillään olevat suunnitelmat toteutuvat.

Osa kalastajista pelkää, että voimalat tuhoaisivat heidän elinkeinonsa. Pohjois-Perämeren ammattikalastajien puheenjohtaja Eero Väätäjä kirjoitti 4.1. Kalevan Lukijan sivulla, että tuulivoimaloiden toteutuminen lopettaisi kalastuksen Perämerellä lähes kokonaan kalojen kutupaikkojen tuhoutumisen ja troolauskiellon takia.

Näin vakaviin seurauksiin ei kaikkialla uskota. "Ymmärrettävästi kalastajat tuovat esille pahinta skenaariota. Kukapa ei olisi huolissaan ammattinsa puolesta. Luonto on kuitenkin hyvä korjaamaan muutoksia", tutkija Erkki Jokikokko Riistan-ja kalantutkimuslaitoksesta sanoo.

Olosuhteet arvoitus

Tuulivoimalahankkeisiin tehdään ympäristövaikutusten arviointi (yva). Pisimmälle suunniteltu on WPD Finlandia Suurhiekan hanke. Sen yvan loppuraportin luonnokset valmistuvat ensi kuussa. Selvitysten mukaan merkittäviä haittavaikutuksia hankkeesta ei kalastukselle koidu.

"Hankkeessamme tuulivoimalaa pystytetään kilometrin välein, eli siellä voi edelleen veneillä eikä koko alueen poikastuotantoa tuhota. Lisäksi nimenomaan vältämme ja kierrämme tärkeimmät pohjatroolausreitit ja rysäpaikat", hankkeesta vastaava Heli Rissanen WPD Finlandista sanoo.

Muun muassa yksi reittivaihtoehto merikaapelille on suunniteltu kalastajien ehdotuksesta. Perämeren olosuhteet ovat niin erilaiset, ettei ulkomaiden tutkimustuloksista voi päätellä, miten tuulivoimaloiden rakentaminen kalastuselinkeinoon vaikuttaa.

"Esimerkiksi Tanskassa tuulivoimalaa on rakennettu syville vesille, missä ei kalastusta ole. On kuitenkin todettu, että kalasto ei ole voimaloista kärsinyt, vaan päinvastoin tuulivoimalan perustukset ovat toimineet hyvänä kasvupohjana eliöille", Rissanen selvittää.

Kalastusta ei unohdeta

Perämeren kalatalousyhteisöjen liiton toiminnanjohtaja Jyrki Oi­karinen on ollut mukana muun muassa Suurhiekan yvan laadinnassa. Hänen mielestään kukaan ei voi luotettavasti arvioida, miten tuulivoimalahankkeet vaikuttavat matalikkoihin.

"Tuskin yhdestä hankkeesta olisi haittaa, mutta nythän niitä on suunniteltu vähän joka matalikolle. Avovesien matalikoista on vähän tietoa, vaikka yvassa asioita ihan kiitettävästi selvitetään", Oikarinen pohtii.

Lain mukaan yvassa pitää ottaa huomioon muiden alueen hankkeiden yhteisvaikutus. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ylitarkastaja Tuukka Pahtamaa tähdentää, että tuulivoimalahankkeiden vaikutukset kalastukseen ovat yvan tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.

"Odotamme mielenkiinnolla ensimmäisten selvitysten valmistumista. Suomessa ei merituulipuistoja ole, joten kokemusperäistä tietoa ei ole."

Eniten häiriötä kaloille tulee voimaloiden rakentamisvaiheesta. Suurhiekan hankkeessa rakentaminen kestäisi kaksi avovesikautta. "Rakentamistyöt ajoitetaan niin, että ne ovat eri aikaan kuin merkittävimpien kalalajien, kuten silakan, poikastuotanto. Alkukesä olisi rakentamiselta rauhoitettua aikaa", Rissanen vakuuttaa.

Kaleva 9.1.2009

▲Alkuun


2008:

SAASTEET MUUTTAVAT ITÄVALLAN JOKIKALOJEN SUKUPUOLEN

Kaksi kolmasosaa Itävallan joissa elävistä kaloista on naaraita, kertoo Itävallan yleisradioyhtiö ORF. Tieto on saatu tutkimalla Itävallan kalastusyhdistysten jäsenten verkoilla pyytämiä kaloja.

Naaraskalojen osuuden lisääntymisen syyt eivät ole täsmälleen ottaen tiedossa, mutta tutkijat uskovat, että ilmiön takana ovat jokiveteen päätyvät kemialliset aineet. Monet kemikaalit läpäisevät ainakin osittain puhdistuslaitosten suodattimet ja päätyvät vesistöihin. Siellä niillä on hormoneja muuttava vaikutus, joka näkyy naaraskalojen yleistymisenä suhteessa koiraisiin. Eniten naaraat ovat yleistyneet kirjolohilla ja harjuksilla. Tutkijat syyttävät ilmiöstä mm. antibiootteja, ehkäisypillereitä, puhdistus- ja väriaineita sekä hyönteismyrkkyjä.

ORF:n haastattelema Ylä-Itävallan kalastusliiton puheenjohtaja Karl Wögerbauer toteaa, että havainnon perusteella voidaan ainakin vaatia ympäristösäädösten tiukentamista.

YLE Uutiset, DPA

▲Alkuun


VAALAN JYLHÄMÄN ARVOALUEEN HAKKUU YLLÄTTI

Museoviraston valtakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi määrittelemä, arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema Jylhämän voimalaitoskylä menetti ison osan ympäristöarvoaan, kun kylän vanha metsä hakattiin pois. Vireillä oleva kaava ei ehtinyt suojaamaan kylää.

Oulujokivarren rantaosayleiskaavan vahvistaminen on viivästynyt valitusten takia. Aluearkkitehti Sirpa Lyytinen sanoo, että kaavan voimassa ollessa alueen käsittelyyn olisi vaadittu maisematyölupa.

Hakkuut tulivat ikävänä yllätyksenä myös Kainuun ympäristökeskukselle. Arkkitehti Pertti Pertolan mukaan lakia ei ole rikottu, mutta hän pitää alueen omistajan toimintaa piittaamattomana ja uhmakkaana.

"Me ja kunta olimme yllättävässä tilanteessa aseettomia. Alueen valtakunnallisesti merkittävä status on yleisesti todettu, mutta Oulujokivarren kohteet eivät ehtineet mukaan marraskuussa julkaistuun arvoalueiden luetteloon."

Pertolan mukaan oleellista on, että vaikka lakiin voitaisiinkin vedota, menetettyä maisemaa ei saada takaisin. Ympäristökeskus yrittää nyt varmistaa, ettei vastaavaa pääse sattumaan muualla.

Alueen kulttuurihistoriallista arvoa ei ole otettu huomioon lainkaan.

Pertti Pertola arkkitehti

"Jylhämän alueen tulevassa käytössä on edessä ongelmia, sillä sen tiestöä ei ole jostain syystä erotettu omaksi tilakseen. Nyt tiet ovat osana kiinteistöjä, joiden läpi kaikki teiden käyttäjät kulkevat. Esimerkiksi kunnallistekniikkaa rakennettaessa joudutaan monimutkaisiin lunastussopimuksiin", Pertola uumoilee.

Vuonna 2002 Jylhämän 43 hehtaarin asuinalueen, puolensataa asuntoa, toimisto-, teollisuus- ja varastotilaa sekä entisen kaupan ja seurantalon ostanut utajärveläinen Kari Karppinen torjuu väitteet uhmakkaasti toiminnasta. Hän sanoo hakanneensa metsän pois tulevien asuntojen tieltä.

"Olen yksi rantaosayleiskaavasta valittaneista. Aikanaan kaava kuitenkin vahvistetaan, ja jylhä-maan laaditaan myös asemakaava. Tarkoituksenani on silloin tarjota myytäväksi tontteja nyt hakatulta alueelta."

Karppinen kertoo myyneensä jo suurimman osan Jylhämän asunnoista. Paikalliset asukkaat ovat hänen mukaansa ymmärtäneet hakkuiden tarkoituksen, eikä valituksia ole kantautunut omistajan korviin.

Aluearkkitehti Sirpa Lyylisen mukaan Jylhämän tuleva asemakaava tuo tontteja myös nyt hakatulle alueelle. Avohakkuuta rakentaminen ei kuitenkaan missään nimessä olisi edellyttänyt.

"Kyllä asuinalueeseen kuuluvat myös puistot ja viheralueet", hän tähdentää.

Jylhämän kyläkuvaa rumentaa myös entisen urheilukentän paikalle raivattu, kesken jäänyt harjoitusravirata.

Kaleva

▲Alkuun


ITÄMEREN LÄMPENEMINEN MUUTTAISI MEREN ELIÖSTÖÄ

Itämeren veden lämpötila lämpenee tämän vuosisadan aikana kahdesta neljään astetta, sanoo uutistoimisto DPA:n haastattelema tutkija Joachim Dippner, joka työskentelee Rostockin Itämeren- tutkimusinstituutissa. Huomiota pitäisi kiinnittää yksittäisten eläinlajien sijasta suuriin ja perustavanlaatuisiin vaikutuksiin.

Ennen lämpenemisen vaikutuksia on pohdittu suurten eläinten, kuten hylkeiden ja kalojen kannalta, mutta Dippner muistuttaa, että näin suuri lämpeneminen mullistaisi meren eliöstön perusteellisesti.

Meren ekologia on riippuvainen ravinteiden kierrosta. Voimakas lämpeneminen sekoittaisi ravinnetasapainoa erityisesti niin, että meren pintakerrosten ravinnemäärä vähenisi selvästi.

Meren ravintoketjun ensimmäisen portaan, planktonin elinolosuhteet muuttuisivat. Planktonin menestymisen keskeinen tekijä on kukkimisen ajankohta.

Kukkiminen riippuu meriveden lämpötilasta. Lämpenemisen aikaistuminen muuttaa planktonin kukkimista, mikä vaikuttaisi kaikkien planktonista riippuvaisten lajien elämään.

Lämpeneminen vähentää lisäksi jään määrää, mikä uhkaa jäälle synnyttävien hylkeiden olemassaoloa. Dippnerin mukaan erityisesti itämerennorppa on uhattuna.

Dippner kiinnittää huomiota toimiin, joita poliitikot esittävät ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Yksi tärkeimmistä toimista on bioenergian suosiminen.

Tämä on Dippnerin mielestä väärin. Biopolttoaineiden polttaminen ehkä vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta biopolttoaineet tuottavat runsaasti metaani- ja typpioksiduulipäästöjä.

Metaani lämmittää ilmakehää yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaammin. Typpioksiduuli eli ilokaasu on jopa 190 kertaa hiilidioksidia voimakaampi kasvihuonekaasu.

YLE Uutiset, DPA

▲Alkuun


PVO: KOLLAJA LEIKKAISI TULVAHUIPUT

Pohjolan Voiman uusi oma Kollajan rakentamissuunnitelma säilyttäisi Iijoen kosket ja turvaisi vaikutusalueen Naturat. Voimayhtiössä uskotaan, että suunnitelman myötä virtakalojen elinolot samoin kuin rantojen käyttömahdollisuudet parantuisivat.

Varsinainen virallinen ympäristövaikutusten arviointi eli yva valmistuu tammikuussa.

PV0-Vesivoimantoimitusjohtaja BirgerYlisaukko-oja kertoo, että uuden suunnittelun lähtökohtana on ollut se, ettei kaikkea vettä ohjattaisikaan Kollajan teko-järveen vaan osa jätettäisiin virtaamaan luonnonuoman kautta.

"Kosket säilyisivät koskina. Yhtään koskea ei rakennettaisi, vaan kaikki voimalaitosrakenteet sijoitettaisiin kauas jokiuomasta. Suurimmat tulvahuiput poistuisivat, eikä Pudasjärvessä enää olisi haitallisen matalia vesiä. Lisäksi Kollajan alueen metaanipäästöt voisivat jopa vähentyä", hän kuvailee.

Uudessa suunnitelmassa koskiin sopiva virtaama on määritelty virtakalojen elinympäristö-mallin avulla. Ylisaukko-oja kertoo mallinnuksen osoittavan, että nykyistä rauhallisempi virtaus on eduksi kaikkien virtakalojen poikasille.

"Koskiin ja virtoihin muodostuu eniten eri ikäluokille sopivia elinympäristöjä, kun virtaama on kesällä 30 kuutiometriä sekunnissa. Maiseman ja virkistyskäytön takia vettä aiotaan kuitenkin juoksuttaa kesällä vähintään 50 kuutiometriä sekunnissa. Käytännössä virtaama olisi keskikesällä lähellä nykyistä", hän sanoo.

Kollajan elinympäristöselvitysten mukaan sopivilla virtauksilla koskissa on runsaasti harjuksen, taimenen ja lohen eri-ikäisille poikasille sopivia elinympäristöjä. Sen sijaan kutualueita on suhteellisesti vähän, mikä johtuu suurista tulvavirtaamista. "Kun suuret tulvat poistuisivat, koskiin voitaisiin kunnostaa kutualueita sorastamalla. Virtausten hidastuminen parantaisi myös vastakuoriutuneiden poikasten elinympäristöjä", Ylisaukko-oja sanoo.

Ylisaukko-ojan mielestä Kollajan rakentamisen myötä myös rantojen käyttömahdollisuudet parantuisivat, sillä korkeimmat tulvahuiput alenisivat Pudasjärvellä lähes metrillä ja alapuolisessa lijoessa yli metrillä.

Ylisaukko-oja kertoo, että kevättulvat peittävät vuosittain alleen laajoja alueita Pudasjärvellä ja sen alapuolisen Iijoen varrella. "Keskimääräisellä tai sitä suuremmalla tulvalla luonnonuomaan juoksutettaisiin vettä satoja kuutiometrejä sekunnissa, koska kaikki vesi ei mandu teko-järveen. "Tulvat eivät siis katoaisi kokonaan, mutta korkeat tulvat katoaisivat", hän sanoo.

Matalimmat vedet nousisivat Kollajan rakentamisen jälkeen Pudasjärvessä lähes metrillä. Iijoen luonnonuomassa ja siihen liittyvässä Naisjärvessa haitallisen matalia vesiä kohotettaisiin matalilla pohjakohoumilla. Kaikki jokiuomiin tulevat rakenteet tehtäisiin niin, että niistä voi kulkea veneellä.

Hankkeen vaikutusalueella on kolme Natura-aluetta, joista kaksi rajattaisiin padolla vaikutus-alueen ulkopuolelle. Kolmannen eli Pudasjärven Naturan säilyminen turvattaisiin jäljittelemällä luonnon toimintaa.

Iijoessa on jo viisi vesivoimalaitosta, jotka käyvät suurimman osan vuodesta vajaateholla. Vuotuisesta vesimäärästä jopa kolmasosa joudutaan juoksuttamaan tulvaluukuista voimalaitosten ohi, koska tulvavesille ei ole varastotilaa.

Ylisaukko-oja laskee, että tekojärven ja voimalaitoksen yhteiset investointikustannukset olisivat noin 100 miljoonaa euroa. Uutta tehoa saataisiin noin 35 megawattia. Nopeaan säätöön soveltuva teho lisääntyisi noin 100 megawatilla, kun alajuoksun voimalaitokset saataisiin vesivaraston ansioista tehokkaaseen käyttöön. Lisäenergiaa saataisiin noin 200 gigawattituntia vuodessa, mikä vastaa keskikokoisen kaupungin sähkönkulutusta tai neljäsosaa Suomen sähköjunaliikenteen energiantarpeesta.

Kaleva

▲Alkuun


SUOMALAISJOET PÄÄSTÄVÄT KASVIHUONEKAASUJA

Perämereen laskevat joet ovat paljastuneet kasvihuonekaasujen lähteiksi. Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan Pohjois Pohjanmaalla sijaitseva Temmesjoki on osoittautunut kasvihuonekaasujen ympärivuotiseksi lähteeksi. Myös samalla alueella sijaitseva Liminganlahti on joko kasvihuonekaasujen lähde tai kaasuja imevä nielu.

Hanna Silvennoisen Kuopion yliopistossa tekemästä väitöskirjasta selviää, että Perämereen laskevien jokien pohjakerrostumat poistavat tehottomasti rehevöitymistä lisäävää typpeä. Tämän vuoksi valuma-alueen maankäyttö vaikuttaa merkittävästi jokien kasvihuonepäästöihin.

Tutkimuksen mukaan Liminganlahteen laskevan Temmesjoen yläjuoksulta vapautui metaania ja hiilidioksidia, kun taas dityppioksidipäästöt olivat suurimmat joen alajuoksulla, missä on maatalousalueita. Dityppioksidi on voimakas kasvihuonekaasu. Talviaikana joen sulista kohdista vapautui paljon myös metaania ja hiilidioksidia.

Suomalaisten jokien haitallisista päästöistä ei ole aiempaa tutkimustietoa.

YLE Uutiset 12.12.2008

▲Alkuun


LUONTO-LIITTO PIIKITTELEE YMPÄRISTÖMINISTERIÄ

Luonto-Liiton tämänvuotisen Siilin piikki -palkinnon sai ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Palkinto myönnetään ympäristön kannalta arveluttavista puheista tai teoista. Perusteluissaan Luonto-Liitto totesi Lehtomäen ympäristöministerinä ajaneen kestämätöntä ja käsittämätöntä luonnonsuojelupolitiikkaa. Hän on edistänyt turpeen energiakäyttöä, Kollajan allashanketta sekä kansallispuistoja koskevan lainsäädännön heikentämistä. Luonto-Liiton tiedotteessa yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja Mauno Särkkä totesi, että palkinnolla halutaan muistuttaa Lehtomäkeä vastuistaan.

Luonto-Liitto tuomitsi suunnitelmat vesivoiman laajasta lisärakentamisesta, koska ”sen vaikutukset ympäröivään luontoon ovat kohtuuttomat varsinkin suhteutettuna pieneen tuotantokapasiteettiin.” Kesäkuussa Keskustan julkaiseman Verkkoapilan haastattelussa Lehtomäki tulkitsi vesivoiman lisärakentamisen nykytilaa siten, että ” Naturan takia Vuotosta ei voida rakentaa, vaikka haluttaisiinkin, mutta Kollajan allas voidaan rakentaa, jos halutaan.”

Haastattelussa Lehtomäki myös totesi yksikäsitteisesti, että ”Vesivoimaa tarvitaan lisää.” Hänen mukaansa hallitusohjelmaan on kirjattu valmius lisätä tuntuvasti vesivoiman käyttöä, mutta myönteiset puheet vesivoiman lisäämisestä ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Verkkoapila syytti Vihreän liiton seisovan ”kuin härät Vuotoksen altaan edessä.” Vuotoksen rakentamista vaikeuttaa Naturan lisäksi vesilaki, jota hallitusohjelman kirjauksen mukaan voidaan esittää muutettavaksi vain hallituspuolueiden yksimielisellä päätöksellä.

Iijokeen suunniteltu Kollajan allas olisi helpommin toteutettavissa, ja Lehtomäki sanoikin, ”ettei hän varsinaisesti aja Kollajan altaan rakentamista, mutta toivoo vakavaa poliittista harkintaa sen toteuttamiseksi.” Tällainen harkinta voidaan hänen mukaansa tehdä, kun altaan ympäristövaikutuksien arviointi on valmistunut.

Luonto-Liiton mukaan Lehtomäen energiapolitiikassa olisi vesivoiman liian suosimisen lisäksi muutakin parantamisen varaa, sillä vastuullisen ilmastopolitiikan pitäisi tukeutua aidosti uusiutuviin energiamuotoihin eikä turpeeseen. Lehtomäki on kannattanut turpeen energiakäyttöä, koska on kotiseudullaan Kuhmossa todennut sen alueellisesti tärkeäksi energianlähteeksi.

Sen sijaan ydinvoimasta Luonto-Liiton ja Lehtomäen kannat lienevät lähempänä toisiaan. Lehtomäki suhtautuu siihen varauksellisesti uraanin louhintaan ja ydinjätteen loppusijoitukseen liittyvien ratkaisemattomien ongelmien takia. Vuoden 2007 Siilin piikki –palkinto puolestaan myönnettiin Keskolle ja SOK:lle, koska ne osallistuivat Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeeseen tiedottamatta siitä asiakkailleen.

Ehkä painavimpana syynä Lehtomäen saamaan huomionosoitukseen oli Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon suunniteltu hotellin laajennushanke. Pallas-hotellin toiminta on saanut jatkua, koska paikalle oli majoitustoimintaa jo ennen kuin kansallispuisto perustettiin. Nyt Lapland Hotels haluaisi kasvattaa hotellinsa vuodepaikkamäärän 130:sta viiteensataan, mikä edellyttäisi lakimuutosta.

Lehtomäki kannattaa laajennushanketta, koska matkailupalvelun säilyminen Pallaksella pitää turvata. Luonto-Liiton mielestä näin käytännössä vesitettäisiin kansallispuistoja koskeva laki yksittäisen elinkeinonharjoittajan eduksi ja samalla vaarannettaisiin kaikki Suomen kansallispuistot. Lehtomäen mukaan matkailurakentamisen mahdollisuutta muihin kansallispuistoihin ei lakimuutoksen myötä avaudu, sillä hotellin sijainti alueella jo puistoa perustettaessa tekee Pallaksesta yksittäisen erikoistapauksen.

Luonto-Liitto kertoo lisäksi turhaan odottaneensa ympäristöministeriltä näkyviä tekoja metsien suojelun puolesta, mutta Lehtomäki onkin vaatinut hakkuumäärien kasvattamista. Lehtomäki on todennut, että hänen mielestään sekä puun käyttöä että vapaaehtoista suojelua voidaan hyvin lisätä yhtä aikaa, sillä esimerkiksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma ei miltään osin tähtää talousmetsien suojeluun.

Galilei 25.11.2008

▲Alkuun


MERITAIMENEN LUONNONKANTOJEN TILA EDELLEEN HUOLESTUTAVA

Suomen Itämeren puoleisessa jokivesistössä on jäljellä alle kymmenen luonnonvaraista meritaimenkantaa. Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimenkantojen häviämisriski on erittäin suuri.

Vuonna 2008 meritaimenen alamitta nostettiin 50 senttimetriin, mikä lisännee lähivuosina jokiin nousevia emokalamääriä. Viime ja tänä syksynä jokien suuret virtaamat ovat helpottaneet emokalojen nousua, ja kutukaloista on saatu syksyn aikana havaintoja useista rannikkojoista.

Suomenlahden alueella alkuperäiseksi arvioitu meritaimenen luonnonkanta on jäljellä kuudessa joessa, ja kaikkien niiden tila on uhanalainen tai kriittinen. Myönteisintä kehitys on ollut Ingarskilanjoessa, missä kesänvanhoja poikasia tavattiin syksyn 2008 sähkökoekalastuksissa kaikista seurantakoskista.

Selkämeren rannikolla meritaimenen luonnonkanta on jäljellä vain Isojoessa, jossa sitä tuetaan vuosittain poikasistutuksilla. Taimenen poikastiheydet ovat olleet Isojoessa viime vuosina huolestuttavan alhaisia. Syksyllä 2008 kesänvanhoja luonnonpoikasia oli koealoilla selvästi edellisvuotta enemmän. Luonnonkannan häviämisriski on kuitenkin edelleen suuri, jollei poikastuotantoa voida nykyisestä olennaisesti lisätä.

Perämeren eteläosaan laskevassa Lestijoessa meritaimenen lisääntyminen luonnossa on satunnaista ja taimenkannan säilyminen on nykyisellään erittäin epävarmaa. Joen taimenkantaa tuetaan istutuksin. Viime vuosina taimenen kesänvanhoja luonnonpoikasia on löytynyt pieniä määriä muutamista alaosan koskista.

Tornionjoen meritaimenkannat ovat uhanalaisia ja sivujokien taimenkantoja on tuettu vuosittain joki- ja vaelluspoikasistutuksin. Sivujokien luonnonpoikastiheydet olivat kasvussa vuoteen 2003 saakka, mutta sen jälkeen myönteinen kehitys on taittunut. Syksyllä 2008 kesänvanhojen luonnonpoikasten tiheydet olivat kaikilla koekalastetuilla sivujoilla alhaisempia kuin edellisinä vuosina. Osassa sivujokia meritaimen ei lisäänny luontaisesti joka vuosi.

Vähäistä meritaimenen luontaista lisääntymistä tapahtuu myös eräissä muissa joissa, missä kannat ovat todennäköisesti sekoittuneita tai siirrettyjä. Tiedot ilmenevät Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tekemästä vuosittaisesta seurantatutkimuksesta.

Ilman tehokkaita hoitotoimia meritaimen voi hävitä

Meritaimenkantojen tilaan vaikuttavat sekä luonnonolosuhteiden vaihtelu että ihmistoiminnan aiheuttamat muutokset joessa ja meressä. Useimpien meritaimenjokien tilaa voidaan parantaa muun muassa vesiensuojelutoimilla, kunnostuksilla ja kalaportailla. Meritaimenkantojen säilymiselle vaikein ongelma on vaelluspoikasten suuri kuolevuus meressä ensimmäisen merivuoden aikana. Osa kuolevuudesta johtuu luonnonolojen vaihtelusta, mutta henkiinjääneitä taimenia karsii lisäksi liiallinen kalastus.

Vuosittain mereen tulevista vaelluspoikasista pääosa on istutusperäisiä, ja enin osa meritaimensaaliista saadaan mereltä virkistyskalastuksessa. Suurin osa saaliiksi saaduista meritaimenista tarttuu alamittaisina tiheisiin siika- ja kuhaverkkoihin. Tästä johtuen vain hyvin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka suuri, ellei nykyistä kalastuskuolevuutta meressä pystytä alentamaan kalastuksen säätelytoimia tehostamalla. Tällaisia toimia olisivat esimerkiksi verkkojen silmäkoon suurentaminen sekä ajalliset ja alueelliset pyyntirajoitukset.

RKTL 8.12.2008

▲Alkuun


AURAJOEN KALAPORTAASSA ENNÄTYSMÄÄRÄ MERILOHIA

Aurajoen Halistenkosken kalaportaan kautta nousi tänä vuonna kaikkien aikojen ennätysmäärä merilohia. Halistenkosken padon yhteydessä olevan portin kautta on noussut ylävirtaan yhteensä 139 lohta.

Edellinen ennätys on jo kolmen vuoden takaa, jolloin lohia nousi 70 kappaletta. Määrä on siis kaksinkertaistunut.

Lounais-Suomen kalastusalueen isännöitsijän Olli Ylösen mukaan kalaportaan vuosi on ollut muutenkin erinomainen. Lohikaloista merilohia, meritaimenia ja kirjolohia on noussut reilut kolmesataa. Tänä vuonna suurimmat lohet ovat painaneet 13 kiloa, ja noin kymmenen kilon kaloja on noussut useita.

Tämän vuoden aikana ajoverkkokalastus kiellettiin lopullisesti Itämeren alueelta, joten lohta on päässyt nousemaan paremmin muihinkin jokiin. Lisäksi jotkut sanovat, että pintaverkolla kalastaminen on muutenkin vähentynyt hylkeiden takia, Ylönen arvelee.

Ammattikalastajat käyttävät pintaverkkoja lähinnä lohen ja siian kalastukseen. Ajoverkko on puolestaan pintaverkko, joka ajelehtii virran mukana tai sen toinen pää on sidottu niitä vetävään alukseen.

Halistenkosken kalaportaaseen päätyneet kalat pääsevät tällä hetkellä nousemaan Liedon Nautelankoskelle asti. Liedosta on vuosittain löydetty koekalastuksissa luonnossa syntyneitä taimenen poikasia. Kalaa silti istutetaan yhä vuosittain, Ylönen kertoo.

Turun Sanomat 3.12.2008

▲Alkuun


LOHIKANNAN TILA TORNIOJOESSA

Kehitys pääpiirteissään

Lohi nousee Tornionjoen pääuomiin ja kutee niissä alajuoksulta aina tunturialueille saakka. Lohikanta heikentyi yhdessä muiden Pohjanlahden lohikantojen kanssa viime vuosisadalla ja erityisesti sen jälkipuoliskolla. Tällöin liikakalastus vähensi kutulohien määrää niin paljon, että lohenpoikasia syntyi yhä pienempiä määriä. Lohikanta oli heikoimmillaan 1980-luvulla. Tämän jälkeen erityisesti kalastuksen tiukentunut säätely Itämerellä lisäsi kudulle selvinneiden lohien määrää, mikä näkyi nopeasti runsastuneina lohenpoikasmäärinä. M74-oireyhtymän aiheuttama poikaskuolleisuus oli suurimmillaan vuosina 1992 1996, mikä on hidastanut lohikannan elpymistä.

Vesistön arvokkaita lohi- ja meritaimenkantoja on pyritty elvyttämään lähinnä kalastusta säätelemällä ja poikasia istuttamalla. Kalastuksen säätely on ollut sekä kansallista että kansainvälistä. Lohikannan elpymisen vuoksi lohen tuki-istutukset Tornionjokeen lopettiin vuodesta 2003 alkaen.

Jokipoikasmäärät

Luonnonkudusta on syntynyt poikasia 1990-luvun puolivälin jälkeen paljon enemmän kuin sitä edeltävinä vuosina. Aivan viime vuosina poikasmäärät ovat vaihdelleet edestakaisin ilman selvää kehityssuuntaa. Poikastiheydet ovat kehittyneet samalla tavalla myös useimmissa muissa Pohjanlahden lohijoissa.

