New Page 1
UUTISET

UUTISET

7.5.2015
Vesistön varrelta
Otsikot

19.12.2014
Muilta virroilta
Otsikot

19.12.2014
Lohisivu
Otsikot

15.12.2014
Energiasivu
Otsikot

16.12.2014
Saksittua
Otsikot

Vesistön varrelta

2009:

UPM:N SELVITETTÄVÄ JOEN KUITULIETTEEN RISKIT (31.12.2009)

UPM-Kymmene Oyj joutuu kattavasti selvittämään Kajaaninjoen kuitulietteen laadun ja siitä aiheutuvat riskit. Yhtiö jatkaa osallistumistaan Oulujärven vesistö- ja kalataloustarkkailuun toistaiseksi.

Tehtaalta on johdettu vesistöön huomattava määrä kuitupitoista kiintoainetta sisältävää jätevettä. Seurauksena muun muassa Kajaaninjoen pohjaa on peittynyt kuitulietteellä.

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto vahvisti Kajaanin paperitehtaan toiminnan lopettamista koskevat velvoitteet. Päätöksessä on määrätty vesistö- ja kalataloustarkkailun jatkumisesta, kalatalousmaksuista ja Sokajärven vesialuekorvauksesta.

Kuitulietekerroksen aiheuttamien haitallisten vaikutusten perusteella UPM ei saanut vapautusta kalatalousmaksusta. Lisäksi UPM joutuu poistamaan Kajaanin-joen pintaan nousevat kuitulietelautat.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus päättää mahdollisista jatkotoimenpiteistä.

Kalatalousmaksu alenee

Yhtiön maksama ehkäisevä kalatalousmaksu alenee portaittain. Tehtaan toiminnan lopettamisen aikainen taso oli 28 000 euroa vuodessa.

Vuodesta 2015 lähtien kalatalousmaksua maksetaan vuosittain 3 500 euroa.

Kalatalousmaksua on suoritettava, kunnes tarkkailu osoittaa haittojen hävinneen. UPM joutuu lisäksi maksamaan korvauksen Sokajärvessä aiheutuvasta kalastuksen tuoton menetyksestä.

Paperitehtaan toiminta päättyi joulukuussa 2008.

29.12.2009 Kainuun Sanomat, Katimari Partanen

▲Alkuun


KUNTA HAKEE LUPAA LOHIEN YLISIIRTOON (29.12.2009)

Vaalan kunta sitoutuu Oulujoen lohien ylisiirtoluvan hakijaksi yhdessä Oulun, Muhoksen, Utajärven, Paltamon ja Kajaanin kanssa. Ylisiirrot ovat osa Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamia hankkeita, joilla pyritään mahdollistamaan vaelluslohen paluu Oulujokeen.

Vaalassa ylisiirtoluvan hakeminen on edennyt takuten ja asia on palautettu kertaalleen kunnanhallituksen uudelleen valmisteltavaksi. Asiassa on hammastanut lähinnä se mahdollisuus, että kunta joutuisi merkittäväksi maksumieheksi, jos kalojen ylisiirrossa voimalaitosten patojen ohi leviäisi kalatauteja ylävesiin.

Kunnanhallitus on käynyt asiasta neuvottelun Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen sekä Muhoksen ja Utajärven kuntien kesken. Valtuusto sai vastuista nyt tarkemman selvityksen. Sen mukaan tautien mahdollisesta leviämisestä päävastuu on siirtäjän, jos kohta kuntakaan ei voi täysin pestä asiassa käsiään.

Selvitys tyydytti valtuustoa, joka hyväksyi esityksen luvan hakijaksi ryhtymisestä.

22.12.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


VEDEN KORKEUDET JA VIRTAAMAT: OULUJOEN VESISTÖ JA KITKAJÄRVI (22.12.2009)

Talven tulon myötä virtaamat ovat laskussa Oulujoen vesistöalueella noustuaan hieman marraskuun lauhan jakson aikana. Oulujärven vedenkorkeus on lähellä ajankohdan keskitasoa. Vedenpinta pysyy nykytasollaan tai laskee joulukuussa. Oulujoen virtaama on lähellä ajankohdan keskitasoa ja pysyy nykytasollaan lähiviikkoina, riippuen Oulujärven juoksutuspäätöksistä. Muissa alueen suurissa säännöstellyissä järvissä Kianta-, Vuokki-, Nuas- ja Ontojärvessä vedenkorkeudet ovat lähellä ajankohdan keskitasoa. Näiden järvien pinnat pysynevät joulukuussa lähellä nykytasoaan tai laskevat 5-10 cm.

Sotkamon reitin luonnontilaisissa järvissä vedenpinnat nousivat marraskuun lauhan ja sateisen sään myötä 10-25 cm ja ovat nyt lähellä ajankohdan keskitasoa tai 5-10 cm sen yli. Vedenkorkeudet ovat nyt kääntyneet laskuun ja laskevat joulukuussa 5-10 cm.

Kuusamon Kitkajärvellä vedenkorkeus on lähellä ajankohdan keskimääräistä tasoa. Ennusteen mukaan vedenpinta laskee joulukuussa noin 5 cm. Kuusamossa lunta on kertynyt tavanomaisesti tai jopa tavanomaista enemmän ja lumen vesiarvo on 40-70 mm.

17.12.2009 SYKE
www.ymparisto.fi/vesitilanne

▲Alkuun


JÄRVIEN JÄÄT KANTAVAT (22.12.2009)

Viime päivien pakkasjakso vahvisti jäiden kantokykyä Kainuussa. Isojen järvien selkävesille menoa ei kuitenkaan vielä suositella.

Oulujärven Paltaselällä jään paksuus on nyt noin 20 senttiä. Kuhmon Lammasjärvessä on ympäristökeskuksen mittausten mukaan jäätä 24 senttimetriä.

Kainuun ympäristökeskuksesta muistutetaan, että vaikka jäätä olisi rannan tuntumassa paksulti, voi se selkävesillä olla vielä pettävän ohutta. Esimerkiksi Oulujärven Ärjänselkä ja Niskanselkä ovat myöhemmin jäätyneitä. Lisäksi virtapaikoissa on edelleen syytä olla varovainen.

Jäätä muodostuu pakkasella

Uutta jäätä voi muodostua 20 asteen pakkasella jopa 5 cm vuorokaudessa. Jään paksuunnuttua jäänkasvu hidastuu. Näin ollen esimerkiksi 20 cm paksuinen jää kasvaa 20 asteen pakkasella parilla sentillä vuorokaudessa.

Moottorikelkan kantavan jään on oltava vähintään 15 cm paksuista.

21.12.2009 YLE Kainuu

▲Alkuun


OULUJÄRVESTÄ NOUSI JÄTTIKOKOINEN TAIMEN (16.12.2009)

Oulujärvellä verkkokalastusta harrastava kajaanilainen Pertti Ruotsalainen koki melkoisen yllätyksen lokakuun alussa Säräisniemen puoleisella Niskanselällä, kun miehen itsensä pauloittamaan 55-millisestä verkosta nousi veneeseen jättitaimen.

— Onneksi oli haavi mukana. Kun olin saanut kalan veneeseen, oli siinä kyllä naurussa pitelemistä, Ruotsalainen muistelee.

Rantaan päästyään Ruotsalainen mittasi ja punnitsi saaliinsa ja kirjasi ylös kalan strategiset mitat. Painoa urostaimenella oli 7 550 grammaa ja pituutta 82 senttimetriä. Kalan ympärysmitaksi tuli hulppeat 51 senttiä.

— Järvessähän niitä kaloja on, mutta harvemmin sieltä tällaisia mötiköitä verkolla nousee. On Oulujärvestä noussut uistimella suurempiakin taimenia, mutta pyydyssarjassa tämä kyllä on siitä suurimmasta päästä.

Kalastusta Ruotsalainen on harrastanut pienestä pitäen. Nykyisin hän viettää Säräisniemen mökillään noin puolet vuodesta ja kalastelee etupäässä verkolla. Nyt saatu taimen ei suinkaan ollut ensimmäinen miehen pyydykseen jäänyt suuri kala. Edellinen tätä ennen verkkoon tarttunut taimen painoi kuusi kiloa ja suurin verkolla noussut hauki painoi 10,5 kiloa.

— Se hyvä puoli näissä isoissa kaloissa on, että jos kala putoaa perkuulaudalta, sen vielä löytää, mies leukailee.

15.12.2009 Tervareitti

▲Alkuun


KUHAN JA TAIMENEN ALAMITAT NOUSEVAT (16.12.2009)

Oulujärven ja Sotkamon kalastusalueet ovat päättäneet nostaa kuhan ja taimenen alamittoja ensi vuoden alusta alkaen.

Kuhan alamitta nousee nykyisestä 37 sentistä 45 senttimetriin ja taimenen alamitta 40 sentistä 50 senttimetriin. Päätös on voimassa toistaiseksi.

Alamitan nosto koskee Oulujärveä ja siihen laskevia sivuvesistöjä, sekä kaikkia Sotkamon kunnan alueella sijaitsevia vesistöjä.

Päätösten tarkoituksena on ohjata kalastusta suuntaan, jossa kalavesistä saataisiin mahdollisimman suuri pysyvä tuotto. Kalastusrajoitusten keskeisenä perusteena on ns. yhden kutukerran periaatteen toteutuminen. Periaatteen mukaan kalastuksen tulisi kohdentua sellaisiin kalayksilöihin, joista suurin osa on ennen saaliiksi jäämistään ehtinyt kutea ainakin kerran. Nykyiset, lakisääteiset alamitat eivät tue tämän periaatteen toteutumista.

Oulujärven kalastusalue on lisäksi määrännyt verkon silmäkokorajoituksia Oulujärven yleisvesialueelle.

Vuoden 2010 alusta alkaen on vuosittain ajanjaksolla 1.1.-30.4. kielletty solmuväliltään 20-49 millimetrin verkkojen ja 1.5.- 30.6. solmuväliltään 20-40 mm verkkojen käyttö. Pintaverkkokalastus on kielletty solmuväliltään 20-64 mm verkoilla koko vuoden. Solmuvälirajoitukset on tehty viiden vuoden määräajaksi eli rajoitukset ovat voimassa vuoden 2014 loppuun saakka.

Alamitta- ja solmuvälirajoitukset esittelevää tiedotetta jaetaan tulevana vuonna kalastajille kalastuslupien myynnin yhteydessä.

15.12.2009 YLE Kainuu

▲Alkuun


OULULAISEN HIILIKENKÄ ON RASKAS (14.11.2009)

Kevään korvalla ilmastotalkoot alkavat

Oululaiset eivät kulje kevein ympäristöaskelin. Seudun asukkaat tuottavat hiilidioksidin 13,4 tonnia kukin, kun vastaava luku koko maakunnassa on 12,6 tonnia. Eniten hiilidioksidi-päästöjä tuottaa teollisuus, sen jälkeen asuminen ja liikenne.

POHJOIS-POHJANMAAN kasvihuonekaasutase on nyt laskettu. Tammikuun loppuun mennessä 12 ryhmää saa uurastuksensa valmiiksi ja tuo neuvottelupöytään omat ilmasto-ohjelmansa eri toimialoille.

Alkukeväällä kerrotaan käytännön konstit, joilla hiilijalanjälki maakunnassa kevenee.

Pohjois-Pohjanmaan kasvihuonekaasutaseen selvittäminen ei tuonut Bionova Engineeringin projektipäällikkö Juho Korteniemelle kovin suuria yllätyksiä. Selkeitä linjoja hän pystyy selvityksen perusteella jo luomaan:

— Lämmitystavoissa olisi paljonkin tehtävissä, myös julkisella puolella. Pohjois-Pohjanmaalla peltoviljely ja karjanhoito painottuu muuta maata enemmän. Niihin kohdistuvat toimet kohentaisivat tilannetta.

Oulun kaupungin ympäristösuojeluyksikön päällikkö Marketta Karhu arvelee, että Oulun alueella ensimmäisinä tulevat tarkasteluun liikennekäyttäytyminen eli joukkoliikenteen suhde yksityisautoiluun.

Sen jälkeen on pohdittava asumistottumuksia ja energiatehokkuutta.

— Selvitys tulee heijastamaan ihmisten arkeen monin eri tavoin, vakuuttaa ympäristöpäällikkö Ismo Karhu Pohjois-Pohjanmaan liitosta.

KASVIHUONEKAASUT ovat Pohjois-Pohjanmaalla tuplaantuneet vuoteen 1980 verrattuna. Eniten päästöjä syntyy Oulun seudulla ja Oulun eteläisen seutukunnan alueella. Vähäisimpiä päästöt ovat Raahen seudulla ja Koillismaalla. Raahen päästöistä on laskettu Rautaruukin terästehdas pois. Jos se olisi laskelmissa mukana, koko maakunnan päästöt tuplaantuisivat.

Eroja eri alueiden välillä aiheuttavat erilaiset elinkeino- jayhdyskuntarakenteet. Esimerkiksi maaseudulla liikenteen suhteellinen osuus hiilidioksidipäästöissä kasvaa.

ALUEEN kasvihuonepäästöt ovat Suomen keskiarvoa.

Pohjois-Pohjanmaa aikoo osallistua täysimittaisesti valtakunnallisiin ilmastotalkoisiin, vaikka tavoitteet ovat liiton suunnittelujohtaja Tuomo Palokankaan mukaan kovat. Vuoteen 2020 mennssä päästöjä on karsittava 20 prosenttia. Vuonna 2050 kasvihuonepäästöjen määrän olisi oltava vain viidennes nykyisestä.

— Tässä vaiheessa meillä ei ole esittää vielä keinoja, miten tähän päästään. Odotamme, että työryhmien esitykset valmistuvat, Palokangas sanoo.

Maakuntajohtaja Pauli Harjun mukaan seutukuntien elintasoerot näkyvät selvityksessä. Se nostaa esille myös uutta pohdittavaa:

— On mietittävä, kenelle metsien hiilinielut kuuluvat. Ovatko ne koko maailman, maan, maakunnan vai kunnan, Harju heittää.

— Kun EU:n rakennerahaston varoja kohdennetaan rakennuskannan energiatehokkuuden lisäämiseen, niiden jakautumista on mietittävä myös aluepoliittiselta kannalta.

FAKTA

Oulun seudun kasvihuonekaasutase 2007
- Päästöt yhteensä 2,9 milj.tonnia CO2-ekvivalenttia
- Asuminen 24 %
- Liikenne 18 %
- Maa- ja metsätalous 7 %
- Teollisuus 39 %
- Palvelut yht. 12 %
- Koko maakunnassa hiilidioksidipäästöt ovat 12 milj. tonnia, CO2-ekvivalenttia. Metsämaan nieluvaikutukseksi on laskettu 3,1 milj.tonnia, joten nettopäästöt ovat vajaat 9 milj.tonnia.

13.11.2009 Oulu-lehti

▲Alkuun


"MELONNASTA OULUJÄRVEN MATKAILUN KÄRKI" (14.11.2009)

Oulujärven alueen melojat ovat järjestäytyneet yhdistykseksi. Vaalassa perustettu Oulujärven melojat on järven ainoa kajakki- ja kanoottiseura.

Puheenjohtajaksi valittu vaalalainen Sinikka Rantalankila visioi, että järvimelonnasta voi tulla Oulujärven matkailun ykköstuote. Yhteistyössä matkailuyrittäjien kanssa seura aikoo houkutella melojia pääasiassa Oulun suunnalta. Oulujärven melojat myös aikoo järjestää Oulujärven retkeily- ja melontaviikon ja osana sitä yleisötapahtuman 14. elokuuta.

Seuran keskuspaikka on Vaalassa entinen Uiton alue, joka aiotaan lanseerata Oulujärven melontakeskukseksi.

Seura aikoo jo ennen kesäkautta järjestää turvallisuuskoulutusta uimahallissa.

Seuran perustajajäsenet ovat pääosin vaalalaisia. Lisäksi jäsenissä on kajaanilaisia, Kajaaniin kuuluvan Vuolijoen asukkaita ja yksi paltamolainen henkilö.

11.12.2009 YLE Kainuu

▲Alkuun


OULUJÄRVEN YMPÄRISTÖN MELOJAT PERUSTIVAT OMAN YHDISTYKSEN (14.11.2009)

Oulujärven ja sen lähialueen vesien melontaharrastus otti harppauksen eteenpäin maanantaina, kun Oulujärven Melojat –niminen yhdistys piti perustamiskokouksensa Manamansalossa Kassu Halonen Taidetalolla. Uutta yhdistystä oli perustamassa kymmenkunta alan harrastajaa eri puolilta Oulujärveä.

— Melonta on vielä aika uusi laji Vaalassa ja meillä on vasta kymmenkunta lajin harrastajaa. Potentiaalia kyllä on, sillä melonta on mahdollisimman luontainen urheilumuoto ja sopii kaikille, kertoo yhdistyksen varapuheenjohtajaksi valittu vaalalainen Jorma Kuronen.

Kuronen korostaa, että melontaharrastuksen perusrakenteet ovat Vaalassa kunnossa. Melojien tukikohtana toimii viime kesänä Vaalaan Uiton rantaan avattu kunnan omistuksessa oleva melontakeskus. Myöhemmin vastaavia tukikohtia nousee myös eri puolille Oulujärveä.

— Meillä on jo puitteet olemassa ja tarvitsemme enää vain sisällön toiminnallemme.

Melontaseuran tarkoitus on melontaharrastuksen sekä luonnossa liikkumisen kehittäminen ja lisääminen Oulujärven alueella. Painopisteenä seuran toiminnassa on retki-, virkistys- ja kuntomelonta muitakaan melonnan ala-lajeja unohtamatta.

Eskimokäännöksiä uima-altaassa

Kuluvan talven aikana seura varaa Rokuan kuntokeskuksesta uima-altaan eskimokäännöksen harjoitteluun. Talven mittaan luvassa on myös saunailtoja ja turvallisuuskoulutusta. Kauden avajaisia melojat viettävät talkooretken merkeissä Pikku-Paloseen. Myöhemmin kesällä yhdistys järjestää yhdestä kolmeen kurssia, joista yksi on perusteellisempi koulutustapahtuma.

Ensi kesäksi on luvassa myös teemamelontaa ja viikoittain järjestettäviä melontaretkiä lähialueelle. Kurosen mukaan näillä retkillä tullaan tutustumaan Oulujärven ja lähivesien kuten Kutujoen ja Tervajoen kohteisiin. Lisäksi ensi elokuussa seura järjestää Oulujärven melonta- ja retkeilyviikon.

— Melonta on terveellinen harrastus myös henkisesti, sillä missään muussa lajissa ei voi kokea vastaavaa vapauden tuntua, kiteyttää Kuronen.

Oulujärven Melojien hallituksen puheenjohtajaksi kokous valitsi Sinikka Rantalankilan Vaalasta, varapuheenjohtajaksi Jorma Kurosen Vaalasta ja sihteeriksi Anne Hyvärisen Kajaanista. Hallituksen muita jäseniä ovat Matti Malinen Kajaanista ja Reijo Kaurala Vaalasta.

11.12.2009 Tervareitti

▲Alkuun


PAREMPIA TAIMENKOSKIA KUHMOON (14.11.2009)

Kuhmon Lentuankoskelle on suunnitteilla lisää parannustoimia taimenkannan kasvattamiseksi. Isoa Lentuankoskea on parannettu TE-keskuksen tuella kuluvan vuoden kesällä, ja pienemmällä Lentuankoskella tehdään vastaavia toimia ensi kesänä.

Hyödyntämätöntä taimenpoikasten tuotantoaluetta riittää, sanoo Antti Vanninen Kalevalan Taimen ry:stä. Vannisen mielestä Kuhmossa kannattaisi parantaa muitakin tukkiutuneita koskia, etupäässä Akonkoski ja Saarikoski.

Viime syksynä parannettiin Ison Lentuankosken poikastuotantoaluetta lisäämällä veden virtausta sivu-uomassa tekemällä kutusoraikkoja sekä asettamalla asentokiviä.

11.12.2009 YLE Kainuu

▲Alkuun


ROKUA GEOPARKIN HAKEMUS LÄHTI MATKAAN (8.12.2009)

Geopark-kohteet ovat Unescon suojeluksessa olevia ainutlaatuisia geologisia kohteita. Rokuan hakemus on Suomen ensimmäinen. Nimestään huolimatta Rokua Geopark esittelisi Rokuan lisäksi myös Oulujärven ja Oulujokilaakson matkailualueita.

Rokuan pääsy kansainväliseen UNESCOn Geopark-verkostoon ratkeaa ensi vuonna. Metsähallitus, Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat sekä Rokuan terveys- ja kuntouttamissäätiö ovat jättäneet Euroopan Geopark -verkostolle arvioitavaksi Suomen ensimmäisen Geopark -hakemuksen.

Toteutuessaan Geopark kattaa Muhokselta Oulujokivartta pitkin Oulujärvelle ja Manamansaloon ulottuvan yli 1300 neliökilometrin laajuisen alueen. Sen merkittävimmät maisemakokonaisuudet ovat Rokuan harjumuodostuma, Oulujokilaakso sekä Oulujärvi.

Rokua olisi maailman pohjoisin Geopark kohde. Pohjoismaiden ainoa Geopark sijaitsee Etelä-Norjassa, eteläisin kohde löytyy Australian eteläosista.

7.12.2009 YLE Oulu, YLE Kainuu

▲Alkuun


KAINUUN VEDENKORKEUDET LÄHELLÄ KESKITASOA (3.12.2009)

Säiden lauhtuminen ja vesisateet ovat sulattaneet lunta ja kasvattaneet virtaamia jonkin verran Oulujärven vesistössä. Oulujärven vedenkorkeus on nyt lähellä ajankohdan keskitasoa. Suomen ympäristökeskus arvioi, että vedenpinta pysyy nykytasollaan tai nousee joulukuussa.

Oulujoen virtaama on nyt hieman alle ajankohdan keskitason ja kasvaa tai pysyy lähiviikkoina nykytasollaan. Virtaamaan vaikuttavat Oulujoen juoksutuspäätökset.

Myös muissa Kainuun suurissa säännöstellyissä järvissä: Kianta-, Nuas- ja Ontojärvessä vedenpinnat ovat lähellä ajankohdan keskitasoa.

Niin ikään Sotkamon reitin luonnontilaisissa järvissä vedenpinnat ovat nousseet lauhan ja sateisen sään myötä 5 – 20 cm ja ovat lähellä ajankohdan keskitasoa. Vedenkorkeuksien ennakoidaan nousevat vielä viitisen senttiä joulukuun puoliväliin mennessä.

Lumi hupeni

Marraskuun alussa lunta oli enemmälti Oulu-Hyrynsalmi -linjan pohjoispuolella. Kuun 7:nnen päivän tienoilla lunta saatiin vähän koko maahan. Suomussalmella lunta oli parhaimmillaan paikoin jo 30 senttiä, mutta viime viikkojen lauhat ja sateet vajuttaneet lumipeitettä ja sulattaneet lumet Kainuun eteläosista kokonaan.

Keskiviikkona sään käännyttyä pakkasen puolelle lunta saatiin hitusen myös eteläiseen Kainuuseen.

Routaa oli marraskuun alussa ohuelti maan pohjoisosissa, samoin Kainuussa. Kuun lopussa oli vähäkin routa Kainuun eteläosissa sulanut ja pohjoisosissakin sitä oli vain muutama sentti.

Osa järvistä ehti saada kylmän jakson aikana Kainuussa jääpeitteen. Lauhan ja sateiden vuoksi jäät ovat kuitenkin ohentuneet ja hyvin heikot myös siellä, missä niitä vielä on.

2.12.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


MATKAILUKOHTEILLE VESISTÖAIHEINEN KILPAILU (30.11.2009)

Kainuulaiset matkailukohteet voivat osallistua kansalliseen kilpailuun, jonka teemana on vesi. Kilpailussa etsitään matkailukohdetta, joka hyödyntää parhaiten Suomen vesistöjä.

Hakemukset pitää lähettää maaliskuun loppuun mennessä työ- ja elinkeinoministeriöön.

Kohteen on tarjottava matkailupalveluja kestävällä tavalla, kannattavasti ja monipuolisesti. Palveluja pitää tarjota sekä kotimaisille että ulkomaisille asiakkaille.

Kilpailu on tarkoitettu nouseville matkailukohteille.

Kainuun matkailuväki kokoontui perjantaina Kajaanissa. Aluekehitysasiantuntija Helena Aaltonen sanoo, että esillä oli kolme kohdetta: Ukkohallan, Oulujärven ja Nuasjärven matkailun kehittäminen. On mahdollista, että kohteet hakevat kilpailuun yhdessä.

Projektipäällikkö Tuula Tegelberg oli yllättynyt kainuulaisten innokkuudesta sekä olemassa olevista yhteistyöverkostoista.

Edellisen Suomessa järjestetyn kilpailun voitti kainuulainen Wild Taiga. Kilpailun teemana oli Paikallinen kulttuuri ja elämäntapa matkailussa ja siihen osallistui 29 kohdetta.

Kilpailu liittyy EU:n aloitteeseen European Destination of Excellence. Kansallisten kilpailujen tavoitteena on aktivoida Euroopan maita nostamaan esille uusia ja nousevia matkailukohteita. Kilpailu järjestetään neljännen kerran.

27.11.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


"ENNEN SIELLÄ UOMASSA VIRTASI IHAN OIKEA JOKI" (30.11.2009)

Kylän läpi virtaava Muhosjoki on osittain ohuen jääkannen peitossa. Ruskea ominaisväri näkyy silti hyvin. On torstai-iltapäivä, joten joessa on kohta vettä riittämiin.

— Niinhän se meillä menee, että alkuviikosta virran mukana karannut vene tulee loppuviikosta takaisin. Säännöstely on niin rajua, että joki virtaa väärään suuntaan seitsemän kilometrin päässä Montasta, sanoo Koivuniementiellä Muhosjokirannassa asuva Tuomo Eskelinen.

Koivuniemen herra kehottaa katsomaan jokea tarkasti.

— Ennen tällä kohdalla oli hieno hiekkaranta, nyt on polveen asti liejua. Muistan ajan, kun eläimille otettiin joesta vesi ja naisväki pesi pyykkiä rannassa.

Energiajätti Fortumin ja Merikosken voimalaitoksen harjoittaman säännöstelyn varjopuolet siis koetaan voimakkaana kaukana Muhosjoen yläjuoksulla.

Veden huopaaminen on yhtä ongelmallista kesällä ja talvella. Virkistyskäyttö kärsii suuresti, tietää kalastuskunnan vara-esimies Eskelinen.

— Joki on niin heinittynyt, ettei siinä uisteleminenkaan oikein onnistu. Jokisuun pohjapadon rakentamisen jälkeen alajuoksusta on tullut saostusallas. Pohjapadon korkeus on 12,5 metriä merenpinnasta, mutta vesi voi nousta 14 metriin saakka.

Eskelisen ja monen muun toiveissa on, että säännöstelyyn tulisi jokivarren asukkaiden näkövinkkelistä edes jonkinlainen järki. Tätä ilonpäivää odotellessa kalastuskunta jatkaa istutuksiaan.

— Noin 800 kiloa kirjolohta vuodessa. Niistä 600 kiloa on velvoiteistutuksia ja 200 kiloa kalastuskunnan omia istutuksia.

24.11.2009 Tervareitti

▲Alkuun


VEDENKORKEUDET JA VIRTAAMAT: OULUJOEN VESISTÖ JA KITKAJÄRVI (30.11.2009)

Ilman lämpötila on lähipäivinä nollan yläpuolella myös suurimmassa osassa Oulujoen vesistöä, mikä sulattaa lunta ja kasvattaa virtaamia vesistössä. Oulujärven vedenkorkeus on 30 cm alle ajankohdan keskitason. Vedenpinta pysyy nykytasollaan tai kasvaa joulukuun puoliväliin mennessä. Oulujoen virtaama on hieman alle ajankohdan keskitason ja kasvaa tai pysyy nykytasollaan lähiviikkoina, riippuen Oulujärven juoksutuspäätöksistä. Muista alueen suurista säännöstellyistä järvistä Kiantajärven vedenkorkeus on 35 cm alle ajankohdan keskitason ja Vuokkijärven, Nuasjärven ja Ontojärven vedenkorkeudet ovat lähellä ajankohdan keskitasoa. Näiden järvien pinnat pysynevät lähiviikkoina nykytasollaan tai nousevat.

Sotkamon reitin luonnontilaisissa järvissä vedenpinnat ovat nyt lähellä ajankohdan keskimääräistä tasoa tai 5-25 cm sen alle. Vedenkorkeudet ovat kääntymässä sään lämpenemisen johdosta lähipäivinä nousuun ja nousevat joulukuun puoliväliin mennessä 10-30 cm.

Kuusamon Kitkajärvellä vedenkorkeus on lähellä ajankohdan keskimääräistä tasoa. Ennusteen mukaan vedenpinta pysyy lähellä nykytasoaan joulukuun puoliväliin asti.

23.11.2009 SYKE
www.ymparisto.fi/vesitilanne

▲Alkuun


TALVIVAARA LUPASI HAJUTTOMUUTTA (26.11.2009)

Ylösajovaihe: Metallien talteenottolaitoksen rikkivetypäästöjä ei voida välttää

Talvivaaran kaivokselta tulevat rikkivetyhajut on havaittu Kajaanissa saakka. Mädän kananmunan hajusta on tullut useita ilmoituksia viranomaisille. Kaivoksen lähiympäristön lisäksi paha haju on havaittu kymmenien kilometrien päässä.

Talvivaaran ympäristö- ja vesitalousluvan esittelijänä vuonna 2007 toiminut ympäristöneuvos Sami Koivula Pohjois-Suomen ympäristölupavirastosta kertoo, että hajuhaittojen uskottiin pysyvän kurissa annetuissa luparajoissa.

Kaivoksen poistoilmassa saa luvan mukaan olla 50 milligrammaa rikkivetyä kuutiometriä kohti.

Lupapäätökset tehtiin hakijan antamien ja lupaviranomaisten keräämien tietojen pohjalta. Haisevat rikkiyhdisteet olivat huolenaiheena lupaa myönnettäessä ja toiminnanharjoittajalta pyydettiin selvitys aiheesta.

- Hakija ilmoitti, ettei toiminnasta aiheud hajuhaittaa, Kovula kertaa.

Luvanhakuprosessin aikana annettuihin muistutuksiin Talvaara vastasi tuolloin, että hajuhaittoja ei tule kaisvoalueen ulkopuolelle.

- Ilmeisesti asiaa olisi pitänyt lähestyä jollain muullakin tavalla, Koivula pohtii jälkikäteen.

Seuranta jatkuu

- Selvitys on pyydetty kaivokselta sekä myös saatu. Nyt mietitään mille ryhdytään, ympäristögeologi Ilkka Haataja Kainuun ympäristökeskukselta kertoo.

Ympäristökeskus ei tässä vaiheessa pohdi muutoksenhakua Talvivaaran ympäristölupiin. Yhtiö on antanut hajuista kaksi vastinetta, joissa kerrotaan päästöjen olevan ympäristöluvan mukaisia ja hajuhaittojen vähentämiseksi tehdään töitä.

- Jos nyt laitamme vireille virka-apupyynnön, tilanne voi olla toinen kun se tulee ulos, Haataja pohtii.

Muutosta ympäriristölupaan voi hakea valvova viranomainen, eli Kainuun ympäristökeskus tai haittaa kärsineet tahot.

Ympäristökeskuksella punnitaan Talvivaaran antamia vastineita ja perehdytään tilanteeseen seuraavilla tarkastuskäynneillä marraskuun lopulla ja joulukuun alussa.

Joulukuussa tehtaalle asennetaan uusia lipeäpesureita, joiden on tarkoitus vähentää rikkivetypäästöjä. Vastineessa kuitenkin todetaan, että metallien talteenottolaitoksen ylösajovaiheessa syntyy päästöjä välttämättä.

- Uskon, että yhtiö tekee parhaansa ja tavoitteena on hajuttomuus, Haataja laskee.

Huurut kaivokselta

Työpaikan ilmanlaadun vaatimukset ovat rikkivedyn osalta tiukemmat kuin ympäristöluvan päästörajoitteet.

Työpaikan ilmassa saa olla rikkivetyä korkeintaan 14 mg/kuutiometri.

Kaivoksen johtajan Lassi Lammassaaren mukaan työskentelyalueilla mitataan rikkivetypitoisuuksia ahkeraan ja suojamääräykset ovat tiukat.

Talvivaaran kaivokselta ei ole tullut ilmoituksia Pohjois-Suomen työsuojelupiiriin. Tarkastaja Veikko Haaralan mukaan kaivokselta käydään noin kerran vuodessa sekä tarpeen mukaan.

Päästöjen raja-arvot eivät ole ylittyneet

Talvivaaran kaivoksen johtaja Lassi Lammassaari vastasi Kainuun Sanomien kysymyksiin sähköpostitse.

Millaisia rikkivetypitoisuuksia tehtaan poistoilmasta on mitattu? Milloin mittauksia on tehty?

- Tehtaan poistoilmasta on mitattu syyskuussa pitoisuudet. Ne alittavat ympäristöluvassa esitetyn raja-arvon 50 milligrammaa kuutiometrissä. Raja-arvo on huomattavasti korkeampi kuin rikkivedyn hajukynnys.

Ympäristö- ja vesitalouslupaa haettaessa on annettu lupauksia, että tehdasalueen ulkopuolelle ei tule hajuhaittoja. Olivatko nämä lupaukset liian optimistisia?

- Ympäristöluvan mukaiset pesurit ovat käytössä ja niiden puhdistusteho on riittävä. Tehtaalla on kuitenkin lisätty tänä syksynä pesureita muihin kohteisiin, joista havaittiin syntyvän hajuhaittoja.

Voidaanko tehtaasta tehdä hajuhaitaton pesureja asentamalla? Millä aikataululla?

- Joulukuun aikana tullaan vielä käyttöönottamaan uusia puhdistusyksiköitä, jotta hajukaasujen päästöt saadaan edelleen alenemaan. Hajukaasupäästöt liittyvät tällä hetkellä erityisesti tehtaan ylös- ja alasajovaiheisiin.

Tuotannon vakiintuessa ja uusien pesurien valmistuessa päästön määrä tulee pienenemään.

Yhtiö tulee tekemään kaikkensa, jotta kiusalliset hajupäästöt vähenevät.

Onko rikkivedyn huuruista tullut ongelmia työntekijöille?

- Rikkivedyn pitoisuudet kaivosalueella ovat selvästi alle työhygieenisten ohjearvojen. Työntekijöillä on aina mukana asianmukainen suojavarustus. Varustukseen kuuluu mm. henkilökohtaiset kaasumittarit.

Tehdasalue on lisäksi varustettu kiinteillä kaasumittareilla, joten turvallisuuskäytännöt ovat tiukat. Terveydellistä haittaa työntekijöille ei näistä pitoisuuksista synny. Hajuyhdisteille on kuitenkin ominaista, että ihmiset reagoivat niihin eri tavalla.

FAKTA

Rikkivety eli vetysulfidi
Motekyylikaava H2S
Hajukynnys 0,011 mg/m3
Kiehumispiste -60°C
pH 4,1
Työpaikan ilman haitallinen pitoisuus 14 mg/m3

Lähde: Työterveyslaitos www.ttl.fi

22.11.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


LUONNON MONIMUOTOISUUDELLE ANNETTAVA ISO PAINOARVO MAAKUNNAN PÄÄTÖKSENTEOSSA (24.11.2009)

Luonnonsuojelupiirin väki syyskokouksessaan Liminganlahden luontokeskuksessa 21.11.2009

Vuosi 2010 on luonnon monimuotoisuuden kansainvälinen teemavuosi. Biodiversiteetin köyhtyminen pitää saada pysähtymään. Se on kova tavoite Suomessakin, jossa luonto köyhtyy, mitä ilmaston lämpeneminen vielä uhkaa kiihdyttää.

Luonto on hankkeiden puristuksessa. Ajankohtaisia luonnon köyhdyttämishankkeita Pohjois-Pohjanmaalla ovat esimerkiksi ydinvoimala Pyhäjoen Hanhikivenniemelle ja Oulun kaupungin aikomus siirtyä Viinivaaran pohjaveden käyttöön. Hanhikiven alueella suojeluvaraukset halutaan raivata pois teollisuuslaitoksen tieltä, joka jättäisi alueen muutaman vuosikymmenen kuluttua pahoin saastuneeksi. Oulun kaupungin pohjavesihanketta markkinoidaan illuusiona hyvän tekemisestä ihmisille. Ympäristöön kohdistuvia seurausvaikutuksia pidetään epäolennaisina.

Pyhäjoen Hanhikivenniemellä on harvoja mahdollisuuksia säästää maankohoamisrannikon luontoa. Mistään muualta maapallolta ei samanlaista maankohoamisen ja murtoveden vaihettumisvyöhykettä löydy. Toinen erikoisuutemme on aapasuoluonto. Viinivaaran pohjavesihankkeen ottoalueella vaikutukset kohdistuisivat erikoiseen uhanalaiseen ja siksi suojeltuun lähdevaikutteiseen suo- ja pienvesiluontoon.

Hankkeet eivät ole välttämättömiä eivätkä vaihtoehdottomia. Päinvastoin, teknistaloudellisesti ja sosiaalisesti parempia vaihtoehtoja on lukuisia.

Sekä hankkeista vastaavien että rahavarojen jaosta päättävien ekologista lukutaitoa on parannettava huikeasti. Luontovaikutusten iso painoarvo valinnoissa koituisi yhteiseksi hyväksi. Nyt resursseja hukataan sitkeisiin kiistoihin, joissa joudutaan usein puolustamaan jo suojeltuakin.

Luonnonsuojelupiiri jatkaa monimuotoisuuden teemavuonnakin pitkäjänteistä työtään erityisesti soiden suojelemiseksi. Suo on monipuolisesti arvokas, muistuttaa piirin puheenjohtajaksi uudelleen valittu Esko Saari. Se on hiilen varasto ja nielu, vesien säätelijä valuma-alueellaan ja kauniskin se on monimuotoisine piirteineen. Näissä ekosysteemipalveluissa on jäljellä olevan uhanalaiseksi päätyneen ojittamattoman suoluonnon tehtävä, Esko Saari painottaa. Ekosysteemin ja samalla valuma-alueen tilaa luonnonsuojelupiiri kunnostaa ihan konkreettisestikin tukkimalla ojia kesän ennallistamistalkoissa.

Jokihelmisimpukka eli raakku valittiin luonnonsuojelupiirin uudeksi vesiluontoa edustavaksi teemalajiksi. Puhtaiden virtavesien pitkäikäinen raakku on uhanalainen ja erityistä suojelua vaativa laji. Vesiluonnon köyhtymisen pysäyttäminen vaatii ymmärtämään, että Iijoen jatkorakentamishaaveista pitää päästää irti ja antaa tilaa raakulle ja sen isännälle, lohelle elää ja lisääntyä Iijoen latvavesillä.

Lisää luonnonsuojelupiirin toiminnasta voi lukea nettiosoitteessa www.sll.fi/pohjois-pohjanmaa

Lisätiedot: aluepäällikkö Merja Ylönen, 044-929 0550

21.11.2009 Pohjois-Pohjanmaan Luonnonsuojelupiiri, Tiedote

▲Alkuun


LUONNONTILAISET SUOT RAJATAAN TURVETUOTANNON ULKOPUOLELLE (24.11.2009)

Kainuun turvetuotantoon ratkaisu ei juurikaan vaikuta.

Hallitus aikoo rajata luonnontilaiset suot turvetuotannon ulkopuolelle.

Päätöksen ei uskota johtavan soidensuojelun tiukentumiseen Kainuussa, sillä täysin koskemattomia soita ei maakunnassa juurikaan ole, kertoo geologi Päivi Peronius turveyhtiö Vaposta.

- Kainuun alueellakin, kuten suuressa osassa maata, on sellainen tilanne, ettei ehyitä kokonaisuuksia juurikaan ole jäljellä. Lähes suolla kuin suolla on jossain kohti ojia. Yleensä suon matalat reuna-alueet on ojitettu aikoinaan metsäkäyttöön ja se syvin keskiosa on jäänyt ojittamatta, kertoo Peronius.

23.11.2009 YLE Kainuu

▲Alkuun


LÄSKIT KALAT EIVÄT PÄÄSE KUTEMAAN (23.11.2009)

Istutuskalojen ravinto vaikuttaa voimakkaasti kalojen aktiivisuuteen.

Säätelemällä istutukseen tarkoitettujen kalojen ravinnonsaantia voidaan vaikuttaa niiden menestymiseen uudessa elinympäristössään. Vähärasvaisella dieettiruualla olleet kalat liikkuivat kuusi kertaa enemmän kuin normaaliruualla olleet kalat, kertoo Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Kainuun kalatalousaseman erikoistutkija Pekka Hyvärinen.

- Touko-kesäkuun vaihteessa näitten dieettikalojen vaellusaktiivisuus ensinnäkin oli selvästikin voimakkaampi, ne halusi liikkua noissa koealtaissa huomattavasti enemmän kuin normaalirehuilla ja ruokinnalla kasvaneet kalat. Lisäksi dieettikalojen vaellussuunta oli alavirtaan ihan niinkuin tuolla luonnonoloissakin pitäisi olla jos ne aikovat merelle kasvamaan.

20.11.2009 YLE Kainuu

▲Alkuun


KANSAN SELKEÄ TUKI KALATEILLE (20.11.2009)

– Suuri kansan enemmistö kannattaa lohen palautusta jokiin.

Tämä on Pohjois-Pohjanmaan insinööri Esa Laajalan mukaan yksi tärkeimmistä vastauksista kysymykseen, miksi Oulujoen kalateiden suunnittelu ja tukitoimet on aloitettu. Myös lukuisia muita kalateitä on vireillä suurissa rakennetuissa joissa, kuten Kemijoessa, Iijoessa ja Kymijoessa.

Kun Oulujokivarren asukkaat vertailivat vesivoiman hyötyjä ja haittoja, säännöstelyn haitat nousivat hyötyjä suuremmiksi. Selvitysten perusteella suurin osa kannatti kalateiden rakentamista.

Lohen nousun Oulujokeen estävät viime sotien jälkeen rakennetut voimalaitokset. Kalatiet ovat reittejä, joita pitkin lohet pääsevät jälleen nousemaan jokiin.

– Valmius kalateihin on nyt voimakas, näkee myös Kainuun vaelluskalahankkeen projektinvetäjä Simo Yli-Lonttinen.

Voimayhtiöt ovat mukana kalatiehankkeissa, sillä mielikuvilla on vaikutusta: luonnonsuojeluliiton uuden Ekoenergia-merkin myöntämisessä vesivoimalle otetaan huomioon kalatieratkaisut vesivoimalaitosten vaikutusalueella.

Merikosken kalatie Oulujokeen valmistui jo 2003, ja nyt suunnittelun alla on kalatiet Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen ja Kainuussa sijaitsevien Nuojuan ja Jylhämän padoille. Suunnitteluprojektin kokonaispituus on 102 kilometriä ja sen kustannukset ovat 1,2 miljoonaa euroa.

Esa Laajalan mukaan suunnitelmat valmistuvat ensi vuoden loppuun mennessä ja sen jälkeen lähtevät hakemukset lupavirastoon.

Jos lupa irtoaa vuoden 2011 aikana, eikä siitä valiteta ylempiin oikeusasteisiin, kalateiden rakentaminen voisi alkaa vuonna 2012.

Kainuussa meneillään olevan vaelluskalahankkeen aiempaa luonnonmukaisemmilla hoitotoimilla luodaan edellytyksiä kalatielle.

Kalatiehankkeet ja vaelluskalat olivat teemoja, joita käsiteltiin Oulun läänin kalastusaluepäivillä Kajaanissa torstaina. Iltaohjelmaan kuului tutustuminen Kajaanin kaupungin Ruuhijärven virkistyskalastuskohteeseen.

19.11.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


PANDAPALKINTO LIMINGANLAHDELLE (20.11.2009)

WWF:n vuosittainen 20 000 euron Pandapalkinto myönnetään tänä vuonna Liminganlahden Ystävät ry:lle. Liminganlahden arvokkaalla lintuvesialueella toimivan yhdistyksen tavoitteena on lintutietouden lisääminen asiantuntevan opastuksen avulla.

Liminganlahti sijaitsee Limingan, Lumijoen, Kempeleen ja Oulunsalon kuntien alueella. Alueella on viisi eri havainnointipistettä lintutorneineen ja pitkospuineen. Lintuvesi on tärkeä virkistysalue ja kansainvälisestikin tunnettu luontomatkailukohde.

Liminganlahden Ystävät ry aikoo palkintorahoilla hankkia ja asentaa Liminganlahden Lamunkarille kamerat, joiden välittämää kuvaa voi seurata alueen luontokeskuksessa. Näin kävijät pääsevät seuraamaan alueen lintujen pesimäpuuhia ja elämää. Keskuksessa on aina myös paikalla asiantuntija vastaamassa kävijöiden kysymyksiin.

-Kameroiden avulla voimme lisätä suuren yleisön luontotietoutta häiritsemättä luontoa. Lamunkarin linnuston seuraaminen voi tarjota uutta tietoalintuharrastajille jatutkijoillekin", Liminganlahden Ystävien sihteeri ja opas Ulla Matturi sanoo.

Vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä

Liminganlahden Ystävät tekee luonnonsuojelutyötä aidoimmillaan. Erityisen merkittävää on, että työ on pitkäaikaista ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Lisäksi harvinainen lintuvesialue ansaitsee parhaanmahdollisen suojelun ja valtakunnallisen huomion, Pandapalkinto-raadin puheenjohtaja Heidi Andersson perustelee.

Palkinto luovutetaan Liminganlahden Ystäville ensi keväänä Liminganlahdella järjestettävässä tilaisuudessa.

19.11.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


VAALAN KUNTA HALUAA SELVITTÄÄ KALANSIIRTOJEN VASTUUKYSYMYKSET (20.11.2009)

Vaalan kunta ei vielä tässä vaiheessa lähde luvanhakijaksi lohikalojen siirtohankkeessa Montan padon Oulujoen yläpuoliselle jokialueelle. Vaalan kunnanvaltuusto siirsi asian uudelleen valmisteluun äänestyksen jälkeen äänin 13-7.

Lohia on tarkoitus siirtää vuosittain 40-80 kappaletta kolmen vuoden ajan lähinnä Utosjokeen ja Kutujokeen. Ensimmäiset siirrot on tarkoitus tehdä elokuussa 2010. Kalojen siirrolla kartoitetaan luonnonvaraisen lohen käyttäytymistä Oulujoen pääuomassa ja siihen laskevissa sivujoissa. Hanke on osa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten vetämää Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu- ja tukitoimenpiteet -projektia, jolla valmistellaan Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueilla sijaitsevien Oulujoen pääuoman voimalaitosten kalateiden rakentamista.

Vaalan kunnanvaltuusto päätyi asian siirtämiseen lähinnä vastuukysymysten tarkentamisen vuoksi. Vaikka riski kalatautien leviämiseen on lähinnä teoreettinen, voivat lupaa hakevat kunnat joutua ympäristövahinkolain perusteella vahingon sattuessa maksumieheksi. Sen sijaan vahingonkorvauslain mukaisen vastuun kantaa tuottamuksellisen vahingon ollessa kyseessä kalojen siirrosta vastaava Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL.

Montan padon yläpuolisella jokialueella toimii kolme kalanviljelylaitosta, joiden tuotannon luonnonvaraisen lohen levittämät kalataudit voivat keskeyttää.

17.11.2009 Tervareitti

▲Alkuun


LOHIKALAA HALUTAAN SIIRTÄÄ UTOSJOKEEN JA KUTUJOKEEN (16.11.2009)

Oulujoen kalateiden suunnittelu ja tukitoimenpiteet –hankkeen rahoittajakunnat hakevat lupaa siirtää Oulujokisuun ja Montan padon väliseltä alueelta pyydystettyjä lohikaloja Montan yläpuoliselle jokialueelle. Tarkoitus on siirtää vuosittain 40-80 merilohta ensisijaisesti Utosjokeen ja Kutujokeen.

