Kiin­toai­ne vaikuttaa lo­hi­ka­lo­jen poikasten kuntoon

10.12.2012

Ve­sis­tö­jen pohjaa pitkin kul­keu­tu­va kiin­toai­ne vaikuttaa lo­hi­ka­lo­jen poikasten kuntoon, sanoo tut­ki­ja­toh­to­ri Pauliina Louhi Oulun yli­opis­tos­ta. Hän on havainnut, että paljon kiin­toai­net­ta talven aikana saaneilla taimenen poi­ka­sil­la oli so­rai­kos­ta nous­tes­saan suurempi rus­kuais­pus­si kuin vas­taa­vil­la kont­rol­li­poi­ka­sil­la. Tällöin voisi olettaa, että nämä poikaset ovat huonompia uimareita ja joutuvat siten helpommin joko petojen saaliiksi tai virran huuh­to­mak­si.

Yleisesti on oletettu kiin­toai­neen vai­kut­ta­van lähinnä so­rai­kos­sa talven yli hau­tou­tu­vien mä­ti­mu­nien elos­sa­säi­ly­vyy­teen, mutta nyt vai­ku­tuk­set näyt­täi­si­vät olevan paljon kau­as­kan­toi­sem­mat.

On­gel­mal­lis­ta on, että Suomessa ei seurata ollenkaan kiin­toai­net­ta, joka kulkeutuu ve­sis­töis­sä pohjaa pitkin pyö­ri­mäl­lä ja pomp­pi­mal­la. Louhen mukaan tämä kiin­toai­ne ei kerry pe­rin­tei­siin ve­si­näyt­tei­siin, joissa seurataan lähinnä vain hie­no­ja­koi­sem­paa liu­en­nut­ta kiin­toai­net­ta.

Hai­tal­lis­ta kiin­toai­net­ta tuottaa ylei­sim­min maatalous, mutta met­sä­ta­lous, tur­ve­tuo­tan­to ja ra­ken­ta­mi­nen saattavat olla pai­kal­li­ses­ti hyvinkin mer­kit­tä­viä kuor­mit­ta­jia. Louhi toteaa kuitenkin, että sopivilla ve­sien­suo­je­lu­toi­men­pi­teil­lä kuor­mi­tus­ta voisi varmasti vähentää.


Uusia mit­taus­me­ne­tel­miä tarvitaan


Tätä kiin­toai­net­ta tulisi eh­dot­to­mas­ti seurata val­ta­kun­nal­li­ses­ti, mutta sen ongelmana on tähän mennessä pidetty sopivien me­ne­tel­mien puut­tu­mis­ta, lisää tutkija, joka työs­ken­te­lee par­hail­laan Vancou­ve­ris­sa, Kanadassa. Pohjois-Ame­ri­kas­sa on seurantaa tehty jo ainakin pa­rin­kym­me­nen vuoden ajan ja me­ne­tel­miä ja kiin­toai­neen bio­lo­gi­sia vai­ku­tuk­sia sel­vi­tel­lään myös Oulun yli­opis­tos­sa.

Tut­ki­muk­sis­sa on jo todettu, että kiin­toai­ne esi­mer­kik­si peittää kalojen ku­tuso­raik­ko­ja ja poikasten pii­lo­paik­ko­ja, heikentää poh­jae­läin­ten eli­no­lo­suh­tei­ta, hidastaa jo­kie­ko­sys­tee­mien toimintaa ja limoittaa ka­la­verk­ko­ja yms.

Kanadasta saatavia tuloksia on tarkoitus lä­hi­vuo­si­na selvittää tarkemmin Kainuun ka­lan­tut­ki­muk­sen ko­keel­li­sis­sa uomissa.

Koskia kun­nos­te­taan - on­nis­tu­mi­sia seu­rat­ta­va

FT Pauliina Louhen väi­tös­tut­ki­muk­sen (2010) aiheena oli kos­ki­kun­nos­tus­ten vaikutus lo­hi­ka­la­kan­to­jen el­vy­tyk­seen. Hän totesi, että kos­ki­kun­nos­tuk­set ovat askel oikeaan suuntaan, mutta monesti ne eivät ole vielä riittävän iso askel. Jos esi­mer­kik­si jo­ki­ve­sis­tön ongelmat ovatkin ve­den­laa­dus­sa tai kiin­toai­ne­kuor­mi­tuk­ses­sa, ei uomien muok­kaa­mi­nen pel­käs­tään riitä, vaan muutoksia on tehtävä myös valuma-alueella.

Lisäksi on Louhen mukaan täysin kä­sit­tä­mä­tön­tä edelleen, että kos­ki­kun­nos­tuk­sien on­nis­tu­mi­sia ei juurikaan seurata muutamia poik­keuk­sia lukuun ottamatta. Oi­kean­lai­nen seuranta tuottaisi tietoa, jonka avulla väl­tet­täi­siin vanhojen virheiden tois­ta­mi­nen ja saa­tai­siin parempia tuloksia pie­nem­mil­lä kus­tan­nuk­sil­la.

Oulussa asuvan Louhen mukaan kaikista joista ei voi enää saada en­ti­sen­kal­tai­sia hienoja lohijokia, mutta hän odottaa näkevänsä kun­nos­tuk­sia myös Hu­pi­saar­ten kau­pun­ki­pu­rois­sa.

