Olen joen poika Uta­jär­vel­tä ja asunut kaikissa Ou­lu­jo­ki­var­ren kunnissa. Kolme kertaa olen palannut joelleni. Niistä kerron ta­ri­nois­sa­ni.

 

Soutanut Nuojuan Neiti -ve­neel­lä­ni Kuhmon Var­tiuk­ses­ta itä­ra­jal­ta Sotkamon reitin kautta Ou­lu­jär­ven yli jo­ki­suul­le Ouluun. Kirjoitin tuosta retkestä kirjan Vaiettu joki, joka on mat­ka­ker­to­mus yk­si­näi­sen miehen soudusta, matkasta his­to­ri­aan, vapaan joen aikoihin, suvun tarinaan, suruun me­ne­te­tys­tä joesta, haa­vei­siin.

 

Soudin myös Oulujoen vesistön toisen, Emäjoen tai Hy­ryn­sal­men reitin Pe­ran­ka­jär­vel­tä Hossaan ja etelään Kian­ta­jär­ven ja Emäjoen. Kun reittini koh­ta­si­vat Kajaanin Pal­ta­nie­mes­sä, tiesin voivani kir­joit­taa tuon kirjan Ou­lu­joes­ta, jota olin näin soutanut riit­tä­väs­ti.

 

Kirjan jälkeen oli silti läh­det­tä­vä vielä uudelle matkalle, vas­ta­vir­taan -soudulle. Toukokuun lopussa 2004 soudin meren yli Hai­luo­dos­ta Ou­lu­jo­ki­suul­le ja jatkoin ylös jokea kolme kuukautta, haas­tat­te­lin vanhoja, vapaan joen nähneitä ihmisiä – ja päädyin joen ylimmille latvoille Kuusamon puolelle syyskuun alussa.

Soudun päi­vä­kir­ja löytyy tältä si­vus­tol­ta.

 

Olen työs­ken­nel­lyt las­ten­lää­kä­ri­nä ja lasten-neu­ro­lo­gi­na. Nyt työuran jälkeen poh­dis­ke­len edelleen paljon jo­ki­ky­sy­myk­siä, unelmoin vael­lus­ka­lo­jen paluusta pa­do­tuil­le­kin joille. Haaveilen jopa patojen pur­ka­mi­ses­ta vä­hi­tel­len ajan saatossa, kun löydetään jotain aivan uusia energian-tuo­tan­to­muo­to­ja – ja näin uudelleen vapaista joista. Tastä kaikesta kir­joit­te­len jo­ki­blo­gia.

© oulujoenreitti.fi

 

reitti(at)oulujoenreitti.fi

pekka.jurvelin(at)gmail.com