— Ensimmäiset siirrot on tarkoitus tehdä elokuussa 2010, jolloin siirrämme Utosjokeen ja Kutujokeen kumpaankin 20 kahden merivuoden ikäistä naaraskalaa. Kalat merkitään radiolähettimin ja niiden liikkeitä joessa seurataan, projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo.

Ylisiirrot ovat osa Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu ja tukitoimenpiteet –hanketta, jolla kartoitetaan vaelluskalojen palautumista Oulujokeen. Tarkoitus on, että voimalaitosten yli siirretyt kalat kutevat joissa ja käynnistävät näin luonnollisen poikastuotannon.

— Lohi lisääntyi ennen Oulujoen valjastusta sen pääuomassa, mutta nykyisin pääuoman virtaaman säännöstely rajoittaa lohikalan lisääntymistä. Vaikkei lohi katsokaan joen kokoa, valitsee se kutupaikakseen mieluummin suuremman virtaaman.

Laajalan mukaan on jo olemassa näyttöä siitä, että lohet kutevat jopa pienissä puroissa. Muun muassa syksyllä 2007 lohi kuti Montan purossa.

— Ei ole poissuljettu ajatus, että merilohi nousee Kutujokea pitkin jopa Otermajärven yläpuolisiin vesiin. Ilman ylisiirtoja ja istutuksia ei jokiin kuitenkaan saada elinkykyistä itsestään uusiutuvaa luonnonmukaista lohikantaa, Laajala painottaa.

Ensimmäiset merilohet näkevät Oulujärven aikaisintaan vuonna 2015 sillä edellytyksellä, että Oulujoen kalatiet valmistuvat suurempia vastoinkäymisiä.

— Kalatiesuunnitelmat on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2010 loppuun mennessä, jonka jälkeen hankkeelle haetaan ympäristölupa. Ensimmäinen kalatie valmistuu aikaisintaan vuonna 2012 ja loput vuoteen 2015 mennessä, Laajala laskeskelee.

Ylisiirto lisää kalatautiriskiä

Aivan riskitöntä ei luonnonvaraisten kalojen siirtäminen Oulujoen yläjuoksulle ole, sillä lohikalan mukana siirtoalueelle voi kulkeutua luonnonkalojen kantamia kalatauteja. Tähän saakka voimalaitokset ovat olleet tehokkaita vaellusesteitä ja pitäneet kalataudit poissa joen yläjuoksulla. Lisääntynyt kalatautiriski uhkaa lähinnä kalanviljelylaitoksia, joita siirtoalueelle on yksi Montassa ja kaksi Kutujoessa.

— Mahdollisuus kalatautien leviämiseen on lähinnä teoreettinen. Kaikki pyydettävät kalat ovat tarkkailussa kolmesta neljän viikkoa ennen siirtoa ja ylisiirrämme vain terveitä, eläinlääkärin tarkastamia kaloja, Laajala vakuuttaa.

Lohen nousun viimeinen este ennen Oulujärveä on Jylhämän voimalaitos. Mikäli kalateiden rakentamishanke etenee myötätuulessa, nousevat ensimmäiset lohet Oulujärveen reilun viiden vuoden kuluttua.

Kutujoessa poikastuotantoa jo parikymmentä vuotta harjoittaneen Petäjäkosken Kalan yrittäjän Jaakko Nuojuan kalanviljelylaitos on tähän saakka säästynyt kalataudeilta. Yrittäjä näkeekin luonnonvaraisen lohen siirtämisessä Kutujokeen selkeän riskin yritystoiminnalle.

— Pyydettyjen ja siirtoa odottavien kalojen tarkkailuaikaa pitäisi mielestäni pidentää ja saada täysi varmuus kalojen terveydestä. Toisaalta, jos kalaportaat joskus toteutuvat, tulevat kalataudit silloin joka tapauksessa, Nuojua tuumii.

Kutujokeen on istutettu muun muassa kirjolohta ja taimenta. Mikäli luonnonvarainen lohi tuo mukanaan kalatauteja, on joen koko lohikanta vaarassa tuhoutua.

— Jos taudit iskevät kasvattamoon, loppuu meidän elinkeinomme kyllä kertaheitolla.

Uhkakuvista huolimatta Nuojua näkee mielellään merilohen nousevan Kutujokeen lisääntymään. Luonnonvarainen lohi ei tosin ole koskaan kutenut Kutujoessa, joten tietoa lohen käyttäytymisestä uudessa elinympäristössä ei vielä ole.

— Odotan mielenkiinnolla sitä, miten lohi käyttäytyy Kutujoessa. Itselläni kasvaa altaissa kahdesta kolmeen vuoden ikäistä merilohta koemielessä noin 6 000 poikasta, jotka toivon mukaan voidaan istuttaa Oulujokeen.

Ylisiirtojen mahdollisesti tuomista kalataudeista ovat vastaavat siirtoluvan hakeneet kunnat sekä ylisiirtojen toteuttaja. Alustavasti luvan hakijoiksi ovat ilmoittautuneet Muhoksen, Utajärven, Vaalan ja Paltamon kunnat sekä Oulun ja Kajaanin kaupunki. Ylisiirrot toteuttaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Oulun ja Paltamon yksiköt.

13.11.2009 Tervareitti

▲Alkuun


OULUJOKILAAKSON KUNNAT SITOUTUNEET KALATEIDEN RAKENTAMISHANKKEESEEN (16.11.2009)

Luonnontilainen Oulujoki houkutteli merilohen pääuomaansa koko sen pituudelta. Osa kaloista jatkoi Oulujärven kautta Hyrynsalmen reitille aina Hyrynjärveen asti, mutta Sotkamon reitille lohi ei päässyt. Lohen lisääntymisalueita Oulujoen vesistössä arvellaan olleen yli 700 hehtaaria ja vesistön on arvioitu tuottaneen vuodessa noin 350 000 smolttia.

Oulujoen pääuomassa on seitsemän voimalaitosta, joista kuusi estää vaelluskalojen nousun Oulujoen vesistön yläjuoksulle. Lisäksi Ala-Utoksen voimalaitos erottaa Utosjoen pääuomasta. Sotkamon ja Hyrynsalmen reiteillä on lisäksi kymmenen voimalaitosta. Merikosken kalatien valmistuttua vuonna 2003 pääsivät vaelluskalat yli 60 vuoden tauon jälkeen nousemaan Oulujokea aina Monttaan saakka.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten vetämässä Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu- ja tukitoimenpiteet –projektissa valmistellaan suunnitelmat Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueilla sijaitsevien kuuden voimalaitoksen kalateiden rakentamiseksi. Projekti on osa vuodesta 2004 jatkunutta Oulujoen vaelluskalakantojen elvyttämiseen liittyvää hankekokonaisuutta.

Kalateiden lupien hakemista, rakennuttamista, hoitamista ja ylläpitoa varten perustetaan oikeustoimikelpoinen organisaatio, joka huolehtii kaikkien rakennettavien kalateiden rakentamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat ovat alustavasti lupautuneet toimimaan ympäristö- ja rakentamislupien hakijoina kalateiden rakentamissuunnitelmien valmistuttua vuonna 2010.

13.11.2009 Tervareitti

▲Alkuun


GEOPARK-HANKE HYVÄKSYTTY KUNNISSA (16.11.2009)

Geopark-hanke on lähdössä eteenpäin. Vaalan ja Muhoksen kunnanvaltuustot hyväksyivät torstaina sopimusmallin, jolla kunnat lähtevät mukaan Rokua Geoparkiin. Utajärven kunnanvaltuusto hyväksyi sopimuksen jo lokakuun lopussa.

Rokuan Geopark-alueeseen kuuluu laajasti harjumuodostelman alue, joka ulottuu Muhoksen Pyhäkoskelta Vaalan Manamansaloon.

Mukana ovat Metsähallituksen luontopalvelut ja Rokuan terveys- ja kuntouttamissäätiö.

Jos hanke onnistuu, Rokuasta tulee maailman pohjoisin Geopark-kohde. Verkosto on Unescon suojeluksessa oleva geologisesti merkittävien matkailu-, tutkimus- ja koulutuskohteiden verkko, johon kuuluu tällä hetkellä 64 kohdetta 18 maasta.

Geopark-status toisi alueelle turisteja. Päätöstä odotetaan syksyllä 2010.

12.11.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


ROKUAN GEOPARK RATKAISU KÄSILLÄ (16.11.2009)

VAALA Rokua sekä iso osa Oulujärveä ja -jokea ovat hyvää vauhtia matkalla kansainvälisen Geopark-verkoston jäseneksi.

Alueen teemaksi valittu jääkausi on saanut verkoston jäseniltä hyvää vastakaikua.

Projektipäällikkö Vesa Krökki tähdentää, että Rokua Geopark ei nimestään huolimatta ole vain Rokuan asia. Alue kattaa Oulujoen Muhokselta Vaalaan sekä kohteita Oulujärveltä.

"Eikä Geopark ole pelkästään jokivarren kuntienkaan asia -se edesauttaa Oulun ja Kainuun alueiden matkailun kehittämistä", Krökki sanoo.

Utajärven kunnanvaltuusto on jo päättänyt hankkeeseen mukaan lähdöstä. Vaalan ja Muhoksen valtuustoissa asia on esillä torstaina. Mukana ovat myös Metsähallitus sekä Rokuan Terveys- kuntouttamissäätiö.

"Kuntien rahallinen satsaus hankkeeseen on samaa tasoa kuin nykyään Rokuaan. Samalla rahalla saadaan nyt vain enemmän", Krökki toteaa.

Rokua Geopark on toteutuessaan Suomen ensimmäinen ja maailman pohjoisin verkoston kohde.

Jäsenyyshakemus on valmiina ja odottaa kuntien päätöksiä.

"Geomatkailu on vain yksi pieni osa tavoitteitamme. Tärkeää on kansainvälisen tunnettavuuden saaminen, eikä mukana tulevaa Unescon statustakaan sovi väheksyä. Arktisuus kiinnostaa maailman matkailijoita juuri nyt. Siihen kannattaa tarttua", Krökki huomauttaa.

12.11.2009 Kaleva

▲Alkuun


PERÄMERELLÄ PIILEE OMA GALAPAGOS (16.11.2009)

Meillä on Perämeren rannikolla käsissämme jotain, mitä kenellekään muulla maailmassa ei ole. Mutta harva siitä on kuullut, eikä sitä ole osattu juurikaan hyödyntää.

Maa kohoaa maapallolla vain muutamassa paikassa. Ja kaikkiallla muualla alueet ovat joko tundraa tai jäätikköä. Meillä maankohoaminen luo ainutlaatuisen ilmiön ihmisten silmien eteen, kun meren pohja muuttuu metsäksi.

Erityisesti vaativalle luontomatkailijalle Perämeri olisi oiva tutustumiskohde. Mahdollisia kävijöitä voisi olla tuhansittain. Metsähallituksen suojelubiologi Päivi Virnes muistuttaa, että pohjoisen kansallispuistoissa luontomatkailijoita käy kymmeniä tuhansia vuodessa.

"Se osoittaa, että luontomatkailusta kiinnostuneita on. Perämeren mahdollisuudet ovat markkinoinnista kiinni", Virnes sanoo.

Oulun matkailupalveluiden yhteyspäällikkö Matti Bäckström sanoo, että saarista on hyödynnetty vain suurinta, Hailuotoa. Hän myöntää, että luontomatkailussa on käyttämättömiä mahdollisuuksia.

"Esimerkiksi lintumatkailusta puhuttiin 1980-luvulla, että siinä on mukana niin pieni joukko, ettei kukaan ole siitä kiinnostunut. Nyt se on ihan oikea bisnes."

Bäckströmin mukaan Oulun seudun matkailubisnes ei ole osannut vielä hyödyntää pienempiä saaria.

"Meillä saaristo ei ole niin komea kuin Vaasassa tai Turussa."

11.11.2009 Kaleva

▲Alkuun


ROKUAN VESISSÄ RIITTÄÄ SELVITETTÄVÄÄ (11.11.2009)

70 neliökilometrin hiekkakasassa syntyy vettä 70 000 kuutiometriä vuorokaudessa

VAALA Rokuan harju- ja dyynialue on suuri, jääkauden muovaama hiekkakasa. Rokuan vesitalouden lainalaisuuksia tutkittaessa on selvinnyt, että hienoa hiekkaa löytyy jäkäläkankaiden alta ainakin 80 metrin kerros. Pohjalla näyttäisi olevan melko tasainen kallio.

"Kairasimme kesällä kaksi reikää Rokuanjärven pohjoispuolelle kahden kilometrin päähän toisistaan. Harjun soraydintä ei vielä löydetty. Ensi kesänä kairaamme lisää", kertoo tutkija Pekka Rossi Oulun yliopiston vesi- ja ympäristötekniikan laboratoriosta.

”Hieman yllättävää oli, miten syvälle hieno hiekka jatkuu.”

Tutkimuksella halutaan selvittää, miksi Rokuan noin 40:n, lasku-uomattoman järven vedenkorkeus vaihtelee vuosien mittaan suuresti. Matalan veden aikaan hiekkarannat ruohottuvat ja vesakoituvat, jolloin alueen virkistyskäyttö kärsii.

Rokuan järvien vedenkorkeuden vaihtelu on herättänyt paljon kysymyksiä, sillä sen yhteys esimerkiksi sateisiin ei ole yksiselitteinen.

Rossin mukaan Rokuan vesitalouden selvittäminen on melko työläs tehtävä, sillä muuttujia on paljon.

Harju vuotaa

"Suppajärvien vedenkorkeus riippuu paljon sateista, mutta pohjaveden kautta sateet saattavat näkyä järvissä vasta jopa parin vuoden päästä. Maatutkalla olemme käyneet läpi noin 150 kilometriä tutkimuslinjaa. Tulosten analysointi kestää vielä kauan. Noin vuoden päästä annetaan ensimmäisen tutkimus-osan raportti."

Rokuan rakennetta aiottiin mitata myös pienten räjäytyspanosten avulla tehtävälle seismiselle heijastusluotauksella. Se ei kuitenkaan osoittautunut alueelle sopivaksi tutkimusmenetelmäksi.

Rokualla arvioidaan muodostuvan pohjavettä 70 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Vedenottamoiden kautta sitä pumpataan noin 800 kuutiometriä.

Sen sijaan Rokualta tulevien ojien virtaukseksi on mitattu kuivimpaan kesäaikaankin 45 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Suurin virtaus yksittäisessä ojassa oli 13 000 kuutiometriä.

Samaa vettä

Rossi ei halua ennen tutkimusten valmistumista ottaa kantaa siihen, aiheuttavatko ojitukset ajoittaista vesikatoa.

"Toivottavasti siihenkin löytyy tutkimuksissa vastaus."

Vesinäytteidenkin mukaan Rokuan järvet ja pohjavedet ovat yhteydessä toisiinsa. Harjuilta virtaava ojavesikin on geokemialliselta koostumukseltaan sekä isotooppisuhteiltaan samanlaista kuin järvien vesi.

Rokualle on perustettu yli 20:tä pohjaveden mittauspistettä. Myös kuuden järven vedenkorkeutta ja ojien virtaamia seurataan säännöllisesti.

Muutama vuosi sitten Rokuan Kuntokeskuksen vieressä sijaitsevan Ahveroisen pintaa nostettiin pumppaamalla siihen pohjavettä vesijohtoverkostosta. Pinta nousi kesän aikana noin 30 senttiä.

10.11.2009 Kaleva

▲Alkuun


VAPAA-AJAN KALASTUS SUOSITTUA OULUN LÄÄNISSÄ (6.11.2009)

Liki puolet Oulun läänin asukkaista ilmoittaa harrastavansa kalastusta vapaa-ajan harrastuksenaan.

Vapaa-ajan kalastusta harrastaa Oulun läänissä reilut 230 000 ihmistä. Enemmän kalastajia löytyy vain Hämeestä, missä kalastusta harrastaa vajaat 340 000 ihmistä.

Prosentuaalisesti eniten kalastusta harrastetaan Etelä-Savossa, missä puolet väestöstä sanoo kalastavansa, ilmenee Riista- ja Kalantutkimuslaitoksen tuoreesta tilastosta. Oulun läänissä kalastajien prosentuaalinen osuus väestöstä on vajaat neljäkymmentä.

6.11.2009 YLE Oulu

▲Alkuun


SANGINJOEN ULKOMETSÄLLE KÄYTTÖOHJEET (6.11.2009)

Sanginjoen ulkometsälle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelmat, jotka ulottuvat vuoteen 2020 saakka. Kyse on Oulun kaupungin omistuksessa olevasta yli 2 500 hehtaarin alueesta, joka aiotaan jakaa kolmeen vyöhykkeeseen: suojeluvyöhykkeeseen, mukautetun metsätalouden vyöhykkeeseen ja metsätalousvyöhykkeeseen.

Kaupunki aikoo varata ulkometsän ylläpitoon enintään 30 000 euroa vuodessa. Vastaavasti ulkometsälle halutaan asettaa 60 000 euron vuotuinen tuottotavoite.

Sanginjoen ulkometsän suunnitelmat etenivät teknisestä lautakunnasta Oulun kaupunginhallituksen vahvistettavaksi. Lautakunta esittää, että Sanginjoen ulkometsästä tehdään ensi vuoden aikana elinkeino- ja markkinointiselvitys. Lisäksi ulkometsän hakkuiden toimenpidekieltoa jatketaan ainakin koko ensi vuoden ajan.

Suojelusta esitys

Oulun luonnonsuojeluyhdistys, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri, Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys tekivät loppuvuodesta 2004 kaupunginhallitukselle esityksen kansallispuistotasoisen suojelualueen perustamisesta Sanginjoen ulkometsän alueelle.

Sanginjoen ulkometsä on itä-länsisuunnassa oleva yhtenäinen metsäalue, jolla on pituutta 11 kilometriä ja pohjois-eteläsuunnassa leveyttä 2-3 kilometriä. Etelässä alue rajoittuu Oulujokeen laskevaan Sanginjokeen sekä joen pohjoisrantaa kulkevaan Sanginjoentiehen. Pohjoisessa alue päättyy Kiimingin kuntarajaan sekä sivuaa Oulun pohjoispuolella mereen laskevaa Kalimenojaa.

Suojelualoitetta ryhdyttiin käsittelemään tammikuussa 2006. Helmikuussa 2008 kaupunginhallitus linjasi metsäntutkimuslaitoksen suositellessa ulkometsän tulevan käytön vaihtoehto 3:n mukaiseksi. Sen perusteella alueen virkistyskäyttöä ja profiilia korotetaan luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi. Lisäksi arvokkaimmilla osilla päätettiin lisätä suojelullisia tekijöitä, mutta alueella kuitenkin tehtäisiin vuotuisia hakkuita.

Lautakunnasta lähtenyt hoito- ja käyttösuunnitelma perustuvat juuri aiempaan linjaukseen. Ulkometsään varatun suojeluvyöhykkeen keskeinen tehtävä on ensisijaisesti auttaa alueen eliölajiston säilymistä.

Mukautetun metsätalouden vyöhykkeellä on merkitystä niin talouden kuin suojelun kannalta. Puuntuottovaatimukset ovat alennetut. Normaalin metsätalouden vyöhykkeellä pääpaino on puuntuotannossa kuitenkin niin, että tapauskohtaisesti huomioidaan ulkometsän muut käyttömuodot.

Alueen käyttökustannuksista pääosa syntyy retkeilyalueiden kunnostamisesta. Hakkuutavoitteiden rahallista arvoa on laskettu 120 000 eurosta 60 000 euroon vuodessa.

Kaupunginhallitukselle edenneestä Sanginjoen ulkometsän suunnitelmasta vallitsee eri asiantuntijoiden kesken erimielisyyksiä. Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen mielestä Oulun kaupunki voi itsenäisesti päättää suojelun toteuttamisesta ulkometsässä ilman ympäristötointa ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusta. Suojelupäätökset pitäisi tehdä metsäkeskuksen mielestä valtakunnallisten suositusten mukaisesti kustannustehokkaasti kaupungin omin päätöksin.

Oulun yliopiston, Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kannanotossa korostetaan ulkometsän merkitystä oululaisten lähiluontokohteena, joten metsätaloudellisen käytön pitää olla ohjelmassa esitettyä harkitsevampaa. Esimerkiksi avohakkuita ei pitäisi tehdä lainkaan.

5.11.2009 Kaleva

▲Alkuun


ROKUAN ALUEEN GEOPARK-HAKEMUS ETENEE (5.11.2009)

Rokuan alueen Geopark-verkoston jäsenyys eteni tiistaina Vaalan kunnanhallituksessa. Hallitus päätti esittää kunnanvaltuustolle, että Vaala allekirjoittaa Geopark-hakemuksen.

Geopark-verkosto on Unescon suojeluksessa oleva geologisesti merkittävien matkailu-, tutkimus- ja koulutuskohteiden verkosto, johon kuuluu tällä hetkellä 64 kohdetta 18 maasta. Pohjoismaiden ainut kohde on tällä hetkellä Norjassa.

– Tämä on todella iso juttu Rokuan ja Oulujärven alueille, pohtii Vaalan hallintojohtaja Juha Torvinen. Geomatkailu kasvattaa suosiotaan, joten Geopark-status toisi alueelle turisteja.

Rokuan kolme kuntaa, Metsähallitus ja Rokua-säätiö jättävät näillä näkymin Geopark-hakemuksen tässä kuussa. Päätöstä asiaan voidaan odottaa vuoden 2010 aikana.

3.11.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


ROKUANJÄRVEÄ TYHJENNETTIIN SÄRKIMASSASTA (4.11.2009)

Vaalan puolella sijaitsevasta Rokuanjärvestä imettiin viime viikolla särkikantaa vähemmäksi traktorin imuvaunulla.

Säräisniemen kalastusalueen osakaskunta järjesti talkootyönä tehokkaan hoitokalastuksen, jossa tärkeänä yhteistyötahona toimi parvi koskeloita.

Rokuanjärvelle kokoontuva koskeloparvi saalistaa särkiä, ja ajaa ne järvestä laskevaan Rokuanojaan, josta ne on helppo imeä imuvaunun säiliöön.

Imuvaunuun saatu saalis ajetaan pellolle lannoitteeksi ja särkien sisältämän fosforin voimalla pellon tuotto paranee.

Helppo ja halpa kunnostus

Särkien imeminen Rokuanojasta aloitettiin 2000-luvun alussa ja sitä on tehty lähes joka syksy. Tänä vuonna Rokuanojasta imettiin noin 30 tonnia särkeä pellolle levitettäväksi. Kyläläiset hakivat särkeä myös kotiin noin tonnin verran purkitettavaksi.

Osakaskunnan puheenjohtaja Raimo Nykänen kuvaa rehevöityneen Rokuanjärven hoitokalastusta eräänlaiseksi biomanipulaatioksi, jolla järven ylisuurta särkikantaa saadaan pidettyä kurissa.

— Urakka tehdään talkootyönä. Jos ostaisimme kunnostuksen ulkopuoliselta, niin kuluja kertyisi 1,15 euroa särkikiloa kohden, kertoo Nykänen.

Kainuun ympäristökeskus tukee työtä maksamalla traktoria ja imuvaunun ajaneelle Juha Mehtälälle konetyön kustannuksia. Mehtälä ajoi särkikuormat omalle pellolleen.

Särjen mätiä kuivalle maalle

Rokuanjärvelle on suunnitteilla muitakin kunnostustoimenpiteitä. Ensi keväällä särjen kutuaikaan on tarkoitus asettaa Rokuanjärveen kuusituroja, joilla nostetaan särjen kutua vähemmäksi. Särjet laskevat mätinauhansa turoihin, jotka sitten nostetaan maalle kuivumaan.

Rokuanjärven kunnostamiseksi järveen istutetaan petokaloja harventamaan särkikantaa. Nykänen toivoo, että kesällä järveen istutetusta 1600 siiasta olisi apua, sillä niiden väitetään syövän särjen mätiä.

Rokuanjärven kalakanta on muuten säilynyt hyväkokoisena. Järvestä on saatu seitsemän kilon haukia, parikiloisia siikoja ja mukavankokoisia ahveniakin.

Nimisjärvi uhkaa umpeutua

Rokuanjärvi ei ole osakaskunnan alueella ainoa kunnostusta tarvitseva järvi. Nykäsen mukaan rehevöitynyttä Nimisjärveä uhkaa suoranainen umpeenkasvu, eikä järven vesi vaihdu juuri ollenkaan. Vettä ei voi käyttää saunavetenä.

Järveen virtaava Sirkkapuro on melkein ummessa ja järven säännöstelypatoa ei ole hoidettu kunnolla. Nimisjärven kunnostamiseksi onkin tarkoitus käynnistää kunnostushanke.

Kunnostustoimenpiteillä saataisiin Nykäsen mukaan hoidettua myös työllisyyttä. Kalavedenhoitajan koulutuksen saanut Nykänen oli aikoinaan mukana Ylikiimingissä Seluskajärven kunnostuksessa, jossa oli parhaimmillaan 13 henkeä töissä.

30.10.2009 Tervareitti

▲Alkuun


MERILOHEN MENESTYMISTÄ ENTISILLÄ KUTUPAIKOILLAAN SELVITETÄÄN (29.10.2009)

Pitkä tie: Patojen ohittamisessa tarvitaan kovasti rahaa ja työtä

- Tuossapa on sopivan näköinen soraikko. Siihen laitetaan muutaman tuhannen lohenpoikasen siemenet, tuumivat kalabiologi Eero Taskila ja projektipäällikkö Simo Yli-Lonttinen Hyrynsalmen Lietejoella.

Loraus mätiä muoviputkan kautta joen sorapohjaan ja pieni sekoitus kahluusaappaalla. Siitä pitäisi lohenpoikasten kehitys alkaa.

Eri asia on sitten se, mitä sen jälkeen tapahtuu. Istutuksen tuloksia seurataan kuitenkin tarkkaan yli kahden vuoden ajan.

Suomen tunnetuimpiin lohijokiin aikoinaan kuuluneen Oulujoen merilohikannan elvyttämisestä on meneillään monenlaisia hankkeita. Lohen nousun jokeen estivät viime sotien jälkeen rakennetut voimalaitokset.

Oulujoen lohenkalastuksen kukoistusvuosina sen poikastuotanto perustui latvavesistöjen pieniin jokiin Kainuun vaaramaisemissa. Joen pääuoman varrella poikastuotantoalueita oli niukasti.

Kalatiehankkeet ovat nostaneet tapetilla myös sen, onnistuuko lohen kutu vielä näillä perinteisillä kutupaikoilla. Muun muassa metsätalouden päästöt ovat muuttaneet jokimaisemaa.

Tarkka seuranta

Lohen kehittymistä mädistä vaelluspoikaseksi selvitetään nyt Kainuun Edun hallinnoimassa hankkeessa, jossa mätiä istutetaan kahdeksaan kohteeseen Hyrynsalmen ja Sotkamon reiteillä.

Lietejoen lisäksi kokeilukohteina ovat Luvanjoki Hyrynsalmella, Uvanjoki Ristijärvellä, Sotkamon Tipasojan vesistö ja Jormasjoki sekä Kontinjoen sivupurot Kajaanissa.

Näihin kohteisiin laskettiin torstaina yhteensä kahdeksan litraa merilohen mätiä. Yksi litra vastaa liki kymppikiloisen naaraslohen kerrallaan laskemaa mätimäärää. Litrassa mätiä on jopa lähes 10 000 lohenpoikasen alkusiemenet.

Poikasten kehittymistä ja vaellusta seurataan kahden ja puolen vuoden ajan sähkökalastuksella ja radioseurannalla.

Merilohen mäti tulee Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Ohtaojan kalanviljelylaitokselta, jossa on säilytetty Oulujoen merilohikannan perimää.

Lohelle ja taimenelle on tärkeää leimautuminen kotivesistöön tulevaa vaellusta ajatellen. Sen vuoksi kalojen leimautuminen kotivesistöön jo pienenä on tärkeää.

Pitkäjänteinen työ

Suuret lohenvonkaleet Oulujoen latvavesissä ovat kalastajille vielä kaukainen haave. Työtä tehdäänkin pitkäjänteisesti.

- Kalojen nousu voimalaitosten ohi on ensin tavalla tai toisella järjestettävä. Vasta sitten voidaan alkaa puhua lohen luonnollisesta lisääntymisestä, Simo Yli-Lonttinen korostaa.

Hankkeita siihen suuntaan on vireillä Oulujoellakin. Ne vaativat kuitenkin vielä paljon aikaa ja rahaa.

Yhtenä tavoitteena nyt meneillään olevassa hankkeessa on myös aktivoida kalavesien omistajia mahdollisimman luonnonmukaiseen kalavesien hoitoon.

- Viime aikoina on ollut tapana muun muassa istuttaa pyyntikokoista lohikalaa vesiin. Istutusten jälkeen kalat on pyydetty nopeasti pois.

- Tavoitteena olisi, että istutukset tehtäisiin mätinä tai mahdollisimman pienikokoisina poikasina. Kokonaistuloksen kannalta se on järkevämpää, YliLonttinen korostaa.

FAKTA

Kainuun vaelluskalahanke

Merilohen kudun onnistumista sen perinteisillä kutupaikoilla Oulujoen latvavesillä kokeillaan kaksivuotisella hankkeella.

Kymmenien tuhansien lohenpoikasten kehittymisen mahdollistava mätimäärä istutettiin torstaina Hyrynsalmen ja Sotkamon reiteille.

Poikasten kehittymistä seurataan kaksi ja puoti vuotta kestävässä hankkeessa sähkökalastuksella ja radioseurannalla.

Hanketta hallinnoi Kainuun Etu. EU-rahoitus hankkeeseen tulee Kainuun ympäristökeskuksen kautta. Vuoden 2011 loppuun kestävässä hankkeessa ovat mukana myös RKTL ja voimayhtiöt.

16.10.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


MERILOHI PALASI LIETEJOKEEN MÄTIPUSSEISSA (29.10.2009)

Kokeilu: Perinteisten merilohen kutupaikkojen toimivuus selvitetään

Merilohi palasi yli puolen vuosisadan tauon jälkeen Lietejokeen sekä seitsemään muuhun kohteeseen Hyrynsalmen ja Sotkamon reiteillä torstaina.

Lohen paluu ei toki tapahtunut luonnollista tietä vaellusnousuna merestä. Lohen nousun perinteisille kutupaikoilleen Kainuun vaaramaisemien jokiin estävät voimalaitospadot.

Nyt lohi palasi entisille kutupaikoilleen mätinä muovipusseissa kalabiologi Eero Taskilan henkilöauton peräkontissa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Ohtaojan kalanviljelylaitokselta, jossa on säilytetty Oulujoen lohikannan perimää.

Kainuun Edun hallinnoimassa hankkeessa on tarkoitus selvittää, kehittyykö mädistä elinkelpoisia lohen poikasia metsätalouden jäljiltä osin muuttaneilla entisillä kutu-paikoilla.

Poikasten kehitystä ja liikkeitä seurataan sähkökalastuksilla ja radioseurannalla. Hanke kestää kaksi ja puoli vuotta.

Oulujoella on viritelty hankkeita kalateiden rakentamisesta voimalaitospatojen ohi. Näin mahdollistettaisiin lohen nousu perinteisille kutupaikoilleen.

Oulujoen pääuomassa ei juurikaan ole merilohelle sopivia kutupaikkoja. Kuteminen tapahtui ennen voimalaitosrakentamista Oulujärven yläpuolisilla latvavesillä.

16.10.2009 Kainuun Sanomat

▲Alkuun


KALASTUS KIVIKAUTINEN ELINKEINO HOSSASSA (28.10.2009)

Metsähallituksen lokakuun lopussa päättyvissä kartoituksissa jokaiselta tutkitulta järveltä on tehty kalastuselinkeinoa tukevia löytöjä. Kartoitusta jatketaan ensi vuonna ainakin kuukauden ajan.

Metsähallitus on inventoinut Hossan alueen vedenalaista kulttuuriperintöä sukeltamalla, kahlaamalla ja viistokaikuluotaamalla hyvällä menestyksellä. Kartoituksissa on löytynyt kivikirves Pitkä-Hoiluan rantavedestä, kalastukseen liittyviä ohjuriaitoja Iso- ja Keski-Valkeaisesta ja Öllöri-järvestä, sekä työstettyä puuta, kvartsi-iskoksia ja kvartsiytimiä lähes kaikkien kartoitettujen järvien rannoilta. Lisäksi Keihäslammesta löytyi puinen reki ja Öllöristä puinen vene.

Tutkijoiden mukaan Hossan alueen voidaan ajatella olleen hyvinkin aktiivisessa käytössä, koska jokaisen kartoitetun järven rannalta on löytynyt jotakin. Monet löydöistä tehtiin paikallisten asukkaiden ja kalastajien vinkkien perusteella, joten tietoa vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä on olemassa.

Hossan kartoitukset ovat ensimmäisiä systemaattisia vedenalaisia kartoituksia Suomen sisävesillä. Löytöjen runsaus kielii siitä, että veden alta saattaisi muualtakin päin Suomea löytyä kulttuuriperintöä. Vedenalaisia rakennelmia on kuitenkin ehkä aiemmin pidetty arkisina löytöinä eikä niitä siksi ole ilmoitettu Museovirastolle, eikä niitä siksi ole ehkä tutkittukaan. Kalastus ja vesillä liikkuminen on kuitenkin hyvin tärkeä osa Suomen ja suomalaisten historiaa.

Vuonna 2010 inventointeja jatketaan vähintään kuukauden maastokartoituksilla. Tarkoituksena on sukeltaa uusilla järvillä ja seurata yleisövinkkejä. Lisäksi tarkoitus on tehdä iänmääritys muutamalle vedenalaiselle rakennelmalle. Iänmääritys tehdään dendrokronologisella lustomääritysmenetelmällä, jota varten rakenteista täytyy sahata puukiekkoja. Kiekkojen vuosirenkaita verrataan ajanjaksoltaan tunnettuihin näytteisiin, jonka avulla iänmääritys voidaan tehdä.

28.10.2009 YLE Kainuu

▲Alkuun


VEDENKORKEUDET JA VIRTAAMAT: OULUJOEN VESISTÖ JA KITKAJÄRVI (28.10.2009)

Oulujärven vedenkorkeus on lähellä ajankohdan keskitasoa. Vedenpinta pysyy nykytasollaan tai laskee hieman marraskuun aikana. Oulujoen virtaama on lähellä ajankohdan keskitason ja pysynee nykytasollaan lähiviikkoina, riippuen Oulujärven juoksutuspäätöksistä. Muista alueen suurista säännöstellyistä järvistä Kiantajärven vedenkorkeus on 35 cm alle ajankohdan keskitason ja Vuokkijärven, Nuasjärven ja Ontojärven vedenkorkeudet ovat lähellä ajankohdan keskitasoa. Näiden järvien pinnat pysynevät marraskuussa nykytasollaan tai nousevat.

Sotkamon reitin luonnontilaisissa järvissä vedenpinnat ovat nyt lähellä ajankohdan keskimääräistä tasoa tai 5-20 cm sen alle. Lokakuun alussa vedenkorkeudet kääntyivät syksylle tyypilliseen tapaan nousuun ja niiden ennustetaan pysyvän lähiviikkoina nykytasollaan tai nousuvan hieman.

Kuusamon Kitkajärvellä vedenkorkeus on lähellä ajankohdan keskimääräistä tasoa. Ennusteen mukaan vedenpinta pysyy lokakuussa nykytasollaan tai laskee hieman.

27.10.2009 SYKE
www.ymparisto.fi/vesitilanne

▲Alkuun


KUKA PÄÄTTÄÄ OULUJOEN VIRTAAMISTA FORTUMISSA? (28.10.2009)

Oulujoen juoksutukset vaikuttavat olennaisesti muun muassa siihen, millaisia saaliita vaellussiian lippoajat saavat. Tuotantopäällikkö Juha Happonen Fortumin vesivoimavalvomosta Muhokselta: kuka päättää Fortumissa Oulujoen virtaamista?

Viime kädessä päätökset tehdään täällä vesivoimavalvomossa Muhoksella, mutta pitkäaikaissuunnittelu tapahtuu Espoon Keilaniemessä omassa yksikössään.

Millä perusteella juoksutuksista päätetään?

Suunnitelmat ja päätökset perustuvat vesistön tilanteeseen kuten vedenkorkeuksiin, tulovirtaamiin ja vallitsevaan päivittäiseen kulutustilanteeseen. Lisäksi ne perustuvat kaupankäyntiin eli siihen, miten sähkön hankinta on päätetty toteuttaa Fortumissa. Vesivoiman osuus vaihtelee Fortumin sähköntuotannossa vuosittain.

Millainen virtaamatilanne on Oulujoessa tällä haavaa?

Vesistössä on nyt melko keskimääräinen tilanne, ja juoksutukset ovat olleet keskimäärin 150-200 kuutiometriä sekunnissa. Syksyä kohti (virtaamien) trendi on yleensä ollut nousemaan päin, mutta toistaiseksi sateet ovat olleet aika vähäisiä, ja varsinkin elo- ja lokakuussa sadannat ovat jääneet selvästi keskiarvojen alapuolelle. Jollain aikavälillä juoksutukset alkavat painua normaalia alemmas, ellei sadanta lisäänny.

Lokakuun puolivälissä alkanut vaellussiian lippoaminen päättyy kuun lopussa. Millaisia siikasaaliita on tähän mennessä noussut, kalabiologi Kari Hanski Oulun teknisestä keskuksesta?

Arkisin puolen päivän maissa juoksutukset ovat yleensä lisääntyneet, mikä on näkynyt myös naarassiikasaaliiden kasvuna. Kerättynä meillä on tähän mennessä yli 900 naarassiikaa, kun viime vuonna niiden määrä taisi jäädä noin 630:een. Kokonaistilasto saadaan selville pyyntikauden päätyttyä. Suhteellisen hyvin on siis saalista saatu, kun tuo valtakunnan sähköntarve on suosinut pyyntiä.

27.10.2009 Kaleva

▲Alkuun


OULUJOEN KUNNOSTUKSESSA JOKIVARREN KUNNAT TIIVIISTI MUKANA (26.10.2009)

Oulujoen ja Oulujärven kunnostusta sekä monikäyttöisyyden lisäämistä on edistetty erilaisin kehittämishankkein runsaan vuosikymmen ajan. Tavoitteena on palauttaa vaelluskala vesistöön ja parantaa myös muita vapaa-ajan viettomahdollisuuksia ja matkailun edellytyksiä Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueelle. Eikä vähäisin tavoite ole suinkaan asumisviihtyvyyden parantaminen.

Hankkeilla pyritään vähentämään Oulujärven säännöstelystä ja vesivoimalaitosten käytöstä aiheutuvia haittoja.

- Kaikki ymmärtävät, ettei täysin entiseen, sellaiseen kuin Oulujoki oli ennen voimalaitosten rakentamista, ole paluuta. Pyrkimyksenä on saada Oulujoelle muitakin käyttömuotoja kuin voimatalous, sanoo projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Hänen mukaansa vuonna 1998 tehdyn ensimmäisen puitesopimuksen jälkeen kymmenen vuoden aikana rahaa on käytetty runsaat 9 miljoonaa euroa. Vuosille 2010-13 solmitun puitesopimuksen mukaan vuosittain rahaa käytetään 300 000 euroa eli yhteensä 1,2 miljoonaa. Rahoituksesta voimayhtiö Fortum Oyj maksaa 45 prosenttia, Muhos, Utajärvi ja Vaala yhteensä 30 prosenttia sekä ympäristökeskukset 25 prosenttia.

- Tuoreimman puitesopimuksen päättyessä homma ei ole suinkaan valmis, vaan hankkeita riittää. Esimerkiksi suunnitellun kuuden kalatien toteutukseen päästään ihannetapauksessa vuonna 2012. Siihen ei suinkaan mene kuutta vuotta, vaan useampia kalateitä rakennetaan vuosittain, Laajala ennakoi.

Ympäristökeskus koordinaattorina

Esa Laajala kertoo, että toteutettavat hankkeet pyritään jakamaan tasaisesti Muhoksen, Utajärven ja Vaalan alueille. – Seuraavan vuoden osalta päätökset tehdään aina yhteistuumin.

- Koordinaattorin osa on ympäristökeskuksella, koska näin asiat saadaan parhaiten rullaamaan. Hankkeisiin tarvittava suunnittelu ja lupa-asiat edellyttävät melkoista paperin pyörittämistä, eikä kunnilla olisi tähän resursseja.

Kunnat toteuttavat Laajalan mukaan lisäksi omia ympäristötöitä. - Utajärvellä on muun muassa raivattu eteläpuolista jokiuomaa, Muhokselle on suunniteltu iso maisemanhoito- ja ruoppaushanke Muhosjoen suulle, missä parannettaisiin virtauksia ja ruopataan vesimaisemaa venesataman alapuolella ja niin edelleen.

- Rannanomistajien kanssa ei ole ollut ongelmia, koska tehdyillä töillä on pyritty sopeuttamaan vesistön käyttöä vallitseviin olosuhteisiin. Eli on parannettu reitistöjä, rakennettu venesatamia ja uimarantoja. Säännöstelystä johtuvia ongelmia on lähinnä alajuoksulla Merikosken ja Montan välillä johtuen suurista, talviaikaisista virtaamista. Ylempänä vaihtelut eivät ole yhtä suuria, koska laitoksia ajetaan peräkkäin, sarjassa ja vedenkorkeudenvaihtelua on lähinnä alakanavissa, Laajala kertoo.

Vaelluskalat takaisin

Oulujoen kalataloudellinen kehittäminen on pitkäjänteistä toimintaa. Jokialueella on aloitettu vuonna 2005 kalaistutuksia ja sivujokien kunnostuksia. Näitä töitä on toteutettu Esa Laajalan mukaan jo Muhosjoessa ja Vaalassa sijaitsevan Kutujoen alaosassa. – Ensi vuonna käynnistyy Utosjoen kalataloudellinen kunnostaminen, jossa kunnostettavan alueen pinta-ala on noin 33 hehtaaria.

- Lohen ja meritaimenen istutuksilla pyritään poikaset leimautumaan vesistöön. Tavoitteet vaelluskalojen palauttamisessa ovat yhtenevät kaikkien kehittämishankkeiden kanssa ja vaelluskalatutkimuksia on myös rahoitettu OuMo -ohjelmasta. Radiotelemetria merkinnöin on muun muassa selvitetty kauanko kestää kalan nousu Oulusta Monttaan.

Viime keväänä käynnistyi Oulujoen pääuoman kalateiden suunnitteluhanke, jossa laaditaan lupahakemus-tasoiset suunnitelmat kuuden voimalaitoksen ohittavien kalateiden rakentamisesta. Suunnitelmien pitäisi valmistua ensi vuoden loppuun mennessä.

- Kalatiet olisi edullisinta tehdä samalla, kun voimalaitosta rakennetaan. Jälkeenpäin kalateiden rakentaminen on haasteellista, koska jokainen kalatie on yksilöllinen ja pitää sovittaa olemassa oleviin rakenteisiin ja vallitseviin olosuhteisiin, Laajala tietää.

Lohikalojen ylisiirtoa Utosjokeen ja Kutujokeen on suunniteltu ensivuodeksi. Tähän valmistellaan parhaillaan lupahakemusta. Esa Laajalan mukaan kalojen ylisiirto on tärkeä tukitoimenpide jatkossakin.

15.10.2009 Pohjolan Työ

▲Alkuun


OULUJOKIVARREN KUNNAT HALUTAAN KALATEIDEN RAKENTAMISEN LUVANHAKIJOIKSI (25.10.2009)

Oulujoen voimalaitoksiin suunnitellaan parhaillaan kalateitä mahdollistamaan vaelluskalojen nousua aina Oulujärvelle saakka.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset aloittivat viime toukokuussa kalateiden suunnittelun Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitosten yhteyteen, Suunnitelmien pitäisi valmistua vuonna 2010.

Vesilain mukaisten ympäristö- ja rakennuslupien hakijaksi tarvitaan oikeustoimikelpoinen organisaatio.

Aluksi selvitettiin jonkinlaisen osuuskunnan tai säätiön perustamista, mutta toistaiseksi on päädytty siihen tulokseen, että tässä vaiheessa Oulujokivarren kuntien olisi parempi toimia luvanhakijoina, jotta hankkeen loppuosan rahoitus Nuojuan ja Jylhämän voimalaitosten osalle saadaan turvattua.

Utajärvi suostuu luvanhakijaksi

Utajärven kunnanhallitus antoi maanantaina osaltaan suostumuksen ryhtyä luvanhakijaksi kalateille. Muhos ja Vaala eivät vielä ole käsitelleet asiaa.

Nyt annettava suostumus luvanhakijaksi ei vielä sido kuntia vastaamaan kalateiden ylläpidosta. Oulujoen kalateiden hallinto-organisaation kaikki osapuolet, organisaatiomuoto, tehtävät ja velvoitteet selvitetään vuoden 2010 aikana.

Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu- ja tukitoimenpiteet -projektissa valmistellaan lupahakemustasoiset suunnitelmat ja tarjouspyyntöasiakirjat Oulujoen pääuoman voimalaitosten kalateiden rakentamiseksi.

Suunnitteluhankkeen arvonlisäverollinen kokonaiskustannusarvio on noin 1,2 miljoonaa euroa, josta Pohjois-Pohjanmaan osuus on noin 763 000 euroa ja Kainuun osuus noin 325 000 euroa.

Euroopan Aluekehitysrahaston rahoitusosuus on noin 75 prosenttia, Fortum Power and Heat Oy:n 11 prosenttia ja loppuosa jaetaan kuntien ja maakuntien liittojen kesken.

Suunnitteluvaiheen aikana vuosina 2009 ja 2010 toteutetaan Oulujoella vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviä tukitoimia, kuten vaelluspoikastutkimuksia, joilla seurataan smolttien alasvaellusta Oulujärveltä Oulujokisuulle.

Tukitoimiin kuuluvat myös aikuisten lohien ylisiirto sekä kalojen luotaus- ja seurantatutkimukset joen alaosalla. Seurantatutkimuksilla saadaan tietoa jokeen nousevien kalojen käyttäytymisestä Merikosken kalatien sisäänkäynnissä ja Montan padon alla.

Merikoskessa hiljainen kesä

Merikosken kalatiessä ei koettu tämän kesän seurantajaksolla mitään vaelluskalojen ryntäystä, sillä kalatien laskurin mukaan läpi kulki 130 merilohta ja 44 meritaimenta.

Nousu alkoi tosissaan elokuun puolivälissä ja suurin piikki oli 19.-20. syyskuuta, jolloin molempina päivinä nousi 17 lohta.

Viime kesien nousumäärät ovat olleet pieniä verrattuna kalatien alkuvuosien tuloksiin. Huippuvuonna 2004 kalatiestä nousi noin neljäsataa lohta ja parisataa taimenta.

Yhtenä syynä vähäiseen nousuun on pidetty meripyyntiä. Ensi vuodelle Pohjanlahden lohikiintiöitä pienennetään viidellä prosentilla 76 000 meriloheen.

23.10.2009 Tervareitti

▲Alkuun


OULUJOKILAAKSON TERVAREITISTÖN HIIHTO- JA PATIKKAREITIT SAIVAT RAHOITUKSEN

Oulujokilaakson Tervareitistön puuttuvat hiihto- ja patikkareittiosuudet saivat rahoituksen ja reitistö valmistuu vuoden 2010 loppuun mennessä. Hankkeiden rakennuttajina toimivat Oulun kaupunki ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Hankkeet toteutetaan EU:n, valtion ja kuntien rahoituksella.

Oulujokilaakson Tervareitistö -hankkeessa rakennetaan jokivarren yrityselämään ja kulttuuriperinteeseen sekä ainutlaatuiseen maisemaan ja luontoon tukeutuvat korkeatasoiset hiihto- ja ulkoilureitit Oulujärveltä Ouluun. Hankkeen innovatiivisuus perustuu pitkien reittien ylikunnallisuuteen. Nyt myönnetty rahoitus mahdollistaa hiihto- ja patikkareittien toteuttamisen Rokualta Ouluun. Reiteistä tulee 113 kilometriä pitkiä. Reittien valmistuminen mahdollistaa Tervatapahtumien kehittämisen Oulujokivarressa. Keskusteluja on käyty maailman vanhimman yhtäjaksoisesti järjestetyn pitkänmatkanhiihdon, Oulun Tervahiihdon, toteuttamisesta Oulujärveltä Ouluun.