Vaelluspoikasmäärät

Kun sähkökalastuksessa havaitaan muutos jokipoikasmäärissä, tämä yleensä merkitsee samansuuntaista muutosta vaelluspoikasten määrässä kahden, kolmen vuoden viiveellä. Tornionjoesta merivaellukselle lähtevien lohenpoikasten määrät ovat kasvaneet viime aikoina vähintään puolen miljoonan yksilöön vuodessa, kun tätä aiemmin oltiin yleensä 100000-200000 yksilön tasolla. Tornionjoki tuottaa nykyisin noin kolmanneksen kaikista Itämereen vaeltavista lohen luonnonpoikasista.

Lohisaaliit ja nousukannan rakenne

Viime vuosina Tornionjoen lohisaaliit ovat vaihdelleet 15 000–30 000 kilon välillä. Saaliit olivat heikoimmillaan 1980-luvulla, jolloin joesta saatiin lohta vuosittain vain muutamia tuhansia kiloja. Lähihistoriassa jokisaaliit olivat suurimmillaan vuosina 1996–1998, huippusaaliin ollessa vuonna 1997 yli 70 000 kiloa. Ruotsinpuoleiset lohisaaliit ovat nykyisin alle kolmannes suomenpuoleisista saaliista ja ruotsalaisten kalastus joella on vähäisempää kuin suomalaisten.

Lohien keskikoko on ollut kasvusuunnassa, mikä johtuu lähinnä siitä, että vanhoina kudulle lähtevät lohet ovat selvinneet aiempaa paremmin hengissä merivaellukselta kalastuksen vähennyttyä. Nykyisin Tornionjoen nousulohista lähes kaikki on luonnonkudusta peräisin ja istutusperäisten osuus on vain muutamia prosentteja.

Kahdestakymmenestä kalastetusta Tornionjoen lohesta vain 1-2 saadaan jokikalastuksessa ja loput kalastetaan Itämerellä. Näin ollen Tornionjoki tuottaa vuosittain satojen tuhansien kilojen lohisaaliin Itämeren alueen kalastajille.

RKTL

▲Alkuun


LUONNONSUOJELIJAT TUOMITSEVAT KOLLAJA-SELVITYKSEN

Pohjolan Voima esitteli keskiviikkona Kollaja-suunnitelman, jonka mukaan tekoaltaan rakentaminen ei vaarantaisi Natura alueita ja kalojen elinolosuhteet paranisivat Iijoessa. Yhtiön mukaan kaikkea vettä ei ohjattaisi tekojärveen, vaan osa vedestä virtaisi luonnonuoman kautta.

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Pirkko-Liisa Luhdan mielestä PVO:n tavoitteena on pelkästään koskiensuojelulain purkaminen, jota yhtiö tukee väliraporteillaan.

Nämä väliraportithan ovat tietysti voimayhtiön propagandaa, mitä varsinkin nykyisessä ympäristövaikutisten arvioinnissa on tehty voimakkaasti.

Luhdan mielestä mielipiteiden muokkaamisella tähdätään koskiensuojelulain purkamiseen.

Pohjolan Voima koettaa puhua suurelle yleisölle ja poliitikoille niin, että koskiensuojelulain purku ei näyttäisi suurelta toimenpiteeltä. Täytyy kuitenkin edelleen muistaa, että tässä on aivan valtavista ympäristömuutoksista kysymys.

YLE Oulu 4.12.2008

▲Alkuun


MAATALOUDEN RAVINNEPÄÄSTÖT HALUTAAN KURIIN AIEMPAA TEHOKKAAMMIN

Maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esittää, että maatalouden ympäristötukea kohdennettaisiin tulevaisuudessa erityisesti ravinnepäästöjen kannalta herkille alueille. Lisäksi ravinnepäästöjä tulisi vähentää tiloilla nykyistä tehokkaammin. Työryhmä kehittäisi ravinnekuormituksen leikkaamiseksi pikaisesti uuden mallin, joka tehoaisi erityisen ongelmallisiin peltoihin. Huomiota halutaan kiinnittää kalteviin tai tulvalle herkkiin peltoihin vesistöjen lähellä.

Työryhmä esittää myös, että ympäristötuen avulla viljelijä voisi siirtää päästöjen kannalta ongelmallisen alueen pois tehoviljelystä. Lisäksi esitetään luomutuotannon tukemista sekä eläintilojen puhdistamoiden ja lannanlevityksen tekniikan kehittämistä. Myös ravinteiden vähentämisen tutkimusta halutaan lisätä.

Työryhmän mukaan ravinnekuormitus on viime vuosina vähentynyt merkittävästi, mutta vähennysten vaikutukset näkyvät luonnossa viiveellä. Lisäksi vähenemä ei ole riittävästi kohdistunut ympäristövaikutusten kannalta kriittisimpiin kohteisiin.

Työryhmä jätti mietintönsä keskiviikkona maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle (kesk.).

YLE Uutiset 3.12.2008

▲Alkuun


SIMOJOESSA LOHENPOIKASIA KOHTALAISEN HYVIN

Luonnonkudusta peräisin olevia kesänvanhoja lohenpoikasia havaittiin syksyllä 2008 Simojoen sähkökoekalastuksissa enemmän kuin 2000-luvulla keskimäärin. Tätä vanhempia poikasia havaittiin aiempaa vähemmän. Merivaellukselle lähteneiden vaelluspoikasten määrä oli keskinkertainen, ja jokeen nousi emoja keskimääräistä enemmän.

Lohen kesänvanhojen poikasten keskimääräinen tiheys Simojoessa Portimojärven alapuolisella alueella oli noin 20 yksilöä aarilla. Se on lähellä tällä vuosituhannella havaittuja korkeimpia tiheyksiä. Tänä vuonna vanhempien luonnonpoikasten tiheys, 5 yksilöä/aari, on kuitenkin vain noin puolet vuosikymmenen aiemmasta keskimääräisestä tiheydestä.

Pääasialliset poikastuotantoalueet sijaitsevat Simojoen alimmalla kolmanneksella joskin joitakin hyviä poikaskoskia on ylempänäkin. Merestä noin 110 kilometriä ylävirtaan olevan Portimojärven yläpuoliselta jokialueelta ei kesänvanhoja luonnonlohenpoikasia löydetty, eikä niitä sieltä ole koekalastuksissa havaittu kuin satunnaisesti.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos seuraa lohen poikastiheyksiä Simojoen koskissa sähkökalastamalla vuosittain runsaat 30 koealaa. Sähkökalastuksia on tehty 1970-luvun lopulta lähtien.

Emolohia liikkeellä aiempaa enemmän

Kesällä 2008 Simojoella otettiin käyttöön uusi DIDSON-kaikuluotain, jonka avulla saatiin entistä tarkempaa tietoa emolohien vaelluksesta. Luotaukset aloitettiin 23. toukukuuta, ja ensimmäiset lohet havaittiin jo saman vuorokauden aikana. Vilkkainta kalojen liikehdintä oli 15. kesäkuuta, jolloin 230 yli 60 senttimetrin kokoista lohta ui luotauspaikan ohi ylävirtaan ja 134 lohta alavirtaan. Kalojen edestakainen liike luotauslinjalla oli suurta, sillä alaspäin uineiden lohien osuus koko tutkimusjakson aikana oli noin 50 prosenttia ylävirtaan uineista. Koko tutkimusjakson aikana ylävirtaan ui 2 230 lohta ja alavirtaan 1 340. Kun nettosiirtymästä poistettiin talvikkolohien eli kudun jälkeen jokeen talveksi jääneiden ja keväällä mereen palaavien aikuisten lohien osuus, saatiin nousukalojen kokonaismääräksi 1160 lohta. Tämä oli jonkin verran enemmän kuin aiempien vuosien kaikuluotainseurannoissa havaittu lohimäärä. Tarkentunut nousukalaseuranta yhdessä sähkökoekalastusten ja vaelluspoikaspyynnin kanssa täsmentää muun muassa Itämeren lohen elinkierron mallinnusta, jossa Simojoelta kerättävä tieto on keskeisessä asemassa.

Simojoen lohikanta toipunut

Viime vuosina selkeässä nosteessa olleeseen Tornionjoen loheen verrattuna Simojoen tilanne on selvästi heikompi, mutta runsaan 10 vuoden takainen kriittinen vaihe on ohitettu. Siihen nähden tilanne on parantunut, joskaan joen arvioituun tuotantopotentiaaliin (75000 vaelluspoikasta/vuosi) ei ole päästy. Nykyiset poikastiheydet antavat kuitenkin hyvän lähtökohdan lohikannan tulevalle kehitykselle. Koskialueilla parhaillaan kasvavat lohenpoikaset lähtevät merivaellukselle seuraavien 1-2 vuoden kuluessa ja palaavat takaisin jokeen kudulle 1 - 4 merivuoden jälkeen. Vuoden 2008 alusta voimaan tulleen Itämeren ajoverkkokalastuskiellon seurauksena lohien mahdollisuudet palata takaisin jokeen kutemaan ovat aiempaa paremmat.

RKTL 24.11.2008

▲Alkuun


ISOHAARAN UUSI KALATIE VOI TYSSÄTÄ KUNTARAHAAN

Isohaaran uuden kalatien suunnitelma valmistuu joulukuun puoleen väliin mennessä. Jos kaikki loksahtaa kohdalleen kalatien rakentaminen alkaa ensi vuonna, ja samalla avataan mittava urakka lohen palauttamiselle Kemijoen-Ounasjoen vesistöön.

Kuntien rahoituksen tökkiminen tosin saattaa tuuppia tuonnemmaksi jo monta kertaa lykättyä pakettia. Rivistä on irtoamassa Kemi, joka äkillisesti muuttuneessa suhdannetilanteessa on vetäytymässä ensi vuoden rahoituksesta. Kaupunginhallitus päätti asiasta maanantaina. Kemin omarahoitusosuus on 40 500 euroa.

Kalateiden (5) rakentamisesta aliselle Kemijoelle on rahoituspallottelun vuoksi muodostunut pienimuotoinen ikuisuuskysymys. Ensimmäisen voimalan, Isohaaran, osalta rahoituskuvio on selvä: Noin 70 prosenttia kustannuksista tulee EU:n aluekehitysrahoista ja loput jokivarren kunnilta. Muiden kalateiden rahoitus on koplattu vesistön monikäyttöhankkeeseen.

Isohaaran vanhan voimalan kupeelle tuleva kalatie on kalateiden sarjan aloittavana vaikein, kallein ja suurin. Lähtökohdaksi on otettu 900 000 euron hintalappu.

Maakunnallisesti vaelluskalojen keinotie on myötäisessä, sillä se on mukana maakuntaohjelmassa. Tosin muodollinen rahoituspäätös vielä puuttuu. Rakennuslupa on voimassa.

Nyt eteneminen riippuukin paljolti siit ä, että myös jokivarren kuusi kuntaa ottavat kalatien mukaan ensi vuoden talousarvioihinsa. Periaatteessa kunnat vilkuttavat vihreää. Mutta jos kunnat nyt taantumaan syöksyttäessä alkavat livetä rahoitusosuudestaan, kalatien rakentaminen saattaa siirtyä. Kemi on hyppäämässä tästä kelkasta.

"Siitä tulisi ilman muuta hankaluuksia", Lapin ympäristökeskuksen johtaja Matti Hepola huomauttaa. "Paha juttu", toteaa Lapin liiton edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo ja arvelee sen saattavan johtaa aikalisään.

"Edessä on aika hankala tilanne, jos joku jää sivusta pois. Kuka juoksee silloin rahoituksen kasaan", Keminmaan tekninen johtaja ja kalatietä suunnittelevan ohjausryhmän sihteeri Aapo Mäenpää pohtii.

Hepolan mukaan asiaa olisi tällaisessa tilanteessa harkittava erikseen. EU-rahoitus vaatii rinnalleen myös kansallista rahoitusta. Kalatien rakentamisen siirtyminen hieman tuonnemmaksi ei kuitenkaan ilman muuta veisi luvassa olevaa rahoitusta muihin hankkeisiin.

Kemin alkuun panema k äänne on hieman outo, sillä aikaisemmin kalateiden rakentamisen rahoitusta on heitelty alueviranomaiselta toiselle. Nyt kun tällä puolella kuvio on selkiintynyt, alkaa kuntarahoitus repeillä. Kriisikunta Kemi on nyppimässä kaikki ylimääräiset kulut pois, ja lupaa vain myötätuntonsa kalatien rakentajille.

Kaleva 24.11.2008

▲Alkuun


KOMEIN KALA PÄÄSEE POMOKSI

Kalojen vaalissa vallitsee konsensus: pomoksi valikoituu kahdesta kandidaatista lähes poikkeuksetta kauniimpi.

Asia selvisi, kun kalajohtajan valintaa havainnoitiin kolmipiikeillä. "Ne seurasivat mieluummin suurta kuin pientä kalaa, pulskaa mieluummin kuin laihaa ja niin edelleen", selittää Ashley Ward Sydneyn yliopistosta. Tutkijoiden mukaan ulkonäkö ilmentää kalan todennäköistä terveyttä.

Mitä isompi parvi, sitä enemmän ulkonäkö painottui. Jos valinnassa oli hajontaa, niin epätietoiset kalat päätyivät seuraamaan isompaa porukkaa.

Valtaosassa kokeita kaikki seurasivat komeinta kalaa, mutta joskus enemmistö oli väärässä, ja parvi päätyi hännystelemään heikompaa johtajaa.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology

▲Alkuun


MIKSEI KEPULAISIA VUOTOKSEN VASTUSTAJIA KUULLA

HALLITUKSEN ilmasto- ja energiastrategian mukaan päätöstä Vuotoksesta ei tehdä tämän vaalikauden aikana. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Mauri Pekkarinen, Jarmo Korhonen ja muut kepukumppanit lakkaisivat ajamasta hanketta kuin hammastahnaa takaisin tuubiin.

Ylen kunnallisvaalikonevastausten perusteella suurin osa Koillis-Lapin kuntien keskustalaisista kunnallisvaaliehdokkaista on joko täysin tai osin eri mieltä siitä, että vesilakia pitää muuttaa Vuotoksen takia. Myös Kemijärven kunnanhallituksen keskustalainen puheenjohtaja Heikki Nivala vastustaa Vuotosta.

Miltä tuntuu, kun oman puolueen johto voimakkaasti kannattaa hanketta, jota te paikallisesti vastustatte?

"Henkilökohtainen perustelu vaalikonevastaukseeni on se, että Vuotoskeskustelu on päätynyt juupas-eipästasolle ja jättänyt kaikki muut tärkeät kehittämishankkeet taka-alalle. Nyt pitää keskittyä vain hankkeisiin, joita voidaan ajaa yksimielisesti eteenpäin", Nivala sanoo.

Keskustan riveissä on myös aitoja allashankkeen vastustajia. Heidän syynsä vastustukseen ovat kuin kellä tahansa viherpiipertäjällä.

"Kemijärvellä vastustetaan ympäristösyistä, eli koska altaan rakentaminen kuormittaisi vesistöä liikaa. Vuotos vaikuttaisi Kemijärven veden laatuun ja järven käytettävyyteen kalastus- ja virkistyspaikkana. Toiset kokevat, että alueen luontoarvot ovat niin merkittäviä, että jo sen vuoksi Vuotosta ei pidä rakentaa"

Kuunteleeko Koillis-Lapin kepulaisia allasasiassa kukaan, kun kentän-ääni-Korhonenkin on hankkeen puolella?

"Luulen, että Itä-Lapin kunnissa valtaosa keskustalaisesta äänestäjä-kunnasta kannattaa altaan rakentamista. Tietenkään sitä ei ole mitattu missään", Nivala sanoo.

Vihreä Lanka 7.11.2008

▲Alkuun


"KOLLAJA KESTÄÄ JA VUOTOS SÄILYY VAPAANA"

Hallituksen pienpuolueet vihreät ja RKP, vastustavat Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentamista. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä hallitus on sopinut ilmastostrategiasta päättäessään, että Kollajan allasta ei tulla rakentamaan. Vähäisten sähkömäärien takia ei kannata turmella peruttamattomasti ainutlaatuisia luonnonarvoja, korostavat vihreät.

Kollaja siis kestää ja Vuotos säilyy vapaana, vakuutti vihreän eduskuntaryhmän ilmastokannan selontekokeskustelussa esittänyt Oras Tynkkynen.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei liioin halua rakentaa Vuotosta tai Kollajaa eikä myöskään muuttaa vesilakia eikä koskiensujelulakia.

Pienistä oppositiopuolueista kristillisdemokraatit ihmettelivät hallituksen ylllättävän pientä lisäystä vesivoimaan. Kristillisdemokraatit ovat valmiita lisäämään vesivoimaa uusimalla jo rakennettuja voimaloita ja hyödyntämälllä tulvajuoksutuksia ja pienvesivoimaa. Kollajan ja Vuotoksen altaiden rakentaminen ei ole mahdollista EU-säädösten takia, arvioi eduskuntaryhmä.

Jo rakennetun vesivoiman käytön tehostamista vaativat selontekokeskustelussa myös keskustan, kokoomuksen, sosiaalidemokraattien, ja perussuomalaisten eduskuntaryhmät.

Suuremmista puolueista kokoomus ja sosiaalidemokraatit eivät ottaneet kantaa vesivoiman lisärakentamiseen. Keskustan eduskuntaryhmän mukaan vesivoiman lisärakentaminen tulee arvioitavaksi seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

YLE Uutiset 12.11.2008

▲Alkuun


LIIKAKALASTUS UHKAA HAITA JA RAUSKUJA ATLANTILLA

Neljäsosa hai- ja rauskulajeista uhkaa hävitä liikakalastuksen takia koilliselta Atlantilta. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN vaatii pikkuhain ja syvänmeren hain täydellistä pyyntikieltoa. Myös sileärauskun kalastus pitäisi järjestön mielestä lopettaa.

Atlantin koillisosissa 26 prosenttia haikaloista ja rauskuista on uhattuna, kun maailmanlaajuisesti luku on 18 prosenttia. Syynä tähän on etenkin Espanjan, Portugalin, Ranskan ja Iso-Britannian harjoittama liikakalastus.

Haikaloja pyydetään Euroopassa kosmetiikkateollisuuden tarpeisiin sekä ruuaksi. Pikkuhain ja sillihain kalastusta säännellään EU:ssa, mutta kiintiöt ovat liian väljät, sanoo IUCN tuoreessa raportissaan.

Turskan pyyntiä aiotaan leikata

Euroopan komissio ehdotti maanantaina, että turskan kalastusta vähennetään neljänneksellä ensi vuonna kalakantojen elvyttämiseksi. Lisäksi turskalle, koljalle ja valkoturskalle esitetään paikallisia pyyntikieltoja Skotlannin länsirannikolla. Myös sillin pyyntiä halutaan vähentää.

Myös viime vuonna komissio esitti neljänneksen vähennystä turskan pyyntiin, mutta asiasta päättäneet ministerit sopivat vain 18 prosentin vähennyksestä. EU päättää ensi vuoden kalastuskiintiöistä joulukuun puolivälissä.

Reuters 10.11.2008

▲Alkuun


SUOMI LAIMINLYÖ MAATALOUDEN YMPÄRISTÖSUOJELUA

Luonnonsuojeluliitto, WWF ja Birdlife ovat närkästyneitä Suomen nihkeästä kannasta maatalouden ympäristönsuojeluun. Järjestöjen mukaan Suomi vastustaa viimeiseen asti maatalouden ympäristöongelmien ratkaisua myös Euroopan unionissa.

Suomen maa- ja metsätalousministeriö pitää Euroopan unionin komission esittämää kahdeksan prosentin suuruista suorien tukien siirtoa maaseudun kehittämiseen ja ympäristönhoitoon liian suurena.

Suomalaisten ympäristöjärjestöjen mielestä tämä noin viiden miljoonan euron summa on kuitenkin aivan liian pieni vastaamaan maatalouden ympäristöhaasteisiin.

Suomen vastuuton asenne tekee tyhjäksi maatalouspolitiikan uudistuksen ympäristöhaasteiden ratkaisemiseksi. Se, että suomalaiset haluavat puhtaampia vesiä ja monimuotoista luontoa ei heijastu maatalouspolitiikkaamme, sanoo vesiensuojelukoordinaattori Hannele Ahponen Luonnonsuojeluliitosta.

Aikaisemmin myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvostellut maatalouden ympäristötukia. Viraston mielestä viljelijöille Suomen EU-jäsenyyden aikana maksetut miljardien ympäristötuet ovat olleet tehottomia ja niiden valvominen on kallista. Vesistökuormitus ei ole vähentynyt, vaikka tukea on maksettu 13 vuodessa yli 4 miljardia euroa.

YLE Uutiset 11.11.2008

▲Alkuun


YMPÄRISTÖHALLINTOA ROMUTETAAN

Aluehallinnon uudistusprojekti uhkaa hajottaa Suomen ympäristöhallinnon. ALKU-hanketta valmistellaan kovalla kiireellä kaikessa hiljaisuudessa, mutta Luonnonsuojeluliitossa seurataan hankkeen etenemistä.

Suomen luonnonsuojeluliitto oli mukana 1980-luvulla Suomen ympäristöhallinnon rakentamisessa. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja alueellisella tasolla toimivat ympäristökeskukset ja ympäristölupavirastot muodostavat yhdessä valtionympäristöhallinnon, jota on kansainvälisessä arvioinnissa kiitettyyhdeksi maailman parhaista. Nyt Suomi on ottamassa ison askelen taaksepäin.

"Nykyisessä ympäristöhallinnossa rakennepalaset ovat melko lailla kunnossa. Suurin heikkous on ollut resurssipula. Kun väkeä on jo nyt vähennetty, lupien ja ylipäätään ympäristön tilan valvontaan ei ole tarpeeksi työvoimaa" Luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen arvioi.

Alku on ympäristökeskusten loppu

ALKU-hankkeessa aluehallintokeskuksien eli Allujen tehtäväksi tulee lähinnä lupien myöntäminen ja valvominen. Ympäristölupavirastojen tehtävät siirtyvät Alluihin yhdessä työsuojelupiirien ja lääninhallitusten tehtävien kanssa.

Elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskukset eli Ellut taas ovat alueita kehittäviä viranomaisia. Niihin sijoitetaan ympäristäkeskusten tehtävien lisäksi TE-keskuksen ja tiepiirien tehtävät. Metsäkeskukset jätetään vielä uudistuksen ulkopuolelle.

"Allujen tai Ellujen nimissäkään ei näy ympäristösanaa. Puhutaan vain luonnonvaroista. Se on erittäin osuva heijastuma ympäristön merkityksestä", Kuronen toteaa. "Hankkeella halutaan helpottaa yritystoimintaa. Ollaan yhä enemmän siirtymässä ympäristönsuojelusta luonnonvarojen tehokäyttöön."
"Olennaista on, että kaikki muukin alistetaan talous- ja elinkeinoelä­män ehdoille", Luonnonsuojeluliiton hallituksen varapuheenjohtaja Tuire Laurinolli lisää.

Suunnitelmien mukaan Allua koordinoi valtionvarainministeriö (VM) ja Ellua työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Ympäristöministeriölle jää vain toiminnallinen ohjaus budjetin ja määrärahojen puitteissa. "Kun ennen YM toimi jalkapallokentän kokoisella alueella, niin nyt se kaventuu leikkikentän alueelle", Kuronen vertaa.

Mitä tehostamisella tarkoitetaan?

Valtion ALKU-hanketta on perusteltu hallinnon tehostamisella ja resurssitarpeen vähentämisellä. Miten kaavaillut muutokset tehostavat ympäristöhallintoa?

"En näe, miten hanke vähentäisi resurssitarpeita", Tuire Laurinolli vastaa.

Aluehallinnosta aiotaan karsia 625 henkilötyövuotta, josta peräti kolmannes on ympäristöhallinnosta, vaikka resurssipulasta kärsitään jo nyt.

"on kyse puhtaasti henkilöstömäärän vähentämisestä, joka on peitetty tehostamisen alle. Mitään toimenpiteitä toiminnan tehosta­miselle ei ole suunniteltu", Ilpo Kuronen napauttaa.

Kun ympäristöhallinnosta poistetaan resursseja, heikkenee valvonta. Yhtä aikaa kevennetään ja nopeutetaan luvitusmenettelyä sekä siirretään päätösvaltaa elinkeinoelämän ehdoilla toimiville viranomaisille ja toimijoille.

"Hanke on haisevaa poliittinen", Kuronen tiivistää.

"Vaikka lupajärjestelmä sinänsä säilyy, ei ole enää tekijöitä ja valvojia luville. Ensin tehdään heikko lupa, sitten valvonta pettää ja vaikka muutoksenhaku olisikin kunnossa, niin hallintotuomioistuimet eivät enää pysty tekemään osaansa, koska niistäkin vähennetään resursseja", Kuronen listaa.

"Valvonta siirtyy entistä enemmän viranomaisilta kansalaisille, haitankärsijöille", Laurinolli lisää. Toisaalta myös kansalaisten osallistumismahdollisuudet vähenevät.

Miksi kova kiire?

Uudistustyö on massiivinen. Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kivinie-mi (kesk) käynnisti hankkeen vasta yli vuosi sitten, mutta vuoden 2010 alusta valtion pitäisi jo hoitaa rooliaan Elluilla ja Alluilla.

"Aluehallinnon uudistus on ensimmäinen kokonaisuudistus itsenäisen Suomen historiassa. Se kannattaa nähdä mahdollisuutena", hehkuttaa hankkeen pääsihteeri ja Kymenlaakson liiton maakuntajohtaja Tapio Välinoro.

Tuire Laurinollin mukaan ALKU-hanke on pikemminkin tolkuton. Jo hankkeen vaatimien lakimuutosten määrä on valtava. "Kukaan ei tiedä, mitä hankkeesta oikeasti seuraa. Toukokuussa asetettiin tusina työryhmää sorvaamaan paloja. Useimpien määräaika päättyy lokakuussa. Ei tässä ajassa rakenneta toimivaa palapeliä. Aikataulussa ei ole tilaa kokonaisuuden ja vaikutusten pohtimiseen", Laurinolli ihmettelee.

Kurosen mukaan kiireelle ei löydy mitään muuta syytä kuin hallitusohjelma ja -koostumus. "Hanke on haisevaa poliittinen", hän tiivistää.

Alku on Kepun lempilapsi

Uudistusta pidetään vahvasti Keskustan hankkeena. Maakuntaliittojen asemaa vahvistetaan lakisääteisesti, ja valtaa siirretään yleistä etua vaalivilta viranomaisilta maakuntaliitoille. Keskustalle tämä on etu etenkin Pohoisessa Suomessa, jossa se on suurista puolueista ykkönen.

"Vaikuttaa siltä, että Keskusta etenee uudistuksessa vain välitavoitteeseen. Päämäärästä ollaan tässä yhteydessä hiljaa. Kiire selittyy sillä, että seuraavan hallituksen ohjelmasta ei voi olla varma", arvioi Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja Esko Nurmi Helsingin Sanomissa 31.8.

Salailun makua

Hanketta valmistellaan viranomaistyöryhmissä eikä siitä ole juuri yleistä keskustelua käyty Jos hanke avattaisiin julkiselle keskustelulle, ei aikataulussa pysyttäisi.

"Keskustelun mandottomuus on siinä, ettei hanketta ole yritettykään popularisoida. Vaatii valtavan työn ennen kuin tähän pääsee ollenkaan kiinni. Tässä liikkuu koko meidän valtionhallinto", Kuronen huomauttaa.

Luonnonsuojeluliitossa hanketta on seurattu ja sen vaikutuksia arvioitu alkuvuodesta lähtien. "Hanke uhkaa kansalaisten oikeusturvaa. Toivottavasti voimme aktivoida kansalaiset. Ei tätä peliä vielä ole menetetty!", Kuronen vakuuttaa.

Luonnonsuojelija 5/2008

▲Alkuun


SALAISET KAUPAT

Ympäristöhallinnon lakkauttaminen on edennyt lähes ilman julkista keskustelua, kuten hallitus epäilemättä toivoikin. Lakkautus on haudattu osaksi valtion aluehallinnon niin sanottua uudistamista, ja sen aineistot on laadittu niin sekaviksi, ettei jutun juju välttämättä paljastu ainakaan ensilukemalla. Juju on operaation ainoa periaatteellisesti merkittävä muutos, ympäristökeskusten sulauttaminen elinkeino- ja luonnonvarakeskuksiin, joita ohjaa työ- ja elinkeinoministeriö. Ei anna kovin mairittelevaa kuvaa suomalaisista tiedotusvälineistä, että hallitus on peittelyssään pitkälle onnistunut.

Väitän, että tarkoitus on viedä seuraavalla vaalikaudella valtionhallinnon puhdistus loppuun lakkauttamalla ympäristöministeriö, kuten keskustapuolueen betonisiipi on julkisestikin vaatinut. Matti Vanhasen hallitus on siis romuttamassa ympäristöhallinnon aivan samalla tavalla, kuin tehtiin Venäjällä Vladimir Putinin presidenttikaudella. Sen motiivitkin ovat aivan samat.

Ympäristöhallinto lakkautetaan, jottei enää olisi viranomaisia, jotka vastustavat Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden rakentamista, koskiensuojelulain purkamista, suojelualueiden hakkaamista, turpeen polton lisäämistä ja muita erityisesti keskustapuolueelle tärkeitä tavoitteita. Tätä tarkoittanee myös kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen kovin kauhtunut järkivihreys-hokema: paluuta 1970-luvulle.