Oulujoen kalatie on jo nyt mer­kit­tä­vä houkutin kau­pun­gil­le, joten miten paljon mat­kai­li­joi­den ja kau­pun­ki­lais­ten in­nos­tus­ta li­säi­si­kään kutevat lohikalat keskellä kaupunkia! Tois­tai­sek­si hanke on va­li­tet­ta­vas­ti ollut kuitenkin jäissä os­a­puo­lien nä­ke­my­se­ro­jen vuoksi.

1653601975969_PauliinaLouhi-me.jpg

Pauliina Louhi keräämässä näytteitä koskesta Vancouverissa, Kanadassa.

Ylen uutinen  Pauliina Louhen väitöskirjasta

1653601473315__IGP6283m-me.jpg

Kuvassa Pauliina Louhi

Lohet li­sään­ty­mään Kainuun puroihin 

25.9.2012
1653602474981_kuoriutunut%20poikanen-me.jpg

”Jopa alle puolen metrin levyiset purot voivat toimia taimenten lisääntymis- ja poi­kas­tuo­tan­toa­luei­na”, toteaa vuoden 2011 loppuun jatkuneen Kainuun vaelluskalahankkeen projektipäällikkö Simo Yli-Lonttinen. ”Maanomistaja voi kunnostaa omilla maillaan olevia pienvesiä esimerkiksi entisöimällä taimenpuroja vaelluskalojen poikasalueiksi, entisöimällä lähteitä ja korjaamalla metsäojitusta.”

1653602540704_huomaamaton%20taimenpuro-me.jpg

Kuvassa huomaamaton taimenpuro

Yk­si­tyis­met­sä­no­mis­ta­ja voi "korjata metsänhoidossa tehtyjä virheitä" valtion rahoituksella, eli hän voi ilman omaa rahoitusta kunnostuttaa puroja ja valuma-alueita ja näin palauttaa vaelluskalojen poikasalueita.”Veden laadun parantaminen elvyttää vaelluskalastoa, koska vesistöön ei huuhtoudu humusta joka peittää kutusorat,” Yli-Lonttinen sanoo.


Pienvesien laadun lisäksi vaelluskalojen tulevaisuutta parantaa kestävä kalastus. ”Kalastajan tulisi ymmärtää kuinka heikoilla luonnon vaelluskalakannat ovat ja omalta osaltaan noudattaa sääntöjä mm. alamittoja.” Pienestä pojasta lähtien koskikalastusta harrastanut Yli-Lonttinen toivoo, että kalastettaisiin niitä kalalajeja, jotka kestävät kalastusta ja esimerkiksi vapautettaisiin vaelluskaloja. Tällainen kalastus on lisääntynyt varsinkin nuorten koskikalastajien keskuudessa, mikä ilahduttaa kalastajakonkaria.


Kainuun vaelluskalahankkeen tavoite oli elvyttää lohikalojen luonnollista lisääntymistä Oulujärveen laskevissa Kainuun vesistöissä. Puolitoista vuotta kestäneen hankkeen aikana toteutettiin uudet kalateiden yleissuunnitelmat viiteen kainuulaiseen kohteeseen: Ämmäkoski, Koivukoski, Leppikoski, Seitenoikea ja Kusianjoki.

1653602645402_Leppikosken%20kalatien%20esittelykuva-me.jpg

Hankkeen löytämiä uusia ratkaisumalleja Kainuun vael­lus­ka­la­ve­sis­tö­jen elvytykseen ovat mm. luonnonmukaiset kalatiet ja poikastuotantouomat sekä purokunnostukset. Esimerkkikohteita kunnostettiin yhteistyössä kalastajien, kalavedenomistajien, metsänomistajien ja muiden toimijoiden kanssa. ”Hanke juurrutti uusia ideoita ja luonnonmukaisia vael­lus­ka­la­ve­sis­tö­jen hoitomalleja Kainuun alueelle”, Yli-Lonttinen kertoo.


Vesistöjen lisäksi hankkeessa selvitettiin vaelluskalojen koko elinkiertoa mädin kuoriutumisesta Kainuun purojen poi­ka­sa­lue­po­ten­ti­aa­liin ja lohi-istukkaiden vaellukseen. ”Hankkeen ansiosta Oulujärven yläpuoliset vesistöt huomioidaan yhtenä Suomen tärkeimmistä sisämaan vaelluskala- ja kalatiekohteista”, Yli-Lonttinen arvioi.

1653602722058_m%C3%83%C2%A4ti%C3%83%C2%A4%20Kyn%C3%83%C2%A4koskeen-me.jpg

Simo Yli-Lonttisella on parinkymmenen vuoden työkokemus kalastusmatkailun, kalavesienhoidon sekä ka­las­tus­jär­jes­te­ly­jen kehittämisessä. Kokemuksensa perusteella hän toteaa, että ihmistoimin on vesistöjä ja ympäröivää luontoa muutettu niin kokonaisvaltaisesti, että paikoin vaelluskalaston elvytys on lähes epärealistista. ”Kuitenkin näyttää hyvältä, että vaelluskalat ovat aiempaa enemmän esillä ja että kalastustottumukset muuttuvat saaliskeskeisestä vaelluskalastoa suojelevaan suuntaan.”


Simo Yli-Lonttinen 19.9.2012

1653602770885_Vkala%20HANKELOGO-me.jpg
1651440040479_alavirtaan-me.jpg

reitti@oulujoenreitti.fi

pekka.jurvelin@gmail.com

© Oulujoenreitti