Viimeiset osuudet ympäristökeskuksen rakennuttamista reiteistä ovat valmistumassa Muhoksen ja Utajärven kunnissa. Työt saadaan päätökseen alkutalveen mennessä. Myös Oulun osuus kaupungin alueella on saanut rahoituksen ja töihin ryhdytään kesän aikana. Täten yhtenäiset reitit Oulusta Rokualle valmistuvat ensi vuoden loppuun mennessä. Oulujokilaakson Tervareitistö hankkeen rakentaminen on keskeinen osa Oulujoki–strategiaa. Toinen tärkeä Oulujoki–strategian nyt käynnissä olevalla EU–ohjelmakaudella toteutettava hanke on Oulujoen pääuoman kalateiden suunnittelu.

Hankkeiden yhteenlaskettu kustannusarvio on 944 000 euroa, josta Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja valtion rahoitusosuus on Oulun kaupungin alueella 85 prosenttia sekä Muhoksen ja Utajärven kuntien alueilla 88 prosenttia. Paikallisesta rahoitusosuudesta vastaavat alueen kunnat. Käynnissä oleviin hankkeisiin valtion osuuden on myöntänyt Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus. Aiemmin hankekokonaisuuteen valtion osuutta on myöntänyt Pohjois-Pohjanmaan TE–keskus.

RM 28.5.2009

▲Alkuun


OULUJOKEEN LISÄÄ KALAPORTAITA

Oulujoen voimaloihin halutaan rakentaa kalaportaita jo muutaman vuoden sisällä. Meneillään on parhaillaan selvitys rakentamisesta ja sen kustannuksista. Tavoitteena on, että rakentaminen voisi alkaa vuonna 2012 tai -13. Kalaportaiden rahoitus on kuitenkin vielä auki. Vaalan kunnanjohtaja Veikko Tossavaisen mukaan suunnittelutöitä tehdään tällä hetkellä lähinnä EU rahoituksen turvin.

Parastaikaa on suunnitteluvaihe meneillään oman projektin muodossa, joka on kustannusarvioltaan noin miljoona euroa. Aika mittavasta hankkeesta kysymys rahallisesti ja mittavasta hankkeesta myös toteutuksena. Tämä projekti päättyy ensi vuoden keväällä tai syksyllä ja sen jälkeen pitäisi olla kädessä suunnitelmat kuudelle kalaportaalle. Kuntoon tulevat myöskin lupahakemusasiakirjat ja myöskin sellainen organisaatio on perustettu, joka lähtee s viemään käytännössä toteutusta eteenpäin, uskoo kunnanjohtaja.

YLE 27.5.2009

▲Alkuun


KAJAANINJOEN KALASTUS VUOKRALLE

Voimalaitosten väliset kalastusoikeudet ollaan vuokraamassa Kajaanin Perhokerholle, joka vastaisi kalakannasta, markkinoinnista ja opastuksesta. Kajaaninjoen kalastusoikeudet ollaan vuokraamassa Kajaanin Perhokerholle. Voimalaitosten välisen alueen vuokraamisella halutaan kehittää joesta kajaanilaisia ja matkailijoita kiinnostava kalastuspaikka, jossa myös opastetaan vapaa-ajankalastukseen. Lisäksi Perhokerho sitoutuisi kalakannan hoitoon ja istutuksiin. Kalakantaa aiotaan vahvistaa taimenella ja harjuksella.

Kalastusoikeus perustuisi laadittavaan kalastussääntöön ja henkilökohtaiseen kalastuslupaan, joka on kaikille maksuton. Asia on ympäristöteknisen lautakunnan käsittelyssä tiistaina.

YLE 26.5.2009

▲Alkuun


PRINCESS OF SAIMAA JÄTTÄÄ KAJAANIN

Järvilaiva ei risteilekään tänä kesänä Kajaanista. Syyt vetäytymiseen ovat liiketaloudelliset. Sopivaa myyntihenkilökuntaa ja kapteenia ei löydy Kajaaniin, kertoo Kari Piiroinen PM Varustamoista. Princess of Saimaa on aiempina kesinä risteillyt Nuasjärvellä Kajaanin kauppatorin rannasta. Varustamo ilmoitti helmikuussa, että se jatkaa risteilyjä Kajaanissa, mutta siirtyy Nuasjärveltä Oulujärven liikenteeseen. Nyt yrittäjät etsivät alukselle kuitenkin kokonaan uutta risteilyaluetta muualta Suomesta.

Yhtiöllä on neljä muutakin alusta. Niille on täksi kesäksi löytynyt osaava ravintolahenkilökunta ja kipparit.

YLE 26.5.2009

▲Alkuun


VAPO OY HAKEE YMPÄRISTÖLUPAA UTAJÄRVELLE TUNTURISUON TURVETUOTANTOALUEELLE

Vapo hakee ympäristölupaa Utajärven ja Muhoksen kuntien rajalla lähellä Kormun kylää sijaitsevalle Tunturisuon turvetuotantoalueelle. Lisäksi hakija pyytää Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle jättämässään hakemuksessa lupaa aloittaa toiminta ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Vapon on tarkoitus kunnostaa Tunturisuosta turvetuotantoon 84 hehtaaria. Alueen keskimääräiseksi vuosituotannoksi hakija ilmoittaa noin 45 000 kuutiometriä jyrsinpolttoturvetta. Tuotannon arvioidaan päättyvän vuoteen 2030 mennessä.

Utajärven ja Muhoksen rajalla. Tuotantoalue sijaitsee Utajärven kunnan Muhoksen kylässä noin seitsemän kilometriä Utajärven kuntakeskuksesta etelälounaaseen. Tuotantoalue rajoittuu yhdeltäreunaltaan Muhoksen kunnan rajaan. Matkaa Muhoksen kuntakeskukseen kertyy noin 20 kilometriä. Lähin asutus sijaitsee reilun 200 metrin päässä tuotantoalueesta ja lähin suojelualue on noin 700 metrin päässä sijaitseva Löytösuo-Karpasuo-Reikäsuo -Natura-alue. Hirsijärvi-Ahmas -niminen I-luokan pohjavesialue sijaitsee noin 1,2 kilometrin päässä hankealueesta lounaaseen.

Valutusvedet Oulujokeen. Tuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteita ovat sarkaojien Iietetaskut, sarkaojapidättimet, kaksi padottavalla rakenteella ja pintapuomilla varustettua laskeutusallasta, pumppausallas ja pinta-valutuskenttä.

Pintavalutuskentältä vedet johdetaan laskuojaa pitkin Tunturiojan, Poikajoen ja Muhosjoen kautta Oulujokeen. Kuormituksen vesistövaikutukset kohdistuvat pääosin Tunturiojaan ja sen suualueelle Poikajoen laskukohtaan. Hakemuksen mukaan Tunturisuon kuormitus on vähäistä vesistön vedenlaatuun, virkistyskäyttöön sekä kalastoon ja kalastukseen. Hankkeesta ei myöskään aiheudu ympäristölle pöly tai meluhaittaa.

Metsää ja metsäistä suota. Suunnitellusta tuotantoalueesta noin 26 hehtaaria on tiheään ojitettua, noin 51 hehtaaria harvakseltaan ojitettua ja vajaat seitsemän hehtaaria ojittamatonta suota. Lähiympäristö on pääosin metsää tai metsäistäsuota.

Linnustoselvityksen mukaan Tunturisuon linnustollista arvoa ei voida pitää maakunnallisesti merkittävänä. Alueella tosin on havaittu EU:n lintudirektiivin lajeista teeri, kapustarintaja Iiro. Kasvillisuusselvityksenmukaan alueella ei ole luonnonsuojelullista merkitystä.

Ympäristölupahakemuksen asiakiIjat ovat nähtävillä 7.5.-8.6. Utajärven ja Muhoksen kunnissa sekä Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamossa.

Tervareitti

▲Alkuun


VIENAN REITIN HAKKUISTA TUTKINTAPYYNTÖ

Metsähallituksen hakkuut niin sanotun Vienan reitin läheisyydessä Suomussalmen Yli-Vuokissa ovat johtaneet tutkintapyyntöön poliisille. Tutkintapyynnön poliisille jättänyt Oulun yliopiston Lönnrotinstituutin tutkija Heikki Rytkölä pyytää selvittämään, onko hakkuissa rikottu muinaismuistolakia ja metsälakia. Vienan reittija sen varren vanhat puut on luokiteltu muinaismuistolain suojaamaksi kohteeksi. Reittiä on käyttänyt aikoinaan mm. Elias Lönnrot runonkeruumatkoillaan. Kyseessä on neljäs kerta parin vuoden sisällä. kun Metsähallituksen toimista alueella on tehty tutkintapyyntö. Aiemmat poliisitutkinnat eivät ole johtaneet tuomioihin.

Kainuunsanomat

▲Alkuun

ROKUAN JA OULUJÄRVEN MATKAILUA KEHITETÄÄN

Alueiden tärkeimpiä tuotteita ovat vesistömatkailu, kulttuuri, geomatkailu, teemapohjainen matkailu sekä hyvinvointimatkailu. Rokua Oulujärvi -matkailualueen yhteinen kehittämissuunnitelma valmistuu kesän aikana. Ohjelmalla linjataan sekä Rokuan että Oulujärven matkailun lähivuosien suuntaviivoja.

Suunnitelmassa tarkastellaan aluetta kokonaisuutena ja lisäksi myös alueen eri matkailukeskittymiä niiden omista lähtökohdista. Alueen matkailullisia keskittymiä ovat Rokua, Vaala, Säräisniemi, Manamansalo, Paltamo ja Kajaani. Yhteisiä painopisteitä ovat vesistömatkailu, kulttuuri, geomatkailu, teemapohjainen matkailu sekä hyvinvointimatkailu. Kehittämissuunnitelmaa käsitellään perjantaina kehittämisseminaarissa Kainuun Opistolla Paltamossa. Rokua-Oulujärven matkailun Master Plan toteutetaan Oulu-Kajaani-kehittämisvyöhyke 2010 -hankkeen puitteissa. Hanketta rahoitetaan Pohjois- ja Itä-Suomen EU-ohjelmista.

YLE

▲Alkuun


OULUJÄRVELLE ETSITÄÄN MATKAILUTUOTTEITA

Oulujärven matkailun kehittäminen vaatii oikeanlaisia matkailutuotteita. Ainekset niiden kehittämiseen ovat jo olemassa, sanoo asiaa selvittänyt konsultti. Monipuoliset paikalliset vahvuudet on osattava muokata matkailijoille kiinnostaviksi paketeiksi, sanoo konsulttiyhtiö Pöyry Environmentin projektipäällikkö Jari Laitakari. Tärkeintä olisi saada selville, mitä matkailijat itse haluavat.

Suomessa yleensäkin on ehkä mietitty enemmän sen palveluntuottajan, matkailuyrittäjän, kannalta että mitä on kiva tehdä ja mikä on ennenkin toiminut. Ajatus on kuitenkin muuttumassa enemmän asiakalähtöiseksi, eli juuri heidän tarpeensa pitäisi huomioida paremmin. Laitakarin mukaan täytyisi miettiä nimenomaan matkailijoiden ja vieraiden kannalta, että mitä he odottavat lomaltaan ja vapaa-ajanelämykseltä. Se on kuitenkin pitkä tie, ja ajattelutavan muutos vaatii varmasti useamman vuoden aikaa ja esimerkiksi yhteistä koulutustoimintaa, Laitakari toteaa.

YLE 16.5.2009

▲Alkuun


MILJOONIA KALANPOIKASIA PÄÄSTETÄÄN UIMAAN

Kaloista ja kalastuksesta kiinnostuneet pääsevät istuttamaan kalanpoikasia. Iin Rantakestilässä päästetään veteen lauantaina lohia, meritaimenia ja siikoja. Iijokisuulle istutetaan lähiviikkoina miljoonia kalanpoikasia.

Pohjolan Voima tekee kevään aikana velvoiteistutuksia, joissa jokeen lasketaan 310 000 lohta ja 28 000 meritaimenta. Lisäksi Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat istuttavat yli 10 miljoonaa vastakuoriutunutta siikaa. Kiinnostuneet voivat osallistua kalojen istuttamiseen lauantaina 16.5. kello 12 alkaen Iin Rantakestilässä. Samalla jaetaan tietoa istutuksista sekä kuulumisia Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeesta.

YLE

▲Alkuun


OULUJOELLA PÄÄSEE KATAMARAANIN KYYTIIN

Katamaraani-risteilyalus aloittaa kesällä risteilyt Oulujoella. Liikennöinnin aloittava Oulu Lines tekee kesäaikaan myös meriristeilyjä Oulun edustalla jo aiemmin liikenteessä olleella Alexandra aluksella. Jokiristeilyt aloitetaan Oulujoella Oulun yläpuolella juhannuksen jälkeen. Katamaraaniin mahtuu sata matkustajaa ja se liikennöi Oulujoella kolmesti viikossa sekä tarpeen mukaan myös tilausristeilyjä, kertoo liikkeenharjoittaja Reijo Alakiuttu Oulu Lines Oy:stä. Teemme pääsääntöisesti neljän tunnin iltaristeilyjä keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin. Muina aikoina risteilyjä toteutetaan tilauksesta.

Alunperin katamaraanilla oli tarkoitus tehdä pienempien ryhmien tilausajoja merellä. Alexandra on kuitenkin riittänyt myös tähän tarkoitukseen, joten katamaraani päätettiin ottaa käyttöön Oulujoelle. Meriristeilyt Oulun torinrannasta jatkuvat ensi kesänä. Samaan tapaan jatkamme niin kuin ennenkin, Alakiuttu sanoo.

YLE 14.5.2009

▲Alkuun


OULUJOKISUISTON SAARIA TEHDÄÄN TUTUKSI RETKILLÄ

Oululaisilla on kesän aikana mahdollisuus tutustua Oulujokisuiston saarten luontoon neliosaisella retkisarjalla. Maankohoamisen synnyttämien saarten rehevä luonto ja historiallisesti arvokas huvila- asutus tekevät Oulujokisuistosta kiinnostavan retkikohteen lähellä kaupunkikeskustaa. Neljä Oulujokisuiston saariin järjestettävää luontoretkeä tarjoavat osallistujille luontokokemuksia mielenkiintoisissa kohteissa. Retket ovat maksuttomia ja avoimia kaikille kiinnostuneille.

Ensimmäisen kerran Oulujokisuistossa retkeillään sunnuntaina 17.5. Hietasaaressa, jolloin tutustutaan jokisuiston monipuoliseen linnustoon ja vieraillaan Hietasaaren lintutornissa. Retki alkaa klo 6.00 Jousiammuntakentän P-paikalla Hietasaaressa. Iltapäiväretki alkaa klo 12.00 samasta paikasta. Retket kestävät noin 2 tuntia.

Toivomme, että retkisarja Oulujokisuiston saariin tutustuttaa oululaisia tuntemattomampiin luontokohteisiin sekä tarjoaa uusia näkökulmia jo tuttuihin kohteisiin, kertoo Hannu Karvonen Oulun luonnonsuojeluyhdistyksestä. Retket Oulujokisuiston saariin kuuluvat valtakunnalliseen Löydä luonto läheltäsi –hankkeeseen, joka on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Tapiola- ryhmän yhteishanke.

RM

▲Alkuun


OULUJOEN VOIMALAITOKSILLE SUUNNITELLAAN YKSILÖLLISET KALATIET

Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunnitellaan kalatiet. Noin 1,2 miljoonan euron hanke toteutetaan 2009-2011. Tavoitteena on suunnitella toimivat kalatiet kuuteen Oulujoen voimalaitokseen siten, että hyödynnetään olemassa olevia rakenteita voimalaitosten toiminta huomioon ottaen, sanoo hankkeen projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Toimivien kalateiden suunnittelu Oulujoen voimalaitoksiin on haastava tehtävä, sillä jokainen pato on erilainen. Esimerkiksi Monttaan olisi mahdollista rakentaa luonnonmukainen uoma, mutta Pyhäkoskessa tarvitaan kalahissiratkaisua. Montassa kalatie voisi kulkea vanhaa joenuomaa mukailleen. Samalla noin 650 metrin pituinen kalatie voisi toimi lisääntymisalueena lohikaloille, Laajala kertoo. Pyhäkosken lisäksi hissiratkaisuihin on päädytty Utasen ja Jylhämän voimaloiden kohdalla. Nyt ei kuitenkaan puhuta niistä vanhoista vekottimista, joilla on paha maine. Esillä olleet kalahissimallit todella toimivat, Laajala huomauttaa. Kalatien hinta noin miljoona. Erityisen vaativia haasteita suunnittelutyölle asettavat alkuperäiset voimalaitosrakenteet ja nopeasti vaihtuvat virtausolosuhteet.

Vaelluskalakannan palauttaminen voimakkaasti muutettuun vesistöön edellyttää muutakin työtä kuin pelkkien kalateiden rakentamisen. Oulujoen vain noin reilun sadan hehtaarin kokoiset luontaiset lisääntymisalueet eivät yksin riitä pitämään yllä elinkelpoista lohikantaa. Tarvitaan tuki-istutuksia ja aikuisten lohien ylisiirtoja. Niille haetaan lupaa ensi vuonna, Laajala kertoo.

Suunnitteluvaiheen aikana tehdään myös muita vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviä tukitoimia, kuten vaelluspoikastutkimuksia. Hupisaarten puroille laaditaan suunnitelma, jonka pohjalta saadaan selvitys niiden soveltuvuudesta lohikalojen elinympäristöksi. Yhden kalatien rakentaminen maksaa noin miljoona euroa. Laajalan mukaan rakentamistöihin olisi mahdollista päästä 2012, jos luvat ja rahoitus saadaan kuntoon.

Kalateiden suunnittelun rahoituksesta valtaosa eli 75 prosenttia tulee Euroopan aluekehitysrahastolta, runsas kymmenesosa voimayhtiöltä ja loput kunnilta ja maakuntien liitoilta.

Tervareitti

▲Alkuun


VEDEN KORKEUDET NOUSEVAT

Huhtikuussa satoi keskimääräistä vähemmän. Lumet sulivat nopeasti sään lämmettyä ja Oulun läänissä vedenpinnat kääntyivät nousuun huhtikuun lopulla. Oulujoen vesistöalueella virtaamat ovat kasvussa ja vedenkorkeudet nousevat toukokuussa. Alueen järvien pinnat nousevat touko kesäkuussa tavanomaiselle kesätasolleen.

Pohjavedet olivat Kainuussa kuun lopussa hieman pitkän ajan keskiarvoa korkeammalla. Suomen ympäristökeskuksen mukaan jäät alkoivat ohentua Oulun läänissä kuukauden puolivälin jälkeen. Lämpimän jakson aikana jäät sulivat jopa parilla sentillä päivässä. Huhtikuun lopussa jäätä oli vielä Suomen itä-, keski- ja pohjoisosassa.

YLE 5.5.2009

▲Alkuun


OULUJOKEEN RAKENNETAAN KUUSI KALATIETÄ

Kalatiet tulevat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueelle. Tarkoituksena on elvyttää lohikanta. Lohi ja muut vaelluskalat yritetään palauttaa pitkän tauon jälkeen Oulujokeen. Uudet kalatiet rakennetaan vuosina 2009-2011 ohittamaan Oulujoen pääuoman vesivoimalat. Kalatiet tulevat Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitosten ympäristöön. Oulujoen suistossa Merikoskessa on jo kalatie.

Kalateiden toiminta vaatii kunkin voimalan kohdalla erityisiä rakenteellisia ja toiminnallisia ratkaisuja. Kun voimalaitos turbiinien kautta tuleva virtaus pienenee tai lakkaa kokonaan, kalatien virtaamaa täytyy kasvattaa ja suunnata siten, että ylösvaeltavat kalat löytävät kalatien sisäänkäynnin helpommin, kertoo ympäristökeskus.

Pelkkä kalateiden rakentaminen ei tuo lohta takaisin Oulujokeen. Lisäksi on esimerkiksi suoritettava istutuksia ja kehitettävä lisääntymisalueita. Ympäristökeskus toteuttaa kalatien toimivuuden selvittämiseksi luotaus- ja seurantatutkimukset lähivuosina.

Uusien kalateiden kokonaiskustannusarvio on verollisena hintana noin 1,2 miljoonaa euroa, josta Pohjois-Pohjanmaan osuus on noin 763 000 euroa ja Kainuun osuus noin 325 000 euroa.Kalatiet rakennetaan vuosina 2009-2011.

Uomien sulkeminen esti kalan vaelluksen. Sotien aikana vuosina 1939-1944 Suomi menetti pääosan sähköntuotantokapasiteetistaan. Jokien valjastaminen varmisti Pohjois-Suomen teollisuuslaitosten energiansaannin. Pääosa Oulujoen voimaloista aloitti toimintansa 1950-luvun puolivälissä. Ne rakennettiin vuosina 1951-1963. Ensimmäisten joukossa sähköä alkoi tuottaa Vaalan Jylhämä.

Vesivoimalat sulkivat jokien pääuomat. Vaelluskalojen reitti meren ja joen välillä katkesi, ja esimerkiksi luonnonlohi hävisi joesta. Luonnontilaista jokea jäljittelevien kalateiden avulla lohi- ja muu kalakanta aiotaan nyt palauttaa Oulujokeen.

YLE 29.4.2009

▲Alkuun


OULUJOEN KALATEIDEN SUUNNITTELU KÄYNNISTYY

Oulujoen pääuoman Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin suunnitellaan kalatiet. Hanke toteutetaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueilla vuosina 2009–2011. Oulujoen kalateiden suunnittelua koordinoi Pohjois Pohjanmaan ympäristökeskus.

Oulujoen kalateiden suunnittelu toteutetaan hyvässä yhteistyössä voimayhtiöiden, kuntien, maakunnan liittojen ja ympäristökeskusten kanssa. Hankkeen tavoitteena on suunnitella toimivat kalatiet Oulujoen kuuteen voimalaitokseen hyödyntämällä olemassa olevia rakenteita voimalaitosten toiminta huomioon ottaen. Kalateiden suunnittelusta vastaa Insinööritoimisto Ponvia Oy Oulusta sekä alikonsultit Geobotnia Oy, VSU Arkkitehtuuri ja vihersuunnittelu Oy ja Etteplan Oyj.

Erityisen vaativia haasteita suunnittelutyölle asettavat alkuperäiset voimalaitosrakenteet ja nopeasti vaihtuvat virtausolosuhteet. Kalateiden toiminnan varmistamiseksi on hankkeen suunnittelussa otettu huomioon kalatietyyppi, houkutusvirtaaman lisääminen, seurantalaitteet ja automatiikka. Kun turbiinien kautta tuleva virtaus pienenee tai lakkaa kokonaan, voidaan kalatien kautta tulevaa houkutusvirtaamaa kasvattaa ja suunnata siten, että ylösvaeltavat kalat löytävät kalatien sisäänkäynnin helpommin.

Vaelluskalakannan palauttaminen voimakkaasti muutettuun vesistöön edellyttää kokonaisvaltaista kehittämistä, jossa vaelluskalojen elinkiertoon vaikuttavat tekijät on otettu huomioon. Pelkkä kalateiden rakentaminen ei tuo lohta takaisin. Oulujoella vähäiset lisääntymisalueet eivät yksin riitä ylläpitämään elinkelpoista lohikantaa, vaan tarvitaan tuki istutuksia ja ylisiirtoja.

Suunnitteluvaiheen aikana vuosina 2009 ja 2010 toteutetaan Oulujoella vaelluskalojen palauttamiseen tähtääviä tukitoimia, kuten vaelluspoikastutkimuksia, joilla seurataan smolttien alasvaellusta Oulujärveltä Oulujokisuulle. Tukitoimiin kuuluvat myös aikuisten lohien ylisiirto sekä kalojen luotaus- ja seurantatutkimukset joen alaosalla. Merikosken kalatien sisäänkäyntiä seurataan ja virtaamia säädetään kalatien toiminnan tehostamiseksi. Hupisaarten puroille laaditaan suunnitelma, jonka pohjalta saadaan selvitys niiden soveltuvuudesta lohikalojen elinympäristöksi ja poikastuotantoalueeksi. Seurantatutkimuksilla saadaan tietoa jokeen nousevien kalojen käyttäytymisestä Merikosken kalatien sisäänkäynnissä ja Montan padon alla.

Kalatiesuunnitelmat valmistuvat 2010. Tämän jälkeen suunnitelmille haetaan vesilain mukainen lupa. Luvan hakijaorganisaation perustamista ja hallintomallin suunnittelua valmistelee Pohjois-Pohjanmaan liiton toimesta Oulu – Kajaani kehittämisvyöhykehanke. Oikeustoimikelpoinen organisaatio tulee olla tiedossa luvanhakuvaiheessa.

Tukitoimenpiteet toteutetaan yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Oulun ja Paltamon yksiköiden, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten, Oulun kaupungin, Oulun Energian ja Fortum Oyj:n sekä hankkeessa mukana olevien alueen kuntien, Oulu, Muhos, Utajärvi, Vaala, Paltamo ja Kajaanin kaupungin kanssa. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on noin 1,2 miljoonaa euroa (sisältäen arvonlisäveron), josta Pohjois-Pohjanmaan osuus on noin 763 000 euroa ja Kainuun osuus noin 325 000 euroa. Euroopan Aluekehitys rahaston (EAKR) rahoitusosuus on noin 75 %, voimayhtiön 11 % ja loppuosa kuntien ja maakuntien liittojen.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus

▲Alkuun


LOHI VOISI KUTEA HUPISAAREN PUROISSA

Miltä kuulostaa kävelyretki Hupisaareen katselemaan lohien kutupuuhia? Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaron mukaan se on täysin mahdollista. "Selvitämme tämän kesän aikana, miten paljon vettä pitäisi virrata talvella puroissa, että mätimunat selviäisivät", Erkinaro kertoo.

Jos puroon saataisiin istutettua poikasia niin, että ne mieltäisivät Hupisaaren kodikseen, kalat nousisivat puroihin takaisin kutemaan. Lohtakin paremmin Hupisaaren purot soveltuisivat taimenelle. Jos vettä johdettaisiin puroihin myös talvella, se veisi arviolta muutamia prosentteja Merikosken voimalaitoksen tehoa. Lisäksi purojen patorakennelmia pitäisi mahdollisesti purkaa.

Hupisaarten purojen kartoittaminen on osa Oulujoen kalateiden suunnittelua. Kahden vuoden aikana on tarkoitus suunnitella toimivat kalatiet Oulujoen kuuteen voimalaitokseen. Näin lohi pääsisi mereltä jopa Oulujärveen asti.

Kaleva 29.4.2009

▲Alkuun


YLITYSTIETÄ EI HYVÄKSYTTY MAAKUNTAKAAVAAN

Hallitus ei hyväksynyt Oulujärven ylitystietä maakuntakaavaan. Päätös syntyi äänestyksen tuloksena. Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) kertoo, että äänet jakautuivat 8–5. Keskustan ministerit äänestivät ylitystien puolesta, kokoomuksen, RKP:n ja vihreiden ministerit vastaan.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ei esteellisenä osallistunut asian käsittelyyn. Vehviläinen pitää ongelmallisena sitä, että ministeriö ei ohjeistanut maakuntaa kaavan valmisteluvaiheessa riittävästi. Maakunta oli ylitystien suhteen yksimielinen eikä asiasta ole jätetty valituksia. Tässä asiassa ympäristöministeriö käveli maakunnan yli, hän sanoo.

Kaavoituksesta vastaavan ministerin Jan Vapaavuoren (kok.) mukaan kyseessä oli nimenomaan laillisuusongelma: jo 1990-luvun alussa ympäristöselvityksiä vaadittiin lisää, eikä näitä selvityksiä ollut tässäkään vaiheessa. Hän myöntää, että ministeriön ohjeistuksessa kaavan valmistelun suhteen on voinut olla hapuilua.

Maakuntajohtaja Alpo Jokelainen myöntää olevansa pettynyt päätökseen. Silti hän suhtautuu optimistisesti asian jatkovalmisteluun, sillä ympäristöministeriön edustajat ovat esittäneet neuvotteluja ennen juhannusta siitä, miten vaihekaavaa voisi ryhtyä valmistelemaan.

Vanhat selvitykset

Valtioneuvosto katsoi, että tiehankkeesta laadittu yleissuunnitelma ja selvitykset ovat vanhentuneita ja puutteellisia. Siksi ei voitu arvioida, täyttääkö tielinjauksen merkintä maankäyttö- ja rakennuslaissa maakuntakaavalle asetetut sisältövaatimukset. Valtioneuvosto jätti kaavasta vahvistamatta Kajaani–Toukansaari–Petäjälahti-ohjeellisen tielinjauksen eli Oulujärven ylitystien merkinnän.

Kainuun maakuntakaavan vahvistusta käsiteltiin tänään keskiviikkona valtioneuvoston yleisistunnossa. Muuten kaava sai vahvistuksen. Pari viikkoa sitten maakuntakaava jäi valtioneuvoston istunnossa pöydälle liikenneministeri Anu Vehviläisen (kesk.) vaatimuksesta.

Kainuunsanomat 29.4.2009

▲Alkuun


YLITYSTIEN SELVITTELYT RAHAN HAASKAUSTA

Kainuun maakuntakaavan vahvistaminen on hallituksessa jysähtänyt iäisyyshanke Oulujärven ylitystiehen. Ympäristöministeriö on vailla lisää ympäristöselvityksiä. Kainuussa hallituksen toiminta koetaan turhana byrokratian koukerona. Lisäselvitysten vaatiminen ymmärrettäisiin, jos ylitystietä oltaisiin tosissaan ajamassa läpi, mutta nyt kyseessä on vain kaavaan tehtävä varaus.

Aiemmat selvitykset eivät nyt riitä, koska ympäristöministeriössä asiaa valmistelevat henkilöt ovat vaihtuneet ja lait ovat muuttuneet. Kaavan valmisteluvaiheessa ympäristöministeriöstä annettiin ymmärtää, että selvitykset riittävät. "Lisäselvitykset maksavat kymmeniä tuhansia euroja, ja jos vaaditaan yva-selvityksiä, puhutaan sadoista tuhansista. Se raha on Kainuussa poissa muusta", Kainuun suunnittelujohtaja Hannu Heikkinen kertoo.

Kaavoitusta varten tehtävät selvitykset maksaa kaavoittaja, eli Kainuun maakunta. Kulut pitää ottaa Kainuun kehittämisrahasta, jolla hoidetaan muun muassa työllisyyttä ja pidetään tiestöä kunnossa. Lisäselvittelyn kuluilla palkkaisi esimerkiksi hoitohenkilökuntaa vanhustenhuoltoon. "Selvitykset on järkevää tehdä siinä vaiheessa, kun hankkeen toteutus alkaa olla näköpiirissä", Heikkinen sanoo.

Suunniteltu yli 40 vuotta

Oulujärven ylitystietä, oikotietä tai maisematietä on suunniteltu 1960-luvulta lähtien. Oikotie erkanisi valtatie 22:sta Vaalan ja Paltamon rajalla Petäjälahdessa, kulkisi kohti Neuvosenniemen kärkeä, yli Toukansalmen ja Toukansaaren Kajaanin Koutaniemelle ja sieltä Pyykönpuron liittymään Kajaanin keskustan eteläpuolelle. Lähimpänä toteutumistaan hanke oli 1980- luvulla. Ympäristöministeriö tyrmäsi oikotien rakentamisen ja Korkein hallinto-oikeus pani pisteen asialle vuonna 1991.

Ylitystiehanke kaivetaan esiin muutaman vuoden välein. Tällä vuosituhannella tietä on ajanut Kainuun elinkeinoelämä lähinnä matkailuperustein. UPM kertoi jo vuosia sitten, Kajaanin tehtaan vielä toimiessa, ettei se tarvitse ylitystietä. Talvivaaran kaivoksen suurimmat kuljetusvirrat liikkuvat muualle kuin Oulun suuntaan. Maakuntakaavaan halutaan varaus ylitystielle, vaikka sitä ei juuri nyt aiotakaan toteuttaa. Varausta pidetään tärkeänä senkin takia, että tielle varattu alue säilyy eikä sille rakenneta esimerkiksi kesämökkejä.

Kainuun matkailuvaltiksi

Maakuntajohtaja Alpo Jokelaisen mielestä ohitustievarauksen jääminen pois kaavasta heikentäisi Kainuun tulevaisuudenuskoa. "Ylitystiestä voisi tulla matkailuvaltti, jota tullaan katsomaan niin kuin Golden gatea tai Jätkänkynttilää."

Jokelainen on sinnikkään yrittämisen päätteeksi saanut tapaamisen ministeri Jan Vapaavuoren kanssa maakuntakaavan merkeissä. Hän uskoo, että ministerin kanssa pystytään neuvottelemaan sopuratkaisu. Ylitystien pyyhkiminen pois maakuntakaavasta ei hukuttaisi sitä Oulujärven rantahiekkoihin, sillä vaihekaavoitus mahdollistaa asiaan palaamisen myöhemmin.

Kaleva 24.4.2009

▲Alkuun


LOHEN LIHASKUNTO NOUSEE UIMATREENILLÄ

Oikeaoppinen treenaus voi parantaa kalaistukkaiden selviytymistä luonnossa, kertoo kasvatuskalojen uintiharjoittelusta perjantaina väittelevä Katja Anttila. Väitöstyön mukaan kasvatettujen kalojen heikompi lihasten suorituskyky voi olla eräs tekijä, joka vaikuttaa istukkaiden selviytymiseen. "Lihaksen toimintakyky kasvaa harjoittelemalla", Anttila kuvaa. Kasvatettujen kalojen lihasten energiantuottokyky oli heikompi ja lihasten supistumiseen osallistuvien rakenteiden määrä vähäisempi kuin villeillä kaloilla. "Treenaamattomien kalojen lihaksissa on myös tosi paljon rasvaa", Anttila lisää.

Harjoittelu sujuu yksinkertaisella menetelmällä: nostamalla kasvatusaltaaseen tulevan veden virtausnopeutta. "Kalalla on luontainen taipumus uida virtausta vastaan. Mitä isompi virtausnopeus on, sitä kovempaa kalatkin uivat", Anttila kertoo. Ja uidessa lihaskunto kasvaa. "Virtausnopeus sovitetaan kalan pituuden mukaan, se on normaalisti puoli ruumiinmittaa sekunnissa. Paras harjoitusohjelma esimerkiksi lohelle tulisi virtausnopeudella 1,5 ruumiinmittaa sekunnissa", Anttila laskee.

Treenausta on kuusi tuntia päivässä viiden päivän ajan.

"Treeni kestää parin viikon ajan ennen istutusta", hän lisää. Harjoittelun vaikutuksia tutkittiin myös luonnonoloissa: Simojokeen, 44 kilometriä jokisuulta yläjuoksulle, vapautettiin tavallisia ja harjoitusohjelmalla treenattuja istukkaita. "Harjoittelemattomat kalat kelluskelivat virran mukana ja olivat jokisuulla aikaisemmin, treenatut kalat viipyivät joessa kauemmin", Anttila kertoo.

Harjoitelleet kalat uivat pontevammin vastavirtaan ja lisäksi Anttila arvelee niiden saalistaneen joessa villien lohien tapaan. Jatkossa aiotaan seurata istutettujen kalojen selviämistä takaisin Simojokeen, sillä ne kantavat selässään Carlin-merkkiä. Kalanistutusten tuloksellisuudesta on kiistelty vuosia. Uintiharjoittelu olisi helppo ja halpa tapa parantaa istukkaiden elinkelpoisuutta. "Varsinkin lohien kohdalla istutukset tehdään keväällä, tulva-aikaan. Silloin vettä on runsaasti saatavilla kasvatuslaitoksilla", Anttila huomauttaa. On esitetty, että vain alle viisi prosenttia istutetuista kaloista selviää lisääntymisikään asti hengissä. Anttila ei vielä halua arvioida, paljonko hyötysuhdetta voitaisiin harjoittelulla parantaa. "Siihen pitää odotella pari vuotta, että saadaan tuloksia merivaellukselta palaavien lohien selviytymisestä."

Katja Anttilan väitöskirja "Villien, harjoitettujen ja kasvatettujen kalojen uintilihakset. Näkökulmia kalsium- ja energia-aineenvaihduntaan" tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina kello 12.

Kaleva 24.4.2009

▲Alkuun


OULUJÄRVEN YLITYSTIESTÄ NÄHTÄVYYS

Oulujärven ylittävä maisematie olisi Kainuun Golden Gate, uskoo maakuntajohtaja Alpo Jokelainen Kainuu haluaa edelleen maakuntakaavaan varauksen Oulujärven ylitystiestä. Maakuntajohtaja Alpo Jokelaisen mukaan Kainuun kanta ja oikeat perustelut kerrotaan pian useille ministeriöille. Jokelainen pitää ylitystietä tärkeänä etenkin Kainuun matkailulle.

Vuokatti on kovien investointien kohteena ja siitä on tulemassa selkeä painopiste. Me tiedämme hyvin, että Oulujärvi on lähes hyödyntämätön. Kokonaishyödyn saamiseksi Oulujärven maisematie on hyvin keskeinen. Se mahdollistaa lähentymisen rantojen välillä, sillä on merkitystä paikallisasutukselle ja se myös vilkastuttaisi loma-asutusta. Me voimme ottaa matkailunäkökohdat huomioon siltasuunnittelustä lähtien. Tehdä siitä Kainuun Golden Gate, matkailunähtävyys, perustelee Jokelainen.

Tarvitaanko lisää selvityksiä?

Kainuun maakuntakaava jätettiin valtioneuvostossa viime viikolla pöydälle ympäristöministeriössä kaavoitusasioista vastaavan ministeri Jan Vapaavuoren vaadittua uusia selvityksiä Oulujärven ylitystiestä. Näillä näkymin asia on seuraavan kerran valtioneuvostossa ensi viikon keskiviikkona. Maakuntajohtaja Alpo Jokelaisen mukaan ympäristöministeriön korkea virkamies on aiemmin julkisessa kokouksessa vakuuttanut, että Kainuussa tehdyt selvitykset ovat riittävät. Jokelainen painottaa, että kysymys on vain maakuntakaavaan tehtävästä varauksesta ja kaavamerkinnästä. Ilman varausta ylitystietä ei voida suunnitella tai edes tutkia sen kannattavuutta tai tarvetta.

Kainuu on lähes yksimielinen siitä, että varaus pitää olla. Me haluamme, että ministeriö vielä kerran harkitsee, pitääkö todella paikkansa, etteivät selvitykset olekaan riittäviä ja mihin toimenpiteisiin meidän pitää ryhtyä. Jos kyseeseen tulee ympäristövaikutusten arvioinnin kaltainen raskas selvitys, se vie kahdesta kolmeen vuotta ja maksaa satoja tuhansia euroja. Se on jopa resurssikysymys meille.

Kainuulaisten mielipiteitä kuunnellaan

Jokelainen myöntää, että Oulujärven ylitystien kannattavuuslaskelmat perustuvat parin kolmen vuoden takaisiin suunnitelmiin. Suunnitelmat aiotaakin tehdä uudestaan modernien tarpeiden vuoksi, joten ylitystiestä saadaan modernit ja uudet kannattavuuslaskelmat. Myös kainuulaiset saavat kertoa mielipiteensä Oulujärven ylitystiestä, vakuuttaa Jokelainen. Tottakai meidän pitää kansalaisten kuuleminen kytkeä tähän mukaan. Asia etenee aikanansa kaikki prosessiasteet läpi oikeassa normaalijärjestyksessä.

YLE 23.4.2009

▲Alkuun


LOHI SAATTAA PALATA IIJOKEEN JO KESÄLLÄ

Evakossa yli puoli vuosisataa ollut Iijoen lohi saattaa palata kotijokeensa jo ensi kesänä. Lisääntymisalueilleen nousevia emolohia aletaan siirtää Iijoen voimalaitospatojen yli, jos siihen saadaan kalaviranomaisten lupa. Ensi vaiheessa jokeen on tarkoitus siirtää ainakin sata kalaa. Iijoen vesistön kalastusalue hakee ylisiirroille lupaa Kainuun TE-keskuksesta. Metsähallituksen eräsuunnittelijan Pirkko-Liisa Luhdan mukaan kyse on ainutlaatuisesta hankkeesta, jolla on iso merkitys paitsi Iijokivarren asukkaille myös koko Itämeren lohen tulevaisuudelle.

Iijoen lohi on yksi kolmesta jäljellä olevasta Itämeren puoleisesta lohikannasta. Lohien nousu loppui Iijokeen vuonna 1961. Onneksi silloin otettiin oman joen alkuperäinen lohikanta talteen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle, hän kiittelee. Ennen voimalaitosrakentamista Itämeren puolella on ollut 20 vaeltavaa lohikantaa. Suomessa niistä ovat Iijoen kannan lisäksi säilyneet vain Tornionjoen ja Simojoen lohikannat. Lohen on päästävä myös rakennettuihin jokiin, jotta sen olemassaolo saataisiin varmistettua, Luhta huomauttaa.

RM 18.04.2009

▲Alkuun


IKUISUUSHANKE OULUJÄRVEN YLITYSTIESTÄ TYSSÄÄ TAAS

Vastoin keskustalaisten odotuksia Oulujärvelle pitkään suunniteltu ylityssiltahanke ei etene tänään torstaina hallituksen käsittelyssä. Ympäristöministeriössä kaavoitusasioista vastaava ministeri Jan Vapaavuori (kok) vaatii sillasta uusia ympäristövaikutusten selvityksiä, mikä keskustassa leimataan politikoinniksi. Vapaavuori taas on hermostunut keskustalaisten vihjailuista.

Oulujärven ylitystien rakentaminen on mukana Kainuun maakuntakaavassa, joka hallituksen piti tänään torstaina hyväksyä valtioneuvoston yleisistunnossa. Helsingin Sanomien tietojen mukaan liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk) vetää maakuntakaavan kuitenkin tänään torstaina esityslistalta, koska ympäristöministeriön mukaan Oulujärven ylitystien ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty riittävän perusteellisesti.

Esityksen vetäminen pois viime tipassa on melko harvinaista. Keskustalaiset hallituslähteet pitävät ministeriön vastustusta ainakin osin kokoomuksen poliittisena pelinä. Vapaavuorta näkemys raivostuttaa: "Ympäristöministeriö ei maakuntakaavoja vahvistaessaan ota kantaa siihen, onko kaava hyvä vai huono, vaan ainoastaan sen lainmukaisuuteen. Jos joku kehtaa väittää, että motiivini olisi tien osalta poliittinen, se lähentelee kunnianloukkausta."

Oulujärven ylitystie lyhentäisi Oulun ja Kajaanin välistä maantiematkaa parikymmentä kilometriä. Ylitystie on Vuotoksen altaan kaltainen ikuisuushanke, jota on jo 40 vuoden ajan yritetty runnoa läpi, vaikka se luonnonsuojelijoiden mukaan vaarantaa Oulujärven ainutlaatuisen maiseman ja luontoarvot. Kainuun maakuntakaavan lisäksi ylitystie on listattu pitkän tähtäimen hankkeeksi myös hallituksen liikennepoliittiseen selontekoon, jonka eduskunta on hyväksynyt.

HS 16.4.2009

▲Alkuun


VESISTÖISSÄ HYVIN HAPPEA KAINUUSSA

Kainuun vesistöjen happitilanne on hyvä. Järvet jäätyivät keskimääräistä myöhemmin, ja pahoja happikatoja ei ole päässyt syntymään. Ympäristökeskuksen mukaan syksyyn jatkuneet sinileväkukinnot ovat kuitenkin verottaneet happea muunmuassa Vaalan Nimisjärvessä sekä Suomussalmen Kuivajärvessä. Kuhmon Lentuassa ja Änätissä on syvänteissä ollut happea tavallista enemmän.

Pitkäaikaisessa seurannassa veden laatu ja talvinen happitilanne ovat viime vuosina olleet selkeästi aiempaa parempia Oulujärven Paltaselällä.

KS

▲Alkuun


VAALASSA KAIVETAAN KUTUKUOPPIA

Oulujoen uomaa koetetaan saada houkuttelevaksi taimenen kutupaikaksi. Vaalassa Oulujoen uomaan ruopataan virtavesialuetta. Työt on tarkoitus saada valmiiksi kuluvan kuun aikana ennen kevättulvia. Oman jännityksensä ruoppaustöihin tuo se, että Oulujärven vesi on normaalia vuodenaikaa nähden puoli metriä korkeammalla.

Ruoppaustöiden lisäksi alueelle johtavaan tuloväylään tehdään kutukuoppia, joilla saadaan luotua syvennyksiä ja matalampia alueita. Veden virtauksen nopeutumisen toivotaan houkuttelevan taimenia kutemaan joenuomaan. Alunperin työt oli tarkoitus tehdä vuosi sitten, mutta Oulujärven vesi oli liian korkealla. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 100 000 euroa, josta Vaalan kunnan osuus on noin 30 000 euroa.

YLE 9.4.2009

▲Alkuun


KUHMON VESIIN VENÄLÄISTÄ JALOKALAA

Kotimainen taimen ei enää menesty Kainuun vesissä, joten tilalle otetaan poikasia itänaapurista. Kuhmon vesiin halutaan istuttaa venäläistä järvilohta tai taimenta. Istutuksilla halutaan luoda uusi ja elinvoimaisempi kalakanta, sanoo eräsuunnittelija Kari Sarajärvi Metsähallituksesta.

Emokalojen hakumahdollisuutta selvitetään rajavyöhykkeellä olevasta Kiitehen- eli Kivijärvestä. Kasvatuksen jälkeen uusia poikasia istutettaisiin ainakin Kalliojoen reitille. Sarajärvi muistuttaa, että kalojen kasvaminen ja kuteminen vie useamman vuoden, jonka jälkeen hyötyä voisi hakea esimerkiksi kalastusmatkailusta

YLE 9.4.2009

▲Alkuun


POHJOIS-POHJANMAAN YMPÄRISTÖTIETOISUUSKAMPANJA ALKANUT

Pohjois-Pohjanmaan ympäristötietoisuuskampanja on alkanut. Tämän vuoden teemana on Puhtaasti liikkeelle. Teemavuoden aikana toimitaan puhtaamman ilman ja paremman elinympäristön puolesta ilmastonmuutosta hilliten sekä omaa kuntoa ja terveyttä edistäen. Vuositeema toteutetaan Oulun seudun ympäristötoimen vetovastuulla.

Puhtaasti liikkeelle –ympäristötietoisuuskampanjan tavoitteena on muun muassa lisätä tietoisuutta ilmanlaadusta ja ilmastonmuutoksesta ja saada aikaan käytännön toimia yksilö- ja yhteisötasolla. Kampanjaa toteutetaan vuoden mittaan vaihtuvin teemoin. Ensimmäisenä alkaa toukokuussa työmatkahaastekilpailu työpaikoille ja yrityksille. Tarkempia tietoja kampanjasta löytyy Oulun seudun ympäristötoimen kotisivuilta: www.ouka.fi/ymparisto/puhtaasti

RM 6.4.2009

▲Alkuun


PYHÄKOSKEN VOIMALAITOKSESTA VUOTI ÖLJYÄ OULUJOKEEN

Pyhäkosken voimalaitokselta vuoti koneistovaurion seurauksena arviolta noin 400 litraa öljyä Oulujokeen sunnuntain ja maanantain aikana. Öljy on ohutta hydrauliikkaöljyä, joka kulkeutuu veden pinnassa ja haihtuu helposti avovedessä. Osa öljystä on ehtinyt jo haihtua, mutta öljyä on kiinnittänyt myös jäälauttoihin, joiden sulaessa jokeen voi vapautua pieniä öljylauttoja.