Puolitoista vuotta istunut hallitus on ollut päätöksissään varsin yksituumainen. Merkittävin särö on ollut suhtautuminen jättimäisiin kauppakeskuksiin sun muihin ideaparkkeihin, joiden omistajat eivät turhaan satsanneet suuria summia "sopiviin" ehdokkaisiin eduskuntavaaleissa. Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk) kannattaa keskusten pystyttämistä ihan minne vain herrat niitä haluavat. On ollut mielenkiintoista huomata, että tolkullista aluepolitiikkaa, joka on myös ympäristön kannalta järkevää politiikkaa, on hallituksessa puolustanut lähes yksinään kokoomuksen Jan Vapaavuori. Ei suinkaan ympäristöministeri, eivätkä vihreät, jotka aina välillä yrittävät jonkinlaisena ympäristöpuolueena esiintyä.

Tokihan Pekkarinen on kiukutellut hallitusohjelman kirjattua Vuotos-pykälää vastaan, mutta ei Pekkarinen ole hallitusta hajottamassa. Hallitusohjelmassa sovittiin, ettei vesilain muutosta, joka siirtäisi vesirakentamisen laillisuuden valvonnan tuomioistuimilta hallitukselle, viedä eteenpäin kuin yksimielisellä päätöksellä. Ilman lain muutosta ei Vuotosta päästä rakentamaan.

Pekkarisen puheet ovat pitkän tähtäyksen propagandaa, jonka tarkoituksena on pehmittää poliittista kenttää siihen, ettei seuraavaan hallitukseen pääse kuin ne puolueet, jotka kannattavat Vuotoksen rakentamista ja muita vastaavia hankkeita. Ympäristöhallinnon eliminointi on keskeinen osa tätä operaatiota.

Vihreät hallitusneuvottelijat esittelivät Vuotos-klausuulia voittonaan. On kuitenkin syytä epäillä, että hinta oli kova. Epäilen vihreiden johdon tehneen hallitusneuvotteluissa salaiset kaupat, joissa ministeripaikat ostettiin suostumalla ympäristöhallinnon lakkauttamiseen.

Epäilystä vahvistaa, ettei puolueen johtoporukasta yksikään uskaltanut vastata kysymyksiin, kun tein asiasta artikkelia Suomen Luonnolle (nro 7/2008). Puheenjohtaja, työministeri Tarja Cronberg siirsi tehtävän valtiosihteerilleen, Katariina Poskiparralle, joka vihreillä on asiaa valmistellut. Viikko viikon perään Poskiparran yhä kiusaantuneempi sihteeri kirjasi soittopyynnön. Lopulta kyllästyin ja vaadin kommenttia puoluesihteeri Panu Laturilta. Hän ilmoitti, ettei tunne asiaa, mutta vannoi varmistavansa, että Poskiparta soittaa. Ei soittanut. Ei tätä selitä muu kuin huonosta omastatunnosta sikiävä pelkuruus.

Äsken julkistetussa 50 maata koskevassa mielikuvatutkimuksessa Suomi jäi sijalle 18. Yhdellä alalla Suomi pärjäsi: ympäristötietoisuudessa se nousi kuudennelle sijalle. Osansa hyvään tulokseen täytynee olla myös hyvällä hallinnolle. Suomen ympäristöhallinto onkin rankattu maailman tehokkaimmaksi.

Kelpo periaate yhtä hyvin avioliitossa kuin yrityksissä on, ettei pidä muuttaa sitä, mikä toimii. Vanhasen hallitus suhtautuu ympäristöön aivan toisin. Ympäristöhallinto pitää romuttaa, koska se toimii.

Suomen Luonto 8/2008

▲Alkuun


EU RUKKASI ITÄMEREN KALASTUSKIINTIÖITÄ

Euroopan unionin maatalous- ja kalastusneuvosto päätti maanantaina Itämeren kalastuskiintiöistä ensi vuodelle.

Pohjanlahden silakan kalastuskiintiö pienenee viidellä prosentilla noin 74 000 tonniin. Samoin kilohailin sekä Pohjanlahden lohen kalastuskiintiöitä alennetaan noin 15 prosentilla.

Itämeren turskakannoista itäinen turskakanta on osoittanut elpymisen merkkejä, joten sen kalastuskiintiötä nostetaan 15 prosentilla. Samalla heikentyneen läntisen turskakannan kiintiötä pienennetään 15 prosentilla.

Suomenlahden lohen kalastuskiintiö puolestaan säilyy nykyisellään, reilussa 15 000 lohessa. Suomea kalastusneuvoston kokouksessa Luxemburgissa edustanut maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila pitää ratkaisua hyvänä verrattuna EU-komission alkuperäiseen ehdotukseen, jonka mukaan saalismäärää olisi alennettu 15 prosenttia. Anttilan mukaan ratkaisu sallii keskeytymättömän lohenkalastuksen Suomenlahdella.

YLE Uutiset 28.10.2008

▲Alkuun


MYÖS VIERASPERÄISET LOHIKALAT OVAT UHKA

HS:n kirjoituksessa 16.10. todettiin muualta tulleiden lajien köyhdyttävän suomalaista luontoa. Vierasperäinen laji voi olla myös uhka ihmisen terveydelle, kuten jokainen Kaukasian jättiputken naapurikseen saanut hyvin tietää.

Kirjoituksessa esitettiin kuitenkin kummallinen väite, ettei yhdenkään Suomeen istutetun kalalajin ole todettu uhkaavan alkuperäislajejamme.

Kai Korsun vasta valmistunut väitöstutkimus osoittaa kuitenkin aivan muuta. Pohjois-Amerikasta tuodun puronieriän on todettu uhkaavaan kotoisia purotaimenkantojamme ja kenties myös taimenen vaellusmuotoja. Tutkimuksen tulosten perusteella vierasperäisten lohikalojen istutuksia suomalaisiin vesistöihin ei tulisi enää jatkaa.

Puronieriän ohella myös Tyyneltä valtamereltä lähtöisin oleva kyttyrälohi uhkaa suomalaista luonnonlohta. Venäläisten Kuolan niemimaan jokivesistöihin istuttama kyttyrälohi on levinnyt useisiin Norjan puoleisiin jokiin. Suomessakin sitä tavataan jo molemmissa Jäämereen laskevissa joissamme, Teno- ja Näätämöjoissa.

Kyttyrälohen on todettu vievän parhaat kutupaikat ennen merilohta, sillä se aloittaa kutuvaelluksen jokien alkuperäisiä asukkeja aikaisemmin. Yleensä vaelluskalat Tenon ja Näätämön lohien tapaan palaavat lisääntymään uskollisesti synnyinjokeensa. Kyttyrälohi ei kuitenkaan leimaannu uuteen elinympäristöön istutettuna mihinkään tiettyyn jokeen, vaan leviää voimakkaasti uusille elinalueille vieden samalla elintilaa niiden alkuperäisiltä lohikannoilta.

Suomessa on tuhottu kalakantoja myös sisäisin siirtoistutuksin. Tämä on johtunut tietämättömyydestä samalla tapaa kuin on tapahtunut vierasperäisten lajien istuttamisen kanssa. Esimerkiksi Utsjoella istutettiin aikoinaan siikaa useisiin järviin, jossa se on syrjäyttänyt kotoisen nieriämme eli raudun lähes tyystin.

Etelän vinkkelistä voi kuulostaa uskomattomalta, kun Kevon luonnonpuistoa kupeessa sijaitsevilla Luomusjärvillä on yritetty hävittää siikaa nuottaamalla. Järvien alkuperäinen rautukanta on kuitenkin sinne kuulumatonta siikaa arvokkaampi.

Alkuperäisten lohikalakantojemme suojeleminen on tärkeää jo senkin vuoksi, että ne houkuttelevat joka vuosi runsaasti matkailijoita pohjoisen kalavesille.

HS 19.10.2008

▲Alkuun


PIELISJOESTA LÖYDETTY ARVOKAS TUTKIMUSLOHI

Pielisjoesta Pohjois-Karjalassa on löydetty arvokas järvilohi. Kyseessä on tutkimuskala, johon asennettiin radiolähetin kaksi vuotta sitten Sulkavalla Etelä-Savossa. Lähetinlohen myötä uhanalaisen lajin käyttäytymisestä ja liikkeistä on saatu ensimmäistä kertaa tarkkaa tietoa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Jorma Piironen on kuunnellut viikkojen ajan tutkimuslohen lähettämää radiosignaalia Kontiolahdella Kuurnan voimalaitoksen liepeillä. Kaksi vuotta sitten merkatuista neljästä Saimaan järvilohesta tämä kala on ainoa, jonka elämää on voitu seurata näihin päiviin saakka.

Tämä nimenomainen järvilohi kantaa tietoa siitä, missä se on syönnösalueellaan oleskellut ja miten pitkään se aikaa siellä viettänyt. Kaiken kaikkiaan meitä on eniten kiinnostanut se, että missä vaiheessa järvilohi lähtee vaeltamaan tänne ylävesille ja milloin se tulee Pielisjokeen ja mitä se jokialueella tekee ennen kutuaikaansa, sanoo Piironen.

Lohi viihtynyt Tuohistonselällä Sulkavalla

Seurantalaitteiden avulla on saatu selville, että kala on pyörinyt pari vuotta pyyntialueellaan Tuohistonselällä Sulkavalla. Sieltä kala lähti parin sadan kilometrin kutuvaellukselle kesäkuussa, kunnes saapui Kuurnaan elokuussa. Jorma Piirosta on hämmästyttänyt järvilohen kova vauhti.

Järvilohen loppumatka oli yllättävä spurtti, kun se tuli reilut sata kilometriä parissa vuorokaudessa. Minä veikkaisin, että se on naaras, koska se käyttäytyy hyvin varovasti. Koiraat ovat paljon huolettomampia ja liehuvat tuolla virrassa paljon enemmän kuin naaraat. Koiras olisi jo sotkeutunut verkkoihin, mutta tutkimuslohi näyttää väistelevän edelleenkin meidän verkkojamme.

Lähettimiä kymmeniin uusiin kaloihin

Järvilohen telemetriaseurannasta saadut kokemukset ovat olleet niin hyvät, että tänä syksynä radiolähetin on asennettu kolmeenkymmeneen uuteen kalaan. Tiedot lohien liikkeistä auttavat uhanalaisen ja viljelyn varassa elävän lajin suojelussa. Esimerkiksi kalastusrajoituksia voidaan kohdentaa nykyistä tarkemmin.

Jokainen tänne Pielisjokeen nouseva lohi on biologisesti korvaamattoman arvokas. Ja siksi nämä tiedonmuruset mitä tästäkin lähetinlohesta on saatu, auttavat meitä keksimään uusia keinoja, joilla saadaan tätä säilytyskuviota varmistettua, kertoo Piironen.

YLE Uutiset 15.10.2008

▲Alkuun


TORNIOJOESSA UI ENNÄTYSMÄÄRÄ LOHENPOIKASIA

Tornionjoki tuottaa ennätyksellisen hyvin luonnonlohen poikasia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen RKTL:n loppukesän koekalastuksissa tavattiin erityisen paljon viime keväänä kuoriutuneita poikasia. Muutenkin joen lohikannan elpyminen näyttää jatkuvan.

Kesän vanhojen poikasten tiheys Tornionjoen pääuomassa oli yli kaksinkertainen verrattuna tämän vuosikymmenen keskimääräiseen tasoon. Myös vanhempien poikasten määrä on lähes kaksinkertaistunut.

Jo yli 20 vuotta jatkuneen seurannan aikana kesän vanhoja poikasia havaittiin nyt ensimmäistä kertaa jokaisella koekalastusalueella. Ylimmät koealat ovat Muonionjoen latvahaaroissa noin 500 kilometrin päässä merestä.

RKTL:n mukaan tänä vuonna myös merivaellukselle lähti ennätyksellisesti poikasia, noin 1,2 miljoonaa yksilöä. Ne palaavat jokeen kudulle 1-4 merivuoden jälkeen.

Kaleva 14.10.2008

▲Alkuun


ALLASRAUHA YHTEISKUNTASOPIMUKSELLA

Pulliainen syyttää keskustaa ympäristönsuojelun perusteellisesta romuttamisesta

HELSINKI

Kansanedustaja Erkki Pulliainen (vihr.) vaatii yhteiskuntasopimusta, jolla veivaaminen Vuotoksen ja Kollajan altaista loppuu ja allashankkeet kuopataan.

"Näin ei voi jatkua, että tehdään päätöksiä, joiden elinikä onkin muutama vuosi. Sitten aloitetaan uusi taistelu suojellaanko vai rakennetaanko allas.

Luonnon- ja ympäristönsuojelu loppuu tällaisella menolla", Pulliainen sanoo. Hänen mukaansa tarvitaan yhteiskuntasopimus, joka takaa Vuotoksen ja Kollajan sekä vastaavien alueiden säilymisen koskemattomina tuleville sukupolville.

"Samalla sopimus takaa, että nämä allashankkeet on nyt totaalisesti loppuun käsitelty."

Pulliaisen mukaan tämä on myös kirjoitettava nykyistä tiukemmin ja selväsanaisemmin seuraavan hallituksen ohjelmaankin. Pulliainen rökittää rajusti hallituksen pääpuoluetta keskustaa ympäristönsuojelun romuttamisesta:

"Suoraan sanoen yksi puolue, Suomen keskusta, on romuttanut kulttuurin perusteellisesti. Ympäristönsuojelulla ei ole mitään sijaa. Tällä tavalla tuhotaan kaikki."

Pulliaisen mielestä allassodassa ei voi nukkua yhtään yötä rauhassa ennen kuin Vuotoksen ja Kollajan ehdottomasta rakentamiskiellosta on saatu selkeä sopimus. Uudessa kirjassaan Pulliainen toteaa allaskaavailuista: "Tällaista sikailuaietta pitää kaikkien ajattelevien ihmisten vastustaa."

"Lappi-työryhmä kauhein kokemus"

Erkki Pulliainen oli mukana keskustan kansanedustaja Hannes Mannisen vetämässä Lappi-työryhmässä, joka esittää Vuotoksen rakentamista. Pulliainen jätti esitykseen eriävän mielipiteen.

Pulliaisella ei ole mitään hyvää sanottavaa Lappi-työryhmästä eikä varsinkaan Lapin liiton toimista väliraporttia tehtäessä. Hänen mukaansa tietynlaista tekstiä yritettiin ujuttaa salakavalasti mietintöön.

"Kauhein työryhmä niissä olen ollut vuosikymmenten aikana mukana on Lappi-työryhmä", Pulliainen paukauttaa ja jatkaa:

"En voinut kuvitella, että ihminen joutuu sellaisen simputuksen ja halveksunnan kohteeksi mielipiteineen kuin siellä joutui. Se oli ihan kuvittavaa. Vieläkin voin fyysisesti pahoin sitä työtä."

Pulliaisen mukaan höykytys alkoi juhannuksen aatonaattona ja jatkui samanlaisena loppuun asti eli tämän kuun 4. päivään, jolloin Lappi-työryhmä jätti esityksensä.

Työryhmän puheenjohtajana toiminut Hannes Manninen kuittaa Pulliaisen rajut syytökset toteamalla:

"Jätän ne omaan arvoonsa. jokainen voi tutustua Pulliaisen eriävään mielipiteeseen ja todeta sen realistisuuden."

"Pulliainen ei osallistunut juurikaan asiallisella tavalla työryhmän työhön", Manninen lisää.

Pirjo Kukko-Liedes
Kaleva 11.10.2008

▲Alkuun


ESITYS VUOTOKSESTA ON TYRMISTYTTÄVÄ

Olen jälleen kerran tyrmistynyt työ- ja elinkeinoministeriön asettaman Lappi-työryhmän ehdotuksesta rakentaa Vuotoksen allas (HS 4. 10.).

Tämän kolme vuosikymmentä kestäneen ikuisuus-aiheen nostaminen keskusteluun yhä uudelleen varmistaa sen, että kaikki työryhmänkin esittämät merkittävät ja Lapin kannalta oikeasti tärkeät kehittämishankkeet upotetaan Vuotoksen altaaseen.

Vuotos on aikanaan liitetty Natura-alueeseen päätöksellä, joka oli yksimielinen. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt, että vesilaki ei anna mahdollisuutta Vuotoksen rakentamiseen. Hallitusohjelmaankin on tosiasiallisesti kirjattu kieltävä kanta Vuotoksen rakentamiseen.

Hallitus on laatimassa ilmastostrategiaa, johon altaan rakentaminen ei taatusti sovi. Uusi tekoallas tuottaisi nimittäin suuret määrät ilmaston-muutoksen kannalta erittäin haitallista metaania. Samalla veden alle jäisi suuri määrä biomassan, jota voisi esimerkiksi Suomen luonnonsuojelu-liiton mukaan käyttää päästöttömän bioenergiaa tuotantoon.

Myöskään energian tarpeella ei altaiden rakentamista voi perustella, kuten työryhmän esitykseen sisältyvässä eriävässä mielipiteessäkin todetaan.

Vuotoksen altaalla saataisiin katettua vain noin prosentti Suomen uusiutuvan energian lisäämistavoitteesta. Energiateollisuuden laskujen mukaan Suomessa rakennettavissa olevasta vesivoimasta yli puolet voidaan saada uusimalla koneistoja jo rakennetuissa vesi-voimaloissa.

Altaiden rakentamisen sijasta meidän on kehitettävä todellisia energiavaihtoehtoja sekä energiatehokkuuttamme. Suurimman oivalluksen on tapahduttava jokaisen ihmisen korvien välissä, sillä meidän on muutettava kulutustottumuksiamme, jos haluamme hidastaa ilmastonmuutosta. Työllisyyden lisääminen Lapissa ei myöskään riitä altaiden rakentamisen perusteluksi. Allas ja voimalaitos eivät toisi valmistumisensa jälkeen uusia työpaikkoja.

Sitä vastoin Pohjois- ja Itä-Suomen luonto tuo niitä. Matkailua alueella onkin kehitettävä. Vuotoksen alue on sekä luontoarvojensa että lintulajiensa takia merkittävä.

Työllisyys ja ympäristö eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan molemmat ovat tärkeitä. Alueen työllisyyden edistämiseksi hallituksen tulisi ensisijaisesti pyrkiä toteuttamaan alueelle suunnitellut kaivos-hankkeet. Kaivoshankkeiden ja Lapin alueellisen kehityksen tukemiseksi alueen tiet ja rautatiet on saatava kuntoon. Vanhojen haavojen repiminen auki Vuotoksen altaan kohdalla ei auta ketään.

Matti Ahde, kansanedustaja (sd), Oulu
HS 7.10.2008

▲Alkuun


AIKA AJOI KOLLAJAN OHI

Uudet tekoaltaat voidaan välttää rakentamalla valmiisiin patoihin tulvaturbiineja.

YMPÄRISTÖMINISTERI Paula Lehtomäki asettui juhannuksen alla tukemaan Iijokeen kaavailtua Kollajan tekoallasta. Taustalla on EU:n uusiutuvan energian prosenttipeli. Olemme luvanneet lisätä tuotantoa niin, että saamme biomassasta, vesivoimasta ja tuulesta yhteensä 38 prosenttia vuonna 2020.

Kollajan tekoallas on koepallo vesivoiman uusrakentamisen ketjussa, jonka seuraavia lenkkejä ovat Vuotos ja Ounasjoki ja lopulta Koillismaan kosket. Siksi Kollajan kannattaa tarkastella suurennuslasilla.

Tekoaltaat padottiin 1900-luvun puolivälissä perusvoiman takia. Koska pohjoismaista sähkö-verkkoa ei ollut, oli tuotettava taukoamatta omaa sähköä riittävällä ja tasaisella teholla.

Iijoen viiden perusvoimalan teho on 191 megawattia. Kollajan altaalla tehoa voisi nostaa 115 megawatilla, eli 60 prosentilla.

Perusvoimaa megawattien nosto ei ole kuitenkaan se, mitä EU ajaa takaa. EU laskee vain vuosittain tuotetun sähkön määriä. On samantekevää, onko kilowattitunnit tuotettu kesällä vai talvella, tulevatko ne kesävirtaamasta vai tulvavedestä tai saammeko ne tekoaltaasta vai koskesta.

Laskentatavassa on vaihtoehto uusille tekoaltaille. Se on Isohaaran malli. Kemijoen Isohaara valjastettiin 1949. Vesivoiman lisärakentaminen opittiin, kun samaan patoon valmistui toinen voimala vuonna 1993.

Kollajan altaan voi ohittaa rakentamalla Iijoen jo valmiisiin patoihin lisävoimaloita tai tulvajuoksutuskoneistoja. Lisärakentamisella ei tavoiteltaisi tasaisesti korkeampaa perusvoiman tehoa, vaan enemmän vuoden aikana tuotettua sähköenergian.

Uudet turbiinit kävisivät, kun yläjuoksulla tulee vettä. Osa pyörisi vain tulvahuipun aikaan. Voimaloiden läpi virtaavan veden ja tuotettujen kilowattituntien määrä on sama, kulkipa tulvavesi patoaltaiden kautta tai suoraan lisäturbiinien läpi.

Toki näin tehty sähkö tulee kalliimmaksi, koska osa turbiineista seisoo, kun tulvavesi ei virtaa. Koneiden kannalta se ei olisi ennen kuulumatonta. Seisovathan maatalouden leikkuupuimuritkin kymmenen kuukautta vuodesta. Sitä paitsi vesivoimaa mainostetaan huippukannattavaksi. Kannattavuudesta lienee varaa tinkiä ympäristön hyväksi.

Toinen kustannushaitta koituu, kun keväällä ja alkukesästä markkinoille yhtäkkiä ryöpsähtää vesivoiman sähköä kulutusta enemmän. Sähkön voi joutua myymään talvisähköä halvemmalla. Haitta on jo osaksi poistunut pohjoismaisten sähkömarkkinoiden ansiosta. Lopullisesti se poistuu, kun Euroopan verkko avautuu. Kun Pohjois-Suomessa lumet vielä sulavat, siitä saatavan sähkön voi myydä Etelä-Eurooppaan, missä ilmastointilaitteet jo hyrräävät.

Mallin ylivoimainen ympäristöetu on, että voimme lisätä vesivoiman sähköä - kilowattitunteina - kansakunnan käyttöön ja EU:n uusiutuvan energian prosenttipeliin ilman uusia tekoaltaita.

Aika on ajanut Kollajan tekoaltaan ohi, ja niin se on ajanut ohi Vuotoksenkin. Hyväksymällä tämä meidän ei tarvitse kajota koskiensuojelulakiin. Koillismaan asukkaiden ei tarvitse käydä uusia koskisotia 1950- ja 1960-luvun malliin.

Vaikka Kollajan ja Vuotoksen allashankkeet ohitetaan, alueet voivat silti jatkaa energian tuotannossa. Ne voivat tuottaa biomassan metsinä, soiva ja turvetuotannon raivaamina peltoina - ja nostaa uusioenergian osuutta kohti EU-tavoitetta.

Veli Pohjonen, Värriön tutkimuslaitoksen johtaja, Helsingin yliopisto
Vihreä Lanka 22.8.2008

▲Alkuun


HYLKEIDEN VAIKUTUSTA KALAKANTOIHIN SELVITETÄÄN PERÄMERELLÄ

Hylkeiden ja erityisesti harmaahylkeen eli hallin arvellaan syövän ravinnokseen niin paljon kalaa, että se vaikuttaa taloudellisesti hyödynnettäviin kalakantoihin ja uhkaa myös lohen istutus- ja luonnonpoikasten selviytymistä.

Hylkeiden ravinnonkäytöstä on kehkeytynyt kiista, kun osa kalastajista pitää hyljettä taloudellista vahinkoa aiheuttavana haittaeläimenä. RKTL:n mukaan kiistan ratkomista on vaikeuttanut mm. tiedon vähäisyys hylkeiden kesäaikaisesta ravinnonhankinnasta.

Hylkeiden pyynti alkoi kesällä

Hylkeiden pyynti tutkimuskäyttöön alkoi viime kesänä ja jatkuu ensi vuonna. Johtopäätöksiä hylkeiden ravintokäyttäytymisestä voitaneen tehdä ensi vuoden syksyllä. Alustavan ravintoanalyysin perusteella hallin kolme yleisintä ravintokohdetta olivat silakka, muikku ja siika. Muutama halli oli syönyt lohta tai taimenta. Norpan ravinnossa kolme yleisintä lajia olivat kolmipiikki, silakka ja muikku. Norpalta lohta ja taimenta ei löydetty tämän tutkimuksen alkukesän näytteissä.

RKTL on aloittelemassa myös hylkeiden liikkeiden tutkimisen gps-paikannuslaitteiden avulla. Lisäksi kehitellään hylkeenkestäviä kalapyydyksiä.

Hyljetutkimus sai lisää vauhtia, kun se kirjattiin hallitusohjelmaan. Lisäksi vuonna 2007 valmistui Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma, joka velvoittaa selvittämään hylkeiden ravintoa ja hylkeiden aiheuttaman saalistuksen vaikutuksia kalakantoihin.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen alkukesällä tekemissä laskelmissa tehtiin 9 700 hallihavaintoa Suomen merialueilla. Määrä on samalla tasolla kuin vuonna 2007. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) on katsonut, että hylkeitä tulisi vähentää.

YLE Uutiset 7.10.2008

▲Alkuun


OUNASJOEN VAPAUS OLI TAISTELUN TAKANA

Perjantaina ehdotuksensa jättäneen Lappi-työryhmän jälkeen Ounasjoen kohtalo on jälleen noussut esiin. Edellisen kerran Ounasjoesta puhuttiin suurin kirjaimin vuoden 1980 molemmin puolin. Joki rauhoitettiin erillislailla 1983, ja siihen johtanut päätös tehtiin hallituksen iltakoulussa syyskuussa 1982. Maata johti Kalevi Sorsan kolmoshallitus. Samassa iltakoulussa hallitus teki päätöksen siitä, että Vuotoksen tekoallasta ei rakenneta. Kyseisestä päätöksestä on nyt 26 vuotta ja Vuotos väittely on kaikkineen kestänyt noin puoli vuosisataa. Alun perin puheena oli suuri Kemihaaran allas.

Erillislain j älkeen Ounasjoen voimalarakentamista koskeva keskustelu päättyi kokonaan, näihin päiviin asti. Vuotoksen tilanne on koko ajan ollut toinen, sillä Ounasjokilain kaltaista "lopullista" ratkaisua ei siellä ole. Myös kansalaismielipide on ollut Vuotoksen suhteen ristiriitainen. Ounasjoella 1980-luvun alussa yleinen mielipide oli aivan yksiselitteinen joen suojelun puolesta.

Lappi-työryhmä ei nytkään esitä Ounasjokilain purkamista, vaan tulva-altaiden rakentamista. Ne liittyisivät kuitenkin myös energiantuotantoon, ja voimalarakentamisen laki estää. Suurimmat Lapin vesistörakentamista koskevat päätökset ovat jo vuosikymmenten takana. Sodan myötä Suomi menetti Karjalan kosket ja kolmanneksen silloisesta vesivoimastaan. Katseet kääntyivät pohjoiseen, ja jokivarsilla tapahtui asioita, joiden kaltaisia nykyään olisi vaikea kuvitella

Jatkosodan aikainen pulustusministeri Rudolf Walden oli myös yhtyneiden paperitehtaiden johtokunnan puheenjohtaja, ja hänen aloitteestaan yhtiö osti nimiinsä kaikki kosket Rovaniemen ja Kemijärven väliltä. Kemijoen koskiosuuksia oli ostamassa myös yhtiö nimeltä Oy Koskirakennus, jossa yhtenä osakkaana oli pääministeri Urho Kekkonen. Hän oli myös Kemijoki Oy:n hallintoneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja.

Valtiolla oli vahva intressi jokirakentamiseen. Ikiaikainen lohijoki suljettiin Isohaaran voimalapadolla, joka sai rakennusluvan 19 vuotta valmistumisensa jälkeen ja johon ei rakennettu lupavelvotteiden edellyttämää toimivaa kalatietä. Kemijoen kalastajien elinkeino meni, ja korvauksia heille alettiin maksaa karvalakkilähetystöjen jälkeen vuonna 1982 eli 30 vuotta myöhässä.

Toisaalta ajan asenteita kuvaa tämä Suomen Kuvalehden maalailu vuodelta 1953:

"Vielä äsken koskematon jokivarsi on äkkiä alkanut saada uusia muotoja. Ihminen on saapunut valloittamaan, pystyttänyt muurahaiskekonsa, ja tekniikan-teräksensininen käsi sivelee kuin ihmeitä tekevä taikasauva mahtavaa Kemijokea"

Kemijoen vesistön alkuperäinen rakennussuunnitelma edellytti Vuotoksen, Lokan ja Porttipahdan altaita sekä Ounasjoelle kaikiaan kymmentä voimalaa ja säännöstelyaltaita Meltaukseen ja Tepastoon. Näistä Sodankylässä sijaitsevat Lokka ja Porttipahta rakennettiin 1960-luvulla.

Tuonaikaisessa Kemijoen säännöstelylaissa ei ollut mitään näkökulmaa, joka olisi liittynyt kulttuuriarvoihin tai ympäristösuojeluun. Lokan altaan alle jäi Posoaapa, joka oli Pohjoismaiden suurin yhtenäinen suoalue. Kulttuurisessa mielessä sinne katosi ainutlaatuinen Sompion alue, jota kansatieteilijä Samuli Paulaharju on tehnyt Sompio-nimisessä kirjassaan tunnetuksi.

Nykyisen ajattelutavan mukaan tälläiset alueet olisivat mitä todennäköisemmin tiukasti suojeltuja, mutta 1960-luvulla ei sellaisilla seikoilla tai asukkaiden mielipiteillä ollut mitään merkitystä. Altaiden alle jäi puolenkymmentä kylää (Riesto, Korvanen, Laiti, Mutenia ja Pillirannan saamelaiskylä) ja 560 ihmistä joutui muuttamaan pois.