Yliteknikko Raimo Viinamäki Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta arvioi öljyn määrän olevan niin vähäinen, ettei se uhkaa joen eliöstöä. Ensimmäiset havainnot vähäisestä öljystä tehtiin sunnuntaina alapuolisella jokiosuudella, jolloin vuotoa ei kuitenkaan voimalaitoksella ollut havaittavissa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä öljyvuoto paikallistettiin Pyhäkosken voima laitoksen koneistoon, jolloin öljyvuoto saatiin pysäytettyä. Vaurioitunut koneisto on pois käytöstä toistaiseksi, kunnes vika saadaan korjattua.

Kaleva 6.4.2009

▲Alkuun


JÄÄT VAHVISTUNEET KAINUUN JÄRVISSÄ

Jään vahvuus voi kuitenkin vaihdella suurestikin eri puolilla järveä. Jäätilanne on Kainuun järvissä hyvä. Maaliskuun aikana jäät ovat koko ajan vahvistuneet kylmien öiden ansiosta. Esimerkiksi Oulujärven jään vahvuus on yli puoli metriä. Jään vahvuus voi kuitenkin vaihdella suurestikin eri puolilla järveä, kertoo Jouko Juntunen Kainuun ympäristökeskuksesta.

Juntusen mukaan virtapaikkoja ja jokien suistoalueita on pitänyt varoa koko talven ajan, ja kevään edetessä myös sulat alueet laajenevat.

YLE 2.4.2009

▲Alkuun


OULUJÄRVI ON VALMIS OTTAMAAN VASTAAN KEVÄÄN TULOVIRTAAMAT

Oulujoen vesistön kevään tulovirtaamaennuste vastaa pitkän ajan keskiarvoa. Tuoreen ennusteen mukaan kesäkauden virkistyskäytön tavoitetasot saavutetaan viimeistään kesäkuun alussa.

Viime vuoden lopun runsaat tulovirtaamat nostivat säännösteltyjen järvien vedenkorkeudet lähelle määräysten sallimia ylärajoja. Talvikaudella toteutetut keskimääräistä suuremmat juoksutukset laskivat vedenkorkeudet pitkän ajan keskiarvotasoille ja antoivat näin kevään tulovirtaamille tilaa säännöstelyaltaisiin. Keskimääräinen kevään tulovirtaamaennuste ja juoksutussuunnitelma nostavat vedenkorkeudet Oulujoen vesistön säännöstellyissä järvissä ympäristöllisille tavoitetasoille hyvissä ajoin ennen kesää.

Viime vuoden loppua sävyttivät voimakkaat lämpötilan vaihtelut, lämpimät sääjaksot ja runsas sadanta. Muun muassa lokakuun 125 millimetrin sadanta oli ennätyksellinen. Loka- ja marraskuun tulovirtaamat Oulujoen vesistöön vastasivatkin keskimääräisiä kevään tulovirtaamia. Juoksutukset ovat olleet kuluneen talven aikana selvästi keskimääräistä suurempia. Järvien vedenkorkeudet laskevat siihen asti, kunnes lumen sulaminen käynnistyy. Oulujoen vesistön lumen vesiarvon viimeisin maaliskuun puolivälissä tehty mittaustulos on 140 millimetriä, mikä on hiukan alle ajankohdan keskimääräisen arvon.

Oulujärven korkeus laskee vielä 20-30 cm

Sotkamon reitin säännösteltyjen järvien vedenkorkeudet ovat tällä hetkellä alle kymmenen edellisen vuoden keskiarvon ja selvästi alempana kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana. Tämän hetken vedenkorkeudet ovat Ontojärvessä NN+ 156,46 metriä, Kiimasjärvessä NN+ 136,78 metriä sekä Nuasjärvessä NN+ 136,22 metriä ja laskevat vielä huhtikuussa keskimääräisille kevätkorkeuksille.

Hyrynsalmen reitillä Kiantajärven vedenkorkeus NN+ 197,40 metriä ja Vuokkijärven NN+ 185,95 metriä ovat sekä viime vuotta että kymmenen edellisen vuoden keskiarvoa korkeammalla, mutta laskevat vielä keskimääräisille kevätkorkeuksille. Iso Pyhäntäjärven vedenkorkeus NN+ 146,27 metriä on juuri keskiarvossa.

Oulujärven vedenkorkeus NN+ 121,80 metriä on 40 senttimetriä alempana viime vuoden vedenkorkeutta, mutta vajaa 30 senttimetriä korkeammalla kuin kymmenen edellisen vuoden keskiarvo. Oulujärven vedenkorkeuden arvioidaan laskevan vielä 20-30 senttimetriä. Ajankohdan lumitilanteeseen ja kevätkauden keskimääräiseen sadantaan perustuva tulovirtaamaennuste aikavälillä 1.4.-15.6.2009 vastaa keskimääräistä tulvavolyymia eli tulovirtaamasummaa. Siihen perustuvan pinnankorkeusennusteen mukaan säännöstelyjärvien vedenkorkeuden ympäristölliset tavoitetasot saavutettaneen hyvissä ajoin ennen juhannusta.

Tervareitti 1.4.2009

▲Alkuun


OULUJÄRVEN JÄÄTIE SÄÄSTÄÄ KILOMETREJÄ

Yksityistä jäätietä kunnossapitävät veljekset saavat tienpitoon motivaatiota sata kilometriä lyhentyvästä kaupunkireissusta. Oulujärven jäätie pysyy kunnossa talkoovoimalla. Jäätie välillä Paltaniemi-Variskylä lyhentää huomattavasti paltamolaisten matkaa Kajaaniin.

Variskylässä Väisäsen talossa matka kaupunkiin lyhentyy noin 50 kilometriä suuntaansa, mikä on iso motivaatio Väisäsen veljeksille pitää jäätietä auki. Matti Väisänen kertoo jäätietä tehdyn omalla kustannuksella jo pitkän aikaa. Olemme pitäneet jäätietä kolmisenkymmentä vuotta, ja mukana on ollut muitakin kyläläisiä, kuten nytkin on. Suurin osa urakasta on kuitenkin ollut meillä. Jäätie lyhentää matkaa Kajaaniin 50 kilometriä, ja koska sieltä on tultava takaisinkin, on Kajaanin reissu yhteensä 100 kilometriä lyhyempi jäätien ansiosta. Suurin säästö siinä tulee polttoaineesta ja kaupunkiasiointiin käytetystä ajasta, eli sieltä se meidän panoksemme tulee takaisin.

YLE 30.3.2009

▲Alkuun


TULVIIN VARUSTAUDUTAAN OULUJOEN VESISTÖLLÄ

Kiantajärven vedenkorkeus on vielä koholla, mutta Sotkamon reitillä vedenkorkeudet ovat jo laskeneet. Oulujoen vesistöllä varaudutaan tavanomaisiin kevättulviin. Fortumin mukaan lumen vesiarvot ovat hieman ajankohdan keskiarvoa alempia.

Talvikauden aikana juoksutuksilla on jo laskettu Sotkamon reitin ja Oulujärven vedenkorkeuksia. Hyrynsalmen reitillä puolestaan Kiantajärven vedenkorkeus on vielä kymmenen edellisen vuoden keskiarvoa korkeammalla. Vedenkorkeus pudotetaan kuitenkin keskimääräiselle tasolle myös Kiantajärvessä.

YLE 27.3.2009

▲Alkuun


ROKUAN ALUEELLE HALUTAAN GEOPARK-STATUS

Rokualla ja sen lähialueilla on mahdollisuus päästä jäseneksi kansainväliseen Geopark-verkostoon. Verkosto on YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n suojeluksessa oleva geologisesti merkittävien kohteiden verkosto. Sen yhtenä tehtävänä on edistää kansainvälistä luontomatkailua ja luonnontieteiden opetusta.

Toteutuessaan Rokuan Geopark kattaisi alueen, joka ulottuu Muhokselta Oulujokivartta pitkin Oulujärvelle ja Manamansaloon. Geopark-hakuprosessia koordinoi Humanpolis Rokua osaamiskeskus. Geopark-verkosto on perustettu vuonna 2000 suojelemaan ja tekemään tunnetuksi maailman geologista perintöä. Maailmassa on tällä hetkellä 55 Geopark-kohdetta, joista runsaat 30 sijaitsee Euroopassa. Euroopan ulkopuolella merkittävän Geopark-maa on Kiina, jossa kohteita on 20. Pohjoismaiden toistaiseksi ainoa Geopark on norjalainen Gea Norvegica lähellä Osloa. Suomessa ja Ruotsissa kohteita ei vielä ole, mutta tunnusteluja jäsenyyden saamiseksi on Rokuan alueen lisäksi Pyhä-Luostolla ja Öölannin saarella Ruotsissa.

Muutakin kuin geologiaa

Geopark-verkoston kohteet perustuvat jokaisen alueen ainutlaatuisiin luonnonolosuhteisiin, aitoihin tuotteisiin ja elämyksiin sekä tarinoihin. Alueet ovat perin erilaisia paitsi geologialtaan, myös kulttuuriltaan ja historialtaan. Skotlannissa geologia yhdistyyluontevasti mallasviskin valmistukseen ja Australiassa aboriginaalien perinteisiin.

Rokuan Geoparkissa geologia yhdistyy hyvinvointiosaamiseen, Oulujokilaakson tervakulttuuriin ja luonnollisesti puhtaaseen pohjoiseen luontoon. Toteutuessaan Geopark koostuu Rokualla, Oulujärvellä ja Oulujokilaak-ossa sijaitsevista geologian, historianja historian kohteista. Suunniteltuja geokohteita ovat mm. Rokuan harju dyyneineen, rantavalleineen, lampineen ja soineen, Oulu järven retkeilyalueen harjusaaret, Muhos-muodostuman kohteet sekä Utajärven kivipuisto.

Näitä kohteita yhdistää Rokuan harjumuodostuman syntyhistoria viimeisimmän jääkauden loppuvaiheessa noin 10000 vuotta sitten. Historiaa ja kulttuuria edustavat Oulun ja Kajaanin linnoja yhdistänyt Keisarintie, Nimisjärven esihistoriallinen asuinpaikka, museot, taidenäyttelyt ja kirkot. Majoitus-, hyvinvointi-, ravintola- ja kauppapalvelut ovat niin ikään merkittävä osa toimivaa matkailukokonaisuutta.

Laajapohjaista yhteistyötä

Rokualta ja Oulujokilaaksosta uskotaan löytyvän runsaasti matkailullisestii mielenkiintoisiaja merkittäviä kohteita. Geoparkin avulla tuotteistettuna ne voivat avautua matkailijoille aivan uudella tavalla. Tämä kaikki vaatii kuitenkin paljon työtä ja kohteiden kehittämistä. Geopark-jäsenyyden saavuttaminen onkin pitkäkestoinen prosessi, joka onnistuakseen vaatii matkailuyritysten, viranomaisten ja tutkimuslaitosten yhteistyötä.

Erityisen merkittäväksi Geopark-hanketta koordinoivassa Humanpolis Rokuassa koetaan yhteistyö Geologian tutkimuskeskuksen, GTK:n, Metsähallituksen ja Oulun yliopiston kanssa. GTK:n kanssa Humanpolis valmistelee geologis-arkeologisen retkeilykartan julkaisemista, Metsähallitus on mukana reitistöjen kunnostamishankkeessa ja Oulun yliopistosta saadaan uutta tietoa Rokuan harjun rakenteesta ja syntyhistoriasta.

Geopark-status hyödyttäisi Oulujokilaaksoa monin tavoin. Alueen yrityksille se toisi työkalun uusien matkailijaryhmien tavoittamiseen kotimaasta ja ulkomailta. Jokilaakson asukkaille se toisi parempia ja etenkin paremmin merkittyjä ulkoilureittejä ja matkailupalveluja sekä tietoa alueen luonnonolosuhteista.

Tervareitti

▲Alkuun


VAALAAN KUNNOSTETAAN VIRTAVESIALUE

Oulujoen alkuperäiseen uomaan rakennetaan Vaalassa kalojenkin mieleen olevaa virtavesialuetta. Työ on osa Oulujoen virkistys- ja moninaiskäytön kehittämistä. Noin kuukauden kestävän työmaan aikana suurennetaan Ison Kauansaaren virtausaukkoja ja tehdään saaren ja Poukamonkankaan väliselle vesialueelle kalojen kutusoraikkoja. Niiden toivotaan kelpaavan esimerkiksi taimenelle.

Tekninen johtaja Juha Airaksinen Vaalan kunnasta kertoo, että työt piti tehdä jo viime vuonna, mutta silloin vesi oli liian korkealla. Sama syy uhkaa työmaata nytkin. "On epävarmaa, saammeko aivan kaikkea tehdyksi, mutta pääosin suunnitelma toteutuu", Airaksinen uskoo. Virtausaukkoja on työn ajaksi tukittu. Vesialueen kunnostuksen jälkeen ne kaivetaan entistä leveämmiksi ja syvemmiksi. Saareen johtavia kävelysiltoja korotetaan. Virtavesialueelle rakennetaan myös virtausta ohjaavia suisteita, kaivetaan monttuja ja tehdään kiveyksiä. Ruoppauksia ja maa-ainesten vaihtoja tehdään noin 3 000 kuutiometriä.

Kohteen kustannusarvio on 100 000 euroa. Kainuun ympäristökeskus maksaa siitä 32 500 euroa, Fortum 37 500 euroa ja Vaalan kunta 30 000 euroa. Kunnostettava vesialue jäi erilleen Oulujoen pääuomasta Jylhämän voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä. Ruoppauspenkereitä purettiin vuosina 1993ja 1998. Virtausnopeudet saaren ja mantereen välissä ovat kuitenkin liian pienet, jotta arvokalat viihtyisivät siellä.

Kaleva

▲Alkuun


RIITA SILTARUMMUSTA KONEISTOA VASTAAN

Jussi J. Ikäheimo on sitkeä eläkeläinen. Hän kokee tulleensa kohdelluksi väärin vesiviranomaisten, Oulun kaupungin ja Oulun Energian taholta Oulujoessa sijaitsevan Heikkilänsaaren siltakiistassa. Ikäheimo ei anna periksi, vaikka hän on kärsinyt tappion Vaasan hallinto-oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Ikäheimo on sitä mieltä, että Heikkilänsaaren ja jokirannan väliin on tehty vääränlainen yhteys. Oikea silta on vaihtunut "vippaskonstein" paperisodassa pelkäksi siltarummuksi. Tapahtumat juontavat 1990-luvun lopulle ja Merikosken voimalaitoksen padotuskorkeuden nostoon.

Ikäheimo on kerännyt oman kantansa tueksi vinon pinon vakuuttavaa paperiaineistoa sekä äänitteitä. Se, miten Heikkilänsaaren asukkaita on onnistuttu Ikäheimon mielestä jymäyttämään, selittyy sillä, etteivät vesiviranomaiset ole käyneet paikalla tutustumassa tosiasioihin vaan tuijottaneet kuivia papereita. Jussi J. Ikäheimo on saanut tuekseen kansanedustaja Erkki Pulliaisen (vihr.), joka on tehnyt Ikäheimon puolesta ja toiveesta oikeusministeriöön tutkintapyynnön asioiden oikeasta tilasta. Ministeri Tuija Braxista (vihr.) vaan ei ole toistaiseksi kuulunut mitään.

Tutkintapyynnön perusidea on juuri se, että viranomaislausuntoja on annettu tutustumatta asioiden todelliseen laitaan. Ikäheimolla on tämänsuuntaisista tunnustuksista äänitteitä. "Olen ottanut keskusteluja nauhalle, sillä mitenpä muuten yksin oleva kansalainen voi todistaa sanansa virkakoneistoa vastaan."

"Jos oikeusministeriö ei ryhdy tutkimaan virastojen toimintaa, seuraavaksi valitetaan eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tarkoitus on hakea korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuomion purkua. Odotan, mitä ministeriö tekee. Viranhaltijoiden toiminta on ollut täysin puutteellista. He ovat itsekin myöntäneet minulle perustelunsa hatariksi." "Viranomaiset kumartavat yhtiöitä eivätkä kuuntele ihmisiä. Kyllä toiveet Oulujoen virkistyskäytön lisäämisestä ovat turhia niin kauan, kun näin on", Ikäheimo väittää.

Sillasta suunnitelma

Jussi J. Ikäheimon papereista löytyy Heikkilänsaaren uuden sillan suunnitelmat. Ne on tehty 1987. "Kunnon siltasuunnitelmilla on harhautettu tiehoitokunta niin, ettei se ryhtynyt valittamaan padotuskorkeuden nostosta, josta Oulun Energia on saanut miljoona hyödyn." Kymmenessä vuodessa siltasuunnitelmat ehdittiin sivuuttaa. Mielikuva sillasta eikä rummusta Heikkilänsaaren asukkaille kuitenkin jäi.

"Tarkastusmiesten lausunnossa 23. tammikuuta 2004 todetaan, että luvanhaltija eli Oulun kaupunki ja Energia ovat edelleen vastuussa Merikosken padotuskorkeuden korottamisesta myöhemmin mahdollisesti aiheutuvista vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä", Ikäheimo perustelee vaatimusta siltarummun korvaamisesta oikealla sillalla.

Siltarummun takia Heikkilänsaaren ympäri ei enää pääse veneellä. Suurempi ongelma on kuitenkin se, että pelkkä rumpuaukko patoaa vettä Heikkilänputaaseen toisin kuin vanha, purettu silta. Ikäheimo on mitannut padotuksen korkeudeksi 48 senttiä! Padotus aiheuttaa myös akanvirran, jolloin Heikkilänpudas täyttyy jokiuomasta kertyvästä roskasta saaren alapuolelta. Rummun läpivirtaama ei riitä pitämään pudasta puhtaana. "Virkistyskäyttö ja viihtyvyys ovat menneet saaren ja mantereen välisestä vesialueesta."

"Kaiken huipuksi olen saanut Pohjois-Suomen ympäristölupavirastosta todistuksen, ettei ympäristölupavirasto eikä sen edeltäjä Pohjois-Suomen vesioikeus ole edes myöntänyt lupaa nykyisen Heikkilänsaaren sillan eli siltarummun rakentamiseen eikä lupa ole edes vireillä", Ikäheimo näyttää 8. helmikuuta 2007 päivättyä dokumenttia ja vaatii Heikkilänsaareen takaisin oikeaa siltaa.

Kaleva 24.3.2009

▲Alkuun


SAALISPALAUTETTA PALJON KAJAANISTA

Heinäkuussa kalastetaan eniten. Haukea nousee enemmän kuin harjusta. Saalispalautteen avulla esimerkiksi istutukset voidaan suunnitella oikein. Virkistyskalastajat ovat ruvenneet saalispalautteen antajiksi kohtuuinnolla. Kajaanilaiset ovat antaneet saalispalautetta poikkeuksellisen paljon asukasmäärään nähden.

Vuonna 2008 kaikesta saalispalauteesta 11 prosenttia antoivat helsinkiläiset, 10,7 prosentia joensuulaiset, 10 prosenttia tamperelaiset ja 9,3 prosenttia kajaanilaiset. Saalispalautteen perusteella tavallisimmat saaliskalat olivat viime vuonna taimen ja kirjolohi. Haukea kalastajat saivat hieman enemmän kuin harjusta. Uistelukalastuksen osuus on 37,7 % ilmoitetusta saaliista. Perhokalastajat narrasivat kokonaissaaliista 28,9 prosenttia. Eniten ilmoituksia tuli heinäkuun saaliista.

Saalispalautteen avulla esimerkiksi istutukset voidaan suunnitella oikein. Suurin osa palautteesta on tullut virkistyskalastajilta. Kalansaalistiedot voi lähettää myös nimettömänä

YLE 21.3.2009

▲Alkuun


VERKKOKALASTAJILTA HALUTAAN SAALISTIETOJA

Metsähallitus toivoo saavansa jatkossa saalispalautetta myös verkkokalastajilta. Viime vuonna käynnistyneeseen saalispalautepalveluun saatiin Kainuussa vastauksia pääosin virkistyskalastajilta.

Nimettönä jätettävien palautteiden perusteella kehitetään kalastuspaikkoja, suunnitellaan istutuksia ja kalastuspalveluita. Eräsuunnittelija Kari Sarajärvi sanoo virkistyskalastajilta saatujen saalispalautteiden perusteella kainuulaisen kalastajan olevan tyypillisesti 45-50-vuotias mies.

Kalalajeista ykkössaalis on tietenkin kirjolohi, kun se tulee näistä istuta-ongi-paikoilta. Kalastussesonki on tietenkin kesäaika ihan selkeästi. Viime keväänäkin palautetta alkoi tulla vasta kesäaikana. Mutta esimerkiksi Hossassa syyskuussa palautteita tuli eniten, eli suhteellisesti syyskuu oli siellä se vilkkain kalastuskuukausi. Kalastus on hyvä ja tärkeä harrastus monelle ihmiselle Kainuussa. Ja onneksi, sillä Kainuussa on hyvät kalavedet.

YLE 20.3.2009

▲Alkuun


IIJOEN LOHILLE HAETAAN SIIRTOLUPAA

Sukukypsiä emolohia siirretään Iijoen voimalaitospatojen ylitse vapaalle osalle jokea, mikäli tähän saadaan tarvittava lupa. Tavoitteena on siirtää tänä ja ensi vuorina yhteensä 200 sukukypsää kalaa. Siirto on osa Vaelluskalat palaavat Iijokee hanketta. Iijoen vesistön kalastusalue on tehnyt päätöksen liittyä hankkeen sopijaosapuoleksi ja anoa siirtolupaa Kainuun TE-keskukselta.

Hankkeen tavoitteena on perustaa luonnonvaraisesti lisääntyvä vaelluskalakanta istuttamalla Iijoen alkuperäistä lohikantaa olevia poikasia jokialueelle ja siirtämällä lisääntymisalueilleen nousemaan pyrkiviä lohia voimalaitospatojen ylitse. Tarkoituksena on ottaa kiinni Iijokisuun voimalaitospatjojen alapuolelta lohia kesällä ja siirtää ne autoilla joen vapaille osille. Kaloihin kiinnitetään radiolähetin toiminnan tuloksellisuuden seuraamista ja sen ohjaamista varten.

Laki vaatii luvan kalojen siirtoon. Vaarana on se, että kalojen mukana kulkeutuu merialueilla esiintyviä tauteja, joita ei sisävesillä ole. Jotta emolohet pysyisivät hengissä, kalastusalue korostaa asenteiden merkitystä. "Kun jokainen osakaskunta ja kyläkuima huolehtii siitä, että ainakaan meidän tontilla ei emolohia tapeta, niin silloin homma onnistuu", sanoo kalastusalueen isännöitsijä Mikko Torssonen.

Kalastuksen valvontaa tehostetaan lohien siirron jälkeen. Valvontaa on tarkoitus kääntää ohjaavaan ja neuvovaan suuntaan. Siirrettävien lohien vapauttamispaikat rauhoitetaan kahdeksi viikoksi niiden kotouttamisen varmistamiseksi.

Kaleva

▲Alkuun


OULUNKAARI SIIRTÄISI MERITUULIPUISTON KAUEMMAKSI NATURA-ALUEESTA

Oulunkaaren ympäristölautakunta muistuttaa, että Nimettömän, Luodematalan ja Hoikan Natura-alueet jäisivät saarekkeiksi merituulipuiston sisälle.

Oulunkaaren ympäristölautakunta siirtäisi Haukiputaan edustalle suunnitellun merituulipuiston kauemmaksi Natura-alueeseen kuuluvilta Nimettömän, Luodematalan ja Hoikan alueilta. Lautakunta muistuttaa Pohjois-Suomen ympäristökeskukselle jättämässään lausunnossaan, että alueet jäävät suunnitelmassa saarekkeiksi merituulipuiston sisälle. Saaret on suojeltu harvinaisten kasvien, maan kohoamisen ja muuttolintujen pesimis- ja levähdyspaikkojen vuoksi. Lautakunta toteaa myös, että arviointisuunnitelmassa epäselväksi on jäänyt miksi maakuntakaavassa merellä ja rannalla olevat neljä vaihtoehtoista tuulivoimala-aluetta eivät sisälly hankkeen vaihtoehtoihin.

YLE 17.3.2009

▲Alkuun


VEDENKORKEUDEN VAIHTELU SYÖ JÄÄTÄ

Aittokosken yläpuolisen vesialueen poikkeuksellinen säännöstely alkoi viikonvaihteessa. Viikonlopun aikana lasketaan altaan vedenkorkeutta puolisentoista metriä ja nostetaan sitten viikon aikana. Syy on sama kuin viime keväänäkin – Aittokosken ja Seitenoikean välisen 110 kilovoltin voimajohtolinjan peruskorjaus, jota riittänee vielä ensi keväällekin.

Linja on jo 50 vuotta vanha. Pylväät ovat jo osittain lahonneet, ja myös virtajohtojen ukkossuojausta parannetaan. Kiinteistövastaava Seppo T. Heikkinen Fortumista kehottaa ihmisiä erityiseen varovaisuuteen Aittokosken yläpuolisella altaalla. Muutenkin jäät ovat noin 15 senttiä ohuemmat kuin tavallisesti, ja siihen vielä tämä veden humpaaminen, hän toteaa. Heikkinen varoittaa erityisesti kalastajia, sillä seisovat pyydykset saattavat jäädä jäähän kiinni. Samoin kelkkailijoiden kannattaa välttää Aittokosken yläpuolista aluetta.

Ylä-Kainuu

▲Alkuun


MERIKOSKEN VOIMALAITOS RAUHOITTI JÄIDEN MASSAVYÖRYN

Vuonna 1936 jäät lähtivät Oulujoesta vappuna. Jäidenlähtö oli tuohon aikaa komeaa katseltavaa ja varsinkin kuunneltavaa. Vapaana virtaava joki laittoi valtavat jäämassat liikkeelle ja tarjosi kaupunkilaisille huikean luonnonnäytelmän. Iltapäivällä kello 16 olivat jäät Kalevan lehtijutun mukaan irronneet kolmen kilometrin pituiselta alueelta Knuutilan talon yläpuolelta, josta ne soljuivat kohti Merikoskea.

"Jäiden menoa Merikosken läpi kesti noin puolitoista tuntia. Veden paine tuli lopulta kuitenkin niin suureksi, että patojen täytyi murtua ja se tapahtuikin suurella ryskeellä. Aluksi avaantui Tuiran väylä ja kun se tapahtui, alkoi vesi luonnollisesti laskeentua. Tällä välin oli vesi peittänyt Lohipadonniemen melkein kokonaan ja Hupisaaret ikäänkuin upposivat veteen."

Pelkästään hurjaa katseltavaa jäiden sulaminen ei ollut, sillä se aiheutti tulvia ja katkaisi kulkuväyliä. Kaleva jatkaa: "Veden saartamiksi joutui silloin myöskin Autokahvilan alapuolella oleva bensiiniasema ja läheltä piti, ettei jo Autokahvilakin joutunut veden piirittämäksi. Vänmanin sillan veivät nyt jäät kokonaan mukaansa ja kaupungin satamakonttorin kohdalle syntyi laaja jääpalo, jota dynamiittipanoksilla oli rikottava ettei vesi sen vaikutuksesta pääse nousemaan kaupungille."

Kaksitoista vuotta myöhemmin Merikosken voimalaitos aloitti toimintansa ja jäidenlähtö muuttui rauhalliseksi ja hiljaiseksi tapahtumaksi.

Kaleva 13.3.2009

▲Alkuun


PERHOKERHOLLE JA KARI TERVOLLE VESISTÖTEKO-PALKINNOT

Sotkamolainen arkkitehti Kari Tervo ja Kajaanin Perhokerho ovat saaneet Oulujoen reitti ry:n jakamat Vuoden vesistöteko tunnustuspalkinnot. Perjantaina kuudetta kertaa Kajaanissa Joen juhlassa jaetut vesistöteko-palkinnot myönnetään Oulujoen vesistöalueen ympäristön ja elävän kulttuurin vaalimisesta.

Ensi vuonna 30 vuotta täyttävä Kajaanin Perhokerho sai tunnustuksen pitkäjänteisestä työstään herrasmiesmäisen urheilukalastuksen eteen ja Oulujoen vesistön urheilukalastuksen perinteiden ja historian esilletuomisesta Renforsin hengessä. Kerho on järjestänyt perhonsidonnan SM-kilpailuja jo 25 vuotta.

Puheenjohtaja Kimmo Virtanen sanoi arvostavansa perhokerhon saamaa huomionosoitusta. Hän piti sitä hienona tunnustuksena kerholle, jossa on satakunta jäsentä. Nuorin jäsen on esikouluikäinen. Uusien nuorten jäsenten saaminen on Virtasen mukaan yksi kerhon haasteista. Toinen haaste on saada nuoret pysymään toiminnassa. Harrastus tahtoo jäädä, jos opiskelut vievät muualle Suomeen. Kajaanin Perhokerho on jäsenistönsä mukaan yleiskalastusseura, vaikka perhokalastuksella ja -sidonnalla onkin siinä oma, tärkeä osansa.

Intohimo asiaan

Tervo palkittiin viime keväänä ilmestyneestä kulttuuriympäristöohjelmasta Sotkamo – Kainuun etelä, joka palkintoperustelujen mukaan on ylittänyt tavallisen virkamiestyön laadussa ja laajuudessa sekä rakkaudessa aiheeseen. Intohimo asiaan, siitähän se lähtee. Kotipaikkakunta ja niin edelleen, oli Kari Tervon vastaus perusteluihin. Tervo ei eilen sairastumisen takia päässyt palkitsemistilaisuuteen, vaan hän kommentoi asiaa Kainuun Sanomille puhelimitse. Tervo luonnehti palkintoa yllättäväksi. Mutta mukavaa, että saa jostain välillä tunnustustakin. Kotiseututyö on Tervon sydäntä lähellä, ja sen hän arvioi myös näkyvän 380-sivuisessa kirjassa. Teos tuo esiin kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuskohteita ja perinnemaisemia, joita Sotkamossa on runsaasti. Tervo on syntyisin Sotkamossa; kotipaikka jäi sittemmin Talvivaaran nikkelikaivoksen alle. Hän palasi kotikuntaansa kymmenkunta vuotta sitten.

Kainuun Sanomat

▲Alkuun


KIANTAJÄRVESTÄ EI YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIA

Arviointia ei tehdä, koska Kainuun ympäristökeskuksen mukaan siihen ei ole tarpeeksi perusteita. Suomussalmen Kiantajärvestä ei tehdä ympäristövaikutusten arvointia. Kainuun ympäristökeskuksen osastopäällikkö Sirkka-Liisa Markkasen mukaan ympäristövaikutusten arviointiin ei ole tarpeeksi perusteita.

Järveä säännöstelevä Fortum hakee Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta lupaa säännöstellä järven pintaa myös talviaikaan. Suomussalmelaiset ovat vastustaneet voimayhtiön suunnitelmia ja hakeneet ympäristökeskukselta ympäristövaikusten arviointia.

Kainuun Sanomat

▲Alkuun


ROKUAN HUIPULLE KUNNOSTETAAN HULPPEA NÄKÖALAPAIKKA

Rokuan maisemat aukeavat ihailtaviksi uudella tavalla, kun vaara-alueen korkeimmalla kohdalla sijaitseva Pookin palovartiotorni kunnostetaan näköalapaikaksi. Katse kantaa tornista kauas. Kirkkaalla säällä horisontista voi erottaa 60 kilometrin päässä sijaitsevan Otanmäen kaivostornin ja Oulujärven aavat.

Pookivaaralle rakennettiin puinen palovartiotorni jo vuonna 1936. Sota-aikana siellä toimi ilmavalvonta-asema. Muun muassa Oulun tuhoisimman pommituksen hälytys tuli Rokuan kautta. Paikalla on ollut myös puinen kolmiomittaustorni. Tornin saneeraussuunnitelman tehnyt arkkitehti Kimmo Kuismanen arvelee, että nykyinen metallirunkoinen torni on peräisin 1950-luvun puolivälistä. "Se on rakennettu samanlaisilla tyyppipiirustuksilla kuin monet muut tornit ympäri maata. Korjauksissa tornin ulkoasu säilytetään", Kuismanen kertoo.

Torni avataan yleisölle ensi kesänä, mutta todennäköisesti vain sen toiselle välitasolle saakka. Turvallisuudesta ei haluta tinkiä. Lopullisesti katselukorkeus määräytyy rakennus- ja pelastusviranomaisten lausunnon perusteella. Jatkossa autoilua Pookin laelle rajoitetaan. Lähelle vievä tie kuitenkin kunnostetaan ja rakennetaan pysäköintialue.

Tornin vieressä on myös yhtä aikaa ensimmäisen tornin kanssa rakennettu pieni palovartijan mökki. Se on nykyisin kaikille avoin, muutaman laveripaikan autiotupa. Arkkitehti Kuismanen on tutkinut myös Pookin laelle sijaitsevan hiihtomajan kunnon. Hänen mukaansa vankka hirsirakennus saadaan säilytetyksi suhteellisen kevein korjauksin.

Rokua oli jo ennen sotia tunnettu retkeily- ja hiihtoalue. Sotavuosien jälkeen etenkin oululaiset saapuivat hiihtämään köyhien tuntureiksi kutsutuille vaaroille sankoin joukoin. Juna toi hiihtokansan Ahmaksen asemalle ja siitä suksittiin kohti mäkimaastoa.

Pookin tornin kunnostus on osa Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelujen Kulma-hanketta. Kulttuuriperintöä on nostettu matkailun voimavaraksi Rokuan lisäksi Kalajoella ja Kuusamossa.

Kalajoella Rahjan ja Siiponjoen Natura-alueella viime vuonna tehdyissä muinaismuistoinventoinneissa löydettiin 51 uutta kohdetta ja 197 muinaisjäännöstä.

Kuusamossa on kartoitettu Oulangan latoja ja kämppiä. Pienen Karhunkierroksen suosituin kämppä Siilasmaja kunnostettiin viime syksynä. Ensi kesänä Oulangalla pistetään ryhtiin tusinan verran latoja.

Kaleva 2.3.2009

▲Alkuun


OULUJÄRVI 40 SENTTIÄ YLI NORMAALITASON

Oulujärven vedenkorkeus on nyt noin 40 senttimetriä yli ajankohdan keskitason. Ympäristökeskuksen mukaan vedenkorkeus todennäköisesti laskee maaliskuun loppuun mennessä noin 30–40 senttimetriä. Kiantajärvi on Ämmänsaaren kohdalla noin 120 senttimetriä yli ajankohdan keskiarvon. Tämä on korkeimpia arvoja vuodesta 1961 lähtien.

Myös muissa maakunnan suurissa järvissä vedenpinta on yli ajankohdan keskiarvon, vaikka vedenkorkeudet ovat laskeneet vuodenvaihteen jälkeen. Vedenkorkeudet laskevat yleensä huhtikuun loppua kohden, minkä jälkeen ne lähtevät jälleen nousuun.

Oulujoen virtaama pysynee lähiviikkoina lähellä nykyisiä arvoja, riippuen Oulujärven juoksutuksista. Jylhämässä virtaama oli kuun vaihteessa 400 kuutiometriä sekunnissa. Helmikuun loppupuolella virtaama oli välillä vain 250 kuutiometriä sekunnissa. Viime viikonloppuna Oulujärvessä jäänpaksuudeksi mitattiin Manamansalossa 38 senttimetriä ja Paltaselällä 41 senttimetriä, molemmissa yli 10 senttimetriä keskiarvoa vähemmän.

Suomussalmen Pesiöjärvellä jäätä mitattiin 35 senttimetriä, 17 senttimetriä keskimääräistä vähemmän. Kuhmossa Lammasjärven mittaus osoitti 42 sentin jääkerroksen, mikä on yhdeksän senttiä alle keskiarvon.

Kainuunsanomat 3.3.2009

▲Alkuun


LOHEN NOUSU OULUJÄRVEEN TAAS LÄHEMPÄNÄ

Lohen nousu Oulujärveen on taas lähempänä toteutumistaan. Kainuun maakunta päätti myöntää 230 511 euroa Euroopan aluekehitysrahaston rahaa ja valtion rahaa Oulujoen kalateiden suunnitteluun Kainuun puolella. Helmikuun alussa Pohjois-Pohjanmaan maakunta hyväksyi noin puoli miljoonaa euroa EAKR:n ja valtion rahaa kalateiden suunnitteluun omalla alueellaan. Maanantaina Kainuun maakunnan yhteistoimintaryhmä (MYR) hyväksyi Kainuun osuuden rahoittamisen. Hanke on EAKR-ohjelman mukainen ja toteuttaa Kainuun maakuntaohjelmaa.

Kaikkiaan Kainuun osuus on 325 453 euroa. Kainuun ympäristökeskus sai rahoitusta kahden voimalaitoksen, Nuojuan ja Jylhämän, kalatiesuunnitelmiin. Oulujoen kalatiehanke on mittavin koskaan Suomessa toteutettava vastaavanlainen hankekokonaisuus.

Kainuun Sanomat 23.2.2009

▲Alkuun


VAELLUSLOHI ON PALAAMASSA IIJOKEEN

Lähes puoli vuosisataa laitoshoidossa ollut Iijoen lohi saattaa palata kotijokeensajo ensi kesänä. Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke on hakenut ylisiirtolupaa kutulohien siirtämiseksi patojen yläpuolelle Kainuun TE-keskukselta. Eräsuunnittelija Pirkko-Liisa Luhta Metsähallituksen Pohjanmaan alueelta uskoo vahvasti, että viranomainen myöntää kutulohelle ylisiirtoluvan. "Jos lupa saadaan, lohi lähtee siirtymään heti. Ennemmin tai myöhemmin lohi saadaan palautettua kotijokeensa. Hieno lähtökohta on mielestäni se, että hankkeessa ovat mukana kaikki Iijokilaakson kunnat", Luhta sanoo. Iijoen lohi on yksi kolmesta jäljellä olevasta Suomen 20:stä Itä-meren puoleisesta lohikannasta. Kodittomana sitä on kuitenkin säilytetty vuodesta 1961 lähtien laitoksissa.

Erinomaisen lähtökohdan palauttamiselle antaa Luhdan mielestä erityisesti se, että Iijoen kaikki sivujoet on perattu ja kunnostettu uittoperkausten jäljiltä. Tuotantokelpoista lisääntymisaluetta on valtava määrä, arvioiden mukaan 600-800 hehtaaria. "Miljoonanavetta on pidetty vuosikymmenet iskussa. Esimerkiksi Kostonjoen alueet tuottavat tosi hyvin", selventää Luhta. Metsähallitus aloitti kotiutusistutukset pienpoikasilla vuonna 2006. Sähkökalastusten tulokset poikasten selviytymisestä ovat enemmän kuin lupaavat. Merelle vaeltavat lohet palaavat kotijokeensa kutemaan. "Selviytymismahdollisuudet ovat 3-3,5 kertaa paremmat kuin laitoskasvatetuilla kaloilla."

Lohta on yritetty palauttaa vuosikymmenien aikana monilla erilaisilla toimenpiteillä, mutta se ei ole kuitenkaan onnistunut. Muutama vuosi sitten havaittiin, että on olemassa toinenkin keino, ylisiirrot. Nyt ensimmäisessä vaiheessa kutulohet siirretään patojen ohi tuotantoalueelle. Sadan lohen käyttäytymistä ja liikkumista Oulun yliopisto tutkii telemetriaseurannalla.

Iijokivarressa on tarkoitus poistaa ojituksia alueilta, joilla ojituksilla ei ole metsätaloudellista merkitystä. Veden laatu paranee ja alivirtaamat vähenevät. Tavoitteena on rakentaa myös lisää kalateitä parantamaan vaelluskalojen nousemista kotijokeensa. "Vaelluskalan palauttamisella on merkitystä niin matkailulle kuin Iijoen vesistöalueen vetovoimaisuudelle. Kokonaisuudessa ei ole kysymys vain lohesta, vaan myös muista vaelluskaloista, meritaimenesta ja siiasta."

Hankkeessa ovat mukana Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, RKTL, Oulun yliopisto, Metsähallitus ja Iijokivarren kunnat ja kalastusalueet.

Kaleva 23.2.2009

▲Alkuun


ROKUA PALJASTAA SISIMPÄNSÄ

Viime jääkauden sulamisvesien muovaaman Rokuan vaara-alueen geologinen rakenne selvitetään. Oulun yliopiston vesi- ja ympäristötekniikan laboratorion ja geotieteiden laboratorion vetämässä tutkimuksessa haetaan syitä Rokuan järvien vesikatoon.

Pohjaveden tasosta riippuvien. lasku-uomattomien järvien pinta on laskenut kausittain ainakin 20 vuoden ajan. Syyksi on epäilty muun muassa ojituksia. sillä ojiin purkautuu paikoitellen runsaasti pohjavettä. Myös sadannan merkitys vaihteluun selvitetään.

Tutkija Pekka Rossi kertoo. että vaaroille perustetaan 3-4 tutkimuslinjaa. joissa maaperän kerrosrakenne ja kallion pinnan vaihtelu selvitetään seismisellä heijastusluotauksella. Pienten räjäytyspanosten synnyttämät seismiset heijastumat mitataan. ja niistä saadaan tietoa maa- ja kallioperän rakenteesta. Menetelmää testattiin marraskuussa. Työt jatkuvat lumien sulettua. Tutkimuslinjaa perustetaan yhteensä noin 12 kilometriä. "Jos maanomistajan alueelle suunnitellaan tutkimuksia. otamme häneen yhteyttä. Vaikka maastoon ei jää pysyviäjälkiä, mitään ei tehdä ilman lupaa". Rossi lupaa.

Rokualle perustetaan myös sääasema. jolla saadaan tietoa esimerkiksi alueen sadannasta. haihdunnasta ja maan kosteudesta. Alueelta purkautuvien purojen virtaamia mitataan mittarein sekä manuaalisesti. Myös pohjaveden mittauspisteitä tehdään lisää. Kun kenttämittauksia on tehty tarpeeksi. voidaan kertyneen tiedon avulla muodostaa Rokuan alueen vesitalousmalli. Se kertoo pohjaveden liikesuunnat ja auttaa ennustamaan veden korkeuden vaihteluja. Tutkimus selvittää myös. voidaanko veden pinnan muutoksiin vaikuttaa.

Tutkimus tukee myös Rokuan tietä Unescon Geopark-verkoston jäseneksi. Verkosto edistää luontomatkailua ja luonnontieteiden opetusta. Geopark-alue ulottuisi Muhokselta Manamansaloon. Geopark-status avaisi uusia mahdollisuuksia Rokun matkailulle. Jo nyt on tullut tiedusteluja kohteisiin tehtävistä tutustumiskäynneistä.

Kaleva

▲Alkuun


PRINCESS OF SAIMAA SIIRTYY OULUJÄRVELLE

Moottorialus M/S Princess Of Saimaan paikka on ensi kesänä Kalkkisillalla ja se siirtyy liikennöimään Oulujärvelle. Laiva on aikaisimpina kesinä seilannut Nuasjärvellä. Se on ollut tuttu näky Kauppatorin rannassa. Kippari Pekka Kinnunen PM-varustamosta kertoo, että Oulujärvi yksinkertaisesti kiinnostaa. Myös asiakkaat ovat usein kyselleet mahdollisuuksia päästä tutustumaan Oulujärveen.

Oulujärvi on ollut aikalailla hyödyntämätön alue lukuunottamatta höyrylaivaliikennettä. Siellä on paljon enemmän nähtävää kuin Nuasjärvellä. Jos risteilyt eivät vedä, äkkiäkös alus nostetaan rekan lavalle, ja palataan takaisin Nuasen puolelle. Kinnunen neuvottelee parhaillaan laituripaikoista Ärjään ja muihin Oulujärven kiinnostaviin paikkoihin.

Satamaolosuhteet varmistuvat ensi viikolla.

Ensi kesän suunnitelmissa on, että Princess of Saimaa liikennöi aikataulun mukaisesti Kajaaninjoella puolentoista tunnin risteilyjä. Reitti kulkee Kalkkisillalta Paltasalmen tienoille. Kinnunen ei vielä tiedä varmaksi, tuleeko retkiä jokaiselle päivälle.

Tilauksesta laiva liikennöi mihin tahansa Oulujärvellä.

Ratkaisematta on myös se, mistä isot ryhmät laivaan pääsevät. Linja-autot eivät pääse Kalkkisillalle, joten paikka pitää vielä sopia. Kalkkisiltahan ei ole mikään satamapaikka, mutta kyllä Princess of Saimaa saadaan siellä pysymään voimakkaasta virtauksesta huolimatta.

Princess of Saimaa on 55-paikkainen moottorialus, jonka miehistössä on kaksi. Kipparin lisäksi kansimies, jonka tehtävänä on myös tarjoilu. Laivalla on A-oikeudet, mutta ruokatarjoilua ei ole. Me keskitytään kuljettamiseen ja laivassa tapahtuvaan tarjoiluun

Kainuunsanomat 18.2.2009

▲Alkuun


YMPÄRISTÖKESKUS: OULU-HAUKIPUTAAN MERITUULIPUISTON ARVIOINTIOHJELMAA TÄYDENNETTÄVÄ

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on antanut YVA-yhteysviranomaisena lausuntonsa Oulun-Haukiputaan edustan merituulipuiston ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Lausunnossaan ympäristökeskus toteaa, että arviointiohjelmaa tulee täydentää tuulivoimapuiston sijoitusvaihtoehtojen osalta. Myös tutkittavia sähkönsiirron reittivaihtoehtoja tulee lisätä. Ympäristökeskus kaipaa myös suunnitteilla olevien merituulipuistojen yhteisvaikutusten arviointia. YVA-menettelyn aikataulu on asetettu liian tiukaksi.

Tarkennuksia tulee tehdä myös suunniteltuihin linnusto-, kalasto- ja maisemavaikutusten arviointiin. Hankealue on kalataloudelle tärkeää matalikkoaluetta ja sijoittuu kansallisesti tärkeälle lintualueelle. Mahdollisia vaikutuksia merialueen virtauksiin ja veden vaihtuvuuteen tulee arvioida ja näin selvittää mahdolliset vaikutukset rannikon vesien käyttökelpoisuuteen ja ekologiseen tilaan.

Ramboll Finland Oy:n laatimasta arviointiohjelmasta tuli ympäristökeskukselle yhteensä 28 lausuntoa ja kannanottoa, jotka on otettu huomioon ympäristökeskuksen lausunnossa.

Pohjolan Voima Oy:n merituulipuisto sijoittuisi avomerelle Haukiputaan ja Iin kuntien merialueille lähimmillään noin 10 kilometrin päähän Haukiputaan keskustasta ja noin 20 kilometrin päähän Oulun keskustasta. Nimettömänmatalan suunnittelualue on pinta-alaltaan noin 15,5 neliökilometriä ja Hoikka- Hiue-Luodeleton suunnittelualue noin 55 neliökilometriä. Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan maksimissaan 162 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat noin 3–5 megawattia.

RM 13.02.2009

▲Alkuun


LANNOITTEET KUORMITTAVAT JOKIA POHJOIS-POHJANMAALLA

Pohjois-Pohjanmaan ympäristöntilakatsauksesta käy ilmi, että vesistöjen ongelmat näkyvät selvimmin alueen eteläosan jokivesissä. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tuoreen ympäristöraportin mukaan maa- ja metsätalouden lannoitteet kuormittavat eniten Oulun eteläpuolisia jokia.

Ravinteiden mukana jokiin huuhtoutuu fosforia, joka jää kuormittamaan pitkäksi aikaa vähävetisiä jokia. Uusia tehokkaita vesiensuojelutoimia tarvitaankin lisää vesistöjen hajakuormituksen estämiseksi. Osastopäällikkö Anneli Ylitolonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo, että Pohjois Pohjanmaan teollisuuden jätevedet on saatu kuriin ja puhdistamot ovat tehokkaita. Vesistöjen kuormitus on näin ollen vähentynyt vuosikymmenien aikana.

Varsinkin näissä pienissä ja vähävetisissä jokivesissä ongelmana on maa- ja metsätalouden aiheuttama hajakuormitus. Tällaisia kuormitettuja jokia ovat etenkin eteläpuolen joet eli esimerkiksi Temmesjoki ja Siikajoki, Ylitolonen sanoo.

YLE Oulu 11.2.2009

▲Alkuun


KIANTAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELY HIERTÄÄ SUOMUSSALMELLA

Fortum Power and Heat on hakenut Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta Kiantajärven säännöstelypäätöksen vedenjuoksutusta ja vedenkorkeutta koskevan lupamääräyksen 13 E kumoamista. Suomussalmella Fortumin esitystä ei hyväksytä. Jäällä liikkuminen vaikeutuisi suomussalmelaisten mukaan selvästi.

Kyseisen lupamääräyksen mukaan Kiantajärven vuorokautista keskimääräistä juoksutusta ei saa muuttaa ennen lumen kevätsulamisen alkamista pienemmäksi kuin samanaikainen keskitulovirtaama on. Fortum on hakenut toissijaisesti lupamääräyksen 13 E muuttamista osittain. Fortumissa esittää, että Kiantajärven vedenkorkeutta voitaisiin nostaa enintään 15 senttimetriä kuukaudessa, kuitenkin enintään seitsemän senttiä viikossa. Näin on menetelty Vaasan hallinto-oikeuden vuonna 2003 vahvistaman päätöksen mukaisesti. Päätös on tehty kuudeksi vuodeksi ja se umpeutuu tänä vuonna.

Ylä-Kainuu lehti

▲Alkuun


OULUJOEN KALATEIDEN RAKENNUSSUUNNITTELU VALMIIKSI ENSI VUONNA

Oulujoen pääuoman voimalaitokset ohittavien kalateiden lopullinen suunnittelu on pitkän valmistelun jälkeen vihdoin käynnistymässä. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset ovat käynnistämässä hanketta, jonka tuloksena valmistuvat lupahakemustasoiset rakennussuunnitelmat ja urakkatarjouspyyntöasiakirjat kalateiden rakentamiseksi Oulujokeen.

Merikosken kalatien suunnittelusta vastannut Insinööritoimisto Ponvia oy valittiin avoimen hankintamenettelyn kautta suunnittelemaan kalatiet Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseviin Montan, Pyhäkosken, Pällin ja Utasen sekä Kainuussa sijaitseviin Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksiin. Suunnitelmien on tarkoitus olla valmiina vuoden 2010 lopulla.

Kalatiehankkeen osatoteuttaja, RKTL:n Oulun yksikkö jatkaa vaelluspoikastutkimuksia eli smolttien alasvaelluksen seurantaa koko joen alueella Jylhämästä jokisuulle. Lisäksi vuonna 2010 aloitetaan aikuisten lohien ylisiirrot luontaisen lisääntymisen käynnistämiseksi, jos ylisiirtoihin saadaan lupa Eviralta.

Tarkoitus on pyytää juuri ennen kutuaikaa Oulujoelle pyrkimässä olevia merilohia Merikoskelta tai Montasta. Ylisiirrot aloitetaan ensin tänä vuonna Iijoella, josta saatuja kokemuksia hyödynnetään sitten Oulujoella, kertoo projektipäällikkö Esa Laajala ympäristökeskuksesta. Ylisiirrettävistä lohista kaksikymmentä on tarkoitus vapauttaa Utajärvelle Utosjokeen ja saman verran Vaalaan Kutujokeen. Kalat varustetaan telemetriaseurantaa varten radiolähettimillä.

Suunnitteluun kuluu 1,2 miljoonaa

Suururakka merilohen nostamiseksi Oulujärvelle saakka alkoi vuonna 2003 Merikosken kalatien valmistumisella. Sen jälkeen on viety läpi projektit Vaelluskalojen lisääntymis- ja kalastusmahdollisuuksien parantamiseksi Oulujoen alaosalla (2004-06) sekä Lohen palauttaminen Oulu- ja Lososinkajokiin (2006-07).

Pohjois-Pohjanmaan maakunnan yhteistyöryhmä MYR jakoi tämän viikon maanantaina erilaisille hankkeille kahdeksan miljoonaa euroa EAKR- ja ESR-rahaa. Kokonaispotista myönnettiin 575 524 euroa Oulujoen pääuoman kalateiden suunnitteluun ja tukitoimenpiteisiin.

Kaikkiaan hanke vaatii rahaa 1,2 miljoonaa euroa, josta kymmenen prosenttia eli 119 803 euroa tulee Fortumin kautta Oulujoen ja -järven kunnostuksen ja moninaiskäytön puitesopimuksesta. EAKR- ja valtion rahaa käytetään 913 280 euroa. Oulu, Muhos, Utajärvi, Vaala, Kajaani ja Paltamo kunnilta tulee rahaa 165 000 euroa.

Rakentamaan ehkä 2012

Kun kalatiesuunnitelmat oletettavasti valmistuvat jouluun 2010 mennessä, ne toimitetaan lupavirastoon hakumenettelyä varten. Samalla alkaa rahoituksen hakeminen ja kalatierakentajien kilpailuttaminen, johon arvellaan kuluvan aikaa noin vuosi. Rakentamaan siis päästään ehkä vuonna 2012. Vesilain mukaisen luvan hakemista varten täytyy vielä perustaa oikeustoimikelpoinen hakija, joka voisi olla esimerkiksi tukiryhmä, säätiö tai osuuskunta, kertoo Laajala.

Projektipäällikkö Laajala on sitä mieltä, että kalateitä kannattaisi rakentaa 2-3 voimalaitokseen yhteyteen kerrallaan, jotta lohet saataisiin suoraan nousemaan kutemiselle sopiville alueille. Kalatie vuodessa -tahtia hankkeessa menisi liian pitkään.

Utosjokea kuntoon 2009-10

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa uurastetaan parhaillaan myös Oulujoen utajärvisen sivuhaaran Utosjoen kunnostussuunnitelman kimpussa. Suunnittelija Jermi Tertsusen mukaan suunnitelma valmistuu helmikuun aikana, jonka jälkeen suunnitelma menee ympäristölupavirastolle. Ensi kesänä aikana Utosjoella päästään ehkä tekemään valmistelevia toimenpiteitä, mutta varsinaiset kunnostukset alkavat aikaisintaan kesällä 2010.

Tertsusen mukaan Utosjoki on viime syksynä valmistuneen Muhosjoen kunnostukseen verrattuna siitä kiitollisempi kohde, sillä siellä on jo ennestään hieman taimenen ja harjuksen luonnollista lisääntymistä. Kunnostuksen tulokset siis näkyvät nopeammin näiden kalalajien lisääntymisedellytyksissä. Toki Utosjoen kunnostus tukee myös merilohen palauttamista koko Oulujoen vesistöön.

Tervareitti

▲Alkuun


OULUN VESISTÖT EIVÄT TÄYTÄ EU:N LAATUVAATIMUKSIA

Useiden Oulun läänin vesistöjen tilaa tulee parantaa, jotta ne saavuttavat EU:n jäsenvaltioilleen asettaman vesien hyvän tilan laatuvaatimuksen, ilmenee Oulujoen - Iijoen vesienhoitosuunnitelmaehdotuksesta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus esittelee suunnitelmaehdotusta useilla paikkakunnilla helmikuun aikana.

Kaikkialla EU:ssa on tavoitteena jokien, järvien, rannikkovesien ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitosuunnitelmassa on arvioitu pinta- ja pohjavesien nykytila sekä esitetty toimenpiteitä hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Suunnitelman teosta ovat vastanneet Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ympäristökeskukset yhdessä yhteistyöryhmiensä kanssa. Vesienhoitosuunnitelmaa varten on laadittu yksityiskohtainen toimenpideohjelma, johon on koottu keinoja vesien tilan parantamiseksi. Kaikkia yksittäisiä pieniä järviä ja jokia ei ole selvitetty, vaan syynissä ovat olleet tietyn kokoluokan ylittävät vesialueet.

RM

▲Alkuun


HALLINTO-OIKEUS MUUTTI ORITKARIN RUOPPAUSKIELTOA

Oulun kaupunki ja Oulun Satama hakivat muutosta Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen Oritkarin sataman ruoppauksesta. Vaasan hallinto-oikeus on hyväksynyt Oulun kaupungin valituksen Oritkarin sataman ruoppauksen ajankohdasta.

Oulun kaupunki ja Oulun Satama hakivat muutosta Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen. Hallinto-oikeuden mukaan ruoppaustöitä ei saa tehdä syyskuun puolivälistä lokakuun loppuun. Lupahakemuksessaan Oulun Satama esitti, että kalataloudellisten haittavaikutusten minimoimiseksi ruoppaus olisi tarkoituksenmukaista tehdä yhtäjaksoisesti yhtenä kesänä.

YLE Oulu

▲Alkuun


OULU-LAIVAN KUNNOSTUKSEEN EI OLE LUVASSA AVUSTUSTA

Oulun kaupunki ei aio osallistua viime kesänä Ouluun hankitun Oulu-laivan kunnostuskustannuksiin. Merellinen Oulu ry on kunnostanut laivaa talkootyöllä ja lainarahalla. Merellinen Oulu ry ei ole saamassa kaupungilta avustusta Ouluun hankitun Kustaanmiekka-laivan kunnostamiseen.

Yhdistys on kunnostanut laivan lainarahalla ja aikoo tehdä sillä muun muassa risteilyjä Oulun edustalla. Kustaanmiekka tuotiin Ouluun viime kesänä ja kastettiin uudelleen laivan alkuperäisen nimen mukaan Oulu-laivaksi. Oulun kaupunki päätti viime vuonna varata laivalle laituripaikan Toppilaan ja myönsi yhdistykselle myös oikeuden käyttää Oulun vaakunaa. Päätösehdotuksen mukaan kaupunki ei kuitenkaan avusta yhdistystä laivan kunnostuskustannuksissa.

YLE Oulu

▲Alkuun


OULUJOEN KEHITTÄMISEKSI PERUSTETAAN OSUUSKUNTA

Oulujoen kehittämiseksi muodostetaan osuuskunta, jonka tehtävänä on koota yhteen mahdollisimman laaja joukko tavalla tai toisella Oulujokeen liittyviä tahoja. Ajatuksena on, että osuuskunta pitäisi kokonaisvaltaisesti esillä Oulujoen ja sen ympäristön kehittämisen kannalta tärkeitä asioita. Osuuskunta pyrkisi myös kartoittamaan ja synnyttämään elinkeinomahdollisuuksia Oulujoen alueelle.

Toimikunnan perustaminen nousi esiin Oulujoen säännöstelyä ja sen vaikutuksia sekä laajemmin joen nykytilaa käsittelevässä vilkkaassa keskustelutilaisuudessa lauantaina. Tilaisuuteen osallistui viitisenkymmentä jokivarren asukasta, joukko kaupunginvaltuutettuja sekä myös Fortum Oyj:n, Oulun Energian ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen edustajia.

Ensimmäinen askel toimikunnan perustamiseksi on ensi kesäksi suunniteltu jokikokous, jonka koolle kutsujaksi lupautui Oulujoki-aktiivi, tuore Oulun kaupunginvaltuutettu Heikki Pesämaa (kok.).

"Tavoitteenamme on saada jokialueen toimijat puhumaan yhdellä äänellä. Ajatus on, että ensi kesän kokouksessa valittaisiin edustajisto, joka ryhtyisi viemään asioita eteenpäin.Yksittäisten tupailtojen julkilausumat eivät päädy päättäjien pöydille. Tarvitaan yksi oulujokinen ääni."

Pesämaa toivoo osuuskuntaan laajapohjaista yhteistyötä. "Kutsut laaditaan kevään aikana. Toivomme mukaan kaikkia sidosryhmiä, jotka kokevat olevansa tavalla tai toisella yhteydessä Oulujokeen: asukkaita, kuntia, voimalaitoksia, eri tahoja yli kunta-, puolue- tai hankerajojen."

Paitsi jokivarren maisema-arvojen ja asukkaiden äänenkantajaksi, Pesämaa visioi osuuskunnan tehtäväksi matkailu- ja elinkeinojen kehitystä. `Yksi esimerkki voisi olla lammastalous. Se on paras maisemanhoitotyökalu. Kyse on pienistä jutuista, joiden avulla jokivarren asukkaat voidaan tuoda joen äärelle."

Yhteisen rintaman kautta voidaan Pesämaan mukaan myös parhaiten vaikuttaa veden korkeusvaihteluihin ja suppojäähän liittyviin ongelmiin, jotka korostuivat monissa kokouksen puheenvuoroissa.

"Voimayhtiöt ovat yrityksiä, jotka pyrkivät liiketaloudellisesti kannattavaan toimintaan ja toimivat lakien mukaan. On vaikutettava lainsäädäntöön, jotta saadaan muutosta juoksutuksiin ja vedenkorkeuksiin liittyviin säädöksiin."

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen yli-insinööri Eero Merilä pitää ajatusta yhteisestä osuuskunnassa erittäin tervetulleena. Hänen mukaansa osuuskunnan tulisi pitää esillä ainakin Oulujoen kunnostamista ja vaelluskala-asioita.

Lisäksi Merilä esittää Oulujoen moninaiskäyttöohjelman laatimista myös Oulun kaupungin alueelle. Vaalan ja Muhoksen suunnalla ohjelma on ollut toiminnassa kymmenen vuoden ajan. Sen avulla on kunnostettu alueita, joille Oulujoen säännöstely on aiheuttanut haittaa.

Kaleva

▲Alkuun


MÖLJÄN SILTA RAKENTEILLE TÄNÄ VUONNA

Toppilansalmen ylittävän Möljän sillan ja Länsi-Toppilan puoleisen Satamatien suunnitelmat ovat valmistuneet. Telminen lautakunta päättää tänään niiden nähtäville asettamisesta.

Sillan ja tien rakentaminen on tarkoitus aloittaa tämän vuoden lopussa. Tämän vuoden talousarviossa on jo aloitusrahat hankkeelle. Kokonaiskustannukset ovat noin kolme miljoonaa euroa, josta sillan osuus 2,4 miljoonaa euroa.

Sillasta on tulossa kiinteä ja sen alikulkukorkeus on sama kuin nykyisen Hietasaarentien sillan ja hieman korkeampi kuin ratasillan. Seitsemän metriä leveän ajoradan lisäksi sillan molemmille reunoille tulee neljä metriä leveät kevyen liikenteen väylät.

Möljän silta tulee Länsi-Toppilan puolella olevan Satamatien jatkeeksi ja päättyy Toppilansaaren puolella alueen keskusaukiolle. Pitkänmöljäntie tekee tässä kohdassa mutkan. Satamatie on alueen pääkatu, joka yhdistää Toppilansaaren Länsi-Toppilaan ja edelleen Koskelantielle. Silta lyhentää oleellisesti muun muassa koulumatkojaToppilansaaren puolelta Terva-Toppilan kouluun.

Kiinteän ja avattavan sillan kesken on käyty vääntöä, joka aika lailla hiipui viime kesänä tehtyyn Tall Ships' Race -selvitykseen. Sen mukaan sillan avattavuudella ei olisi ollut merkitystä tapahtuman toteuttamiseen. Salmen pituudesta noin 1300 metriä jää meren puolelle ja noin 7 00 metriä siltojen väliin.

Aikoinaan asemakaavasta tehtiin10 valitusta, joissa vaadittiin siltayhteyden poistamista ja Pitkänmöljäntien ja Toppilansalmen välisen alueen eteläosan säilyttämistä merenkulun käytössä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valitukset huhtikuussa 2005, jonka jälkeen Toppilansaaren asemakaava tuli kokonaan voimaan.

Kaleva

▲Alkuun


KELKKAREITTI VALMISTUU OULUJÄRVELLE

Oulujärven kelkkareitin valmistumisen jälkeen Kajaanin ympäristössä on lähes 300 kilometriä moottorikelkkareittejä.

Kajaanin ympäristössä on viikonvaihteen jälkeen käytössä moottorikelkkareittejä lähes kolmesataa kilometriä. Vajaa kolmannes reitistöstä kulkee vesialueilla. Oulujärven moottorikelkkareittien viitoitukset saadaan valmiiksi ensi viikonvaihteessa. Vesialueilla reittejä on yhteensä 80 kilometriä.

Kajaanin moottorikelkkayhdistyksen puheenjohtaja Heikki Ovaska muistuttaa, että jäällä kelkkailtaessa on syytä varoa railoja. Yksi iso railo kulkee Karhusaaren ja Toukansaaren puolivälissä. Railo on merkitty havutuksin ja heijastimin. Jään vahvuus moottorikelkkareitillä on viidestätoista neljäänkymmeneen senttiin.

YLE Uutiset

▲Alkuun


KALAT SAAVAT PÄIVÄYSMERKINNÄN

Merkinnän uskotaan lisäävän paikallisen kalan käyttöä. Esimerkiksi Suomussalmella paikallista muikkua on nyt saatavilla paremmin kuin vielä muutama viikko sitten. Kaikki tuore kala on päiväysmerkittävä ensi kuun alusta lähtien. Uuden asetuksen mukaan kalaa kaupattaessa on selvästi oltava näkyvillä kalan pyynti- tai nostopäivä. Päiväysmerkintä varmistaa kuluttajalle kalan tuoreuden. Sen arvioidaan myös lisäävän paikallisen kalan käyttöä.

K-Supermarket Suomussalmen kauppias Tommi Niskanen sanoo, että luonnonkalan saatavuus on paikkakunnalla hyvä lukuisten kalastajien ja kalatukun ansiosta. Erityisesti muikun saanti on kohentunut viime viikkoina.

Monella muulla alueella luonnon kalan saatavuus on epätasaisempaa. Esimerkiksi eteläisessä Suomessa ulkomailta tuotua kalaa syödään jo huomattavasti kotimaista enemmän.

Vastaavat pyyntiaika ja -paikka merkinnät vaadittiin jo ennen EU-aikaakin, mutta välillä tietoja ei ole tarvinnut olla esillä.

YLE Kainuu

▲Alkuun


LOHELLA MAKSETTIIN VEROT JA TEHTIIN KAUPPAA

Oulun vaakuna on peräisin todennäköisesti jo kaupungin perustamisen ajalta 1605, mutta ensimmäinen värillinen vaakunakilpi suunniteltiin vuonna 1698. Vaakunan alalaidassa oleva lohi esiintyi vaakunan lisäksi myös kaupungin sinetissä, ensin pystyasennossa hyppäämässä ja myöhemmin linnan alla vedessä uiskentelemassa.

"Lohi symbolisoi sen merkitystä kaupungille. Oulujoki oli pohjoisen kolmanneksi tärkein lohijoki ja talonpoikainen elinkeino vuosisatojen ajan", Oulun yliopiston Suomen ja Skandinavian historian professori Jouko Vahtola kertoo. Myös verot maksettiin lohella.

Vahtola arvelee, että suurimmat lohisaalit saatiin 1500-luvulla, vaikka tarkkoja tilastoja ei ole olemassa.

"Vielä 1800-luvullakin lohi oli tärkeä kauppatavara. Lohta vietiin Pietariin, mutta erityisesti Tukholmaan. Oulun lohi oli hyvässä maineessa, se oli korkealaatuista", Vahtola kehuu vähän samaan tapaan kuin kalakauppiaat nykyään Norjan-lohta.

Suola mahdollisti lohen säilönnän ja käytön myös muulloin kuin pyyntiaikana. Lohisaaliit romahtivat kuitenkin 1850-luvun puolivälissä. "Lohta pyydettiin aivan liikaa ja tehokkaasti."

Kaleva

▲Alkuun


OULU ON NORJALAISLOHEN KAUPUNKI

"Oululaiset mieltävät Jäämeren lohen siksi aidoksi loheksi", kalaosaston hoitaja Hannu Santaniemi Limingantullin Prismasta täräyttää.

Kauppahallin kalamyyjä Antti Laatikainen kertoo, etteivät Kalaliike Jussi Haanpään asiakkaat juurikaan lohen alkuperää edes kysele. "Kaikki lohi tulee Norjasta, kirjolohi on kotimaista." Norjalaista loimuttaa Pasi Sutelakin Kaakkurin Citymarketin pihalla. "Tämä on koostumukseltaan sopivaa, ei tipu nuotioon", Loimumestareiden Sutela selvittää. Citymarketin kalatiskillä lohifileet ovat pääasiassa norjalaisia, mutta kokonaisista kirjolohista suurin piirtein puolet on suomalaisia. "Hintakin niillä on sama", Jari Kaikkonen kalaosastolta vahvistaa.

Norjalaista ostetaan eniten

Suomeen tuodaan Norjasta vuosittain noin 20 miljoonaa kiloa lohta, mutta kirjolohta vain 2,2 miljoonaa kiloa. Suomessa tuotetaan kirjolohta 12 miljoonaa kiloa. Oululaiset Norjan-lohi on kuitenkin tuntunut valloittavan. "Oulussa myydään 80 prosenttia norjalaista. Kun mennään idemmäs, suhdeluku muuttuu toisinpäin", Hannu Santaniemi tietää. Santaniemen kokemusten mukaan suomalaisen kirjolohen kysyntä on hiipunut. "Halutaan ruodotonta ja valmista." Myös Stockmannin kalaosastolla norjalaisella on ylivoima. "Norjalaisen lohen suosio on kasvanut koko ajan. Sitä saa aina ja se on hyvää", kalamestari Ville Virkkunen virkkoo.

Tuoreesta ei pulaa

Kotimaisen kirjolohen valtti on sen tuoreus, varsinkin jos se tulee l äheltä. "Kun perkaamme kalan tänään, niin se on samana päivänä Oulun markettien kalatiskeillä", muistuttaa Liisa Ruonala Iin Kuivaniemessä kirjolohta kasvattavasta Vatungin kalasta. Kalan pyyntipäivä pitää olla näkyvillä myyntipaikassa helmikuun alussa voimaan tulevan elintarvikehuoneistojen hygienia-asetuksen mukaan. Kauan ei kestä norjalaisenkaan lohen lasku Lofooteilta Ouluun.

"Peratut kalat ovat meillä Oulussa seuraavana aamuna kello 7. Parhaassa tapauksessa ne ovat myös kaupassa myynnissä perkuusta seuraavana päivänä", Hätälä Oy:n asiakaspalvelupäällikkö Matti Isohätälä kertoo. Lohi on yhtä tuoretta koko Pohjois-Suomessa, mutta etelämpänä lohi saadaan myyntiin vasta päivää myöhemmin. Isohätälä arvioi, että Oulun alueella myydään viikossa 20 000 kiloa Norjan-lohta. "Pohjoisessa syödään enemmän lohta kuin etelässä. Täällä ollaan totuttu, että sitä on aina tarjolla."

Torstaina Citymarketissa ja Stockmannilla kalan pyyntipäivä oli merkittynä seinälle. Kauppahallissa ja Prismassa päivämäärää ei ollut näkyvillä. "Meillä oli ennen se tuossa liitutaululla, mutta ei sitä huomattu, vaan asiakkaat kysyivät sitä kuitenkin", Antti Laatikainen sanoo. Citymarketissa on huomattu, että pyyntipäivän esillä olo helpottaa myös myyjien työtä.

Oulun vaakunassa hyppää villi ja vapaa merilohi. Oulun kalatiskeillä ja oululaisten lautasilla kuitenkin porskuttaa norjalainen kassilohi.

Kaleva

▲Alkuun


VAELLUSKALAT PALAAVAT IIJOKEEN -HANKKEELLE TUNNUSTUSTA

Kuusamossa toimiva kalastusseura Siilasmajan Kilta on palkinnut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vetämän Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeen kiertopalkinnollaan.

EAKR-rahoituksen saaneen hankkeen tavoitteena on palauttaa Iijoen oma lohikanta takaisin jokeen ensin ylisiirroin ja rakentamalla myöhemmin kalatiet voimalaitoksiin.

Kaleva

▲Alkuun


UUSIA LUONNONSUOJELUALUEITA SYNTYI KAINUUSEEN

Suurin osa uusista luonnonsuojelualueista kuuluu Natura-verkostoon tai soidesuojeluohjelmaan. Kainuuseen perustettiin viime vuonna uusia luonnonsuojelualueita.

Kainuun ympäristökeskus ja Metsähallitus hankkivat kaikkiaan 40 hehtaaria maaalueita luonnonsuojelutarkoituksiin. Suurin osa näistä on valtion omistuksessa olevia Naturaan tai valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan kuuluvia alueita. Yksityisiä luonnonsuojelualueita perustettiin lähes 20 hehtaaria, joista valtaosa sisältyy rantojensuojeluohjelmaan.

YLE Uutiset

▲Alkuun


OULUJOELLE SUUNNITTEILLA USEITA KALATEITÄ

Lohi ja taimen halutaan ohjata vanhoille poikastuotantoalueille Kainuuseen. Kalatiet kiinnostavat myös matkailijoita. Esimerkiksi Montan voimalaitokselle on alustavissa suunnitelmissa tulossa akvaariotyyppinen katselupaikka.

Oulujoelle halutaan avata kalareitti aina Oulusta Kainuuseen saakka. Suunnitteilla on useita kalateitä keskeisten voimalaitospatojen yhteyteen. Ylimaakunnallisessa hankkeessa kalateitä suunnitellaan Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen voimalaitoksille sekä Kainuun ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien Nuojuan ja Jylhämän voimalaitoksille.

"Kyseessä on kuusi täysin erilaista ratkaisua. Näin isoa kalatiehanketta ei ole aikaisemmin ollut Suomessa tai edes maailmalla. Voimayhtiön kanssa on ollut hieman vääntää, sillä nykyinen vesien käyttömuoto eli vesivoimatalous ei saisi heiketä", kertoo projektipäällikkö Esa Laajala Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Kalatien kokonaiskustannukset ovat yhteensä reilu miljoona euroa, joista Kainuun ympäristö-keskuksen osuus olisi 325 000 ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-keskuksen 762 000 euroa.

Kalan istutusta jatketaan

Pohjois-Pohjanmaan ympäristö-keskus on kaksivuotisessa projektissaan selvittänyt kalateiden perusteita ja laatinut yleissuunnitelmaa. Nyt ympäristökeskuksessa valmistellaan tarkennettua suunnitelmaa kalankulun toteuttamiseksi. Rahoittamispäätösten odotetaan saapuvan helmikuun aikana. Kalateitä päästäneen rakentamaan vuonna 2012, mikäli kaikki menee nappiin lupien ja rahoituksen osalta.

Vaelluskalakannan istutusta Oulujokeen aiotaan jatkaa. Meritaimenen ja lohen istutus on aloitettu jo vuonna 2005.

"Muutkin kuin mereltä vaeltavat kalat tulevat käyttämään kalatietä. Lohen ja taimenen ohella meillä suunnitelmissa elvyttää myös siikakantaa ja muita paikallisia kaloja" selvittää Anne Laine Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.

Kalatiesuunnitelmat ovat saaneet uusia ulottuvuuksia, kun Kainuussa on innostuttu Oulujoen lohenpalauttamishankkeesta. Kainuussa halutaan tehdä tiivistä yhteistyössä Montasta ylöspäin suunnitellun kalatiehankkeen kanssa. Ajatuksen on myös elvyttää Oulujärven vaelluskalakantoja. Aloituspalaveri on tarkoitus pitää jo keskiviikkona Kajaanissa.

Kutupaikat käyttöön

"Ennen lohi nousi merestä Oulujoen läpi Oulujärven kautta aina Hyrynsalmelle asti. Haluaisimme palauttaa vanhoja kutupaikkoja käyttöön. Eihän se hyödytä, jos kalat pääsevät kulkemaan, niille pitää olla myös luonnon mukaisessa tilassa olevia koskia ja poikastuotantoalueita", toteaa projektipäällikkö Simo Yli-Lonttinen Kainuun etu ry:stä. Yli-Lonttisen mukaan poikastuotantoalueita on rajallisesti Oulujoen varressa, mutta Kainuun vaaran alueella sen sijaan on isoja lohen ja taimenen kutualueita. Kainuussa kalateitä ja poikastuotantoalueita halutaan hyödyntää myös matkailussa. Kaavaillut poikastuotantoalueet sijaitsivat Paljakan, Vuokatin ja Ukkohallan matkailukeskusten vieressä.

Tuumasta toimeen

Vaikka Kainuun suunnitelmat ovat vielä starttivaiheessa, ovat alueen kunnat olleet jo nyt innokkaasti mukana epävirallisissa palavereissa. Keskiviikon suunnittelukokoukseen odotetaan kuntien edustajien ohella Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten ja TE-keskuksen väkeä sekä paikallisia kalavesien omistajia.

Kalatieasiat ja kalakantojen palauttamiset eivät ole Kainuussa mikään uusi juttu: ne ovat nousseet eri muodoissaan esiin jo parinkymmenen vuoden ajan. Nyt on tarkoitus siirtyä tuumasta toimeen.

"Ajat ovat muuttuneet, ja ihmisillä on mielenkiintoa monipuolistaa vesistäjään", arvelee Yli-Lonttinen.

Kaleva 20.1.09

▲Alkuun


2008:

CEWIC KERÄÄ VESIALAA YHTEEN

Oululaiset haluavat koota pirstaleisen kentän vahvaan yhteistyöhön Vesialalla tunnetaan kiinnostusta entistä tiiviimpään yhteistoimintaan. Oulussa on aloittanut toimintansa vesialan osaamiskeskus Cewic (Centre of expertise in the water industry cluster).

Cewicin projektijohtajana on Eero Huttunen Technopolis Venturesista. Hän on kiertänyt yrityksiä ja tutkimuslaitoksia pääosin Pohjois-Pohjanmaan alueella, mutta kohteena on ollut myös alueen ulkopuolella toimivia organisaatioita.

"Tutkimuslaitoksilta on selvästi kuulunut, että tällaista tarvitaan ja halutaan. Pyritään verkottamaan koko suomalainen osaajakenttä yhteen entistä paremmin. Ihmiset ovat olleet kovin hajallaan. Tässä pitäisi saada aito yhteistyö aikaiseksi", Huttunen sanoo.

Keskusta rakennetaan 3,6 miljoonan euron käynnistyshankkeella, jota toteuttavat Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopisto. Kolmivuotisen hankevaiheen aikana on tarkoitus aloittaa vesialan osaamiskeskittymä, joka jatkaisi toimintaansa sen jälkeen.

Hanketta hallinnoi Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Hankkeen päärahoittajat ovat Pohjois-Pohjanmaan liitto, Euroopan aluekehitysrahasto ja Oulun kaupunki. Hankkeen ohjausryhmässä ovat mukana lisäksi Kemira, Metso Automation, Envitop sekä Technopolis Ventures.

"Yliopistolla ollaan järjestämässä toimintaa niin, että vihdoin ja viimein löydetään ne osaajat, joilla on mandollisuus lähteä vesikenttään tutkijaksi mukaan. Kenttä on ollut aika epäyhtenäinen ja yhteistyö ei ole ollut niin hyvää kuin se voisi olla", Huttunen sanoo.

Cewicin tieteellisenä johtajana Oulun yliopistolla toimii Simo Pehkonen. Tutkimuspuolella VTT ja Suomen ympäristökeskus ovat lähdössä mukaan Cewiciin ammattikorkeakoulun ja yliopiston lisäksi. "Alueelliset vesialan tutkimuslaitokset ovat nyt aika kattavasti paketissa", Huttunen sanoo. Tekesin vesiohjelmaan ollaan tekemässä esitystä hankkeesta, jossa on mukana paitsi oululaisia toimijoita myös esimerkiksi Mikkelistä ja Lappeenrannasta. Cewic-hanke sai alkunsa muutoivoi erityisesti Oulun yliopistolla vahvaa antia tutkimukseen ja osaajien koulutukseen.

Vielä 2007 Kemira uskoi vahvasti Oulun mahdollisuuksiin. Kemira itse kuitenkin päätti yllättäen viime vuonna lopettaa kokonaan vesitutkimuslaboratorionsa Oulussa ja siirtää toiminnan Espooseen.

Technopolis osti 2006 alussa Kemiralta kiinteistön, jossa tutkimuslaboratorio sijaitsi Oulussa Kemiran tehdasalueella. Eero Huttusen mukaan Kemiran tutkimuskeskuksen lähtö Oulusta ei ole vaikuttanut kokonaisuuteen. "Se ei ole ongelma. Kemira haluaa tulla mukaan ja haluaa panostaa myös rahallisesti. Nämä asiat eivät ole paikoista kiinni."

Ammattikorkeakoulussa ja yliopistolla on molemmissa kaksi henkilöä täysipäiväisesti projektin palveluksessa. Huttunen visioi, että Cewic voisi aikanaan muuttua osakeyhtiöksi. Yhtiö ei sekaantuisi tutkimukseen, vaan toimisi yritysten ja tutkimuslaitosten välissä. Oma toimitila on Cewicillä juuri nyt haussa. Huttusen haaveena lisäksi on, että keskus saisi myöhemmin saman katon alle myös tutkijoita.

Yrityksille sitä, mitä ne tarvitsevat

Cewicin tavoitteena on Eero Huttusen mukaan nimenomaan muodostaa yrityksille sellaisia palveluita, joita ne tarvitsevat markkinoille pääsyyn kotimailla ja ulkomailla. Yritysten kanssa pyritään tekemään sopimukset niin, että ne osallistuisivat kustannuksiin siinä vaiheessa, kun ne itse tietävät, mitä haluavat ja tarvitsevat. sitä ennen yritysten ei tarvitsisi osallistua.

Eero Huttusen mukaan yrityksillä on paljon mahdollisuuksia. Hän muistuttaa, että veden ympärille kasvaa koko ajan bisnesmahdollisuuksia. "Tämä trendi ei ole riippuvainen lamakausista tai noususuhdanteista. Se on olemassa ja kasvaa koko ajan."

Muun muassa Rautaruukki on kiinnostunut klusteritoiminnasta. Rautaruukilla on omassa prosessissa vedenkäsittelyyn liittyviä tarpeita Raahessa. Raahen tehtaalla myös muodostuu raudanvalmistuksessa kalkkipitoisia sivutuotteita, joita voidaan käyttää veden neutraloinnissa.

Esimerkiksi Talvivaaran kaivoksessa käytetään 600 000 tonnia veden neutralointikemikaaleja vuodessa eli noin viisi Ouluhallillista. Jos sinne löydetään korvaavia materiaaleja teollisuuden sivutuotteista, se olisi tosi hyvä juttu kaikkien kannalta, ympäristönkin kannalta", Huttunen sanoo.

Kaleva

▲Alkuun


VIINIVAARAN VEDENOTTOMÄÄRÄ KESTÄMÄTÖN

Pienen pakituksen jälkeen Viinivaaran pohjavesihanke eteni jälleen Oulun kaupungin päätöksentekokoneistossa, kun kaupunginhallitus muutamasta perustellusti eriävässä mielipiteestä huolimatta päätti hakea vesilain mukaista lupaa tarkennetulle vedenottoratkaisulle.

Ratkaisussa vedenottoa olisi vain Kälväsvaaran länsiosassa, mutta itse Viinivaaran pääharjun alueella vedenottoratkaisua on muutettu varsin vähän. Alueellisesti kyseessä on jo vuosia sitten yva-selostuksessa esitelty vaihtoehto 3, josta Kollajan harjujakso (4 000 m3/vrk) (kustanussyistä?) ja Pitääminmaa on poistettu.

Vaikka koko vedenottomäärää on optimistisesti tarkistettu, on suunniteltu vedenotto itse Viinivaaran pääharjusta pysynyt prosessin alusta alkaen kestämättömänä (23 000 m3/vrk), ollen lähes 90 prosenttia alueen muodostuvasta pohjavesimäärästä.

Pumpattavaksi aiottua vesi-määrää voi verrata vaikkapa koko Pohjois-Suomen kartoitettujen I luokan pohjavesialueiden antoisuuteen, joka on GTK:n mu­kaan yhteensä noin 129 000 m31 vrk. (Johansson ym. Pohjois-Suomen maaperä 2005).

Vedenoton toteutuessa nyt niin sanotussa tarkennetussa muodossa haitalliset ympäristövaikutukset muun muassa Viinivaaran Ahvenlammin pitkittäisharjun liepeiden Ahven- ja Viinilän hetteeseen sekä itse Ahvenlampeen eivät poistuisi minnekään.

Vieläkin näyttää pätevän alkuperäisestä yvan Ahvenlammin harjua koskeva lausuma: "Viinivaaran alueen tämä osa pyritään hyödyntämään mahdollisimman tarkkaan".

Juuri Viinivaaran itäisessä osassa, Ahvenlammin harjun alueella, sijoittamalla vedenottamot vielä lähteiden vedenkeruualueille on harjun muodon vuoksi pohjaveden hyödyntäminen liiankin tehokasta. Tarkennettukin vedenottoratkaisu ottaisi muodostuvan pohjaveden itse Viinivaaran alueelta haitallisen tarkasti.

Minkä verran on sitten todellisuuspohjaa suunnitellun pohjavedenottomäärän pienentämiselle, vaikka kaupungin vedenkulutus on viime vuosina laskenutkin.

Professori Jussi S. Jauhiaisen puheenvuorossa (Kaleva 16.2.) Oulua visioidaan suurkaupunkina, jonne muun muassa ympäristö- ja huipputeknologia vetävät asukkaita ympäri maailmaa. Vaikka visiot jäävät joskus visioiksi, niin Oulun kaupungin omissa arvioissakin kasvava aluekeskus kuluttaa enimmillään jo kymmenen vuoden päästä enemmän vettä kuin pohjavettä nyt on suunniteltu otettavan. Painottuisiko vedenotto entistä enemmän Viinivaaran pääharjujaksolle?

Vielä tarkennettunakaan ei Viinivaarahanke ole hanke, jolla Oulun ympäristömainetta voitaisiin kohottaa.

Viinivaaran pohjavesi on varsinkin luonnon kannalta tärkeämpää purkautuessaan alueen lähdepuroihin kuin virratessaan Hintan vesilaitokseen suunnitellun vedensiirtoputken "putkivoimalan" vesiturbiinin kautta talousvedeksi.

Jopa lähdepurojen virtaamamittaritkin voitaisiin vihdoin purkaa muistuttamassa vuosikymmeniä jatkuneesta vedenoton uhkasta alueen luonnolle, ja ennallistaa näin nykykäytännön mukaan lähteet täysin luonnontilaan.

Kaleva, Markku Kivelä Juorkuna

▲Alkuun


VESIALAN OSAAMISKESKITTYMÄ CEWIC ON ALOITTANUT TOIMINTANSA

Uusi vesialan osaamiskeskittymä Cewic (Centre of expertise in the water industry cluster) on aloittanut toimintansa Oulussa. Keskittymän toiminta aloitetaan ja vakiinnutetaan kolmevuotisella, budjetiltaan 3,6 miljoonan euron käynnistyshankkeella, jonka toteuttajina ovat Oulun seudun ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopisto.

Vesiala on yksi maailman voimakkaimmin kasvavia liiketoimintaalueita. Suomen osuus vesialan globaalimarkkinoista on alle prosentti, vaikka vesiosaamisenlaatu ja määrä edellyttäisivät huomattavasti suurempaa osuutta.

Tämän osuuden kasvattamiseksi Cewic kokoaa hajanaista vesitoimialaa kansainvälisesti toimivaksi klusteriksi, jossa tutkimus ja koulutus kytkeytyvät elinkeinoelämän tarpeisiin. Toiminnan tavoitteena on kasvattaa suomalaista vesitutkimusta ja -liiketoimintaa nopeasti ja muodostaa Oulun seudusta yksi maailmankärkikeskuksista veden ja jäteveden käsittelyn tutkimuksessa. Painopistealueita ovat teollisuusvesiin, jätevesien puhdistukseen ja yhdyskuntien vesihuoltoon liittyvät kokonaisratkaisut.

Cewic toimii avoimena verkostona, johon kaikki alan suomalaiset toimijat voivat liittyä. Cewic toimii Linnanmaan kampusalueella vuoden 2009 alusta lähtien. Hanketta hallinnoi Oulun seudun ammattikorkeakoulu (OAMK). Hankkeen päärahoittajat ovat Pohjois-Pohjanmaan liitto, Euroopan aluekehitysra­hasto ja Oulun kaupunki. Hankkeen ohjausryhmässä ovat mukana lisäksi Kemira, Metso Automation, Envitop sekä Technopolis Ventures.

Oulun yliopiston tehtävänä on johtaa Cewicin tieteellistä toimintaa, aloittaa tutkimusyksikön toiminta ja laatia sille tutkimussuunnitelma, valmistella tutkimushankkeita ja organisoida niitä. Hanketta koordinoi ja johtaa Eero Huttunen Technopolis Ventures Oy:stä.

Kaleva 9.12.08

▲Alkuun


PIKKARALAN KUUSIKUJA SAI RAUHAN

Korkea kuusi- ja mäntykujanne Oulun Pikkaralan kylässä sai kuluneella viikolla arvoistaan tunnustusta, kun ympäristölautakunta rauhoitti sen luonnonmuistomerkiksi. Oulun seudulla ei tiettävästi ole aikaisemmin rauhoitettu kuusiaitoja tai kujia luonnonmuistomerkkeinä.

Rauhoitusta hakeneiden Liisa ja Ilpo Ollikaisen mukaan Hiltulankujan kuusikujanne onkin harvinaisuus. "Tämä on aivan täysin luonnon muodostama. Meidän aikanamme siitä ei ole kaadettu yhtään puuta", Ilpo Ollikainen kertoo.

Ollikaiset arvioivat 150 metriä pitkän kujan saaneen alkunsa 1800-luvun alussa, sillä pihapiiriin kuuluva savupirtti rakennettiin 1850-luvulla. "Kujanne on olennainen osa koko pihapiirin miljöötä. Ilman sitä maisema olisi rampa", Liisa Ollikainen toteaa.

Hiltulankujan päässä seisova Hiltulan maalaistila on yksi vanhoista Oulujoen pihapiireistä, jotka on suojeltu korkeimmalla arvoluokalla. Myös sen ympäristö on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Liisa Ollikaisen vanhemmat ostivat tilan vuonna 1935.

Tilan historiallista arvoa lisää pihapiirin toimiminen maaherra Kalle Määtän nuoruudenkotina 1900-luvun alussa. Nykyisen Hiltulankujan kautta kuljettiin myös suojelulle Kalle Määtän kesähuvilalle.

Tie on aikoinaan johtanut Sutelankankaalle, jossa toimi 1800-luvun lopussa Pikkaralan kansakoulu. Aivan kuusikujan vieressä seisoo 1890-luvulla rakennettu savusauna, joka on edelleen käytössä. Kaartuva kuja varjostaa osittain myös vanhaa OuluKajaani-maantietä, niin sanottua keisarintien tiejaksoa, jolla on todettu säilyneen parhaiten vanhan maantien piirteitä.

Pikkaralan kylä on miljöön Liisa ja Ilpo Ollikaisen mieleen. "Tämä on Oulun helmi. Asukkaita on noin 450 ja tänne halutaan tulla. Myytäviä tontteja on tosin todella vähän", Ilpo Ollikainen kertoo.

Ollikaisten kanssa tunnustusta haki Liisa Ollikaisen veli Jaakko Väisänen. Kolmikko on yhtä mieltä siitä, että nuorille täytyy välittää luontoarvoja.

Kaleva 22.12.2008

▲Alkuun


KIVINEN KIRJA KERTOO RAKENTAJISTA

Merikosken voimalaitos valmistui 60 vuotta sitten satojen miesten ja naisten kovan työn tuloksena. Keskiviikkona paljastettu, voimalaitoksen rakentajia kunnioittava muistomerkki vaati sekin melkein vuodeksi yhden naisen työpanoksen. "Työn tekninen toteutus vei minulta lopuksi kuusi viikkoa yötä päivää. Tiistaina muistomerkki saatiin vihdoin paikoilleen", kertoo kuvanveistäjä Sanna Koivisto.

Koiviston veistämä Virran voima -muistomerkki koostuu kolmesta kolme metriä pitkästä kivimuurista, joihin on upotettu yhdeksän pronssireliefiä. Merikosken voimalaitoksen kylkeen Tuiran Koskitielle pystytetyllä taideteoksena halutaan kunnioittaa voimalaitoksen rakentajia ja heidän työtään.

"Sota vaikeutti rakennustöitä, työmiehistä ja rakennusmateriaalista oli pulaa. Silti 1900-luvun alkupuolen suurin rakennus-hanke saatiin vietyä loppuun", kuvailee kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pekka Heikkilä.

Oulun Energialla kansalaisaloitteen muistomerkistä tekivät Oulu-seura sekä yksittäiset oululaiset.

Muistomerkkiä suunnitellessaan Koivisto teki paljon tausta-työtä. "Oulun Energian vanhoja kuva albumeita on tullut tutkittua tarkasti. Tämä on tutkimustyön lopputulos."

Materiaaliksi valikoituivat kivi ja pronssi. "Ne ovat monumentin rakennustarpeita, koska kestävät vuosisatoja."

Kirsti Leino, tuolloisen kaupunginjohtajan ja voimalaitoksen rahoituksesta vastanneen Eino J. Leinon nuorin lapsi, kuvailee muistomerkkiä kivisenä kuvakirjana, josta jokainen voi lukea Oulujoen ja voimalaitoksen historiaa ja nykyisyyttä. "Vaikka minulla ei ole henkilökohtaisia muistikuvia voimalaitoksen rakentamisesta, muistan sen, että Merikoski-sanalla oli isälleni erittäin suuri merkitys", Kirsti Leino kertoo.

Muutama vuosi sitten voimalaitoksen pihaan nostettiin rakennuksen uumenissa vuodesta 1948 saakka palvellut turbiinipyörä. Eläkkeelle vuonna 2006 päässyt turbiini on osa voimalaitoksen rakentajien ja rakennuttajien kunnianosoitusta. "Me insinöörit ja pikkupojatkin olemme ansainneet omanlaisemme muistomerkin", Oulun Energian Reino Aula naurahtaa.

Merikosken voimalaitosta kuvanveistäjä Koivisto pitää omalla tavallaan tyylikkäänä. 'Se on kaupunkimainen ja pelkistetty, vähän niin kuin kantti kertaa kantti", taitelija kuvailee.

Kaleva 18.12.2008

▲Alkuun


LUONNONSUOJELUPIIRI VAATII SAARISUON SUOJELEMISTA

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri vaatii, että lupaa Vaalassa sijaitsevalle Saarisuon kuivatukseen ei myönnetä. Saarisuo on tavanomaisista reunaojituksista huolimatta säilyttänyt hyvin soisen luontonsa. Se on maisemiltaan komea ja erinomainen hilla-ja karpalosuo. Lintuisa lampi ja suo ovat myös paikallisten retkikohde.

Vapo hakee toistamiseen lupaa Saarisuolle kuivattaakseen suon turpeennostoa varten. Saarisuon kuivatetun alan jätevedet johdettaisiin Hetejärveen ja sieltä Heteojaa pitkin Naamanjokeen ja edelleen Oulujokeen. Hakemusta on täydennetty uutta kuulemista varten suolla sijaitsevaa Haapolampea koskevalla vaikutusarviolla.

Lausunnossaan luonnonsuojelupiiri toteaa, että kuivatusvesien vastaanottajaksi kaavailtu Hetejärvi on pieni, rehevä ja matala. Lähteisyyden ansiosta se on kuitenkin välttynyt umpeenkasvulta ja kalakuolemilta ja säilyttänyt virkistyskäyttöarvonsa.

Naamanjoen vesi on puolestaan sameaa ja kiintoainepitoista. Ojittamattoman Saarisuon vesienpidätyksen merkitys on raskaasti ojitetulla valuma-alueella suuri. Uudistuva vesiensuojelu ei salli enää vesistöjen tilan heikentämistä, vaan edellyttää sen parantamista.

Saarisuon kuivatus uhkaisi myös Haapolampea. Lammen vedenpinta alenisi ja sen vedenlaatu. heikkenisi. Lammen luontainen valuma-alue pienensi puoleen nykyisestä. Tilalle ohjattaisiin jätevettä eristysojasta.

Tervareitti 28.11.2008

▲Alkuun


SYYSTULVA KÄÄNTYMÄSSÄ LASKUUN

Oulujoen vesistön syystulva näyttää kääntyvän laskuun. Oulujärven pinta on viimeisen vuorokauden aikana laskenut yhden senttimetrin, kertoo Fortumin vesivoiman tuotantopäällikkö Juha Happonen.