Allasevakkojen vanha elämäntapa tuhoutui, korvaukset olivat kehnoja ja tulivat hitaasti. Kun 1960-luvun alussa tekniikka ja sen tuloa Lappiin ihannoitiin, vuosikymmenen lopulla moni jo alkoi sitä kirota. Kaikki tämä oli osaltaan herättelemässä 1970 luvulle mentäessä käsitystä Lapista etelän siirtomaana.

Ounasjoen ja Vuotoksen kohtalosta käyty keskustelu alkoi nousta 1970-luvun lopulla, kun rakentaminen oli ajankohtaistumassa. Vuotoksessa veden oli määrä nousta jo vuonna 1981.

Noita vuosia leimasi yleisemminkin kansalaisaktiivisuuden nousu. Pohjoisessa se ilmeni etenkin Norjan Altajoella, jonka valjastamista vastustavia mielenosoituksia seurattiin Suomessakin tiivisti. Ounasjoella tuloksena oli Ounasjokiliikkeen nousu.

Rakentamista vastustava Ounasjokitoimikunta nousu nopeasti tyhjästä kansalaisliikkeen äänitorveksi. Samaan aikaan esimerkiski Kittilän kunnan johto ajoi voimakkaasti joen rakentamista. Syntyi ristiriita kansalaisten ja viranomaisten välille. Ounasjoella tämä jako oli erityisen selvä, Vuotoksen suunnalla koko ajan hämärämpi.

1980-luvun alkaessa Ounasjokilike hallitsi julkisuutta suvereenisti ja altaan rakentajat oli ajettu puolustuskannalle. Etenkin Kemijoki Oy päätyi kuin kaiken pahan symboliksi. Järjestettiin kokouksia, kerättiin adresseja, soudettiin jokea ja julkisuus säesti. Liikkeen toiminta osui juuri ajan hermoon - tuossa ajan hengessä sa nykyinen Vihreä liittokin alkunsa. Tässä tilanteessa politiikojen oli otettava asiaan kantaa, ja Ounasjoen osalta vain yksi ratkaisu alkoi tulla poliittisesti mahdolliseksi. Kemijoki Oy:n toiveet hylättiin ja joen suojelijoiden toiveet toteutettiin. Siinä maksettiin osaltaan hintaa tavasta, jolla Lapin vesistörakentamista oli vuosikymmenten aikana toteutettu.

Markku Heikkilä
Kaleva 4.10.2008

▲Alkuun


OUNASJOEN SUOJELU SÄILYY, KEMIHAARA SELVITETÄÄN

Lappi-työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Hannes Manninen (kesk.) kiistää jyrkästi tiedot Ounasjoen suojelun nakertamisesta. Mannisen mukaan perjantaina ehdotuksensa jättänyt Lappi-työryhmä ei esitä suojelun purkamista. Hän sanoo, että erillislakiin ei puututa ehdotuksessa millään tapaa.

Spekulaatioiden välttämiseksi ei esitetä mitään pysyviä altaita eikä voimalaitoksia Ounasjoelle vaan sitä, että tulvasuojelu pitää hoitaa nykyisten säännösten puitteissa, korostaa Manninen.

Tulvasuojelun toteutukseen Lapin ympäristöpiirillä on suunnitelmia tulvasuojeluvallien rakentamiseksi Kittilän yläpuolelle, mutta työryhmä ei puutu siihen. Mannisen mukaan tulvasuojelu pitää järjestää niin, että se ei loukkaa Natura-määräyksiä.

Työryhmän esityksen vastaanottanut elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) sanoo luottavansa Ounasjoen osalta täysin työryhmän puheenjohtajan näkemykseen.

Työryhmä esittää Kemihaaran alueen ottamista tulvasuojelun ja voimatalouden käyttöön korvaamalla Natura-alueet uusilla, vastaavilla alueilla. Työryhmä haluaa valtioneuvoston tekevän periaatepäätöksen asian selvittämiseksi. Luontoasiantuntijat pitävät tätä mahdottomana ajatuksena.

Mannisen mukaan työryhmä ei kuitenkaan nosta esiin korkeimman hallinto-oikeuden hylkäämä Vuotoksen allashanketta. Jos vesistörakentamisia tehdään, täytyy lähteä uudelta pohjalta uudentyyppisen rakentamisen eikä Vuotos-hanketta perinteisessä mielessä ole syytä esittääkään, sanoo Manninen.

Esitetty Kemihaaran alueen ottaminen voimatalouskäyttöön menee elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen mukaan erilliseen selvitykseen. Altaan rakentamista ei ratkaista tämän hallituksen aikana. Pekkarinen sanoo, että asiasta on jo päästy sopuun hallituksen ministerityöryhmässä. Pekkarinen aikoo viedä työryhmän esitykset joko hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan tai iltakoulun käsittelyyn lähiviikkoina. Vuotos on hänen mielestään työryhmän esityksessä vain pieni sivuvirta, joka on aivan mitätön esityksen kokonaisuuteen verrattuna.

Lappi-työryhmän jäsen, kansanedustaja Erkki Pulliainen (vihr.) on jyrkästi eri mieltä Mannisen ja Pekkarisen kanssa. Pulliainen jätti esitykseen eriävän mielipiteensä. Pulliaisen mielestä työryhmän esityksillä valmistellaan maaperää seuraavaa hallituskautta varten. Työryhmän kiertoilmaisut merkitsevät Pulliaisen mielestä vesistörakentamista ja Ounasjoen suojelulain kumoamista. Pulliaisen lisäksi myös kaksi muuta parikymmenjäsenisen Lappi-työryhmän jäsenistä vastustaa esitystä vesivoimarakentamisesta suojelluilla alueilla.

YLE Uutiset 3.10.2008

▲Alkuun


LAPPI-TYÖRYHMÄ HALUAA RAKENTAA VUOTOKSEN ALTAAN

Lappi-työryhmä esittää Vuotoksen alueen valjastamista energiakäyttöön. Työryhmän mielestä Natura-suojelu ei estä Vuotoksen rakentamista. Myös erillislain suojaamalle Ounasjoelle voitaisiin mietinnön mukaan rakentaa tulvansuojelualtaita. Lappi-työryhmän mietintö syntyi eripuraisesti, sillä kaikkiaan kolme työryhmän jäsentä jätti eriävän mielipiteensä. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama parikymmenjäseninen Lappi-työryhmä on huolissaan siitä, miten Lapissa turvataan teollisuuden ja yritystoiminnan energian saanti tulevaisuudessa kilpailukykyiseen hintaan. Lappi joutuu jo nyt tuomaan sähköenergiaa.

Oma tuotanto oli viime vuonna noin kuusi terawattituntia, josta teollisuus käytti yli puolet. Mikäli suuret metalli- ja kaivosteollisuuden investointihankkeet toteutuvat, nostavat ne energian tarvetta arviolta liki puolella nykyisestä tuotannosta.

Työryhmä esittää ratkaisuna vesivoimarakentamista Vuotos-alueelle. Se onnistuisi korvaamalla Kemihaaran Natura-alue uusilla alueilla, jonka jälkeen Vuotos-alue saataisin vesivoiman ja tulvasuojelun käyttöön.

Mietinnön mukaan Sierilän ja Raudanjoen voimalaitokset olisi rakennettava ja Kemijoen nykyisten voimalaitosten tehoja nostettava. Samoin vesivoimaa hyödyntävät Ounasjoen tulva-altaat pitäisi rakentaa, ja se olisi työryhmän mukaan mahdollista avaamatta nykyistä suojelulakia.

Pohjoisen päättäjät poikkiteloin

Kaikkia näitä esityksiä ei työryhmässä istuva Lapin ympäristökeskuksen johtaja Matti Hepola voi allekirjoittaa. Hänen mielestään työryhmän pitäisi noudattaa nykyistä vesiensuojelulainsäädäntöä. Hepola kirjoittaa eriävässä mielipiteessään, että vesivoimarakentamisen haitat vesiluonnolle ovat pysyviä samoin kuin laitosten aiheuttamat ympäristömuutokset.

Myös saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ja kansanedustaja Erkki Pulliainen ovat jättäneet mietinnöstä oman 14-kohtaisen eriävän mielipiteensä.

Vesivoiman lisäksi työryhmä liputtaa Simon ydinvoimalahankkeen puolesta. Työryhmä jätti mietintönsä työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle (kesk). Työryhmän puheenjohtajana toimi kansanedustaja Hannes Manninen (kesk).

Luonnonsuojelijat: Tulvasuojelun varjolla ei voi rakentaa suojelualueille

Luonnonsuojeluliitto ja Lapin luonnonsuojelupiiri tyrmäävät esitykset Vuotoksen tekoaltaasta ja Ounasjoen rakentamisesta ympäristölle vahingollisina ja lainvastaisina. Luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen huomauttaa myös, että Lappi-työryhmän esitykset ovat liian erimielisiä jatkotyön pohjaksi. Kurosen mukaan tulvasuojelua on turha käyttää keppihevosena Vuotoksen, Ounasjoen ja muiden suojelukohteiden purkamisessa.

Myös Birdlife tyrmää allashankkeen herättelyn

Birdlife Suomi tyrmää Vuotoksen allashankkeen uuden virittelyn. Samalla lintujärjestö vaatii Lapin-työryhmän uuden mietinnön pikaista hylkäämistä. Järjestön mielestä Vuotoksen allashankeen toteuttaminen hukuttaisi kertaheitolla Suomen parhaat ympäristönsuojelusaavutukset. Birdlife Suomi muistuttaa, että Vuotoksen alue kuuluu Suoman kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin.

YLE Uutiset 3.10.2008

▲Alkuun


HYVÄÄ, MYRKYLLISTÄ VAI MOLEMPIA?

Itämeren lohi herättää voimakkaita tunteita. Pyyntikeskustelun käydessä kuumimmillaan unohtuu kuitenkin yksi merkittävä tekijä. Myrkky nimeltä dioksiini. Sitä Itämeren lohessa on niin paljon, että sen syömistä on syytä rajoittaa.

Kalan terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Se sisältää huomattavan määrän D-vitamiinia, kivennäisiä ja omega-3 rasvahappoja. Kala on myös hyvä valkuaisaineiden lähde.

Elintarviketurvallisuusministeriö Evira suosittelee kalan syömistä ainakin kaksi kertaa viikossa. Mutta ei ole aivan sama, mitä kalaa suuhunsa laittaa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaan ruokapöytään tulee kattaa eri vesistöjen kaloja ja lajeja on syytä vaihdella. Yksi painava syy tähän ovat erilaiset ympäristömyrkyt, kuten dioksiinit ja PCB-yhdisteet.

Maailman kemikalisoitumisen myötä kaikki elintarvikkeet ja eliöt, myös ihmiset, sisältävät enemmän tai vähemmän erilaisia ympäristömyrkkyjä. Niitä on löydetty kaikista kalalajeista, mutta tilaston kiistatonta kärkipaikkaa pitävät hallussaan silakka ja Itämeren lohi.

Elohopeakertymien osalta kärjessä on hauki. Itämerestä pyydettyyn haukeen verrattuna raskasmetallikertymiä on enemmän sisävesihauissa. Myös muut kookkaat sisäjärvien petokalat sisältävät elohopeaa. Alueelliset ja vesistökohtaiset erot elohopean määrässä ovat kuitenkin suuria.

Pienten järvien kaloissa on edelleenkin Tshernobylin ydinonnettomuuden aiheuttamaa radioaktiivisuutta. Vesistökohtaiset erot ovat suuria myös tällä saralla, samoin vaihtelut eri kalalajien välillä. Myrkkykertymä kulkee usein käsi kädessä kalan iän kanssa. Mitä vanhempi ja kookkaampi kala, sitä enemmän se voi sisältää myrkkyjä.

Useimmat kotimaiset kalat alittavat selvästi haitta-aineille asetetut enimmäispitoisuusrajat, mutta suuret silakat ja erityisesti Itämeren lohi tekevät tilastoihin huomattavan poikkeuksen. Ne sisältävät dioksiinia moninkertaisesti suosituksiin nähden. Supermyrkyksi luokiteltua dioksiinia on tutkitusti siinä määrin, että edes virallisten suositusten mukaan näitä kaloja ei ole syytä syödä kuin kerran tai korkeintaan kaksi kuukaudessa. Silloinkin vaihtoehtoisesti joko silakkaa tai lohta, ei molempia. Ja vain sata grammaa kerrallaan.

Erityisesti lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien aikuisten on syytä kiinnittää huomiota syömäänsä kalaan. Virallisten suositusten lisäksi on olemassa epävirallisempia arvioita, joiden mukaan Itämeren lohen syöminen on huomattavasti virallista linjaa kyseenalaisempaa.

Kriittisimmät lähteet kieltäisivät suuren silakan ja lohen käyttämisen ihmisravinnoksi kokonaan. Ainakaan imettävien tai raskaana olevien naisten ei pitäisi niitä syödä. Eikä välttämättä muidenkaan.

Erä 11-2008

▲Alkuun


ITÄMEREN SUOJELUUN OTETAAN MALLIA AUSTRALIASTA

Itämeren suojeluun ja käyttöön halutaan ottaa mallia Australian Suurien Valliriuttojen suojelusta. Valliriutan yhdennettyä merenkäytön suunnitelmaa pidetään maailmanlaajuisesti parhaana esimerkkinä eri tahojen onnistuneesta yhteistyöstä. Myös Itämerelle kaavaillaan kattavaa merenkäytön suunnitelmaa, joka ottaisi huomioon niin suojelulliset kuin taloudelliset näkökulmat, ja toimisi ohjenuorana alueen maiden, yhteisöjen ja yritysten yhteistyölle.

Tällä hetkellä Itämeren käyttöä säädellään monin kansainvälisin ja kansallisin säännöksin, mutta poliittisen sitoumuksen muuttaminen käytännön toimiksi kangertelee pahasti.

- Itämeren käyttöä ja suojelua pitää kehittää kokonaisuutena, eikä katsoa asioista vain talouden näkökulmasta. Esimerkiksi satamatoimintojen laajentaminen ja uusien väylien avaaminen voi olla ristiriidassa suojelutavoitteiden kanssa, sanoo WWF:n meriohjelman päällikkö Anita Mäkinen.

Mäkisen mukaan yhdennettyä suunnittelua tarvitaan myös öljynporauslauttojen ja tuulivoimalapuistojen perustamisessa ja sijoittelussa, jotta ne eivät pilaa Itämeren ainutlaatuisia luontoarvoja.

Valliriutat ja Itämeri samankokoiset

Australian Suurille Valliriutoille luotiin yhdennetty merenkäytön suunnitelma vuonna 2004.

- Suuret Valliriutat on jaettu käyttövyöhykkeisiin. Niiden avulla on määritelty tarkoin, missä saa kalastaa tai sukeltaa ja missä merenkulku on sallittua, kertoo johtaja Jon Day Suurten Valliriuttojen puistosta.

Suuret Valliriutat ja Itämeri ovat pinta-aloiltaan samankokoiset, ja ne molemmat ovat kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätöksellä erityisen herkkiä merialueita.

- Tiedämme, että yhteistyö useiden eri valtioiden alueille sijoittuvalla Itämerellä on hyvin haastavaa. Toisaalta tällaista yhteistyötä tehdään jo nyt esimerkiksi kansainvälisen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, sanoo Metsähallituksen luontopalvelujen erikoissuunnittelija Jan Ekebom.

Itämeren suojelua pohdittiin torstaina Helsingissä WWF:n, Metsähallituksen ja ympäristöministeriön kutsuvieras-seminaarissa.

YLE Uutiset 26.09.2008

▲Alkuun


SÄHKÖN TUOTANTO UUSIUTUVILLA ENERGIALÄHTEILLÄ KASVANUT NELJÄNNEKSEN

Uusiutuvilla energialähteillä tuotettu sähkö kasvoi neljänneksellä viime vuonna. Kasvua pönkitti viime vuosina laskeneen vesivoiman tuotannon kääntyminen nousuun. Puupolttoaineilla tuotettu sähkö väheni 16 prosenttia ja metsäteollisuuden jäteliemillä tuotettu sähkö kolme prosenttia. Tuulivoimalla ja muilla uusiutuvilla energialähteillä tuotettiin sähköä noin viidennes enemmän kuin edellisenä vuonna. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen sähkön ja lämmön tuotantotilastosta.

Sähköntuotanto väheni hieman

Suomessa tuotettiin sähköä viime vuonna 77,8 terawattituntia eli miljardia kilowattituntia. Määrä oli prosentin pienempi kuin vuotta aiemmin. Kaukolämmön tuotanto ja teollisuuden käyttöön tuotettu lämpö pysyivät edellisvuoden tasolla.

Sähkön kokonaiskulutus oli 90 terawattituntia. Tuotannon ja kulutuksen välinen erotus tuotiin Pohjoismaista, Venäjältä ja Virosta. Sähköä myös vietiin Suomesta Pohjoismaihin ja Viroon.

Vesivuosi 2007 oli Pohjoismaissa hyvä, ja vesivoiman tuotanto nousi kotimaassa 24 prosenttia. Tuulivoimaa tuotettiin 23 prosenttia edellisvuotta enemmän. Ydinvoiman tuotanto kasvoi 2 prosenttia. Pohjoismaisella vesivoimalla tuotettua tuontisähköä oli hyvin saatavilla, joten kotimaisen lauhdevoiman tuotanto väheni 18 prosentilla.

Viime vuodet ovat olleet keskimääräistä lämpimämpiä, ja vuonna 2007 lämmitysenergian tarve pysyi edellisvuoden tasolla.

YLE Uutiset 26.09.2008

▲Alkuun


VUODEN LUONNONVARAT LOPPUIVAT KESKEN

Ihmiset ovat tiistaina käyttäneet loppuun kaikki luonnon tänä vuonna tuottamat luonnonvarat. Laskelma perustuu tutkimuslaitos Global Footprint Networkin mittauksiin siitä, paljonko ihmiskunta käyttää vuodessa luonnonvaroja ja kuinka paljon niitä on vielä käytettävissä.

Luonnon rajat tulevat tänä vuonna ennätysaikaisin vastaan: kulutus on 40 prosenttia suurempaa kuin planeetan kyky uusia luonnonvarojaan. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten ihmiskunta käytti vuodessa 15 prosenttia enemmän luonnonvaroja kuin planeetta pystyi tarjoamaan.

Vuonna 1996 maapallon luonnonvarat käytettiin loppuun marraskuussa. Ensimmäisen kerran ihmiskunnan kulutus ylitti luonnonvarojen vuosittaisen tuotannon 31. joulukuuta 1986.

Ylikulutus on keskeinen ongelma

Maailman ylikulutuspäivä muistuttaa, että luonnollakin on budjettinsa. Luonto voi tuottaa vain tietyn määrän luonnonvaroja ja sitoa vain tietyn määrän jätteitä kunakin vuonna. Maailmanlaajuisesti ihmiset ylittävät planeetan biologisen kyvyn tuottaa luonnonvaroja 1,4-kertaisesti.

Ylikulutus on syynä useisiin polttavimpiin ympäristöongelmiin kuten ilmastonmuutokseen ja vähenevään luonnon monimuotoisuuteen.

YLE Uutiset 23.09.2008

▲Alkuun


HUMUSTA HUUHTOUTUU VESIIN YHÄ ENEMMÄN

Pohjois-Suomen vesistöihin huuhtoutuu yhä enemmän humusta, selviää Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksesta. Simojoen alueella tehdyn tutkimuksen mukaan humuksen huuhtoutuminen lisääntyi 1980-luvulta 1990-luvulle keskimäärin 40 prosenttia.

Huuhtoutumista on kasvattanut muun muassa runsaat sademäärät. Simojoen alueella lisäys on johtunut pääosin ilmastotekijöistä ja sitä kautta hydrologisista muutoksista.

Huuhtoutumisen lisääntyminen voi kuormittaa vesiekosysteemejä niin että esimerkiksi niiden ravintoketjut voivat muuttua.

Humuksella tarkoitetaan vedessä olevia eloperäisiä orgaanisia aineita, jotka antavat vedelle ruskeankeltaisen värin.

YLE Uutiset 23.09.2008

▲Alkuun


ILMASTOMUUTOS EI OLE VIELÄ NOSTANUT SUOMEN MERIVESIEN PINTAA

Ilmaston lämpenemisen kiihdyttämä jäätiköiden sulaminen ja valtamerien lämpölaajeneminen ei ole vielä juuri näkynyt Suomen rannoilla vedennousuna, ilmenee Merentutkimuslaitoksen seurantatilastoista.

Pohjanlahdella uutta maata paljastuu veden alta edelleen nopeasti. Sen sijaan Suomenlahdella vedenpinta on kääntynyt Merentutkimuslaitoksen teoreettisen mallin mukaan pieneen nousuun. Nousu on teoreettinen, sillä vuosittaiset vaihtelut ovat hyvin suuria, eikä niistä ole helppo nähdä suuntaa. Esimerkiksi viime vuonna vesi oli keskimäärin korkealla, 2006 matalalla.

Professori Kimmo Kahma pitää todennäköisenä, että Pohjanlahdella esimerkiksi Vaasan—Kokkolan seudulla vesi laskee yhä tällä vuosisadalla.

"Turussa se pysynee ennallaan. Helsingissä saattaa tulla pientä nousua, ja itäisellä Suomenlahdella Haminan seudulla vedenpinnan nousu on todennäköisintä", Kahma arvioi. Hän on Merentutkimuslaitoksella meren liikkeet -ohjelman johtaja.

Maailmalla on tehty joukko tutkimuksia, jotka päätyvät täysin erilaisiin arvioihin, miten valtamerien pinnan taso muuttuu.

Kahma pitää todennäköisimpänä hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvioita, jonka mukaan valtameret kohoavat tällä vuosisadalla 18–59 senttiä. 1993-2003 valtamerien pinta nousi satelliittimittausten perusteella keskimäärin 3,1 milliä vuodessa. Noususta osa johtuu vesien lämpölaajenemisesta, osa jäätiköiden sulamisesta.

Jääkauden jälkeen merenpinta on noussut pitkälti toistasataa metriä. Edellisten parintuhannen vuoden ajan merenpinta pysyi melko vakaana, kunnes se alkoi jälleen nousta 1800-luvulla. Jääkauden jälkeen Suomen maaperä on kohonnut jatkuvasti. Kohoaminen on nopeampaa Pohjanlahdella, hitaampaa Suomenlahdella.

Esimerkiksi Helsingissä maa nousee 3,8 milliä vuodessa, eli sadassa vuodessa 38 senttiä. Kun se vähennetään IPCC:n ennusteesta, jonka mukaan valtameret kohoavat 18–59 senttiä, saadaan arvioksi, että vesi laskee Helsingissä enimmillään parikymmentä senttiä tai nousee enimmillään saman verran tällä vuosisadalla.

Tuoreen Oulun, Lapin ja Liverpoolin yliopistojen tutkimuksen mukaan valtamerien pinta nousee metristä puoleentoista tällä vuosisadalla — siis paljon enemmän kuin IPCC esittää.

Kahma ei ole vielä tutustunut tutkimukseen tarkasti. Hän pitää ainakin vielä IPCC:n ennustetta todennäköisempänä. "20 vuotta sitten suurin arvio vedennousulle oli peräti neljä ja puoli metriä. Nyt niin rivakan nousun mahdollisuutta ei oteta enää vakavasti."

HS 21.9.2008

▲Alkuun


TUTKIIJAT LÖYSIVÄT KALOILTA SORMIEN AIHIOT

Tutkijat ovat jäljittäneet sormien ja varpaiden alkuperän kalankaltaisiin olioihin, jotka uivat merissä 380 miljoonaa vuotta sitten. Tuore tutkimus kumoaa näkemyksen, jonka mukaan ensimmäiset primitiiviset sormet muodostuivat nelijalkaisille, ilmaa hengittäneille eläimille. Ne ilmestyivät maapallolle 10 - 20 miljoonaa vuotta myöhemmin kuin kalankaltaiset merien asukit.

Teorian mukaan eläinten sopeutuessa maan kamaralle luonnollinen valinta johti asteittaiseen siirtymään ainoastaan uimiseen kelpaavista kalaevistä painoa kannatteleviin raajoihin, joissa oli nivelliitokset.

Sunnuntaina brittiläisessä Nature-lehdessä julkaistu tutkimus kuitenkin paljastaa, että alkeelliset sormet olivat jo kehittyneet metrin mittaisen, matalissa vesissä eläneen Panderichthysin eviin. Panderichthys oli siirtymäkauden olio, joka muistutti kuitenkin enemmän kalaa kuin nelijalkaista eläintä.

Tutkimukseen osallistunut Uppsalan yliopiston tutkija Per Ahlberg kertoo tutkimuksen todistavan, että sormet ja varpaat syntyivät kalan luurangoissa jo olemassa olevista osista, eivätkä syntyneet tyhjästä maan kamaralle nousseiden eläinten jatkeiksi.

Tutkimusta ei tehty uusista löydöistä, vaan tutkijat palasivat vanhojen fossiilien pariin. Ahlbergin mukan aiemmat tutkijat olivat vain jättäneet todisteet huomiotta. Syynä on se, että kunnollisia Panderichthysin fossiileja on paljastunut vain yhdestä paikasta, Latviassa sijaitsevasta savilouhimosta, missä savi on samanväristä kuin Panderichthysin luusto.

AFP YLE Uutiset 21.09.2008

▲Alkuun


AMERIKANKAMPAMANEETTI LISÄÄNTYNYT SUOMENLAHDELLA

Amerikankampaneetti on jälleen lisääntynyt Suomenlahdella. Merentutkimuslaitoksen Aranda-alus palasi juuri tutkimusmatkaltaan, jolla selvitettiin erityisesti amerikankampamaneetin lisääntymistä ja ravinnonkäyttöä. Maneettien määrä Suomenlahdella ja Saaristomerellä on taas samaa luokkaa kuin talven huippuaikaan. Myös maneetin munia löytyi runsaasti.

Selkämerellä maneettikanta on taantunut. Arandan matkanjohtaja Juha Flinkman sanoo, että uuden lajin kanta voi vaihdella aluksi suuresti.Tutkimuksissa selvitetään, kuinka kauan kestää munien kehitys kuoriutumiseen asti ja kuinka maneetit käyttävät ravintoa.

Tuloksia saadaan parin viikon päästä. Tämän jälkeen voidaan paremmin ennustaa, miten maneettikanta tulee Itämerellä kehittymään. Juha Flinkman ennustaa, että amerikankampaneetista tuskin tulee Itämerellä yhtä suurta vaivaa kuin esimerkiksi Mustallamerellä.

YLE Uutiset 19.09.2008

▲Alkuun


EI TARVETTA VÄHENTÄÄ KALASTUSTA SUOMESSA

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila sanoo, ettei Suomi ole ryhtymässä toimiin kalastuksen vähentämiseksi. EU:n kalastuskomissaari Joe Borgin mukaan unionin maiden tulisi varautua jo lähiaikoina rajuihin muutoksiin kalastuspolitiikassaan. Borg sanoo, että tällä hetkellä EU:n kalastuslaivasto on niin suuri, että se pyytää kaksin- tai kolminkertaisesti sen, minkä kalakannat kestävät.

Anttila myöntää, että liikakalastus on EU:ssa vakava ongelma ja arvioi, että Borgin on käytettävä kovaa kieltä ja kärjistyksiä, jotta hän saa viestinsä perille.

Ministerin mukaan Suomessa ei kuitenkaan ole tarvetta toimenpiteisiin, sillä meillä ei ole liikakalastusta ja kalakannat ovat niin hyvällä tolalla, että vain satunnaisiin rajoituksiin on tarvetta.

Anttila näkee päinvastoin valitettavana, että ammattikalastajien määrä Suomessa on vähentynyt kovaa vauhtia. Hänen mielestään väkeä olisikin houkuteltava elinkeinon pariin esiin tekemällä siitä nykyistä kannattavampaa.

YLE Uutiset 18.09.2008

▲Alkuun


MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUKIA HALUTAAN MUUTTAA YMPÄRISTÖÄ HYÖDYNTÄVÄKSI

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) suomii kovin sanoin maatalouden ympäristötukia. Viraston mielestä viljelijöille Suomen EU-jäsenyyden aikana maksetut miljardien ympäristötuet ovat olleet tehottomia ja niiden valvominen on kallista. Tarkastusvirasto lopettaisi viljelyn kokonaan jyrkästi vesistöön viettäviltä pelloilta.

Tarkastusviraston mukaan maatalouden ympäristötukijärjestelmä on yhteiskunnalle kallis, mutta ympäristön kannalta täysin tehoton. Vesistökuormitus ei ole vähentynyt, vaikka tukea on maksettu 13 vuodessa yli 4 miljardia euroa.

VTV:n johtava toiminnantarkastaja Visa Paajanen sanoo YLE Uutisille, että ympäristötuen vaikutukset ympäristön kannalta ja erityisesti ravinnepäästöihin ovat olleet todella heikot. Tuen ehdot ovat olleet niin lieviä, että kaikki viljelijät ovat voineet niihin suostua ja tehdä sopimuksen ympäristötuista.

Ympäristötuen lievienkin ehtojen valvominen syö kuitenkin jopa puolet koko maataloustuen valvonnan kustannuksista, vaikka ympäristötuki on vain 15 prosenttia koko maataloustuesta.