Fortum on jo voinut pienentää juoksutusta Hyrynsalmen reitillä. Sotkamon reitillä virtaamat ovat kuitenkin yhä hyvin korkeita. Happosen mukaan pakastunut sää pysäyttää vedenpintojen nousun, eikä vettä tarvitse tänä syksynä juoksuttaa voimalaitosten ohi kuten joulukuussa 2006.

Ympäristökeskuksen mukaan lähes kaikkien Kainuun vesistöjen pinnat ovat ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolella.

YLE 17.11.2008

▲Alkuun


LOHI PALAA IIJOKEEN

Lohen halutaan uivan taas Iijoessa. Lohi- ja taimenkanta perustetaan Iijokeen istutusten avulla ja siirtämällä sukukypsiä kaloja voimalaitospatojen ylitse. Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanke pääsee täyteen vauhtiinsa, kun sille myönnettiin osarahoitus Euroopan aluekehitysrahastosta ja valtion varoista.

Projektissa laaditaan yleissuunnitelma vaelluskalakannan palauttamiseksi pysyvästi Iijokeen. Hankkeen myötä pyritään myös matkailuyritysten toimintaedellytysten parantamiseen.

YLE Uutiset 14.11.2008

▲Alkuun


PERHONSIDONNAN SM-KISAT KAJAANI

Kuhmon perhokalastajien Joonas Väisänen, 15, nappasi viikonlopun aikana perhonsidonnan Suomen mestaruuden Kajaanissa. Hän voitti alle 15-vuotiaiden sarjan.

Perhonsidonta on Suomessa satojen, jopa tuhansien harrastus, mutta vain pieni osa harrastajista kilpailee. Viikonloppuna hotelli Kajaaniin kokoontui muutamia kymmeniä kilpailijoita.

Joonas Väisänen osallistui elämänsä ensimmäiseen perhokisaan ja uskalsi lähteä mukaan jopa Green Highlanderin tekoon. Se on sidonnoista kaikkein vaativin. Joonas Väisäsellä on kotonaan jopa parituhatta perhoa. Perho- ja kalastusharrastus on sukuvika, hän kuittaa eikä pidä harrastustaan erikoisena, ainakaan kainuulaisittain. Joonas on harrastanut perhonsidontaa aktiivisesti kolme vuotta.

Historiaa Kajaanissa

Kajaani on perhonsidonnassa historiallinen paikka. Ensimmäiset Suomenmestaruuskisat pidettiin Kajaanissa 25 vuotta sitten. Viikonlopun SM-kisat Hotelli Kajaanissa olivat samalla myös Maria Renforsin muistokilpailut. Kajaanilaisen tehtailijan Herman Renforsin sisar Maria Renfors toi sidontataidon aikanaan Suomeen juuri Kajaanin kautta.

Kajaanin Perhokerhon puheenjohtaja Kimmo Virtanen on tyytyväinen, kun harrastus kerää nuoria mukaansa. SM-kisoissa nuorin kilpailija oli 12-vuotias. Haastellisin kilpailu käytiin sunnuntaina, jolloin 20 henkilöä osallistui lohiperhosarjaan, jossa vaikein perho oli Green Highlander. Tässä sarjassa ei ollut ikärajaa.

Lohiperhosarjan voitti Joni Haapanen Pirkanmaan Perhokalastajista. Toiseksi tuli Venla Väisänen Pirkanmaan Perhokalastajista, kolmanneksi Mikko Stenberg Kotkan Perhokalastajista. Joukkuekilpailussa voitti Pirkanmaan Perhokalastajat I, toiseksi tuli Sallan Perhokalastajat ja kolmanneksi Pirkanmaan Perhokalastajat II

Alle 15-vuotiaiden nuorten sarjan voitti siis Joonas Väisänen. Toiseksi tuli Miikka Husa Espoon Perhokalastajista ja kolmanneksi Ville Airisniemi Kuusamon Perhokalastajista. Nuorten alle 18-vuotiaiden sarjan voitti Petrus Karttunen Joensuun Perhokalastajista. Yleisen sarjan voitti Visa Kilpeläinen Pirkanmaan Perhokalastajista.

Kainuun Sanomat 28.10.2008

▲Alkuun


LEHTOMÄKI JÄTTÄISI LUONNONTILAISET SUOT TURVETUOTANNON ULKOPUOLELLE

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) jättäisi luonnontilaiset suot kokonaan turvetuotannon ulkopuolelle.

Lehtomäki kertoo YLEn Suomi express -ohjelmassa, että turvetuotannon vesistövaikutukset ovat merkittäviä ja niihin pitää kiinnittää vakavaa huomiota. Monet turvesuot ovat ehtymässä ja esimerkiksi VAPO hakee lupia jopa uhanalaisilta luonnonsoilta.

Meillä on tarkoitus, että turvetuotantoa jatkossa suunnattaisiin vain luonnontilaltaan selkeästi muuttuneille soille, eli täysin luonnontilaiset suot jätettäisiin turvetuotannon ulkopuolelle, sanoo ministeri Lehtomäki.

Lehtomäen mukaan tiukentuvan ilmastopolitiikan vuoksi turpeen käyttö energiantuotannossa ei tulevaisuudessa tule juurikaan kasvamaan, vaikka se onkin hyvä kotimainen energianlähde.

YLE Uutiset 5.11.2008

▲Alkuun


OULUJOEN-IIJOEN VESIENHOITOSUUNNITELMAA ESITELLÄÄN

Kymmenen virran maan vedet eivät ole kaikkialla läheskään vesienhoitolain vaatimassa tilassa.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on yhteistyössä kuntien, muiden viranomaisten, elinkeinojen, järjestöjen ja vesialueiden omistajien kanssa miettinyt keinoja, joilla vesien tilaa voitaisiin parantaa. Pohdinnan tuloksena on syntynyt laaja toimenpideohjelma. Yhteenveto toimenpiteistä on koottu Oulujoen –Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaehdotukseen.

Ehdotus asetetaan lokakuun lopussa nähtäville mielipiteiden esittämistä varten. Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalue kattaa lähes koko Pohjois-Pohjanmaan. Ympäristökeskus esittelee vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen sekä esimerkkinä vesienhoidon käytännön keinoista Liminganjoen vesiensuojeluhankkeen torstaina 30.10. Limingassa Heinijärven partiokämpällä.

Lisää tietoa vesienhoidon suunnittelusta löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi/ppo/vesienhoito

Oulu-lehti 29.10.2008

▲Alkuun


KALASTAJAT VÄHENTÄISIVÄT NORPPIA

Kasvavat hylje- ja norppakannat vaikeuttavat kalastajien mielestä Perämeren kalastusta jo aivan liikaa. Vahinkohylkeet pystytään jo nyt eliminoimaan, kun pyyntiluvat myöntää riistanhoitopiiri. Raahelainen kalastaja Teemu Länkinen uskoo, että vahinkonorpatkin olisi mahdollista eliminoida samalla tavoin. Maa- ja metsätalousministeriön 1. elokuuta antaman määräyksen mukaan riistanhoitopiiri ei norpan metsästykseen voi lupia myöntää.

"Hylkeitä ja norppia suojellaan, kalastajien verkkomääriä rajoitetaan, mutta norppamäärää ei saa vähentää. Kohta pitäisi suojella kalastajiakin, kun joka puolelta hankaloitetaan kalastajien pyytämistä", Länkinen puhisee.

Myös Perämeren kalatalousyhteisöjen liiton toiminnanjohtaja Jyrki Oikarinen katsoo, että norppakantaa voisi ryhtyä rajoittamaan metsästämällä. Huonojen jäätalvien ja meriliikenteen vuoksi norppakanta on keskittynyt yhä voimakkaammin Perämerelle. Se, ettei kanta muualla merialueella vahvistu, estää Oikarisen mielestä metsästyksen aloittamisen.

"Se on Perämeren alueen erityispiirre, josta kalastajat joutuvat maksamaan", Oikarinen sanoo.

Norppakanta kasvaa vain Perämerellä

Tuoreimpien laskelmien mukaan Suomen alueella on yli 9 700 harmaahyljett ä ja yli 10 000 itämerennorppaa mukaan luettuna Riianlahti ja Pohjanlahti.

Tutkija Mervi Kunnasranta Riista- ja kalatalouden tutkimislaitoksesta kertoo, että yli 70 prosenttia norppakannasta asustelee Perämeren alueella. Syy siihen on Kunnasrannan mukaan se, että norppa tarvitsee lisääntymiseen jäätä, jota ei helmi maaliskuun vaihteessa ole muualla kuin Perämeren alueella. Poikanen tarvitsee lumisen suojan, joita löytyy ahtojääröykkiöistä.

WWF jatkaisi norpan suojelua

WWF:n hyljety öryhmän puheenjohtaja Antti Halkka muistuttaa, ettei norppakanta ole Suomessa vielä normaali. Sen vuoksi metsästyskään ei vielä ole ajankohtainen. Kannan kasvu on noin neljä prosenttia vuodessa, kun se normaalisti on 9-10 prosenttia. Kasvua on vähentänyt steriliteettiä aiheuttava kohdunkurouma-tauti. Halkan mukaan norppakanta on hyvin sirpaloitunut. Kanta vahvistuu vain Perämeren suotuissa olosuhteissa, mutta kolmella muulla alueella kanta vain heikkenee, kun ilmasto lämpenee.

"Teen itse parhaillaan väitöskirjaa ilmastomuutosten vaikutuksista hyljekantoihin. Pohjoinen Perämeri on norpan viimeinen turvapaikka", Halkka toteaa.

Luonnonsuojelijatkin myöntävät, että pyydystekniikka ja hyljevahinkokorvaukset ovat kalastajille laiha lohtu.

Ministeriön kiintiö on nolla

Maa- ja metsätalousministeriön on sulkenut norpan metsästyksen ulkopuolelle. Päätös perustuu apulaisosastopäällikön Christian Krogellin mukaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antamiin tietoihin.

"Tämä on ministeriön tapa rauhoittaa itämerennorppa metsästykseltä. Norpan lisääntymispotentiaali ei ole samanlainen kuin esimerkiksi hylkeellä, norppia on vähemmän Itämerellä."

Yksittäisiä norppalupia ministeriö myöntää hyvin rajoitetusti, jos ollenkaan. Silloinkin hakijan on pystyttävä osoittamaan se vahinkoa aiheuttava yksilö.

"Norppa on sellainen ristiriitainen laji, joka herättää laidasta laitaan mielipiteitä. Teet niin tai näin, niin aina se jonkun mielestä on väärin."

Kaleva 22.10.2008

▲Alkuun


AMERIKASTA TUOTU LOHIKALA UHKAA SYRJÄYTTÄÄ PUROTAIMENEN

Vierasperäisten lohikalojen istuttamista suomalaisiin vesistöihin ei tulisi jatkaa, todetaan tuoreessa Kai Korsun väitöstutkimuksessa. Suomeen on istutettu Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin olevaa puronieriää kymmenien vuosien ajan.

Puronieriä on muutamissa jokivesissä lisääntynyt voimakkaasti. Pienissä puroissa ja jokien latvoilla purotaimenet ovat joutuneet antamaan tilaa uudelle tulokkaalle.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin Iijoen sivujokien ja Kemijoen latvojen puronieriöitä ja taimenia. Puronieriä ei osoittautunut aggressiiviseksi lajiksi, vaan rinnakkaiselo suomalaisen taimenen kanssa sujui koeolosuhteissa rauhallisesti. Puronieriä pystyi kuitenkin taimenta paremmin hyödyntämään pienien purojen tarjoamia resursseja: kalatiheydet olivat suurempia ja poikasvaiheen kasvu nopeampaa kuin taimenella.

Puronieriän hyvää menestystä suomalaisissa virtavesissä selittää se, että laji on omalla levinneisyysalueellaan sopeutunut hyvin pienten purojen elinolosuhteisiin, kuten kylmään ja happamaan veteen.

Tiheät latvavesien puronieriäkannat voivat kuitenkin haitata taimenen kantojen lisääntymismenestystä. Kun lohikalojen siirtoistuttamisen vaikutuksia tarkasteltiin maailmalaajuisesti, havaittiin niiden olevan lähes poikkeuksetta haitallisia kotoperäiselle lajistolle, eräissä tapauksissa vaikutus heijastui jopa koko virtavesieliöyhteisöön. Kirjolohi ja taimen mainitaankin maailman sadan pahimman vieraslajin listalla.

SH 16.10.2008

▲Alkuun


ISOSUON TURVETUOTANNON HAITAT ONGELMALLISIA

Ympäristölupaviraston Vapolle Vaalan Otermalla sijaitsevalle Isosuon turvetuotantoalueelle viime syksynä myöntämästä ympäristöluvasta tehtyjen valitusten käsittely etenee Vaasan hallinto-oikeudessa. Vaalan kunnanhallitus päätti antaa vastaselityksen Vaasan hallinto-oikeudelle Kainuun ympäristökeskuksen valituksista antamaan lausuntoon.

Isosuon turvetuotantoalueen ympäristöluvasta valittivat muun muassa Vaalan Niskan Osuuskunta, Oulujoen Reitti ry, Pro Oulujoki ry, Oterman Nuorisoseura ry, Oterman kalaveden osuuskunta sekä joukko yksityisiä henkilöitä. Vaalan kunta yhtyi Oterman kalaveden osuuskunnan valitukseen ja perusteluihin ympäristöluvan kumoamiseksi.

Valitusten perusteluissa muun muassa todettiin, että turpeennostotoiminta aiheuttaa merkittävää ympäristön pilaantumista ja huonontaa luonnonolosuhteita sekä heikentää merkittävästi Latvakankaan Natura-alueen tilaa, etenkin aluetta sivuavien purovesistöjen suojelun tasoa.

Ei vaikutusta Natura-alueeseen

Valituksista antamassaan lausunnossa Kainuun ympäristökeskus puolestaan toteaa, ettei turvetuotantoalueen läheisyydessä sijaitsevan Latvakankaan Natura-alueen vesistöjä ei ole mainittu suojeluperusteena. Lisäksi Isosuon turvetuotantoalueen haitalliset vaikutukset metsän rakenteeseen ja lahopuujatkumoon eivät ole merkittäviä.

Myös vaikutukset kalataloudellisen kunnostuksen tai OuLo-hankkeen tavoitteiden kannalta Kutujokeen ovat ympäristökeskuksen mielestä vähäisiä, sillä turvetuotantoalueen laskukohdan alapuolella on ainoastaan yksi koskijakso. Myös pöly- ja meluvaikutusten osalta ympäristöluvassa on annettu riittävät määräykset.

Vaikutukset myös Oulujoen vesistöön

Vaalan kunnanhallitus toteaa vastaselityksessään, ettei turpeennoston vaikutuksia Kutujoen kalataloudellisten kunnostusten ja OuLo-hankkeen tavoitteiden kannalta voi pitää vähäisinä. Kutujoen vaikutusalueella Niskansuolla toimii jo Vaalan kunnan laajimmat pölyturpeen nostoalueet. Kutujoen vesistö vaikuttaa myös Oulujoen vesistöön, johon on suunnitelmissa lohen kutupaikkojen kunnostuksia.

Kunnanhallituksen mukaan on lisäksi ongelmallista, että Otermajärven ympäristössä on Isosuon tuotantoalueen käyttöönoton jälkeen turvetuotantoalueita joka puolella, mikä takaa järven ranta-asujamistolle jatkuvan melu- ja pölyongelman tuuliolosuhteista huolimatta.

Vaalan kunnanhallitus päätyi vastaselityksen antamiseen äänestyksen jälkeen. Kokoomuksen Atso Häikiön esitys asian käsittelemättä jättämisestä kaatui äänin 4-5.

Tervareitti 10.10.2008

▲Alkuun


POHJOLAN VOIMA ISTUTTAA KALOJA

Iijoen kalakantoja pidetään yllä kalaistutuksilla. Lähiviikkojen aikana Iijokeen tuodaan noin 300000 uutta kalaa. Padot ja vesistön sääntely häiritsevät kalojen lisääntymistä. Siksi meidänvastuullamme on huolehtia kalakannoista istutuksien avulla. Määrät perustuvat kalojen luontaiseen lisääntymiseen, kertoo PVO-Vesivoiman ympäristöpäällikkö Aaro Horsma. Pohjolan Voima vastaa Iijoella joki- ja merialueen sekä kahden järvialueen istutuksista. Syksyllä Iijoen pääuoman koskialueille tuodaan yhteensä 240 000 harjusta ja 2 400 kiloa taimenta sekä Raasakan voimalaitoksen yläaltaalle 7 000 kuhanpoikasta. Kesän aikana Iijoenvesistöalueen sivujokiin on jo istutettu 1 300 kiloa taimenta ja voimalaitostenyläaltaiden alueelle viitisentuhatta kiloa kirjolohta. Paikalliset asukkaat pääsivätosallistumaan kalojen istuttamiseen lauantaina 27.9. Taivalkoskella. Samalla jaettiin tietoa istutuksista ja kalastamisesta. Paikalleilmaantui kymmeniä kaloista kiinnostuneita.

Forum24 30.9.2008

▲Alkuun


RKTL LUOTASI MERILOHIEN LIIKKEITÄ MONTASSA

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos etsi viime torstaina ja perjantaina Montan voimalaitoksen alapuolelta kaikuluotaimella Oulujoessa uivia merilohia. Tarkoituksena oli selvittää mitä reittiä lohet lähestyvät voimalaitosta, jotta suunnitteilla olevan kalatien alkupää osataan rakentaa oikeaan kohtaan.

Tutkimukset tehtiin RKTL:n vuosi sitten hankkimalla Didson-luotaimella, joka on perinteistä kaikuluotainta huomattavasti tarkempi laite. Hintaakin luotaimella on hyvin varustellun luksusbemarin verran: RKTL:n budjetista laite lohkaisi 77 000 euron siivun. Luotainta käytetään eniten Simojoella ja Tornionjoella laskemassa nousevia lohia.

Viime viikon lyhyen luotauksen perusteella ei vielä voida osoittaa Montan ohittavalle kalatielle sopivaa paikkaa, sillä parin päivän aikana lähinnä testattiin että laite soveltuu Oulujoen uoman luotaamiseen. Jokiuomassa havaittiin muutamia 0,5-1 metrin mittaisia lohia.

Lohet erottuvat koon perusteella

Perinteisessä kaikuluotaimesta lähtee vain yksi ääniaalto, mutta Didsonin kaltaisessa modifioidussa luotaimessa on peräti 47 äänikanavaa. Toimintaperiaate on samanlainen kuin sikiöiden ultraäänitutkimuksissa.

Tuloksena saadaan tarkempi kuva, josta voidaan noin sadan metrin päästä seurata kalojen liikkeitä. Koon perusteella erotellaan kalojen joukosta merilohet.

RKTL tulee luultavimmin palaamaan Oulujoelle luotaimen kanssa ensi syksynä. Laitteen lainaaminen pohjoisen joilta onnistuu hyvin, sillä Oulujoella lohen nousu alkaa selvästi myöhemmin kuin Simo- ja Tornionjoella.

Tutkija Olli van der Meer RKTL:stä kertoo, että Montan kohdalle ajateltu luonnonmukainen ohitusuoma voisi esimerkiksi lähteä aivan voimalaitoksen vierestä tai sitten hieman kauempaa entisen nippu-uiton kiskojen kohdalta.

Kesän aikana RKTL on myös tehnyt smoltti-ikäisten kasvatuslohien telemetriaseurantaa. Radiolähettimellä varustettuja smoltteja vapautettiin useassa erässä touko-kesäkuun aikana.

Tuloksista saatiin viitteitä, että parhaiten Oulujokea alas merelle vaeltavat ja vaaroista selviävät kesäkuussa vapautetut poikaset.

Tervareitti 26.9.2008

▲Alkuun


PERHONSIDONNAN XXV SM-JUHLAKILPAILUT KAJAANISSA 25.-26.10.2008

Kilpailun järjestävät Kajaanin Perhokerho ry, Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö ja Perhokalastus-lehti yhteistyökumppaneineen. Lisätietoja osoitteesta http://www.perhokerho.kajaani.net/

▲Alkuun


VESI VÄHISSÄ REMONTIN TAKIA

Oulujoen vedenpinta on ollut kuluvan viime viikon alusta lähtien reilusti tavanomaista matalammalla Pällin voimalaitoksen ja Pyhäkosken voimalaitoksen välillä.

Pyhäkosken patoaltaassa vedenpinta on ollut enimmillään kaksi metriä alempana kuin normaalisti. Pällin voimalaitoksen päässä pudotus ei luonnollisesti ole ollut näin raju.

Osa joella liikkuvista on hämmästellyt tilannetta. Syynä eivät ole kuitenkaan säätövoiman tarpeesta johtuvat poikkeuksellisen suuret juoksutukset vaan voimalaitosten huolto- ja korjaustyöt.

- Vedenpintaa on laskettu Pällin voimalaitoksen yhden turpiinin laakerin hiilitiivisteen vaihdon takia. Tällä tavoin vaihto pystytään tekemään ilmaan vaativaa sukellustyötä, kertoo insinööri Juha Happonen Fortum Power and Heat Oy:stä.

Samalla Pyhäkosken päässä päästään tekemään betonipatoihin liittyviä tarkistuksia ja huoltotöitä. Ilman vedenpinnan laskua nämäkin työt olisi pitänyt tehdä sukellustyönä.

Viikonlopun yli vähällä vedellä Yhtiön lehti-ilmoituksessa kerrottiin, että alustavan korjaussuunnitelman mukaan vedenpinta on poikkeavan alhaalla syyskuun 5. päivään saakka.

- Tiivisteen vaihtaminen on ollut ennakoitua hankalampi urakka, joten työt ovat vieläkin kesken. Näillä näkymin vaihto saadaan valmiiksi torstaihin mennessä. Sen jälkeen tilanne alkaa palautua normaaliin, Happonen sanoo.

Sateinen kesä näkyy säännöstellyissä vesistöissä. Oulujärven vedenpinta oli torstaina 122,65 metriä merenpinnasta eli pari senttiä yli 10 vuoden keskiarvon. Viime vuoteen verrattuna Oulujärven vedenpinta on kuitenkin 15 senttiä matalammalla.

- Kesän 2007 sadanta oli runsasta. Tänä vuonna Oulujärven pintaan ja säännösteltyihin vesistöihin muutoinkin on vaikuttanut Seitenoikean voimalaitoksen peruskorjaus, Happonen toteaa.

Veden runsauden on voinut havaita Oulujokivarressa aina Merikosken voimalaa myöten. Kuluneella viikolla vedenpinta on ollut todella ylhäällä.

Tervareitti 15.9.2008

▲Alkuun


ELÄVÄ JOKI -VALOKUVAKILPAILUN PARHAIMMAT SELVILLE

http://www.tervareitti.fi/cgi-bin/weblehti?Newsp=terva&Date=080915&Depa=uutiset&Story=elavajoki.txt&Model=ossivu.html

Koko kesän käynnissä ollut Elävä joki -valokuvakilpailu tuotti Oulujokilaaksosta runsas 140 valokuvaa, jotka kilpailun tuomaristo asetti perjantaina paremmuusjärjestykseen.

Kilpailun parhaimpana palkittiin muhoslaisen Juha Ollilan "Kurjet". Kuvauspaikkana on Muhoksen Lakkapää viime syyskuussa.

Myös Ollilan toinen kuva menestyi erinomaisesti, sillä tuomaristo nosti hänen "Vangittu joki" -kuvan kolmanneksi. Kuvauspaikkana siinä on Montta viime lokakuussa.

Toisen palkinnon sai Vaalasta lähtöisin olevan Hannu Lätin "Saran kalareissu". Kuva on tämän vuoden heinäkuulta Jaalangasta.

Valokuvakilpailu on osa Pohjois-Pohjanmaan ympäristötietoisuuden teemavuotta. Kuvakilpailu on järjestetty kaikissa maakunnan jokilaaksoissa alueella vaikuttavien paikallislehtien välityksellä.

Kuvakilpailun tavoitteena oli löytää jokaista jokilaaksoa eläväksi tekeviä asioista valokuvan keinoin. Arvioinnissa otetaan huomioon kuvan tunnelma, kokonaisvaikutelma, kuvaidean omaperäisyys ja paikallisuuden esille tuleminen. Tervareitin järjestämän osakilpailun kuvien oli oltava Oulujokilaaksosta, mutta veden näkyminen ei ollut välttämätöntä.

Elävä joki -valokuvakilpailun maakunnallinen osuus järjestetään paikallislehtien osakilpailujen parhaimmista. Tervareitin osalta tuomaristo päätti lähettää maakunnalliseen kilpailuun voittajien lisäksi yhdeksän muuta kuvaa.

Ne ovat Laura Uhren "Luonnon rauhaa", Markku Välitalon "Suuri virta", Seija Keräsen "Tammikuinen aamu", Heikki Pesämaan "Sateenkaari", Janne Kauppisen maisemakuva Oulujoen sillalta, Maija-Liisa Väänäsen "Väinö Pirilä veneenteossa", Jukka Tenhun "Täältä tullaan", Alpo Merilän "F.P. ikuisti elämänsä Määtän saaren rantakiveen 1881" ja Juha Ollilan kolmas kilpailukuva talvisesta Montasta nimeltään "-25".

Kilpailun voittaja sai 300 euron, toiseksi tullut 200 euron ja kolmanneksi tullut 100 euron lahjakortin. Voittajien palkitsemiseen osallistuivat Tervareitin lisäksi Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat.

Maakunnallisen kilpailun voittajat julkistetaan ja palkitaan maakuntapäivillä 3.-4.11.

TERVAREITTI
Marianne Ollikainen
15.9.2008

▲Alkuun


YLI KUUSIKILOINEN VONKALE TOI LOHIKUNINKUUDEN

http://www.tervareitti.fi/cgi-bin/weblehti?Newsp=terva&Date=080915&Depa=uutiset&Story=lohikuninkuus.txt&Model=ossivu.html

Oulujoen 5. Lohikuninkuuskilpailussa lauantaina tehtiin historiaa. Kuninkuustitteli irtosi nimittäin ensimmäistä kertaa aivan aidolla merilohella. Aiempina vuosina kuninkaaksi on noustu taimenilla ja kerran jopa kuhalla.

Lohikuninkuus meni tällä kertaa oululais-kempeleläiselle venekunnalle, jossa kalastivat Tuomas Savola, Jarkko Ryynänen ja Kimmo Kujala.

Komea 6,4-kiloinen naaraslohi nousi veneeseen noin viiden minuutin väsyttämisen jälkeen. Lohi tarttui lusikkauistimeen, kuten venekunnan saamat kaksi taimentakin.

- Joessa liikkui koko lailla paljon ruohoa, joten uistimia piti tämän tästä puhdistaa. Juuri, kun olin vetämässä lusikkaa vedestä, lohi tarttuikin kiinni, kertoo Tuomas Savola.

Kala kävi kerran pinnassa ja tuli nopeasti veneen viereen. Haaviin asti se ei kuitenkaan kertalaakista uinut vaan otti syöksyn veneestä poispäin.

- Muutaman hetken päästä sain sen lähelle ja haaviin. Se oli hieno hetki. Ensimmäinen lohi on kalastajalle iso juttu.

Voittokala jaettiin punnituksen jälkeen venekunnan jäsenten kesken. Tuomas Savolan file odottaa vielä pakkasessa, mutta Kimmo Kujala oli jo nautiskellut omansa.

- Hyvältä se oli kuulemma maistunut. Minun pitää herkutella tässä lähipäivinä. Mädinkin otimme talteen, joten pääsemme kaviaarin makuun.

Kuninkuustittelin merkiksi saatu pokaali kiertää tulevan vuoden ajan miehistöllä.

Viidenteen lohikuninkuuskisaan osallistui kaikkiaan 20 venekuntaa, joista kymmenen toi saalista punnitukseen. Kakkossijalle ylsivät Heikki Konttijärvi ja Risto Karjala 1 149 gramman taimenellaan. Vain 30 grammaa vähemmän painoi kolmanneksi tulleiden Jani ja Seppo Heikkisen saama taimen.

Kisapäivän sää oli aurinkoinen ja se vaikutti osaltaan pieneen saalismäärään. Sen tärkeimmän joki kuitenkin antoi. Merilohen saanti oli tärkeä asia kilpailun järjestäjillekin.

TERVAREITTI
Arto Nenonen
15.9.2008

▲Alkuun


OULUJOESSA KELLUI ÖLJYLAUTTA

Oulujoessa aivan Merikosken voimalaitoksen yläpuolella tehtiin torstaina aamupäivällä havainto pienestä määrästä öljyä.
Myöhemmin päivällä öljyä ei enää näkynyt. Palokunta asetti paikalle öljypuomit. Puomien annetaan olla paikallaan perjantaiaamuun asti, jolloin tilanne katsotaan uudelleen.

Oulun ympäristövirasto otti vedestä yleisvesinäytteen, josta ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa.

Öljyn alkuperästä ei ole tietoa. Ympäristöviraston ensiselvitysten mukaan öljy ei ole peräsin Fortumilta, vaan se saattaa olla luonnon itsensä tekemää öljyä tai tummaa kalvoa.

Kaleva Plus
11.9.2008

▲Alkuun


MELOJILLE TARJOTAAN TYYTYMISTÄ LUONNONVESIIN

Sisäsuunnistushallikin olisi rakentajan mielestä yhtä realistinen haave kuin koskimelontarata

Oulun Energian toimitusjohtaja Tapani Kurkela ja Rakennusliike Palmberg-Rakennus Oy:n toimitusjohtaja Raimo Hätälä tarjoavat oululaisilla melonnan harrastajille ennemmin oikeita luonnonvesiä kuin Hupisaarten Lasaretinvaylään rakennettavia koskimelontarataa.

Hätälä ei osaa suoralta kädeltä hahmottaa, paljonko melontarata maksaisi, mutta "miljoona euroa on kevyttä kauraa. Rata maksaisi varmuudella miljoonia ilman, että tarkoista pituuksista on tietoa. Suunnitelmassa on lähdetty tekemään luonnonoloista syntyneelle harrastukselle rakentamalla harrastuspaikkaa.

Hätälän mielestä luonnontilainen Koitelin koski on parillesadalle melonnan harrastajille Oulun seudulla sopiva paikka. "Sisäsuunnistushalli on grynderin unelma. Se on yhtä realistinen ajatus kuin koskimelonnan keskus Ouluun. Suunnistuksessa Suomella on sentään maailmanmestareita."

Tapani Kurkela sanoo miettineensä, missä melonta voisi olla parhaimmillaan harrastuksena. Kurkela listaa Montan, Pyhäkosken ja Koitelin. "Tietysti voi olla niin, että poliitikoilta on helpommin saatavissa tukea kuin Fortumilta, jossa katsotaan tiukasti euroja."

"Hupisaaret on vanha kulttuuripuisto, jossa on vanhoja tervavenereittejä ja muita väyliä itse joessa ja Lasaretin haarassa. Tietenkin koskimelonnan vaatima vesimäärä söisi suhteellisesti aiempaa vähemmän Oulun Energian liikevaihdosta, mutta sähkön hinnan nousun myötä rahamäärä on entisestään kasvanut", Kurkela laskee.

Kurkelan mielestä on hyvä miettiä uusia ratkaisuja. Koskikulttuurikeskus on Kurkelasta näyttävä, mutta hän itse ei lähtisi tekemään vesireitteihin suuria muutoksia.

Kaupungin asemakaavapäällikkö Matti Karhulalle arkkitehti Henri Kankaan diplomityö oli entuudestaan tuttu. "Meillä on ollut tapana, että opiskelijat käyvät esittelemässä asemakaava-, osastolla Oulua koskevat työnsä. Täytyy muistaa, että diplomityön pitää olla räväkkä ja näyttävä. Yliopistolla on harras suhtautuminen Oulun asioihin. Se on hyvä juttu."

Karhulan laskuissa melontarata olisi suuri investointi. "Se muuttaisi nykymaisemaa merkittävästi. Melonnan voisi taas selvittää yhtenä vaihtoehtona. Hyviä ideoita tarvitaan, jahka päästään kilpailemaan", Karhula sanoo.

Kaupunginhallituksen odotetaan päättävän ensi viikolla, miten Lasaretinväylän suunnittelussa edetään.

Teknisen lautakunnan jäsen Pirjo Sirviö (sd.) teki lautakunnassa kaupunginhallitukseen edenneen esityksen, jonka mukaan Lasaretinväylän asemakaavoitus ratkaistaan ennen kuin alueen käytöstä ryhdytään kilpailemaan. Sirviö pitää melontarataa mielenkiintoisena vaihtoehtona, johon hän haluaisi tutustua tarkemmin.

"Väylä pitäisi saada laajemmalle käyttäjäkunnalle. Miksei siihen saisi vesikeskusta kaikille kaupunkilaisille? Rahaa se luonnollisesti vaatisi runsaasti. Tässä on kunnallisvaalit lähellä, joten suunnitelmat saattavat hyvin kannustaa ajattelemaan kaupunkilaisten näkökulmia", Sirviö sanoo.

Kaleva 10.9.2008

▲Alkuun


MELONNAN HURMAA OULUN SYDÄMEEN

Lasaretinväylä tarjoaisi oivat puitteet koskikulttuurikeskukselle.

Monille oululaisilla voi olla yllätys, että Oulu on Suomen johtava koskimelontakaupunki. Kaupungissa toimii kaksi alan seuraa. K&C ry:llä on 300 harras­tajaa ja Oulun Seudun Melojilla. OSM:llä noin 200.

K&C on ollut tämän vuosituhannen menestynein koskimelontaseura Suomessa. Aiemmin seura tunnettiin Kiiminkijoen Melojina. OSM painottaa freestylemelontaa. K&C-seuran nimessä K on yhtä kuin kajakki (kayak) ja C kuin kanootti (canoe). Eskimot meloivat kajakeilla ja intiaanit kanooteilla.

Melonnan harrastajat ovat seuranneet innolla Lasaretinväylästä ja Hupisaarista ryöpsähtänyttä keskustelua. Joko Oulussa olisi aika kunnostaa Lasaretinväylään kansainvälisen luokan koskimelontakeskus? Ensimmäisen kerran idea tuotiin esille jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta tuolloin ajatus ei ottanut vielä virtaa.

Merikosken patoaltaasta Hupisaarten itäreunaa kulkeva Lasaretinväylä olisi harrastajien mielestä erinomainen paikka rakentaa koskimelontarata. Vesipudotusta Merikosken patoaltaasta Pokkisenväylän tasanteella tulee huikeat 11 metriä runsaan kilometrin matkalla. Oikeastaan Lasaretinvälylään mahtuu kaksi olympiatason rataa, toinen Lasaretinväylän voima-asemasta merelle päin ja toinen Lasaretinsaaren suuntaan.

Huikea suunnitelma

Melontaa OMS:ssa harrastava arkkitehti Henri Kangas teki viime keväänä diplomityönsä Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolle Lasaretinväylästä. Kangas sijoitti siihen koskikulttuurikeskuksen, jossa pääidea oli aktivoida väylä melonnan avulla.

"Oulujoen suistoon olisi luonteva palauttaa virtavesiympäristö. Se palvelisi muutakin kuin melontaa. Entinen vesivirtasuisto olisi hieno viheralue, jonka ydin ovat Hupisaaret. Oulussa on melojien keskuudessa tuskailtu, että kulmilla olisi hyvää potentiaalia harrastukselle, mutta veden virtaus puuttuu", Kangas sanoo.

Vettä Lasaretinväylään tarvittaisiin noin 10 kuutiota sekunnissa, kun melojat ovat radalla.

Kangas korostaa, että hän on tuonut diplomityössään esiin vision, mitä kaikkea Lasaretinväylän yhteyteen olisi tehtävissä. Hintalappua ei ole ollut tarkoitus laskeakaan. "On selvä, että tällainen kaipaa pääomia."

"Ouluun olisi mahdollisuus saada hieno virkistysalue kaikkien käyttöön. Euroopassa on koskimelontakeskuksia esimerkiksi Münchenissä, Ateenassa ja Prahassa. Isoja jokiaaltoja löytyy myös Lyonissa, Montrealista ja Grazista", Kangas listaa.

Kankaan suunnitelmassa juuri sille alueelle, jonne Oulun kaupunki mahdollisesti hakee suunnittelijaa, sijoittuisi julkinen areena, jonka alle on mahdollisuus rakentaa palvelutiloja. Areenan alle Kasarmintien puolelle Kangas on diplomityössään sijoittanut koskimelonnan tiloja ja harjoitusaltaita, jotka voisivat toimia myös tavallisine kuntoaltaina.
Hupisaarten puolelle mahtuisi näkyvien rakenteiden alle taidemuseon laajennus, kuten vaihtuvien näyttelyjen tilat. "Kaiken sisätilarakentamisen pitää tapahtua kuitenkin ehdottomasti julkisen, avoimen, puistomaisen ulkotilan ehdoin", Kangas sanoo.

"Nyt Oulussa keskustellaan kaavoituksessa. Melojien näkökanta on syytä tuoda tässä yhteydessä esiin. Alue on ollut viime vuosina rappiotilassa", Kangas perustelee.

Kaleva 8.9.2008
Kari Sankala

▲Alkuun


OULUJOESSA ON OLLUT SUPPOHAITTOJA AINA

Vapaasta Pyhäkoskesta on kirjoitettu, kuvattuja maalattukin hyvin paljon, mutta sen jälkeisistä suvantovesistä suhteellisen vähän.

Kosken päättyessä väylällä on kaksi karia Rotankari ja Myllyntaustakari ja pohjoisrannalla saariryhmä, jota ennen Isoajakoa nimitettiin seuraavasti: Iso saari, Heikuran saari, lam­men puolella Risulan saaret ja pienet saaret , Kaipolan saaret. Saarien välisissä putaissa oli eri talojen vesimyllyjä. Viimeisessä Liepeen myllyssä jauhatus loppui vuonna 1920, kun aina keväisin jäät rikkoivat sitä.

Pyhäkosken päättymisen tienoilla alkaa ns. Muhos-muodostuma. Siitä alkaa alue, jossa peruskallio on painunut syvälle maan sisään. Montanlammen rannat ja siitä alaspäin olivat eroosiolle alttiita.

Montanlammen pohjois-rannalla oli vyörymiä vähän. Virta koskesta suuntasi itä- ja etelärantaa kohti ja täällä oli vyöryviä törmiä aina Perkkiönojasta lähelle Pohjolakodin rantaa.
Syväojasta ylöspäin törmän päällä on aikoinaan ollut sotilastorppa Trumpet. Mies oli ollut torvensoittaja ja kun piha oli tasainen, siellä pidettiin tansseja, ns. rytkyjä. Paikka sai nimekseen Trumpetin kenttä.

Montanlampi on suhteellisen matala, vettä on vain noin 3-4 metriä. Sanotaan, että siellä on syvänteitäkin, mutta vanhassa kartassa niitä ei näy. Syy lienee rannoilta tulleiden hienojen maa-ainesten, jotka veden virtaukset tasoitt­vat lammen pohjaan.

Montanlammesta vesi virtasi Montankosken kautta Muhoslampeen. Koski sijaitsi nykyisistä Montan tulvaluukuista alaspäin, toisella puolen Kämäränniemi ja toisella Montanniemi. Montanniemen kosken puoleinen ranta oli hienohiekkainen Materonkaarre. Se oli myös hyvin vyöryvää ja sen huomaa vieläkin varsinkin ylhäältä kankaan päältä katsottaessa. Siellä on ollut aikoinaan Matero-niminen asumus. Jonkin tulvan yhteydessä törmä on vyörynyt ja asumus sortunut koskeen. Vielä noin 70 vuotta sitten vanhat miehet puhuivat Materosta, jonka tulva vei.

Montakoskesta vesi virtasi Kämärän ja Materon niemien välistä Muhoslampeen. Virtauksia lammessa oli kolme. Päävirta suuntasi oikealle kohti Oulua ja merta, pienempi virtasi Muhossaaren ja Iso-Konttiniemen väliseen putaaseen ja siitä Muhosjokeen. Veden suunta oli nimenomaan näin päin. Muhoksen kunnalliskodin pyykkitupa oli putaan rannalla lähellä Muhosjokea ja siinä oli kirkas jokivesi. Kolmas virta oli ns. akanvirta, joka kiersi Perukanlanden mutta vastapäivään.

Suppo on ollut ongelma Oulujoella aina, niin joen ollessa vapaana kuin valjastettuna voimataloudelle. Suppovaikeudet alkavat talvella, kun jääkantta ei pääse syntymään suurten virtausten ja kovien tuulien takia. Kun veden lämpötila laskee alla 0.02-0.03 asteen, vesi muuttuu sohjoksi eli supoksi ja ahtaissa paikoissa se tukkia veden etenemisen.

Joen vapaana ollessa Montankoskessa supon muodostuminen oli runsaanlaista. Kun sää jatkui supolle suosiollisena, jään reuna Muhoslammessa läheni Montankoskea. Suppo tarttui jääkanteen, vesi pyrki eteenpäin jääkannen ali, sivu tai yli kasvattaen jäämöykkyä. Kun katsoo Muhoslammen senaikaista pohjakarttaa, löytyy sieltä liki 20 metrin syvänteitä, jotka suppo on tehnyt. Tämä on ollut mahdollista, koska pohjan maa-aines on ollut hienojakoista.

Oulujoen vesistön ollessa luonnontilassa, talvella veden tulo Oulujärveen vähentyi, järven pinta laskija juoksutus Oulujokeen pieneni. Kevään tullessa Oulujoen sivujoet ja lukuisat ojat alkoivat tulvia. Nämä ns. välivedet nostivat joen virtauksia, vaikka Oulujärvestä juoksutus ei paljon lisääntynytkään. Muhokselle oli yleensä kevättulva ja silloin jäät yleensä lähtivät. Normaalisti tämä tapahtui toukokuun alkuviikkoina.

Kevät tulee Kainuuseen hiukan myöhemmin ja siellä on lunta ja suuria järviä. Sitä mukaa kun järvien pinnat nousivat, juoksutus Oulujärveen lisääntyi. Virtaus Oulujokeen lisääntyi koko ajan ja Pyhäkoskessa se oli suurimmillaan kesäkuussa. Muhokselle tätä toista tulvaa sanottiin Oulujärven tulvaksi.

Edellä kuvattu jäämöykky-akanjää irtosi pohjasta viimeistään Oulujärven tulvan aikana. Perukkalaiset seurasivat silmätarkkana akanjään liikkeitä. Jos se akanvirran mukana kiersi Perukanlanden, Perukan emännät paahtoivat kahvirännäreissään parhaat pöönänsä ja keittivät juhlakahvit. Akanjään kierto akanvirrassa on perimätiedon mukaan merkki siitä, että oli tulossa hyvä vuosi.

Joen vapaana ollessa Montanlammen korkeus meren pinnasta oli noin 14 metriä. Muhoslammen oli samaan aikaan noin 12 metriä. Korkeusero oli 2 metriä ja putous oli sopiva mm. 1900-luvun alun vesimyllyille. Hyvä paikka oli nykyisen Montan kalanviljelyslaitoksen kohdalla lähellä Montanlampea. Kartan mukaan paikka oli vain 4-5 metriä korkeammalla kuin Montanlammen pinta.

Viime vuosisadan alussa tänne tuli henkilö, joka palkkasi miehiä kaivamaan tälle paikalle myllyn perusmonttua. Eräänä aamuna kaivuun teettäjä oli kuitenkin häipynyt ja palkat jäi saamatta. Kun myöhemmin Montan voimalaa suunniteltiin, mittauksissa huomattiin, että peruskallio oli hyvin syvällä. Tämän oli kai huomannut myös myllyn rakentaja. Kun mitään kiinnekohtia ei löytynyt, hän pelkäsi että tulvat voivat viedä hänen laitoksensa ja niinpä hän katsoi viisaimmaksi keskeyttää koko työn.

Vanhan perimätiedon mukaan Oulujoki on virrannut juuri nykyisen kalalaitoksen kautta. Syksyllä suurten virtausten ja supolle alttiiden säiden vuoksi oli muodostunut suppo­pato, joka oli estänyt veden kulkua. Vesi oli Montan­lammessa noussut, mutta suppopato oli kestänyt. Jouluaattona tilanne oli lauennut: Oulujoki oli hakenut uuden uoman, joka oli Kämärän ja Materon välinen väylä. Perimätieto ei kerro vuosilukua. Supon aiheuttamia vyörymiä tapahtui muuallakin. Muun muassa Oulussa Toppilan-salmi on syntynyt näin ja suppopadot nostivat Oulun torille joulukuussa 1878 vettä toista metriä.

Uuden uoman syntyminen on paikallisesti suuri tapahtuma, mutta onko se sitä ollut maakunnallisesta tai valtakunnallisesti? Jos perimätieto pitää paikkaansa, luusi Suomen tai Ruotsin valtion arkistoissa olevan asiasta mainintaa. Kun vain tietää, mitä hakee.

Pentti Poutiainen
Tervareitti 5.9.2008

▲Alkuun


PRINSESSAN KOSKENLASKU AIKANSA TÄHTIHETKI

Suomussalmella ravintola Kultaisen kukon seinällä on huomioita herättävä kuva, jossa väkeä täynnä oleva vene kiitää Jalonkosken kuohuissa. Kuva liittyy vankasti paikallis- ja jopa valtakunnan historiaan.

Veneessä istuu seurueineen Egyptin kuninkaan Farukin sisar prinsessa Faika olympiavuonna 1952.

Kuvan tapahtumat liittyvät myös Hyrynsalmeen, sillä prinsessan vene on ollut katoksen alla Vonkan leirintäalueella 1960-luvulta lähtien. Nyt veneen merkitystä matkailunähtävyytenä halutaan elvyttää osana koskenlaskun historiaa.

Vuonna 1952 oli Helsingin olympialaiset. Kuuluisien kisavieraiden joukossa oli prinsessa Faika, jonka Suomen kiertomatkaan suunniteltiin koskenlasku. Hänen haluttiin kokevan Kainuun parhaita elämyksiä, ja niinpä arvokas vieras sai kyytiä kosken kuohuissa Emäjoella Kiantajärvestä Korpijoen suuhun. Koskenlaskun järjesti Kainuun Matkailu­yhdistys.

Ilmeisesti prinsessan arvovallalla sopivaa venettä ei ollut valmiina, sillä häntä varten rakennettiin oma vene, joka sai nimekseen Jalo.

Kotiseutuneuvos Kalle Juntunen on selvittänyt veneen vaiheita. — Tämä tervavenettä muistuttava koskivene on tehty juhannuksen alla 1952 Suomussalmen Muikkulan talossa, Juntunen tietää.

Jaakko Keränen eli Muikku-Jakke sai tehtäväkseen koskiveneen rakentamisen prinsessan koskenlaskua varten. Hänen kaverikseen Oulujoen Uittoyhdistys määräsi Kiantajärvellä lauttauitossa työskennelleen Jaakko Turpeisen Hyrynsalmen Hoikan Sillanpäästä. Turpeinen oli monien kädentaitojen lisäksi taitava veneen veistäjä.

— Nämä miehet rakensivat koskiveneen kahdessa viikossa, Juntunen kertoo.

Suomussalmelainen opettaja Martti Väisänen muistaa, kun hän 25-vuotiaana Kemijärven seminaarin opiskelijana oli kesätöissä Suomussalmella ja työn lomassa kävi katsomassa prinsessa Faikan astumista veneeseen. Hänet tuotiin autolla veneen tuntumaan Jalonniskaan. — Hänellä olivat tummat lasit, joten silmiä en nähnyt. Kauppias Vuosmaan tytär ojensi veneeseen menossa olevalle prinsessalle kukkia, Väisänen kertoo.

Hänen mukaansa koskenlaskun lähtöpaikka oli silloisen Niskan Lyytin mökin paikkeilla Kianta­järven rannalla, josta järven vedet purkautuivat Emäjokeen.

— Siinä oli suo ja mökki, nyt mitään ei ole jäljellä. Alue on ruopattu, niemi muutettu, ja paikalla on nyt Jätkänpuisto, joka rakennettiin 1970-luvun alkupuolella, Väisänen selvittää.
Kun Suomussalmen kosket valjastettiin voimalaitosten tieltä, prinsessan vene Jalo ja aiemmin veistetty Aitto-niminen koski-vene siirrettiin Suomussalmen koskilta alemmaksi Hyrynsalmen Seitenoikean koskille vuonna 1957. Laskumiehinä olivat Väärälän miehet Matti ja Urho Moilanen.

Seitenoikean laskut lähtivät kirkonkylän Tiikkajansillan kupeelta Saukko­niemestä, jossa nykyisinkin on venesatama. Prinsessan veneellä viimeinen koskenlasku 4,5 kilomeriä pitkällä Seitenoikean koskijaksolla tehtiin vuonna 1959. Seitenoikean voimalaitos valmistui 1961. Koskien vaahtopäiset tyrskyt väsähtivät hiljaa virtaavaksi joeksi ja tyyneksi Seitenjärveksi.

Jalo ja Aitto jäivät aikalaistietojen mukaan Seitenoikean valjastamisen jälkeen toimettomina Saukkoniemeen niille sijoilleen ikään kuin odottamaan uusia koskenlaskijoita. Vähitellen veneet unohtuivat, pääsivät hieman lahoamaankin, etenkin Aitto. Hyrynsalmen Lions Club siirsi prinsessa Faikan jalo-veneen Vonkalle vuonna 1966. Sen kunnostukseen käytettiin joitakin osia Aitosta, kuten kaaria ja istuinpenkkejä.

Mahdollisesti tämän syksyn aikana prinsessan veneen asemaa Vonkan miljöössä kohennetaan. Siksi kaikenalaiset tiedot ja tarinat veneestä ja koskenlaskusta kuvineen ovat kullanarvoisia.

Juha Hankkila
Ylä-Kainuu Torstai 28.8.2008

▲Alkuun


ROKUA JA OULUJÄRVI TIIVISTÄVÄT YHTEISTYÖTÄ EDISTÄÄKSEEN MATKAILUA

Rokua hakee matkailulleen vetoapua Geopark-verkostosta. Oulujärven ongelmana on lyhyt matkailusesonki. Rokuan ja Oulujärven matkailua on alettu kehittää yhteisen Master Plan-hankkeen avulla. Alueelta ei puutu kaunista luontoa vaan palveluja. Siellä matkailun ongelmana on aina ollut myös näkyvyyden puute.

Mielestäni alueelta puuttuu kärki. Ihmiset eivät tiedä, mitä siellä voi tehdä, projektipäällikkö Sampo Kangastalo toteaa. Kangastalon mukaan alueen ongelmana on myös se, ettei matkailutoimintaa ole kehitetty ympärivuotiseksi. Tällä hetkellä Rokuan Kuntokeskuksessa käydään kuntoutumassa lähinnä talvella. Oulujärvellä on kesällä porukkaa, mutta talvella ei juuri ketään. Rokualta on matkaa Oulujärven rannalle noin 20 kilometriä. Kangastalo korostaa, että vaikka matkailua nyt kehitetään, aluetta ei lähdetä heti muuntamaan kalliiksi massaturistikeskukseksi.

Aluetta kehitetään sen omista lähtökohdista käsin. On muistettava, että kaikki ovat joskus olleet pieniä kuten esimerkiksi Ruka, jolla menee nykyään hyvin. Virallisesti Rokua–Oulujärvi Master Plan käynnistyy 4.9.2008 ohjausryhmän kokouksella. Hanke on osa Oulu–Kajaani kehittämisvyöhyke 2010 hanketta. Rokua–Oulujärven esiselvitys valmistui keväällä, ja nyt vuorossa on varsinainen Master Plan, joka kestää arviolta vuoden ajan. Rokua–Oulujärven matkailun kehittämishankkeen toteuttamisalueeseen kuuluu viisi kuntaa: Muhos, Utajärvi, Vaala, Paltamo ja Kajaani.

Kangastalo kertoo, että syksyn aikana päätetään strategisista linjauksista, kuten alueen profiilista ja asiakaskohderyhmistä. Lisäksi on hyvä pohtia, tarvitseeko kaikkien matkailukohteiden olla samanlaisia, eli hotelliin, kylpylään, ja hiihtolatuun perustuvia.

Alueen noin 60 matkailuyrittäjille jäjestetään kokouksia, joissa heidät sitoutetaan toimintaan. Haasteena onkin paitsi saada alueen yrittäjät mukaan hankkeeseen, myös saada kunnat unohtamaan keskinäisen kilpailun ja tekemään yhteistyötä, vieläpä yli maakuntarajojen.

Kangastalon mukaan alueella on vireillä useita hotellihankkeita, jotka on tarkoitus niputtaa yhteen samaan Master Plan -toimintasuunnitelmaan. Käytännössä yhteistyö voisi merkitä vaikkapa Rokuan kuntoutujille suunnattuja pakettimatkoja Oulujärvelle.

Profiililtaan Rokua ja Oulu­järvi ovat kaksi erilaista kohdetta. Kangastalon mukaan molemmille tehdään oma kehittämissuunnitelmansa, joiden lisäksi alueelle luodaan yhteinen suunnitelma. Kangastalo lupaa, ettei matkailun kehittämistyö lopu hankkeen valmistumiseen, sillä hankkeessa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Alueella on paljon yhteisiä intressejä, mutta matkailua vaivaa pirstaloituminen, jota yhteinen strategia helpottaa. Jos matkailualueella ei ole tavoitetta, sen toimintaa ei pystytä rakentamaan. Eihän silloin edes tiedetä, ketä sinne halutaan, Kangastalo muistuttaa.

Rokua pyrkii osaksi Unescon alaista Geopark verkostoa. Alueella vierailee lokakuussa auditoija, joka arvioi Rokuan sopivuutta verkostoon. Geopark verkostoon pääsy toisi Rokualle lisää näkyvyyttä. Verkostoon pääsyn yhtenä edellytyksenä on, että Rokua järjestää koululaisille tarvittavaa opetusaineistoa alueensa geologiassa.

Oulu-lehti 24.8.2008

▲Alkuun


MERIKOSKEN VOIMALAN RAKENTAJILLE MUISTOMERKKI

Oulun Energia on tilan­nut taiteilija Sanna Koivistolta muistomerkin Merikosken voi­malaitoksen rakentajille ja heidän työlleen. Teoksen on määrä valmistua ennen joulua. Muistomerkki sijoitetaan Merikosken voimalaitoksen lähellä Koskitien varressa olevaan puistoon.

"Esitys tuli eräältä vanhemman polven oululaiselta", kertoo johtaja Reino Aula. Teos on mukaelma patomuurin rakenteesta, kertoo taiteilija Sanna Koivisto. Se koostuu kolmesta kolme metriä pitkästä kivimuurista, joihin on upotettu kahdeksan pronssireliefiä. Ensimmäinen osa kertoo joen historiasta, toinen voimalaitoksen historiasta ja kolmannessa liikutaan tulevaisuudessa.

Koivisto on aiemmin tehnyt Ouluun muun muassa kaupungintalon puistossa olevan Ajan kulku -patsaan. "Tästä tulee aivan erilainen, mutta kyllä tässäkin tutkimista ja oivaltamista riittää." Muistomerkin käytännön työt Koivisto pääsi aloittamaan vasta viikko sitten, kun ateljeetilat Iin Kauppilasta vapautuivat kesä-näyttelystä.

Merikosken voimalaitoksen rakentamisessa päätettiin heinäkuussa 1939 Oulun kaupungin valtuustossa. Itse rakennustyö käynnistyi välirauhan aikaan vuonna 1940 ja jatkui keskeytymättä jatkosodan ja Lapin sodan vuosina 1941-1945. Sodan aikana rakennustyö kohtasi monenlaisia vaikeuksia. Työvoima koostui naisista, sotaväkeen kelpaamattomista ja yli-ikäisistä miehistä sekä venäläisistä sotavangeista. Sodan päätyttyä työvoimapula jatkui. Sodan aikana ja vielä vuosia sen päätyttyäkin oli kova pula rakennustarvikkeista ja laitteista, mikä myös vaikeutti rakennustyön edistymistä.

Kaupungin asukasluku vuonna 1938 oli noin 25 000 ja kaupungin sähkölaitoksen sähkönmyynti 5,6 gigawattituntia. Suunnitellun voimalaitoksen vuosituotannoksi laskettiin noin 170 gigawattituntia vuodessa eli lähes 30-kertainen määrä sen hetkiseen sähkönkäyttöön nähden. Merikosken voimalaitos aloitti sähköntuotannon toukokuussa 1948. Rakentamishanketta suunnitellessaan kaupungilla oli selvä visio yhdyskunnan ja elinkeinoelämän kehityksen vaikutuksesta sähköntarpeeseen, sillä jo vuonna 1953 kaupungissa kulutetun ja kaupungin ulkopuolelle myydyn sähkön määrä ylitti Merikosken suunnitellun ja toteutuneen tuotannon.

Kaleva 20.8.2008

▲Alkuun


KALASTUS ON HALPA HARRASTUS

Kaupungissakin voi harrastaa kalastusta, ja vieläpä kohtuullisen helpolla, vakuuttavat Reijo Härkman ja Unto Huovinen Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiristä. Oulussa löytyy useita hyviä kalapaikkoja. Yksi niistä on Värtön ranta Oulujoen varrella. Miehet näyttävät mallia heittovavoillaan. Syöttinä on kärpäsentoukkia. Eipä aikaakaan, kun Oulujoesta alkaa nousta särkeä ja ahventa.

"Kalastajat eivät ole löytäneet Oulujokea jostain syystä. Täältä nousee lohiakin syksyllä. Paras lohiaika on elokuun lopulta syyskuun puolelle", Härkman vinkkaa.

Pohjois-Pohjanmaan vapaa-ajan kalastajapiiri on yksi keskiviikkona pidettävän Valtakunnallisen kalastuspäivän järjestäjistä. Vuodesta 2006 lähtien järjestetyn kalastuspäivän päätapahtuma on nyt ensimmäistä kertaa Helsingin ulkopuolella.

Härkmanin mukaan Oulu oli nappivalinta, sillä onhan tapahtuman ideakin lähtöisin oululaiselta kansanedustajalta Erkki Pulliaiselta (vihr.). Pulliainen on haastanut onkikilpailuun kotikaupunkinsa päättäjät kaupunginjohtaja Matti Pennasesta ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuija Pohjolasta lähtien.

Myös muiden kannattaa pakata onkivälineet mukaan, sillä Oulun kaupunki tarjoaa päivän aikana ilmaisen kalastusmahdollisuuden Oulujoella. Mikäli kalastus on muuta kuin onkimista, vaaditaan18-64-vuotiailta valtion kalastuskortti. Kaupunki haluaa hieman avittaa kalastajia istuttamalla Oulujokeen 350 kalastuskokoista taimenta. Tapahtumassa vierailee noin 300 koululaista ja sinne odotetaan saapuvaksi myös satoja muita kalastuksesta kiinnostuneita.

Kalastuspäivän tavoitteena on edistää monipuolista kalastusta ja kalankäyttöä, esitellä lähikalastuspaikkoja sekä saada lapset ja nuoret innostumaan kalastuksesta. Päivän teemana on, että kalastaa voi hyvässä seurassa ja neuvoja saa kalaseurasta.

"Kunpa nykyvanhemmat veisivät lapsiaan samalla innolla kalastamaan, kun kuskaavat vaikkapa jääkiekkotreeneihin. Tämä on halpa harrastus: onkivehkeet saa hankittua kymmenellä eurolla."

Unto Huovisen mukaan nuorten kalastusinto on kasvamassa pikkuhiljaa, sillä esimerkiksi yli 15-vuotiaille tarkoitetuille kesän kalastusleireille on riittänyt viime vuosina porukkaa.

Aloittelevia kalastajia Härkman neuvoo pitämään mielessä yksinkertaisen säännön: pienellä koukulla saa pieniä ja isoja kaloja, mutta isolla koukulla saa vain isoja. "Onkivapa kannattaa viritellä siihen malliin, että siitä huomaa heti kun nappaa. Mato pitää pujottaa niin, että koukku jää näkyviin. Muuten kala näykkii matoa, muttei tartu koukkuun."

Kalaonneen vaikuttaa ratkaisevasti myös hyvä kalapaikka. Niitä löytyy muun muassa Sanginjoen Lemmenpolulta, Merikosken voimalaitoksen yläpuoliselta jokiosuudelta, Toppilan sataman jokisuistosta ja Kiimingin Alakylän soramontulta.

Valtakunnallisen kalastuspäivän päätapahtuma keskiviikkona Värtön rannassa, Kasarmintie 51:ssä. Päivän ajan myös Merikosken kalatiellä avoimet ovet.

Kaleva 26.8.2008

▲Alkuun


OULUJOEN LOHIKUNINKUUS KILPAILU

Oulujoen lohikuninkuus uistelu 2008 pidetään 6.9 klo:12.00-18.00 lauantaina Muhoksella välillä Montta Päivärinne lähtöpaikat Laukansilta ja Muhoksen venesatama. Kilpailu käydään soutaen siirtymät sallittu moottorilla, neljä vapaa vene, osallistumismaksu 25 euroa vene. kaikki kynnelle kykenevät leikkimielellä mukaan kilpailemaan.

▲Alkuun


MERIKOSKEN KALATIE LISÄÄ OULUJOEN VIRKISTYSKALASTUSARVOA

Istutuskalojen nousun uskotaan lisäävän kalamääriä Merikoskella tänä kesänä. Kaloja pääsee seuraamaan
kalatien tarkkailupisteessä vielä heinä-elokuun aikana.

Oulun kalatie Merikoskella houkuttelee lomalaisia läheltä ja kaukaa. Onhan tämä sen verran mielenkiintoinen kohde, että ainakin kerran kesässä täällä pitää tulla käymään, oululainen Jouko Arvola kertoo.

Espoossa työskentelevä Marko Tuominen ilmoittautuu innokkaaksi kalamieheksi. Hän onkin suunnannut kalatien yläpäässä sijaitsevan kalojen katseluikkunan ääreen heti ensimmäisenä lomapäivänään.

Internetistä kalojen nousua lähes päivittäin seuraava Tuominen on kalastanut myös Merikoskella. Kalatiehen koukkua ei kuitenkaan saa nakata, sen mies tietää.

Kalatien rakentamisella tavoitellaan Oulujoen virkistyskalastusarvon nousua. Heinä-elokuun ajan kalaportailla asiantuntijana työskentelevä biologi Marleena Isomaa on ollut mukana seudullisissa hankkeissa, joissa on selvitetty kalojen nousukäyttäytymistä ja lisääntymistä. Oulujokivarren kunnat Muhos ja Utajärvi ovat rahoittaneet Oulujoen kunnostustöitä, Isomaa kiittää.

Tämä kertoo hänen mukaansa siitä, että virkistyskalastusmahdollisuuksien lisäämistä pidetään seudulla tärkeänä. Kalatie mahdollistaa vaelluskalojen luonnollisen paluun merestä takaisin synnyinjokeen lisääntymään. Riittävän vahvaa poikastuotantoa kalatiekään ei takaa. Siksi lohikalojen velvoiteistutuksista ei vielä luovuta.

– Kun joki on ollut lähes 60 vuotta padottuna, ei muutos kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla, Isomaa muistuttaa.

Kalatie on ollut käytössä kesäisin vuodesta 2004. Tänä aikana kalatiessä nousseiden lohien määrät ovat laskeneet. Tänä kesänä odotetaan mielenkiinnolla, lisäävätkö sivujokiin istutetut ensimmäiset nousuikäiset lohet ja taimenet kalamääriä Oulun kalatiellä.

Merikosken voimalaitoksen jälkeen Oulujoessa on vielä seitsemän padottua koskea ennen Oulujärveä. Kaikkiin voimalaitoksiin on olemassa suunnitelmat kalatiestä. Kiinnostus kalateiden rakentamisesta riippuu rahoituksesta. Halvemmallakin pääsee kuin Oulussa, Isomaa arvioi.

Oulun kalatie on Suomen pisin, ja sen kustannukset nousivat 1,2 miljoonaan euroon. Kaupunkiympäristössä satsaukset kalatien maisemointiin olivat merkittävät.

Isomaa kehuu myös kalatien toimivuutta. Kalatietä ei ole rakennettu pelkästään lohikaloille, vaan myös pienemmillä vaelluskaloille.

– Kalatie on rakennettu niin hyvin, kuin nykytietämyksellä osataan, Isomaa korostaa.

Kalatiessä onkin seurannan mukaan noussut monipuolisesti eri kalalajeja. Tuominen vahvistaa asiantuntijan näkemyksen kalatien toimivuudesta.

– Tämähän on ollut jättimenestys tämä homma, hän hehkuttaa ja haastaa asiantuntijan arvuuttelemalla, minkä painoinen on ollut suurin Oulujoesta koskaan pyydetty lohi.

Yksissä tuumin Tuominen ja Isomaa päätyvät lukuun 33 kiloa. Suurin videolle tallentunut lohi kalatiessä on todistettavasti ollut 115-senttinen.

Oulu-lehti 30.7.2008

▲Alkuun


JÄYKKÄ BYROKRATIA PITÄÄ OULUN MATTOLAITURIT VEDESSÄ

Oulun mattolaitureita on oltu siirtämässä kuivalle maalle jo vuosia, mutta edelleen mäntysuopa virtaa Oulujoessa.

Sekä ympäristölautakunta että liikuntalautakunta ovat jo päättäneet, että mattolaiturit siirretään kuivalle maalle, jotta vesistöjen kuormitus vähenisi. Alustavat suunnitelmatkin asiasta on tehty, mutta virastot eivät ole saaneet päätettyä, mille hallintokunnalle asia lopulta kuuluu.

"Asia menee kaupunginhallituksen ja -valtuuston päätettäväksi. Lausuntakierros asiasta on nyt kesken", ympäristötarkastaja Matti Tynjälä kertoo.

Kuivalle maalle tulee korkeintaan kolme pesupaikkaa. Ensin on tarkoitus rakentaa yksi ja katsoa siitä saatavia kokemuksia.

"Paikkoja on alustavasti mietitty Hollihakaan, Tuiraan ja vähän ylemmäs jokivarteen. Paikan pitää olla sellainen, että siellä on muutakin tekemistä kuin matonpesu, ei sinne muuten kukaan tule. Muissa kaupungeissa pesupaikkoja on rakennettu uimarantojen lähelle tai monitoimipuistojen yhteyteen", Tynjälä sanoo.

Vielä viime kesänä ajateltiin, että jo tänä syksynä aletaan rakentaa uutta pesupaikkaa. Aikataulu kuitenkin venyy. Tänä kesänä mattolaitureita on kuitenkin laitettu paikoilleen aikaisemman 12:n sijaan vain kuusi.

"Ilmeisesti nekin ovat piisanneet, kun en ole saanut mitään palautetta asiasta", isännöitsijä Pekka Pykäläinen liikuntavirastosta toteaa.

Kesän sää ei ole ollut otollinen mattojen pesuun eikä varsinkaan kuivatukseen. Maikkulan uimarannalla tiistaina ei matonpesijöitä näkynyt. Jooa Eloranta heitteli rannalla kiviä veteen äitinsä Liina Sieversin kanssa mattolaiturin vieressä.

"En ole vuosiin pessyt mattoja mattolaiturilla. Olihan siinä oma tunnelmansa, kun joen rannalla pestiin mattoja. Mutta luonnon kannalta on hyvä, että laiturit nostellaan maalle", Sievers pohtii.

Oulun naapurikunnissa kuivan maan paikkoja on jo rakennettu. Isommissa kaupungeissa Helsingissä ensimmäinen matonpesupaikka kuivalle maalle rakennettiin tänä vuonna. Vantaalla mattolaiturit nosteltiin joista rannoille jo muutama vuosi sitten.

Tampereen kaupungin vuonna 2007 voimaan tulleisiin ympäristönsuojelumääräyksiin kirjattiin, etteivät matonpesuvedet saa joutua suoraan vesistöön. Turussa pestiin mattoja meressä viimeistä kertaa vuonna 2000.

Kaleva 23.7.2008

▲Alkuun


TALKOOTANSSIT JA TUKKILAISET VAUHDITTIVAT KANTTURAN KESÄPÄIVÄÄ

http://www.tervareitti.fi/cgi-bin/weblehti?Newsp=terva&Date=080721&Depa=uutiset&Story=kanttura.txt&Model=ossivu.html

Vaalassa Nuojuanlammen rannalla sijaitsevaan Kantturaan kokoontui lauantaina väkeä nauttimaan komeista Oulujoen maisemista, hyvästä kesäsäästä, kulttuuriesitelmistä ja perinteisestä kesäteatterista. Vanhojen ja uusvanhojen hirsirakennusten lomassa liikuskeli tukkijätkiä ja heinäntekijöitä.

Tapahtuman aluksi palkitsivat vuosi sitten perustetun Oulujoen rotaryklubin edustajat Heikki Pesämaan vuoden 2007 Raivaajapalkinnolla. Eero Merilä ja Heikki Ojala ojensivat Kantturanniemen rannoilla ja rinteillä hyvää jälkeä tehneelle Pesämaalle vesurin.

Kesäpäivässä esitelmän pitänyt kulttuurivaikuttaja Kaisu Mikkola on vakaasti sitä mieltä, että Oulujokivarresta löytyy paljon tutkimisen aihetta ja jo unohdettua mieliin palautettavaksi.

Esimerkiksi Sakari Topeliuksen vuonna 1856 kirjoittama runo ”Jäidenlähtö Oulujoesta” on päässyt pahasti unohtumaan, vaikka se sai 1800-luvun loppupuolella aikaan suuren isänmaallisen innostuksen. Päällisin puolin luontokuvaukselta vaikuttava runo olikin poliittinen runoelma, jolla Topelius pyrki herättämään uinuvaa Suomen kansaa.

Itse Jean Sibelius sävelsi runoon musiikin ja se ensiesitettiin Sibeliuksen johdolla Helsingin Seurahuoneella. Mikkolan mukaan Jäidenlähtö Oulujoesta oli aikoinaan suomalaisuuden symboli, joka oli saman hengen lapsi kuin Finlandia-hymni.

Lohennousu tarvitsee EU-rahaa

Kantturan kesäpäivillä käytti puheenvuoron myös kokoomuksen euroedustaja Piia-Noora Kauppi, joka ensi vuoden vaihteessa siirtyy Brysselistä Suomeen Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajaksi.

Kauppi kertoo, että politiikka saa jäädä toistaiseksi, mutta mistä sen tietää jos joskus vielä innostuisi siitä uudestaan. Kymmenen vuotta meppinä olivat kuitenkin antoisaa aikaa, kun hän pääsi olemaan mukana Euroopan perussopimuksen ja rahoitusmarkkinalakien laatimisessa.

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen osastopäällikkö Eero Merilä esitti Kaupille toiveen, että Oulujoen lohenpalautushankkeelle löytyisi EU:sta suurempaa rahallista tukea kuin paikalliset rakennerahastot, joista ei suuria avustuksia ole odotettavissa.

Merilä uskoo, että kalateiden rakentaminen Oulujärvelle asti tulee maksamaan 15-17 miljoonaa euroa. Aiemmin hankkeen yhteydessä esitettyä alle 10 miljoonan euron kokonaissummaa Merilä pitää ylioptimistisen pienenä.

Piia-Noora Kaupin mielestä lohenpalautushanke voisi saada hyvinkin EU-rahaa, mutta päätökset rahanjaosta tehdään kuitenkin kotimaassa. Lohihankkeen kaltaisia isoja projekteja olisi Kaupin mielestä hyvä saada lisää, jotta EU-rahaakin tulisi Suomeen enemmän. Sitä kautta Suomi ei olisi niin suuri nettomaksaja EU:lle.

Jari Riekki
21.7.2008

▲Alkuun


ROKUAN JÄRVIEN PINTA

Rokuan järvien pinnan laskua ja sen syitä on mietitty ja selvitelty. Viime kesänä pumpattiin Rokuan kuntokeskuksen viereiseen Ahveroisen järveen 15 000 m3 vettä. Tähän oli lisätty kalkkia laskemaan järven pH:ia ja indikaattoriaineeksi. Vesa Krökki Humanpolis Rokuasta kertoo, että Ahveroisen pinta nousi tuolloin noin 30 cm ja rantaviiva siirtyi paikoin jopa kaksi metriä. Järven ulkonäkö kohentui huomattavasti.

Veden pinnan noston vaikutus ei ole kadonnut vaikka runsaiden viime syksyn sateiden myötä verrokkijärvien pinta on noussut enemmän kuin Ahveroisen. Järvi ei ole eristyksissä ympäröivistä vesistä. Lähialueen pohjavesien pH:n muutoksen myötä saatiin selvitettyä veden virtaussuunta järvesta poispäin. Näin saatiin kokeilusta hyötyä Ahveroisen pinnan pysyvämmän nousun myötä ja  merkittävää tietoa järven luonteesta ja sen virtaamista pohjaksi jatkoselvittelyyn ja pidemmän ajan seurantaan.

Oulun yliopiston tutkimusryhmä on saanut kaksivuotisen rahoituksen tutkimukseen, jolla pyritään löytämään syy vedenpintojen laskuun ja vesien käyttäytymiseen Rokualla. Samalla voidaan saada perustietoa Rokuan harjurakenteen luonteesta, joka on lopulta varsin heikosti tunnettu.

Oulujoen reitti ry

▲Alkuun


SAPETTAA, KUN OULU-LAIVA JÄI EUROITTA

Kauppakamarin toimitusjohtajan mielestä tuen myöntäminen ei olisi aiheuttanut epätervettä kilpailua

Historiallista Oulu- laivaa fiksataan parasta aikaa priimakuntoon ristiriitaisissa tunnelmissa. Merellinen Oulu ry on iloinen saatuaan merkkialuksen viimeinkin hoteisiinsa, mutta samalla sitä risoo oululaisten luottamushenkilöiden käytös.

Kaupunginhallitus myönsi viime viikolla alukselle oikeuden käyttää kaupungin vaakunaa ja antoi laituripaikan Toppilansaaresta, mutta yhdistyksen kaipaamaa taloudellista tukea ei herunut. Osa hallituslaisista oli valmis myöntämään yhdistyksen 50 000 euron suuruisesta raha- anomuksesta puolet eli 25 000, mutta lopulta päädyttiin pyöreään nollaan.

”Ihmetyksen sormi on yhä hämmästyksen suussa. Onko tämä tietämättömyyttä, haluttomuutta, ilkeämielisyyttä, vai mitä tämä on?” yhdistyksen puheenjohtaja, merikapteeni Pentti Auranaho päivittelee.

Kaupunginhallitus päätyi ratkaisuun äänin 6– 6. Eurottomalle kannalle vaakakupin painoi sen puheenjohtajan Tuija Pohjolan ääni. Hänen mukaansa ratkaisua edelsi pitkä keskustelu.

”Päätös oli hirveän vaikea. Meillä on Oulussa muitakin vastaavia laivoja. Kaikkien täytyy olla tasavertaisessa asemassa. Se vääristää kilpailua, jos yhtä laivaa avustetaan ja muita ei”, Pohjola perustelee.

Muilla laivoilla puheenjohtaja viittaa m/s Alexandraan, kuunari Mystic Windiin, jäänmurtaja- hinaaja Achillesiin, satamahinaaja Alpoon sekä Oulujoen m/s Sympaattiin.

”Yhtä ei voi nostaa muiden yläpuolelle.”

Väärä viesti merellisyydestä

Pentti Auranahon mukaan Oulu- laivaa ei tule verrata kyseisiin aluksiin lainkaan.

”Me emme kilpaile esimerkiksi Alexandran kanssa, päinvastoin. Meidän kyytiin mahtuu kerrallaan 35 ihmistä. Sillä matkustajamäärällä Alexandra ei taida edes lähteä liikkeelle”, Auranaho pyhähtää.

”Tämä on periaatteellinen kysymys: me emme ole risteilyfirma. Meillä ei ole tulostavoitetta. Yhdistyksellä on vain ja ainoastaan tavoite ylläpitää tätä alusta. Yksikään ukko, joka on töissä täällä, ei saa killinkiäkään. Me työskentelemme ruokapalkalla”, hän jatkaa.

Myöskään Oulun Kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen ei laske Oulu- laivaa samaan kastiin mainittujen alusten kanssa.

”Tämä on ihan eri luokan juttu. Meillä ei ole koskaan ollut mitään Oulu- laivan kaltaista. Merellinen Oulu ry tuo uuden palvelun, jota ei ole aikaisemmin ollut. Sitä ei voi verrata muihin. En näe, että tässä olisi syntynyt epätervettä kilpailua”, hän kommentoi kaupunginhallituksen päätöstä.

Okkonen katsoo, että päätös antaa täysin vääränsuuntaista viestiä Oulusta merellisenä kaupunkina.

”Olemme merenrantakaupunki. Käytännössä rannan hyödyntäminen tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että mennään Nallikariin kesällä uimaan”.

Tuija Pohjolan mielestä kaupungissa täytyisi yhdessä miettiä, millä tavalla Oulun merellisyyttä jatkossa edistetään. Hänen mukaansa tehtävä kuuluu ennen kaikkea matkailupuolelle.

Merellinen Oulu ei lannistu

”Tietenkin kehitystä täytyy tapahtua. Kysymys on kuitenkin hirveän kiperä, sillä rahan pyytäjiä riittää. Jossain vaiheessa rahahanat täytyy panna kiinni”, kaupungin markkinoinnin yhteyspäällikkö, matkailuasioista vastaava Matti Bäckström sanoo.

Merellinen Oulu ry ei aio lannistua vastoinkäymisestä. ”Rahoitus haetaan nyt lainana pankista”, puheenjohtaja selittää.

Merellisyyttä vaaliva yhdistys

Merellinen Oulu ry on Oulun merellistä perinnettä, nykypäivää ja tulevaisuutta vaaliva vapaaehtoinen yhteisö. Siinä on noin 80 jäsentä.

Vuosi sitten perustettu yhdistys ei tavoittele voittoa. Sen jäsenet ovat sitoutuneet vapaaehtoisesti ja pyyteettömästi ylläpitämään Oulu-laivaa ilman palkkaa.

Kaupungin tuetta jäänyt yhdistys kääntyy jatkossa pankin lisäksi yritysten ja yhteisöjen puoleen, jotta laiva saadaan liikennöimään.

Kerättävällä rahoituksella on tarkoitus kattaa laivan liikennöinnin ylläpitokustannukset. Esimerkiksi polttoainekustannukset ovat parisataa euroa tunnilta. Vakuutusmaksut ovat tarjouspyyntöjen perusteella 5 000– 10 000 euroa vuodessa.

Ennen liikennöinnin aloittamista alus täytyy katsastaa. Sen vuoksi siihen täytyy hankkia erilaisia tarvikkeita.

Laivaan tarvitaan esimerkiksi kaksi 25 hengen pelastusvenettä. Yksi pelastusvene maksaa noin 5 000 euroa. Lisäksi laivalle täytyy ostaa vähintään 50 pelastusliivit. Ne maksavat noin 40 euroa kappale.

Susanna Kemppainen
Kaleva 12.5.2008

▲Alkuun


KIIMINKIJOKI SAI TAIMENLISÄN

Pitkä rekka kaartaa huoltamon pihaan Ylikiimingin kirkolla varttia yli kaksitoista. Matkustajat, 70 000 taimenenpoikasta, ovat melkein perillä. Kiiminkijoen jokavuotiset kalanistutukset ovat alkamassa. Kalojen kuljettajilla, Unto Iivarisella ja Jussi Räsäsellä, on työpäivä jo pitkällä. Matka on alkanut aamuyöllä hankasalmelaisella kalankasvattamolla poikasten lastauksella.

”Nyt istutetaan 20 000 kaksivuotista ja 50 000 yksivuotista meritaimenta”, kertoo Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tutkimusmestari Hanna Iivari. Yksivuotiaat kalat ovat noin 13 gramman painoisia, kaksivuotiaat noin satagrammaisia. Myöhemmin joen alajuoksulle istutetaan 200 000 merilohta, eli ”pari rekkalastillista”.

”Tässä mittakaavassa meritaimenia on istutettu Kiiminkijokeen vuodesta 2001. Istutusten tarkoitus on kohentaa uhanalaisten lajien kantoja”, Iivari taustoittaa ja laskee, että tämänvuotiset istukkaat mukaan lukien kokonaismäärä on 350 000 poikasta.

Myös muut Perämereen laskevat joet saavat osansa. RKTL istuttaa Kuiva-, Kiiminki- ja Perhonjokeen touko– kesäkuussa yhteensä 340 000 lohen jokipoikasta sekä 23 000 vaelluspoikasta. Tornion-, Kiiminki-, Perhon- ja Lestijokeen istutetaan touko– kesäkuussa yhteensä 170 000 meritaimenen jokipoikasta sekä 49 000 vaelluspoikasta.

Lisäksi Tornion- ja Simojoen lohitutkimuksia varten istutetaan touko-kesäkuussa yhteensä 8 000 lohen vaelluspoikasta. Istutettavien poikasten arvo on kaikkiaan 1,2 miljoonaa euroa.

Inarijärveen istutetaan tänä vuonna edellisvuotta enemmän petokalojen poikasia.

Viime vuonna Inarijärvelle ja sen sivuvesistöihin istutettiin kesänvanhoja pohjasiikoja yhteensä 763 000 kappaletta ja 1– 4- vuotiaita petokaloja yhteensä 180 000 kappaletta.

Kiiminkijoen kalastusalueen isännöitsijä Juha Lindström on saapunut seuraamaan istutuksia. ”Kyllä meillä selvä käsitys on, että taimenkanta on vahvistunut”, Lindström kiittelee. Kiiminkijoen taimensaalis on Lindströmin mukaan 1 500–2 000 kiloa kesässä. Osa tästä on peräisin velvoiteistutuksista, osa pyyntikokoisen kalan istutuksista.

Kalastusalue on tehnyt istutuksia jo 1990-luvun alkupuolelta. ”Tasainen, hyvä toiminta on saatu aikaan”, Lindström summaa istutustyötä.

Huoltamon pihalla osa poikasista siirretään RKTL:n maastoauton peräkärryyn kuljetusastiaan, ja laitoksen Perämeren toimipaikan istutusporukka lähtee kohti Nuorittajokea. Rekan matka jatkuu Puolankaa kohti, Ala- Vuottoon. Inkakosken sillalta lasketaan noin 12 000 poikasta jokeen. Kiiminkijoen vesi on neliasteista ja virtaus keväisen mahtava.

Iivarisen ja Räsäsen otteet ovat tottuneet ja säiliö rekan lavalla tyhjenee yksi toisensa jälkeen. Inkakosken jälkeen yläjuoksulla odottaa vielä muutama koski. Miehille Kiiminkijoki on yksi kevään monista työreissuista, sillä kalanistuttajan kevät on kiireinen.

”Huomenna pitäisi olla kello 11 Kotkassa”, Iivarinen toteaa. ”Tähän aikaan vuodesta ei tarvitse olla paljon kotona.”

Pekka Rahko
Kaleva 7.5.2008

▲Alkuun


OULU LÄHTEE ISON ITÄMEREN ETEEN PIENIN TEOIN

Kaupunki otti haasteen vastaan ja listasi omat parannuskeinonsa

Ympäristöteot koostuvat monista pienistä palasista. Tämän osoittaa Oulun kaupungin laatima toimenpideohjelma, jolla kaupunki vastaa haasteeseen Itämeren pelastamiseksi. Oulun ohjelma jakaantuu useaan osaan. Lähtökohtaisesti Oulun edustan merivesi on murtovettä, johon sekoittuu Oulujoen tuoma makea vesi. Kaupungilla itsellään on omistuksessa merialuetta ja suistoa 5 500 hehtaaria. Jokipintaa on 450 hehtaaria.

Merialueen rehevöityminen näkyy Oulussa lähes joka kesä leväongelmana. Kalastajien pyydykset limoittuvat voimakkaimmin alkukesästä ja syksyllä. Alkukesänä lima on piilevistä ja syksyllä viherlevistä. Merialueelle tulevasta fosforista on noin 90 prosenttia on Oulujoesta, typestä 75 prosenttia ja happea kuluttavasta aineksesta 80–90 prosenttia. Esimerkiksi Nuottasaaren teollisuusalueen osuus fosforista ja happea kuluttavasta ainesosasta on kymmenisen prosenttia. Typestä 15 prosenttia tulee Taskilan jätevedenpuhdistamosta.

Valtakunnallisen luokituksen mukaan merialueen vesi on tyydyttävää Hailuodon rannikolle asti. Oulujoen vesi luokitellaan hyväksi, kun asteikko kulkee erinomaisesta, hyvästä ja tyydyttävästä välttävän kautta huonoon. Oulun merialueen suurimmat pistekuormittajat ovat Nuottasaaren teollisuus, kaupungin Taskilan puhdistamo, Kemira ja Toppilan voimalat.

Kaupunki vähentää osaltaan pistekuormitusta jätevedenpuhdistamon laajennuksella ja typenpoiston rakentamisella. Typpikuorma tipahtaa puoleen jo tänä vuonna. Myös viemäröinnin ja hulevesien käsittelyllä kaupunki vähentää kuormitusta. Hajakuormitusta vähennetään erityisesti maa- ja metsätaloudessa. Hakkuiden ja vesistöjen väliin jätetään suojavyöhykkeet. Luonnontilaisia soita ei enää ojiteta kaupungin mailla. Lisäksi viljelijöille lisätään neuvontaa ja opastusta. Haja- asutusalueet liitetään vähitellen keskitettyyn viemäriin yhteistyössä asukkaiden kanssa.

Aivan yksinkertaisena keinona kaupunki luopuu jokeen sijoitetuista matonpesulaitureista. Korvaavat matonpesupaikat rakennetaan kuivalle maalle ja liitetään viemäriin. Toimeen aiotaan ryhtyä kuluvana vuonna. Myös lumen läjityksessä estetään sulamisvesien pääsy vesistöihin. Laivaliikenteen ja veneilyn hyvä jätehuolto vähentää Itämeren kuormaa. Oulun satamissa ei peritä ongelmajätteistä erityismaksuja. Tulevaisuuden tavoitteena on saada laituripaikoille viemäriliitäntä kaupungin viemäriin satamassa olon ajaksi.

Satama- alueilla tehostetaan hulevesien käsittelyä ja varaudutaan öljyvuotoihin. Pienvenesatamien ja - valkamien jäteastioiden kunnossapito ja tyhjennys otetaan erityishoitoon. Hollihakaan, Rajahautaan ja Taskisenrantaan tulevat jätekatokset. Rajahauta saa pilssivesien ja septitankkien tyhjennyspumput. Myös Oulujokivarren satamissa jätehuolto paranee.

Oulun Satamalla on lupa ruoppauksiin Oritkarin väylällä ja satamassa. Ruoppauksissa huomioidaan mahdolliset myrkkyvaikutukset. Ne pyritään torjumaan. Tehtävä on haastava, sillä 1960- ja 1970- lukujen Nuottasaaren elohopeapäästöjä on kertynyt merialueelle pohjasedimenttiin 5– 20 sentin syvyyteen. Normaalioloissa elohopea eliöiden kannalta turvallisessa syvyydessä, mutta ruoppauksissa sitä vapautuu veteen, mikä on huomioitava. Virkistyskäytössä Itämeri-haaste vaikuttaa kalastukseen, ulkoiluun ja retkeilyyn. Virkistyskäyttö edellyttää vastuuta ympäristöstä.

Haaste levinnyt kautta rannikon

Alunperin Helsingin ja Turun kaupungin haasteen Itämeren suojelemiseksi on ottanut vastaan jo 110 eri tahoa. Haasteeseen on vastannut 60 kuntaa. Mukana ovat Suomen rannikon suuret kaupungit. Perämeren satamakaupungeista myöntävästi ovat Oulun lisäksi vastanneet Tornio, Kemi ja Kokkola. Onpa Kittilän kuntakin suojelemassa Itämerta. Mukana on kahdeksan yliopistoa ja korkeakoulua. Oulun yliopisto ei ole mukana. Kansalaisjärjestöjä ja yhdistyksiä on mukana 25. Yrityksiä löytyy kolme: Finnlines, Viking Line ja Turun korjaustelakka Oy. 14 muuta toimijaa kuten Merentutkimuslaitos, Merenkulkulaitos sekä Turun ja Tampereen kauppakamarit. Oulun seutu pyrkii erikoistumaan vesiteknologian osaamiskeskukseksi. Haastekampanja istuu tavoitteeseen hyvin.

Kari Sankala
Kaleva 5.5.2008

▲Alkuun


KIIMINKIJOKI VIRTAA SUURIMMILAAN

Sään äkillisesti lämmettyä ovat Pohjois- Pohjanmaan jokien virtaamat ja vedenkorkeudet kääntyneet nousuun. Kiiminkijoella ja Kuivajoella tulvavirtaama on suurimmillaan 2. toukokuuta. ja jää hieman keskimääräistä kevättulvaa pienemmäksi.

Iijoen sivujoissa Siuruanjoella ja Livojoella tulvavirtaamat ovat suurimmillaan 2. ja 3. toukokuuta ja virtaaman ennustetaan muodostuvan hieman keskimääräistä kevättulvaa suuremmaksi.

Tulvatilanteen kehitystä voi seurata vesistökohtaisista ennusteista Suomen ympäristökeskuksen kotisivuilta osoitteesta: www.ymparisto.fi/vesistoennusteet.

Forum24 2.5.2008

▲Alkuun


LIMINGANJOKI JA -JÄRVI KUNNOSTETAAN

Kuivattu Liminganjärvi ja Liminganjoen vesistöalue kunnostetaan niin, että Liminganjärvi vesitetään. Asiasta on tehty ympäristökeskukselle useita aloitteita. Viimeisin aloite on Metsästäjien keskusjärjestöltä, joka haluaa laajentaa riistan elinalueita rauhoitetun Liminganlahden ulkopuolelle.

Liminganjoen vesistön koko on 143 neliökilometriä. Vesistön pinta-alasta alle prosentti on järviä. Joki virtaa Limingan taajaman läpi ja laskee Perämereen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on laskenut, että vesistön kunnostamisen ensimmäiseen vaiheeseen tarvitaan rahaa 100 000 euroa. Limingan kunnanhallitus lupasi rahoitusta tänä vuonna 10 000 euroa ja ensi vuonna 20 000 euroa.

Kaleva 29.4.2008

▲Alkuun


TAIMENEN POIKANEN KASVAA TURVALAATIKOSSA

Uusi kasvuhäkki ensimmäisessä kokeilussa Kuhmon vesissä

Kuten yleisesti tiedetään, kalat ovat näin keväällä mätiä. Sellaisesta vaiheesta alkaa järvitaimenenkin elontie. Mutta tällä kertaa ihminen vähän auttaa luontoäitiä. Kuhmon vesiin istutetaan jokunen aika sitten hedelmöittymisen hetken kokeneita taimenia uudenmallisissa laatikoissa. Kalevalan Taimen ry:n puheenjohtaja Raimo Vähäkuopus ja varapuheenjohtaja Antti Vanninen ovat selvästi mielissään päästessään esittelemään järvitaimenen lapsosille tarkoitettua kasvulaatikkoa. "Kyseessä on amerikkalainen keksintö, ja se on nyt ensimmäistä kertaa käytössä täällä Kuhmossa", selostaa Raimo Vähäkuopus. "Tähän vain nippusiteellä tiukasti kiinni reikätiileen - siellä on hyvä taimenen lapsen kasvaa turvassa vihollisilta", herkeää Antti Vanninen lähes runolliseksi. Kasvulaatikko on muovia ja sen yläosassa on hedelmöitettyjen mätimunien alkuvaiheen olinpaikka. Ristikkorakenne suojaa vihollisilta, ja kun vararavintoa sisältänyt ruskuaispussi on tyhjä, poikanen sopii luikahtamaan väljemmille vesille.

Poikaskuolleisuus suurta

Raimo Vähäkuopus ja Antti Vanninen, Jari Piirainen ja Antti Pikkarainen nostelevat muovipusseihin mätiä noin litran annoksina. Kuhmon Kalan Pekka Kyllönen varmistaa, että vettä tulee riittävästi pusseihin ja turauttaa saman tien pullosta happea matkalaisten evääksi. Litrassa on noin 7 000 mätiraetta, mutta poikaskuolleisuus on varsin suurta. "Vuoden kuluttua poikasista ovat hengissä vielä lähes kaikki, mutta sitten seuraavien vuosien aikana käy kato. Pyyntikokoon selviää noin 2-3 prosenttia istukkaista", selostaa Antti Vanninen. Hänen mukaansa kannattaisi rauhoittaa tiettyjä alueita taimenen poikastuotantoa varten. Myös kutupaikkojen kunnostaminen sopivalla soralla olisi taimenkannan kasvulle otollinen teko. "Jos taimenien määrä saataisiin kunnon nousuun, siitä hyötyisivät monet osapuolet. Esimerkiksi luontomatkailu saisi vahvan valttikortin", Vanninen painotti. Hän myös nostaisi taimenen alamitan nykyisestä 40 sentistä 50 senttimetriin.

Hauki vaihtuu taimeneen

Kalevalan Taimen ry:ssä on tätä nykyä noin 60 jäsentä. Yhdistys hankkii tuloja varsin erikoisella tavalla. "Pidämme vetouistelukisoja ja saalishauet myydään kala- alan yrittäjille. Näin hauki vaihtuu taimeneen. Muuten kalat menisivät haaskioon, ja se taas on jumalanviljan väärinkäyttöä", katsoo Vanninen "Lisätulo ei tietenkään ole pahaksi. Emme torju rahakkaita tukijoita", hän virnistää.

Seppo Kämäräinen
Kainuun Sanomat 27.4.2008

▲Alkuun


PERÄMEREN JÄÄTILANNE HEIKKO

Meren jäälle ei ole enää asiaa aivan pohjoista Perämerta lukuunottamatta, jossa sielläkin jäälläliikkujia kehotetaan erityiseen varovaisuuteen.

Oulun alueella jäille ei ole syytä mennä enää ollenkaan.

Kevätjäät ovat petollisia, koska aurinko sulattaa jäätä nopeasti. Lisäksi virtaukset tuovat avomereltä lämmintä vettä, joka sulattaa jäätä altapäin. Virtaukset kuluttavat jäätä erityisesti salmissa ja matalikoilla.

Kaleva 23.4.2008

▲Alkuun


SANGINJÄRVI JA TULIJÄRVI VÄHÄLLÄ HAPELLA

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on selvittänyt tammi-maaliskuun aikana happitilannetta 69 järvessä eri puolilla maakuntaa. Seurannassa löydettiin vain yksi järvi, jossa happi oli kulunut kokonaan loppuun. Lisäksi kolmessa järvessä happitilanne oli kriittisen heikko kalaston selviämisen kannalta. Useimmissa tutkituista järvistä happitilanne oli vuodenaikaan nähden kohtuullisen hyvä ja happea oli kalaston selviämisen kannalta riittävästi.

Pyhäjärven Särkijärvessä vesi oli hapetonta. Happitilanne oli puolestaan erittäin heikko eli liukoisen hapen pitoisuus oli 1-3 mg/ l Lohvanjärvessä Pyhäjärvellä, Vepsänjärvessä Ylikiimingissä ja Vasamolla Ylikiimingissä. Lisäksi happitilanne on ollut talven aikana heikko eli liukoisen hapen pitoisuus 3-5 mg/ l, Utajärven Sanginjärvellä, Niilesjärvessä Oulussa, Nurmijärvessä Kiimingissä, Karahkanjärvessä Ylikiimingissä, Kuontijärvessä Kuusamossa, Selkäinjärvessä Pyhäjärvellä, Komujärvessä Pyhäjärvellä ja Alimmaisessa Vähälammessa Kiimingissä. Todennäköisesti ainakin osassa näistä järvistä happitilanne on heikentynyt kalaston selviämisen kannalta kriittisen alhaiseksi.