Tarkastusviraston mukaan tukirahat voisi suunnata myös niin, että vesistökuormitus vähenisi. Virasto ehdottaa, että jyrkästi vesistöihin viettävät pellot poistettaisiin aktiiviviljelystä kokonaan. Tämä tarkoittaisi seitsemää prosenttia peltoalasta. Tukea ei siis maksettaisi tasasuuruisena kaikille pelloille kuten nyt.

Viljelijöitä tarkastusviraston raportti ei yllätä, sillä suojelutoimien tehottomuus on tiedossa.

YLE Uutiset 16.09.2008

▲Alkuun


SYÖTTÖTARIFFI KUSTANNUSTEHOKAS TAPA LISÄTÄ UUSIUTUVAA ENERGIAA

Syöttötariffit ovat järkevä tapa lisätä uusiutuvaa energiaa, kertoo ympäristöjärjestö WWF:n konsulttitoimisto Gaialta tilaama selvitys. Syöttötariffi on paitsi kustannustehokas, myös uutta yritystoimintaa ja työtä luova uusiutuvan energian edistamiskeino, kertoo selvitys. Tariffien avulla esimerkiksi Saksassa on saavutettu päästövähennykset, jotka vastaavat puolta koko Suomen ilmastopäästöistä.

Selvitys tarkastelee erityisesti ns. Saksan päästötariffimallia, jossa energiantuottajat saavat tietyn ennalta määritellyn hinnan 20 vuoden ajan. Viime hallitusneuvotteluissa esillä oli juuri Saksan päästötariffimalli, jonka varsinkin kokoomuksen edustajat tyrmäsivät pitäen sitä tehottomana ja kalliina. Hallitus neuvottelee parhaillaan uusiutuvan energian tukemisesta osana energia ja ilmasto-ohjelmaansa.

Gaian selvityksessä todettiin, että Saksankin syöttötariffimallilla kustannukset kuluttajalle ovat olleet alle 1 senttiä kilowattitunnilta, eli alle 4 prosenttia sähkön kuluttajahinnasta. Syöttötariffin on arvioitu synnyttäneen Saksaan jopa 70 000 - 80 000 uutta työpaikkaa.

Syöttötariffin kansantaloudelliset vaikutukset ovat olleet myönteiset. Saksan uusiutuvan energian tuotanto on kasvanut yli 20 miljardin euron liiketoiminnaksi, ja maan tuulivoimateknologiasta yli 70 prosenttia menee vientiin. Syöttötariffin ansiosta uusiutuvan energian määrä on kolminkertaistunut vuodesta 2000 lähtien.

Gaian selvityksessä ei kuitenkaan esitetä Saksan mallia Suomeen. Gaian mukaan Suomeen voisi sopia malli, jossa uusiutuvan energian tukimaksu riippuu sähkömarkkinahinnasta. Tällöin lisähintaa maksettaisiin energiantuottajille silloin, kun sähkön hinta laskee pörssissä keskimäärin tietyn rajan alle.

WWF harmittelee, että suomalaisessa ilmastopolitiikassa ei ole juuri tarkasteltu ohjauskeinojen positiivisia vaikutuksia työllisyyteen, energiaomavaraisuuteen, innovaatioiden syntyyn, teknologian kehittymiseen, vientiin ja uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Energiantuotantomuotoja vertaillaan Suomessa lähinnä suorien investointikustannusten perusteella, vaikka tämä ei kerro läheskään koko totuutta niiden kokonaistaloudellisista vaikutuksista, WWF sanoo tiedotteessaan.

Järjestön mukaan uusiutuvan energian syöttötariffi tulisi ulottaa Suomessa biokaasun lisäksi mm. tuulivoimalle, biopolttoaineilla toimiville pienen kokoluokan sähkön- ja lämmön yhteistuotantolaitoksille sekä rakennus- ja maatilakohtaisille uusiutuvan energian tuotantojärjestelmille.

YLE Uutiset 16.09.2008

▲Alkuun


TURVE EI OLE UUSIUTUVAA ENERGIAA

EU-parlamentin teollisuusvaliokunta on hylännyt yritykset muuttaa turpeen energialuokittelua siten, että turve hyväksyttäisiin uusiutuvaksi energiaksi. Suomi on yrittänyt muuttaa luokitusta, jotta Suomen laajaa turve-energiantuotantoa voitaisiin nimittää bioenergiaksi. Europarlamentaarikko Satu Hassi (vihr.) on tyytyväinen päätökseen. Hänen mukaansa turpeen ilmastopäästöt ovat jopa hiiltäkin suuremmat, joten turvetta ei voida pitää uusiutuvana energianlähteenä.

Teollisuusvaliokunta käsitteli EU-komission esitystä uusiutuvan energian käytön tehostamiseksi ja sen määritelmän täsmentämiseksi. Valiokunta tuki tavoitetta, että EU-alueen energiasta tulee viidenneksen olla tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä vuonna 2020. Hassin mukaan tämä tavoite merkitsee, ettei uudelle ydinvoimalalle ole enää tarvetta.

Valiokunta myös täsmensi biopolttoaineen määritelmää siten, että polttoaineen tuotanto ei saa haitata ympäristöä tai ihmisiä. Tästä syystä vuonna 2020 vähintään 40 prosenttia uusiutuvasta energiasta on oltava sellaista, ettei sitä ole tuotettu ihmisen ruoaksi kelpaavasta materiaalista.

Valiokunta esittää myös, että kaiken energiabiomassan on täytettävä vastuullisen tuotannon kriteerit.

Biopolttoaineiden tuen valiokunta haluaa suhteuttaa siten, että suurin tuki annetaan eniten hiilidioksidipäästöjä vähentäville energiamuodoille. Vuoteen 2015 mennessä liikenteen uusiutuvalla energialla on voitava vähentää päästöjä 60 prosenttia päästöistä verrattuna fossiilisiin energiamuotoihin.

Ympäristöjärjestö WWF on tyytyväinen valiokunnan linjauksiin. Asia etenee seuraavaksi EU-parlamentin ympäristövaliokuntaan.

AFP, Reuters, YLE Uutiset 13.09.2008

▲Alkuun


KALOISSA PAIKOIN HUOLESTUTTAVIA MYRKKYPITOISUUKSIA

Uuden tutkimuksen mukaan satamien ja teollisuusalueiden vesistä pyydetyissä kaloissa voi olla haitallisia määriä ympäristömyrkyksi luokiteltuja orgaanisia tinayhdisteitä. Saastuneimmaksi merialueeksi tutkimuksessa osoittautui Helsingin Vanhankaupunginlahti, saastuneimmaksi satamakaupungiksi Naantali ja sisävesialueeksi Varkauden teollisuusalue.

Eviran tutkimusprofessori Anja Hallikainen katsoo, ettei esimerkiksi Vanhankaupunginlahdelta pyydettyä ahventa tulisi syödä lainkaan. Lisäksi hän toteaa, että kalastajien pitäisi välttää satama-alueita. Puhtaan kalan saamiseksi tulisi mennä usean kilometrin päähän satamista kalastamaan.

Tätä käsitystä tukee Naantalin edustalla tehty tutkimus, jossa myrkkypitoisuuksia mitattiin sadan kilometrin päähän Utölle asti.

Terveysvaikutusten kannalta on merkittävää, että orgaaniset tinayhdisteet ovat kertyviä ja siten niiden vaikutusajat elimistöön ovat pitkiä.

Myrkkyjen alkuperää syytä tutkia

Hallikaisen mielestä pitäisi tutkia, mistä myrkyt ovat peräisin. Pitäisi selvittää, ovatko ne peräisin esimerkiksi puu- tai muoviteollisuudesta tai yhdyskuntien jätevesistä. Yksi orgaanisten tinayhdisteiden tunnettu lähde on laivojen kielletty pohjamaali, mutta myrkkymaaleilla maalattujen alusten liikkumista ei valvota riittävästi.

Kalojen tutkimisen lisäksi selvitettiin vesien pohjakerrosten myrkkypitoisuuksia. Esimerkiksi Varkauden teollisuusalueella mitattiin erittäin korkeita sedimenttien myrkkypitoisuuksia.

Hallikaisen mukaan Eviran tulokset ovat merkittäviä ympäristövalvonnalle. Tulevaisuudessa pitäisi pohtia, kannattako vesialueiden pohjia ruopata lainkaan, jos niissä on myrkkyjä.

Samojen lajien myrkkypitoisuus vaihteli

Tutkimuksessa selvisi, että samojen alueiden kalalajien myrkkypitoisuudet vaihtelivat huomattavasti.

Syynä voivat olla erot ravintokäyttäytymisessä tai aineenvaihdunnassa. Itämeren lohi, iso silakka ja kilohaili, joiden tiedetään keräävän dioksiineja ja PCB:tä, eivät vastaavalla tavalla keränneet orgaanisia tinayhdisteitä. Sen sijaan niitä keräsivät enemmän esimerkiksi ahven, kuha ja lahna.

Kiinnostus orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin kalassa virisi uuden suursataman rakentamisen yhteydessä Helsingin Vuosaareen vuonna 2005. Tutkimuksella haluttiin saada vastauksia kuluttajia askarruttaviin kysymyksiin, kuten mitä terveydellistä haittaa orgaanisista tinayhdisteitä on, voiko kalaa syödä ja mitkä kalastusalueet ovat saastuneita sekä miten kauas saastuneesta satamasta tai teollisuusalueelta pitää mennä, että kala on puhdasta.

Evira jatkaa tutkimustaan selvittämällä muun muassa tuontikalojen myrkkypitoisuuksia. Tuolloin pohditaan myös, tarvitaanko esimerkiksi uusia kalan syöntirajoituksia.

YLE Uutiset 10.09.2008

▲Alkuun


POIKASISTUTUKSILLA VAIN PIENI VAIKUTUS LOHEN LUONNONKANTOIHIN

Istutetut lohenpoikaset eivät ole havaittavasti voimistaneet lohikantoja, käy ilmi perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta. Istukkaat menestyvät heikosti korkean luontaisen kuolevuuden vuoksi.

Ne myös joutuvat kalastetuiksi helpommin kuin luonnonlohet, joten harva istukas selviytyy takaisin kudulle.

Tutkimuksessa suositellaan lohen luonnonkantojen hoitokeinoksi istutusten sijaan riittävää kalastuksen säätelyä.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Atso Romakkaniemi tarkasteli tutkimuksessa Pohjanlahden lohikantojen kehitystä 20 vuoden ajan.

YLE Uutiset 29.08.2008

▲Alkuun


WWF: ITÄMEREN SUOJELUKEINOT YHÄ ALA-ARVOISIA

Itämeren suojelemiseksi tehdyt toimet ovat yhä ala-arvoisella tasolla, sanoo ympäristöjärjestö WWF. Järjestö on julkaissut Itämeren tilaa koskevan barometrin, jossa selvitetään meren tilan kohentamiseksi tehtävää työtä kaikissa yhdeksässä rantavaltiossa.

WWF:n mukaan yksikään maa ei saa toimistaan huonoa parempaa arvosanaa.

WWF tutki Itämeren tilan parantamista kuudella aihealueella, jotka ovat: luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, kestävä kalatalous, haitalliset aineet, rehevöityminen, merenkulun kysymykset ja yhdennetty merialueiden käytön suunnittelu.

Erityishuomion saivat tällä kertaa kansalliset suojelutoimet ja niiden käytännön toteuttaminen.

Järjestön mukaan kaikissa maissa toimiin on ryhdytty, mutta toimet eivät ole riittäviä. Heikoista tuloksista huolimatta jokaisesta maasta löytyi myös hyviä esimerkkejä Itämeren suojelutoimista. Parhaiten vertailussa onnistui Saksa, jonka merialueista noin 40 prosenttia on suojeltu.

Liettua ja Latvia ovat toimineet aktiivisesti turskan laittoman kalastuksen kitkemiseksi, ja Viro on vähentänyt Itämerta saastuttavia ympäristömyrkkyjä.

Suomi puolestaan näyttää esimerkkiä Itämeren uhanalaisten lajien suojelutyössä ja merenkulun riskien kartoituksessa. Venäjä on ainoana maana laatinut strategian laivojen mukana kulkeutuvien vieraslajien estämiseksi.

WWF palkitsi Tukholmassa pidetyssä Itämerifestivaalissa tasavallan presidentin Tarja Halosen Baltic Leadership Award -tunnustuspalkinnolla. Halonen on WWF:n mukaan osoittanut suurta poliittista johtajuutta kannustamalla kaikkia Itämeren alueen valtionpäämiehiä tukemaan Itämeren suojelutoimia.

YLE Uutiset 27.8.2008

▲Alkuun


LUONNONLOHIKANTA EI TOKENE ISTUTUKSILLA

Yritys elvyttää heikko lohikanta vahvaksi pelkästään istutuksilla on toivotonta. Tornionjoen poikasistutuksia väitöstyössään tutkineen Atso Romakkaniemen mukaan istutusten myönteiset vaikutukset lohikannan kehitykseen näyttävät parhaimmillaankin vähäisiltä.

"Istutuksia paljon enemmän lohikantaan ovat vaikuttaneet kalastuksen kehitys ja luontainen kannanvaihtelu", Romakkaniemi kertoo.

Jos Tornionjoen luonnonlohen kannanvaihteluja verrataan Ruotsin puolen jokiin, joissa istutuksia ei ole tehty, tai Simojokeen, jossa istutuksia tehtiin suhteellisesti paljon enemmän, havaittavia eroja ei löydy.

"Kannankehitys on ollut kaikissa joissa sama eli kannan elvytystarkoituksessa tehdyt istutukset eivät toimi", väittelijä toteaa.

Tornionjoen lohikantaa tuettiin istutuksilla 25 vuotta vuoteen 2002 saakka.

"1980-luvulla sadasta lohesta, jotka saattoivat selvitä takaisin jokeen kutemaan, kalastus saalisti noin 95", Romakkaniemi havainnollistaa.

Istutuksilla saatiin kudulle noin yksi kala enemmän. "1990-luvun lopulla sadasta esimerkkikalasta kudulle selvisi jo 40", hän jatkaa.

Kalastuksen väheneminen selittää siten Romakkaniemen mukaan luonnonkantojen elpymisen 1990-luvulla. "Jatkossa ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että hoidetaan kanta kasvuun istutuksilla, jos samalla kalastuspaine on suurta", hän linjaa.

Useat istutettujen kalojen biologiset ominaisuudet erosivat huomattavasti luonnonlohien ominaisuuksista. Erot kasvoivat sitä suuremmiksi, mitä pidempään poikasia kasvatettiin ja mitä paremmat viljelyolosuhteet olivat kasvulle.

Romakkaniemi havaitsi myös, että istukkaiden luontainen kuolleisuus on luonnonkaloja suurempi ja istukkaat myös jäävät saaliiksi herkemmin. Yksivuotiaista poikasistukkaista säilyi hengissä merivaelluksen alkuun eli vaelluspoikaseksi 10-25 prosenttia.

"Istutuspäätökset tehtiin 1970- ja 1980-luvulla silloisen parhaan tiedon mukaan", Romakkaniemi huomauttaa.

Luonnonlohen kannat hupenivat tuolloin vauhdikkaasti ja kalanviljelyn aloittaminen oli aivan perusteltua. Silloin ei voitu tietää, säilyykö luonnonlohi Tornionjoessa.

Lohen tulevaisuuden suhteen Romakkaniemi on varovaisen optimistinen.

"Näyttää siltä, että avomerikalastus tuskin enää voimistuu, eikä nykyisellä ajosiimapyynnillä kovin suurta kalastuspainetta aiheuteta."

Uhkiakin silti riittää, muun muassa lisääntymishäiriöitä aiheuttava M74-oireyhtymä, ilmastonmuutos ja rehevöityminen. "Epävarmuuksia on valtavasti", Romakkaniemi tuumii.

Romakkaniemi tähdentää, että hänen työnsä ei koskenut velvoiteistutuksia. Koska istutuspoikaset jäävät luonnonlohia herkemmin saaliiksi, voisi velvoiteistutusten oikeastaan ajatella menevän "oikeaan osoitteeseen" eli kalastajille.

Atso Romakkaniemen väitöskirja Poikasistutukset Atlantin lohen suojelukeinona tarkastetaan Torniossa Peräpohjolan opistossa 29.8. kello 12.

Kaleva 27.8.2008

▲Alkuun


ARKTISESTA TUNDRAN SULAMINEN LUULTUA SUUREMPI METAANIPOMMI

Pohjois-Amerikan arktisen alueen maaperään sitoutuneen orgaanisperäisen hiilen määrä on arvioitu ensimmäisen kerran perusteellisesti. Alaskan yliopiston tutkimuksen mukaan hiiltä on keskimäärin 35 kiloa neliömetrillä, mikä on 60 prosenttia enemmän kuin aiemmin on arvioitu. Jos Euraasian puolella hiilen määrä on arvioitu samalla tavalla liian pieneksi, arktisen alueen odotettavissa oleva lämpeneminen tuottaa ilmakehään oletettua enemmän hiilidioksidia.

Viidesosa maapallon maa-alueesta sijaitsee arktisella alueella, missä vallitsee ikirouta. Routa ulottuu syvimmillään satoja metrejä maanpinnan alapuolelle. Pintakerros sulaa kesäaikaan ja siinä kasvaa jonkun verran kasvillisuutta. Kasvien kuollessa niiden orgaaninen aines hautautuu maahan, mihin suuri osa sen hiilestä jää kasvijäänteisiin sitoutuneena, koska maaperän hajottajabakteerit eivät roudassa menesty. Kesäajan aktiivisen kerroksen paksuus on enimmillään noin metri.

Ilmastomallien perusteella on arvioitu, että seuraavan sadan vuoden aikana arktisten alueiden keskilämpötila voi nousta jopa kuudella asteella. Se tulee sulattamaan osan roudasta, mutta miten paljon silloin hiiltä vapautuu ilmakehään, ei toistaiseksi tiedetä. Sen arvioimiseksi pitää kuitenkin ensin tietää paljonko hiiltä ikirouta-alueella ylipäänsä on. Tähänastiset arviot ovat perustuneet melko vähiin mittaustuloksiin.

Yhdysvaltalaistutkijat mittasivat orgaanisen hiilen pitoisuutta metrin syvyisessä kerroksessa 139 eri paikassa Pohjois-Amerikan arktisella alueella. Mittauspisteet valittiin mahdollisimman edustavasti erityyppisiltä alueilta soista vuoristoihin.

Keskimäärin orgaanista hiiltä oli 35 kiloa neliömetrillä, mikä koko Pohjois-Amerikan alueelle yleistettynä vastaa noin 100 miljardia tonnia hiiltä. Se on noin kuudesosa tällä hetkellä ilmakehässä hiilidioksidina olevan hiilen määrästä. Koko maapallon maaperään on arvioitu olevan sitoutuneena noin 2 300 miljardia tonnia hiiltä.

Osa arktisen alueen hiilestä tulee varmasti siirtymään joko hiilidioksidina tai metaanina ilmakehään ilmaston lämmetessä. Jos vapautuminen on nopeaa ja voimakasta, se tulee vaikuttamaan voimakkaasti ilmakehän lämpenemiseen entisestään.

Radion tiedeuutiset
YLE Uutiset 25.8.2008

▲Alkuun


ANKERIAALLE JOKO ELVYTYSSUUNNITELMA TAI KALASTUSKIELTO

Suomella on oltava vuoden loppuun mennessä suunnitelma ankeriaskannan elvyttämiseksi, tai EU lätkäisee lajille kalastuskiellon. Suunnitelman valmistelu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa on kuitenkin vielä alkuvaiheissaan, kirjoittaa Turun Sanomat.

EU vaatii kaikilta jäsenmailta selvityksen romahtaneiden ankeriaskantojen elvyttämisestä. Suomessa keskusteluita käydään tällä hetkellä kannan hoitamisesta tai lajin suojelemisesta, kertoo RKTL:n tutkija Jouni Tulonen.

Hänen mukaansa olisi suotavaa, että ankeriasta ei jouduttaisi rauhoittamaan, vaan laji saataisiin pidettyä kalastuksen piirissä.

Kilohinnaltaan arvokasta ankeriasta pyydetään Suomessa lähinnä sivutuloiksi. Muualla Euroopassa ankeriaan kalastus on merkittävämpi tulonlähde.

Euroopan rannikon jokiin nousevien nuorten ankeriaiden eli lasiankeriaiden määrä on vähentynyt 80-luvun alusta noin sadasosaan. Suomessa lajin uhanalaisuutta ei ole määritelty, mutta Ruotsissa ankerias katsotaan erittäin uhanalaiseksi. Kantaa verottavat muun muassa liika pyynti, ympäristömyrkyt ja ihmisen tuomat loiset.

Suomessa suurin uhka ankeriaille on rannikkojokien patoaminen. Padot estävät nuorten yksilöiden nousun sisävesiin ja patojen turbiinit puolestaan surmaavat takaisin merelle matkaavia aikuisia ankeriaita. Noin 95 prosenttia ankeriaan nousujoista on Suomessa padottu.

YLE Uutiset 24.8.2008

▲Alkuun


TUTKIJAT NÄKEVÄT ITÄMEREN KAASUPUTKESSA YMPÄRISTÖRISKIEN VAARAN

Itämeren tutkijat varoittavat Venäjän ja Saksan välisen maakaasuputken rakentamisen mahdollisista ympäristötuhoista. Putken rakentaminen vapauttaisi merenpohjan kerrostumista myrkyllisiä ja haitallisia aineita.

Suomen talousalueella yli 350 kilometrin matkan kulkeva kaasuputki huuhtoisi rakennusvaiheen aikaisten samentumien lisäksi pintaan haitallisia ja myrkyllisiä aineita.

Merentutkimuslaitoksen professori Markku Viitasalo ennakoi lisäksi mutkallisia oikeuskiistoja, joissa ympäristövahinkoja ei korvaisi kukaan.

- Uhat liittyvät haitallisten aineiden ja ympäristömyrkkyjen siirtymiseen sedimentistä ihmiseen, Viitasalo sanoo.

Professorin mukaan vaaraa aiheuttavat muun muassa elohopea, kadmium sekä DDT- ja PCB-yhdisteet, joita on siiirtynyt teollisuustuotannosta luontoon ja mereen kasvisplaktoniin sekä edelleen vajotessaan sedimentteihin.

- Maksajaa ei kyllä näille vahingoille löydy sieltä taholta, joka sen aiheuttaa. Ei ole mitään mekanismia, jolla pytyttäisiin suoraan osoittamaan, että nämä mahdolliset haittaaineiden lisääntyneet pitoisuudet olisivat pelkästään tämän putken aiheuttamia. Sitä on erittäin vaikea oikeusteitse osoittaa, Viitasalo sanoo.

Myös Itämeren tilaa tutkivan Aranda-aluksen matkanjohtaja, erikoistutkija Juha Flinkman varoittaa sedimenttien kaivelun seurauksesta. Hän muistuttaa, että merenpohjassa on myös hylkyjä, joissa saattaa olla öljyä.

- Siellä voi olla dumpattuna sodanaikaisia taistelukaasuja ja muuta vastaavaa. Minne niitä on dumpattu ja miten paljon - ne tiedot ovat hyvin epämääräisiä, Flinkman sanoo.

YLE Uutiset 22.8.2008

▲Alkuun


VETTÄ PITÄISI SÄÄNNÖSTELLÄ TULVANIITTYJEN EHDOILLA

Kollajan luontovaikutukset selviävät syksyn aikana. Iijoen uomassa selvitetään pohjan laatua ja tehdään koekalastuksia. Kesällä tehdyn Natura selvityksen perusteella tulvaniityt ovat ainoa Natura-alueen luontokohde, johon Kollajan allas vaikuttaisi.

Pudasjärven vedenpinnan tasoa pitäisi säännöstellä tulvaniittyjen ehdoilla. Tulisi löytää sellainen vedenpinnan korkeus, että niityt ovat tarpeeksi hyvin näkyvillä koko kesän. Natura-alueita tutkivan biologi Tarja Ojalan mukaan Pudasjärven korkeus vaihtelee luontaisesti pitkin kesää. "En tiedä vielä, voivatko niityt selvitä, jos veden korkeus pysyy koko kesän samana", Ojala sanoo.

Ainakaan PVO-vesivoima Oy:n kesävaihtoehto 108,2 metriä merenpinnan yläpuolella ei näyttäisi sopivan veden korkeudeksi. Silloin ovat näkyvillä vasta niittyjen huiput. Pudasjärven luontainen korkeus näyttäisi olevan kesällä alimmillaan 106,5 metriä merenpinnan yläpuolella, ylimmillään taas 108 metriä.

"Mitä jyrkempiä niityt ovat, sitä vähemmän niihin vaikuttaa veden korkeuden vaihtelu. Jos niitty on loiva, muutaman sentin pinnan lasku tuo valtavasti maata esiin", Ojala kertoo yrittäen etsiä tulvaniityn heinien seasta mittakeppiä. Keppien avulla Ojala selvittää, miten jyrkästi maa laskee ja miten nopeasti niitty tulee esiin veden alta. Ensimmäinen keppi on asetettu keväällä vesirajaan tasolle 108,2 metriä ja toinen juhannuksena tasolle 107,3 metriä merenpinnan yläpuolella. Nyt veden pinta on laskenut, ja edessä aukeaa laaja tulvaniitty. Mittakepin etsiminen edellyttää varsinaista kahlaamista vetisessä heinikossa.

Tulvaniityt tarvitsevat juuri sopivan veden korkeuden, sillä ne ovat riippuvaisia veden tuomasta maaaineesta. Sedimentti pitää sammalet ja pajut poissa ja estää niityn umpeenkasvua. Tarja Ojala kahlaa takaisin moottoriveneeseen ja ottaa käteensä GPS-paikantimen, jonka avulla seuraavan mitattavan kohteen pitäisi löytyä.

Moottorivene hurahtaa käyntiin. Mitattavana on kymmenisen tulvaniittyä ja -metsää Pudasjärven reunamilla. "Vaarana on, että vesi pidettäisiin kesällä liian korkealla", Ojala sanoo. Ojala arvelee, että metsästäjät voisivat olla huolissaan tulvaniittyjen kohtalosta. Jos ei ole tulvaniittyjä, ei ole lintujakaan.

Rakentamallaan laavulla on sorsastamassa Aki Stenius, joka kauhistuu ajatuksesta, että veden pinta peittäisi tulvaniityt kesäisin. "Minne sitten menisin passiin? Tulvaniitty on loistava paikka, koska linnut viihtyvät niityn viereisessä kaislikossa. Jos niitä ja niittyjä ei olisi, linnut menisivät metsään piiloon", 19-vuotias metsästäjä sanoo.

Syksyllä jatketaan joenuoman pohjan laatuselvityksiä. Iijoesta on tehty virtausmalli, jolla tutkitaan uoman sopivia vesimääriä ja sitä, miten ne vaikuttavat kaloihin. Malli perustuu kokemusperäiseen tietoon siitä, millaisissa olosuhteissa eri kalalajit viihtyvät. Koekalastuksilla varmistetaan, että virtausmalli toimii. Tulossa on lisäksi arkeologinen tutkimus siitä, voisiko altaan alueella olla jäänteitä asutuksesta.

Kaleva 22.8.2008

▲Alkuun


RANNIKKOKALASTUKSEN SAALIS PIENENTYNYT VOIMAKKAASTI

Rannikkokalastuksen saalis on pienentynyt voimakkaasti kymmenessä vuodessa. Merellä ammatikseen kalastivat saivat 1997 esimerkiksi siikaa 1 157 tonnia, mutta viime vuonna vain 658 tonnia. Myös hauen, lohen, kuhan, mateen, lahnan, muikun, kampelan ja meritaimenen saalis-määrä oli 2007 paljon pienempi kuin vuosikymmen sitten. Ahvenet tosin uivat pyydykseen aiempaa hanakammin.

Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas sanoo, että pyyntiä on keskitetty ahveneen, koska sen kalastusta hylkeet haittaavat vähemmän. "Lisäksi ahvenelle on kehitetty uudenlaisia katiskoja, ja sille on myös vientimarkkinat." Avomeripyynnin saalis on kehittynyt aivan toisin kuin kalastus rannikon tuntumassa: kilohailia nousi viime vuonna ennätysmäisesti ja silakkaakin erittäin hyvin.

Rannikkopyynnin saaliskato näkyy kaupan tiskillä. "Luonnonkalan saanti on vähentynyt jo pitkään", harmittelee puheenjohtaja Leena Jääskeläinen kalakauppiasliitosta. Saaliit ovat pienentyneet ennen kaikkea siksi, että yhä useampi ammattikalastaja luopuu kalastuksesta, eikä alalle ole tulijoita, Kim Jordas sanoo. "Kalakannat sinänsä ovat kauttaaltaan runsaat."

Vuosituhannen vaihteessa merellä ahersi tuhat ammattikalastajia, nyt enää vajaat 700. Jordas luettelee syitä alan synkkenevään tilanteeseen. "Hyljekanta kasvaa kymmenen prosentin vuosivauhtia." Hylkeet rikkovat pyydyksiä ja pilaavat osan saaliista. Hylje vie mielellään kalasta vain parhaat herkkupalat kuten maksan. "Etenkin siian verkkopyynti Pohjanlandella ja kuhan verkkopyynti Saaristomerellä ovat vaikeutuneet. Yksi syy on siinä, että kuhat ovat siirtyneet hylkeiden vuoksi matalille ranta-alueille, joille kalastajilla ei ole lupia verkkojen pitoon." Hylkeet tietysti syövät runsaasti myös niitä kaloja, jotka eivät koskaan päädy pyydyksiin asti. Kuhaa on nyt runsaasti, sillä se on hyötynyt lämpimistä kesistä ja rehevöitymisestä.