Muutamissa syvissä järvissä happea on ollut talven aikana pintavedessä runsaasti, mutta syvemmältä alusvedestä ja syvänteen pohjalta happi on kulunut loppuun. Tällaisia vesistöjä ovat Pyhäjärven Junttiselkä, Rokualla Tulijärvi, Tyräjärvi Taivalkoskella, Kosamojärvi Pudasjärvellä, Kesäjärvi Kuusamossa ja Räväjärvi Kuusamossa. Näissä vesistöissä kalakuolemien vaaraa ei kuitenkaan ole, koska happea on ollut pintavedessä runsaasti. Normaalioloissa 5 mg/ l happipitoisuus riittää useimmille kalalajeille kaikissa elämänvaiheissa. Yli 3 mg/ l happipitoisuuksilla ei yleensä esiinny kalakuolemia. Talvella kalojen siirtymistä sula- ja virtapaikoille alkaa esiintyä veden happipitoisuuden ollessa 1-1,5 mg/ l. Laajamittaisia kalakuolemia esiintyy kylmän veden aikana vasta alle 0,5-1,0 mg/ l happipitoisuuksilla.

Tervareitti 11.4.2008

▲Alkuun


OULUJÄRVESSÄ REILUSTI VETTÄ

Talven runsaista juoksutuksista huolimatta Oulujoen vesistössä on runsaasti vettä. Säännöstellyt järvet Oulujärvi mukaan lukien ovat keskimääräistä korkeammalla. Talvikauden lämpimät jaksot ovat pitäneet tulovirtaamat suurina. Sadanta oli etenkin tammikuussa runsas. Vesistöä säännöstelevä Fortum uskoo, että järvien vedenkorkeudet myös jäävät keväällä keskimääräistä ylemmäs ja ympäristölliset tavoitearvot saavutetaan hyvissä ajoin ennen kesäkautta.

Oulujoen vesistön lumen vesiarvo oli huhtikuun alussa tehdyssä mittauksessa 198 millimetriä, mikä on 121 prosenttia pitkän ajan keskiarvosta. Juoksutuksia on lisätty, jotta kevään tulovirtaamille saadaan tilaa. Tulovirtaamaennuste on 130 prosenttia keskimääräisestä tulvavolyymista.

Oulujoen vesistön voimalaitoksista peruskorjataan Seitenoikea Hyrynjärvellä. Heinäkuussa alkavassa remontissa uusitaan turbiini, generaattori ja päämuuntaja sekä sähkö- ja automaatiojärjestelmiä. Voimalan maksimiteho nousee 8 megawattia. Korjaus muuttaa Kianta- ja Vuokkijärvien, Aittokosken voimalaitoksen yläpuolisten järvien ja Hyrynjärven säännöstelyä heinäkuusta alkaen. Järvien pintaa lasketaan ennen remontin alkua.

Petri Hakkarainen
Kaleva 11.4.2008

▲Alkuun


MERIKOSKESSA TAAS LIIKAA VETTÄ

Sähköntuotanto vesivoimalla sujunut hyvin

Vesimäärä Oulujoen yläjuoksulla on kasvanut niin suureksi, että Merikosken voimalaitoksella Oulussa on jouduttu aloittamaan ajoittaiset ohijuoksutukset. Energiantuotannosta vastaava johtaja Jukka Salovaara kertoo, että järvet ovat olleet viime syksyn ja talven jäljiltä täynnä. Talvella oli ongelmana, että joen jäädytystä suppojäätulvien vähentämiseksi jouduttiin yrittämään monta kertaa ja silloin pienennettiin juoksutuksia. ”Perusjuoksutus on aika korkealla. Kun siihen päälle tulee sulamisvesiä, ne eivät mahdu koneen läpi”, Salovaara sanoo. Vesivoiman tuotantotilanne on Merikoskessa ollut hyvä. Sähköä on syntynyt Salovaaran mukaan viimevuotiseen nähden hyvin. ”Remontit ovat onnistuneet. Hyötysuhteet ovat parantuneet ja tehot nousseet. Samalla vesimäärällä saadaan nyt enemmän sähköä aikaiseksi.”

Merikosken voimalaitos tuottaa noin 15 prosenttia Oulun Energian itse tuottamasta sähköstä. Merikosken osuus sähköntuotannosta saatavista tuloista on yli 20 prosenttia, koska siellä kustannukset ovat Toppilan laitoksia pienempiä. Tuiran siltojen kupeessa suihkulähteitä ei vielä laiteta päälle. Salovaaran mukaan aikarajat ovat ennalta sovittuja. ”Muistaakseni parin viikon päästä laitetaan kalaporras ja suihkulähteet päälle. Hetkellisten juoksutusten takia niitä ei käynnistetä”, Salovaara sanoo.

Jos yksi patoluukku on vuorokauden ympäri auki, vettä menee sähköntuotannosta tuhansien eurojen arvosta hukkaan. Viime päivinä sähkönhinta on pörssissä ollut korkealla, joten sähköllä olisi ollut nyt arvoa. Salovaara ei ennusta, paljonko vettä pitää vielä päästää hukkaan. ”Tilapäisiä juoksutuksia voi olla lähiviikkoina. Mutta toivottavasti ne kaikki mahtuisivat turpiinien läpi.” Merikosken voimalaitoksessa ei ole isoja remontteja nyt näköpiirissä. Toppilan voimalaitoksella on sen sijaan Toppila 1:n generaattorin remontti tiedossa vuoden kuluttua. Vuodesta 1977 lähtien pyörinyt generaattori uusitaan silloin perusteellisesti. Turpiinin uusimistakin on suunniteltu. ”Toimitusajat ovat näillä laitteilla menneet niin pitkiksi ja hinnat korkeiksi, että siinä on hankaluutta. Mutta suunnittelu on käynnissä”, Salovaara sanoo. Merikosken voimalaitos on toiminut 1940-luvun lopulta lähtien. Lämpövoimalan puolella käyttöikä ei voi nousta näin pitkäksi. ”Ainakin siinä sisuskalut pitää vaihtaa aika perusteellisesti. Kyllä lämpövoimalan elinkaari on lyhyempi kuin vesivoimalan”, Salovaara tuumii.

Pasi Klemettilä
Kaleva 10.4.2008

▲Alkuun


OULUJOEN VESISTÖN TULOVIRTAAMAT KESKIMÄÄRÄISTÄ SUUREMMAT

Oulujoen vesistön säännöstelyjärvien vedenkorkeudet ovat talvikauden suurista juoksutuksista huolimatta pääosin keskimääräistä korkeammalla. Esimerkiksi Oulujärven vedenkorkeus oli maaliskuun lopussa 87 senttimetriä korkeammalla kuin keskimäärin. Maaliskuun alusta vedenkorkeus oli laskenut 30 senttimetriä. Jylhämän voimalaitoksella maaliskuun keskivirtaama oli maaliskuussa 404 kuutiometriä sekunnissa, mikä on 142 prosenttia ajankohdan keskiarvosta. Tähän perustuen säännöstelyjärvien vedenkorkeudet jäävät tavanomaisia kevätpintoja ylemmäs. Näin myös säännöstelyjärvien ympäristölliset tavoitetasot saavutetaan hyvissä ajoin ennen kesäkautta.

Maaliskuu oli sateinen

Maaliskuun sadanta oli Kainuun ympäristökeskuksen alueella noin puolitoistakertainen normaaliin nähden. Oulujärven alueella sadanta oli 45 millimetriä eli 141 prosenttia alueen keskiarvosta. Maaliskuu oli 0,6 celsiusastetta normaalia viileämpi, keskilämpötila oli -5,9 celsiusastetta. Oulujoen vesistön lumen keskiarvo oli viimeisimmässä mittauksessa huhtikuun alussa 198 millimetriä, mikä on 121 prosenttia pitkän ajan keskiarvosta. Juoksutukset vesistöalueella ovat olleet keskimääräistä suurempia. Juoksutuksia on edelleen lisätty kevättä kohti, jotta kevään tulovirtaamille on tilaa säännöstellyissä järvissä. Suurimman säännöstellyn järven, Oulujärven, vedenkorkeus oli huhtikuun alussa 112,15 metriä merenpinnasta. Ennen kevään tulva-aikaa Oulujärven vedenkorkeuden odotetaan vielä laskevan jonkin verran.

Tervareitti 8.4.2008

▲Alkuun


SUPPOPATOJEN RISKI OULUJOELLA HELLITTI

Pääsiäistä edeltänyt suppopatojen syntymisriski on pienentynyt Oulujoella. Kelit ovat olleet suotuisia ja sekä Fortum että Oulun Energia ovat pystyneet juoksuttamaan vettä kovalla voimalla Montan ja Merikosken voimalaitoksista. Vettä ei ole tarvinnut patoriskin vuoksi juoksuttaa tulvaluukuista, vaan se on virrannut suoraan voimalaitosten turbiineihin sähköä jauhamaan.

Suppopatoja syntyy, jos joen virtauksen mukana kulkeutuva suppojää kasautuu jääkannen alle. Se estää veden virtausta ja saa joen tulvimaan.

Juoksutukset helpottavat täyttyneen Oulujärven tilannetta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen rakennuttamispäällikön Reino Enbusken mukaan Oulujärvi on nyt piripinnassaan. Mitä myöhemmälle kevään käynnistyminen ja lumien sulaminen menee, sitä suuremmaksi nousee tulvien todennäköisyys.

Kaleva 26.3.2008

▲Alkuun


POHJAVESIHANKE ONNISTUU PIENIN MUUTOKSIN

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan Oulun kaupungin pohjavesihankkeen Natura-ristiriita voidaan välttää pienin muutoksin. Oulun tavoitteena on hankkia pohjavettä Viinivaara-Kälväsvaaran alueelta sekä Ylikiimingin harjujaksosta. Natura-ristiriita voidaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan välttää poistamalla Kälväsvaarasta neljä kaavailtua vedenottamoa ja järjestelemällä Viinivaaran ottamojen sijaintia jonkin verran. Otettava vesimäärä vähenisi muutoksen myötä alle 10 prosenttia. Ympäristökeskuksen mukaan Kälväsvaaran ottamopoistojen seurauksena Olvassuon Natura-alue säästyisi merkittävästi heikentäviltä vaikutuksilta. Näin myös Kiiminkijoen Natura-alueelle koituvat vaikutukset pienenisivät. Silti heikentäviä vaikutuksia jäisi Kiiminkijoen Natura-alueelle muutosten jälkeenkin. Heikentyminen ei enää olisi ympäristökeskuksen mielestä merkittävää.

Oulun Vesi on hakenut Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolta lupaa pohjaveden ottoon Pudasjärven ja Utajärven alueella sijaitsevalta Viinivaaran-Kälväsvaaran alueelta.Ympäristölupavirasto on toimittanut hankkeen asiakirjat ympäristöministeriölle valtioneuvostossa tapahtuvaa luonnonsuojelulain mukaista käsittelyä varten. Ympäristöministeriön johdolla on neuvoteltu hankesuunnitelman muutoksista niin, ettei hankkeesta koituisi merkittävästi vaikutuksia Olvassuon ja Kiiminkijoen niille luontoarvoille, joiden perusteella alueet on päätetty ottaa mukaan Natura-verkostoon.

Näin vettä Ouluun

- Viinivaara-Kälväsvaara alueen vedenottamoista vesi pumpataan Viinivaaran harjun ylävesisäiliöön, josta se johdetaan painovoimalla ilman välisäiliöitä Ouluun Hintan vesilaitokselle.

- Vesi alkaloidaan Hintan laitoksella ja johdetaan kaupungin vesijohtoverkostoon.

- Painovoimaisessa vedensiirrossa on mahdollisuus ottaa energiaa talteen putkeen sijoitettavalla turbiinilla.

- Toisessa vaihtoehdossa Ylikiimingin harjujakson vedenottamoista vesi johdetaan Rekikylään ja sieltä edelleen Viinivaara-Hintta johdon rinnalle rakennettavalla erillisellä johdolla Hintan laitokselle.

- Ylävesisäiliö tulee Puolivälinharjuun harjujakson itäpäähän. Ylikiimingin harjujakson pohjavesille joudutaan järjestämään alkaloinnin lisäksi raudan ja mangaanin poisto. Käsittely toteutetaan Hintan vesilaitoksella.

- Aivan halpaa pohjavesilysti ei ole. Käyttöönottokustannuksiksi on arvioitu 53-64 miljoonaa euroa vaihtoehdosta riippuen.

Risto Kenttä, Forum24 17.3.2008
risto.kentta@forum24.fi

▲Alkuun


LUONTO-LIITTO: SUOJELEMATTOMAT VANHAT METSÄT KAATUMASSA KAINUUSSA

Metsähallituksen mielestä arvokkaimmat metsät on jo suojeltu.

Luontojärjestön liito-orava löytö pysäytti avohakkuun Suomussalmella.

Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen tonkii suksisauvalla lunta vanhan haavan juurelta. Ollaan tykkylumen taivuttamassa kainuulaismetsässä Suomussalmen Näljängän Riuskanselkosessa. Liito-oravan papanoita ei nyt löydy, mutta hänen mukaansa tässä metsässä niitä asuu. Hän sanoo, että paikalla olisi jo avohakkuu, jos Luonto-Liitto ei olisi toimittanut todisteita oravista Metsähallitukselle.

Suomussalmen vanhoista metsistä tapellaan taas. Luonto-Liiton ja Green-peacen mukaan Metsähallitus on hakannut kunnassa valtion mailla sijaitsevia luonnontilaisia metsiä raskaalla kädellä viime talvesta lähtien. Iso osa Kainuun suojelemattomista vanhoista metsistä sijaitsee Suomussalmella. Syksyllä Mustonen teki rikosilmoituksen liito-orava-metsän avohakkuusta Riuskanselkosessa. Hänen mukaansa hakkuita on tehty Suomussalmella viime kuukausien aikana "todella paljon". Mustosen mukaan näyttää siltä, että nyt ovat lähdössä viimeiset vanhat metsät, jotka ovat Kainuun suojelualueiden ulkopuolella, esimerkiksi Riuskassa ja Murhijärvellä. Riuskan Helarasin vanhoissa petäjissä näkyy leimikko-nauhoja, jotka kertovat suunnitellusta avohakkuusta. Nyt ne ovat Helarasissa jäissä, koska Metsähallitus tarkistaa itse, onko liito-oravia vai ei.

Noin 5000 hehtaaria Riuskan vanhoja sekametsiä on suojeltu. Niitten liepeillä on Luonto-Liiton mukaan pari-kolmesataa hehtaaria samanveroisia metsiä, jotka se haluaisi säästää hakkuilta. Alueet ovat Mustosen mukaan jääneet suojelun ulkopuolelle, koska niiden kaikkia luontoarvoja ei ole tiedetty, eikä Metsähallitus ole kiinnostunut niitä selvittämään. Mustonen mielestä on "päätöntä", että luontojärjestöt joutuvat tonkimaan metsistä suojeluperusteet ennen kuin Metsähallitus suostuu pysäyttämään hakkuut. Metsähallituksen mielestä asia on yksinkertainen. Suojelualueiden ulkopuoliset alueet Riuskanselkosessa kuuluvat talousmetsiin, joita hakataan. "Parhaat sieltä on suojeltu. Vähemmän arvokkaat on päätetty jättää talousmetsiin", sanoo tiimiesimies Heikki Juntunen Metsähallituksen Suomussalmen-konttorista. Helarasista Metsähallitus etsi Juntusen mukaan liito-oravia viime syksynä, mutta ei löytänyt. Myöhemmin luonto-järjestö väitti niitä havainneensa. Hakkuu keskeytyi.

Juntusen mukaan Metsähallituksen tehtäviin ei yleisemmin kuulu talousmetsien luontoarvojen tutkiminen. "Eihän meillä tietenkään ole asiana ole lähteä etsimään lajeja. Mehän hoidetaan ja käsitellään metsiä metsätalousmielessä." Luonto-Liitto ihmettelee, miksi Metsähallitus on hakannut Murhisalossa monisata-vuotiasta mäntyä polttopuuksi. "Jostain se on polttopuukin otettava. Se on ihan meidän toiminnan mukaista", sanoo Juntunen.

Mikko-Pekka Heikkinen
Helsingin Sanomat 9.3.2008

TAUSTA

Harvinaisen liito-oravan perässä jo vuodesta 1996.

Kainuun vanhoista metsistä on riidelty 1980-luvulta asti. Tappelu kiihtyi 1990-luvulla, kun Pohjois-Suomessa valtion mailla sijaitsevat vanhat metsät kartoitettiin. Osa niistä suojeltiin. Luonnonsuojelujärjestöt olivat mukana suojeluprosesseissa, mutta kaikki niistä eivät ole tyytyväisiä lopputulokseen. Myös paikalliset asukkaat ovat vastustaneet Metsähallitusta, joka hakkaa vanhoja metsiä.

Kainuu on Tilastokeskuksen mukaan Suomen metsäisin maakunta: yli 90 prosenttia siitä on metsää. Tiukasti suojeltua Kainuun metsämaasta on Metsäntutkimuslaitoksen mukaan 4,2 prosenttia. Koko Suomesta metsää on 77 prosenttia. Suomen metsämaasta on suojeltu 4,5 prosenttia. Suurimmat suojelualueet sijaitsevat Ylä-Lapissa. Liito-oravajahti Suomen metsissä alkoi vuonna 1996, jolloin luonnonsuojelulaissa kiellettiin uhanalaisen oravan pesäpaikkojen hävittäminen.

Liito-orava elää varttuneissa kuusikoissa, joissa kasvaa myös lehtipuita. Vanhoissa metsissä elää myös harvinaisia kääpiä kuten erakkokääpä ja välkkyludekääpä.

Mikko-Pekka Heikkinen

▲Alkuun


KVARTAALILAUKASTA OULUJOKISEEN TYÖONNEEN AIKAA

Huolettaa tämä maailmanmeno, nimenomaan tämän meidän oman seutukuntamme puolesta, kun nuo kemijärvisetkin ovat jo noin pahasti pulassa kotikonnuillaan. Pitäisihän sen sytyttää nyt jotain signaalia täällä meilläkin. Ei siinä kummoinen guru tarvitse olla, jos luotaa näkymiä hieman pidemmäksi tulevaisuuteen ja ennustaa, että tulee se "lopalisaatio" vielä kovistelemaan meitä alavirtojenkin asukkaita.

Vaikuttaa nimittäin vahvasti siltä, että neljännesvuosittain sarjataulukoissaan rankatut maailmanmittaiset pörssiyhtiöt eivät juuri osaa antaa arvoa pitkillekään paikallis-perinteille eivätkä edes tavoitteet täyttäville tuotantotuloksille. Armotonta on tämä aika, mikä elettäväksemme on siunattu. Kuitenkin vaikeimpina aikoina kotiseutujen puolesta ja koko valtakunnan edun nimissä olemme ennenkin yhdistyneet potero-pelureista yhtenäiseksi kansaksi, vaihtaneet kultakoruja rautasormuksiin ja antaneet omistamme sen vähän mitä on ollut antaa. Pakon edessä uhrimieltä ja viisautta on lopulta aina löytynyt. Saisiko siis nyt hyvän sään aikana pikkuisen peräänkuuluttaa kertyneiden kokemusten opiksi ottamista, vielä kun kyläkunnissa riittää virnuilijoita virittelemään tulta tupakkoihinsa. Ennakointihan tarkoittaa, että varaudutaan ajoissa nähtävissä olevaan kehitykseen.

Loppujen lopuksi me olemme täällä melkoisen varmasti ihan vaan oman onnemme varassa, arvaamattomasti kuin lohen-kanttura perhokoukun mutkassa. Se on totuus, vaikka olisi mitä sovittuna sopimuksia. Tässä ajassa onnea mitataan yleisimmin rahassa, helpot lottomiljoonat takaavat poikkitieteellisten tutkimusten mukaan varmimmat onnen eväät, vaikka totuus lieneekin loppujen lopuksi toisenlainen. Mutta kaikesta globaalista hurlumhei-hulluudesta johtuen aletaan onnea mitata kohta muitakin elämänlaatumääreitä huomioivilla skaaloilla. Sellaisia elämänlaatua mittaavia arvoja saattaisivat esimerkiksi olla ympäristön meluhaitat ja muut ympäristösaasteet, hengitettävän ilman laatu, vesistöjen tila, alueen asukastiheys tai vaikka ajoneuvojen, asfaltin, neonvalojen tai rikollisuuden määrä.

Mahdollisuutemme on ympärillämme maisemassa. Puhtaudelle, hiljaisuudelle ja rauhalle on syntymässä suurta tilausta. Moisia herkkujahan meillä Oulujoen vaikutusalueella on myydä asti. Kehitetäänpä kuitenkin maisemallista mielikuvaamme isommaksi kokonaisuudeksi: esimerkiksi Oulujoki alkaa jo Oulujärven Niskanselältä, kulkee kolmekymmentä kilometriä leveänä vyönä kohti merta ja päättyy vasta Hailuodon Marjaniemen edustalla. Pelkästään tämä läntinen osa koko laajasta Oulujoen vesistöalueesta sisältää uskomattomia syvä-hengittämisen mahdollisuuksia Euroopan, Venäjän, Kaukoidän ja mikseipä Etelä-Suomenkin pakokaasupakolaisille.

Edelleen mahdollisuutena meillä on käytettävissä mainio kalevalainen käsikirjoitus itä-länsi -jokireitin kulttuurihistorian tuotteistamiseksi. Siis tarjolla laatumaisemaa ja rikasta sisältöä, mitä muuta eurohektisyydestä hetkeksi irrottautumista kaipaava ihminen toivoisi. Kyllä se voisi toimia! Kukapa olisi uskonut kuusikymmentäluvun lopussa, että Ruka, Levi tai Vuokatti vetäisi varakkaita venäläisiä kuin kukkaset kärpäsiä. Ei kukaan uskonut, mutta joku hullu, siis ei-paikkakuntalainen, sentään uskalsi arvella, otti velan ja riskin ja teki valmiudet. Ja väki tuli tykö!

Meille laajennetussa mielessä oulujokisille yhteis-työtahtoa edellyttävässä asiassa eteneminen ei missään nimessä ole yksinkertaista, olisihan kyse kattavaan keskinäiseen kanssakäymiseen nöyrtymisestä. Joka tapauksessa on syntymässä tilausta suurelle seutukunnalliselle oivallukselle, veret seisauttavalle visiolle, jonka varaan voisi rakentua riittävän kantava perusta lukuisten toimijoiden väliselle yhteistyölle. Oivalluksen kasvettua yhteiseksi visioksi tulisi synnyttää yksi tunnustettu ja koko toimintaa kehittävä ja koordinoiva elin, joka vastaisi sidosryhmäyhteistyöstä, auttaisi yrittäjiä ja elinkeinonharjoittajia luomaan tarvittavat puitteet ja palvelut sekä markkinoisi Oulujoki-seutua internetin ja muiden nykymahdollisuuksien avulla ympäri maailmaa. Aina tänne sen verran on tulijoita, että muutama idyllinen jokirantojen rinteisiin rakennettu ravitsemis- ja majoitusliike sekä luonnonrauhaa tarjoava elämysmatkailuyritys menestyisi. Mitä muuta mukavaa se mahdollistaisi jatkossa, sitähän ei tiedä, ellei ensin ole uskallettu yrittää ottaa noita ensimmäisiä askelia. Mutta, mutta, sanotaan... kun eihän meillä ole noita fasiliteetteja, ei strategiaa, ei palveluja, ei nettisivuja, eikä muutakaan seutukunnallista markkinointia... eikä ole sitä lopullista yhteistyön tahtoakaan, jos ihan rehellisiä ollaan. Totta. Mutta. Meillä on silti yksi yhteinen mahdollisuus. Oulujokinen maisema. Mutta mikä olisikaan yhteinen visiomme?

Heikki Pesämaa, Tervareitti Kolumni 4.3.2008
Kirjoittaja on oululainen myyntijohtaja ja Kantturan tilan isäntä Nuojualta.

▲Alkuun


MERIKOSKEN PADOTUKSEN NOSTO EI POIKINUT KORVAUKSIA

Vaasan hallinto-oikeus antoi keskiviikkona ratakaisunsa Merikosken voimalaitoksen padotuskorkeuden korottamista koskeviin valituksiin. Pohjaratkaisuna oli Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 2005 marraskuussa antama päätös, johon oli jätetty 11 muutoksenhakua. Vaasan hallinto-oikeus ei määrännyt uusia yllättäviä lupaehtoja eikä korvuaksia, vaan piti voimassa liki kokonaan ympäsirtölupaviraston ratkaisun. Oulun kaupunki välttyy jatkossa tekemästä erillistä pohjavedenseurantaa Heikkilänsaaressa Koivuranta-nimisellä tilalla. Kaupunki oli hakenut tähän muutosta, sillä ympäristölupavirasto oli velvoittanut kaupungin erillisseurantaan. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisusta on mahdollista valittaa vielä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Kaleva 27.2.2008

▲Alkuun


SUOJELIJAT ESTIVÄT HAKKUUT PUOLANGASSA

Luonnonsuojelijat ryhtyivät tänä aamuna puolustamaan Puolangan Liperinsuon metsiä hakkuilta.

Useat ympäristöjärjestöt vetosivat alkuviikolla Metsähallitukseen, jotta se lopettaisi hakkuut luonnonsuojelullisesti arvokkaassa Liperinsuon valtionmetsässä. Koska hakkuut vetoomuksesta huolimatta jatkuivat, ryhmä luonnonsuojelijoita aloitti tänään protestoinnin paikan päällä.

Viime vuonna luontojärjestöt esittivät Liperinsuolle perustettavaksi parin tuhannen hehtaarin suuruista metsien- ja soidensuojelualuetta. Metsähallitus perusti kuitenkin omalla päätöksellään alueelle pienemmän ympäristöarvometsän, jossa aloitettiin alkuviikosta sadan hehtaarin suuruiset avohakkuut.

Puolangan Liperinsuo kuuluu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO II) alueeseen. Liperinsuo on METSO-alueella arvokas vanhojen metsien ja luonnontilaisten soiden muodostama erämainen kokonaisuus, joka on myös maisemaltaan hieno.

- Kohde on aivan ykkössijalla Pohjois-Pohjanmaalla, kun METSO II –ohjelmaa aletaan toteuttaa tänä vuonna. Hakkuiden ajankohtaa voi pitää erityisen harkitsemattomana, koska uusi ohjelma on tuomassa lisää suojeluvelvoitteita myös valtionmaille, toteaa puheenjohtaja Mauno Särkkä Luonto-Liiton metsäryhmästä.

Etelä-Suomessa on tämän talven aikana hakattu useita valtion omistamia arvokkaita metsäkohteita muun muassa Pieksämäen Kivimäensalossa sekä Ruoveden Kolmikouran aarnialueen läheisyydessä.

- Metsähallitus toimii vastuuttomasti hakatessaan arvokkaita metsiä samaan aikaan, kun niiden suojelun pitäisi olla toden teolla alkamassa. METSO-alueen valtionmailla on kymmeniä tuhansia hehtaareja monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta arvokkaita metsiä, jotka tulisi pikaisesti rauhoittaa hakkuilta, vaatii Luonto-Liiton metsävastaava Risto Mustonen.

Luontoliiton metsäryhmä 8.2.2008

▲Alkuun


LEUTO TALVI SEKOITTI OULUJOEN JUOKSUN

Lämmin talvi on sekoittanut Oulujoen virtauksia monin paikoin. Vesi on noussut yhtäällä korkealle ja toisaalla veden pinta on poikkeuksellisen matalalla. Jokirannassa Lapinkankaalla asuva Paavo Rahkola on seurannut viime päivinä huolestuneena Oulujoen veden liikkeitä. Vesi on noussut kymmenisen metriä rantaviivaa ylemmäksi ja ulottunut jo rannan pelloille. Vesi ja jää piirittävät rannan puita.

"Vesi on ollut tänä talvena harvinaisen ylhäällä", kuutisenkymmentä vuotta paikalla asunut Rahkola päivittelee. Jos vesi pysyy ylhäällä ja nousee, jää aiheuttaa jo haittaa kevään toukotöille, Rahkola arvioi."Toukotyöt myöhästyvät, kun jää nousee pellolle asti ja maan sulaminen kestää kauan. Jääpolte myös tuhoaa heinänsiemenen."Talvi on ollut myös siinä mielessä erikoinen, ettei joen jäälle ole vielä tammikuun lopussakaan mitään asiaa, Rahkola ihmettelee.

Avantouimareilla olisi sen sijaan asiaa joelle päivittäin, mutta Tuiran uimarannalla irtonaiset jäälautat ovat haitanneet uimareiden menoa.Kaivuri siirsi torstaina jäälauttoja syrjemmäksi ja yritti parantaa virtausta. Arja Wiik uskaltautui pulahtamaan kelluvien jäälauttojen sekaan."Ei näytä hyvältä tämä meidän allas", uimarit päivittelivät rannalla. Anneli Aaltonen jätti torstaisen uinnin kokonaan väliin turvallisuussyistä. Jäinen ranta on myös vaarallisen liukas."En ota riskiä ja lähde tuonne jäiden sekaan. Hieman keljuttaa, sillä voi sanoa, että olen jäänyt avantouintiin koukkuun"; Aaltonen sanoo.

Veden pinta on Tuiran kohdalla tavallista matalammalla, sillä jäälautat ja suppojää ovat muodostaneet Juurusojan yläpuolelle ahtauman. Kun vesi on noussut Juurusojalla, Merikosken voimalaitos on joutunut säätämään veden pintaa tavallista alemmaksi.

Fortumin Oulujoen voimalaitosten tuotantopäällikön Juha Happosen mukaan vesi ei ole vielä poikkeuksellisen korkealla, vaikka Oulujärven juoksutuksia onkin nostettu."Juoksutuksia nostettiin tiistaina ja noin 400-430 kuution sekuntivauhtia jatketaan vielä todennäköisesti useita viikkoja", Happonen kertoo."Tilanne on ihan hyvä. Parasta olisi tietenkin, jos tulisi kunnolla pitkiä pakkasjaksoja", Happonen toivoo.

Ympäristökeskus räjäytti Taivalkosken Kostonjoella jälleen viime viikonloppuna ja maanantaina hyydepatoja, kun vesi uhkasi kalalaitosta. Ympäristökeskuksen rakennuttamispäällikkö Reino Enbuske muistuttaa, että esimerkiksi suppotulvien aiheuttamista poikkeuksellisista tuhoista voi hakea korvausta valtiolta."Talvitulvien aiheuttamista tuhoista ei viime vuonna haettu lainkaan korvauksia. Yleensä tulvakorvauksia myönnetään esimerkiksi kärsineiden viljelysten tai kesämökkien korvaamiseksi", Enbuske sanoo.

Kaleva 1.2.2008

▲Alkuun


OULUJOEN RANTAREITIN SUNNITTELU ALKANUT

Oulujoen etelärannan rantareitin suunnittelu välille Erkkolan silta Patamäki on alkanut Oulun kaupungin teknisen keskuksen katu- ja viherpalveluissa. Ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on saada suunnitelma valmiiksi Erkkolan sillan ja Emännäntien uimarannan väliselle osuudelle niin, että kohde voitaisiin toteuttaa jo kuluvan vuoden investointiohjelmasta.

Suunnitelma valmistuu huhtikuussa, ja maastomittaukset alkavat jo tammikuun aikana. Suunnitelma tulee nähtäville käsittelyn aikana.Oulun tekninen lautakunta merkitsee rantareitin osallistumis- ja arviointisuunnitelman tiedoksi ensi tiistaina. Rantareitti on suora jatko kauppatorilta alkavalle Myllytullin ja Värtön rantoja kulkevalle kevyen liikenteen väylälle.

20.1.2008 Kaleva

▲Alkuun


OULUJÄRVI TYÖNTYY MAALLE

Täyden Oulujärven jäät ovat lämpötilojen vaihtelun seurauksena runnoneet pahoin rantoja. Vaalan Säräisniemen matalille hiekkarannoille jäät ovat nostaneet kilometrejä pitkän, jyrkän hiekkavallin. Kevytrakenteisia laitureita ja mahdollisesti myös talviteloille nostettuja veneitä on särkynyt. Jäiden kasaama parras on paikoitellen yli metrin korkuinen. Monella mökkiläisellä onkin lumien sulettua edessään kevätharavoinnin lisäksi myös pienoinen maansiirtourakka. Vaalalainen Matti Koistinen kertoo, että jäät työntyivät voimalla Säräisniemen rannoille viime viikon maanantaina tai tiistaina. "Sunnuntaina kävimme verkoilla, ja silloin täällä oli vain hyvin pieniä kasaumia. Eipä tunnu kukaan muistavan, että tällaista olisi näillä rannoilla ennen sattunut.

Säräisniemeläinen Taisto Harviokaan ei tiedä, että jäät olisivat ainakaan miesmuistiin myllänneet Oulujärven länsirantaa tällaisella voimalla."Keväällä tuuli kyllä työntää jäitä komeiksi kasoiksi. Viime keväänäkin Äpätin sataman lähellä oli arviolta kahdeksan metriä korkeita ahtojääkasoja ja jäät työnsivät maalle suuria kiviä. Mutta tähän aikaan vuodesta en ole tällaista ennen nähnyt.Järvellä kulkevien haittana ovat railot ja pystyyn nousseet jäätelit. Ne ovat myös nuottaajien harmina, sillä nuotta saattaa tarttua murtuneeseen jäähän.

Rakennusmestari Jouko Juntunen Kainuun ympäristökeskuksesta kertoo, että Oulujärven jäät ovat paikoitellen jo noin 40 senttiä paksuja. Hän on kuullut, että maihin puskeneita jäitä on ihmetelty muuallakin kuin Säräisniemellä. "Kun järvi on nyt täynnä, jään laajenemisen vaikutukset näkyvät tavallista selvemmin. Nyt kyllä kannattaisi käydä tarkistamassa, miltä mökkirannassa näyttää." Juntunenkin varoittaa järvellä liikkujia jopa useita metrejä leveistä railoista ja ahtojäävalleista. Paikoin harmina on myös jäälle noussut vesi. "Sitten kun tulee pakkasta, tämä vesi jäätyy lumen alla usein vain ohuesti. Siihen jos kelkalla ajaa, niin lujassa on", Juntunen varoittaa.

Oulujärven vedenpinta oli korkeimmillaan viime viikon tiistaina. Silloin säännöstelyn yläraja oli viiden sentin päässä. Viikossa pinta on laskenut kahdeksan senttiä. "Vettä juoksutetaan Oulujoen voimalaitosten turbiinien läpi nyt lähes enimmäismäärä eli 400-450 kuutiometriä sekunnissa. Järveen pitää saada tilaa kevään sulamisvesille, joten kovaa juoksutusta jatketaan ainakin helmikuulle", kertoo tuotantopäällikkö Juha Happonen Fortumista. Voimayhtiölle on tullut muutamia tiedusteluja lähes piripintaisen Oulujärven säännöstelystä. Vuosi sitten tilanne oli miltei samanlainen, mutta maihin puskevista jäistä Happonen tietää olleen harmia vain harvoin. "Joskus 1980-luvulla tällaista on jossain päin Oulujärveä sattunut", Happonen muistelee.

16.1.2008 Kaleva

▲Alkuun


MERIKALASTUS DEMENTOI OULUJOEN JA KIIMINKIJOEN LOHIELINKEINOJEN KEHITTÄMISEN

Kalastus luonnonvesissä pitäisi määritellä uudella tavalla elinkeinoksi. Merikalastus ja kalastus virtaavissa vesissä pitäisi ymmärtää matkailuelinkeinoksi, eikä enää tiukasti elintarvikealan yrittäjyydeksi.

Ruuantuotannon tai ammattikalastajien elinkeinon harjoittamisen kannalta kalastus luonnonvesissä on menettänyt merkitystään vuosi vuodelta. Tähän on syynä kalankasvatuksen kasvava tehokkuus. Kalastuselinkeino luonnonvesissä on menettänyt kannattavuuttaan vuosi vuodelta.

Ammattikalastajat ovat aivan oikein seuranneet tekniikan kehitystä ja ottaneet käyttöön uutta tekniikkaa. Pohjoisen jokiin nousuhalukkaalle lohelle uudet kalastuksen tekniikat eivät anna minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä merimatkastaan Itämerellä.

Uusi tekniikka antaa myös mahdollisuuden nousulohen pelastamiselle. Kalastusajat voidaan säätää entistä paremmin siten, että nousulohi ehtii mennä, enne niitä uhkaavan kalastuksen sallimista. Kalastajille voidaan maksaa tästä tukea, sillä matkailuelinkeino tuottaa heidän menestyksensä moninkertaisesti Pohjois-Suomen lohijoilla.

Vastakkainasettelua näiden elinkeinojen välillä ei tarvita. Ammattikalastajayrittäjien rinnalla voi elää kalastusmatkailuyrittäjiä. Matkailun elämyksiä tarjoavia matkailuyrittäjiä voi olla niin puroilla, joilla, jokisuilla kuin merillä.

Ainoa mahdollisuus nousuhalukkaan lohen pelastamiseksi on puuttua ruotsalaisten, koko Itämeren alueen, ahvenanmaalaisten ja Pohjanmaan pitkän rannikon kalastajien pyyntiaikoihin. Näin voidaan korjata pahin ongelma eli se, että merikalastus dementoi täysin esimerkiksi Oulujoen ja Kiiminkijoen lohielinkeinojen kehittämisen.

Laskelman mukaan lohisaaliin arvo merellä kalastettuna on 2 miljoonaa euroa. Yhdessä joessa matkailuelinkeinon kanssa yhteisvaikutus voisi olla Norjan ja Ruotsin esimerkin mukaan 12 miljoonaa euroa. Lapin jokien lisäksi Oulujoki, Kiiminkijoki ja monet Pohjanmaan joet voisivat olla kutujokia.

On esitetty vahvoja puheenvuoroja siitä, että Maa- ja metsätalousministeriö ja RKP ovat suurimmat esteet Itämeren järkevälle elinkeinopolitiikalle. Nousulohi pitää pelastaa ja muuttaa kannattamaton kalastus kannattavaksi matkailuelinkeinoksi.

Elleivät asenteet muutu ei liene muuta keinoa, että on harkittava luonnonlohiasioiden siirtämistä valtion hallinnossa maa- ja metsätalousministeriöstä elinkeinoministeriöön.

Erään laskelman mukaan kutevia Itämeren on jäljellä enää 20 000 lohiparia. Liito-oravia meillä on 120 000 paria. Jokainen ymmärtää, että lohikanta on saatava kasvamaan. Yksin kalastusaikoja rukkaamalla ei päästä kuin vasta ensiapuun. Tarvitaan Lex salmon.

Lisäksi Itämeren ekologista tilaa on pysyvästi parannettava.

Juttu julkaistu Oulu-lehden pääkirjoituksena 13.1.2008

▲Alkuun


VESI LASKI TUIRAN UIMARANNALLE

Avantouimarit ovat viime päivinä uineet normaalia matalammalla olevassa vedessä Oulussa Tuiran uimarannan kohdalla. Syynä on Juurusojan täyttyminen noin kymmenen km päässä Oulun keskustasta yläjuoksulle. Veden nousu Juurusojalla on aiheuttanut sen , että Merikosken voimalaitoksella on säädelty veden yläpintaa tavallista alemmaksi. Tuiran uimalan kohdalla veden pinta on ollut tällä viikolla noin 20 senttiä normaalia alempana. Ympäristöviraston päätöksen mukaan Merikosken voimalaitoksella on sallittu vedenkorkeus enintään + 11 metriä vähintään +10,65 metriä. Vesi saadaan laskea padolla tätä alemmaksi vain, jos vedenkorkeus Juurusojan asteikolla on vaarassa ylittää 11,50 metriä tason.

Joulukuun sademäärä Pohjois-Pohjanmaan alueella oli noin 1,5 kertainen normaaliin nähden. Joulukuun loppuun sattunut lauha jakso sulatti lumia ja jokien virtaama alueella oli 3 - 6 kertainen normaaliin verrattuna. Oulujärvestä on juokustettu runsaasti, koska järvi täyttyi muutaman sentin päähän luvanmukaisesta ylärajasta poikkeuksellisen joulukuun sään takia. Merikoskella on puolestaan pitänyt laskea vedenkorkeutta, jotta vesi ei syntyneen supon vuoksi ylittäisi Juurusojan sallittua korkeutta. Sekä Fortum että Oulun Energia ovat toimineet lupapäätösten mukaisesti.

Kaleva 13.1.2008

▲Alkuun


OULUJOEN VESI TULVAKORKEUKSISSA

Oulujoen kovat juoksutukset ja suppopadot ovat nostattaneet joen pintaa Montan ja Merikosken välillä. Ongelmallisin tilanne oli tiistaina Muhoksen kohdalla, jossa Muhosjoen suun kohdalla olevan venesataman huoltorakennus oli vaarassa kastua. Vesi on nousussa myös Ehtiäisen saaren ja Laukan sillan kohdalla, kertoo Muhoksen maanmittausteknikko Eero Airaksinen.

Hyydepadoista aiheutuvia ongelmia on havaittu Oulujoen lisäksi Kostonjoella, Sanginjoella ja Pyhäjoella. Ympäristökeskus on poistanut patoja räjäyttämällä ja kaivinkoneen avulla, kertoo rakennuttamispäällikkö Reino Enbuske. Taivalkosken Kostonjoella vesi nousi viikonvaihteessa kalalaitoksen hallin lattialle. Pato räjäytettiin tiistaina ja vedenpinta lähti laskuun. Viikonvaihteessa suppo tukki Iijoella Taivalkosken keskustan kohdalla olevan voimalaitoksen yläkanavan. Useampikin talo oli vaarassa. Voimayhtiö aukaisi uomaa maanantaina kaivinkoneella ja vedenpinta saatiin laskettua. Sanginjoella supon täyttämää uomaa aukaistiin maanantaina kaivinkoneella noin 200 metrin matkalta. Kastumassa ollut rakennus välttyi nipin napin vesivahingoilta. Pyhäjoella Venetpalon voimalaitoksen välpät tukkeutuivat supon takia ja jouduttiin ohijuoksutuksiin. Voimayhtiö sulatti välpät höyryllä.

Hyydepadot syntyvät joen suuresta virtaamasta ja ajoittaisista pakkaskausista. Kun virtaama on suuri, ei joen pinnalle pääse kehittymään suojaavaa jääkantta. Tällöin vesi voi kylmän sään vaikutuksesta alijäähtyä ja vedessä alkaa muodostua suppojäätä eli joki hyytää. Virtauksen mukana kulkeutuva suppojää voi kasautua jokea paikoin peittävän jääkannen alle. Syntyy suppopato, joka estää veden virtausta ja joki tulvii. Koskissa virtauksen mukana kulkeutuvat jääkiteet tarttuvat myös pohjan kiviin ("pohjajää"), mikä nostaa joen helposti tulvakorkeuteen.

Oulujärven vedenpinta on nyt lähes säännöstelyn ylärajoilla, mikä on johtanut koviin juoksutuksiin. Fortumin Oulujoen kaukovalvonnasta vastaava tuotantopäällikkö Juha Happonen kertoo, että vettä on nyt 122,93 metriä merenpinnan yläpuolella, kun säännöstelyraja on tasan 123 metriä. Vesi on tosin tullut jo pari senttiä alaspäin, sillä sunnuntaina lukema oli 122,95. Vettä on viime päivinä juoksutettu Oulujärvestä 400--450 kuution sekuntivauhdilla. Nyt juoksutusta aiotaan hieman hillitä jonnekin 400 kuution tienoille, kertoo Happonen.

Kaleva 9.1.2008

▲Alkuun


SUPPOTULVISTA RIESAA POHJOIS-POHJANMAALLA

Suppotulvat aiheuttavat ongelmia eripuolilla Pohjois-pohjanmaata. Esimerkiksi Muhoksella on tulvaongelmia Oulujoen suurten juoksutusten vuoksi. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen mukaan Muhosjokisuun venesataman huoltorakennus on vaarassa kastua.Eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata on viikonlopusta lähtien tehty töitä tulvia vastaan. Sanginjoella aukaistiin maanantaina supon täyttämää uomaa 200 matkalta.

Kostonjoella suppopato nosti nousi viikonvaihteessa vedenkalalaitoksen hallin lattialle. Pato räjäytettiin tänään tiistaina ja vedenpinta lähti laskuun. Viikonvaihteeessa suppo tukki Taivalkosken keskustan kohdalla olevan voimalaitoksen yläkanavan ja vaarassa oli useita taloja. Uomaa aukaistiin eilen maanantaina voimayhtiön toimesta kaivinkoneella ja vedenpinta saatiin laskemaan normaalitasolle.

Pyhäjoella Venetpalon voimalaitoksen välpät tukkeutuivat supon takia niin, että jouduttiin ohijuoksutuksiin. Voimayhtiön toimesta välpät sulatettiin höyryllä.

Jokiin muodostuvat niin kutsutut hyydepadot ovat seurausta joen suuresta virtaamasta ja ajoittaisista pakkaskausista. Kun virtaama on suuri, ei joen pinnalle pääse kehittymään suojaavaa jääkantta. Tällöin vesi voi kylmän sään vaikutuksesta alijäähtyä ja vedessä alkaa muodostua niin kutsuttua suppojäätä eli joki hyytää. Virtauksen mukana kulkeutuva suppojää voi kasautua jokea paikoin peittävän jääkannen alle. Syntyy suppopato, joka estää veden virtausta ja joki tulvii.

Kaleva 8.1.2008

▲Alkuun


OULUJOKI SAI JÄÄKANNEN KOKO PITUUDELTAAN

Oulujoen juoksutusta lisättiin jo sunnuntaina ja tänään maanantaina juoksutusten määrä nostetaan Montassa 450 kuutioon sekunnissa. Käytännössä se merkitsee sitä, että Merikoskesta joudutaan juoksuttamaan vettä vielä enemmän. Oulujoessa on viime päivät tehty jääkantta varovaisilla 250 kuution juoksutuksilla. Oulujärvi on kuitenkin äärimmillään täynnä. Järven pintakorkeus on 122,95 metriä, kun yläraja on 123 metrissä. "Vettä on 60 senttiä enemmän kuin kymmenen vuoden keskiarvona mitattuna", kertoo käytönvalvoja Jouni Koskinen Fortum Power and Heat Oy:n vesivoimavalvomosta Muhoksen Leppiniemestä. "Juoksutuksia lisättiin sunnuntain vastaisena yönä. Aamupäivästä juoksutus oli jo 350 kuutiota sekunnissa, tänään sata kuutiota enemmän."Koskinen ei missään nimessä suosittele jäälle menoa. "Vaikea sanoa, onko jää vielä kantava. Jos pakkaset jatkuvat, kansi vahvistuu."

Oulujoessa ei ole tänä talvena esiintynyt suppo-ongelmia. "Kun joki saatiin jäähän, voidaan juoksutuksia lisätä eikä suposta ole pelkoa. Vesi juoksee jään alla. Oulujärven pintaa pitää alentaa, jotta kevään sulamisvedet mahtuvat järveen. Tosin eipä tuota luntakaan ole toistaiseksi tullut kovin paljon", Jouni Koskinen kertoo.

Oulun Energian Merikosken voimalaa valvotaan Toppilasta. Käyttömies Mikko Viittala vahvistaa, että pieni jääkansi on saatu jokeen, mutta kunnon jääkanteen pakkaskausi ei ole ollut vielä riittävä. Leuto talvi ei ole tuonut voimalalle ongelmia. Joulukuussa tosin kertaalleen voimalan sisältä jouduttiin kauhomaan ylös suppoa. Viittala arvelee Fortumin lisänneen Oulujoen juoksutuksia osin varmistaakseen sähköntuotannon, koska Olkiluodon ydinvoimalassa oli viikonloppuna ongelmia. Koskisen mukaan kyse on puhtaasti Oulujärven täyttymisestä. "Juoksutusten lisäys ei tuota Merikoskessa ongelmia, mutta Hartaanselän soutajille se tietää lisää haastetta. Missään nimessä nyt ei saa mennä Oulujoen jäälle. Sinne ei ole mitään asiaa. Juoksutukset syövät jäätä alta", Viittala varoittaa.

Kaleva 7.1.2008

▲Alkuun

Uudemmat►