Ammattikalastajan saaliistaan saama hinta on laskenut, mutta veneiden polttoaine on kallistunut. Vuoden alussa tuli voimaan ajoverkkokielto. Ajoverkot ovat pinnassa kelluvia pyydyksiä, joilla Itämerellä on kalastettu lohta. Pohjanlandella lohen pyynti-rajoituksia on tiukennettu, jotta villilohi selviäisi kotijokeensa lisääntymään. Kun kalastaja on joutunut lopettamaan lohenpyynnin, hän on lopettanut muunkin kalastuksen, koska ilman lohta toiminta ei ole ollut kannattavaa, Jordas kertoo. "Sinänsä tänä kesänä saatiin Perämereltä hyvin lohta ja Suomenlandelta siikaa."

Erikoistutkija Eero Aro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta tulkitsee ammattikalastajaliiton tavoin, että rannikkopyynnin saalis on pienentynyt nimenomaan kalastajien vähenemisen vuoksi. "Myös kantojen luontaiset vaihtelut vaikuttavat saaliiseen." 2000-luvun alun lämpiminä kesinä syntyi suuria vuosiluokkia ahvenelle, mikä näkyy yhä. "Kilohailia Itämeressä on nyt paljon ja silakkaa Selkämerellä."

Helsingin Sanomat 23.8.2008

▲Alkuun


PERÄMEREN POHJAN TILA HUONONTUNUT

Merentutkimuslaitos (MTL) on havainnut Perämeren syvänteissä lievää happipitoisuuden alenemista. Tilanne ei vastaa vakavuudessaan Suomenlanden tai Itämeren altaan happikatoa. Tutkijat kuitenkin toivovat päättäjien kiinnittävän huomiota riskeihin, jos meren ravinnekuormitukseen ei edelleenkään puututa. Tuoreet mittaukset osoittavat Perämeren syvänteiden happi­pitoisuudeksi 6,9 millilitraa per litra. Kriittiseksi tilanne muuttuu happitason laskettua 2 mililitraan.

Kaleva 25.8.2008

▲Alkuun


ITÄMEREN POHJAN TILA PARANTUNUT - AMERIKANKAMPAMANEETIT VÄHENTYNEET

Amerikankampamaneetit ovat vähentyneet huomattavasti. Elokuun seurantamatkoiltaan palanneet tutkimusalukset Aranda ja Muikku havaitsivat amerikankampamaneetteja Suomenlahdella, Saaristomeren eteläosassa ja Itämeren pohjoisosissa vain vähän. Suomenlahden rannikon läheisiltä havaintopaikoilta lajia ei löydetty lainkaan. Eniten amerikankampamaneetteja on edelleen Ahvenanmeren syvänteessä ja Selkämeren pohjoisosassa, mutta myös näillä alueilla yksilöiden määrä on laskenut alle puoleen kesäkuusta.

Väheneminen voi johtua lisääntymiskierron vaiheesta, mutta se voi myös osoittaa etteivät amerikankampamaneetit selviäkään Itämeren oloissa.

Muikku havaitsi myös, että Suomenlahden rannikkoalueiden pohjien tila on parantunut. Pohjasedimentin happitilanne on hyvä, sillä viime talven jäättömyys mahdollisti vesimassojen tehokkaan sekoittumisen. Parantunut happitilanne näkyy myös pohjaeläinten kasvaneena määränä.

Tätä paremmassa kunnossa pohjat ovat edellisen kerran kahdeksan vuotta sitten. Pohjan happitilanne oli hyvä 30 tutkitusta havaintopaikasta hyvä viidellätoista paikalla.

Suomenlahden avomerialueilla pohjien tila on sen sijaan huonontunut. Varsinkin läntisen Suomenlahden syvänteiden happitilanne on huonontunut ja paikoin syvänteissä esiintyy myös rikkivetyä. Tilanne ei kuitenkaan ole nyt yhtä huono kuin vuonna 2006, jolloin Suomenlahdella oli ennätyksellisen huono happitilanne.

YLE Uutiset 22.08.2008

▲Alkuun


VOIMALA SALPASI LOHET JA IHMISMIELET

Pohjolan Voima osti alisen Kemijoen koskioikeudet sodan aikana, jolloin miehet puolustivat isänmaata rintamalla. Isohaaran voimala rakennettiin 1948. Yhtiön edustajat puhuivat kansakunnan tarpeista ja yhteisestä savotasta, johon kaikkien piti osallistua. Kolme vuosikymmentä jokivarren väki odotti luvattuja korvauksia mutta tajusi lopulta, että rakentajat eivät aikoneetkaan maksaa menetyksistä.

Voimala tappoi Kemijoen lohen ja ikivanhan lohitalonpoikaisen kulttuurin. Silti asiasta ei saanut puhua kielteiseen sävyyn vuosikymmeniin. Tutkijoiden mukaan neljä viidestä intiaanista kärsii alkoholismista ja mielenterveyden häiriöistä. Ikivanhan luontosuhteen pirstoutuminen selittää intiaanien vaivat. Mutta miksi jokivarren kylissä ääni kovenee ja nyrkki takoo pöytää, kun joku tunnustaa kärsivänsä samoista oireista?

PATO VEI SANAT SUUSTA

Historioitsijoiden mukaan lohen taloudellinen merkitys väheni 1800-luvulta lähtien, mutta sen psykologinen merkitys ei muuttunut. Tiuraniemen isä sanoi viimeisinä vuosinaan, että hän pyytäisi yhä lohta vaikka pärelampun valossa. Kaikesta muusta hän oli valmis luopumaan. Isä kävi pari vuotta oppikoulua Rovaniemellä 1930-luvulla mutta lopetti, koska halusi kalastajaksi. Hän koki elämänsä loppuun asti verkot joka aamu ja ilta. "Soli menny verhhin." Eikä hän ollut ainoa. Koko yhteisö eli lohen kautta.

Miehet korjasivat pirteissään pyydyksiä pitkinä talven ehtoina. He puhuivat lohesta ja odottivat, kunnes vuoden kierto huipentui alkukesään ja lohi alkoi nousta kutusijoille. Miehet junttasivat padot joen pohjaan, odottivat, soutivat, kokivat ja puhuivat. Lohen pyynti antoi elämälle sisällön, rytmitti ajankäyttöä ja vuotuiskiertoa. Lohi täytti myös pyytäjän ajatukset, tunteet ja unelmat.

Ihminen rakentaa töillään sisintään, omaa mentaliteettiaan ja identiteettiään. Lohta ei voi pyytää ilman sydäntä. Vanhoissa kulttuureissa tärkeä saaliseläin muuttui tabuksi, pyhäksi, jopa heimon kantaisäksi. Vaikka myyttinen avaruus on himmentynyt, ihmiset eivät ole muuttuneet. Kun lohi lakkasi nousemasta Kemijokeen, miehet vaikenivat.
"Lapsuuteni kodissa Jaatilassa ei puhuttu lohesta. Olen nyt vasta tajunnut, että isä oli henkisesti äänetön mies. Kun vieras astui sisään pirttiin, mykkyys tuli vastaan kuin vieras olio. Kun soudimme verkoille, kukaan ei puhunut mitään. jos isä olisi saanut soutaa lohta, olisiko hän puhunut kuten kalamiehet ennen?"

Sodan käynyt sukupolvi ei osannut ilmaista ajatuksiaan sanoilla. Heille sotakaverit olivat vain "miehistä parhaita". Totta kai, mutta mitä se tarkoittaa? Tiuraniemen isällä oli aina jotain kädessä, kirvesvarsi, rautakanki, puukko tai viinapullo, kunhan ei ollut tyhjin käsin. Sodasta jäi tunne, että henkeä uhataan koko ajan, ja siksi turvana piti olla kättä pidempää.

Isä osti lohirahoilla tilansa. Hän sitoi itsensä maahan ja jokeen sekä suunnitteli elämänsä väärien korttien varaan. Sota vei nuoruuden ja joki-yhtiö ammatin, identiteetin ja omanarvontunnon. Se loukkasi syvästi. "Isä selviytyi ahdistuksesta rupeamalla kovaksi. Vanhana hän mietti usein, että vähempikin työhulluus olisi riittänyt. Sairasvuoteella hän etsi yhteyttä lapsiinsa ja jonkin verran pehmeni. Pelotti ottaa vanhan miehen kovaksi siintynyt käsi omaan käteen ja pitää siitä kiinni. Tapasin häntä paljon viimeisinä vuosina. Kuuntelin, vaikka istuimme pääasiassa hiljaa."

TOISEN POLVEN HÄPEÄÄ

Toisin kuin vanhempansa, 1952 syntynyt Tiuraniemi eli lapsuutensa ruhjotussa maisemassa, kivipenkkojen välissä. Petäjäskosken voimalaa rakennettiin 1953-1957. Alakanavaa räjäyteltiin kolmessa vuorossa. Poika havahtui öisin, kun pään kokoiset kivet kolisivat katolle.

"1960-luvulla ajoin sontaa keväisin pellolle. Multa tuoksui, kun käänsimme pottuvakoa. Kesällä teimme heinää ja katsoimme, kun amerikkalaiset kävelivät kuussa. Syksyllä koko kylä lähti ryskän perässä puimaan viljaa. Odotimme niitä elonkorjuun hetkiä, ja yhä vielä haistan entisajan tuoksukuvia." "Silloin uskoimme, että selviämme. Ihailin vanhempia maamiehiä ja istuin ylpeänä heidän seurassaan. Mutta kaikki romahti vuosikymmenet lopulla. Menin Muurolaan oppikouluun. En osaa sanoa, mikä muutti kaiken. Koulun ilmapiiri vai se, että samaan aikaan pellot paketoitiin?"

Yhtäkkiä maaseudusta ja karusta luonnosta tuli hävettävä. Muurolan keskikoulussa kaupunkilaiset olivat pidemmällä ja vaikuttivat sivistyneemmiltä, fiksummilta ja hienommilta. "Häpesimme taustaamme. Häpeä saattoi myös tarttua kodista ja vanhemmista. Se oli kulttuurista häpeää, jota koko yhteisö poti." 1970-luvun Tiuraniemi kiersi Ruotsia ja Suomea ja asettui vuosiksi Turkuun opiskelemaan kirjallisuutta. Tilit eivät tasapainottuneet sielläkään. Lapinmies tunsi hallitsevansa maisemaa, kun sai kävellä Aurajoen rantaa, ja meren hän koki avaraksi kuin jängän. Mutta silti hän tunsi olevansa käypäläinen. 1982 Tiuraniemi havahtui kiertäessään kesätoimittajana Lappia, että tämähän on hieno maa ja hieno kulttuuri. Tänne pitää tulla takaisin. Vain kymmenen vuotta aiemmin hänen täytyi veren maku suussa päästä mahdollisimman kauaksi pois kotoa.

JOKIVARREN MIES MELLASTAA

1980-luvun lopulla Tiuraniemi asettui pysyvästi pohjoiseen ja alkoi puhua itsestään kolmannessa, persoonassa "jokivarren miehenä". Se sisälsi paradoksin, sillä hänen luontosuhteensa kosketti vain maata, toisin kuin isällä, joka kaipasi vapaata jokea. Sitä poika ei koskaan nähnyt. Hänen luontonsa oli pelto, talvinen halonhakkuu metsässä ja kesäöinen pöllinteko.

Tiuraniemi julkaisi 1987 ensimmäisen runokokoelmansa ja teki tunnustuksellisia radiodokumentteja Kemijokivarren ihmisistä. 1992 hän pestautui yliopiston tiedottajaksi. Neljä vuotta myöhemmin ilmestyi teos Mustan joen syke, johon sama niminen näytelmä perustuu. Näytelmää on esitetty Rovaniemen kaupunginteatterissa ja Tampereen Teatterikesässä. "Minun piti luoda jokivarrenmiehen nahka, joka olin ujona pikkupoikana omaksunut. Kaverit näkivät kapakassa röyhtäilevän runoilijan, minä samaan aikaan kuljin toista tietä. Tuntui akkamaiselta heittäytyä herkäksi ja julkaista runokokoelma." Yksilön kokemat tunteet noudattelevat sama uraa kuin yhteisön tunnehistoria. Isä koki menettäneensä läheisensä, kun joki ei antanut enää kalaa vaan alkoi käyttäytyä omituisesta. "Olen käsitellyt jokivarren ja vanhempieni surua. Imin itseeni 1950-luvun tunnemaailman peräpohjalaisessa pirtissä. Kun lapsi ei ymmärrä viha ja surun syytä, hän syyllistää itsensä. Noiden surun rakenteiden purkamiseen olen joutunut vaeltamaan pitkän taipaleen."

NAISET SELVISIVÄT PAREMMIN

"Maanviljelijä elää Lapissa samanlaisessa luontosuhteessa kuin erätalonpoika ja metsäsaamelainen muinoin. Kun luontosuhde katkaistaan väkivalloin ja vanha elämänmuoto häpäistään, jäljen näkee vuosikymmenienkin päästä. Vertaan usein Tornionjokea Kemijokeen ja huomaan merkittävän eron elämän laadussa ja ilmapiirissä. Minun jokivarteni elää apatiassa", Tiuraniemi kertoo.

"Naiset selvisivät paremmin kuin miehet. He ehkä osaavat jakaa surunsa muun yhteisön kanssa." Mies osasi jakaa vain humalan ja matkan metsään. Tiuraniemen mukaan vanhan kansan miehen menetystä ei pidä vähätellä. "Hän koki joella tärkeitä asioita. Siksi varmaan presidentti Urho Kekkonenkin kuvautti itseään eri puolilla maailmaa suuren kalan kanssa."

Tapani Niemi, Suomen luonto 6.1.2008

▲Alkuun


KOSKISOTA

Eräänä keskiviikkoaamuna, juuri ennen vuodenvaihdetta 2007, olo on jotenkin epätodellinen, eikä se johdu vain tammikuisesta vesisateesta. Pienen retkikuntamme aiheena on tutustua koskien voimalarakentamisen vaikutuksiin eräissä Uudenmaan joissa. Samalla etsin vastauksia kysymykseen, miksi jokirakentaminen nostaa Suomessa taas päätään kuin kahdesti päänsä jo menettänyt lohikäärme. Eikö virtavesien voimalarakentamiselle pantu piste jo tasan 20 vuotta sitten, kun koskien suojelulaki sinetöitiin eduskunnassa vuosien katkeran ja raivokkaan taistelun jälkeen? Alkaako ensin koskisoturi Reino Rinteen ja sittemmin koskiensuojelulain nuijima painajai­nen taas uudestaan?

VOIMALA KUMOON

Mukaan retkelle saan Uudenmaan TE-keskuksen kalatalousjohtaja Markku Marttisen ja kalastusbiologi Mikko Koivurinnan. Sama virkamieskaksikko otti hiljan rohkeasti kantaa vapaiden jokien ja niiden kalatalouden kehittämisen puolesta Helsingin Sanomissa ja Suomen Luonnossa 11/06.

Aloitamme myönteisesti. Ensimmäinen kohteemme on Sågarsinkosken vanha voimala länsiuusmaalaisessa Siuntionjoessa. Vanhan voimalan patoa on tarkoitus purkaa valtion varoilla niin, että uhanalaiset meritaimenet pääsevät vuosikymmenten tauon jälkeen nousemaan ikimuistoiselle lisääntymisalueilleen. Myös seudun saukot iloinnevat voimalapadon osittaisesta purkamisesta.

Kosken omistaja ja hankkeen vetäjä on Siuntion Koskitaimen. Yhtiö aikoo kunnostaa kosken taimenen lisääntymisalueeksi ja virkistyskalastuskohteeksi. Siuntionjoki on yksi niistä aiemmin suojelemattomista vesistöistä, jotka sisällytettiin Natura 2000-verkostoon. Toinen vaihtoehto olisi ollut kunnostaa joessa oleva vanha pienvesivoimala, jolloin jokiluonnon palauttamisen edellytykset olisi tuhottu vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin. juuri näin on menetelty ja menetellään parasta aikaa lukuisissa muissa pienkoskissa valtion avokätisen tuen turvin. Pienkoskien rakentaminen ja vesivoiman muukin lisääminen onkin hiljalleen jatkunut julkisuudelta piilossa myös koskiensuojelulain säätämisen jälkeen. Suurempiakin vesivoimahankkeita työnnetään taas väkisin esiin.

TOINEN KÄSI ANTAA, TOINEN OTTAA...

Vesivoimarakentaminen ei ole Marttisen mukaan tuhoisaa vain Pohjois-Suomessa, vaan myös Uudellamaalla ja monilla muilla rannikkoseuduilta, joilla ei edes ole muunlaisia virtavesiä kuin koskiensuojelulain unohtamia pieniä jokia ja koskia. "On kornia, että TE-keskus tukee samaan aikaan sekä jokien kalataloudellisia kunnostuksia että kalataloudelliset mahdollisuudet pilaavia pienvesivoimaloiden kunnostuksia." "Yritämme voimalaitoslupien tullessa lausunnolle vaatia jokivoimaloihin edes kalateitä, yleensä huonolla menestyksellä."

Marttisen keräämien tilastojen mukaan pelkästään Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan virtavesissä on vuosina 1995-2004 kunnostettu kalatalouden tarpeisiin 43 kohdetta ja kalateitä rakennettu 21. Kalataloudellista kunnostustarvetta oli alueella vuoden 2004 arvion mukaan silti edelleen 59 virtavesikohteessa ja 39 kohteessa kaloille olisi järjestettävä nousumahdollisuus. Tarvittavien kalataloudellisten kunnostusten hinnaksi arvioitiin tuolloin Uudellamaalla noin 3,5 miljoonaa euroa, mikä olisi varsin vähän kalateiden määrään ja tuottoon verrattuna. Nykyisellä valtion avustusrahojen tasolla pelkästään Uudenmaan kalataloudelliset kunnostukset kestäisivät yli 30 vuotta. Sen sijaan pienvesivoimaloiden kunnostuksia tuetaan valtion varoin innokkaasti.

VESIRAKENTAMISEN MUSTA KIRJA

Jotain on silti saatu jo aikaan. Vuoteen 2002 mennessä Suomessa oli tehty yhteensä 324 virtavesien kunnostushanketta, jotka kattoivat yli 2100 koskialuetta ja sisälsivät lähes 90 kala-tien rakentamisen. Työ on silti vasta alussa. Koko maassa virtavesiä pitäisi avata ja kunnostaa satojen kilometrien matkalta ja Lappi mukaan lukien jopa tuhansien kilometrien pituudelta. Kalateitäkin pitäisi rakentaa lisää yli 140.

Syynä tähän on Suomen synkkä virtavesien käytön historia. Maassamme on aikoinaan perattu virtavesiä pelkästään uittoa varten noin 20 000 kilometriä eli puolet maapallon ympärysmitasta, suurin osa laittomasti. Lisäksi vesissämme on yhä yli tuhat sahapatoa, myllypatoa tai muuta vesistöpatoa, joista 207 on vesivoimaloita (67 minivesivoimalaa: teho alle 1 megawattia, 83 pienvesivoimalaa: teho 1-10 megawattia ja 57 yli 10 megawatin "varsinaista" suurvesivoimalaa).

Yli kymmenen megawatin suurvesivoimalat tuottavat yli 90 prosenttia koko vesivoimatehosta, joka on noin 3000 megawattia. Vapaata vesivoimaa on rajajoet mukaan lukien jäljellä enää noin 2100 megawattia, joten yli puolet koko Suomen vesivoimasta on jo rakennettu.

Vuoden 1987 koskiensuojelulaki turvaa toistaiseksi tätä jäljellä olevaa, rakentamatonta vesiluontoa noin 1500 megawatin edestä eli alle kolmanneksen koko vesivoimakapasiteetista. Niin sanottua suurvesivoimaa on jäljellä lähinnä enää rajajoki Tornionjoessa, Iijoen keski- ja yläjuoksulla, Kymijoen alaosalla, Ounasjoessa, Tenojoessa ja eräissä pienemmissä kohteissa kuten Lieksanjoessa Ruunaankoskista alavirtaan. Monien näiden kohteiden suojelusta jouduttiin aikoinaan äänestämään koskiensuojelulakia säädettäessä. Etenkin lijoki (Kollajan allas), Lieksanjoki ja Kymijoen alaosa aiheuttivat kiivasta keskustelua.

VESIRAKENTAMINEN EI OLE MYLLYROMANTIIKKAA

Käytyämme matkalla kirjoista läpi nämä jokirakentamisen ja kunnostuksen "perussulkeiset", saavummekin jo Siuntionjoelle. Runsaiden vesisateiden ja niiden aiheuttaman talvitulvan ansiosta koski kuohuu komeasti pitkin uskomattoman ruman voimalarötiskön toista laitaa. Kiitämme luojaamme, ettei Museovirasto ole suojellut hökötystä, joten se myös saataneen purettua aikanaan pois.

Suomessa patojen purkaminen on kuitenkin äärimmäisen harvinaista ja päinvastaisia esimerkkejä on useita. Pienjoista räikeä esimerkki on Simpeleellä Venäjän puolelle virtaava Hiitolanjoki, jossa edes uhanalainen laatokanlohi ja puolenkymmentä muuta EU:ssa erityissuojelun kohteeksi nimettyä lajia ei ole ainakaan toistaiseksi riittänyt edes kalateiden rakentamispakkoon. Päinvastoin, Hiitolanjoen kolmea Suomen puoleista voimalaa on kunnostettu voimalakäyttöön ilman kalateitä kaikista vastalauseista huolimatta.

Vesivoimarakentamisen käytäntö Suomessa ei siis ole muutenkaan paljon muuttunut niistä suurjokien kahlitsemisajoista, kun Kemijoki, Oulujoki ja Iijoen alajuoksu tukittiin ja jokiluonto muuttui virtavedestä voimaloiden sekä niiden ylä- ja ala-altaiden peratuksi ja luonnontaloudellisesti kuolleeksi ketjuksi.

Oudoksumme yhdessä Markku Marttisen ja Mikko Koivurinnan kanssa niitä "sinisilmiä", jotka luulevat nykyisen vesirakentamisen olevan söpöä myllyromantiikkaa ja uusiutuvan "puhtaan" energian haitatonta hyötykäyttöä. Tuskin mikään muu energiamuoto aiheuttaa niin nopean, pysyvän, täydellisen ja laajaalaisen tuhon luonnossa kuin vesivoiman rakentaminen kaikkine ylä- ja alakanavineen, perkauksineen, säännöstelyineen ja patoineen.

Lisäksi puheet vesivoiman päästöttömyydestä ovat Suomessa tarkoitushakuisia. Koska Suomessa ei ole Norjan ja Ruotsin tapaan vuoristoja ja suuria putouskorkeuksia, vesivoiman teho pitää paljolti ottaa joko vesivarastoaltaiden rakentamisesta tai luonnonjärvien ja jokien vuosi- ja vuorokausisäännöstelystä. Tämä aiheuttaa paitsi elohopea- ja humuspäästöjä usein myös kasvihuoneilmiötä kiihdyttäviä päästöjä, sillä altaat rakennetaan tavallisesti metaania vuosikymmeniä tuottavien suomaiden päälle. Myös rantaeroosio on yleistä. Kanadassa on laskettu, että paksulle turvemaalle rakennettu allas voi vastata hiilidioksidipäästöiltään kesät talvet täysillä käyvää hiilivoimalaa jopa vuosikymmenten ajan.

Esimerkiksi Kollajan ja Vuotoksen altaat tehtäisiin juuri näin; niitä varten rakennettaisiin kymmenien neliökilometrin suuruiset tekoaltaat soiden päälle. Voimaloiden kasvihuonekaasutase olisi siis pitkään kielteinen tai korkeintaan plusmiinusnolla muista luontovaikutuksista puhumattakaan.

TAKAISIN TILASTOIHIN

Lähtiessämme Sägarsinkoskelta katsastamme saman tien Siuntionjoen alajuoksulla Sjundbyssä sijaitsevan upean kivikartanon. Kartanon vanha mylly on muutettu vesivoimalaksi kartanon tarpeisiin. Pienimuotoinen hanke ei kuitenkaan estä kalojen nousua, koska ympäristötietoinen kartanon omistaja varmisti kaloille nousumahdollisuuden Sjundbynkoskessa.

On kuitenkin aika palata takaisin tilastoi­hin ja nykyisen vesivoimakeskustelun syihin. Kun Suomessa on siis rakennettua vesivoimaa noin 3000 megawattia, suojeltuja koskia alle 1500 megawattia ja suojelematonta vesivoimaa vain noin 660 megawattia kaikkine Siuntion- ja Vantaanjokineen, niin mistä tämä meteli taas kerran? Tuottaisihan esimerkiksi juuri Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentaminen vain hyvin pienen lisän näihin lukuihin (allasvoimalat 35-40 megawattia ja lisäksi ala­puolisten voimaloiden mahdolliset tehonkorotukset).

Kyse on ennen kaikkea rahasta. Vesivoima on oivallista säätövoimaa, jonka hinta on kulutushuipuissa parikymmenkertainen alemman kulutuksen aikaan verrattuna. Luukku kiinni, luukku auki politiikka on luontoa tuhoavaa mutta tuottavaa toimintaa niille yhtiöille, joilla vesivoimaa on. Tässä tilanteessa on turhaa odottaa voimayhtiöiden vaativan sähkösaunomisen siirtämistä parilla tunnilla, suoran sähkölämmityksen rajoittamista tai laskutuksen kustannusvastaavuutta sähkövoimaa tarpeen leikkaamiseksi.

Säätövoima voidaan tuottaa myös muilla tavoin kuten kaasuturpiineilla, mutta se on voimayhtiöille paljon kalliimpaa. Kaikista järkevintä kansan- ja yksityistaloudellisesti olisi tietenkin leikata kulutushuippuja nostamalla niiden aikana käytetyn sähkön hinta kuluttajille todellisia kuluja vastaavaksi. Nykyisin tämä on "kilpailusyistä" kielletty. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa säästäväiset ja harkitsevat sähkönkäyttäjät maksavat muun muassa sähkölämmittäjien aiheuttamia sähkönkulutushuippuja omassa laskussaan tätä tietämättä. Samalla lisätään paineita vesi­voiman lisärakentamiseksi.

Jäykkä energiantuotannon rakenne lisää myös säätövoiman tarvetta. Etenkin suuri ydinvoiman määrä sähköntuotannon "pohjalla" vaatii tuekseen paljon säätövoimaa eli halvimmillaan joustavaa vesivoimaa. Selvimmin tämän asian ilmaisee keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli Energiauutisissa 7-8/2006: "Säätövoiman arvo nousee arvoon arvaamattomaan, koska edessä häämöttää sellainen aika, ettei tämä nyt rakennettava (ydin)reaktori tule olemaan se viimeinen Suomeen nouseva ydinvoimala. Sen takia tarvitaan säätövoimaa lisää."

VIIMEINEN TAISTELU?

Matkaamme seuraavaksi itäiselle Uudellemaalle Mustijoelle katsomaan, miten vesivoimarakentamisella voi väistellä ympäristömääräyksiä. Matkalla Uudenmaan halki mietin Iijoen rakentamista vastustanutta lijokisoutua 20 vuotta sitten. Tuon soudun päätepisteessä Pudasjärvellä Kipinänkosken rannalla silloinen ympäristöministeri Matti Ahde lupasi liittää koko Iijoen ylä- ja keskijuoksun koskiensuojelulakiin.

Kenen joukoissa seisoo Matti Ahde nyt, kun lijoella valmistellaan 25-vuotisjuhlasoutua pelko taas sydänalaa kuristaen? Puhelin käteen ja kysymään. "Seison yhä tinkimättömästi koskiensuoje­lulain takana. Siihen ovat sitoutuneet myös puheenjohtaja Eero Heinäluoma ja ryhmänjohtaja Jouni Backman", Ahde vastaa. "Aina kun eduskuntavaalit lähestyvät, joku nostaa tämän koskiensuojelulain purkamisen esille ja alkaa repiä auki vanhoja haavoja." Matti Ahteen mielestä kyse on politiikasta ja pelottelusta mutta myös moraalista. "Miten sama hallitus, joka esimerkiksi vahvisti Vuotoksen alueen liittämisen naturaan, voi eräiden edustajiensa suulla (Mauri Pekkarinen) nyt vaatia Vuotoksen altaan rakentamis­ta oikeuskanslerin ja korkeimman hallintooikeuden kaksinkertaisesti kielteisestä kannanotoista huolimatta", Ahde kysyy. Ahteen mielestä koskiensuojeluasia on nyt kerta kaikkiaan loppuun käsitelty, eikä siihen ole enää syytä palata.

Kuitenkin demareita lähellä oleva SAK vaati tammikuussa yhdessä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa lisää vesi- ja ydinvoimaa. Demareissakin on siis varmasti paineita koskiensuojelulain rukkaamiseen. Tilanne lienee nyt selvästi heikompi kuin koskiensuojelulakia säädettäessä 1987. Silloin kokoomuksessakin löytyi Pertti Salolaisen johdolla puolen tusinaa ympäristöihmistä. Tärkeintä on tietenkin, miten käy seuraavissa vaaleissa; mitkä puolueet nousevat hallitusvaltaan ja mikä on tällöin eduskuntaan valittujen avainkansanedustajien mielipide.

KTM AJAA VESIRAKENTAMISTA

Vesivoimakeskusteluissa kuulee usein käytettävän termiä "jo osittain rakennetut vesistöt". jos termiä soveltaisi tarkasti, se sisältäisi oikeastaan kaikki Suomen vesistöt Tornionjokea myöten. Ne 200 vesivoimalaitosta tai lähes tuhatkunta muuta patoa näet sijoittuvat lähes kaikkiin vesistöihin.

Kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) pari vuotta vanhassa julkaisussa Vesivoimatuotannon määrä ja lisäämismahdollisuudet Suomessa kuitenkin jaetaan vesivoimamahdollisuudet asiallisemmin a) rakennettuihin vesistöihin (li­sätehopotentiaali 393 megawattia), b) suojele­mattomiin vesistöihin (270 megawattia) ja c) suojeltuihin vesistöihin (1467 megawattia). Huomio kiinnittyy jo rakennettuihin vesistöihin, joiden energiantuotannon lisäämismahdollisuuksista lähes kaikki (315 megawattia) tulee tehon nostoista, lisäkoneistoista (44 megawattia) ja tulvajuoksutuskoneistoista (25 megawattia). Tehonnostolla tarkoitetaan lai­toksen vedenläpäisykyvyn tai kokonaishyötysuhteen parantamista. Esimerkki tehonnostosta on Seitakorva Kemijoella.

Suomen vesistöissä on julkaisun mukaan tutkittavana 37 potentiaalista vesivoimalaitoksen tehonnostoa. Vaikka vanhojen voimaloiden korjaukset ovat luonnontaloudellisilta vaikutuksiltaan paljon pienempiä kuin uusien voimaloiden rakentaminen, niissäkin voi olla ongelma. jokiuoman perkaukset, kalateiden rakentamatta jättäminen, yläaltaiden veden nostot tai säännöstelykapasiteetin lisääminen säännöstelyrajoja muuttamalla ja altaita rakentamalla ovat kaikki yleensä luonnolle erittäin kielteisiä.

Julkaisussa todetaan kuitenkin varsin asiallisesti, että "uuden vesivoiman osalta lisäämismahdollisuudet ovat lisäksi rajalliset erityisesti ympäristönsuojelullista syistä, jotka saattavat rajoittaa jo olemassa olevankin kapasiteetin käyttöä". Raportti esittääkin toteutettavissa olevaksi potentiaaliksi "vain" 580 megawattia suojelemattomissa vesistöissä tehtäviä toimia vuoteen 2020 mennessä. Tähänkin lukuun tosin sisältyy monia arveluttavaa kohteita niin minivesivoimassa (alle 1 megawatti), pienvesivoimassa (1-10 megawattia) kuin "varsinaisessa" vesi­voimassakin (yli l0 megawattia).

Raportissa siis esitetään (ilman koskiensuojelulain purkamistarvetta) vesivoimaa rakennettavaksi lisää 175 megawattia vuoteen 2010 mennessä ja 235 MW vuoteen 2015 mennessä. Vuoteen 2020 mennessä voitaisiin raportin mukaan rakentaa vielä 60 megawattia lisää. Erittäin arveluttavaksi tämänkin lisärakennusesityksen tekee se, että kyseinen raportti perustuu jo 1980 tehtyyn koskikartoitukseen, minkä jälkeen vasta ryhdyttiin kunnostamaan runneltuja koskiamme kalatalouden, matkailun ja virkistyskäytön tarpeisiin. Pelkästään 1999-2002 valtion varoja on käytetty näihin kunnostushankkeisiin 4,3 miljoonaa euroa. Moni suojelematon, lisävesivoiman rakennuskohteeksi esitetty potentiaalinen kohde on siis nykyisin vilkkaassa virkistys- ja kalatalouskäytössä.

SIUNATTU EU

Jos vesivoiman lisärakentaminen ei kuitenkaan jää olemassa olevan voimalaitostehon nostamiseen, suurimmassa vesirakentamisvaarassa on Vuotoksen ohella koskiensuojelulain suojelema Iijoen ylä- ja keskijuoksu suunniteltuina Kollajan altaineen. Koskiensuojelulain avaami­nen nostattaisi tietysti esille myös kaikki muut rakentamisintohimot Kymijoen alajuoksun koskista Lieksanjokeen ja Ounasjokeen. Tosin Ounasjoki on suojeltu aikoinaan perustuslain säätämisjärjestyksessä jo ennen koskiensuojelulakia. Paljon vesivoimaa sisältävä Tornionjoki on puolestaan natura-, raja-, kalastus- ja matkailujoki, joten sekin jäänee rauhaan. joki tuottaa nykyisin huomattavan osan koko Itämeren lohisaaliista.

Vuotoksen altaan eli Kemihaaran alue on puolestaan naturassa ja suojelu on vahvistettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa kansallisenkin lainsäädännön nojalla. Edes paljon puhuttu vesilain muutos siis tuskin romuttaisi Kemihaaran suojelua. EU:n komissio ei varmastikaan salli sekä lintu- että luontodirektiivien perustella päätetyn suojelun purkua, vaikkei kohde sisällykään koskiensuojelulakiin.

Tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä tehdyn koskiensuojelulain yksittäisten kohteiden tilanne voi olla heikompi. Erityisesti vesivoimarakentajien toiveunissa on Iijoen Kollajan allas ja mahdollisesti jopa koko Iijoen ylä- ja keski­juoksun täydellisen 13 voimalan valjastamissuunnitelman kaivaminen naftaliinista. Kollajan allas tuhoaisi kolmen natura-alueen suojeluarvot: Kärppäsuon-Räinänsuon Pudasjärvellä ja Yli-lisä, Venkaan lähteen Pudasjärvellä ja suojellun Pudasjärven lintujärven. Myös erityissuojellut jokihelmisimpukat Iijoen vesistössä olisivat vaarassa etenkin laajemmassa rakentamisvaihtoehdossa. Pelkästään Kollajan altaan rakentaminen kuivaisi noin 30 kilometriä Iijoen pääuomaa.

Hulluinta tässä on, että koskiensuojelulakiin liitetyistä kohteista on maksettu voimayhtiöille kaikki lain säätämät korvaukset, yhteen­sä 78 miljoonaa euroa. Muun muassa Pohjolan Voima sai lijoella varsin suuria korvauksia, koska se oli investoinut ennen lain voimaantuloa uusiin koneistoihin. Sittemmin yhtiö nosti kuitenkin vahingon korvauskanteen Helsingin käräjäoikeudessa. Kanteen perustelu oli "sopimusrikkomus ja lain huono valmistelu". Tämä katkeruutta huokunut kanne meni nurin kaikissa oikeusasteissa. Kollaja ja Vuotos ovat tyypillisiä sekä voimayhtiöiden revanssihankkeita. Jos koskiensuojelulakia halutaan muuttaa, pitää esityksen tulla ympäristöministeriöstä. Seuraavan hallituksen kokoonpano ja tulevan ympäristöministerin henkilö ovatkin Suomen virtavesiluonnolle äärimmäisen tärkeitä.

Ismo Tuormaa, Suomen luonto 2/2007

▲Alkuun


HIITOLAJOEN SUOJELIJAT HUOLISSAAN UUSISTA VOIMALASUUNNITELMISTA

Uhanalaisen järvilohen lisääntymispaikkana tunnettuun Hiitolanjokeen suunnitellaan Venäjän puolelle uutta vesivoimalaa. Suomalaisten saamien tietojen mukaan suunnitelmien takana on kansainvälinen energiayhtiö Scaent Group, jonka edustajat ovat käyneet paikan päällä Rautjärveltä Laatokkaan laskevaan rajajoella selvittämässä vesivoimalaa rakennusmahdollisuuksia. Yhtiö ei toistaiseksi kom­mentoi suunnitelmia.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Markku Kaukorannan mielestä vesivoimala-aikeet ovat täysin ristiriidassa sen työn kanssa, jota Hiitolanjoen hyväksi on viime vuosina tehty. "Molemmilla puolilla rajaa on kova halu tehdä joesta mahdollisimman luonnonmukainen ja saada kalakanta elpymään. En usko, että Venäjän viranomaiset antavat tällaiseen hankkeeseen lupaa", kalatalouden asiantuntijana Suomen ja Venäjän rajavesikomissiossa toimiva Kaukoranta sanoo.

Noin 53 kilometrin pituinen Hiitolanjoki on Laatokan luonnonvaraisen lohen tärkein nousujoki ja samalla Suomen ainut joki, jossa järvilohi lisääntyy luontaisesti. Joen Venäjän-puoleisella 45 kilometrin osuudella ei ole toimivia vesivoimaloita, mutta Suomen puoleisen kahdeksan kilometrin osuuden koskissa niitä on kolme. Kaakkois-Suomen Työvoima- ja elinkeinokeskus on hakenut koskiin kalatievelvoitteita. Asiaan odotetaan lähiaikoina ratkaisua Itä-Suomen ympäristölupavirastosta.

Kaukorannan mukaan tavoite on, että kaikkiin Hiitolanjoen voimalaitoksiin saataisiin kalatiet tai ohitusuomat, jotta lohen nousu voitaisiin turvata. "Toiveena on, että Suomen puolella olevat voimalaitokset saataisiin pois käytöstä ja Venäjän puolelta vanhat padot poistetuksi niin, että koko joki tulisi lohen käyttöön ja kalastusmatkailukohteeksi", Kaukoranta kaavailee.

HS 13.8.2008

▲Alkuun


KALALAJIEN KYVYSSÄ REAGOIDA LÄMPÖTILAN MUUTOKSIIN ON EROJA

Kaloille yhteinen ominaisuus on, että niiden sydämen toimintakyky sopeutuu muuttuvien lämpötilaolosuhteisiin. Toisaalta lämpötilavasteet ovat voimakkuudeltaan eriasteisia tai jopa laadullisesti vastakkaisia eri kalalajeilla.
Kajaanilaissyntyinen Jaakko Haverinen (syntynyt 1975) tarkastelee biologian alan väitöksessään lämpötilan vaikutusta kalan sydänsolujen sähköiseen ärtyvyyteen.

Ominaisuus esiintyi kaikissa tutkituissa kalalajeissa, joita olivat kirjolohi, ruutana, made, hauki, ahven ja särki. Tutkimuskohteet elävät erilaisissa ympäristöissä ja niiden lämpötilan sietokyvyt vaihtelevat. Tulokset osoittivat, että kalan sydämen ionikanavat ovat joustavia lämpötilamuutoksia kohtaan ja mahdollistavat erilaiset sydämen sähköiset ominaisuudet, riippuen vallitsevista ymäristöolosuhteista ja kalalajin elintavoista. Eri kalalajien kyvyssä reagoida lämpötilan muutoksiin on kuitenkin selviä eroja, jotka perustunevat osittain niiden kehityshistoriaan.

Haverisen tutkimuksessa kaloja sopeutettiin laboratorio-olosuhteissa eri lämpötiloihin. Sydämen toiminnan lämpötila­vasteita tutkittiin käyttäen sähköfysiologisia ja molekyylibiologisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksessa paikannettiin kalan sydämen tahdistinalue ja havaittiin lämpötilasopeutumisen muuttavan tahdistinsolujen rytmiä. Tämä osoittaa, että kalan sydämen sopeutuminen lämpötilan muutokseen perustuu osin suoraan sydänsolujen toimintaan ja on siten riippumatonta autonomisen hermoston säätelystä.

Ilmastonmuutoksen seurauksena pohjoiset vesistöt lämpenevät ja aiheuttavat sopeutumisongelmia erityisesti sisävesien kalalajeille. Niiden siirtymismahdollisuudet muuttuvan lämpötilan alta ovat usein hyvin rajoitetut.
Jaakko Haverisen väitöskirja tarkastettiin Joensuun yliopistossa perjantaina.

Kainuun Sanomat

▲Alkuun


MINISTERILLE TIETOA IIJOESTA

Veteraanipoliitikko Pertti Salolainen sai laajaa julkisuutta medioissa vastustamalla Iijokeen mahdollisesti rakennettavan Kollajaa ja vastustamalla jopa selvitystä asiasta. Salolaisen tietämys Iijoesta tuntui kuitenkin puutteelliselta. On paikallaan yrittää lisätä ansioituneen poliitikon tietoisuutta Iijoesta.

Salolaisellekin pitäisi olla selvää, että 2000-luvulla on mahdotonta, että voitaisiin edes suunnitella Iijoen keskiosalle 30 kilometriä kaloille soveltumatonta jokea. 30 vuotta sitten tehtiin kuivaakin uomaa. Nyt tämä on mahdollista vain Kollajan vastustajien kirjoituksissa ja puheissa.

Iijoen alimmassa voimalassa Raasakassa on kolme voimalaturbiinia. Kaikki mahdollinen teho joesta otetaan talteen. Tästä huolimatta tulvavettä juoksutetaan voimalan ohittavaan Iijoen vanhaan uomaan. Tulvien aikana uomassa virtaa vettä viikkoja jopa kuukausia. Mutta kala ei tuolloin nouse, virkistyskäytölle tulvasta ei ole hyötyä, sitä ei voi hyödyntää voimatalouteen.

Kevättulvan jälkeen lohi nousee Iijokeen. Silloin kala ei enää pääse luontaiselle kalatielle, nousu- ja lisääntymisalueelle. Veden saaminen Iijoen vanhaan uomaan on nykyisinkin mahdollista, jos tähän olisi varoja tai sähkön tuotantoa vähennettäisiin. Mutta kuten Salolainenkin hyväksyy Iijoen nykyisistä voimaloista on saatava entistä enemmän tehoa.

Tuotannon vähentämiseen erityisen vähän haluja on voimayhtiöllä. Sähköä tarvitaan aina vain enemmän.
Olisi erinomaista, jos voitaisiin aikaistaa lohen nousua tai saataisiin kalat ja nahkiainen nousemaan Iijokeen tulvan aikana. Tämä ei onnistu, todellinen vaihtoehto on ottaa talteen tulvaa. Tulvavettä voidaan juoksuttaa ajankohtina, jolloin kala on nousullaan. Tällöin myös joen virkistyskäyttö on vilkkaimmillaan, kalannousulle tarkoitettu virtaus puhdistaisi kesällä veden heikkoa laatua Iissä ja Yli-Iissä Iijoen vanhassa uomassa. Rakennettua jokea on mandollista hyödyntää muuhunkin kuin voimatuotantoon! Esimerkiksi Iin Tukkilaiskisoille saadaan täsmälleen sellainen vesimäärä kuin sovitaan.

Salolainen esittää, että Iijokea on mahdoton rakentaa siten, että keskiosan koskia ei muuteta. Tämä ei pidä paikkaansa. Iijoen tulva-allas, Kollaja tai joku muu allas on mahdollista rakentaa siten, että keskiosa kosket jäävät täysin entiselleen, jos otetaan vain tulvavettä talteen. Voima‑yhtiö tuskin suunnittelee pelkästään tällaista allasta, tavoitteena on arvokkaan säätösähkön lisääminen.

Oikein toteutettuna tulva-allas voi kuitenkin mahdollistaa kalojen nousua 15 kilometriä Iijokea ylöspäin ja 15 metriä pystysuoraan merestä. Merkittävä alku kalan nousulle Iijokeen. Tulva-allas voi edistää myös muita kalateitä Iijoelle ja näin edistää kaloja en luontaista lisääntymistä.

Löytyykö Iijoelle rakentaja, joka toteuttaisi Iijoelle tulvaaltaan vain kalojen nousua varten? Vai rakennetaanko Iijoelle allas sähkötuotantoon, mutta otetaan huomioon myös kalannousu ja kalojen elinehdot?

Risto Tolonen Ii, Iijokisuu

▲Alkuun


LOHTA KANNATTAA PYYTÄÄ

Kesä on meille kalastusta harrastaville ihanneaikaa. Viidestä miljoonasta suomalaisesta runsaat kaksi miljoonaa eli 40 prosenttia osallistuu vuosittain ainakin yhteen kalastustapahtumaan. Saalista kotitarpeeseen me vapaa-ajankalastajat saamme arviolta 50 miljoonaa kiloa.

Oman osani tuosta saaliista olen saanut verkoillaja rantanuotalla. Tänä kesänä Kitkajoelle rakenteilla olevan mökkimme innoittamana olen laajentanut kalastuksen repertuaaria. Saalisvarmojen pyyntivälineiden rinnalla olen kokeillut uistelua Muojärvellä, perhokalastusta Kitkajoen Harrisuvannolla ja lohensoutua Torniojoella. Jokikalastuksen salojakin olen pyrkinyt avaamaan.

Hyvistä oppaista huolimatta saaliin markkinoinnin kanssa retkiemme jälkeen ei ole ollut ongelmia. Sain perheenjäsenemme yllätettyä komeilla paistinharreilla perhokalastuksen tuloksena, mutta muuten olemme tyytyneet perinteisen kalastuksen saaliisiin. Oppaani ovat kertoneet meheviä kalajuttujaja kaikki retkemme ovat olleet upeita luontokokemuksia.

Luonnonlohesta on viime vuosina puhuttu koko ajan ja parlamenttiurani aikana lohiasetusta on muutettu kaksi kertaa. Viime kevään uuteen asetukseen rannikon rysäpyytäjät eivät ole tyytyväisiä, mutta saaliit esimerkiksi Torniojoella ovat olleet lähes 1990-luvun loppupuolen huippusaaliiden veroisia.

Lohensoututauolla istuessamme meille tuli outo tunne, kun Meri-Lapin radio haastatteli lohenostajaa ja ostaja kertoi hankkineensa vanhan juhannuksen jälkeisen viikonlopun rysäsaaliina 15000 tuhatta kiloa lohta. Totta vai tarua, mutta väkisin tulvaveden lisäksi muu kalastus nousi mielissämme syyksi sille, ettei saalista nyt tullut. Asetuksen toimivuuden seuranta jatkuu.

Kesän palautteena lupajärjestelmän selkiyttäminen kalastuslainsäädännön yhteydessä on välttämätöntä ja monet kalastusluvat jäävät käytännön hankaluuksien vuoksi ostamatta. Eikä me kaikki vapaa-ajankalastajat tarvita koko vuoden voimassa olevaa kalastuskorttia. Lisäksi tulee tehdä lisäsatsauksia, jotta Oulu-, Kiiminki- ja Iijoki elpyisivät Lapin jokien veroisiksi kalastuskohteiksi.

"Lohta kannattaa pyytää, vaikkei sitä saisikaan" on meille kaikille tuttu sanonta ja kalaa koukkaamaan päässeet ovat vahvistaneet todeksi. Myös itse aion harjoituksiani tästä jatkaa. Mutta hiuka kehossani vaatii, että myös verkonlaskuun tai nuotalle on päästävä.

Tuomo Hänninen, kansanedustaja
Kalamiesten Keskusliitto, liittovaltuuston vpj
Oulu-lehti

▲Alkuun


TORNIOJOESTA YLI MILJOONA LOHENPOIKASTA MERIVAELLUKSELLE

Alustavan arvion mukaan keväällä 2008 Tornionjoelta vaelsi merelle noin 1,2 miljoonaa lohen vaelluspoikasta. Arvio ylittää ensimmäisen kerran miljoonan poikasen tason. Poikaset olivat lähinnä kolmevuotiaita eli vuoden 2004 kudusta syntyneitä. Lohen poikastuotanto Tornionjoessa on ollut koko 2000-luvun vähintään puoli miljoonaa poikasta vuodessa. Edellisinä vuosikymmeninä Tornionjoen poikastuotanto oli ainoastaan 100 000 – 200 000 poikasen vuositasolla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on seurannut lohenpoikasten määrää 1980-luvulta lähtien.

Tornionjoen lohenpoikasmääriä arvioidaan vuosittain vesistön koskialueilla kasvavien poikasten sekä merelle vaellukselle lähtevien poikasten koekalastuksilla. Arvio kuluvan vuoden poikasmäärästä on alustava ja se tarkistetaan syksyn aikana.

Tornionjoki on Itämeren tuottoisin lohijoki

Noin kolmannes Itämeren luonnonlohista on peräisin Tornionjoesta. Luonnonlohien lisäksi Itämeressä on istutettuja lohia. Kaikista merellä kalastetuista lohista 20 - 25 prosenttia on peräisin Tornionjoelta. Lohet käyvät eteläisellä Itämerellä syönnösvaelluksella ja palaavat kotijokeensa kudulle pitkin Pohjanlahden suomenpuoleista rannikkoa. Syönnöksellä olevia Tornionjoen lohia kalastavat kaikki avomerikalastusta Itämerellä harjoittavat valtiot ja kutuvaelluksella olevia lohia kalastavat rannikolla ja joessa Suomi ja Ruotsi. Tornionjoen lohen suuresta merkityksestä johtuen kannan kehitystä tutkitaan intensiivisesti.

Tornionjoen lohen aikuiskanta ei ole voimistunut yhtä paljon kuin poikastuotanto johtuen poikasten eloonjäännin heikentymisestä merivaelluksen alussa. Eloonjäänti ei kuitenkaan näytä heikentyneen enää parin viime vuoden aikana. Tämä yhdessä ajoverkkokalastuksen loppumisen ja poikasmäärien kasvun kanssa lisää kutuvaellukselle selviytyvien lohien määriä.

RKTL 13.8.2008

▲Alkuun


VIHREÄT TOIVOVAT LOPULLISTA ALLASRAUHAA

Vihreiden ministeriryhmä laski maanantaina Iijokea kymmenen kilometriä Pudasjärven Kollajan ja Kipinän alueella. Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys halusi näyttää vehmasta jokivartta, joka heidän mukaansa muuttuisi kuivaksi uomaksi, jos suunniteltu Kollajan allas rakennetaan.

Kollajalla vierailivat muun muassa puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg, oikeusministeri Tuija Brax, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäki, kansanedustaja, eduskunnan ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen ja kansanedustajat Janina Andersson sekä Erkki Pulliainen.

Kipinän koululle oli saapunut luokkahuone täyteen kyläläisiä, joiden suurin harmi oli oikeusvaltion toteutumattomuus Kollajan alueella. Brax korosti heille, että varsinkaan vesilakia ei tulla muuttamaan tai kumoamaan niin kauan kuin vihreät on hallituksessa.

"Hallitusohjelmassa sovittiin, että vesilakia voidaan muuttaa vain yksimielisellä päätöksellä", Brax vakuutti.

Puheenjohtaja Cronberg sanoi vihreiden pitävän kiinni siitä, että tällä hallituskaudella uusia vesivoima-altaita ei rakenneta.

Uusiutuvana energiana nykyisiä vesivoimaloita voidaan tehostaa.
Hän huomautti, että kaikki Kollajan ja Vuotoksen rakentamista puoltavat perustelut uppoavat suohon.

"Ne ovat epätoivoisia: altaiden energia on uusiutuvaa, mutta saatava määrä on liian vähäinen. Säätövoimasta on puhuttu, mutta sitäkin saadaan riittävästi tuulivoimasta. Sitten tulvasuojelu: on vaikea ymmärtää, että Rovaniemen tulvia suojeltaisiin allasrakentamisella", Cronberg ihmetteli.

Hän tiivisti, että Kollajan ja Vuotoksen altaille ei ole enää perusteluja. "Toivottavasti saamme lopultakin poliittisen allasrauhan pysyvästi", Cronberg totesi.

Vihreille altaiden rakentaminen on hallituskysymys. Jos seuraavan hallituksen ohjelmassa niitä suunnitellaan, puolue ei ole mukana.

"Seuraavat vaalit on julistettu vesivaaleiksi. Luotan suomalaisten sivistystasoon niin, että kansa äänestääkin vapaina virtaavien vesien suojelun puolesta", Brax sanoi.

Oulussa vielä tiistaina hallitusryhmän kokousta jatkava vihreät korosti Kollajalla, että ilmastonmuutoksen varjolla ei saa heikentää luonnon monimuotoisuutta.

Ilmasto- ja energiastrategia on yksi teema, jota vihreät hioo Oulussa.

Puolue pohtii lisäksi strategioitaan syksyn budjettineuvotteluihin. Puolueella on suuri näkemysero valtiovarainministerin Jyrki Kataisen (kok.) ja kokoomuksen kanssa.

Kataisen esitys veronkevennyksistä ei miellytä vihreitä, joka haluaa veronkevennysten painottuvan esitystä enemmän pienituloisimmille.

"Kunnallisveron perusvähennystä pitää mielestämme nostaa nopeammin ja enemmän kuin hallitusohjelmassa sovittiin. Se on nyt nousemassa 1 480:stä eurosta 2 000:een, mutta tavoitteemme on nostaa sitä 3 000:een.

Sellainen kannustaisi nimenomaan työntekoon ja purkaisi kannustinloukkuja", Cronberg sanoo.

Puheenjohtaja uskoo, että vihreiden ja kokoomuksen erimielisyydet ovat niin suuria, että tulossa on erittäin kova vääntö verokysymyksessä.

Hallituskriisiin Cronberg ei kuitenkaan usko.

Kaleva 12.8.2008

▲Alkuun


LOHESSA JA SILAKASSA LIIKAA DIOKSIINIA

Dioksiinipitoisuudet itämeren lohessa ja silakassa ovat EU-normeihin nähden liian korkealla Suomessa. Niin Ruotsi kuin Suomi ovat saaneet dioksiinipitoisen kalan myyntiin tilapäisen poikkeusluvan, joka kestää vuoden 2011 loppuun. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.
Kalojen dioksiinipitoisuuksien vähenemisestä ei ole havaittu merkkejä pitkään aikaan ja Suomi harkitsee nyt tehopyyntiä pitoisuuksien vähentämiseksi. Tarkoituksena olisi pyydystään kaloja entistä nuorempina, jolloin niihin kertyisi vähemmän ympäristömyrkkjä. Jos dioksiinipitoisuus ei alene EU-vaatimusten tasolle, joutuu Suomi hakemaan poikkeusluvalle jatkoaikaa.

Ylin 80 prosenttia suomalaisten saamasta dioksiinista on peräisin kalasta. Erilaisissa polttamisprosesseissa syntyvää dioksiinia on päässyt Suomessa ympäristöön erityisesti sahoilta. Evira suosittelee, etteivät lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat söisi yli 17 sentin mittaisia silakoita useammin kuin kerran tai kaksi kuussa.

YLE 4.8.2008

▲Alkuun


ITÄMERI PUHTAAMMAKSI FOSFAATTEJA VÄHENTÄMÄLLÄ

Maailman Luonnonsäätiö WWF pyrkii vähentämään Itämeren fosforikuormaa sinileväongelman vähentämiseksi. WWF:n kampanjan seurauksena kaksi Itämeren alueella toimivaa suurta kansainvälistä pyykinpesuainevalmistajaa on sitoutunut lopettamaan fosfaattien käytön kaikissa tuotteissaan.
Pesuaineiden fosfaatit ovat merkittävä syy Itämeren rehevöitymiseen. Itämeren suojelukomission raportin mukaan fosfaateista luominen kotitalouspesuaineissa voisi vähentää Itämeren ulkoista fosforikuormaa jopa 24 prosenttia.

WWF:n meriasiantuntija Sampsa Vilhusen mukaan fosfaattien käytön lopettaminen pesuaineissa on yksi kustannustehokkaimpia tapoja parantaa Itämeren tilaa.

YLE 31.7.2008

▲Alkuun


INFOTILAISUUS TALVIVAARAN KAIVOKSEN VAIKUTUKSESTA VESISTÖIHIN

Järjestetään Sotkamossa Tuhkakylän koululla Keskiviikkona 30.7.2008 Klo. 18.00

▲Alkuun


LOHI JA TEKOALLAS KOPLATTIIN YHTEEN

Etelä-Savon maakuntajohtaja Matti Viialainen haluaisi koplata yhteen Kollajan tekoaltaan rakentamisen ja Saimaan luonnonlohikannan pelastamisen.

Ei tarvitsisi kuin poistaa käytöstä Palokin ja ehkä myös Hiitolan vesivoimala, niin lohi pääsisi taas nousemaan Heinäveden koskiin. Suunnitelmaan sisältyy myös savolainen vaihtokauppa.

- Pari pientä voimalaa puretaan täällä Itä-Suomessa ja sitten voidaan rakentaa pohjoisessa lisää, esimerkiksi tämä Kollajan paljon suurempi voimala. Eli lohi hyötyisi, saataisiin uutta energiaa ja sillä tavalla tämä vaihtokauppa olisi eduksi Suomelle, EU:lle ja luonnolle, sanoo Viialainen.

Viialaisen ja matkailuyrittäjien haave on, että saimaanlohi nousisi ennallistettuihin koskiin ja lisääntyisi luonnollisesti.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki pitää avausta mielenkiintoisena mutta näkee siinä myös monia ongelmia.

Lehtomäen mielestä Kollajan allashankkeen toteuttamismahdollisuudet on kyllä syytä tutkia, mutta ilman ylimääräisiä vaihtokauppakytkentöjä.

- Toivon että syksyn strategiakeskustelussa myös Kollajan allashanke saa oman huolellisen itsenäisen arviointinsa, Lehtomäki sanoo.

MTV 27.7.2008

▲Alkuun


LUONNONLOHISTA VAIN PROSENTTI PALAA KOTIJOKEEN

Kalamiesten hokema – lohta kannattaa pyytää vaikkei saalista saisikaan – pitää jo valitettavan hyvin paikkansa, sillä lohisaaliit käyvät vuosi vuodelta heikommiksi.

Kuningaskalaa rokottavat salaperäiset sairaudet, hylkeet, ristiriitainen kalastuspolitiikka ja joka murheeseen syypääksi kelpaava ilmastonmuutos.

Lohi oli vielä 1930–1940-luvuilla Itämeren ehdoton kuningas ja saaliit olivat suuria. Sitten Suomi ja muut Itämeren rantavaltiot alkoivat teollistua vauhdilla ja joet valjastettiin energiantuotantoon. Kotijokeen palaava lohi iski päänsä patoon eikä päässyt vaeltamaan kutupaikoille. Mahtavat lohijoet tyhjenivät asukkaistaan.

Harva pääsee kotiin

Suomessa Itämeren lohi lisääntyy luonnonvaraisesti enää Tornionjoessa ja Simojoessa. Niiden kannat ovat suhteellisen hyvässä kunnossa. Tornionjoelta lähtee vaellukselle vuosittain noin 800 000 poikasta, joista 80 000 kasvaa Itämeressä pyyntikokoon.

Itämeren lohta jo 1970-luvulta lähtien seurannut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Erkki Ikonen arvioi, että luonnonlohista enää prosentti pääsee 1–4 vuotta kestävältä merivaellukseltaan takaisin kotijokeensa.

– Tornion- ja Simojoen kannat ovat tällä hetkellä niin hyvässä kunnossa, että niiden säilyminen on turvattu. Lisääntymisjoista on silti pidettävä huolta, sillä kerran menetettyä kantaa on hyvin vaikea palauttaa.

– Lohiportaiden lisäämisestä ja kutupaikkojen kunnostamisesta huolimatta lohi ei aina kykene valtaamaan paikkaansa takaisin muilta kalalajeilta.

Suomi kantaa suuren vastuun koko Itämeren lohikannoista istuttamalla vuosittain pari miljoonaa lohen vaelluspoikasta, mutta istutusten tulokset ovat panostukseen nähden heikot.

– Istutuksilla pyritään kompensoimaan muun muassa jokien patoamisen vuoksi menetettyä vaelluspoikastuotantoa ja lisäämään saaliita.

Ilman emokalastoja ja istutuksia monet lohikannat katoaisivat kokonaan

Kainuun Sanomat 20.7.2008

▲Alkuun


PERJANTAINA HYPÄTÄÄN VETEEN PUHTAIDEN VESISTÖJEN PUOLESTA

Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen partiolaiset kannustavat suomalaisia hyppäämään Jaakonpäivänä puhtaiden vesien puolesta. Jokainen halukas voi osallistua tempaukseen hyppäämällä veteen valitsemassaan paikassa, vaikkapa mökkilaiturilta. Hyppääjien on kuitenkin muistettava varmistaa hyppypaikan turvallisuus.
Hypyn jälkeen voi tehdä näkösyvyystestin; näkyvätkö varpaat, kun vedessä seisoo napaa myöten. Tuloksen voi lähettää tekstiviestillä Luonnonsuojeluliitolle ja osallistua näin norppapyyhkeen arvontaan.

Näkösyvyystesti antaa viitteitä veden rehevöitymisestä. On tosin huomattava, että puhdaskin vesi voi joskus olla sameaa. Tästä esimerkkinä ovat monet suolammet, kertoi YLEn Aamu-TV:ssä vieraillut SLL:n tiedotuspäällikkö Matti Nieminen.

Suurin hyppytapahtuma järjestetään Hangon Syndalenissa, jossa sata Uudenmaan partiolaista hyppää veteen.

Hyppytapahtuma sai alkunsa Ranskan ja Saksan jokivesien suojelutapahtumasta, joka käynnistyi 1990-luvulla. Vuonna 2005 hyppy vesiin toteutettiin Euroopan laajuisena Big Jump -tapahtumana. Suomessa perinnettä on jatkettu jokakesäisenä tapahtumana, jolla halutaan muistuttaa vesiensuojelun merkityksestä.

Tietoa näkösyvyystestistä saa Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuilta.

YLE Uutiset 25.07.2008

▲Alkuun


KOLLAJA HERÄTTÄÄ PELKOJA OMISTAJISSA

Kollajan tekojärvihanke huolettaa laajasti ranta-alueiden tilanomistajia: yli puolet sanoi sen herättävän joko paljon tai erittäin paljon huolia ja pelkoja. Pelot käyvät selviksi huhti-toukokuussa tehdystä kyselystä, jolla Pohjolan Voima kartoitti maanomistajien näkemyksiä osana alueella tehtävää ympäristövaikutusten arviointia. Kyselyn tulokset julkistettiin tiistaina.

Kyselyn vapaiden kommenttien perusteella kiinteistöjenomistajat huolehtivat eniten tekojärven ja voimalaitoksen vaikutuksista alueen luontoon ja vesistöön. Kiinteistönomistajien mielestä hankkeen suunnittelussa pitää huomioida erityisesti vesistökysymykset.

Kalakannan säilyminen huolettaa.

Tärkeimpinä seikkoina Kollajan suunnittelussa pidettiin kalakannan säilymis- ja kehittämismahdollisuutta Iijoessa ja alueen järvissä sekä Iijoen ja lähijärvien veden laadun säilymistä ja jopa parantumista. Lähes kaikki vastaajat pitivät niitä tärkeinä.

Valtaosan mielestä merkittäviä asioita olivat myös joen veneilymahdollisuuksien ja koskien säilyminen sekä kalateiden rakentaminen.

Kolme neljäsosaa nosti tärkeiksi Natura-arvojen säilymisen, ja kaksi kolmasosaa vesipintojen sääntelyn eli matalien vedenkorkeuksien nostamisen ja tulvien pienentämisen. Metaanipäästöjen minimointi oli tärkeää enemmistölle vastaajista.

Talousvaikutukset vähemmän tärkeitä.

Talouteen ja elinkeinotoimintaan liittyvät asiat kuten sähkön tuotanto, investoinnit Pudasjärvelle ja kaupungin kiinteistöverojen kasvu koettiin hankkeessa vähemmän tärkeiksi.

Tekojärvialue, jossa pysyvää asutusta ei ole, ei näytä vastausten perusteella olevan kovin kiinteä osa vastaajien päivittäistä arkiympäristöä. Enemmänkin se koettiin osaksi luonnonympäristöä, jossa ei toimita päivittäin.

Eniten tekojärvialuetta käytetään ulkoiluun ja luonnon tarkkailuun.

Vajaa neljännes kertoi ulkoilevansa siellä kesäaikaan päivittäin tai viikoittain, mutta reilu kolmannes ei koskaan.

Kiinteistöjen arvolla iso merkitys

PVO-Vesivoima Oy:n oimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja kertoo myös koskiensuojelulain sekä kiinteistöjen arvoon ja asumiseen liittyvien asioiden nousseen esille vastauksissa.

"Tutkimus antoi meille arvokasta tietoa siitä, mitkä asiat ovat alueen maanomistajille tärkeitä", Ylisaukko-oja toteaa.

"Suunnittelun päämääränä on, että hanke voitaisiin toteuttaa ilman ihmisille ja ympäristölle aiheutuvaa huomattavaa haittaa."

Loppuvuodesta toinen kysely.

Vuoden lopulla tehdään vielä toinen, laajemmalla alueella toteutettava kysely otannalla. Kyselystä saatava tieto sekä vuorovaikutus alueen asukkaiden ja muiden intressiryhmien kanssa muodostavat Ylisaukko-ojan mukaan pohjan hankkeen ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnille.

Kaleva 9.7.2008

▲Alkuun


SOKLIN KAIVOSHANKE HERÄTTÄÄ VASTUSTUSTA

Soklin kaivoksen vaikutus porotalouteen on noussut pääaiheeksi luonnonsuojelijoiden Vuotos-soudulla Kemijoen latvoilla. Poronhoitajat vastustavat Itä-Lappiin suunniteltavaa Soklin kaivosta. Suojelijoiden mielestä Soklin fosfaattikaivoksesta on tulossa myös uraanikaivos.
Kemijoen latvahaarojen yhtymäkohdasta eli Kemihaarasta alkoi lauantaina pienimuotoinen aktivistien, luontotutkijoiden ja poronhoitajien Vuotos-soutu. Osallistujat haluavat kansallispuiston tuomioistuimissa lopullisesti hylätyn Vuotoksen tekoaltaan ja sen yläpuolella olevan Kemihaaran alueille.

- Kun koko ajan puhutaan työllistävyydestä, täytyy sanoa, että kansallispuisto olisi omiaan tukemaan poroelinkeinoa ja muita luontaisia työpaikkoja. Porotalous kukoistaisi tai olisi turvatumpaa, ja se edistäisi myös luontaiselinkeinoja ja matkailua, sanoo Vuotos-aktivisti Helena Tiihonen.

Vuotoksen kansallispuiston ajajat vastustavat norjalaisen lannoiteteollisuusjätin Yaran suunnitelmia avata alueelle Soklin fosfaattikaivos. Paikalliset poronhoitajat ovat kaivosta vastaan. Se sijaitsisi Kemi-Sompion paliskunnan alueella. Paliskunta on Suomen suurin.

- Kyllä Soklin kaivos Kemi-Sompion paliskunnan kannalta olisi katastrofi. Porojen luontainen laidunkierto lyödään poikki totaalisesti mahdollisilla vesistörakentamisilla, kaivosalueella ja idästä päin tulevalla rautatiellä, sanoo poroisäntä Raimo Hannuniemi.

Fosfaattikaivoksesta myös uraania?

Vuotoksen kansallispuistoaktivistien mielestä Sokli olisi todellisuudessa fosfaatti-uraanikaivos.

- Hyvin todennäköistä on, että yhtiö selvittää mahdollisuuksia myös uraanin ja toriumin hyödyntämiseen, arvioi tutkija Mika Fjöl Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

Vuotoksen kansallispuistosta puuhataan syksyksi eduskuntalakialoitetta. Vielä ei ole tiedossa, otetaanko siinä kanta Soklin kaivokseen.

Soutajat aikovat laskea jokea lähipäivät 100 kilometriä alas Pelkosenniemelle. Saattelijana on hyytävä mutta myötäinen pohjoistuuli.

YLE Uutiset 6.7.2008

▲Alkuun


MERITAIMEN LISÄÄNTYI LUONTAISESTI AURAJOESSA


Kuva: YLE

Aurajoen Halistenkoskessa Turussa on havaittu luontaisesti lisääntyneitä meritaimenia ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen. Taimenenpoikasia on löydetty joitakin kymmeniä.

Aiemmin taimenia on löydetty vain muutamia ylempänä joella Nautelankoskessa.

Meritaimen kuoli sukupuuttoon Aurajoesta 1900-luvun alkuun mennessä veden likaantumisen ja joen patoamisen takia.

Lounais-Suomen kalastusalueen suunnittelija Jussi Aaltosen mukaan meritaimenen lisääntyminen on erittäin myönteinen signaali joen nykytilasta.

Taimenia on istutettu jokeen 1980-luvun puolivälistä lähtien.

YLE Uutiset

▲Alkuun


KOLLAJAN ALLASHANKE VARJOSTAA IIJOKISOUTUA

Iijokisoutajat lähtivät matkaan tiistaiaamuna Taivalkosken Jokijärveltä jo 26. kerran. Virran vietäviksi lipui kolmisenkymmentä venekuntaa sekä viitisenkymmentä kajakkia ja kanoottia. Osallistujia oli normaalia enemmän, reilusti päälle 200. Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen Iijoen soututoimikunnan järjestämä tapahtuma päättyy lauantaina Pudasjärven Kipinään.

Kanootilla soutuun osallistuva Eero Alapere Raahessa oli ensimmäisen kerran mukana viime vuonna. Hyvät kokemukset saivat miehen liikkeelle toistamiseen. "Kosket viehättävät, aallon harjoilla on mahtava laskea mäkiä. Lisäksi järjestelyt tuntuvat pelaavan täällä mallikkaasti." Kanootilla soutuun osallistumisessa on veneeseen verrattuna oma kiintoisa haasteensa. "Enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita", Alapere naureskeli. Hän aikoi olla soudussa mukana kolmen päivän ajan.

Soudun veteraaneihin lukeutuva Arto Hoffren Kuopiosta asettui jokiveneensä perämieheksi ja matkaseuraksi tuli kolme tuttavaa. "Loppuun saakka tietysti mennään, on tämä aina niin hieno kokemus ollut. Virtaavaa vettä, kauniita maisemia ja paljon mukavia ihmisiä", eläkeläinen jutteli. Hoffren lähti lijokisoutuun kaverin houkuttelemana ensimmäisen kerran 19 vuotta sitten, ja vain pakosta hän on joutunut jäämään yhden kerran pois. "Kolme vuotta sitten meni jalka poikki hiihtolenkillä. Kesällä oli pakko jättää soutu sitten väliin, mikä harmitti. Kyllä tähän tapahtumaan koukkuun on jäänyt. Ja aatteessa ollaan luonnollisesti aina mukana."

Soutupäällikkö Pirkko-Liisa Luhta kertoi, että soudun alkuperäinen tarkoitus saavutettiin 20 vuotta sitten, kun koskiensuojelulaki säädettiin ja Iijoen jatkorakentamiselle pantiin piste. Siitä pidetään yhä kiinni, hän totesi Pohjolan Voiman Kollajan allas-hankkeeseen viitaten. "Ei liikene yhtiön suunnitelmille ymmärtämystä. On selvää, että virtavesiympäristö muuttuisi ratkaisevasti 40 kilometrin matkalla keskijuoksulla. Pohja-padot pilaisivat auttamatta joen, vaikka vesi-insinöörin silmis­sä niin ei kävisikään." Luhdan mielestä voimayhtiölle aikoinaan maksetut korvaukset, koskiensuojelulaki, Natura­lainsäädäntö ja Iijoen vesistöalueen jokien kunnostukset ovat ihmisille selkeä viesti siitä, että joen tulevaisuus perustuu muuhun kuin voimayhtiön oman edun tavoitteluun. Soudun tavoite on ollut koskiensuojelulain säätämisen jälkeen merellisten vaelluskalojen saaminen takaisin lijokeen. Luhdan mukaan tavoite on saavuttanut päämääränsä, kun Iijoella on alkamassa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vetämänä koko jokilaakson yhteinen hanke vaelluskalojen palauttamiseksi. "Lohen ja meritaimenen kotiutusistutukset aloitettiin vuosi sitten ja niitä on jatkettu tänä vuonna. Ensimmäiset poikaset ovat vaeltaneet keväällä merelle kasvamaan. Ne tietävät reitin ja osaavat myöhemmin palata takaisin istutuspaikoille."

Kaleva 2.7.2008

▲Alkuun


SATEINEN HUHTIKUU JA LÄMMIN ALKUKEVÄT NOSTIVAT VEDENPINTOJA

Sateinen huhtikuu ja toukokuun alun lämmin sää ovat nostaneet järvien vedenpinnat keskimääräistä korkeammalle tasolle. Oulujoen vesistön luonnontilaisissa järvissä tulvahuiput on kuitenkin jo saavutettu, mutta säännöstellyissä järvissä vedenpinnat ovat yhä nousussa.

Yli- insinööri Kari Pehkonen Kainuun ympäristökeskuksesta kertoo, että luonnontilaiset järvet ovat jo ohittamassa tulvahuippunsa mikäli sadanta noudattaa ennusteita.

- Vaalan suunnalla esimerkiksi Otermajärven vedenpinnan nousu on näinä päivinä taittumassa. Tänä vuonna vedenpinta nousi noin 40 senttiä keskimääräistä tulvahuippua korkeammalla, mikä jää noin 30 sentin päähän järven korkeimmasta koskaan havaitusta vedenkorkeudesta, Pehkonen kertoo.

Säännösteltyjen järvien vedenpintojen nousu sen sijaan jatkuu tasaisesti. Oulun läänin alueen suurimman altaan eli Oulujärven tulvahuippu ajoittuneekin vasta kesäkuun ensimmäiselle viikolle.

- Oulujärven tulovirtaamat ovat edelleen korkeita ja etenkin Kuhmon ja Hyrynsalmen reiteiltä on tulossa Oulujärveen vielä suuria vesimääriä, Pehkonen ennakoi.

Tällä hetkellä Oulujärven vedenpinta on korkeudessa 122,50 eli noin 15 senttimetrin päässä säännöstelyn tämän hetkisestä ylärajasta. Ennusteen mukaan Oulujärven vedenpinta nousee vielä noin 30 senttiä korkeuteen 122,80 metriä merenpinnasta. Pehkosen mukaan tilanne pysyy hallinnassa, sillä voimayhtiöllä on juoksutuskapasiteettia vielä jäljellä.

▲Alkuun


JYLHÄMÄÄN EI OHIJUOKSUTUKSIA

Tuotantopäällikkö Juha Happonen Fortum Oyj:n Oulujoen voimalaitoksilta toteaa, että Oulujärven vedenpinta on ajankohtaan nähden korkealla.

- Normaalisti saavutamme kesän tavoitetason 122,50 touko- kesäkuun vaihteessa, mutta nyt saavutimme sen jo tällä viikolla, Happonen kertoo.

Jylhämän virtaama oli viime viikolla keskimäärin 350- 400 kuutiota sekunnissa, joten siellä ei ohijuoksutuksiin ole tarvinnut turvautua. Happosen mukaan voimayhtiö on tehnyt ohijuoksutuksia ainoastaan Pällin, Pyhäkosken ja Montan voimalaitoksilla laskeakseen välivesien nostamaa pääuoman vedenpintaa.

- Normaalisti olemme pienentäneet Jylhämän juoksutusta, jotta välivedet mahtuvat hyvin pääuomaan. Tänä keväänä emme ole pienentäneet Oulujärven vedenottoa lainkaan, sillä varaudumme näin Oulujärven vedenpinnan nousuun, Happonen jatkaa.

Jylhämän juoksutuksen viikkokeskiarvot ovat pysytelleet tänä keväänä yli 350 kuution sekuntivauhdissa ja ajoittain vettä on mennyt koneiden läpi sekunnissa reilut 400 kuutiota. Vaikka vettä on paljon, ei säännöstelyn lupaehtojen rajat ole ylittymässä.

- Näyttää siltä, että kevään tulvat pysyvät hallinnassa eikä Jylhämässä nähdä tänä keväänä ohijuoksutuksia, Happonen toteaa.

Sauli Kallio
Tervareitti 13.5.2008

▲Alkuun


PIENI MÄÄRÄ LIETETTÄ LIVAHTI SIIKAJOKEEN

Pieni määrä lietettä pääsi valumaan ojan kautta Siikajokeen Rantsilassa, kun maatilan lietesäiliö hajosi viikko sitten keskiviikkona. Ympäristötarkastaja Kalervo Ojala Siikalatvan ympäristöpalvelusta kertoo, että kysymys ei ole kovin suuresta onnettomuudesta. Nopeiden toimenpiteiden vuoksi tilanne saatiin hallintaan varsin rivakasti.

”Siikajokeen päässeen lietteen määrää on vaikea arvioida, mutta liete on saatu aika hyvin imeytettyä paikalle ajettuun turpeeseen”, Ojala selventää.

Kaleva 14.5.2008

▲Alkuun


PÄRSKETTÄ KOITELIN KUOHUISSA

Luontomatkailijat tarjoavat uusia palveluja

Haluaisitko olla päivän ahvenena? Se käy hyvin, jos hyppäät yrittäjä Tiina Kosken kelkkaan tai paremminkin hänen tarjoamaansa märkäpukuun ja annat virran viedä. Tiina Kosken Luonto- Koski niminen yritys on yksi Kiimingin Koitelin alueella toimivista matkailupalveluyrityksistä. Koski vetää koskiuinteja, joissa heittäydytään sananmukaisesti virran vietäväksi Kiiminkijokeen.

Koskiuinnin lisäksi päiväkävijöitä ja myös pitempään viihtyviä houkutellaan Koitelin alueelle opastetuilla kävelyretkillä, koskenlaskuilla ja kokous- ja majoituspalveluilla. Yrittäjien verkostoituminen on koettu tärkeäksi alueen vetovoimaisuuden ja matkailuvirtojen kasvattamiseksi.

”Vuoden yrittäjäkokemuksen perusteella uskon, että Koitelin alueelle ei niinkään tarvita hirveästi uusia investointeja, vaan uutta sisältöä palveluihin. Tarjonnalla pyritään luomaan lisäkysyntää”, Koitelin Residenssin yrittäjä Petri Luukkonen kertoo.

Matkailu on kasvussa Oulun seudulla. Myös Koitelin alueen vetovoima on hyvässä kurssissa. ”Meillä on nyt noin kymmenen yrityksen verkosto. Yhteistyö on hyvää ja se kehittyy koko ajan. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea, vaan kukin keskittyy omaan osaamiseensa”, Luukkonen tähdentää.

AH Elämysten yrittäjä Ari Huhtanen kehuu Koitelin aluetta erinomaiseksi koskilaskupaikaksi. Kiiminkijoki on muutaman kilometrin matkalla turvallinen, mutta tarjoaa myös jännittäviä koskikohtia. Koskenlaskuun voi osallistua ohjatusti kuka tahansa yli viisivuotias.

”Koitelissa on hyvä laskea huhtikuulta kesäkuun alkupuolelle. Sen jälkeen siirryn Muonioon, jossa vedän myöskin koskenlaskuryhmiä”, Huhtanen kertoo.

Matkailuopas Kirsi Eskola viihtyy vetämiensä ryhmien kanssa maalla. Kiiminkijoen komeinta koskea ja sen saarien kauniita maisemia ihaillaan Eskolan ja muiden Oulun seudun oppaat ry:n oppaiden vetämillä kävelykierroksilla.

”Palvelu on ollut hyvin suosittua yritysryhmien, koululaisryhmien ja työpaikkojen virkistysporukoiden keskuudessa”, Eskola sanoo.

Anja Harju
Kaleva 14.5.2008

▲Alkuun


PAJALAN JÄÄPATO ANTAA PERIKSI

Ruotsin Pajalassa Tornionjokeen muodostunut kilometrien mittainen jääpato oli tiistaihin iltapäivään mennessä pitänyt sitkaasti pintansa jo pari vuorokautta. Yleensä jääpadot antavat periksi paljon nopeammin. Kymmenkunta kilometriä kuntakeskustan pohjoispuolella sijaitsevan Erkheikin kylän kiusaksi muodostunut pitkä, sohjon sekainen jääröykkiö päästikin tiistaina jo kohtuullisesti vettä lävitseen.

Tiistaina iltapäivällä vesi oli laskenut ennätyskorkeudestaan jo reilut puoli metriä. Vesi on laskenut maanantaista lähtien, ja virta syö jääpatoon koko ajan suurempaa reikää. Pato on kastellut puolenkymmentä kesämökkiä.

Kaleva 14.5.2008

▲Alkuun


INARIJÄRVEN KALASAALIS KASVOI VIIME VUODESTA

Inarijärvestä kalastettiin viime vuonna 70 tonnia punalihaisia petokaloja. Kokonaissaaliista taimenta oli 47 tonnia, nieriää 13 tonnia, harmaanieriää 8 tonnia ja järvilohta 2 tonnia. Riistan ja kalantutkimuslaitoksen mukaan kalansaalis oli edellisvuosia suurempi. Eniten kasvoivat siian, harjusten ja nieriän eli raudun saaliit.

Noin puolet pyydystetyistä taimenista ja yli 70 prosenttia nieriöistä on peräisin viime vuosina tehdyistä kalanistutuksista.

Inarin kotitarvekalastajat pyydystivät puolet Inarijärven kokonaissaaliista. Ammattimaiset ja ulkopaikkakuntalaiset kalastajat (virkistyskalastajat ja mökkiläiset) jakoivat lopun saaliin puoliksi.

Kaleva- STT 14.5.2008

▲Alkuun


VESIVOIMALLA KANNATTAJIA

Energiateollisuuden teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan vesivoimalla on suomalaisten keskuudessa vahva tuki. Yhdeksän kymmenestä ilmoitti kannattavansa vesivoiman käyttöä sähköntuotannossa.

Julkisuudessa näkyvästi esiintyneet tekojärvihankkeiden vastustajat edustavat Energiateollisuuden mukaan suomalaisten vähemmistöä. Tekojärvien kannatus on kaksinkertainen vastustukseen nähden. Valtaosa vastustajistakin olisi valmis hyväksymään tekojärvet, jos ne voidaan toteuttaa aiheuttamatta huomattavaa haittaa ihmisille tai arvokkaille luontokohteille.

Vahvimmin suomalaiset olivat Energiateollisuuden tutkimuksessa yhtä mieltä siitä, että valtakunnassa tarvitaan avointa keskustelua siitä, mikä vaihtoehto on ympäristö- ja taloudelliset vaikutukset huomioiden kokonaisuudessaan edullisin energiamuoto. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että tiedon lisääntyessä kannatus vahvistuu - Tekojärvien kannatus on vahvinta Pohjois- Suomessa, missä myös annettiin vähiten "En osaa sanoa" - vastauksia.

Energiateollisuuden Suomen Gallupilla huhtikuun alussa teettämään tutkimukseen vastasi yhteensä 1 180 suomalaista.

Iijokiseutu 12.5.2008

▲Alkuun


JÄRVIEN PINNAT SELVÄSTI KORKEAMMALLA TASOLLA

Suomen suurten järvien pinnat ovat selvästi tavanomaista tasoaan korkeammalla, kertoo Suomen ympäristökeskus. Vedenpintojen odotetaan edelleen nousevan.

Saimaan ja Päijänteen pinnat ovat nyt noin 70 senttiä yli ajankohdan keskimääräisen tason. Molempien vesistöjen ennustetaan nousevan vielä 10 - 15 senttiä. Korkeimmillaan veden odotetaan olevan touko- kesäkuun vaihteessa. Saimaalla tämä merkitsee, että vedenkorkeushuippu on noin 30 senttiä tavanomaista vedenkorkeushuippua korkeampi.

Länsi- Suomessa vedet ovat myös korkealla, mutta eivät yhtä paljon kuin Saimaalla ja Päijänteellä. Näsijärvi on 40 senttiä tavanomaista korkammalla. Myös muut Länsi- Suomen vesistöt ovat saavuttaneet huipputasonsa.

Oulujärvi on nyt 75 senttiä tavanomaista korkeammalla. Ennusteen mukaan Oulujärven pinta nousee toukokuun aikana vielä 25 - 30 senttiä.

Inarijärven vedenpinta on lähtenyt nousuun ja nousee kesäkuun puoliväliin mennessä tyypilliseen kesäkorkeuteen runsaan metrin nykyistä tasoa ylemmäksi. Lapin muut suuret järvet, Lokka, Porttipahta ja Kemijärvi ovat tavanomaisella tasollaan, joskin nousussa.

Viikonloppuna vallinnut lämmin sää on nostanut pintaveden lämpötilat maan eteläosan järvissä ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkealle. Sunnuntaina mitattiin veden lämpötilaksi maan eteläosassa 10 - 15 astetta ja keskiosassa alle 11 astetta. Pohjoisosassa järvet ovat vielä jäässä. Lähipäivinä lämpötilat laskenevat hieman tai pysyvät ennallaan.

YLE Uutiset 12.5.2008

▲Alkuun


MERITAIMENTA SUOJELLAAN KASVATTAMALLA ALAMITTAA

Uhanalaista meritaimenkantaa pyritään suojelemaan nostamalla taimenen pyyntimittaa. Tänä keväänä voimaan tulleen kalastusasetuksen mukaan meritaimenen alin sallittu pyyntimitta on nyt meressä ja joissa 50 senttiä, kun se aiemmin oli 40 senttiä.

Poikkeuksena on Tornionjoen pääuoma, missä alamitta on edelleen rajajoen kalastusasetuksen mukaan 40 senttiä.

Tornionjoen vesistön sivujoissa pätee kuitenkin kansallinen lainsäädäntö eli siellä meritaimenen on annettava kasvaa puolimetriseksi. Könkämäenolta ylöspäin alamitta on 30 senttiä paikallisen pienempikokoisen taimenkannan vuoksi.

YLE Uutiset 13.5.2008

▲Alkuun


MIESMUISTI KÄYTTÖÖN PAJALAN JÄÄPADOLLA

Tornionjoen riisuutuminen talvipalttoostaan Pajalassa Ruotsissa on tänä keväänä ollut tavallista hankalampaa. Kilometrien mittainen jääpato junttaantui kunnan keskustan pohjoispuolelle, ja nostatti vedet korkeammalle kuin liki miesmuistiin.

Tulvavesi on kastellut joitakin mökkejä, uhkaillut leirintäaluetta ja Kiirunaan johtavaa tietä.

Maanantaina illansuussa Erkheikin kylän kohdalla, kymmenkunta kilometriä keskustan pohjoispuolella jökötti noin viiden kilometrin mittainen jääpato. ”Siinä se seisoo rauhassa, eikä liiku. Vesi tosin vähän laskee, joten se kaivaa reikää jostakin”, Pajalan pelastuspäällikkö Birger Kyrö kertoi.

Pitkälle, sohjon sekaiselle jääpadolle eivät pelastusviranomaisetkaan pysty tekemään mitään, sillä räjäytyksistä ei ole hyötyä. Kyrön kokemuksen mukaan pato pysyy paikallaan korkeintaan reilut puoli vuorokautta, ja tämä aika täyttyi maanantaina varhain illalla.

Jääpato on nostanut veden yli viisi metriä kesävettä korkeammalle. Tällaista ei ennen ole juuri tapahtunut. Kyrön mukaan viimeksi näin veden pinta kipusi moisiin lukuihin 1966 eli yli 40 vuotta sitten.

Pato ei onneksi ole kovin pahalla paikalla: vakituiset asuinrakennukset eivät ole vaarassa. Puolenkymmentä kesämökkiä on tosin kastunut ja veden noustessa Erkheikin kylässä oleva leirintäalue mökkeineen ja saunoineen on kastumisvaarassa. Tulvavesi on virrannut rumpuja pitkin laajemmalle alueelle ja Kiirunaan johtava tie on aivan kastumisen partaalla. Yhtään asuinrakennusta ei ole motissa.

Padon alapuolella joki ei ole vielä läheskään vapaa jäistä. Padon laukeaminen ja jäiden pääseminen eteenpäin Tornionjo